Nokia - ei mitään uutta

Disruptio on mahdollisuuksien aikaa

Muistan kun matkustin sosialismin luhistumisen molemmin puolin Prahaan. Sosialisminkin aikaan Praha oli hieno kaupunki - wieniläistyylisine kahviloineen ja upeine vanhoine kaupunkeineen. Prahassa Vanha Eurooopa ja sen Kaunis Aika on museoitu paremmin kuin muualla.

Näkyvin lähes välitön muutos vapautumisen jälkeen oli se että kaikkialla uusissa palveluammateissa oli nuoria englanninkielen taitoisia ihmisiä, jotka nopeasti oppivat myös uusiin markkinatalouden arvoihin.

Osa keski-ikäisitäkin toki (usein kokonaan tai osittain pakon kautta) otti mahdollisuudesta vaarin ja luopui valtion virastaan ja siirtyi yksityiselle sektorille ja saattoi jopa menestyä. Enkä puhu nyt niistä vanhan vallan johtajista jotka onnistuivat varastamaan osan sosialismin ajan kansallisvarallisuudesta omaan lompakkoonsa tai hyödyntämään sosiaalisia suhteitaan jonkinlaisen uuden markkinamafian luomiseen - vaan puhun opettajista ja lääkäreistä jotka huomasivat palkkansa menettäneen arvonsa ja siirtyivät vaikkapa tarjoilijoiksi tai pienyrittäjiksi.

Disruptio tuo uudet ihmiset. Mobiilialan luhistuminen Suomessa on pienimuotoisempi disruptio, joka toivottavasti sekin tuo nuoremman sukupolven esille. Nokian insinöörien sijaan eivät tule Uuden (siis uusvanhan) Nokian insinöörit vaan tulee jotain muuta. Ei yhtä hienoa vanhan vallan ihmisten näkökulmasta - ihmisten jotka haikailevat Nokian Insinöörien turvataloja.

Vanhan vallan ihminen kaipaa Uusia Nokioita, valtion elokuvatukia, Tekesiä, Eläkeputkia, Rakennemuutostukia ja oleellisimmin koulutusta koulutusta koulutusta.

Uusi aika on aluksi sellaisten ihmisten aikaa joilla ei ole akateemista koulutusta - vaikkapa amerikkalaisomisteisten firmojen Help Desk ihmisten, palveluammateissa huonolla palkalla toimivien tarjoilijoiden ja myyjien. Sitten alkaa ehkä syntyä uutta businesstä. Osa palveluammateissakin olevista kyllästyy huonoon palkkaansa ja perustaa yrityksen. Teknillisistä korkeakouluista yms. tulee nuoria joilla on idea. Jotkut keski-ikäisetkin laskeutuvat vanhalta alalta ja lähtevät töihin, mitä saavat.

Otetaan tilanteesta vaari. Keski-ikäisenkään ei tarvitse jämähtää omaan keskiluokkaiseen rooliinsa. On etsittävä uusia mahdollisuuksia. Tärkeintä on murtaa ne rakenteet jotka antavat joillekin ihmisille loisia toisten yrittämisellä ja vielä halveksia näitä. Syrjinnän rakenteet.

Gandhi, Hakkarainen vai Halonen ?

Nuorena ihailin Gandhia - ja ihailen tavallaan vieläkin. Pidin upeana sitä miten hän päättäväisesti toimien - ja periaatteistaan kiinni pitäen - ajoi väkivallattomasti britit pois Intiasta.

Gandhi sitoutui tiettyihin periaatteisiin, päätöksiin ja keinoihin mentaalisesti eikä suostunut neuvottelemaan niistä. Hän piti keinojaan (väkivallattomuus) ja päämääriään (Olen päättänyt, että te poistutte Intiasta) pyhinä. Niistä ei voinut neuvotella.

Kompromissi oli mahdotonta ja jossain vaiheessa britit ymmärsivät tämän.

Sitten luin Gandhin elämäkerran My Experiments with Truth. Ymmärsin, että kyseessä oli Puhdas Periaatteen Ihminen - mitä todennäköisimmin Asperger. Mikäli hänet olisi valittu vapautumisen jälkeen Intian johtajaksi, Intiassa olisi ehkäisyn sijasta harrastettu seksuaalista pidättyvyyttä ja tehtaiden sijasta tuotanto olisi perustunut rukkeihin. Kun uusia poliittisia kysymyksiä olisi syntynyt, Gandhi olisi luonut uusia moraalisia ratkaisuja niiden ratkaisemiseksi.

Periaatteen ihminen on Homo Economicuksen vastakohta. Olen itsekin jossain määrin periaatteen ihminen, mutta en niin paljon ettenkö ymmärtäisi, että on kaikkien kannalta parempi kun normaalioloissa johtaja ei ole Puhdas Periaatteen Ihminen. (Mielenkiintoinen on tietysti kysymys milloin elämme normalioloja. Tuskin puhtaasti koskaan. Periaatten Ihmisille on aina tilausta.)

Siksi olen samaa mieltä kuin Ruukinmatruuna, että jopa Hakkarainen olisi parempi dikaattori kuin Tarja Halonen.

Integraatio vai disintegaatio - osa 3

Kun luin LS:n kommenttia, tuli mieleen mitä kirjoitin vuosi sitten Tainterin hengessä:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. Kansallisvaltioiden suvereniteettia vähennetäään kaikissa asioissa, byrokratia lisääntyy ja sensuuri voimistuu. Verotkin todennäköisesti nousevat.

Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

Todennäköisyydet näyttävät tänään toisenlaiselta kuin vuosi sitten. Euro-järjestelmän (tai EU:n) disintegraation todennäköisyys on oleellisesti kasvanut.

Tainterhan esitti, että yhteiskunnan - esimerkkinä EU - kompleksisuus kasvaa vääjäämättä jatkuvasti, kun yritetään ratkaista eteen tulevia ongelmia. Suunnitelmat budjettikurista, eläkejärjestelmien yhdenmukaistamisesta yms. yms. ovat normaaleja yrityksiä ratkaista EU-järjestelmän ongelmia lisäämällä EU-järjestelmään uusia piirteitä. Tämä ei sinällään ole mitenkään huono asia, mutta jossain vaiheessa kompleksisuuden lisäämisen marginaalinen hyöty alkaa ainakin jonkin väestöryhmän näkökulmasta laskea ja muuttuu lopulta negatiiviseksi.

(Euro-järjestelmän osalta ongelmat tosin alkoivat harvinaisen nopeasti - järjestelmässä lienee siis ollut jo alunperin suuri sisäinen ongelma - esimerkiksi euro-maiden heterogeenisuus.

Kun Viro erillisessä kokeilussa yksipuolisesti sitoi valuuttansa Saksan markkaan ja sittemmin euroon tässä Viron ja Saksan "yhteisvaluutassa" ei ollut koskaan mitään ongelmia. Ongelmattomuus tietysti johtui Viron markkinaliberaalista talouspolitiikasta, jossa devalvaation tarvetta ei koskaan syntynyt. Lienee selvää, että jos kaikki eurooppalaiset maat olisivat samalla tavalla yksipuolisesti sitoneet valuuttansa Saksan markkaan, Kreikka ja moni muu maa olisi ollut aivan samalla tavalla ongelmissa koska talouspolitiikka on erilaista kuin Virossa ja väestö La Dolce Vita -ihmisiä. (Suurena Kroatian ystävänä väitän kyllä että Kroatia tekee poikkeuksen - Kroatia on kauneinta Välimeren rantaa mutta väki on kuin Berliinin pohjoispuolella.) )

Kirjoitin aiemmin postauksessani Romahdus voi edistää hyvinvointia.

Kun kompleksisuuden lisäämisen marginaalinen hyöty alkaa ainakin jonkin väestöryhmän näkökulmasta laskea ja muuttuu lopulta negatiiviseksi, kompleksisuus alkaa purkautua. Rooman valtakunnassa kompleksisuuden lisäämisen marginaalituotto oli positiivinen niin kauan kuin uusien alueiden valtaaminen oli edullista. Rooman talous perustui uusien resurssien valtaamiseen, mutta tietyssä vaiheessa uusien alueiden valtaamisen tuotto muuttui negatiiviseksi ja valtion ylläpito vaatii verojen jatkuvaa korottamista, mikä johti talonpoikien olojen jatkuvaan heikkenemiseen. Mitään etuja (lähinnä turvallisuutta) heikentynyt valtio ei talonpojille kyennyt enää antamaan. Länsi-Rooman omatkin sotilaat ryöstelivät usein talonpoikia.

Länsi-Rooman romahdus oli talonpoikaisväestön kannalta Tainerin mukaan edullista. Edulisuutta lisäsi se, että Länsi-Roomalle ei ollut kilpailijana toista kompleksista valtiota. Jos tällainen kilpailija olisi ollut olemassa, Länsi-Rooman romahdus olisi johtanut vain ja ainoastaan siihen että Länsi-Rooman talonpojan vero-orjuus olisi ainoastaan korvautunut kilpailijavaltion vero-orjuudella.

Pieni havainto anabaptisteista Paraguayssa

Kansankokonaisuus toisaalta ja Valkea toisaalta on osana yhteisöllisyyteen tutustumista harrastanut erityisesti hutteriittien ja amishien elämään tutustumista - kts. allekirjoittaneen kirjoittama wikipedia-sivu hutteriiteista.

Hutteriitit ja amishit ovat radikaaliprotestanttisia suuntia (ns. anabaptisteja) joista edellinen harjoittaa hyvin menestynyttä kristillistä kommunismia. Kolmas ja laajin anababtistien suunta ovat mennoniitit. Anabaptismi on syntynyt alunperin 1500-luvulla Saksassa mistä anabaptistit pakenivat vainoja yleisesti Itä-Eurooppaan ja erityisesti Venäjälle. Sieltä anabaptistit ovat suurelta osin siirtyneet USA:han. Anabaptistit (hutteriitit, amishit ja ns. vanhamennoniitit) ovat USA:ssa varsin pitkälti välttäneet modernisoitumisen, syntyvyys on säilynyt hyvin korkeana ja eri saksankielen muodot ovat säilyneet anabaptistien pääkielenä.

Tein havainnon että mennoniiteilla on ainakin Paraguayssa hyvinkin laajoja itsehallinnollisia alueita kuten Menno. Kuten yleensä Paraguayssakin anabaptistit - vaikka suht suljettuja suuntia ovatkin - suhtautuvat ystävällisesti ulkopuolisiin ja mnnoniittien alueelle on Paraguayssa muuttanut tuhansittain uusia intiaaneja siirtokunnan perustamisen jälkeen. Intiaaniväestö on siirtynyt laajalti käyttämään saksaa (venäjänsaksaa eli Plautdietsch) puhekielenään ja kääntynyt mennoniittiuskoon.

Paraguayn valtio on monelta osin ollut ongelmallinen varsinkin intiaanien ihmisoikeuksien suhteen, mutta toisaalta se on antanut mahdollisuuden siirtolaisille elää varsin itsehallinnollista elämää. Varsinkin mennoniitit ovat käyttäneet tilannetta edukseen ja muuttaneet Venäjältä ja myöhemmin jopa Kanadasta valtion holhousta (kuten koulupakkoa) pakoon Paraguayhin.

Kukista, mehiläisistä ja kulttuurieroista

Näin keväällä on syytä puhua puutarhasta ja luonnossa liikkumisesta. Biologiasta. Raskaan työpäivän päätteeksi on hienoa kuokkia maata, istuttaa uusia kasveja ja odottaa että pionit, ruusut ja kärhöt alkavat kukkia. Liikkua luonnossa ja kuunnella lintujen laulua.

Luonnonrakastaja ei liiku luonnossa ja jatkuvasti mieti että mikä täällä on pielessä vaan luonnonrakastaja ottaa maailman sellaisena kuin se on. Samalla lailla voi toki suhtautua vieraisiin kulttuureihin - avoimin silmin. Luonnonrakastajalla tai varsinkaan biologian tutkija ei kuitenkaan koe tarvetta laukoa latteuksia tyyliin:

Kaikki eläimet ja kasvit ovat yhtä hyviä ja aidosti erilaisia.

Ekologiassa toki tutkitaan sitä, miten ekosysteemin kasvit ja eläimet synnyttävät interaktion kautta paremmin tai huonommin toimivan sponttaanin järjestyksen. Yhdenkin eläimen poisottaminen voi aiheuttaa ekosysteemin romahtamisen - siinä mielessä toki kaikki lajit ovat tärkeitä. Sama lähestymistapa voi olla hyvä vaikkapa tutkittaessa Intian kastijärjestelmää tai liiiketoiminta-ekosysteemiä.

Luonnon tarkkailija ja luonnon tutkija ottaa luonnon sellaisena kuin se on - tarkkailee sitä, ihailee sitä tai tutkii sitä. Paras osa kulttuurien tutkimusta ja yhteiskuntatutkimusta tekee tietysti samoin.

Monikultturismin ja kulttuurirelativismin myötä tällainen lähestymistapa on kuitenkin suurelta osalta menetetty. Usein törmää havaintoihin, jossa surraan antropologian hienon perinteen häviämistä. Antropologi Stanley Kurz kirjoitti toisesta antropologista Carl Zalzmannista:

What Salzman has managed is to have preserved, nurtured, deepened, and applied to our current challenge a once-dominant anthropological perspective on tribal societies: the study of tribes organized into "segmentary lineages." It was one of the great achievements of modern anthropology. Yet, over the past 40 years, scholars have largely rejected and forgotten the study of segmentary lineage systems. ...

Politiikan tutkija Francis Fukuyama kirjoittaa siitä, miten yhteiskunnan ja sen kehityksen ymmärtäminen väistämättä vaatii vertailevaa ja evolutiivista lähestymistapaa ja siitä, miten monikultturismi on suurelta osin katkaissut tuon perinteen. On avoimin silmin tutkittava: Miksi markkinatalous kehittyi nimenomaan lännessä ja millaisten askelten kautta. Miksi keskitetty valtio kehittyi Kiinassa ja miksi Intiassa jo saavutettu keskitetty valtio menetettiin 2500 vuotta sitten. Mitkä ovat syyt Venäjän, Afrikan ja arabimaiden ongelmiin kehittyä kohti markkinataloutta ja/tai demokratiaa. (Ongelmat eivät ole selitettävissä vain hyvien instituutioiden/sääntöjen puuttumisella - pitää voida myös selittää miksi hyviä instituutioita/sääntöjä ei ole syntynyt.) Miksi romanit, Euroopan muslimit ja afroamerikkalaiset eivät integroidu, vaikka korealaiset, suomalaiset, arabikristityt ja irlantilaiset onnistuivat integroitumaan Amerikkaan.

Vertaileva lähestymistapa ei merkitse vieraiden kulttuurien demonisointia mutta se ei koko ajan pelkää tekemästä havaintoja jotka ovat ristiriitaisia monikultturistisen latteuden kanssa:

Kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja aidosti erilaisia. (Lainaus HS:n pääkirjoitussivulta.)

Eivät ne tietenkään tavallisen ihmisen näkökulmasta ole. Siis sellaisen ihmisen näkulmasta, joka joutuu elämään näissä kulttuureissa. En huuda tätä johtopäätöstä, koska suhtaudun vieraisiin kulttuureihin lähinnä tarkkailijana, mutta pakko se on myöntää.

Antropologian kehitystä on varjostanut ideologisuus. Ensin sosiaalidarnismi - vaikkakin ymmärsi jollain lailla oikein sen että kulttuurit kehittyivät - edusti osin perusteetonta ja ideologisesti motivoitunutta ajatusta länsimaisen elämäntavan ja valkoisen rodun ylivertaisuudesta. Sosialidarwininsmin ylilyönteihin syntyi 20-luvulla ns. boasilainen vastareaktio, joka teki antropologiasta lähinnä kulttuurien kuvailemista. Boasia ei voi tietenkään panna vastuuseen kulttuuurirelativismin ylilyönneistä. Mutta on 100% selvää, että kulttuurien ja yhteiskuntien ja instituutioiden tutkimus ja tutkimuksen soveltaminen ei edisty kunnolla ellei kulttuurirelativistisesta näkökulmasta päästä eroon.

Coming against the backdrop of nineteenth-century social Darwinism, Boasian cultural relativism was an understandable development. But it has left an enduring legacy of political correctness in the field of comparative anthropology. Strict cultural relativism is at odds with evolutionary theory, since the latter necessitates identifying different levels of social organization and the reasons why one level gets superseded by another.The obvious reality is that human societies evolve over time.

The two basic components of biological evolution—variation and selection—apply to human societies as well. Even if we scrupulously avoid value judgments about later civilizations being “higher” than earlier ones, they clearly become more complex, richer, and more powerful. (Katso Fukuyama, The Origins of Political Order: From Prehuman Times to the French Revolution.)

On esimerkiksi Salzamannin tavoin uskallettava todettava, että arabikulttuuri on suuri este tai ainakin hidaste yhteiskunnan kehitykselle:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.

Thus the ingenious tribal system, based on balanced opposition, so effectual in supporting decentralized nomads, tends to inhibit societal integration at a more inclusive level, and to preclude civil peace, based on settlement of disputes through legal judgment, at the local level.

"Suomella ei ole varaa valita maahanmuuttajia"

HS kertoo:

Kansliapäällikkö Ritva Viljanen arvioi, ettei Suomella ole varaa valita maahanmuuttajia Kanadan malliin.

"Eihän meillä ole sellaisia määriä tulijoita", Viljanen sanoo TS:lle.

Sanotaan nyt kerrankin asiat suoraan:

Maahanmuuton kanssa on hiukan niin kuin pillun. Jos antaa kenelle vain, pian ei todellakaan tarvitse valita.

Ritva Viljanen on kuin äiti joka selittää tyttärelleen, että "ota naapurin Pekka, kun et sä kuitenkaan ketään muuta saa".

Nokian romahduksen seuraus?

Vahva huhu on liikkeellä että Nokian Device yksikkö liitetään Micosoftiin. Tai pikemmin koko puhelin-liiketoiminta.

Android-ekosysteemiin uusi vahva tulokas

Android-ekosysteemin ongelmaksi on todettu, että laitevalmistajien on vaikea differentioitua. HTC, Motorola, Sony-Ericsson ja Samsung kilpailevat siitä ja vain siitä kuka tekee parhaan Android-puhelimen halvimmalla. Marginaalit laskevat auttamatta. Innostus Android-leirissä on väljähtynyt - Samsung esimerkiksi haikailee edelleen sen perään että heidän oma Bada-ekosysteeminsä lentäisi.

Sony-Ericsson sentään yritti jo differentioitua julkaisemalla Android-laitteen joka yhdisti pelikonsolin ja älypuhelimen. Ilmeisesti laite ei ole kuitenkaan ollut mikään rahasampo.

Samaan aikaan Android-tabletit ovat epäonnistuneet kilpailussa iPad:in kanssa.

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Android-ekosysteemiin on liittymässä pelaaja jolla on sekä a) mahdollisuus differentioitua että b) muita edellytyksiä onnistua tabletti-markkinoilla. Amazon.

Amazon on pelkästään vuonna 2010 myynyt 7 miljoonaa Kindleä ja kasvu jatkuu. Kindle ei ole varsinainen tabletti, mutta on hyvin vahvoja huhuja että Amazon on julkaisemassa tänä vuonna myös yhden tai useamman Android-tabletin ja Android-puhelimen. Amazonin laitteet ovat hyvin kilpailukykyisiä, koska Amazonin ansaintalogiikka ei perustu laitteiden myyntiin vaan sisällön myyntiin. Amazon on jo nyt omalla Android appstorellaan ja Kindle Android-sovelluksellaan vahvasti läsnä Android-ekosysteemissä.

Siinä missä iPadejä on myyty lähinnä teknologia- ja business-ihmisille, Amazon saavuttaa jenkeissä ja UK:ssa sisältö- ja laitekaupallaan selvästi suuremman kuluttajasegmentin. Sen lienee helppo myydä tälle kuluttajasegmentille halvalla myös laitteita jotka jollain lailla yhdistävät Kindlen ja tabletin.

Amazonista ei tule Android-ekosysteemin toimijana housuihin kusevaa pikkupoikaa.

Suomessa Amazon ei juuri ole läsnä - Akateeminen Kirjakauppa myy tällä hetkellä omien sanojensa mukaan eReadereitä jo ihan mukavasti mutta luonnollisesti (?) ei Kindleä, koska Kindle on nimenomaan Amazonilta ostettujen kirjojen lukulaite. Suomalaisista uusista kirjoista on tehty jo yli 500 eKirjaa mutta Amazonilta niitä ei saa. Ehkä tässä olisi markkinarako - saada suomalaiset kirjan kustantajat yhteistyöhön Amazoninkin kanssa. No sitä odotellessa luen kirjani englanniksi. Tuskin ostan enää edes sitäkään vähää suomenkielistä kaunokirjallisuutta kuin mitä viime aikoina olen ostanut.

No joku suomenkielinen kaunokirjallinen teos sentään Amazonilta löytyy.

Hallitusneuvottelut

Suomessa tuntuu olevan vaikea muodostaa hallitusta.

Vaikka oikeistolainen Kokoomus voitti vaalit, muu puoluekenttä on niin vasemmalla että Kokoomus-johtoisen hallituksen muodostaminen alkaa tuntua hieman epävarmalta. Tuomioja ja muu demarien vasenlaita haikailee Vasemmistoliiton, Demarien ja Perussuomalaisten yhteistyölle perustuvaa hallitusta. Vihreät tekivät sen luontoisia vaatimuksia hallitukseen osallistumiselle että tämäkään ei ole omiaan tukemaan Kokoomus-johtoisen hallituksen muodostamista. Toisaalta Tuomiojan haavekaan ei ole kovin realistinen. Perussuomalaiset eivät tunnu kelpaavan Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Mutta halu muodostaa hallitus, jonka ensisijainen tehtävä on "turvata hyvinvointiyhteiskunta", on vahva.

Ero Ruotsiin, Tanskaan ja Viroon on huuutava. Näissä maissa oikeisto (liberaalit, konservatiivit, kristillisdemokraatit) johtaa maata - Ruotsissa ja Tanskassa hallitus tosin tarvitsee apupuolueita tuekseen mutta oikeiston hegemonia on selkeä. En hyväksy Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa ja tunnustan että Viro taloudelllisesta dynaamisuudestaan huolimatta on alhaisen syntyvyytensä takia kutistuva kansakunta, mutta anyhow: Ruotsin ja Viron taloudet ovat Euroopan vahvimpia ja dynaamisimpia.

Suomen linja - se mitä suomalaiset politiikalta haluavat - on selkeästi vasemmalla naapurimaidemme linjasta. Kouluja ei yksityistetä, valtiota vaaditaan apuun kaikessa.

Potkaise maahanmuutolla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa päähän ?

Päinvastoin kuin hutterittien hyvinvointiyhteiskunta laaja humanitäärinen maahanmuutto yhdistettynä pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole ilmeisesti stabiili tai pikemmin se ei ole itseään ylläpitävä (equilibrium, self-enforcing). Hutteriittien hyvinvointiyhteiskunta on itseään ylläpitävä koska se perustuu tiukkaan sosiaaliseen kontrolliin ja koska hutteriittiyhteisön jäsenyydestä luopuminen on hyvin hankalaa.

Mutta asian voi sanoa myös toisin: Jos haluat tuhota pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnnan, aja lainsääsäntöä joka sallii suht vapaan maahanmuuton.

Liity Vapaaseen Liikkuvuuteen.

Ps. Lue myös aiempi postaukseni samasta aiheesta.

Nokian älypuhelin-business

Aakke heitti ajatuksen että Nokian pitäisi luopua älypuhelinten (smart phones) tuotannosta ja keskittyä peruspuhelimiin (feature phones ja "dumb phones"). (Ongelma mallissa on se, että kiinalaiset ja intialaiset yritykset ovat voittaneet markkinaosuuksia Nokialta.)

Nokia on menettänyt pelinsä älypuhelinten osalta. Sen markkinaosuus laskee nopeasti. Nokia julkaisee uusia Symbian-älypuhelimia, mutta ei usko niihin kai oikein itsekään. Nokia ei kuitenkaan aio antaa periksi vaan yrittää ottaa ns. uuden alun Windows-puhelinten kanssa.

Nokia on tavallaan startup-moodissa älypuhelinten suhteen. Nokia tietää, että Symbian-puhelinten taru on loppu ja tarvitaan uusi alku. Nokian sisällä tiedetään että Nokian älypuhelin-liiketoiminta saattaa mennä vuoden lopussa miinuksen puolelle jolloin kustannukset peitetään kassasta kuten startup-moodissa tehdään. Tästä on yrityksen sisällä jo sovittu.

Kansanedustaja Hakkarainen

Kansanedustaja Hakkarainen on kutsunut muslimeja terroristeiksi ja afrikkalaisia neekereiksi. Hänet haastetaan siitä ehkä oikeuteen. Käytännössä itse mahdollisesta sakkotuomiosta ei ole Hakkaraiselle juuri mitään haittaa. Niin kuin ei oikeastaan Halla-ahollekaan. Mutta prosessi voi olla henkisesti varsin painostava.

Lainsäädäntö, joka käytännössä estää muslimien ja afrikkalaisten mollaamisen mutta sallii lestadiolaisten ja katolisten mollaamiseen, on tehokkuutta alentavaa. Tällainen lainsäädäntö polarisoi yhteiskuntaa - osa pitää tuomion saaneita sankareina. Toisaalta niistä ongelmista, mitkä liittyvät venäläisten, muslimien ja afrikkalaisten maahanmuuttoon on hankala puhua kiihkottomasti, ja ongelmia ei näin ollen ratkaista.

Yhteiskunnan polarisoitumiseen liittyy mm. se että vähemmistövaltuutettu, maahanmuuttotutkijat jne. menettävät ihmisarvonsa joidenkin ihmisten silmissä. Perussuomalaisten suuri vaalivoitto vahvistaa polarisaatiota. Vihreitä ja RKP:tä lähellä olevat henkilöt demonisoivat perussuomalaisia ja perussuomalaiset demonisoivat taas mm. vihreitä ja RKP:läisiä. Molempien puolten pahimmat demonisoijat ovat liikkeellä.

Yhä useammat valitsevat puolen ja yhä mustavalkoisemmin. Isäni kertoi että ennen sotaa jokainen heidän kylässään oli kategorisoitavissa punaiseksi tai valkoiseksi. Voi olla että hän hieman liioitteli.

Olen spekuloinut aiemminkin polarisaatiosta Henri Talfelin sosiaalisen identiteetin teorian näkökulmasta.

Kirjoja islamista ?

Luin siis Salzmannin kirjan Lähi-Idän heimoista, islamista ja demokratian mahdollisuuksista islamilaisissa maissa:



Salzmannin kirja sai minulta täydet pisteet - erittäinkin kun kirja on monta vuotta Lähi-Idässä eläneen antropologin kirjoittama.

Yritin etsiä lisää kirjallisuutta - ongelma on se että aihe on erittäin arka ja monet kirjoittajat hyvin mustavalkoisia.

Löysin tällaisen.

Bernard Lewis on ainakin todella pitkän linjan Lähi-Idän tutkija ja kirjan arvosteluista saa kuvan maltillisesta islam-kriitikosta joka on tutkinut mm. juutalaisuutta islamilaisissa maissa.

Jos on kommenttia jälkimäisestä olisin kiitollinen.

Heimosota ?

Kansa on noussut Syyriassa taisteluun demokratian puolesta. Vai onko pikemmin niin, että sunnit ovat ryhtyneet taisteluun alawiitteja vastaan. Onko niin, että jos alawiitit häviävät, he menettävät kunniansa, valtansa ja mahdollisesti henkensä, ja uudet tyrannit korvaavat alawiitit. Alawiittien tappio olisi tappio myös alawiittien liittolaisille ? Kristittyjen pako Hedelmällisen Puolikuun alueelta kiihtyisi ?

Despite tentative reports about emerging fissures within some army units, the majority of Syrian special forces come from the minority Alawite sect of President Assad and are the spearhead of his regime.

They are in a fight for their own survival, as well as the survival of their community, not just the political leadership.

We will not see killings on the same scale as Hama, but it is clear that the regime is prepared to use massive force to crush the protesters.

The regime has other supporters - members of the Alawite and other minority groups, including Christians, Druze, and some Sunnis whom the regime has co-opted into the power structure over the years.

BBC tosin elättelee toiveita uudesta syyrialaisesta kansalaisyhteiskunnasta:

The protesters have worked hard to stress a non-sectarian, non-tribal, non-violent agenda.

Although it is too early to know the exact composition of the protesters, a new Syrian identity appears to be emerging, anchored in inclusiveness and ethnic tolerance.

On Tuesday, more than 100 Syrian intellectuals who live abroad signed a petition condemning the killings and the brutal measures. The intellectuals include Sunnis, Alawites, Christians, Druze and Kurds.

This is a testament to the maturity of Syrian society, despite decades of repression.

En usko.

Nokia tänään

Elop kerää jengin Turku-halliin ja Barona-arenalle. Kestämisiä !

Islam

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että islamilaisiin heimoihin lämpimästi suhtautuva heimokulttuurin tutkija kuten Salzman antaa lopulta aivan samanlaisen kuvan islamista kuin Vasarahammer.

Islam on Salzmannin mukaan uskonto, joka pyrkii ei vain puheissa vaan myös käytännössä alistamaan koko maailman islamin vallan alle. Jihad on uskovan velvollisuus ja vain kunniaton ihminen alistuu vääräuskoisen valtaan. Muslimin minimivelvollisuus on taistella vääräuskoista hallitsijaa vastaan ainakin siinä maassa jossa hän itse asuu.

Uskon taistelija on se joka tekee velvollisuutensa - taistelusta kieltäytyjä on kunniaton ihminen tai vapaamatkustaja. Uskontotieteilijä Scott Atran kertoo:

Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation."

The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."

Tribaalien kunniankulttuuriin islam linkittyy kiinteästi: islam laajentaa kunnian kulttuurin ylemmälle tasolle. Sen sijaan että muslimi taistelisi heimolaisen tavoin vain oman heimonsa puolesta naapuriheimoa vastaan, muslimi taistelee myös oman uskonsa puolesta vääräuskoista vastaan.

Heimoidentteettiin kuuluu sisäkkäinen (nested) lojaliteetti: heimolainen taistelee veljensä rinnalla serkkuaan vastaan, serkkunsa rinnalla pikkuserkkuaan vastaan, toisen shian rinnalla sunnia vastaan ja sunnin rinnalla ristiretkeläisiä vastaan. Mitään ristiriitaa tässä ei ole koska jokaisessa konfliktissa heimolaisen kuuluukin ottaa kantaa sen puolesta joka on hänelle lähempää sukua patrilineaarisesti (=isälinjaa.)

Sukulaisuus on kuitenkin rekostruoitavissa ja laajennettavissa koskemaan vaikkapa saman uskoisia niin kuin Muhammed onnistui nerokkaasti tekemään. Minkään universaalisen ihmisyyden kanssa tällä saman uskoisten ummah'lla ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään tekemistä - se on lopulta kuitenkin vain laajennettu heimo.

Heimolainen auttaa omiaan ei rakkaudesta sukulaisiaan kohtaan vaan lähinnä vain siksi että hän menettää kunniansa ellei näin tee.

Salzmannin mukaan islamin "suvaitsevaisuus" eli juutalaisuuden ja kristinuskon rajoitettu hyväksyminen (dhimmi) on nimenomaan alistamista ja nöyryyttämistä. Kun dhimmi-vero maksettiin, veronkantajalla oli tapana läimäyttää nöyristelijää kasvoille. Kristittyjen nöyryyttäminen arvotettiin positiivisesti.

Salzmannin mukaan islamin laajentuminen oli veristä. Tässä suhteessa islam ei ollut millään lailla rauhan uskonto, jos kohta se laajentumisen verisyydessä ei eronnut muista ekspansiivisista imperiumeista.

Mielenkiintoinen on myös Salzmannin havainto, että sosiaalinen koheesio, ja siis normaali yhteiskunta, on hyvin vaikeasti synnytettävissä arabimaissa:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.

Thus the ingenious tribal system, based on balanced opposition, so effectual in supporting decentralized nomads, tends to inhibit societal integration at a more inclusive level, and to preclude civil peace, based on settlement of disputes through legal judgment, at the local level.

Päivän kysymys

Islamilaisen maahanmuuton laajuus on synnyttänyt kiistan sharia-laista.

Minusta paljon mielenkiintoisempi kysymys on se, muuttuuko Eurooppa siihen suuntaan, että kantaväestökin ajautuu jonkinlaiseen kunniankulttuuriin.

Kysymyksen voisi asettaa myös toisin: onko suomalaisesta miehestä pitämään yllä kunniaansa, jos lännessä yleisesti ja Suomessa erityisesti ajaudutaan kunniankulttuuriin ?

Monikulttuurisuuskeskustelu on isomorfi petokeskustelun kanssa

Yli sadan vuoden ajan Suomessa on väitelty susien suojelusta. Historiallisesti sudet on nähty ihmisen vihollisena ja vaarana varsinkin ihmislapsille ja sudet on haluttu hävittää. Jo 1800-luvun lopulla esitettiin ajatus, että todellisuudessa sudet eivät ole normaalisti kovin vaarallisia. Kansanvalistusseuran lehdessä todettiin, että merkittävä syy siihen, että sudet 1800-luvulla työntyivät niin hanakasti asutuksen ja karjan sekaan ravinnon hakuun oli siinä, että valtaosa riistasta oli 1800-luvulla metsästetty loppuun. Siksi sudet saattoivat hyökkäillä nälissään myös ihmisten päälle. Nykyaikaisessa petokeskustelussa osa keskustelijoista esittää edelleen susien tuhoamista vaarallisina ja osa suorastaan vähättelee susien vaarallisuutta.

Luonnon tarkailija ja ihailija näkee asian näin: Sudet saattavat olla vaarallisia ihmisellekin, mutta olkoot kuinka vaarallisia tahansa susilla on tietty itseisarvo. Susien vaarallisuuteen luonnon tarkkailijan lähestymistapa ei ole susien tuhoaminen tai susien vaarallisuuden kieltäminen, vaan susien jonkinasteinen eristäminen ihmisestä.

Monikultturismi-keskustelu on samanrakenteista mutta vielä paljon räikeämpää. Vieraan (mutta ei oman) kulttuurin ongelmat joko kielletään tai vieras kulttuuri (vaikkapa islam) demonisoidaan.

Tämä tuli taas mieleen kun luin tieteellistä esitystä tribalismista (kunniankulttuuri, balanced opposition, segmentary society). Salzmanin kirja käsittelee kunniankulttuuria sellaisen ihmisen silmin joka on viettänyt vuosia heimolaisten parissa Iranin ja Pakistanin Beluchistanissa. Arvostaen mutta nähden myös kulttuurin ongelmat.

It is decentralized, in that no central officials or organizers are required. It is democratic, in that decision making is collective and everyone has a say. It is egalitarian, in that there is no ascribed status, rank, or hierarchy into which people are born, and all groups and individuals are equal in principle...

It is also to a substantial degree effective, in that balanced opposition often successfully deters attack by threatening reprisal.

Balanced opposition, a decentralized system of defense and social control characterized by self-help, is a "tribal" form of organization. Tribes operate quite differently from states, which are centralized, have political hierarchies, and have specialized institutions-such as courts, police, and an army, with tax collectors providing the means for support-to maintain social control and defense.

Islamilainen kulttuuri perustuu Salzmannin mukaan tribalismin. Kahden ihmisen välisessä konfliktissa kunnon arabi tai iranilainen on aina sen puolella, joka on lähempää sukua hänelle tai yleisesti otten sen puolella, joka on enemmän meikäläinen. Suku on määritelty pelkästään patrilineaarisesti, jos kohta sukulaisuuden käsite on osin myös sosiaalisesti konstruoitu.

Iranin hallitus saattaa antaa turvapaikan sunnilaiselle al Qaida -taistelijalle, koska tämä taistelee ristiretkeläisiä vastaan, vaikka al Qaida toisaalta onkin shiojen vihollinen.

Kunniankulttuuri on ainakin tietyissä olosuhteissa itseään ylläpitävä (self-enforcing) siinä mielessä, että jos joku luopuu kunniankulttuurista yksipuolisesti, hän menettää kunniansa muiden silmissä ja menettää kokonaan sen turvan ja avun jonka omat antavat. (Sivumennen sanoen käsite self-enforcing on yhteiskuntatieteen ehkä tärkein käsite. Käsitteen ymmärtäminen on avain yhteiskunnan ymmärtämiseen. Peliteoreettinen näkökulma, jota moni vierastaa sen matemaattisuuden takia, käsittelee pitkälti sitä mitkä instituutiot ovat itseään ylläpitäviä eli mahdollisia. Käsitteen ymmärtäminen ei edellytä peliteorian ymmärtämistä vaikkakin matemaattinen tarkastelukulma tietysti syventää käsitettä.)

Luonnon tarkkailijan tavoin kulttuurien tarkkailija näkee erilaisilla kulttuureilla itseisarvon. Päinvastoin kuin monikultturisti hän ei kiiistä kulttuurien ongelmia, eikä kiellä sitä että erilaisten kulttuurien on vaikea tulla toimeen keskenään. Kulttuurin tarkkailija ymmärtää, että kunnian kulttuuri on partikularistinen eikä se anna välttämättä minkäänlaista universaalista ihmisarvoa - tai ainakaan samanlaisia ihmisoikeuksia - toisille ihmisille. Kultturin tarkkailija ei halua kastroida kulttuurieroja pelkiksi eroiksi ruokakulttuurissa. Kulttuurin tarkkailija näkee omassa ja toisen kulttuurissa sekä sen hyvät että huonot puolet.

Kulttuurien tarkkailija ei väitä niin kuin illmannilainen "arvoliberaali" että ongelmaa ei ole. Kulttuurien kohtaaminen voi joskus olla suorastaan mahdotonta.

Kirjoitin aiemmin romanikulttuurista näin. (Lähde on amerikkalainen antropologinen tutkimus):

Romaaneilla on sisäryhmä-ulkoryhmä-moraali ... Omien auttamista pidetään suuressa arvossa - perheitten velvollisuus on mm. auttaa köyhiä sukulaisia. Sen sijaan suhde muihin ihmisiin on amoraalinen. Gadjeilta varastamista ei pidetä vääränä. Romaanit ovat vanhan mustalaismyytin mukaan saaneet Jumalalta oikeuden varastaa, koska eräs romaani nielaisi yhden naulan jota piti käyttää Kristuksen ristiinnaulitsemiseen.

Romaanimiehen status on sitä korkeampi, mitä enemmän hän auttaa muita mustalaisia, mitä enemmän hän pettää gadjeja ja mitä agressivisempi vaimo hänellä on.

Tällaiset väitteet illmannilainen "arvoliberaali" varmaan tuomitsee rasismiksi. Tosiasiassa illmannilaista ei romanikulttuuri kiinnosta pätkän vertaa, hän kykenee suvaitsemaan muita kulttuureita vain sen kautta, että hän kieltää kulttuurien erityispiirteet. Illmannilainen näkee periaatteita siellä missä kulttuurin tarkkailija näkee eläviä ihmisiä.

Illmannilainen tuomitsisi Salzmannin kirjan kuten eräs vauhdikas Amazonin arvioija:

A book by a culture warrior for culture warriors. The author is knowledgeable, and this is a book of ideas. Unfortunately the ideas are fascistic. If you are a rightist culture warrior seeking self-confirmation, go ahead. And if you want to understand how neocons rationalize imperialism, read this book. But also read Edward Said's Orientalism to understand what's wrong with this book.

Suomen Sisu

Eilinen paperi-Hufvudstadsbladet totesi Suomen Sisun saaneen viisi paikkaa eduskuntaan. Uskomaton tulos pieneltä yhdistykseltä. Lisäksi on huomionarvoista, että Sisua hyvin lähellä oleva Sampo Terho siirtyy euroedustajaksi Soinin jälkeen. En tiedä onko Terho jäsen.

Vaikka ei hyväksyisikään kansallismielisyyttä esimerkiksi siksi että kansallismielisyys on partikularistista, kukaan voi tuskin kiistää, että Suomen Sisu on se foorumi, joka on lopulta generoinut kriittisen maahanmuuttokeskustelun Suomessa.

Ilman tätä keskustelua Suomi olisi ilmeisesti vieläkin enemmän Afrikan sosiaalitoimisto kuin se on tänään. Paljon on vielä työtä jäljellä - ja työ tehdään nykyään suurimmaksi osaksi muissa foorumeissa kuin Sisussa.

Bobi Sivénin henki elää. Maksoin jäsenmaksu.

Ps. En toimi yhdistyksen päättävissä elimissä.