Samuel Bowles käsittelee Microeconomics kirjassaan vapaamatkustajan ongelmaa julkishyödykkeen tuottamisessa.
Wikipedia tarjoaa esimerkkejä julkishyödykkeistä:
"Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy jokaikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Jotta padon voisi rakentaa, tarvitaan sille rahoitus, jota voi kuitenkin olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä voisi yrittää vapaamatkustajaksi väittäen, ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan sitä. Joku maanviljelijä saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa. Muita julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi tiet, katuvalot, laki, sotilaallinen puolustus, palokunta, majakat, puhdas ilma ja muut ympäristön tarjoamat "hyödykkeet", informaatiohyödykkeet kuten ohjelmistokehitys (varsinkin avoin) sekä monet keksinnöt."
Itse olen käsitellyt kahta julkishyödykettä - wikipediaa ja kansanmurhaa.
Taloustieteiljä Samuel Bowles toteaa että julkishyödykkeen tuottamisen selittäminen on vaikeaa uusklassiselle taloustieteelle. Selitys (proksimaattinen selitys) perustuu Bowlesin mukaan suurelta osalta moraalin tunteisiin kuten vastavuoroisuuteen (kiitollisuuden velan tunteeseen), häpeän tunteeseen ja syyllisyyden tunteeseen.
Käsi sydämelle - jokainen rehellinen ihminen ymmärtää että moni asia tulee ihmisyhteisössä hoidettua koska ihmiset kokevat syyllisyyttä jos eivät tee omaa osuuttaan. Uusklassinen taloustieteilijä tietysti sanoo että "oma osuus" ja "syyllisyys" eivät ole taloustieteen termejä, mutta on Bowlesin mielestä väärässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kysymys sarmatialaisten täydellisestä sukupuolitasa-arvosta on kiinnostava. Tietomme sarmatialaisista tulevat vierasmaalaisten (kreikkalaisten, roomalaisten) auktoreiden teksteistä ja arkeologiasta. Omia tunnettuja kirjallisia lähteitä sarmatialaiset eivät jättäneet. Ilmeisesti sarmatialaiset puhuivat iranilaista kieltä eivätkä muut iranilaiset antiikin kansat ole juuri tunnettuja sukupuolten tasa-arvosta. Tässä toistuu jälleen vanha kaava, jonka mukaan oikeastaan kaikki "tasa-arvoiset" ja/tai matriarkaaliset yhteiskunnat ovat vain toisen käden tietojen välityksellä tunnettuja. Muinaiset auktorit sijoittivat näitä "naisten valtakuntia" tunnetun maailman äärimmäisille rajoille ja ne toimivat eräänlaisina ajatusellisina vastinpareina kirjoittajien omille, patriarkaalisille ja organisoituneille yhteiskunnille. Väittäisin, että edelleenkään ei tunneta yhtään riittävän hyvin dokumentoitua matriarkaattia huolimatta feministien suuresta halusta löytää sellaisia.
Lähetä kommentti