Pertti Salolainen puhuu voimakkaasti sitä vastaan, että Suomi on valumassa harmaalle vyöhykkeelle ja uuteen suomettumisen aikaan. Salolainen on pitkän linjan poliitikko, joka muistaa suomettumisen ajat hyvin. Nuorempien sukupolvien on ehkä vaikea edes tajuta, millaista on kun tosiasioita ei sanota enää ääneen vaan ne pitää ymmärtää rivien välistä.
Joku voi ajatella, että mitään eroa nykyiseen ei ole. Onhan meille koko Halosen aika valehdeltu, että Venäjä ei ole Suomelle uhka! Toisaalta pitää muistaa, että moni vilpittömästi uskoi, että näin olikin. Puheet eivät olleet varsinaisesti suomettumisen ajan liturgiaa vaan suoranaista valehtelua - tai vaihtoehtoisesti toiveajattelua.
Venäjän tutkija ja kirjailija Jukka Mankinen totesi puheessaan Itä-Uudenmaan Paasikivi-seuran kokouksessa, että Suomessa Venäjää tavataan käsitellä silklkihansikkain julkisessa keskustelussa. On palattu pitkälti vanhoihin YYA-aikoihin, jolloin liturgia hallitsi niin sanottua keskustelua.
Esimerkkinä liturgiasta ovat jatkuvat puheet, että suhteet Venäjään ovat kunnossa, pelättävää ei ole ja Suomen "turvallisuuspolitiikka" perustuu neljälle kivijalalle, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Todellisuudessa Suomen ulkopolitiikka perustuu yhä enemmän ja enemmän Venäjän pelolle. Se pitää sanoa ääneen.
Suomalaisten enemmistö on nyt äänestämässä kaiken kukkuraksi valtaan keskustapuolueen, joka nimenomaan haluaa viedä Suomen uussuomettumisen aikaan. Keskusta puhuu Venäjä-pakotteiden lieventämisen puolesta monella suulla. Pahimmat tietysti Lehtomäki ja Väyrynen.
Keskusta uskoo hyötyvänsä uussuomettumisesta ainakin sitä kautta, että kokoomus saadaan ajettua kokonaan oppositioon pitkäksi aikaa ulkopoliittisesti epäluotettavana puolueena eli puolueena joka ei hyväksy uutta YYA-Suomea. Kokoomuksen syrjäyttämisen kautta Keskusta, SDP ja PS voivat aloittaa rahanjakopolitiikan vahvistamisen. Keskusta hakee siis a) valtaa ja b) rahaa ja käyttää siinä hyväkseen uusvanhaa Venäjä-korttia.
Kehitystä kohti uussuomettumista ei voi oikeastaan pysöyttää - niin lakeijamaista kansa on. Toisaalta periksikään ei pidä antaa. Koska esimerkiksi Suomen Sisu seisoo Isänmaan edun osalta pitkälti tumput suorana, tarvitaan ainakin jonkilainen uusi Aktiivinen Vastustuspuolue suomettumisen politiikalle.
Liikeen ohjelmaan pitäisi ottaa ainakin 1) Nato-jäsenyyden ajaminen heti, 2) maahanmuuton pysäyttäminen Venäjän federaation alueelta , 3) venäläisen omistuksen rajoittaminen minimiinsä Suomen valtion alueella ja 4) suomettumisen ja muun maanpetturuuden kulttuurin kritisoiminen ja demonisoiminen.
Jokaisen pitäisi myös miettiä itsekseen, kuinka pitkään voin olla jäsenenä yhdistyksissä tai yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin, jotka eivät aktiivisesti vastusta suomettumispolitiikkaa.
Joku voi ajatella, että mitään eroa nykyiseen ei ole. Onhan meille koko Halosen aika valehdeltu, että Venäjä ei ole Suomelle uhka! Toisaalta pitää muistaa, että moni vilpittömästi uskoi, että näin olikin. Puheet eivät olleet varsinaisesti suomettumisen ajan liturgiaa vaan suoranaista valehtelua - tai vaihtoehtoisesti toiveajattelua.
Venäjän tutkija ja kirjailija Jukka Mankinen totesi puheessaan Itä-Uudenmaan Paasikivi-seuran kokouksessa, että Suomessa Venäjää tavataan käsitellä silklkihansikkain julkisessa keskustelussa. On palattu pitkälti vanhoihin YYA-aikoihin, jolloin liturgia hallitsi niin sanottua keskustelua.
Esimerkkinä liturgiasta ovat jatkuvat puheet, että suhteet Venäjään ovat kunnossa, pelättävää ei ole ja Suomen "turvallisuuspolitiikka" perustuu neljälle kivijalalle, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Todellisuudessa Suomen ulkopolitiikka perustuu yhä enemmän ja enemmän Venäjän pelolle. Se pitää sanoa ääneen.
Suomalaisten enemmistö on nyt äänestämässä kaiken kukkuraksi valtaan keskustapuolueen, joka nimenomaan haluaa viedä Suomen uussuomettumisen aikaan. Keskusta puhuu Venäjä-pakotteiden lieventämisen puolesta monella suulla. Pahimmat tietysti Lehtomäki ja Väyrynen.
Keskusta uskoo hyötyvänsä uussuomettumisesta ainakin sitä kautta, että kokoomus saadaan ajettua kokonaan oppositioon pitkäksi aikaa ulkopoliittisesti epäluotettavana puolueena eli puolueena joka ei hyväksy uutta YYA-Suomea. Kokoomuksen syrjäyttämisen kautta Keskusta, SDP ja PS voivat aloittaa rahanjakopolitiikan vahvistamisen. Keskusta hakee siis a) valtaa ja b) rahaa ja käyttää siinä hyväkseen uusvanhaa Venäjä-korttia.
Kehitystä kohti uussuomettumista ei voi oikeastaan pysöyttää - niin lakeijamaista kansa on. Toisaalta periksikään ei pidä antaa. Koska esimerkiksi Suomen Sisu seisoo Isänmaan edun osalta pitkälti tumput suorana, tarvitaan ainakin jonkilainen uusi Aktiivinen Vastustuspuolue suomettumisen politiikalle.
Liikeen ohjelmaan pitäisi ottaa ainakin 1) Nato-jäsenyyden ajaminen heti, 2) maahanmuuton pysäyttäminen Venäjän federaation alueelta , 3) venäläisen omistuksen rajoittaminen minimiinsä Suomen valtion alueella ja 4) suomettumisen ja muun maanpetturuuden kulttuurin kritisoiminen ja demonisoiminen.
Jokaisen pitäisi myös miettiä itsekseen, kuinka pitkään voin olla jäsenenä yhdistyksissä tai yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin, jotka eivät aktiivisesti vastusta suomettumispolitiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti