sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Romahdus voi edistää hyvinvointia ?

Olin varsin ahdistunut nuori, joka etsi totuutta ja elämän tarkoitusta. Nuoruuteni maailmankuva leimasi äärimmäinen kulttuuripessimismi ja kiinostuin siksi kaikenlaisista tuomiopäivän profetioista, Kuten Rooman Klubin raportista. Olin tietysti romantikko, joka uskoi historian kulta-aikaan. Ahdistus on aikuisuuden myötä vähentynyt, mutta ahdistuksen alunperin synnyttämä kiinnostus moneen asiaan on säilynyt ja vahvistunut. Kulttuuripessimisti on tietysti aina kiinnostunut muiden muassa Romahduksesta. Siis nykyisen elämäntavan tai nykyisten instituutioiden romahduksesta. Romahdus on siinä mielessä herkullinen aihe, että siitä on viime aikoinakin kirjoitetttu varsin runsaasti tieteellistäkin kirjallisuutta.

Romahduksen odotteluuun - tai siitä varoittelemiseen - keskittyvä kulttuuripessimismi ja usko edistykseen ovat tietenkin toistensa vastakohtia, Toisaalta ihmiskunnan historiaa ja tulevaisuutta voi tuskin ymmärtää yhdistämättä näitä kahta näkökulmaa.

Nykyinen Kreikan kriisi nähdään monessa monessa piirissä EU:n romahduksen, valtioiden romahduksen tai maailman rahajärjestelmän romahduksen alkusoittona. Romahduksen nähdään tällöin usein avaavan mahdollisuuden paremman maailman rakentamiseen.

Voinee yleisemmin sanoa että sanalle romahdus on viime aikoina syntynyt monen korvissa varsin positiivinen kaiku. Vaikka romahduksen uskotaan tapahtuvan pitkälti itsestään, sitä ollaan valmiita myös edistämään. Romahduksen odottajista suuri osa on tietysti yleisnarisiojoita, mutta on myös esitetty moielenkiintoisia caseja, joissa valtion romahtaminen vaikuttaisi johtavan positiiviseen tulokseen ja jossa valtion tai valtioliiton romahtaminen osikseen voidaan aiheesta nähdä tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi.

Länsi-Rooman tuhoutuminen on klassinen esimerkki romahduksesta ja sitä on yleensä käsitelty negatiivisena ilmiönä. Sisäiset (taloudelliset ja moraaliset) tai ulkoiset syyt johtivat valtion heikkenemiseen ja Länsi-Rooman tuhoon, mitä on pidetty lähinnä valtavana katastrofina. Toinen tapa nähdä asia on, että Länsi-Rooman valtion olemassaolon tuottama hyöty kansalaisilleen oli alkanut voimakkaasti laskea. Varsinkin talonpoikaisväestölle valtion synnyttämä haitta (veron kanto ja sotaväen otto) oli muuttunut etua (mm. valtion antama turva) huomattavasti suuremmmaksi,

Romahduksen edistäminen voidaan taloustieteellisessä katsannossa nähdä tällöin rationaalisena strategiana edistää omaa hyvinvointia - siis tapana edistää yhteiskunnan tehokkuutta. Edistäminen realisoitui Länsi-Roomassa lähinnä apatiana puolustautua ns. barbaareja kohtaan, mutta joissain tilanteissa aktiivisena barbaarien maahantunkeutumisen edistämisenä.

Afrikkalaisen valtion romahtaminen libertaarisessa diskurssissa

Libertaarien mukaan Somalian valtion (kesukushallinnon) romahtaminen johti hyvinvoinnin paranemiseen. Afrikassa yleensä siirtomaavaltaa edeltävät klaaneihin tai heimoihin perustuvat mallit toimivat heidän mukaansa paljon paremmin kuin siirtomaaherrojen luomat ja jälkeensä jättämät valtiot.

Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Samanlainen hajautettu lainkäytön järjestelmä oli myös irlantilaisilla ja skotlantilaisilla klaaneillla aikoinaan.

Somali-yhteiskuntaa pyrittiin kolonialismin päättymisen jälkeen muovaamaan suuntaan, joka ei ota huomioon somalien jakaantumista klaaneihin. Pyrittiin luomaan keskitetty hallinto perinteisen hajautetun klaanipohjaisen järjestelmän tilalle. Kun keskushallitukseen osallistumisesta on tullut keskeisin vallankäytön mahdollistaja, kukin klaani pyrkii saamaan - yksin tai yhdessä jonkun toisen klaanin kanssa - keskushallituksen haltuunsa aseellisella toiminnalla. Samalla klaanien sisällä perinteisten klaanijohtajien (vanhimpien) valta korvautui ainakin osin sotaherra-vallalla.

Silloinkin kun keskushallinto valitaan vaaleilla, keskushallinto on aina yhden tai muutaman klaanin valtaa toisten klaanien yli. Demokratia ei toimi Somaliassa eikä juuri muuallakaan Afrikassa, koska keskitetty valta ei koskaan ole puolueilla vaan joillain heimoilla tai klaaneilla.

Democracy is unworkable in Africa for several reasons. The first thing that voting does is to divide a population into two groups — a group that rules and a group that is ruled. This is completely at variance with Somali tradition. Second, if democracy is to work, it depends in theory, at least, upon a populace that will vote on issues. But in a kinship society such as Somalia, voting takes place not on the merit of issues but along group lines; one votes according to one's clan affiliation. Since the ethic of kinship requires loyalty to one's fellow clansmen, the winners use the power of government to benefit their own members, which means exploitation of the members of other clans. Consequently when there exists a governmental apparatus with its awesome powers of taxation and police and judicial monopoly, the interests of the clans conflict. Some clan will control that apparatus. To avoid being exploited by other clans, each must attempt to be that controlling clan.

Read more: The Rule of Law without the State - Spencer Heath MacCallum - Mises Institute


Libertaarit näkevät valtion ongelmalliseksi yleensäkin. Afrikassa tai sen ulkopuolella. Valtiossa nähdään lähinnä kaksi ongelmaa. Valtio rikkoo ihmisen vapaata sopimusoikeutta toisaalta (=periaatteellinen vastustus) ja toisaalta valtio on liberataarien mukaan yleensä tehoton (=pragmaattinen vastustus).

Valtion romahtaminen Joseph Tainterin mukaan

Arkeologi Joseph Tainterin kirja Collapse of Complex Societies taas käsittelee valtioiden romahtamista tieteellisesti yhdistäen arkeologisen ja talouustieteellisen näkökulman.

Tainterin näkökulma on yhdessä suhteessa samanlainen kuin libertaarien. Tainter ei näe valtion romahtamista välttämättä negatiivisena asiana, vaan pikemmin liian suureksi kasvaneen kompleksisuuden purkamiseksi.

Kun kompleksisuuden lisäämisen marginaalinen hyöty alkaa ainakin jonkin väestöryhmän näkökulmasta laskea ja muuttuu lopulta negatiiviseksi, kompleksisuus alkaa purkautua. Rooman valtakunnassa kompleksisuuden lisäämisen marginaalituotto oli positiivinen niin kauan kuin uusien alueiden valtaaminen oli edullista. Rooman talous perustui uusien resurssien valtaamiseen, mutta tietyssä vaiheessa uusien alueiden valtaamisen tuotto muuttui negatiiviseksi ja valtion ylläpito vaatii verojen jatkuvaa korottamista, mikä johti talonpoikien olojen jatkuvaan heikkenemiseen. Mitään etuja (lähinnä turvallisuutta) heikentynyt valtio ei talonpojille kyennyt enää antamaan. Länsi-Rooman omatkin sotilaat ryöstelivät usein talonpoikia.

Länsi-Rooman romahdus oli talonpoikaisväestön kannalta Tainerin mukaan edullista. Edulisuutta lisäsi se, että Länsi-Roomalle ei ollut kilpailijana toista kompleksista valtiota. Jos tällainen kilpailija olisi ollut olemassa, Länsi-Rooman romahdus olisi johtanut vain ja ainoastaan siihen että Länsi-Rooman talonpojan vero-orjuus olisi ainoastaan korvautunut kilpailijavaltion vero-orjuudella.

Maya-alueella tilanne oli juuri tämä. Alue oli jakautunut moneen hierarkkiseen valtioon, jotka kaikki erikseen riistivät talonpoikia veroilla ja sotaväenotolla. Romahduksen edistäminen ei ollut siis todellinen vaihtoehto talonpojalle. Kun yksi valtio romahti, toinen valtio korvasi sen välittömästi talonpojan orjuuttajana.

Tällä teorialla Tainter myös selittää sitä, miksi Itä-Rooma ei romahtanut kuin paljon myöhemmin. Itä-Rooman naapurissa oli kilpailevia kompleksisia valtioita kuten Partia.

29 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

mielenkiintoinen kirjoitus. Kuten sanottua, tämä blogi on yksi suosikeistani. Kaikesta huolimatta.

Ihminen on lajina, kuten aiemminkin olen todennut, parhaimmillaan pienyhteisöissä. Pienet maisemssa liikkuvat metsästäjä-keräilijäporukat ovat tyypillisesti terveitä, tasa-arvoisia ja suhteellisen väkivallattomia. Ongelmia syntyy vasta väestön asettuessa paikoilleen ja väestöntiheyden sekä raviinnontuoton ja -jakelun alkaessa vaatia aktiivista hallintokoneistoa. Tässä vaiheessa joudumme tekemään loputtomia kompromisseja oman perusluonteemme ja käytännön realitettien ristipaineessa.

Itselleni positiivinen romahdusskenaario liittyy linkolamaisesti pallukkamme väestön radikaaliin vähenemiseen. Valitettavasti humanistina en voi toivoa mitään, missä yksikään ihminen kuolee.

Kysymys on paradoksista. Meidän ei olisi ikinä pitänyt ryhtyä tähän, mitä maailma on nyt. Somaliklaanit, rasismi, nationalismi, äärioikeistolaisuus, kommunismi, uskonkiistat ja niiden väkivaltainen ratkaiseminen, sisä- ja ulkoryhmien väliset toistuvat konfliktit, laajamittaiset sodat, laajamittainen nälänhätä ja tämä Jukan blogi ovat kaikki seurausta lajimme elintavoile epätyypillisestä liikakansoituksesta ja sen lieveilmiöistä.

Aakke kirjoitti...

Uutinen sentralisaatioon/de-sentralisaatioon liittyen:

"Miksi tietokone kaatuu mutta me emme"
http://www.prosessori.fi/uutiset/uutinen2.asp?id=55801

Valkea kirjoitti...

Kiinnostavaa. Somalien maahanmuutto Eurooppaan on siis ollut virallistenkin periaatteiden mukaan turhaa ja liberaalien itse aiheuttamaa. "Demokratia meidän aikanamme." Toisaalta somalian somaleilta voi oppia joitain hyödyllisiäkin asioita. Tämä ei aina ole ollut kovin selvää.

Romahduksen ennalta estäminen muuttamalla systeemiä parempaan suuntaan on vaikeaa monesta syystä. Nykyaikainen ihminen on erityisen altis romahduksen haitallisille seurauksille, koska hän hallitsee useimmiten kapeita osa-alueita, jotka ovat merkityksellisiä vain systeemin kontekstissa.

Käsittelen muutamaa muutoksen yksityiskohtaa.

Muutos on vaikeaa, koska se mitä ihmisillä on, on "todellista, varmaa ja turvallista". Muutoksessa ihmiset pelkäävät menettävänsä sen mitä heillä on, ja toisaalta muutoksen lupaamia asioita ei vielä ole, joten ne ovat epävarmempia kuin se mitä ihmisillä jo on.

Muutoksen psykologiaan vaikuttaa myös se, että 98% prosenttia ihmisen aivotoiminnasta tapahtuu poissa ihmisen tietoisuudesta. Tätä on tutkittu monella tavalla, esim:

Kokeessa kahdelle ryhmälle annettiin tehtäväksi sitoa kaksi etäällä toisistaan olevaa köyttä yhteen. Toista köyttä pitää heiluttaa voimakkaasti ja toista vetää vinoon, jotta tehtävä onnistuu. Toiselle ryhmälle tutkija antoi alitajuisen vihjeen heiluttamalla toista köyttä selittäessään tehtävää, toiselle ei. Se ryhmä, jolle tutkija antoi vihjeen suoriutui tehtävästä selvästi nopeammin ja suurempi prosentti sai suoritettua sen. Kun vihjeryhmältä kysyttiin miten he tulivat ajatelleeksi tehtävän ratkaisua, käytännössä kukaan ei puhunut mitään tutkijan köyden heiluttamisesta, vaikka se oli vaikuttanut ratkaisevasti tuloksiin. Sen sijaan koehenkilöt kertoivat kaikenlaisia sekavia juttuja siitä miten Tarzanit heiluvat viidakon köysistä toiseen, norsu heiluttelee kärsäänsä jne., joilla ei ollut yhteyttä tutkijan vinkkiin. Tämä ja muut tutkimukset osoittavat, että ihmiset eivät usein itsekään tiedä miksi he ajattelevat tai tekevät jotakin, ja se mitä ihmiset puhuvat ja kirjoittavat on usein "rationalisointia", jolla ihmiset pyrkivät satuilemaan jonkinlaisen loogiselta kuulostavan selityksen ajatuksilleen tai toiminnalleen. Tämän takia keskustelut eivät usein johda mihinkään; kun kaksi todelliset syyt peittävää satuilua kohtaa, niillä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa todellisiin ajattelun ja toiminnan motiiveihin, ja siten saada muutosta aikaan.

LS kirjoitti...

Toinen hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen: Anarchy and Haiti.

Valkea kirjoitti...

Re: Aakke

Geeneissä on kyse aika erilaisesta tilanteesta yhteiskunnan toimintaan verrattuna. Eroja on esim:

a) Geenien säätelygeenit "tietävät" periaatteessa kaiken mitä niiden täytyy tietää säätelemiensä geenien toiminnasta.

a) Byrokraattinen keskusjohto ei tiedä kuin pienen murto-osan säätelemiensä yksikköjen toiminnasta ja hiukan suuremman, mutta silti vähäisen määrän tarvitsemastaan tiedosta. Yhteiskunnan osien täytyy pystyä lukemattomiin itsenäisiin ohjaustoimintoihin, muuten yhteiskunta ei toimi.

b) Geenien toiminnan täytyy olla keskimäärin paljon koordinoidumpaa ja säädellympää sekä ajallisesti, että määrällisesti kuin yhteiskunnan osien toiminta. Säätelygeenit eivät puutu säätelemiensä geenien tuotannon laatuun, ellei alternative splicing -systeemiä lasketa säätelysysteemiksi.

c) Säätelygeenit puuttuvat geenien toimintaan yksinkertaisilla on-off mekanismeilla rajoitetuissa ja suhteellisen tarkasti määritellyissä tilanteissa. Säätelygeenit ja geenit ovat sopeutuneet toisiinsa muokkautumalla toiminnaltaan lähes täysin yhteensopiviksi. Käynnistyessään, toimiessaan tai lakatessaan toimimasta geenit toimivat tai "lepäävät" täysin itsenäisesti.

c) Keskusjohto puuttuu yhteiskunnan toimintaan monimutkaisilla tavoilla, esim. laki ja valtion palvelut. Keskusjohto ja yhteiskunnan osat eivät ole, eivätkä voi muokkautua lähellekään yhteensopivuutta. Keskusjohdon ja yhteiskunnan osien välillä voi olla jyrkkiä toiminta- ja eturistiriitoja, toisin kuin geenien ja säätelygeenien välillä. Yhteiskunnan osat, vaikka voivat olla monessa suhteessa hyvinkin itsenäisesti ohjautuvia, eivät voi toiminnassaan koskaan olla riippumattomia keskusjohdon toiminnasta ja määräyksistä. Keskusjohto siis ohjaa yhteiskunnan osia joiltain osin niiden toiminnan aika, kyse ei ole pelkästä on-off toiminnasta, kuten geeneissä.

d) Yhteiskunta kokonaisuutena sietää enemmän osiensa virheitä kuin geenit.

Jne.

Eli edelleen ei kiitos valtion sentralisoitumiselle.

Juho kirjoitti...

Kiinnostava teksti. Tosin tiesiväthän sen jo muinaiset egyptiläiset, mitä sieltä tuhkasta nousee. :)

Mutta itse en lähtisi ihan Utumiehen linjoille hehkuttamaan pienyhteisöjä, sillä kehitys kehittyy ja mikä ettei maailmankyläkin olisi hyvä askel otettavaksi. Kunhan saadaan ensin ihmisten maailmankuva paremmin yhteensopivaksi ympäröivän maailman kanssa. Se voi hyvinkin vaatia romahduksen tai pari, ennenkuin hakeutuu kohdilleen (tai uomaansa, koska mitään stabiilia "kohtaa" ei tietenkään ole.)

Jukka kirjoitti...

Itse olen skeptinen maailmankylän suhteen ja samoilla linjoilla Utumiehen kanssa - kaikesta huolimatta :)

Tosin uskon että ryhmien välistä väkivaltaa on ollut aika paljon jo pienyhteisö- tasolla.

Parhaiten tutkitut perinteiset ihmisyhteisöt - Uuden Guinean Ylämaa joka oli non-contact vielä 30-luvulla ja johon Margaret Mead ja kumppanit pääsivät ensimmäisten valkoisten mukana - on varsin väkivaltainen.

Väkivaltaisuutta nostaa se, että alue on ollut tuhansia vuosia tiheästi asuttu. Kestävän kehityksen varsin insentiivistä puutarhataloutta on harjoitettu pitkään.

Maailmankylässä näen sen ongelman että maailmasta tulee yksi kompleksinen
systeemi. Koska Maailmankylä on varsin intensiivinen resurssisyöppö, resurssit kuluvat nopeasti. Hyvää siinä on Tainterin teorian näkökulmasta se, että Maailmankylällä ei ole ulkoista kilpailijaa.

Sitten kun sen etu verrattuna haittaan alkaa laskea, se alkaa sponttaanisti ehkä purkautua.

Aakke kirjoitti...

Jos ajatellaan eri (valtio)järjestelmien kompleksisuutta, niin maailmankylä tai eräänlainen maailmanvaltio voisi olla erittäin varteenotettava vaihtoehto. Silloin käytettäisiin esim. vain yhdenlaista lakia, säännöskokoelmaa, veroastetta, valuuttajärjestelmää, kieltä koko maapallon laajuudessa.

Tällöin kaikki eri järjestelmien yhteensopimattomuudesta johtuvat ongelmat poistuisivat. Ei enää eroja valuuttakurssien välillä, ei valtioiden välistä verokilpailua, ei valtionrajoista johtuvaa tullibyrokratiaa jne.

Jukka kirjoitti...

No eikö sellainen Maailmankylä nyt kuitenkin olisi aika keskitetty järjestelmä ?

Kuullostaa utopialta. Vaaralliselta utopialta, koska se utopia toteutetaan koko maailmassa ja koskee kaikkia maailman ihmisiä.

Jani Alander kirjoitti...

Länsi-Rooman romahdus hyvänä asiana? No kai sen NOINKIN voi nähdä. Sanottakoon siihen seuraavaa:
Teknologian ja sivistyksen taso, ja seuraukset sille: No esim. Britanniassa sellaista ihmetekniikkaa kuin vesivessa ei sitten nähtykään yli tuhanteen vuoteeen, romahduksen jälkeen.

Turvallisuus ja oikeudenmukaisuus: Rooma, pitkälti oli laeilla hallittu valtio, lait eivät aina olleet parhaasta päästä, eivätkä aina oikeudenmukaisiakaan, mutta epätäydellisen järjestelmän korvasi erilaisten sotaherrojen ja feodaalivaltiaiden mielivalta.

Väestömäärä: Jotain oloista kertoo sekin, että kaikki todisteet viittaavat väkimäärän rajuun laskuun ympäri entistä valtakuntaa.

Lukutaito ja sivistyneisyys: Lukutaito joka aiemmin oli jollei nyt yleistä niin laajalle levinnyttä käytännössä katosi, lukuunottamatta hyvin pientä osaa väestöstä. Paljon kertoo myös se että hyvin suuri osa mm. kirjallisuudesta hävisi osittain tai kokonaan. Olen nähnyt sellaisen toteamuksen että esim. Rooman kansalaissodasta (J. Caesar vs senaatti) säilynyt aineisto vaikka vaikuttaakin laajalta on itseasiassa niin suppeaa että kuva on suunnilleen sama kuin mitä saisimme vaikkapa toisesta maailmansodasta pelkästään Churchillin muistelmista ja Mein Kampfista.

Sitä voi nyt sitten itsekukin miettiä kuinka hyödyllinen juttu tuo romahdus oli.

Jukka kirjoitti...

JA,

En esittänyt omaa teoriaani asiasta vaan kuvailin Tainterin teoriaa niin kuin sen ymmärsin.

Eliitille, joka osasi lukea, romahdus ei tietenkään ollut hyödyllinen. Elihän se talonpoikien selkänahasta. Eikä se ollut hyödyllinen "kaupunkien leipää ja sirkushuvia"-porukalle.

Talonpoikien tuki joka tapauksessa oli Tainterin mukaan romahtanut Länsi-Rooman valtiota kohtaan ja maaseutu oli suurelta osin tyhjentynyt.

Tuki meni koska valtiosta ei ollut talonpojille enää hyötyä.

En tiedä hyötyikö talonpojat keskipitkällä aikavälillä romahduksesta, mutta ainakaan he eivät kokeneet enää Länsi-Roomaa hyödylliseksi ja vetivät siltä tukensa. He antautuivat ehkä kohtalolle ja ajattelivat etä muutos voi tuskin johtaa pahempaankaan.

Jukka kirjoitti...

JA,

Miten talonpojat siis hyötyivät lukutaidosta ? Miten lukutaidon säilyminen olisi parantanut talonpojan elinolosuhteita ?

Lukutaito oli oleellista byrokratialle ja kaupalle.

Jukka kirjoitti...

Tai vesivessoista.

Britanniassa sellaista ihmetekniikkaa kuin vesivessa ei sitten nähtykään yli tuhanteen vuoteeen, romahduksen jälkeen.

Tuon väestömäärän romahtamisargumentin suhteen teoria on heikommalla. Kaupunkien väestömäärän romahdus ei tietysti ole tässä oleellista.

Juho kirjoitti...

Maailmankylässä näen sen ongelman että maailmasta tulee yksi kompleksinen
systeemi. Koska Maailmankylä on varsin intensiivinen resurssisyöppö, resurssit kuluvat nopeasti. Hyvää siinä on Tainterin teorian näkökulmasta se, että Maailmankylällä ei ole ulkoista kilpailijaa.


Toki kompleksisuudessakin tulee raja vastaan, jonka jälkeen sen tuomat ongelmat ovat isompia kuin yhtenäisyydestä saadut hyödyt. Kysymys lieneekin, missä kohtaa tuo raja on. Paha mennä veikkaamaan mutupohjalta, mutta onhan noita suht isoja liittovaltioita jo olemassa ja pystyssä tuntuvat pysyvän. Eli tuskin se raja ainakaan kovin kaukana maailmankylän kokoluokasta on.

En myöskään hoksaa miksi maailmankylä kuluttaisi enemmän resursseja kuin joukko erillisiä (kilpailevia) yhteisöjä. Maailmankylässähän yhteisten resurssien käyttöä voidaan ohjailla paremmin, ja lisäksi valtiotason kilpailun puuttuessa resurssisyöpöttelyn motiivitkin ovat heikommat.

Jukka kirjoitti...

Kysymys on tietysti myös siitä minkälainen Maailmankylä on kyseessä. Mitä Maailmankylässä on synkronoitu.

Lainsäädäntö ? Sosiaalipolitiikka ? Kalastuskiintiöt ? Päästöt ?

Libertaaritkin kai haluavat jonkinlaista Maailmankylää missä valtioton tila vallitsee kaikkialla. Ja maanpuolustus hoidetaan kuntatasolla.

LS kirjoitti...

Libertaaritkin kai haluavat jonkinlaista Maailmankylää missä valtioton tila vallitsee kaikkialla. Ja maanpuolustus hoidetaan kuntatasolla.

Kyllä ja ei. Libertarismi jakaantuu kahteen päähaaraan: Anarkokapitalismiin ja minarkismiin (klassinen liberalismi). Ankapismi on valtioton tila. Minarksimi tarkoittaa minimivaltiota: Valtiolla on armeija, poliisi ja oikeuslaitos (ja ne voivat olla vaikka samankokoisia kuin nykymallissa). Itse olen minarkisti.

Valkea kirjoitti...

Maailmankylästä tulee mieleen tämä naissoittaja open border yms. perusteluineen:

http://www.youtube.com/watch?v=RMK9zxb5HyE&NR=1

Jukka kirjoitti...

LS,

Ymmärrän.

En sinällään halua lähteä tyrmäämään Maailmankylää vaikken siihen itse usko. Kyllä aiheesta voi keskustella. Onhan tuollainen minarkistinen Maailmankylä tietysti hyvin määritelty juttu, josta voi lähteä asiallisesti keskustelemaan.

Olen ihmetellyt libertarismia yleensä siitä, että miten yhteismaan ongelmat aiotaan ratkaista. Osa tietysti onnistuu yksityistämällä, mutta miten esimerkiksi Valtamerien ryöstökalastus.

Mutta se nyt ei liity varsinaisesti mitenkään erityisesti Maailmankylään. Maailmankylää vierastaan esimerkiksi avioimien rajojen takia. Maailmankylän poliisivoimien pitäminen korruptiosta vapaana on sekin mielenkiintoinen kysymys, kun käytännössä kulttuurieroilla on niin suuri merkitys.

Kuten mainitsin Maailman kylässä on myös seuraava etu:

Hyvää siinä on Tainterin teorian näkökulmasta se, että Maailmankylällä ei ole ulkoista kilpailijaa.

Sitten kun [tai jos] sen [=Maailmankylän] etu verrattuna haittaan alkaa laskea, se alkaa sponttaanisti ehkä purkautua.

Tiedemies kirjoitti...

Picard sopii aina joka paikkaan: kas näin.

Valkea kirjoitti...

"Maailmankylässä" kiinnittää ensimmäisenä huomiota se, että sana on valehtelua. Kylä on pieni paikka, jossa on vähän ihmisiä, jossa ihmiset tapaavat päivittäin kasvokkain, tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa, joka on inhimillinen ja turvallinen, jossa ihmiset ovat monella tavalla samanlaisia, jossa on voimakas yhteishenki ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, jossa tehdään säännöllisesti suoraa yhteistyötä asukkaiden välillä, jne. "Maailmankylä" on vastakkainen tälle. Kylä termiä käytetään maailman yhteydessä juuri sen takia, että sillä on monia, usein ihmisen tahdosta riippumattomia positiivisia alitajuntaisia merkityksiä. "Maailmankylä" on todellisuudessa maailman byrokraattinen, ihmisistä vieraantunut, anonyymi, korruptoitunut, alikehittynyt ja ylikasvanut vaarallinen suurkaupunkislummi. Vain ideologioiden sumentama byrokraatti tms. voi nimittää sitä "maailmankyläksi".

Meillä on jo käytössä kokonainen erillinen virallinen valehtelusanasto, jossa Orwellin sanoin: "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa."

Ja globaalin byrokraatti-suuryritys kompleksin täytyy tietysti käyttää lisääntyvässä määrin neuvostoliittolaisia ajatuspoliisi-, tukahduttamis- ja ilmiantomenetelmiä hallitessaan yhteiskuntien vajoamista keskitettyyn tyranniaan:

http://www.naturalnews.com/028803_psychiatry_disease.html

Kaikki monopolivalta on vaarallista, riippumatta poliittisesta suuntauksesta, mukaanlukien se poliittinen suuntaus, jota minä edustan. Maailma on niin täynnä kaikenlaista diversiteettiä, että sitä ei voi muokata yhden ideologian muottiin muuta kuin ennennäkemättömällä tyrannialla. Vaihtoehdottomuus johtaa vallanpitäjien harjoittamaan riistoon, mielivaltaan, ylimielisyyteen ja väkivaltaan.

Valkea kirjoitti...

Lisäys.

Miksi "eliitti" käyttää valehtelusanastoa, vaikka se on aika monille ihmisille läpinäkyvää?

Otetaan esimerkiksi sana "maailmankylä".

Kuten sanoin edellisessä viestissäni "kylä" herättää positiivisia automaattisia ja alitajuntaisia ajatuksia; eli käynnistää emotionaalisia ja rationaalisia mielleyhtymiä riippumatta siitä, vastustaako vai kannattaako "maailmankylä" ajatusta. Kun nämä ovat käynnistyneet, ne vaikuttavat kaikkiin tähän aiheeseen liittyviin tulkintoihin; sekä negatiivisiin, että positiivisiin aiheeseen liittyviin uutisiin, tietoihin, koettuihin tapahtumiin, jne. Jos kannattaa "maailmankylää", vääristävä vaikutus siirtää sellaisenaan kaikkia tulkintoja positiivisempaan suuntaan. Jos vastustaa "maailmankylää", yrittää ehkä korjata mielessään häiritsevää "kylä" eufemismia, mutta ei kuitenkaan pysty siirtämään esim. negatiivisten tapahtumien tulkintaa yhtä negatiiviseksi kuin se olisi luonnostaan ilman "kylä" sanaa. Kyse on tulkintoihin liittyvästä ns. ankkuri-efektistä.

Lisäksi kun "maailmankylä" sanaa toistetaan tarpeeksi, näiden kahden sanan mielleyhtymästä tulee automaattinen. Stroop -efektin mukaisesti automaattinen häiritsee uusien ei-automaattisten asioiden tulkintaa, joita ei ole opittu automaattisuuden asteelle (eikä välttämättä koskaan opitakaan). Koska monet "maailmankylään" liittyvät tapahtumat ja niistä seuraavat uutiset ovat uutta asiaa, automaattinen mielleyhtymä vaikeuttaa niiden tulkintaa, ja tämä voimistaa turvautumista automaattiseen, eli "maailmankylä"-tulkintaan.

Eli kyse on psykologisesta manipuloinnista.

Juho kirjoitti...

Valkea:
"Maailmankylä" on todellisuudessa maailman byrokraattinen, ihmisistä vieraantunut, anonyymi, korruptoitunut, alikehittynyt ja ylikasvanut vaarallinen suurkaupunkislummi.

Kuvailit maailman nykyisen tilan siinä tapauksessa, että siitä yritettäisiin yhtäkkiä tehdä yhtä suurta valtiota. Kyse oli kuitenkin tulevaisuuden visiosta, ja sellaisena en näe mitään syytä tyrmätä ajatusta.

En esimerkiksi hoksaa, miksi maailmankylä tarkoittaisi "maailman muokkaamista yhden ideologian muottiin". (Paitsi jos "ideologiasi" tarkoittaa vain visiota maailmankylästä. Se tosin olisi hassu vasta-argumentti visiolle maailmankylästä.)

Valkea kirjoitti...

Liberaalien rakkaussuhde kansainväliseen liberalismiin päättyy tragediaan. Kukaan ei pelasta:

http://www.youtube.com/watch?v=Scj4F9XkOgU&feature=related

Ironmistress kirjoitti...

Miten talonpojat siis hyötyivät lukutaidosta ? Miten lukutaidon säilyminen olisi parantanut talonpojan elinolosuhteita ?

Verba volant, scripta manet.

Lukutaito on ensisijaisesti ajatusten kodifioimista konkreettisiksi, pysyviksi symboleiksi, joilla voidaan välittää ajatuksia paitsi paikasta toiseen, myös ajasta toiseen. Lukutaidon avulla maanviljelijät kykenevät tekemään muistiinpanoja, merkitsemään kokemuksensa muistiin, merkitsemään onnistumisensa muistiin ja myös epäonnistumisensa. Sen avulla he myös kykenevät välittämään informaatiota muiden maanviljelijöiden kanssa - vaikkapa uusista viljelymenetelmistä, uusista viljelykasveista, uusista innovaatioista, sääoloista, rikkakasveista ja niiden torjunnasta jne. Marcus Porcius Cato, jota pidetään latinalaisen kirjallisuuden isänä, kirjoitti nimenomaan maatalouden kannalta olennaisista asioista.

Lukutaito oli oleellista byrokratialle ja kaupalle.

Ja myös maataloustuottajalle. Ilman sitä tuotanto jää poikkeuksetta resursseja haaskaavaksi, tehottomaksi ja työvoimaintensiiviseksi näpertelyksi.

Tai vesivessoista.

Parantunut hygienia -> vähemmän sairauksia -> terveempi elämä ja pitempi elinkaari -> korkeampi elintaso -> parempi tuotanto. Puhtaus on puoli ruokaa - kirjaimellisesti.

Tuon väestömäärän romahtamisargumentin suhteen teoria on heikommalla. Kaupunkien väestömäärän romahdus ei tietysti ole tässä oleellista.

Kun väestön pääosa asuu kaupungeissa, tällöin kaupunkien väestömäärän romahtaminen on kaiken A ja O. Mutta myös maaseudun väestömäärä romahti Länsi-Rooman luhistumisen myötä. Vasta 500-luvun jälkipuoliskolla alkoi hidas toipuminen.

Jukka kirjoitti...

Kuten ?-merkki nimessä osoitti en sinänsä tietenkään väitä että Tainter on nimenomaan Länsi-Rooman osalta oikeassa. En tunne asiaa niin hyvin että voisin ottaa asiaan lopullista kantaa.

On hyvin vaikea ottaa kantaa siihen missä määrin Ruukinmatruunan sinänsä järkevältä kuullostava kommentti lukutaidon vaikutuksesta innovaation leviämiseen Länsi-Rooman maataloudessa pätee, kun en ole mikään Rooman historian asiantuntija.

Suomessa ainakin jo 1800-luvun alkupuolella lukutaidolla oli käsittääkseni juuri tuollainen merkitys. Nikolai I kielsi suomenkielen käytön nimenomaan kaikessa muussa paitsi uskonnollisessa ja maatalouskirjallisuudessa osana sensuuritoimiaan.

(Toimet eivät olleet sinänsä suomenkielen vastaisia vaan pyrkimykiksiä estää "villien" ajatusten leviämistä kansan keskuuteen.)

Ironmistress kirjoitti...

talonpoikien selkänahasta. Eikä se ollut hyödyllinen "kaupunkien leipää ja sirkushuvia"-porukalle.

Länsi-Rooma oli hyvin polarisoitunut upporikkaisiin ja rutiköyhiin. Ja upporikkaatkin köyhtyivät jatkivasti 200-luvulta eteenpäin rahatalouden rapautuessa ja muuttuessa ensin deflaation ja sitä seuranneen inflaation takia vaihdantataloudeksi.

Tuki meni koska valtiosta ei ollut talonpojille enää hyötyä.

Paitsi ettei Länsi-Roomassa ollut ollut talonpoikia sitten Mariuksen aikojen. Orjanomistajatalous latifundioineen oli tuhonnut talonpoikaiston aivan täysin.

Orjatalous oli syrjäyttänyt vapaan talonpoikaiston polkemalla työvoiman hinnan olemattomiin. Niinpä maaseudulla oli enää latifundioita - suurtiloja - ja niiden omistajia sekä orjia.

Latifundiat puolestaan olivat pitkälti omavaraisia ja tuottivat itse kaiken tarvitsemansa. Niiden omistajat puolestaan kiersivät veroja minkä ehtivät.

Kyse oli pitkälti samasta asiasta kuin ennen USA:n sisällissotaa Etelävaltioissa vallinneesta tilanteesta: orjanomistajayhteiskunta - maatalous retuperällä - ei keskiluokkaa - ei teollisuustuotantoa - ei toimivaa vientitaloutta - yhteiskunta rajusti polarisoitunut rikkaisiin ja köyhiin. Etelävaltioilla ei ollut mitään toiveita voittaa sotaa vuoden 1862 jälkeen.

Orjatalous on täysin rinnastettavissa luonnonvarakiroukseen yleensäkin: vastikkeetonta rahaa, joka ei vaurastuta yhteiskuntaa, vaan rapauttaa sen.

Jukka kirjoitti...

Orjat eivät etelävalioissakaan varmaan suurin joukoin lähteneet rintamalle pohjoisen barbaarilaumoja vastaan. Siinä mielessä suuri osa etelän väestä "äänesti jaloillaan".

Ps. Sanan talonpoika käyttäminen maaorjasta tai orjasta on tietysti harhaanjohtavaa - myönnettäköön. En muista nyt mitä sanaa Tainter heistä käytti.

LS kirjoitti...

Onhan tuollainen minarkistinen Maailmankylä tietysti hyvin määritelty juttu, josta voi lähteä asiallisesti keskustelemaan.

Voisin tarkentaa vastausta. Minarkismi tarkoittaa lähinnä yksittäistä maata: Suomi voisi olla minarkistinen ja vieressä voisi olla sosialidemokraattinen Ruotsi. Minarkistisessa valtiossa siis on rajat ja niitä valvotaan.

Maailmankylää vierastaan esimerkiksi avioimien rajojen takia.

Pasi Matilaisen kirjoitus liberalismista ja elintasopakolaisuudesta.

Jukka kirjoitti...

LS, sinun kommenttisi oli jäänyt makaamaan kommenttijonoon. Olen pahoillani.

Koko kommenttien moderointi on onnetonta puuhaa, mutta en oikein jaksa niitä kommentteja joita tänne alkaa tulla jos en pidä kommenttien moderointia päällä.