Osa Suomenkin kansallismielistä liikettä kuvittelee, että Suomen perinteinen vihollinen Venäjä on muuttunut suorastaan eurooppalaisten kansojen liittolaiseksi Islamia vastaan ja Venäjän uhka voidaan kokonaan unohtaa.
Tai vaikka näin äärimmäiseen mielipiteeseen ei mentäisi, ollaan Venäjän uhasta kuitenkin hiljaa. On kuin Venäjän uhka Euroopan vapaita kansoja kohtaan ei kuuluisi kansallismielisen liikkeen agendaan. Hyväksytään suorastaan Niinistön kunniaton Venäjän hännystelyyn perustuva suomettumis-kompromissi.
Tällainen pelkän islamin uhan esillä pitäminen on aivan yhtä sinisilmäistä ideologian sokaisemaa roskaa kuin vaikkapa Halosen kuvitelmat, että jalkaväkimiinoista luopumisella luodaan parempi maailma. Ihmiset jämähtävät ensimmäiseen poliittiseen ajatuksen, joka ovat jossain vaiheessa jostain lukeneet ja johon ovat rakastuneet. Maailman tapahtumat eivät enää heihin vaikuta, vaan tapahtumat selitellään parhain päin niin, että selitykset tukevat omaa idologiaa.
Kysyn konkreettisen kysymyksen: miksi Suomen Sisu ei edes tuomitse jyrkästi Venäjän ilmatilanloukkauksia Suomea vastaan?
Rajamaiden etu on vahva Eurooppa - Eurooppa joka on valmis puolustamaan sivistystä ja vapautta sekä Venäjää että Islamia vastaan. Lepeniläinen EU-kriittisyys, joka liittoutuu yhteen Putinin rinnalle Ukrainaa vastaan, ei ole isänmaalliselle suomalaiselle sen läheisempi aate kuin rajojen aukaisemista vaativa viherpiipertäjä. Kansallismielisestä maahanmuuttokritikkistä ja Euroopan integraation haaveesta pitää luoda uusi synteesi:
Euroopan on puolustettava yhdessä eurooppalaista sivistystä sen kahta vihollista - venäläistä ja islamistista barbariaa vastaan. Yhtä lailla on taisteltava sisäistä hedonismia vastaan. Euroopan uusi henki voi syntyä vain ja ainoastaan taistelussa ulkoista uhkaa vastaan. Siinä mielessä ulkoinen uhka on oikeastaan Euroopalle siunaukseksi.
Olen tuonut ajatuksen ulkoisen uhan siunauksellisuudesta useaan otteeseen esille.
Tai vaikka näin äärimmäiseen mielipiteeseen ei mentäisi, ollaan Venäjän uhasta kuitenkin hiljaa. On kuin Venäjän uhka Euroopan vapaita kansoja kohtaan ei kuuluisi kansallismielisen liikkeen agendaan. Hyväksytään suorastaan Niinistön kunniaton Venäjän hännystelyyn perustuva suomettumis-kompromissi.
Tällainen pelkän islamin uhan esillä pitäminen on aivan yhtä sinisilmäistä ideologian sokaisemaa roskaa kuin vaikkapa Halosen kuvitelmat, että jalkaväkimiinoista luopumisella luodaan parempi maailma. Ihmiset jämähtävät ensimmäiseen poliittiseen ajatuksen, joka ovat jossain vaiheessa jostain lukeneet ja johon ovat rakastuneet. Maailman tapahtumat eivät enää heihin vaikuta, vaan tapahtumat selitellään parhain päin niin, että selitykset tukevat omaa idologiaa.
Kysyn konkreettisen kysymyksen: miksi Suomen Sisu ei edes tuomitse jyrkästi Venäjän ilmatilanloukkauksia Suomea vastaan?
Rajamaiden etu on vahva Eurooppa - Eurooppa joka on valmis puolustamaan sivistystä ja vapautta sekä Venäjää että Islamia vastaan. Lepeniläinen EU-kriittisyys, joka liittoutuu yhteen Putinin rinnalle Ukrainaa vastaan, ei ole isänmaalliselle suomalaiselle sen läheisempi aate kuin rajojen aukaisemista vaativa viherpiipertäjä. Kansallismielisestä maahanmuuttokritikkistä ja Euroopan integraation haaveesta pitää luoda uusi synteesi:
Euroopan on puolustettava yhdessä eurooppalaista sivistystä sen kahta vihollista - venäläistä ja islamistista barbariaa vastaan. Yhtä lailla on taisteltava sisäistä hedonismia vastaan. Euroopan uusi henki voi syntyä vain ja ainoastaan taistelussa ulkoista uhkaa vastaan. Siinä mielessä ulkoinen uhka on oikeastaan Euroopalle siunaukseksi.
Olen tuonut ajatuksen ulkoisen uhan siunauksellisuudesta useaan otteeseen esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti