Nimerkki Valkea kirjoitti kommenttissaan: Libertaareille Kreikka on tietynlainen erävoitto. Kreikan tapauksessa useat valtioon liittyvät ongelmat konkretisoituvat, kuten korruptio, yleinen mismanagement ja sekaantuminen yksityisen sektorin liiketoimintaan, case Olympic Air
Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. Kansallisvaltioiden suvereniteettia vähennetäään kaikissa asioissa, byrokratia lisääntyy ja sensuuri voimistuu. Verotkin todennäköisesti nousevat.
Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.
Lopullisen EU:n romahduksen aika ei vielä liene tullut. Tiukkenevaan integraatioon viittaa suuunnitelmat vakaussopimuksesta.
(Lisäys 10.5.:tämä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka kriisien kautta EU kehittyy kohti syvempää integraatiota.... , totesi Etlan Sixten Korkman. Korkman arveli edelleen, että vakaussopimus laskee Euroopan maiden saamien lainojen korkoja ja osoittautuu ehkä taloudellisesti edulliseksi.
Korkmannin arvio oli toki optimistisin asiantuntija-arvio. Monet arviot olivat hyvin pessimistisiä vakaussopimuksen, jos sellainen nyt syntyy, hyödyllisyyden osalta.)
Ei Rooma (tai Maya-valtiotkaan) kaatunut ensimmäiseen pahaan kriisiin. Roomassa Diokletianus ja Konstantinus ratkaisivat 100-200-luvun todellla vaikean kriisin vahvistamalla valtiota, tekemällä kristinuskosta valtionuskonnon, kasvattamalla julkista sektoria ja nostamalla verotusta todella korkeaksi.
Rooma kaatui vasta kun korkeiden verojen riistämä maaseutu alkoi tyhjentyä ja asukkaiden lojaliteetti Roomaa kohtaan hiipui. Diokletianuksen ja Konstantinuksen ratkaisu ei ollut kestävä. Kun romahdus tuli, maaseudun väki huokaisi lopulta helpotuksesta.
Ainoa asia mikä EU:n ja rahaliiton osalta on käsittääkseni varmaa on, että integroitumisen tason on muututtava radikaalisti. Sen on joko alennuttava tai kasvettava. Nykytilanne on äärimmäisen tehoton, kun vastuut kasautuvat pohjoiseen.
Kasvava globaali kilpailu energiasta ja kilpailun muuttuminen yhä strategisemmaksi ja kovemmaksi panee Euroopan ehkä myös integroimaan energia- ja sitä kautta koko ulkopoltiikkansa. Tätä ajaa erityisesti Saksa, joka haluaa integroida myös Venäjän länteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Olen tässä asiassa pitkälti samaa mieltä Aakken kanssa, mutta se oli Aakke, joka esitti tuon alkuperäisen kommentin.
En ottanut kantaa integraatioon puolesta enkä vastaan. Vierastan sitä, mutta ymmärrän kyllä sen että rahaliiton romahtaminen johtaa valtavaan inhimilliseen murhheeseen kun korot kasvavat suuriksi.
Mutta onko Eurooppa edes integraatiolla pitkäksi aikaa pelastettavissa ?
EU:ssa ratkaisu unionin ongelmiin on perinteisesti ollut "more Europe", eli keskittämistä lisätään eikä vähennetä.
Vasarahammer,
Ongelma on siinä, että nykymenolla ei voi jatkaa. On valittava joko integraatio tai disintegraatio.
Kaikissa esimeriksi Tainterin tutkimissa tapauksissa (Rooma, Maya-valtiot yms.) eliitti kasvatti pääsääntöisesti kompleksisuutta/integraatiota. Talonpojat hyväksyivät ja jopa edistivät vahvistuvaa valtiota tämän niin kauan kuin siitä syntyi tuottoa myös talonpojille. Kun esimerkiksi Rooman laajeneminen loppui, kustannukset valtiosta tulivat Rooman talonpoikien maksettaviksi. Integraation hyöty alkoi laskea.
Puhtaasti taloustieteellisesti on vakea sanoa onko integraatio vai disinegraatio nyt paras ratkaisu.
Ehkä näin jälkikäteen en enää sanoisi erävoitoksi, jos seurauksena on laajempi integraatio ja lisää säätelyä. Olisiko ehkä valtioon liittyvien ongelmien konkretisoituminen parempi? En näe integraatiota tai säätelyä sinäänsä pahana, mutta intention vs. result -ajattelun pohjalta ne saattavat johtaa uusiin ongelmiin tulevaisuudessa, jolloin talous on yhä enemmän umpisolmussa.
EU:n integrationisteille tämä tilanne on ehkä enemmän erävoitto, jos kenelle.
Luin myös Uusi Suomi nettilehdestä artikkelin "Suomen kreikkalainen miljardituesta: Suomi tekee typerästi", jossa 49-vuotias kreikkalainen antaa ohjeita Kreikan saamiseksi hyvään talouskuntoon. Omat kommenttini alkavat ranskalaisilla viivoilla:
"
Kostas Barbunakisin resepti kreikalle:
1. Hajota nykyhallitus palasiksi. Aloita kaikki alusta.
-Tulisiko tilalle tällä kertaa vain enkeleitä ja muita pyhimyksiä?
2. Poista korruptio.
-Ehkä korruptiota voisi ehkäistä parhaiten vertaisvalvonnalla, mutta kuka implementoi sen? Joku aikaisemmin korruptoitunut?
3. Valvo, että media toimii riippumattomasti.
-Kaupallinen media on riippuvainen mainostajista. Jos politiikan puolelta tulee medialle kassavirtaa, media näkee sen asiakkaana. Miksi median ylipäätänsä tulisi toimia "riippumattomasti"? Mitä "riippumattomuus" oikeastaan tarkoittaa? Jos haluat riippumatonta mediaa, SINUN on maksettava siitä. Enkä tarkoita mitään YLE-maksua tässä, vaan sitä, että maksat sellaisen median tilaamisesta, jota pidät riippumattomana.
4. Nimitä virkamiehet tehtäviin osaamisen, ei tuttavuuden perusteella.
-Meininkihän on kuin Afrikassa tai Etelä-Amerikassa.
5. Opeta kansa tietoiseksi oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
-Antropologi Robin Dunbarin teorian mukaan vain n. 150 ihmistä voi toimia keskenään "tehokkaasti". Kun puhutaan kansasta jonkinlaisena entiteettinä, niin en suoraan sanottuna tiedä mistä puhutaan.
Oletetaan siis että yhteisvaluutta on yhteisresurssi. Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on todennut yhteisresurssien käytön organisoimisesta seuraavaa:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Aakken analyysin kanssa olen samaa mieltä.
Minusta monet libertaarit ajattelevat aika lyhytnäköisesti vastustaessaan henkeen ja vereen EU:n liittovaltiokehitystä. Kehityshän asettaa rajoja kansalliselle päätöksenteolle ja siten myös mekanismeille, joilla voidaan rajoittaa erilaisia yksilönvapauksia.
Kansallismielisiltä tms. se on tietysti täysin odotettavissa, ja linjassa päämäärien kanssa, mutta olen vähän ihmeissäni, miksi libertaarit ovat niin jyrkkiä asiassa.
Ehkä näkisin ongelman laajemmassa mittakaavassa siten, että erilaiset talousjärjestelmät ja niiden instituutiot (pankit, keskuspankit, parlamentit) eivät toimi optimaalisesti, eivätkä edes tehokkaasti keskenään. "Globalisaatio", eri mannerten ja maiden toimijoiden kasvava linkittyminen luo painetta yhdelle keskitetylle talousjärjestelmälle.
Tavallaan lokaalista ongelmasta (Kreikan talouskriisi) on tullut alueellinen (EU). Myöhemmin EU:n talouden mennessä yhä enemmän "umpisolmuun" ongelmasta tulee globaali. Ja globaaleihin ongelmiin on etsittävä globaalit ratkaisut.
Jos tavallaan vika-altis järjestelmä - erityisesti parlamenttien ja keskuspankkien rooli siinä - venytetään kattamaan koko maapallo, tuntuvat mahdolliset seurauksetkin vian yllättäessä koko maapallon laajuisesti. Riski vain on siinä, että ongelman ollessa maailmanlaajuinen, mistä saadaan bailoutiin tarvittavat resurssit? Avaruusolennoiltako? Yhtälön toimivuudella on raja-arvot. Järjestelmä ei toimi raja-arvojen ulkopuolella.
Eli alkuperäiseen kysymykseen "integraatio vai disintegraatio?", vastaan, että kun lähdetään integraation tielle, se on periaatteessa kuljettava loppuun saakka. Aina globaalille tasolle asti.
Parlamentaarisen ja byrokraattisen sektorin koon ja sen merkityksen taloudelle nykytilanteessa huomioon ottaen en ihmettele miksi libertaristisille näkemyksille ei ole kysyntää.
Intuitiiivisesti ajattelisi että globaali talousjärjestelmä on hyvin haavoittuva ja vaarallinen eli vie mukanaan koko maailman ja ekosysteemin.
Pakittaminen voi olla kuitenkin mahdotonta.
"Intuitiiivisesti ajattelisi että globaali talousjärjestelmä on hyvin haavoittuva ja vaarallinen eli vie mukanaan koko maailman ja ekosysteemin."
Haavoittuva lähinnä sitä kautta, mitä tulee libertaarien julkisesta sektorista esittämiin ongelmiin - korruptio, mismanagement, resurssien allokointi, julkiset vs. yksityiset palvelut jne. Muuten uskoisin järjestelmän olevan varsin vahva - siis niin kauan rahaliittoja, vakautussopimuksia ja muita poliittis-taloudellis-sotilaallisia työkaluja voidaan reaalisesti käyttää. Mutta samalla kun ratkaistaan vanha ongelma, luodaan joukko uusia.
Vaarallinen järjestelmä olisi vain romahtaessaan. Panokset kovenee!
En tietty voi syyttää poliitikkoja. Tuskin kukaan löisi hanskoja tiskiin vapaaehtoisesti, ja myöntäisi oman epäuskonsa poliittiseen prosessiin. Ainakaan julkisesti.
@Jukka,
Pasi Matilaisen (austro-libertaari) erinomainen kirjoitus "Kreikan taudista."
On myös hyvä muistaa että kun kokonaisveroaste on korkea, verojen korottaminen todennäköisemmin vähentää kuin kasvattaa valtion verotuloja (Laffer Curve I, II, III).
HS kirjoittaa tänään että vielä ei ole mitään takeita että kurinpito onnistuu.
Koko järjestely voi osoittautua suuren kuplan rakentamiseksi.
Ratkaisu varmasti siirtää ongelmien alkamista mutta voi kasvattaa ongelman kokoa. Eurooppa on helposti yhtä heikko kuin sen heikoimmat lenkit.
Ensin elvytyksellä (=lainaamisella) kaadettiin ongelmia tulevien sukupolvien päälle. Nyt vakautussopimuksella.
Ennen meillä oli vain omat sosiaalipummit syötettävänämme, Nyt syötämme Kreikkaa ja Espanjaa.
Jotta vakautus onnistuisi, Euroopan maiden budjettivaltaa ja talouspoliittista itsenäisyyttä pitäisi rajoittaa voimakkaasti.
Miten se onnistuu? Ehkä IMF:n mukaan kytkeminen auttaa, mutta onko sen rooli tarpeeksi vahva tässä ratkaisussa ?
On myös hyvä muistaa että kun kokonaisveroaste on korkea, verojen korottaminen todennäköisemmin vähentää kuin kasvattaa valtion verotuloja (Laffer Curve I, II, III).
Katsoin ykkösen enkä täysin saanut tuota kuvaa videon pohjalta.
Mutta totta - kun roomalaiset verottivat maanviljelijäväestönsä rutiköyhiksi, verotulot lopulta romahtivat ja sitten romahti koko Länsi-Rooma.
Toisaalta Länsi-Rooma sitten tosiaan romahti ja talonpoikien elämä usein helpottui. Länsi-Rooman naapurina ei ollut toista korkean verotuksen suurvaltaa, joka olisi kyennyt valtaamaan Länsi-Rooman ja luomaan samanlaisen yliverottavan valtion. Jos tällainen valtio olisi ollut, romahtaminen ei olisi luonut mitään etua talonpojille.
Maya-alueella tilanne oli juuri tämä. Samoin Itä-Roomassa. Jos yksi maya-valtio olisi romahtanut, talonpoikien verot eivät olisi laskeneet vaan olisi tullut toinen valtio verottamaan. Itä-Rooman osalta tilanne oli sama.
Itä-Roman naapurissa oli suuria valtioita.
Euro on jo saattohoidossa. Valtiolla on kolme pääasiallista tulonlähdettä: Verotus, lainanotto ja monetaarinen manipulointi (inflaatio). PIIGS-maat (ja muutkin länsi-Euroopan maat) ovat hoitaneet talouttaan leväperäisesti. Eli lainaa on otettu vuosia lisää ja lisää. Verot ovat jo korkeat ja lainaa on jo valtavasti joten jäljelle jää enää massiivinen inflaatio tai defaultointi. Hyperinflaatio on kenties nopein tapa tuhota talous ja vauraus.
[H]yvinvointivaltio elää lainatulla ajalla. Vaikka teoriassa on mahdollista, että valtio pystyisi rahoittamaan sekä koulutuksen että terveydenhuollon pitkäkestoisesti ilman velkaantumista, käytäntö on osoittanut tämän mahdottomaksi. Tällä hetkellä länsimaiden julkisen sektorin näkyvät velat pyörivät 50-125 % välillä bruttokansantuotteesta ja niiden näkymättömät velat ovat luokkaa 300-800 % maasta riippuen. Tällaista velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin edes veroja korottamalla ja palveluja leikkaamalla. Ehkä kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua länsimaiden valtava velka-aste tulee kaikille selväksi, milloin keskuspankit painavat rahaa kuin viimeistä päivää ja elintasomme romahtaa.
- Lasse Pitkäniemi
EKP:n ja euroalueen keskuspankkien päätös ryhtyä ostamaan markkinoilta jäsenvaltioiden velkakirjoja on euron lopun alku.
Konstantinuksen ratkaisu oli kestävä.
Se toimi vielä liki 1200 vuotta. Konstantinopoli vain leikkasi rönsyt pois, karsi kustannusrakennetta ja ulkoisti länsiosansa. Jäljelle jäi Rooman valtakunnan terve ydin, joka porskutti läpi koko keskiajan koko Euroopan edistyneimpänä ja vauraimpana valtiona.
Ruukinmatruuna, voit tietysti olla oikeassa. Tainterin kirja ei käsittele kuin Länsi-Roomaa.
Eikö Itä-Rooman maaseutu autioitunat tai väestö alienoitunut?
Sen verran Itä-Roomasta Tainterkin sanoo, että Itä-Roomalla oli monta vahvaa naapuria, eikä romahdus tavallaan tullut kysymykseen vaikka kompleksisuuden hyöty alkoi laskea. Jos Itä-Rooman olisi annettu romahtaa, Partia tai joku muu Itä-Rooman naapuri olisi tullut tilalle.
Tainter näkee tavallaan romahduksen jopa rationaalisena strategiana.
Minusta libertaarit, kuten Pitkäniemi ovat yhtä aikaa sekä oikeassa että pahasti väärässä.
Oikeassaolemiseen liittyen, se on totta, että valtiot ajavat jatkuvasti piikki auki miinuksella ja että nykymeno ei voi jatkua ad infinitum. Se onnistui 1900-luvulla, kun moderni teknologia nosti tuottavuuden moninkymmenkertaiseksi, mutta ei enää, koska ihmisten kyky tehdä tuottavampaa työtä ei enää riitä, vähiten kyvykkäille ei yksinkertaisesti ole talousjärjestelmässä mitään käyttöä.
Väärässäoleminen liittyy puolestaan siihen, että tiet, talot, koneet, laivat, jne jne. eivät katoa mihinkään sillä, että rahapuolella tapahtuu kauheuksia. Omaisuuden massiiviset uudelleensiirrot aiheuttavat tietysti kitkaa, tuotannon supistumista, inhimillistä kärsimystä jne., mutta reaalinen pääoma ei häviä sillä, että raha muuttuu arvottomaksi. Taustalla on usein jonkinlainen sellainen ajattelu, ettei velaksi hankittu elintaso ole todellista ja että kun velat pitää maksaa takaisin, se elintasokin romahtaa.
Mikroesimerkki osoittaa ajattelun pahasti virheelliseksi: Meillä kaksi kaveria, Pekko ja Mikko. Pekolla on painokone ja Mikolla on leikkuupuimuri. Pellolla kasvaa viljaa. Pekko painaa rahaa, ja maksaa sillä mikolle, että tämä korjaa viljan, jauhaa sen jauhoiksi ja tekee leipää. Päivän päätteeksi molemmilla on kymmenen leipäpalaa, ja Mikolla arvotonta paperia.
Paperin arvottomuus ei kuitenkaan homehduta leipää. So. reaalinen tuotanto ei ole vähempää todellista, vaikka se olisi rahoitettu velaksi fiat-rahalla.
@Tiedemies,
Minusta monet libertaarit ajattelevat aika lyhytnäköisesti vastustaessaan henkeen ja vereen EU:n liittovaltiokehitystä.
Oliko tämä vitsi? Vai etkö tiedä miksi libertaarit vastustavat EU:ta? [Wikin artikkeli libertarismista]
Väärässäoleminen liittyy puolestaan siihen, että tiet, talot, koneet, laivat, jne jne. eivät katoa mihinkään sillä, että rahapuolella tapahtuu kauheuksia.
Onko esim. Pitkäniemi väittänyt näin?
Taustalla on usein jonkinlainen sellainen ajattelu, ettei velaksi hankittu elintaso ole todellista ja että kun velat pitää maksaa takaisin, se elintasokin romahtaa.
Inflaatio. Voimakas inflaatio on ehkä pahin myrkky taloudelle (Zimbabwe School of Economics).
Pekko painaa rahaa, ja maksaa sillä mikolle, että tämä korjaa viljan, jauhaa sen jauhoiksi ja tekee leipää. Päivän päätteeksi molemmilla on kymmenen leipäpalaa, ja Mikolla arvotonta paperia.
Miksi Mikko vaihtaisi leipää arvottomaan paperiin?
Paperin arvottomuus ei kuitenkaan homehduta leipää. So. reaalinen tuotanto ei ole vähempää todellista, vaikka se olisi rahoitettu velaksi fiat-rahalla.
Fiat-rahan ongelma on valtioiden ahneus inflatoida velkaa pienemmäksi. Inflaatio on ns. 'köyhäinvero', tavallaan käänteisesti progressiivinen vero: Se iskee kovimmin köyhiin ja eläkeläisiin. On koomisen tekopyhää ettei varsinkaan vasemmistopuolueet vastusta tätä.
Ehkä pitäisi lisätä "libertaarien listaan" neljäs vaihtoehto, kun puhutaan valtion tulonlähteistä:
1) Verorahoitus
2) Velkarahoitus
3) Setelirahoitus
4) Lahjoitukset
Käytännössä Kreikan tukipaketti oli siis lahjoitus.
Lähetä kommentti