Jared Diamondin uusi kirja Maailma eiliseen saakka

Timo Hännikäinen on kirjoittanut Sarastukseen arvostelun Jared Diamondin uudesta kirjasta Maailma eiliseen saakka (The World Until Yesteday, 2012). Suosittelen Hännikäisen kirjoitusta. Hännikäinen kuvasi lyhyesti kirjan herättämiä reaktioita:

Maailma eiliseen saakka (The World Until Yesteday, 2012) kirvoitti vastalauseita alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavien järjestöjen taholta. Kirjan väitettiin esittävän heimoyhteiskunnat silmittömän väkivaltaisina ja näin puolustavan vanhaa imperialistista ajatusta ”villien sivistämisestä”.

Väite mihin Survival International siis tarttui oli Diamondin havainto, että metsästäjä-keräijöiden kuolleisuus sodissa on huomattavasti korkeampi kuin nyky-yhteiskunnissa elävien ihmisten kuolleisuus sodissa. Vakavasti otettavien antropologien keskuudessa asiasta lienee melkein konsensus.

Survival International ei ainoastaan kiihottunut Diamondin kirjasta järjestönä, vaan onnistui vielä suututtamaan Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeen ja saamaan nämä uskomaan, että Diamond edistää kirjallaan Indonesian imperialismia Länsi-Papuassa ja että Diamond muka vähättelee sitä, että Indonesian hallitus on syyllistynyt - ainakin Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeen mukaan - 100 000:n papualaisen kansanmurhaan.

Survival International tekee erittäin arvokasta työtä ns. alkuperäiskansojen hyväksi mutta ampuu tällä kertaa pahasti ohi ja tekee karhunpalveluksen papualaisille demonisoidessaan Papuan ystävää Jared Diamondia.

Hallinnollinen ilmoitus: Google+ kommentointi

Olen siirtynyt bloggerissa Google+ kommentointiin. Kokeilkaapas lisätä kommentti tekstiin. Anonyymien pitänee lisätä Google tili.

Suomi luovuttaa liikemiehen Venäjälle?

Venäjän etsintäkuuluttama liikemies Oleg Galouchko aiotaan mahdollisesti luovuttaa Venäjälle. Asian käsittely on vielä kesken. Mies on Putinin juntan epäsuosioon joutunut liikemies, jota odottavat Venäjällä -  hyvin todennäköisesti tekaistut - syytökset salakuljetuksesta ja veronkierrosta.

Venäjä on maa, jossa Putinin hallintoa vastustavia henkilöitä järjestelmällisesti vangitaan ja syytetään tekaistuin syin oikeudessa. Jo tutkintovankeuden aikana syytetyt sairastuvat vakavasti ja vankilassa heitä saatetaan kiduttaa. Venäläinen lakimies Sergei Magnitski kuoli tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa.

Niitä harvoja suomalaisia poliitikkoja kuten Heidi Hautalaa, jotka rohkeasti kritisoivat Venäjää ihmisoikeuksien loukkauksista, halutaan Venäjän ja viideskolonnalaisten taholta leimata jopa terrorisminin tukijoiksi. Vaikka Hautalakaan ei ole osoittautunut pulmuseksi, suomalaisten pitäisi muistaa, että venäläisten propagandakoneiston kelkkaan ei ole syytä lähteä.

Jokainen suomalainen, joka liittyy kuoroon, missä väittää Hautalaa terrorismin tukijaksi, toimii tehollisesti - ehkä tahtomattaan - Putinin juntan ja sen suomalaisten viideskolonnalaisten laskuun. Viideskolonnalaiset ja Putinin hallitsema media on jo jonkun aikaa liittänyt Hautalan terrorismiin.

Venäjä on törkeästi ihmisoikeuksia loukkaava maa. Suomi on  vaarassa valua samanlaiseen suomettumisen tilaan kuin Kekkosen aikana, jolloin Tehtaankatu-korttia käytettiin toisia poliitikkoja vastaan. Ei ole perussuomalaisillekaan mikään kunnia-asia leimautua Venäjän parhaaksi ystäväksi Suomessa. Tehollisestihan perussuomalaisten Soini on käytännössä ollut pitkään Halosen tasoinen Naton turva-takuiden torppaaja. Soini edistää näin - ehkä tahtomattaan - Venäjän etuja Halosen tapaan. Venäjällä on kaikki syy kiittää Soinia.

Luonnon puolesta: Pertti Salolainen

Kansanedustaja, luontokuvaaja ja entinen ministeri ja suurlähettiläs Pertti Salolainen kysyi Ylen ruotsinkielisellä kanavalla, miten voimme edellyttää että afrikkalaiset eivät tapa norsujaan ja leijoniaan, jos suomalaiset tappavat sutensa. 

Millä ilveellä luonto tässä maailmassa todellakaan säilyy jos rikkaimmissakaan valtioissa ei luonnosta koeta vastuuta. Suomessa myrkytetään Salolaisen mukaan susia ja jätetään jopa koiria sidottuna puihin tarkoituksena ilmeisesti näyttää, että kotieläimiä on raadeltu. Salolainen kutsui tätä barbariaksi, mitä se onkin. Miten suomalaisilla on tämän jälkeen kanttia tuomita afrikkalaisilla ja aasialaisilla luonnonsuojelualueilla tapahtuva salametsästys ja joidenkin valtioiden hallitusten passiivisuus tehdä asialle mitään.

Joissain kehitysmaissa salametsästäjät onneksi pannaan kuriin. Nepalissa ja Assamissa metsänvartijoilla on mm. oikeus käyttää sarjatuliaseita salametsästäjiä vastaan ja Nepalissa armeija tukee luonnonsuojelua.

Salolainen kiitteli ympäristöministeri Ville Niinistöä hienosta työstä luonnon puolesta, mutta totesi yksikantaan että Vihreissä ei enää juuri ole luonnonsuojelua edistäviä ihmisiä. Vihreistä on tullut sosiaaliliberaali puolue, joka huolehtii ihmisoikeuksista, maahanmuuttajien oikeuksista, homojen avioliitto-oikeudesta yms.

Suomalaiset luonnonystävät edistävät luonnon asiaa puoluekannasta riippumatta. Kuten Salolainenkin sanoo, ehkä ensi sijassa pitäisi pyrkiä siihen, että keskustelulla saataisiin asia selvitettyä. Ehkä maaseudun ihmisten haluja puolustaa susia voisi edistää taloudellisilla insentiiveillä. 

Toisaalta maatalouden ympäristötuet sun muu maaseudulle syydetty raha on osoittautunut tehottomiksi keinoiksi esimerkiksi maatalouden ympäristöhaittojen ratkaisuun. Maaseudun syrjäisimpiäkin alueita on  ns. aluepolitiikan nimissä pidetty asuttuna kalliilla rahalla. Nyttemmin valtio on vielä tukemassa palkolaisten asuttamista näille alueille. Lienee toiveajattelua, että esimerkiksi metsästysseurat ottaisivat vastuun asiasta.

Ensi kesänä pitäisi taas matkustaa Pohjois-Savoon ja Etelä-Satakuntaan. En voi kieltää, että ajatus herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. 

Salametsästäjien metsästystä Nepalissa

BBC:n artikkeli kuvaa sitä, miten salametsästys saatiiin hallintaan Nepalissa. Olen kuullut vastaavaa Assamista.

Eli yksinkertaiset keinot tepsivät: a) Puistotyöntekijöille tarpeeksi hyvät sarjatuliaseet ja armeija mukaan suojelutyöhön. b) Paikallisasukkaille jonkinlainen insentiivi tukea suojelutyötä.

Turkki tukee al-Qaidaa Syyriassa?

Jyllandspostenin haastattelemien ruotsalaisten, turkkilaisten ja amerikkalaisten Turkki-asiantuntijoiden mukaan Turkki tukee Syyrian sisällissodassa al-Qaidaan kuuluvaa Nusraa. Syy on se, että Turkki pelkää, että osaan Syyriaa syntyy samanlainen kurdien itsehallinnollinen alue kuin Irakiin ja se, että Turkki näkee mieluummin naapurissaan ääri-islamilaisen sunnivaltion kuin vahvan sekulaarin ja nationalistisen Syyrian.

Syyrian tilanne on erittäin huolestuttava. On riskinä, että koko maa kaatuu ääri-islamilaisten sunnien haltuun. Erittäin huolestuttavaa on myös se, jos tähän mennessä maltillisena pysynyt Erdoganin hallitus alkaa näyttää todelliset kasvonsa (?)  ja alkaa aktiivisesti tukea ääri-islamilaisia liikkeitä naapurimaissaan. Huolestuttavaa on myös se, että USA ja Ranska tukevat Syyrian oppositiota todennäköisesti ainoastaan siksi, että tietää Syyrian hallinnon kaatumisen olevan isku Iranin ja Venäjän selkään.

Euroopan eteläpuolella ja kaakkoispuolella ääri-islamilaisuus on nousussa.  USA ja Turkki tuntuvat pikemmin edistävän tätä kuin jarruttavan.

Aseet

En ole ottanut kantaa netissä kuumana käyvään keskusteluun aselaeista.

Allekirjoitin kansalaisaloitteen Suojeluskunta-järjestön illegalisoinnin purkamisesta, mutta sillä teolla en ottanut kantaa kansalaisten aseistamiseen vaan siihen, että Suomi kokee edelleen olevansa sidottu sille ajat sitten väkivallalla määrättyihin velvoitteisiin.

Minusta on tosin luonnollista hoitaa valtion puolustus ainakin osittain talkoilla sen sijaan, että valtio huolehtisi siitäkin tehtävästä pelkästään verovaroin. Kansalaisten aseet aiheuttavat kuitenkin myös ongelmia: Suurin ongelma Suomessa ovat mielestäni salakaadot.

USA:ssa todellisuus verrattuna UK:hon näyttää tältä:

England and Wales have a gun homicide rate 21 times lower than that among white Americans, and 215 times lower than that among black Americans, and a gun suicide rate 47 times lower than that among white Americans.

USA:ssa ovat nyt yksittäiset kansalaiset päättäneet tehdä kokeen, missä valituissa korkean väkivallan lähiöissä lainkuuliaisia kansalaisia aletaan aseistaa:

Our founder, Kyle Coplen, is a policy analyst in his final semester of the Masters of Public Administration program with the University of Houston.  Tired of the blatant manipulation and politicization of statistics when it comes to the relationship between firearms and safety, Kyle decided to conduct a multi-year, multi-city study that may be able to establish the definitive link that the gun debate is sorely lacking.

SAK perustuloa vastaan

SAK vastustaa perustuloa uskoakseni vain ja ainoastaan, koska perustulo vähentäisi automaattisesti ay-liikkeen valtaa. Minimipalkat romutettaisiin todennäköisesti ja palkat vapautettaisiin muutenkin sääntelystä, koska tulonjako hoidettaisiin perustulolla eikä "solidaarisella" palkkapolitiikalla. Ay-liike romahtaisi.

Mutta sellaisia perusteita perustuloa vastaan voidaan esittää, jotka eivät ole kokonaan vailla tolkkua:

Perustulomallit voi jaotella kolmeen kategoriaan:

1. Tuhottoman kalliita, "massit massoille" -malleja, joissa laitetaan yli tonni jokaisen tilille kuukausittain.
2. Turhia, esimerkiksi Soininvaaran malli, joissa perustulo on niin pieni, että sen rinnalla pitää säilyttää asumistuki, toimeentulotuki, syyperusteinen työttömyysturva, vanhempainetuudet, yms.
3. Köyhiä kepittäviä malleja, eli sellaisia joissa nykyinen kattava sosiaaliturva korvataan pienellä perustulolla.

Toki tämäkin on totta - kysymys vain kuuluu miksi malleja yksi ja kolme ei voisi yhdistää.

Perustuloon siirtyminen toki rokottaa joitain ihmisiä ja antaa etuja toisille, mutta entä sitten. Jokainen järjestelmän radikaali yksinkertaistaminen - olkoon sitten kysymys spontaanista romahduksesta tai järjestelmän demokraattisesta muuttamisesta - synnyttää väliinputoamista.

Sen suhteen olen intuitiivisesti samaa mieltä SAK:n ekonomin kanssa, että malli 2 tuskin on järkevä. Eniten minua mallin 1 ja 3 yhdistämisessä mietityttää, mihin suuuntaan hybridimalli alkaisi kehittyä. Kohti mallia 1 vai kohti mallia 3.

"Hyvinvointivaltio menee liian pitkälle"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen analysoi HS:ssä lasten päivähoidon ylilyöntejä esimerkkinä hyvinvointivaltion rappiosta. On selvinnyt että yhdessä esimerkkikunnassa (Lohjalla) 10% lapsista on vanhempien lomankin ajan päiväkodissa, toinen 10% saa lomaa vain kaksi viikkoa vuodessa.

Jos hyvinvointivaltiota ei vahdi, se menee mielellään liian pitkälle. Pitää olla mahdollista ottaa myös askel taaksepäin. ... Hyvinvointivaltion tuhon siemen on siinä, että alamme pitää sosiaalitukia ja palveluita itsestäänselvyyksinä.

Apunen taustoittaa asiaa:

Niin sanottu subjektiivinen oikeus päivähoitoon tarkoittaa, että vanhemmat voivat päättää, meneekö lapsi päiväkotiin vai ei, riippumatta siitä, ovatko vanhemmat itse töissä. Yllättävän monien mielestä tämä tarkoittaa sitä, että aikuisella pitää olla subjektiivinen oikeus lomaan ilman häiriötekijöitä – lapsia.

Turun Sanomien toimittaja Erja Hyytiäinen tutki viime vuonna Lounais-Suomen päiväkoteja. Tulokset olivat minusta skandaali. Esimerkiksi Lohjalla lähes kymmenen prosenttia lapsista lusi päiväkodissa koko vuoden, ilman lomia. Enintään kahden viikon kotilomalle pääsee joka kymmenes lapsi.

Minun on mahdoton uskoa, että vanhempien työt vaatisivat lapsen viemistä päiväkotiin läpi vuoden. Kyse täytyy olla mukavuudenhalusta. Etelänmatkan allasbileissä ei ole tilaa lasten tarpeille.

"No, koskas meillä sitten on lomaa?" kysyvät nämä vanhemmat. Jos vanhemmuuteen olisi ajokortti, mikä tuntuu toisinaan oikein hyvältä ajatukselta, tällä lausunnolla korttia ei pitäisi antaa.

Holhousyhteiskunnan luonne tulee esille lapsiasiainvaltuutettu Anna-Kaisa Aulan kommentissa:

[Aulan mukaan] tarvitaan "painopisteen muutosta". Se ei tarkoita sitä, että lapsi palautettaisiin lomalla kotiin, vaan osa-aikaisia päiväkotipäiviä ja kerhoja ja "ohjattua viriketoimintaa", "Vanhemmille tulee tarjota palveluohjausta ja neuvontaa lapsen kannalta parhaiden ratkaisujen hakemisessa", Aula kirjoittaa.

Apunen ihmettelee Aulan puheita:

On vaikea kuvitella, mitä palvelua voi antaa aikuiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä, että vapaana aikana lapsen koti on kotona. Miksi edes lapsiasiavaltuutettu ei sano, että nyt laki toimii lasta vastaan?

Rappio alkaa hiljalleen, kun työmoraali, nöyryys ja vertaisvalvonta laskevat, ja yhteiskunnan palvelut oletetaan itsestään selviksi. Palvelut ja tuet, jotka aluksi otettiin vastaan kiitollisena tai hieman häpeillen ja jopa ärtyneenä, muuttuvat itsestään selvyyksiksi. Päivähoidon ja muiden etuuksien käyttö muuttuu ryöstökalastuksen kaltaiseksi yhteismaan ongelmaksi. Veronmaksajat koetaan eliitin puolelta vero-orjina, joita kyykytetään ylläpitämään tällaisia rappeutuvia instituutioita.

Ongelma ei tietysti ole vain päivähoidossa. Yhtä hyvin pätee se, että täysin terveitä ja työkykyisiä ihmisiä makuutetaan suurella eläkkeellä lapsiperheiden tuella. Saavutettua etua ei oleta itsestään selvyydeksi vain päivähoidon käyttäjä (aikuinen), vaan yhtä hyvin ay-liikkeen jäsen ja eläkeläinen. Samoin oletti jo sääty-yhteiskunnan aikaan perinteisistä privilegioista ja monopoleista nauttinut säätyläinen.

Todettakoon myös, että vaikka tällaista järjestelmää olisi varaa ylläpitää, tällaista järjestelmää on moraalitonta ylläpitää. Valtio ei voi osallistua tällaiseen toimintaan missä suuri osa lapsista varastoidaan päiväkoteihin, jotta vanhemmat voivat harrastaa.

Jokaiseen yhteiskuntaan liittyy tuhon siemen. Se ei tarkoita, että yhteiselo sinällään olisi hylättävä vaan tietynlaisen "yhteiselon" syklinen luonne on otettava annettuna.  Valtion instituutiot, yritykset ja yhteisöt elävät aikansa ja tuottavat elinaikanaan usein hyödyllisiä palveluita jäsenilleen / omistajilleen / kansalaisilleen / työntekijöilleen. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ne elävät ainakaan dramaattisesti muuttumatta satoja vuosia.

Itsestään selvyytenä pitäminen ei ole vain valtion ongelma. Jos perheessä toinen vanhemmista on kärkäs huolehtimaan ruuan laitosta ja muista perheen palveluista, muut perheenjäsenet alkavat suhtautua tähän vanhempaan itsestään selvyyteenä. Perheen rappion ratkaisee kuitenkin yleensä ikä - isä ei ole iäksi eikä äiti elinajaksi - tosin tämäkin saattaa monelle henkisesti alamittaiselle tulla yllätyksenä.

Säälittävin keskenkasvuinen on minun mielestäni melkein kuitenkin USA:n turvatakuut itsestään selvyyksinä ottava länsimainen vasemmisto-älymystö, joille on jäänyt levy päälle USA:n hakkumisen suhteen. Samaan aikaan kun Kiina on kovaa vauhtia muuttumassa maailman pahimmaksi saastuttajaksi ja uudeksi kolonialistiksi, vasemmisto-älykkö toimii kuin Pavlovin koira kuullessaan sanan "ongelma" ja alkaa heti räksyttää amerikkalaisvastaisia kestojuttujaan.

Vladimir Putin - uusi Stalin

Suomessa metsästetään fasisteja, rasisteja ja natseja.

Naapurimaamme presidentti on oikea fasisti, joka talloo ihmisoikeuksia, uhkailee naapurimaitaan ja ihailee aikamme yhtä pahinta kansanmurhaajaa Josif Stalinia ja puolustelee tämän tekoja. Tai ei vain puolustele vaan ylistää:

Puna-armeija kärsi talvisodassa raskaita tappioita virheiden vuoksi, mutta se sai Suomen tuntemaan Venäjän, silloisen Neuvostoliiton, kaiken voiman.  

Tekstistä kuvastuu vallan ihailu. Nykyinenkin Suomi saa pelätä Venäjää, miettii Vladimir päässään.

Maamme ulkopoliittinen johto ei ole tehnyt mitään kansamme suojelemiseksi. On päinvastoin levitetty selkeää harhaa siitä että Venäjä on muuttunut oleellisesti toisenlaiseksi maaksi kuin Neuvostoliitto.

Tilanne on melkeinpä heikentynyt Neuvostoliittoon verrattuna. Nykyinen presidentti on ihmisenä samantyyppinen kuin Stalin. Väkivallan ihailija.  Oikeus on Putinille vain ja ainoastaan vahvemman oikeutta. Venäläiset koulukirjat kuvaavat venäläisen suurmiehen ja modernisoijan arkkityyppiä, joka on Iivana Julman, Pietari Suuren ja Josif Stalinin kaltainen murhaaja ja modernisoija. Putin esitetään neljäntenä suurena modernisoijana ja hän on tyytyväinen itsestään annetusta kuvasta.

Josif Stalin aloitti talvisodan Suomea vastaan korjatakseen rajavirheitä.

Viesti on selvä: Venäjä käyttää väkivaltaa virheiden korjaamiseen. Enää ei ole kyse siitä että kiellettäisiin häpeillen oma syyllisyys vaan sanotaan: me hyökkäsimme, jotta saisimme etuja maallemme. Me teemme niin koska olemme vahvempia kuin te.

Monet Venäjällä paljon käyneet suomalaiset ovat sanoneet minulle, että Suomi on Venäjän paras naapuri ja meistä pidetään ja meitä arvostetaan. Mutta nyt alkaa heillekin selvitä Venäjän parhaan naapurin rooli on samantyyppinen rooli kuin alkokoholistin omaisen tai narsistin tyttöystävän. Se, joka on lähellä, on nyrkin kantaman päässä.

Apinapomo ei kelpaa malliksi yrityksen johtajalle?

Simpanssi-lauman johtajaa on esitetty viime aikoina malliksi yritysjohtajille. Talouselämä kirjoitti: Yritysjohtaja voi oppia paljon simpanssilauman alfaurokselta. Palkitun Apinajohtajan käsikirjan mukaan simpanssijohtaja joutuu ratkomaan samanlaisia ryhmähengen, motivaation ja stressin ongelmia kuin modernin työyhteisön esimies, mutta simpanssit saavat ryhmänsä toimimaan yritysjohtajia jouhevammin. Kirjassa kerrotaan simpanssien käyttäytymistavoista, joita yritysjohtaja voi soveltaa omassa työssään. Osa vinkeistä on tavanomaisia, mutta mukana on myös luovia ratkaisuja. Johtajia esimerkiksi kehotetaan tarkkailemaan säännöllisesti alaistensa eleitä, kuten otsaryppyjä, hymykuoppia ja nenän nyrpistyksiä, koska sanaton viestintä kertoo paljon työyhteisön ilmapiiristä. Väite on varsin kiistanalainen. Simpanssi-lauma kykenee harvoin sen tasoiseen yhteistyöhön kuin ihminen, puhumattakan että yltäisi muurahaiskeon yhteistyöhön. Myös simpansseja ihmisyhteisöjen ohella tutkinut antropologi Christopher Boehm kuvaa kirjassaan Hierarchy in the Forest ihmisyhteisöjen ja simpanssiyhteisöjen eroa. Kun simpanssilauma joskus onnistuu kaatamaan yhdessä eläimen, ruoka jaetaan hierarkkian mukaan. Ensin syö johtaja, sitten hänen lähin kuppikuntansa, muille lauman jäsenille jää harvoin mitään syötävää. Kapinalliset nujerretaan lauman johtajan ja hänen lähimpiensä toimesta. Ihmiselle on metsästäjä-keräilijänä tyypillistä ruuan jakaminen. Esimerkiksi Ache-heimon metsästäjä jakaa tyypillisesti koko saaliinsa muille heimojen jäsenille. Ainoa joka ei syö metsästäjän yksin hankkimaa saalista on metsästäjä itse. Ihmiseltä onnistuu ruuan jaon takia vaarallinenkin yhteistyötä vaativa suurriistan metsästys. Haavoittuneen tai kuolleen metsästäjän ja sotilaan lapsista huolehditaan yhdessä. Saalis jaetaan tasan. Metsästäjä-keräilijä-yhteisössä pomottajat alistetaan porukalla. Esimerkiksi bushmanneilla väkivalta liittyy usein juuri tällaisen pomottajan rankaisemiseen. Ihmis-laumassa pomottajan alistaminen onnistuu samoin keinoin kuin sotiminen ja suurriistan metsästys - yhteistyöllä. Yhteistyö on tehokasta ja heimon jäsenet ovat tasa-arvoisia. Vasta yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä ihmisyhteisöön on tullut hierarkkiaa. Ihminen vierastaa edelleen hierarkkiaa voimakkaasti ja varsinkin pieni yritys - tai projekti-ryhmä ison yrityksen sisällä - toimii tehokkaimmin, kun kukaan ei pomota enempää kuin on välttämätön pakko. Mallin ottaminen simpanssi-alfalta voi olla toimivaa jossain hyvin hierarkkisessa suuryrityksessä kuten Amazonin varastossa, missä työntekijät on alistettu ja työmarkkinoilla vallitsee ostajan markkinat. Tai tilanteessa missä yrityksen pelastamiseksi ammattiyhdistys on täysin nujerrettava. Tuskin muuten. Leikkauksetkin onnistuvat uskoakseni paremmin, kun koko työyhteisö motivoidaan leikkauksiin osoittamalla että yhteinen yritys on muuten vaarassa romahtaa. Simpanssi eroaa ihmisestä muutenkin varsin voimakkaasti. Siinä missä ihmislapsi sisäistää helpposti yhteisönsä tai perheensä normit, simpanssilapsen sosiaalistaminen ei samallalailla onnistu.

Eteläamerikkalainen paavi

En tiedä miksi juuri Bergoglio valittiin paaviksi mutta yksi selitys latinalaisamerikkalainen paavin valinnalle lienee tässä:

Catholics comprised 81% of Latin America’s population in 1996, and Protestants made up only 4%, according to the polling site Latinobarometro. By 2010, Protestants had jumped to 13% of the population while Catholics dropped to 70%. 

Katolisen kirkon monopoli on rikkoutumassa Etelä-Amerikassa.

Monopolin rikkoutuminen on yleensä kuluttajan kannalta positiivinen asia. Uskonnollisen monopolin murtuminen Etelä-Amerikassa on uskontotieteellisen tutkimuksen mukaan parantanut uskontokuntien "kuluttajille" tarjoamien palveluiden arvoa. Helluntailaiset ja muut protestanttiset kirkot ovat kilpailleet suuntaamalla toimintansa nimenomaan köyhille siinä missä katolinen kirkko on aiemmin ollut enemmän eliitin asialla.  Protestanttiset lahkot toivat Etelä-Amerikkaan lukutaidon opetusta, ammattiopetusta yms. sosiaalisia palveluita. Katolinen kirkko suhtautui aiemmin Etelä-Amerikassa negatiivisesti jopa lukutaitoon ja raamatun lukuun. Espanjankielisen tai portugalinkielisen raamatun tuontia saatettiin jopa rajoittaa. Sittemmin katolinen kirkko on joutunut sekin parantamaan palveluidensa tasoa.

Etelä-Amerikassa protestantismi tukee askeettista ja kurinalaista elämänotetta, mikä vähentää ainakin miesten itsetuhoista käyttäytymistä, vahvistaa miesten sitoutumista avioliittoon ja edesauttaa ryhmäkoheesiota. Tämä tekee protestantismista myös naisille erittäin houkuttelevan vaihtoehdon. Joka tapauksessa on ilmeistä, että protestantismin suosion takana on paitsi lupaus sielun pelastuksesta, myös lupaus sosiaalisesta ja taloudellisesta menestyksestä tässä maailmassa.

(Lähde: Anthony Gill, Rendering unto Caesar: Catholic Church and the State in Latin America).

Katolinen kirkko tietysti taistelee asemansa puolesta.

Homot, maahanmuutto ja Amsterdam

Tänään HS:ssä kerrottiin monisanaisesti homojen elämästä Amsterdamissa.

Todettiin toisaalta, että homojen ja marokkolaisten maahanmuuttaja-miesten välillä on kärhämää ja monet homot jopa äänestävät äärioikeistoa. Homoihin kohdistuu HS:n mukaan katuväkivaltaa nimenomaan 17-24-vuotiaiden marokkolaisten taholta. HS:n mukaan katujengiläiset ovat kuitenkin harvoin mitään erityisen uskovaisia muslimeja. Toisaalta kerrottiin, että myös muslimeissa on homoja, jotka yrittävät hekin saavuttaa vapautensa. Monet länsimaistuneet muslimi-homot vastustavat HS:n mukaan hekin maahanmuuton kasvua kuten Geert Wilders.

HS:n tekstin yleisasenne oli tietysti kuitenkin optimistinen. Aika ratkaisee ongelman. Voi tietysti ratkaistakin.

Toisaalta koska maahanmuutto länteen on varsin voimakasta, ja korkea osuus maahanmuuttajien toisesta sukupolvesta on työttöminä ja syrjäytyneitä, riski on myös olemassa, että (sunni)muslimit edelleen eristyvät muusta väestöstä omiksi hyvin erilaisen arvomaailman omaaviksi ja länteen vihamielisesti suhtautuviksi yhteisöikseen. Nämä sunni-yhteisöt tuovat sitten al Qaidan Eurooppaan. 

Muslimit eri maista (Punjabista, Bengalista, Irakista, Marokosta, Egyptistä jne.) integroituvat tämän hypoteesin mukaan kyllä toisiinsa, mutta eivät Eurooppaan. Ne muodostavat hiljalleen yhtenäisen muslimi-identiteetin:

Many French and even second-generation French students of North African origin, who make up the majority in certain schools, live as if they are foreign to the national community. They reply to anything you say to them with two categories: “the French” and “us.” Where once they claimed an Arab identity (which is not, by the way, always self-evident for North Africans), today they increasingly claim a “Muslim”.  (Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

No tämä kaikki on tietysti sanottu jo moneen kertaan. Hiljalleen olisi tärkeää, että näitä kahta vastakkaista hypoteesia alettaisiin arvioida kylmän objektiivisesti. Caldwellin kirja on toki yksi hyvä suhteellisen analyyttinen esitys maahanmuuton ongelmista ja sitä suosittelen:

Susien suojelusta

Sudet herättävät tunteita. Suomessa yhteiset asiat herättävät aina tunteita. Susien suojelu-kysymyksessä molemmat osapuolet demonisoivat toisiaan.

Jos asiaa kuitenkin tarkastelee analyyttisesti, voi todeta: on olemassa kaksi toistensa kanssa ristiriitaista päämäärää - kestävän susikannan ylläpito ja susien pitäminen pihapiirien ulkopuolella. Minusta ongelma on sen luontoinen, että se on ratkaistavissa, jos halua on.

Susien suojelun näkökulmasta asian näkeminen puhtaana poliisiasiana ei ole tehokasta. Maaseudun väestölle pitää todennäköisesti luoda insentiivit susien säilyttämiseen muulla tavalla kuin pelkällä negatiivisella rangaistusten uhalla.

Mutta mikä se tapa olisi? Jos maaseutuväestö saisi paikallisesti päättää susikantojen tasosta, susikanta romahtaisi kokonaan. Mikäli susikantaa ylläpidetään vain keskitetyillä määräyksillä ja rangaistuksilla, salakaato jatkuu ja salakaatajista tulee yhteisöjensä sankareita. Petokysymyksestä on jo nyt tullut taas yksi kansaa jakava ja polarisaatiota luova asia.

Maailmalla on kokeiltu erilaisia luonnonsuojelun hajautettuja malleja, missä paikallisväestölle annetaan tietty autonomia, mutta insentiivit määritellään niin, että paikallisväestön kannattaa suojella luontoresursseja.

Ajatus, että koko maa pitää pitää asuttuna, on myös ristiriidassa luonnon suojelun kanssa. Porotalouden tukeminen johtaa siihen, että suuri osa maasta on poronhoito-aluetta, missä petojen suojelu on vaikeaa.

Edellytän analyyttisiä kommentteja tässä asiassa. Muut kommentit poistetaan, vaikka ne olisivat muuten kuinka hyviä.

Pakistanin tilanne vain heikkenee

Pakistanilainen sunnijärjestö Lash­kar-e-Jhang­vi julistaa: "On us­kon­nol­li­nen vel­voit­teem­me tap­paa kaik­ki shiiat, ja puh­dis­taa Pa­kis­tan heis­tä". Pa­kis­ta­nin väes­tös­tä run­saat 20 pro­sent­tia on shiio­ja.

Lash­kar-e-Jhang­vi ei vain puhu vaan se toimii. Quettan kaupungissa räjäytettiin eilen 80 shiiaa ja tämän vuoden shiia-murhien määrä tässä kaupungissa on noussut 200:aan. Poliisi ja turvallisuusjoukot ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan.

Pakistanin valtio on sanalla sanoen heikko. Siviilien turvallisuustilanne maassa on heikko. Erilaiset ääriryhmät kuten Taleban uhkaavat Pakistaninin hallitusta. 

Lähde: Helsingin Sanomat 18.2.2013.

Korjaus 21.2.2013

Quettan kaupungissa on tänä vuonna tapettu HS:n mukaan sittenkin 400 shiiaa. 200 oli vain viikossa tapettujen määrä. 

Ruotsi -sananvapaus vaarassa

On ollut todella mielenkiintoista seurata ruotsalaista ja tanskalaista mediaa, kun ne ovat raportoineet islam-kriitikko Lars Hedegaardin murhayrityksestä. Tanskassa on pääasiassa tuomittu sananvapauden loukkaus puoluekannasta riippumatta ja tekemättä varauksia.

Mm. Ruotsin virallinen tietotoimisto vääristelee sen sijaan totuutta sumeilematta:

Lars Hedegaard, once convicted for racism, has been subject to an assassination attempt. An unknown man reportedly shot at Hedegaard outside his Copenhagen home. The author Hedegaard is one of the few Danes who is a certified racist, as he some years ago was fined by a High Court for having stated in a blog interview that Muslim fathers rape their children. He was later acquitted by the Supreme Court.

Korkeimman oikeuden lopullinen päätös on varmasti Tanskassakin (ja Ruotsissa) ainoa päätös millä on merkitystä ja Ruotsin tietotoimisto tietää asian aivan hyvin. Se pyrkii kuitenkin antamaan käsityksen, että alemman oikeuden päätös leimaa Hedegaardin virallisesti rasistiksi, mikä ilmeisesti sitten heidän mielestään osoittaa, että Hedegaard on itse osasyyllinen murhayritykseen.

Ei ole osasyyllinen. Sananvapaus on jakamaton - se koskee yhtä hyvin Hedegaardia kuin Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajia, vaikka yksi näistä olisikin väkivaltaisen AFA-järjestön kumppani niin kuin vasemmistoliiton sisällä väitetään.

Virallinen ruotsalainen tietotoimisto alentuu tekstiin, mikä muistuttaa lähinnä Völkischer Beobachterin tai Neues Deutschlandin propagandaa. "Certified racist". Vetää hiljaiseksi.

Korjaus 19.2.2013

Yllä oleva käännös englanniksi oli virheellinen - minun olisi pitänyt tarkistaa ruotsinkielinen alkuteksti.

"Författaren Hedegaard är en av de få danskar som ett tag hade papper på att han var rasist, sedan han för några år sedan av hovrätten dömdes till böter för att i en bloggintervju bland annat ha sagt att muslimska fäder våldtar sina barn. Han frikändes senare i högsta domstolen."

Kiitän kommentoijaa virheen osoittamisesta.

Syklinen maailmankuva - tuloerot ja maahanmuutto

Tuloerojen on historian aikana todettu vaihtelevan syklisesti. Esimerkiksi nälänhädät ja musta surma, jotka iskivät ainakin aluksi ensi sijassa maaseudun ja kaupunkien köyhiin, alensivat työn tarjontaa dramaattisesti, nostivat palkkoja ja alensivat maanvuokraajien maksamia vuokria. Rahvaan elintaso alkoi nousta. 

Maata omistava luokka oli korkeiden maanvuokrien ja alhaisten palkkojen aikana menestynyt, kerännyt omaisuutta ja kasvanut suhteelliselta lukumäärältään. Kun palkat nousivat ja maavuokrat alenivat, aateliston asema alkoi heiketä, aatelistoa oli suhteessa vuokratuloihin ja virkoihin liikaa. Osa aatelistosta muuttui maattomiksi ja virattomaksi. 

Koska aatelisto omisti aseet ja osasi niitä käyttää, ylimääräinen aatelisto käytti voimaansa rahvaan ryöstelyyn ja osallistui milloin minkäkin vallan anastaja -ehdokkaan joukoissa kapinaan. Seurasi epävakaa kausi jolloin aluksi sekä aateliston että maaseutuväestön määrä laski. Aatelisia lähti myös kuninkaan joukoissa taisteluihin naapurimaihin. 

Aateliston lukumäärä alkoi lopulta laskea suhteessa maatyöläisten, maanvuokraajien ja muun rahvaan lukumäärään.

Kun aateliston määrä oli romahtanut, jäljelle jääneen aateliston tulotaso per capita alkoi nousta. Sykli alkoi alusta. Näin on tapahtunut mm. Ranskassa, Saksassa, Venäjällä ja aikoinaan Roomassa. (Lähde: professori Peter Turchin, Secular Cycles).

Maailma on muuttunut eikä syntyvyyden ja kuolleisuuden eriaikaiset nousut ja laskut eri yhteiskuntaluokissa enää samalla tavalla synnytä pitkiä syklejä tuloeroissa. Mutta tulotaso näyttäisi esimerkiksi USA:ssa muuttuvan syklisesti yhä edelleen. Yleistäminen on toki hyvin epävarmaa varsinkin kun Turchinin kuvaamat syklit ovat aina oleet hyvin pitkiä verrattuna esimerkiksi nousu- ja laskukausien sykliin.

Turchin kirjoittaa nyt Aeon Magazinessa:

From 1800 to the 1920s, inequality increased [in US] more than a hundredfold. Then came the reversal: from the 1920s to 1980, it shrank back to levels not seen since the mid-19th century. Over that time, the top fortunes hardly grew (from one to two billion dollars; a decline in real terms). Yet the wealth of a typical family increased by a multiple of 40. From 1980 to the present, the wealth gap has been on another steep, if erratic, rise. Commentators have called the period from 1920s to 1970s the ‘great compression’.

Maahanmuuton vaihtelut ovat mahdollisesti syklien takana: 

One of the most important forces affecting the labour supply in the US has been immigration, and it turns out that immigration, as measured by the proportion of the population who were born abroad, has changed in a cyclical manner just like inequality. In fact, the periods of high immigration coincided with the periods of stagnating wages. The Great Compression, meanwhile, unfolded under a low-immigration regime. This tallies with work by the Harvard economist George Borjas, who argues that immigration plays an important role in depressing wages, especially for those unskilled workers who compete most directly with new arrivals. 

Oikeastaan syklin syyt eivät siis ole mihinkään muuttuneet: vaihtelu työn tarjonnassa synnyttää vaihtelua tuloroissa.

Immigration is only one part of a complex story. Another reason why the labour supply in the US went up in the 19th century is, not to put too fine a point on it, sex. The native-born population was growing at what were, at the time, unprecedented rates: a 2.9 per cent growth per year in the 1800s, only gradually declining after that. By 1850 there was no available farmland in Eastern Seaboard states. Many from that ‘population surplus’ moved west, but others ended up in eastern cities where, of course, they competed for jobs with new immigrants. 

Hyvin korkeiden tuloerojen on väitetty alentavan väestön hyvinvointia ja alhaisten tuloerojen alentavan yritteliäisyyttä, jolloin maahanmuuton tasolla voisi ajatella olevan optimitaso, mutta palataanpa siihen aiheeseen joku toinen kerta.

Katso myös Steve Sailerin referaatti Turchinin tutkimuksista.

Äärivasemmistolaista propagandaa

Yle haluaa TÄLLÄ KERTAA tehdä käpykaartilaisista fasismin vastaisen taistelun sankareita. Maksamme tästä propagandasta kaikki. Miksei stalinismin kätyreitä?

Sananvapauden puolustaminen Jyväskylän tyyppisiä hyökkäyksiä vastaan on minulle kunnia-asia. Tämä ei ole sananvapautta vaan yksipuolista propagandaa ja verovaroilla harjoitettua tiedotusmonopolia.

Nokian romahdus - 2 vuotta myöhemmin

Ei ole häpeä tehdä väärä päätös. Häpeä on jos ei uskalla tehdä päätöksiä ja jos ei uskalla myöntää ainakin itselleen että päätös oli väärä. 

Äärivasemmiston väkivalta

Vasemmistoliittolainen V-P Leino käsittelee rehellisesti sitä, miten myös Euroopan äärivasemmisto harjoittaa väkivaltaa ja miten osa vasemmistoliiton väestä veljeilee väkivaltaa harjoittavien äärivasemmistolaisten kanssa ja miten Voima-lehti ylistää AFA:laisten väkivaltaa.

V-P Leino saa kaiken kunnioitukseni. Rehellisyys on paras keino saavuttaa itsekunnioitus ja myös muiden kunnioitus. Kunnioitus on silta, joka voi rakentaa eräänlaisen yhteyden vihollistenkin välille, kuten Ernst Juenger osoitti.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on mukavampi

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu tai joka kokee että maailma on vaarallinen paikka, on mukavampi ja auttavaisempi kuin ihminen, joka ei koe olevansa uhattu.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on uhrautuvampi omiaan kohtaan, kuin ihminen joka ei koe olevansa uhattu.

Ulkoinen uhka synnyttää yhteen hiileen puhaltamista. Mutta samalla ulkoinen uhka aiheuttaa sen, että ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin negatiivisemmin kuin muuten suhtautuisivat.

Ihminen, joka on ainut lapsi tai jolla on korkeintaan yksi sisar tai veli, ei välttämättä muuta suhtautumistaan kokiessaan olevansa uhattu. Kokiessaan olevansa uhattu hän ei muutu uhrautuvammaksi oman sisäryhmäänsä jäseniä kohtaan eikä muutu vihamielisemmäksi ulkoryhmäänsä kohtaan. Evolutiivinen selitys tälle on ehkä se, että pienen perheen jäsenellä ei ole laajaa sisäryhmää, johon identifioitua ja johon turvautua.

Edellä esitetyt väitteet perustuvat Scientific American lehdessä referoituun tutkimukseen. Tutkimustulos on aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muu viimeaikainen tutkimus on osoittanut.

Omaa tulkintaani

Liberaali saatta sanoa, että ihmisten jakaminen sisäryhmään ja ulkoryhmään on sairasta ja osoittaa älyllistä epärehellisyyttä. Jarkko Tontti on sanonut:

Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.

Tontille voisi vastata, että kansa on toki keintotekoinen siinä mielessä, että se keitä pidämme oman sisäryhmämme jäseninä vaihtelee jatkuvasti. Mutta ihmisten jakamisella sisäryhmään ja ulkoryhmään on biologinen perusta.

Ihmisten jakamista sisäryhmään ja ulkoryhmään voi case by case kritisoida esimerkiksi sillä kriteerillä, onko jakaminen tehokkuutta lisäävää vai alentavaa. Ihmisten jakamisen kutsuminen yksikantaan sairaaksi on subjektiivinen poliittinen mielipide ja oikeastaan aika naivi sellainen.

Jyväskylä, Perho ja väkivalta

Olen miettinyt Jyväskylän tapahtumia paljon. Tapahtumat aiheuttivat minussakin kaikenlaisia tunteita. Olen välttänyt hätiköityä kannanottoa, mutta koen kuitenkin että minun kuuluu ottaa asiaan kantaa.

Asian tulkinta on edennyt niin paljon, että voinee pitää selvänä että joukko Kansallinen Vastarinta -nimiseen ryhmään kuuluvia äärioikeistolaisia on hyökännyt vasemmistolaisen kirjan julkistamistilaisuuteen ilmeisesti suunnitellusti ja provosoimatta.

Toinen minussa runsaasti tunteita herättänyt asia on Perhon susi-tapot. Asian tutkinta on edennyt sekin niin paljon, että on selvinnyt että paikallisen riistanhoitoyhdistyksen ja metsästysseuran johtohahmo on osallistunut ko. rikokseen. (Palaan Perhon tapahtumiin vasta seuraavassa kirjoituksessa.)

Valehtelisin, jos väittäisin että koen paljonkaan empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joiden kimppuun Jyväskylässä hyökättiin. Samat - tai pikemmin osin samat - ihmiset ovat pyrkineet rajoittamaan minun ja monen muunkin sananvapautta ja siinä osin onnistuneetkin valtion väkivaltakoneiston avulla. Ruotsin esimerkki osoittaa, että äärivasemmisto on valmis aivan samanlaiseen väkivaltaan kuin äärioikeistokin. En toki väitä, että kaikki kirjan kirjoittajat olisivat valmiita tällaiseen. Se, että väkivaltaan ei vielä ole laajasti äärivasemmistossa tartuttu,  johtuu ehkä siitä,  että suomalainen äärivasemmisto ei uskalla.

Tämä osin samat on yksi syy, miksi tuomitsen teon. Toinen syy on se, että kyseessä on hyökkäys sananvapautta vastaan, mitä pidän ihmisyhteisön peruskivenä.    Pidän äärimmäisen tärkeänä asiana, että minunkin mielipiteitäni saa vapaasti kritisoida joutumatta pelkäämään.

Tuomitsen teon myös siksi, että pidän poliittista polarisoitumista äärimmäisen vaarallisena pienelle rajamaalle, joka on puolifasistisen ja uutta imperiumia haikailevan pinta-alaltaan suuren mutta henkisesti pienen valtion naapuri. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että pidän niitä Suomen menneitä ja nykyisiä johtajia, jotka tarkoituksellisesti ovat jättäneet Suomen vaille minkäänlaisia turvatakuita Venäjän uhan varalta - hyötyäkseen itse yhteistoimintamiehen roolistaan - äärimmäisen pahoina ihmisinä.)

Tuomitsemiseni ei perustu sen sijaan mihinkään humanismiin. Taisteluissa kuolee ihmisiä aina. Mutta nyt ei ole vuosi 1918 eikä vuosi 1939, eikä toivottavasti tulekaan.

Mediassa jotkut vaativat jo rivien välissä parlamentaarisen äärioikeiston kieltämistä. Iltasanomat kirjoitti eilen:

"Itä-Suomen yliopiston rasismitutkijan Vesa Puurosen mukaan eduskunnassakin on edustettuna salonkikelpoinen äärioikeisto ja se on suurempi uhka kuin pienet ääriliikkeet.

– Olennaista riskien ja vaarojen arvioinnin kannalta on se, että Suomessa toimii laillisissa puolueissa henkilöitä, jotka edustavat äärioikeistolaisia näkemyksiä ja joilla on yhteensä kymmeniintuhansiin nouseva määrä kannattajia.

Puuronen katsoo laillisen äärioikeistolaisuuden muokkaavan kasvualustaa myös laittomia keinoja käyttäville liikkeille." Ääriliikkeet eivät voi elää maaperässä, jossa ne eivät saa ajatuksilleen tukea." 

En viisastele sillä, onko Suomen parlametissa äärioikeistolaisia. Totean kuitenkin, että Puuronen leikkii vielä pahemmilla tulitikuilla kuin Kansallisen Vastarinnan ihmiset.

Toistettakoon: tuomitsen teon ilman selittelyjä.

Maahanmuutto ja hyvinvointiyhteiskunta - osa n

Koska Kansankokonaisuus on käsitellyt hyvinvointiyhteiskunnan tehokkuuttaa linkataanpa tämäkin: 

Times-lehden business-osion mukaan maahanmuutto on lähes aina edullista kohdemaalle mm. koska se lisää kysyntää, antaa korkeasti koulutetuille naisille mahdollisuuden mennä työhön, kun lapsia ja kotia hoitaa maahanmuuttaja jne. 

Hyvinvointiyhteiskuntaakaan maahanmuutto ei uhkaa, koska hyvinvointiyhteiskunta on ensi sijassa tulonsiirtoa vanhuksille eikä tulonsiirtoa köyhille.

“Contrary to popular stereotypes, welfare states focus on the old, not the poor. Social Security and Medicare dwarf means-tested programs. Since immigrants tend to be young, they often end up supporting elderly natives rather than ‘milking the system.’ Illegal immigrants who pay taxes on fake Social Security numbers are pure profit for the Treasury. In 2005, Social Security’s chief actuary estimated that without all the taxes paid on invalid Social Security numbers, ‘the system’s long-term funding hole over 75 years would be 10 percent deeper.’”

Suomalainenkin hyvinvointiyhteiskunta on käsittääkseni ensi sijassa tulonsiirtoa eläkeläisille eikä niinkään köyhille. Toisaalta amerikkalainen yhteiskunta onnistuu käsittääkseni huomattavasti tehokkaammin saamaan maahanmuuttajat aktiiviseen työhön kuin suomalainen yhteiskunta.

Maahanmuuton vaikutuksia ei pidä myöskään tarkastella vain ensimmäisen sukupolven osalta eikä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta. Mikäli maahanmuuttajien integroituminen epäonnistuu, maahanmuutto voi aiheuttaa merkittäviä haittoja kohdemalle.

Depo-Provera

Depo-Provera on pitkävaikutteinen ehkäisylääke naisille.

Sitä on kokeiltu ensi kerran Georgian osavaltiossa vuonna 1967 sosiaalihuollon varassa elävien lähinnä mustien yksinhuoltajaäitien tekemiseen faktisesti steriiliksi. Kyseessä ei ole tietenkään suoranainen pakkosterilaatio, koska steriilisyys kestää vain muutamia kuukausia eikä ehkä edes täydellinen pakkokaan vaan pikemmin painostus.

Sittemmin menetelmää ei enää kritiikin pelossa käytetty USA:ssa, mutta crack-epidemian aikaan 90-luvun alussa se otettiin jälleen käyttöön. FDA hyväksyi lääkkeen lopullisesti vuonna 1992.

Israel on käyttänyt lääkettä maahan 90-luvulla päästettyjen Etiopian juutalaisten hedelmällisyyden alentamiseen onnistuneesti. Etiopian juutalaisten syntyvyys on laskenut 50%. Etiopialaisia on ilmeisesti painostettu lääkkeen käyttöön.

Israel on muutenkin onnistunut viimeaikoina väestöpolitiikassaan. Muslimien syntyvyys on laskenut dramaattisesti ja juutalaisten syntyvyys on noussut, mikä on omiaan vakauttamaan tilannetta maassa. Juutalaisten muslimeja dramaattisesti alempi syntyvyys on ollut labiilisuuden lähde, jota on yritetty korjata maahanmuutolla. Äärijuutalaisten puheet kaikkien palestiinalaisten karkottamisesta kumpuavat myös tästä labiilisuudesta.

Depo-Poveran käyttöä tottakai kritisoidaan uudenlaisena eugeniikkana. Kansankokonaisuus näkee toki pakkosterilaatiossa kuten kaikessa pakottamisessa omat ongelmansa, mutta suhtautuu väestönlaadun parantamiseen myönteisesti. Väestönlaatu on Tatu Vanhasen ja Maailmanpankinkin mukaan kansakunnan oleellisimpia ellei oleellisin mestystekijä.

Lääke soveltuisi Suomessakin alkoholistien ja narkomaanien hedelmällisyyden alentamiseen. Se olisi poliittisten hyväksyttävämpi keino kuin pakkosterilaatio.

Lähteet: 

1. Steve Sailer, Israel’s Fertility Policy Bears Fruit.
2. Maailmanpankin raportti kognitiivisten taitojen vaikutuksesta BKT:hen. (Katso Kansankokonaisuuden referaatti.)
3. Wikipedia: Lääkkeen laillistaminen USA:ssa
4. Wikipedia: Kiista lääkkeestä USA:n ulkopuolella, mm. Israelissa.
5. Yle Fem: Tanskalainen dokumentti äo:sta, äo:n periytyvyydestä ja äo:n vaikutuksesta kansakunnan menestykseen.
6. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn, IQ and the wealth of nations. 
7. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn, IQ and Global Inequality. 

Ranska Malissa - ensimmäisiä ajatuksia

En voi sietää ranskalaisia. Ranskalaisten osallistuminen Malin sisällissotaan herätti minussa lähinnä vastenmielisyyttä ja yritin varmaan tiedostamatta keksiä päässäni hyvää perustelua miksi vastustaisin Ranskan manööveriä.

Nyt kun tuo tuli sanottua, voin siirtyä objektiivisempaan asian tarkasteluun. En aio väittää, että ranskalaiset ovat Malissa ainoastaan turvaamassa uraanin tai muun raaka-aineen saantia. En väitä myöskään, että Ranskan hallituksen ainoa motiivi on Ranskan sosialistihallituksen alenevan kannatuksen vahvistaminen.

Islamistien valta Pohjois-Malissa on erittäin ongelmallista paikallisten asukkaiden kannalta, jotka kärsivät törkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Islamistien valta on ongelmallista myös Euroopan kannalta, koska islamistisen pesäkkeen syntyminen noinkin lähelle Eurooppaa epävakauttaa potentiaalisesti ensin Algeriaa ja sitä kautta Ranskaa ja koko Eurooppaa. Erityisesti, koska liikkuvuus Pohjois-Afrikasta Eurooppaan on aivan liian vapaata. Islamistit ovat myös tuhonneet merkittäviä kulttuurisia arvoja kuten Ahmed Baba -instituutin kirjaston.

Kun USA kaatoi Saddam Husseinin hallinnon Irakissa, vasemmistoälymystö propagoi, että USA:n ainoa motiivi oli turvata öljyn saanti. Hypoteesi ei oikein selitä USA:n osallistumasta Bosnian, Kosovon tai Afganistanin konflikteihin, mutta eipä se näitä Chomskyja haittaa.

En väitä, että amerikkalaisten ja ranskalaisten sekaantumiset muiden alueiden ongelmiin juontuvat humanismista, mutta haluan tarkastella sekaantumisia case by case niiden hyödyllisyyden perusteella. Luulenpa lopulta, että Ranskan sekaantuminen Sahelinin alueen ongelmiin on hyvä asia. Ranskalaisten perusmotiiveista riippumatta.

En toisaalta tiedä, onko Ranskan osallistuminen Sahelin alueen konflikteihin kestävää. Pysyykö kannettu vesi kaivossa. Toisaalta, koska ongelmat ainakin osittain johtuvat lännen tukemasta Libyan hallinnon kaatamisesta ja osittain siitä että Malin ja Nigerin tärkeimmän vientituotteen puuvillan hinta on romahtanut länsimaiden ja Intian omille tuottajilleen maksamien tukiaisten takia, lienee kohtuullista että länsimaat osallistuvat islamistien poistamiseen Pohjois-Malista.

Älymystöllä pitää tietysti olla huvinsa. Ranskassakin osa älymystöä raakkuu ranskalaisten osallistumista vastaan. Minun on vaikea uskoa, että kyseessä olevia ihmisiä kiinnostaa pohjoismalilaisten ihmisten tuska millään lailla. En väitä, että se minuakaan paljon kiinnostaa, mutta yritän sentään elää elämääni rehellisen ihmisen lailla.

Pohjois-Malista poistuvat islamistit menevät toki muualle. Osa kuitenkin lannistuu ja luopuu jihadista.

Ummah on jihadistille julkishyödyke, enkä ota jihadistienkaan motiiveihin kantaa. Mukana on varmasti vilpittömiäkin ihmisiä. Voi olla että islamistien toiminta Pohjois-Malissa kääntyy lopulta alueen asukkaiden eduksi, kun länsimaat alkavat islamismin pelosta satsata alueen asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseen. Alueen asukkaiden bargaining power on eittämättä ainakin noussut.

Nainen, mies ja tasa-arvo

Teoksessa Communities and The Environment: Ethnicity, Gender, and the State in Community-Based Conservation käsitellään yhteisöllisyyden, omistamisen ja ekologian monimutkaista suhdetta. Kirja koostuu alan tutkijoiden case studeista.

Mielenkiintoisin artikkeli on kahden naistutkijan Ruth Meinzen-Dickin ja Margreet Zwarteveenin artikkeli naisen asemasta Aasiassa sellaisilla alueilla, missä maanviljely on oleellisesti riippuvaista kastelujärjestelmistä.

Tutkijoiden näkökulma oli erityisen piristävä verrattuna tyypilliseen länsimaiseen naistutkimukseen, missä tutkijat näkevät miehen yksikantaan naisen ja elämän vihollisena ja naisen taas miestä kaikella tapaa parempana ihmisenä ja elämän suojelijana.

Ongelmatiikka artikkelin kuvaamissa yhteisöissä oli se, että naiset oli useimmissa perinteisessä yhteiskunnissa suljettu julkishyödykkeen (kastelujärjestelmä) hoidon ulkopuolelle. Naiset eivät osallistuneet kastelujärjestelmän ylläpitoon eivätkä he näin myöskään osallistuneet kastelujärjestelmän ympärillä pidettäviin kokouksiin ja talkoisiin. He olivat siis ulkopuolella siitä yhteisöstä, joka huolehti kastelujärjestelmästä.

Kuitenkin naiset olivat oleellisia kasteluveden käyttäjiä. He käyttivät kasteluvettä itsenäisesti perhepiirissä ruuan laittoon ja puutarhan kasteluun. Naiset toimivat  kuitenkin usein myös varsinaisissa miesten töissä (peltotöissä), missä käyttivät runsaasti vettä. Koska naiset eivät olleet samallalailla sosiaalistuneet kastelujärjestelmää ylläpitävään yhteisöön, naiset rikkoivat vedenkäyttö-sääntöjä dramaattisesti miehiä enemmän. Veden varastamiseen syyllistyneet olivat 90%:sti naisia.

Primäärinen ongelma ei siis ollut naisten ja miesten tasa-arvon puute, vaan se että perinteiset rakenteet jakoivat työt siten, että nainen ei sosiaalistunut kastelujärjestelmää ylläpitävään yhteisöön. Joillain alueilla ongelma olikin ymmärretty ja naisten roolia yhteisössä oli onnistuneesti vahvistettu.

Kaikkien riippuvuus kastelujärjestelmästä tekee naiset riippuvaiseksi miehestä, miehet riippuvaiseksi naisesta, rikkaat riippuvaiseksi köyhistä ja köyhät rikkaista. Se luo talvisodan henkeä yhtä lailla kuin puolustussota.

Pohjoismaissa ihmiset eivät useinkaan koe riippuvuutta toisistaan, vaan valtiosta, jonka oletetaan huolehtivan vanhuksista ja lapsista. Suomalainen kokee olevansa empaattinen, kun klikkaa Facebookissa tykkää sille, että vanhuksien vaippojen vaihtaminen vain kerran päivässä on epäinhimillistä. Naiset ja miehet eivät ole hekään riippuvaisia toisistaan. Nainen voi jättää miehen ja tietää, että pärjää miten kuten. Isovanhemmat saatetaan samalla tavalla ohittaa lapsen elämästä. Mies voi jättää kokonaan huolehtimatta lapsistaan ja tietää, että lapset pärjäävät miten kuten ja miehelle itselleen ei synny tästä suurempaa haittaa. Maissa, joissa lapset kuolevat isän puutteessa nälkään tai missä avioerot on illegalisoitu tai ainakin demonisoitu, nainen ja mies ovat hyvin riippuvaisia toisistaan.

Jos nainen ja mies eivät voi edes hankkia lapsia muiden kuin toistensa kanssa, naisen ja miehen välillä ei ole darwinistisessa mielessä mitään intressi-konfliktia. Perhe toimii parhaassa tapauksessa kuin yhtä utiliteettia maksimoiva entiteetti ja yhteiskunnan tehokkuus kasvaa.

Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta aivan kuin se olisi pelkästään yhteiskunnallisen uudistustyön tulos. Suhteellinen tasa-arvo syntyy kuitenkin suurelta osin sukupuolten välisestä riippuvuudesta. Kun olen lapsena kuunnellut mummoani, joka meni naimisiin vuonna 1913, olen tajunnut että hän ja jo hänen äitinsäkin olivat varsin tasa-arvoisia miestensä kanssa, koska miehet olivat riiippuvaisia (ja arvostivat) aktiivisia naisiaan. Isoisäni toimi suurimman osan päivää luottamustehtävissä ja tiesi että saattoi toimia näin vain koska kotona oli nainen, joka oli muuttanut peltotilan tuottavaksi puutarhayritykseksi. Mummoni äiti oli tasa-arvoinen miehensä kanssa, koska mies oli metsätyönjohtajana koko ajan liikenteessä ja tiesi että nainen huolehtii kyläkaupasta ja lapsista. Mummoni isä arvosti naista ja rahoitti tyttärensä kauppakoulun.

Eikä näin ole ollut vain Suomessa. Marokossa minulle kerrottiin, että perinteisesti köyhien kylien naiset olivat itsenäisempiä kuin kaupunkien keskiluokkaiset naiset,  joita ei päästetty yksin edes ulos. Naisen pitäminen täysin alistettuna ja passiivisena oli mahdollista rikkaalle kauppiaalle, mutta ei oikein pientalonpojalle.

Tottakai myös sortoa ja väkivaltaa esiintyi koska mies oli naista vahvempi ja yhteiskunnan normit antoivat hänelle valtaa naisensa yli.

Joukkoraiskaus Intiassa

Intian ystävänä olen täysin tietoinen, että Intiassa on monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Intialainen lehdistö käsittelee niitä monipuolisesti ja vapaasti. Intiassa toimittajia ei tapeta ja hakata niin kuin Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Kiinassa ja arabimaissa, vaikka he ottavat hyvin kärkkäästi esiin hankalia aiheita.

Myös läntinen lehdistö on puhunut naisten heikohkosta asemasta Intiassa viime viikkoina laajasti. Muslimi-kulttuureissa naisia kohdellaan kuitenkin huonommin kuin Intiassa. Intia on demokratia ja puoliksi länsimaa. USA ja Intia ovat länsimaisen lehdistön hampaissa enemmän kuin Venäjä ja muslimimaat.

Tyhmimmiltä ihmisiltä unohtuu se, että syy ei ole se että Intia ja USA olisivat huonompia kuin muslimimaat. Kiina ja Venäjä.

Baltiasta mallia Etelä-Euroopalle - ja Suomelle?

Muistan hyvin, miten Suomi meni EU:hun. Varsinkin HS tuki eliitin pyrkimystä saada kansalaiset ymmärtämään tai "ymmärtämään" EU:n tärkeys. Lopulta kansa sitten äänesti Suomen EU:hun kolmesta pääsyystä "Venäjä. Venäjä. Venäjä.". Mutta median kampanjoinnillakin oli varmasti osamerkitys.

Tällä kertaa Suomeen ajetaan konsensusta, että on pysäytettävä velkaantuminen. Mainittakoon, että Kansankokonaisuus-blogi ei pelkästään tue tätä, vaan seuraa myös suurella mielenkiinnolla sitä, miten konsensus luodaan. Onnistuminen ei tietenkään ole varmaa.

HS:n tämän päiväinen pääkirjoitus Baltialla olisi paljon opetettavaa Kreikalle on osoitettu näennäisesti neuvoksi Etelä-Euroopalle, mutta tulkitsen sen tarkoitetuksi sisäiseen kulutukseen ja varsinkin vastaukseksi viime päivien argumentoinnille vyönkiristystä vastaan.

HS:n pääkirjoituksen punainen lanka tulee esiin kirjoituksen lopussa:

Baltian maat kelpaavat vastanäytöiksi niille, jotka väittävät, että säästöt ovat kriisimaille tuhoisia. Lisää todisteita tulee talouskuurilla olleesta Irlannista, joka nousee niin ikään.  Säästöissä on aina kyse siitä, miten niitä tehdään, millaisia ne ovat ja mikä on poliittisen sekä hallinnollisen järjestelmän kyky ajaa kivuliaita ratkaisuja ja viedä ne maaliin.  

Vaikka Latvia menetti kansantulostaan suuremman osan kuin Kreikka, se kykeni palautumaan nopeasti. Kyse on sopeutumiskyvystä. Suomi tarvitsee nyt sopeutumiskykyä ja siinä voidaan ottaa mallia Baltiasta:

Tiikeriytensä menettäneet Baltian maat reagoivat ongelmiin nopeasti. Ne tekivät erittäin vaikean eurotempun: sisäisen devalvaation. Palkat, edut ja kustannukset leikattiin. Aiemmin talouskasvulla ratsastanut löperö talouspolitiikka vaihtui äkkiä kovaan.

Taustaideologia näyttää olleen se, että ulkomaisista investoinneista riippuvaisissa maissa talousohjelman pitää ennen kaikkea olla uskottava sijoittajien silmissä.

Kansa kärsi, mutta etelästä tuttuja mielenosoituksia nähtiin vähän. Yksi balttien hellimä selitys on se, että Etelä-Euroopassa ehdittiin asettua lainaelintasoon taloksi. Baltian maissa Neuvostoliiton miehitys ja kurjuus olivat niin hyvässä muistissa, että lainaelintaso kyettiin vielä lainana näkemään ja palauttamaan.

Uhrausten tulokset näkyvät nyt. Etelä-Euroopassa säästöt ja uudistukset imeytyvät hiljalleen eteenpäin. Talouskasvu mataa ja työttömyys kasvaa.

Baltian maat ovat taas unionin kärkikastia talouskasvussa, ja työttömyysprosentit pienentyvät. Työttömyyden hallinnassa niillä tosin on hyötyä oman väestön valmiudesta lähteä työnhakuun ulkomaille.

Toisaalta tässäkin on yksi todiste Baltian maiden sopeutumiskyvystä. Eurojäsenyydelle voi povata menestystä, jos työvoima haluaa siirtyä työn perässä ja kelpaa työnantajille.

Latvia maksoi saamansa hätäapulainat pois kolme vuotta etuajassa, koska se saa jo halvemmalla rahaa markkinoilta. Kreikalla tämä hetki on kaukana.

Elvyttää voidaan hetken aikaa, mutta elvytys ei olle ratkaisu sopeutumiskyvyn puutteeseen. Sopeutumiskyvyn palauttaminen merkitsee tietysti aina kärsimystä, mutta se joka haluaa viedä ihmiseltä mahdollisuuden epäonnistua ja kärsiä epäonnistumisen seurauksista, haluaa viedä ihmiseltä elämän arvon. Jos ihminen suojataan kokonaan epäonnistumisen riskitä, hän ei ole riippuvainen muista ihmisistä ja hänestä kasvaa vastavuoroisuuteen kykenemätön kusipää. Onneksi sellaisen pumpulivaltion rakentaminen ei ole koskaan mahdollista, missä ihminen ei ole riippuvainen toisesta, mies vaimostaan, vaimo miehestään, mies ystävästään, vanhus lapsistaan, työnantaja ja työntekijä toisistaan.

Microsoft tukemaan muutakin kuin Windowsia?

Spekuloin toissa postauksessani sillä että Nokian kannattaisi siirtyä romahduksesta hiukan nyt selvittyään tukemaan seuraavaa disruption aaltoa eli Mozillan HTML5-pohjaista Firefox OS -käyttöjärjestelmää.  Readwriteweb-blogi ehdottaa tänään saman henkisesti, että Microsoftin pitäisi lähteä tukemaan Firefox OS:ää.

Mikään peliä ei ole vielä pelattu - ainakaan lopullisesti. Androidin ja iPhonen voitto niin kuin kaikki voitot elämässä ovat väliaikaisia. Jos iPhone toi puhelimiin kaikenlaisia kivoja leikkikaluja tolkuttomalla hinnalla ja melkein tuhosi Nokian, seuraava aalto kilpailee hinta-laatu-suhteella, puhtaalla HTML5-pohjaisella teknologialla, äärimmäisellä helppokäyttöisyydellä ja huolto-vapaudella.

Voittajia ovat ainakin kuluttajat.

Afganistan vetäytymisen jälkeen

Presidentit Obama ja Karzai neuvottelivat pari päivää sitten ainakin virallisesti siitä miten amerikkalaisten joukkojen vetäminen Afganistanista tullaan toteuttamaan ja miten vastuu turvallisuudesta tullaan siirtämään Afrganistanin armeijalle ja poliisille.

Näin siis virallisesti. 

Muutaman kuukauden takaisessa New York Timesin jutussa analysoitiin Afganistanin tilannetta. New York Times arvelee, että amerikkalaisten joukkojen lähdön jälkeen Afganistanin hallitus kykenee parhaassa tapauksessa säilyttämään valtansa muutamassa suuressa kaupungissa. Ainakin etelässä maaseutu siirtyy Talebanin ja al Qaidan käsiin. 

New York Times vertaa Afganistanin tilannetta aikaisempiin amerikkalaisten vetäytymisiin:

Post-amerikkalainen Afganistan on todennäköisesti mallikkaampi kuin Pohjois-Korea, vähemmän mallikas kuin Irak ja ehkä suunnilleen samanlainen kuin Vietnam [amerikkalaisten vetäytymisen jälkeen]. 

Mutta sama pattitilanteen logiikka pätee [Afganistanin kuin Vietnamin, Korean ja Irakinkin suhteen]. Meidän pitää poistua mahdollisimman pian - niin kauan kuin poistuminen on mahdollista suorittaa turvallisesti.

Vertaus Vietnamiin on vahva. Tulkintani on, että NYT:n mukaan amerikkalaisten on poistuttava niin kuin Vietnamista: Ensin pitää vetää omat joukot maasta ripeästi mutta hallitusti ja jättää nukkehallituksen joukot taistelemaan ainakin siksi aikaa, että amerikkalaiset joukot saadaan vedettyä turvalllisesti maasta. Virallisesti esitetään, että Kabulin hallitus kykenee todennäköisesti puolustautumaan. 

Sitten kasvojen säilyttämisen vuoksi USA ja sen liittolaiset jatkavat nukkehallituksen tukemista taloudellisesti niin kauan kuin hallitus pitää edes Kabulia hallussaan. Kun Taleban tai joku muu ryhmä saapuu Kabuliin, USA:n suurlähetystö tyhjennetään.

Vietnamin tapauksessa USA "vietnamisoi" ensin sodan antamalla taisteluvastuun vietnamilaisille ja USA:n joukot vetäytyivät elokuussa 1973. Vasta huhtikuussa 1975 kommunistit saapuivat Saigoniin. 

Etelä-Vietnamin armeija kykeni siis puolustautumaan reilut vuoden päivät. Vietnamissa amerikkalaisia ja Etelä-Vietnamin hallituksen joukkoja vastassa oli Pohjois-Vietnamin armeija ja kommunistisissit. Afganistanissa hallitusta vastaan taistelee tällä hetkellä ilmeisesti huomattavasti järjestäytymättömämpi joukkio, mutta myös hallitus on äärimmäisen heikko ja korruptoitunut.

Siitä riippumatta saako Taleban ja al Qaida koko Afganistanin haltuunsa ja miten pian, ne saavat kuitenkin haltuunsa tarpeeksi aluetta rakentaakseen jihadistisia koulutusleirejä ja muuta taistelussa tarvittavaa infrastruktuuria. 

Kysymys, jota lännen johtajat tällä hetkellä miettivät, on se miten Afganistan kyetään jatkossa eristämään esimerkiksi Pakistanista ja Euroopasta. Miten kyetään estämään, että Afganistanissa koulutetut jihadistit soluttautuvat Pakistaniin ja Eurooppaan. 

Naton aikaisempi pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi helmikuussa 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen:

Tämä on eturintama taistelussa terrorismia vastaan ja sillä mitä tapahtuu Hindu Kush on merkitystä, koska jos terrorismia ei käsitellä Afganistanissa, vaikutukset eivät näy vain Afganistanissa ja koko alueella, vaan myös Lontoossa, Brysselissä ja Amsterdamissa.

Herää kysymys, mikä Naton ennustus jihadin leviämisestä on nyt, kun Afganistanista ollaan todella poistumassa. Ykköskysymys on tietysti se, miten ydinasevaltio Pakistanin romahtaminen kyetään estämään.

Nokia tukemaan muitakin kuin Windowsia?

Elop puhui eilen siitä, miten jatkossa Nokia voi tukea muitakin ympäristöjä kuin Windows. Äkkiseltään voisi ajatella että Elop suunnittelee Androidin tukemista mutta näin tuskin tulee käymään. Nokia tullee sen sijaan tukemaan uutta HTML5-pohjaista Firefox OS:ää tai muuta vastaavaa HTML5-pohjaista ekosysteemiä. Tähän viittaa Elopin seuraava lausunto:

"In the current ecosystem wars we are using Windows Phone as our weapon. But we are always thinking about what's coming next, what will be the role of HTML 5, Android... HTML5 could make the platform itself—being Android, Windows Phone or any other—irrelevant in the future, but it's still too soon [to tell]. Today we are committed and satisfied with Microsoft, but anything is possible"

Nokian karttasovellus on jo saatavilla Firefox OS:ään. Harva varmaan on kuullut tästä uudesta ekosysteemistä, mutta tämän takana on vahvoja toimijoita kuten Mozilla, Telefonica, Deutsche Telekom ja kiinalainen valmistaja ZTE. Ensimmäinen puhelin julkaistaan käsittääkseni Brasilian markkinoille pika puoliin.

Arvaustani tukee se, että Firefox OS on kevyenä clienttina halpa ja laadukas, edustaa teknologia-disruoptiota, ja sopii siis nopeasti kehittyvien kehitysmaiden kuten Brasilian keskiluokalle kuin nyrkki silmään. Eli ekosysteemi soveltuu erityisesti sinne, missä Nokian markkinat nykyään ovat. Andorid-juna on jo mennyt Nokialle.

Päivitys klo 14.20: Lyhyellä tähtäimellä Nokia on ilmeisesti kuitenkin sitoutunut eksklusiivisella sopimuksella Microsoftiin ja mikään kokeilu ei ole mahdollista.





  

Kirjan murros ja HS:n huoli lukiolaisten kirjakustannuksista

Lukiolaisten suuret kirjakustannukset huolestuttavat HS:n pääkirjoituksen kirjoittajaa ja hyvä niin:

Bäck-Myllärin perheen tarina kertoo kuitenkin, että maailmalla ihastellussa ja lähes maksuttomassa koulutusjärjestelmässä on nykyiselläänkin oppilaan kokoisia railoja. On murheellista, että opintosuunnitelmia joudutaan missään kodissa tekemään muiden asioiden kuin nuorten haaveiden ja unelmien pohjalta.

Kymmenettuhannet suomalaisnuoret ovat jo tipahtaneet oppimisen ja työnteon ulkopuolelle – suorastaan kadonneet yhteiskunnan kartalta. Sellaiseen ei lähivuosikymmeninä ole enää varaa.

Siksi hallitusohjelmaan on kirjattu hyvä ja toivottavasti viisaisiin toimiin johtava selvityshanke: voisiko toisen asteen oppimateriaalit korvata verovaroin eli muuttaa maksuttomiksi?

Mutta pitää kuitenkin muistaa että Sanoma-WSOY on Suomen suurimpia kirjan kustantajia ja  kustannustoiminta on suuressa murroksessa. Ja suurempi murros uhkaa rajan takaa Amazonin ja Applen ja digikirjojen muodossa.

Lukioiden oppimateriaalien ilmaisuus antaisi Sanoma-WSOY:lle mukavan lisärahan. Jos valtio maksaa kirjat, second-hand-markkinaa ei synny ja hinnat pysyvät korkealla.

(Kiitos Pekka Rannalle siitä, että ymmärsin kytköksen.)

Sukupolvien välinen sopimus - osa 2

Eläkeläisjärjestöt vaativat eläkkeiden tarkistustavan muuttamista vielä edullisemmaksi eläkeläisiä kohtaan tilanteessa, missä tyttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys lisääntyy. Nyt ei ole aika parantaa eläkeläisten etuja eikä sellaista aikaa todennäköisesti keskipitkällä aikavälillä enää edes tule. Eläkeläisillä on korkean äänestysprosenttinsa takia suuri painoarvo päätöksenteossa ja siksi ne ovat kyenneet suuryritysten tapaan kiristämään itselleen etuja. Tämä on tietysti osittain sitä demokratian kriisiä, mistä Talouselämä-lehden kolumnisti Vesa Varhee puhui.

Teknologia murros jatkuu - Microsoft kuihtuu

Olemme seuranneet mielenkiinnolla mobiilialan teknologiamurrosta, mikä käytännössä tuhosi Nokian aseman puhelin-markkinoilla.

Teknologiamurros on maltillisemmin iskenyt myös tietokonepuolelle. Windowsin asema on heikentynyt kahdesta syystä: Applen kilpailun takia (MacBook yms.) ja uuden tuotekategorian (tabletit) takia.

Laptop-puolella Microsoftin Windows on nyt saanut uuden kovan kilpailijan Applen Macin lisäksi - Googlen Chromebookin. Uusi kilpailija kilpailee Microsoftin kanssa lähinnä halvemmalla hinnalla. Microsoftin asema heikkenee edelleen vaikka romahduksesta ei vielä voi puhua. 

Kohti konsensusta !

Niinistön palkan alennus -maanööverin jälkeen on ollut konsensusta ilmassa. Vaistoan, että on tapahtumassa sama kuin 90-luvyn alun laman aikana:

Nousukauden aikana Suomessa riidellään ja kapinoidaan ja puhutaan epäkohdista, mutta kun tulee todellinen hätä laman muodossa, kapinallisia, narisijoita ja populisteja ei enää kuunnella vaan äänestetään keski-ikäisiä demareita, keskustalaisia ja kokoomuslaisia hoitamaan maa pois lamasta. Tehdään tarvittavat leikkaukset yhdessä.

(Kun lama 90-luvun lopulla voitettiin, lama-ajan johtajia voitiin taas alkaa haukkua ja riidat voitiin taas aloittaa. Esimerkiksi Ruukinmatruunan blogia lukiessa saa sen kuvan kuin laman hoito olisi ollut pelkkää epäonnistumista, mutta laman hoitamisesta onkin jo aikaa ja kaikki onnistumiset on unohdettu. Virheitäkin toki tehtiin ja kärsimystä oli paljon, mutta kaikki onnistumiset on perinteiseen suomalaiseen tapaan unohdettu.)

Ilmassa on selvää konsensusta siitä, että kevään aikana tarvitaan radikaaleja toimia velkaantumisen pysäyttämiseksi. Tähän mennessä Eurooppa on vielä elvyyttänyt - ajatus on ilmeisesti ollut että kyseessä on laskukausi, jonka aikana tarvitaan elvytystä. Nyt on syntynyt ajatus, että mitään nousua ei ole tulossakaan, vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja valtion keventämistä vastaamaan pienentyvää kansantaloutta. Globalisaatio on johtanut Euroopan merkityksen lopulliseen pienenemiseen ja palkat Euroopassa tulevat laskemaan eli lähestymään globaalien työmarkkinoiden käypää työn hintaa.

Sari Esayah alkoi jopa puhua uudesta Tammikuun Kihlauksesta viitaten talvisodan aikaiseen työnantajien ja työntekijöiden konsensus -sopimukseen. Näin Suomessa on aina toimittu ja hädän tilanteessa yritetään käyttää vanhoja hyväksi koettuja keinoja. Se onnistutaanko tässä jää nähtäväksi.

Ideologisesti suuntautuneelle tämän konsensuksen kestäminen voi olla vaikea, mutta kauniit teoriat ja ristiriidat pannaan nyt sivuun ja keskitytään taas talkoisiin. Tällä kertaa talkoiden päämääränä on taata suomalaisen yhteiskunnan sopeutuminen globaliin maailmaan.

Tehokkaan kansantalouden ja sen instituutioiden luominen on julkishyödykkeen tuottamista. Julkishyödykkeen tuottaminen on erilaista kuin toiminta markkinoilla.
Historia on tunnetusti syklinen - nähtäväksi jää lähteekö Suomi näidenkin talkoiden jälkeen uuteen nousuun vai epäonnistuvatko talkoot heti alkuunsa.