Kaksi vuotta sitten Nato kertoi miksi Afganistanissa on pakko olla:
Jos taistelu Afganistanissa menetetään, vaikutukset näkyvät Euroopassa.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi tarkkaan ottaen: "This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam".
Suomi ja EU ovat Afghanistanissa siis lopulta vain ja ainoastaan siksi että olemme siellä korjaamassa EU:n katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan satoa. Jos sota hävitään, islamilainen terrorismi siirtyy laajasti Eurooppaan.
Sodassa ei olla puolustamassa afgaaninaisten oikeutta kävellä ulkona, afgaanityttöjen oikeutta käydä koulua, naisten oikeutta saada terveydenhuoltopalveluita ja päättää omista asioistaan - puhumattakaan siitä että sodassa oltaisiin puolustamassa demokratiaa. Paitsi ehkä Halosen ja Tuomiojan unissa.
Tämä on monikultturistien sota. Väestönsiirroilla on rakennettu haavoittuva maailma, jossa talebanien voitto Afganistanissa heijastuu melkein kaikkialle.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
sunnuntai, lokakuuta 25, 2009
Kaupunkirakenne, Soininvaara ja white flight - spekulointia
Soininvaara on puhunut useaan otteeseen sen puolesta, että kaupinkirakenteen on kiinteydyttävä, jotta työmatka-autoilu vähenisi. Olen samaa mieltä Soininvaaran kanssa siitä, että kaupunkiraknteen kiinteyttäminen on ekologisista syistä toivottavaa.
Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.
Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.
Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)
Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.
Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.
Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.
Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.
Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)
Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.
Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.
lauantaina, lokakuuta 24, 2009
Suomalaisten ryypiskelystä ja huoraamisesta - ja maahanmuuttajien sopeutumisesta
HS kirjoitti pari päivää sitten:
Suomalaisten ryypiskely vaikeuttaa maahanmuuttajien harrastuksia
Perisuomalainen pahe ryypiskely vaikeuttaa islaminuskoisten maahanmuuttajien harrastuksia Suomessa.
Suomalaiset kuluttavat alkoholia konserteissa, näyttelyissä, teatterissa ja jalkapallo-otteluiden jälkeen. Suurin osa muslimeista kaihtaa alkoholia, ja monet heistä kokevat suomalaisten kanssa harrastamisen vieraaksi.
Helsingin kaupungin tietokeskus selvitti maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoa. Viinaongelma nousi esille yhtenä olennaisena syynä, minkä vuoksi maahanmuuttajat harrastavat viihdettä ja kulttuuria paljolti omissa joukoissaan.
Näinhän se menee - suomalaisten hedonismi, tolkuton alkoholin käyttö, perheiden disintegraatio ja yleinen vapaamielisyys vierottavat muslimimaahanmuuttajia suomalaisesta yhteiskunnasta. Amerikkalaiseen yhteiskuntaan, missä uskonnolla on huomattavasti suurempi merkitys kuin suomalaisessa yhteiskunnassa, muslimimaahanmuuttajan on helpompi sopeutua.
Suomalaisten on hyvä kysyä, miksi muslimi-isä haluaisi varsinkaan kuusitoistakesäisen tyttärensä osallistuvan suomalaisten tyttöjen harrastuksiin, kun nämä alimmissa sosiaaliluokissa rajoittuvat lähinnä tupakan polttoon, räkimiseen, huutamiseen, siiderin julkiseen ryyppäämiseen ja huoraamiseen.
En kysy tätä siksi, että suomalaisten pitäisi alkaa muslimimaahanmuuttajien pillin mukaan toimia. Kysynpä vaan siksi, että tämä asia saataisiin selvitetyksi ja ymmärretyksi.
Kirjoitin aiemmassa postauksessani näin:
... kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.
...
Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.
Mikäli tässä epäonnistutaan maahanmuuttajien sopeutuminen voi tapahtua vain oppimistavalla 3 jos silläkään. Se merkitsee jatkuvaa konfrontaatiota maahanmuuttajien ja valtakulttuurin välillä.
Tarvitaan todellakin konservatiivista moraalista vallankumousta. Siinä ei tietysti välttämättä onnistuta. Tärkeintä kuitenkin on että asioista keskustellaan ilman "mikäs sinäkin luulet olevasi"-menttaliteettiä.
Todettakoon lisäksi, että rajoitetusta muslimien maahanmuutosta voi olla hyötyäkin, koska se voi kirvoittaa kansalaiskeskustelua Suomessa. Laajempi muslimien maahanmuutto johtaa todennäköisesti Malmön mellakoiden toisintoihin ja suuriin sosiaalisiin ongelmiin ja vastustan sitä. Mutta itse en liity siihen useimpien maahanmuuttokriittisten ja vapaa-ajattelijoiden kuoroon, että muslimien on hyväksyttävä länsimaiset arvot. Miten he voisivatkoon sopeutua sellaisiin arvoihin, mitä he eivät ympärillään edes näe. Ainoa mitä he PAHIMMASSA TAPAUKSESSA näkevät ovat BB-hedonismin edustamat arvot.
Suomalaisten ryypiskely vaikeuttaa maahanmuuttajien harrastuksia
Perisuomalainen pahe ryypiskely vaikeuttaa islaminuskoisten maahanmuuttajien harrastuksia Suomessa.
Suomalaiset kuluttavat alkoholia konserteissa, näyttelyissä, teatterissa ja jalkapallo-otteluiden jälkeen. Suurin osa muslimeista kaihtaa alkoholia, ja monet heistä kokevat suomalaisten kanssa harrastamisen vieraaksi.
Helsingin kaupungin tietokeskus selvitti maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoa. Viinaongelma nousi esille yhtenä olennaisena syynä, minkä vuoksi maahanmuuttajat harrastavat viihdettä ja kulttuuria paljolti omissa joukoissaan.
Näinhän se menee - suomalaisten hedonismi, tolkuton alkoholin käyttö, perheiden disintegraatio ja yleinen vapaamielisyys vierottavat muslimimaahanmuuttajia suomalaisesta yhteiskunnasta. Amerikkalaiseen yhteiskuntaan, missä uskonnolla on huomattavasti suurempi merkitys kuin suomalaisessa yhteiskunnassa, muslimimaahanmuuttajan on helpompi sopeutua.
Suomalaisten on hyvä kysyä, miksi muslimi-isä haluaisi varsinkaan kuusitoistakesäisen tyttärensä osallistuvan suomalaisten tyttöjen harrastuksiin, kun nämä alimmissa sosiaaliluokissa rajoittuvat lähinnä tupakan polttoon, räkimiseen, huutamiseen, siiderin julkiseen ryyppäämiseen ja huoraamiseen.
En kysy tätä siksi, että suomalaisten pitäisi alkaa muslimimaahanmuuttajien pillin mukaan toimia. Kysynpä vaan siksi, että tämä asia saataisiin selvitetyksi ja ymmärretyksi.
Kirjoitin aiemmassa postauksessani näin:
... kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.
...
Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.
Mikäli tässä epäonnistutaan maahanmuuttajien sopeutuminen voi tapahtua vain oppimistavalla 3 jos silläkään. Se merkitsee jatkuvaa konfrontaatiota maahanmuuttajien ja valtakulttuurin välillä.
Tarvitaan todellakin konservatiivista moraalista vallankumousta. Siinä ei tietysti välttämättä onnistuta. Tärkeintä kuitenkin on että asioista keskustellaan ilman "mikäs sinäkin luulet olevasi"-menttaliteettiä.
Todettakoon lisäksi, että rajoitetusta muslimien maahanmuutosta voi olla hyötyäkin, koska se voi kirvoittaa kansalaiskeskustelua Suomessa. Laajempi muslimien maahanmuutto johtaa todennäköisesti Malmön mellakoiden toisintoihin ja suuriin sosiaalisiin ongelmiin ja vastustan sitä. Mutta itse en liity siihen useimpien maahanmuuttokriittisten ja vapaa-ajattelijoiden kuoroon, että muslimien on hyväksyttävä länsimaiset arvot. Miten he voisivatkoon sopeutua sellaisiin arvoihin, mitä he eivät ympärillään edes näe. Ainoa mitä he PAHIMMASSA TAPAUKSESSA näkevät ovat BB-hedonismin edustamat arvot.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Raja on ihana instituutio - rakastakaa sitä !
Globalisaation myötä Suomi ei ole turvallinen, ellei Afghanistanissa ole länsimaisia joukkoja. Globalisaation myötä Suomi ei ole turvallinen, ellei Afrikassa ole SUPO:n agentteja.
Lainaan taas Garret Hardinia:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
On selvää, että joitain ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voi ratkaista ilman globaalia toimintaa. Jotta todelliset globaalit ongelmat saadaan ratkaistua, globaalien ongelmien määrä on minimoitava. Globaali väestöräjähdys voidaan ratkaista jakamalla se kansalllisiin väestöräjähdyksiin. Globaali terrorismi voidaan ainakin osin ratkaista jakamalla se kansallisiin terrorismiongelmiin.
Raja on ihana instituutio ja ihana yhteisresurssi - ihanampi kuin verot.
Rakastakaa sitä !
Lainaan taas Garret Hardinia:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
On selvää, että joitain ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voi ratkaista ilman globaalia toimintaa. Jotta todelliset globaalit ongelmat saadaan ratkaistua, globaalien ongelmien määrä on minimoitava. Globaali väestöräjähdys voidaan ratkaista jakamalla se kansalllisiin väestöräjähdyksiin. Globaali terrorismi voidaan ainakin osin ratkaista jakamalla se kansallisiin terrorismiongelmiin.
Raja on ihana instituutio ja ihana yhteisresurssi - ihanampi kuin verot.
Rakastakaa sitä !
lauantaina, lokakuuta 17, 2009
Yhteisresurssien managerointi ja uskonto
Jared Diamondin mukaan on siis olemassa kolme tapaa manageroida yhteisreursseja.
1. Keskitetty managerointi - valtio tai kunta kerää veroja yhteisresurssin hoitoon ja päätöksenteko yhteisresurssin käytöstä ja manageroinnista tapahtuu demokraattisesti.
2. Yksityistämiseen perustuva managerointi - yhteisresurssi yksityistetään ja käytöstä kerätään maksu.
3. Kolmas tie eli paikalliseen aktiviteettiin, paikalliseen autonomiseen päätöksentekoon ja paikalliseen kulttuuriin perustuva managerointi:
The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined.
Yhteisresurssi voi olla maantie, kastelujärjestelmä, metsä jota käytetään polttopuiden keruuseen, itsenäisyys jonka manageroiminen tarkottaa mm. maanpuolustusta, vesialue jota käytetäään kalastukseen tms.
1900-luvun puhdasoppiset ideologiat - sosialismi ja liberalismi - suhtautuvat usein äärimmäisen mustavalkoisesti yhteisresurssien managerointiin. Sosialistien mukaan yhteisresurssi on hoidettava tavalla 1 ja liberaalien mukaan tavalla 2. Taloustieteen nobelisti Elinor Ostromin edustama kolmas tie painottaa heterogeenisia ratkaisuja. Mitään mallia 1-3 ei ole syytä sulkea pois - Ostrom on itse tutkinut erityisesti mallin 3 toimintaa.
Malli 3 perustuu paikalliseen aktiviteettiin ja paikalliseen kulttuuriin mukaanlukien uskonto. Olellisinta on, että paikallinen yhteisö jakaa yhteiset sosiaaliset normit ja kykenee vertaisvalvonnalla ratkaisemaan vapaamatkustajanongelman. Paikallisen yhteisön on voitava määrittää kuka yhteisöön kuuluu ja rajoittaa yhteisresurssin käyttö vain yhteisön jäseniiin. Ellei näin toimita yhteisresurssin käyttö karkaa käsistä ja yhteisresurssi saattaa tuhoutua.
Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta on liian laaja ja liian heterogeeninen, on Itämeri (tai Välimeri tai ilmakehä). Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta ei kykene vertaiskontrolliin, on suomalainen ja ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta. Alankomaiden patojärjestelmä on tyyppiesimerkki yhteisresurssista jonka hyvällä manageroinnilla on dramaattinen merkitys hollantilaisten hyvinvoinnille.
Ostrom identiofioi kahdekan "suunnitteluperiaatetta", jotta paikallinen yhteisresurssien managerointi voisi onnistua:
1. Clearly defined boundaries (effective exclusion of external unentitled parties);
2. Rules regarding the appropriation and provision of common resources are adapted to local conditions;
3. Collective-choice arrangements allow most resource appropriators to participate in the decision-making process;
4. Effective monitoring by monitors who are part of or accountable to the appropriators;
5. There is a scale of graduated sanctions for resource appropriators who violate community rules;
6. Mechanisms of conflict resolution are cheap and easy of access;
7. The self-determination of the community is recognized by higher-level authorities;
8. In the case of larger common-pool resources: organization in the form of multiple layers of nested enterprises, with small local CPRs at the base level.
Managerointi perustuu useimmiten pitkällisen kulttuurievoluution kehittämiin menetelmiin eikä niinkään tietoisesti suunniteltuihin rakenteisiin.
Koska säännöillä, arvoilla ja normeilla, sääntöjen rikkojien vertaisvalvonnalla, arvojen ja normien sisäistämisellä, sääntöjen rikkojien rankaisemisella, yhteisön rajojen määrittelyllä, sisäryhmän identifioimisella, ulkopuolisten ulossulkemisella, tehokkaalla päätöksentekoprosessilla ja konfliktinratkaisukeinoilla on suuri merkitys hyvässä manageroinnissa, on helppo ymmärtää, että usein uskonto masinoidaan tarjoamaan se sosiaalinen infrastruktuuri joka tarvitaan.
Onpa evoluutiotutkija DS Wilson jopa väittänyt, että uskonnon perimmäinen tarkoitus on juuri toimia tuollaisena sosiaalisena infrastruktuurina. Tieteellisemmin sanoen uskonto on kulttuurievoluution luoma ryhmätason sopeuma eli adaptaatio, jonka eloonjääminen on perustunut juuri siihen että se on antanut ihmisille ja yhteisöille työkalun manageroida yhtesiresurrseja.
Parhaiten dokumetoitu uskontoon perustuva yhteisresurssin manageorointiesimerkki on Balin vesitemppelijärjestelmä.
Mainittakoon kuitenkin rehellisyyden nimessä että Ostrom ei ainakaan minun lukemissani teksteissä puhu paljoa uskonnosta. Uskonnon merkitys on toki tärkeä, mutta muitakin kuin uskonnollisia rakenteita ja insituutioita on toki käytetty. On toisaalta selvä että uskonnon ja muun perinteisen kulttuurin raja on kuin veteen piirretty viiva.
1. Keskitetty managerointi - valtio tai kunta kerää veroja yhteisresurssin hoitoon ja päätöksenteko yhteisresurssin käytöstä ja manageroinnista tapahtuu demokraattisesti.
2. Yksityistämiseen perustuva managerointi - yhteisresurssi yksityistetään ja käytöstä kerätään maksu.
3. Kolmas tie eli paikalliseen aktiviteettiin, paikalliseen autonomiseen päätöksentekoon ja paikalliseen kulttuuriin perustuva managerointi:
The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined.
Yhteisresurssi voi olla maantie, kastelujärjestelmä, metsä jota käytetään polttopuiden keruuseen, itsenäisyys jonka manageroiminen tarkottaa mm. maanpuolustusta, vesialue jota käytetäään kalastukseen tms.
1900-luvun puhdasoppiset ideologiat - sosialismi ja liberalismi - suhtautuvat usein äärimmäisen mustavalkoisesti yhteisresurssien managerointiin. Sosialistien mukaan yhteisresurssi on hoidettava tavalla 1 ja liberaalien mukaan tavalla 2. Taloustieteen nobelisti Elinor Ostromin edustama kolmas tie painottaa heterogeenisia ratkaisuja. Mitään mallia 1-3 ei ole syytä sulkea pois - Ostrom on itse tutkinut erityisesti mallin 3 toimintaa.
Malli 3 perustuu paikalliseen aktiviteettiin ja paikalliseen kulttuuriin mukaanlukien uskonto. Olellisinta on, että paikallinen yhteisö jakaa yhteiset sosiaaliset normit ja kykenee vertaisvalvonnalla ratkaisemaan vapaamatkustajanongelman. Paikallisen yhteisön on voitava määrittää kuka yhteisöön kuuluu ja rajoittaa yhteisresurssin käyttö vain yhteisön jäseniiin. Ellei näin toimita yhteisresurssin käyttö karkaa käsistä ja yhteisresurssi saattaa tuhoutua.
Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta on liian laaja ja liian heterogeeninen, on Itämeri (tai Välimeri tai ilmakehä). Hyvä esimerkki rappeutuvasta yhteisresurssista, jonka käyttäjäkunta ei kykene vertaiskontrolliin, on suomalainen ja ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta. Alankomaiden patojärjestelmä on tyyppiesimerkki yhteisresurssista jonka hyvällä manageroinnilla on dramaattinen merkitys hollantilaisten hyvinvoinnille.
Ostrom identiofioi kahdekan "suunnitteluperiaatetta", jotta paikallinen yhteisresurssien managerointi voisi onnistua:
1. Clearly defined boundaries (effective exclusion of external unentitled parties);
2. Rules regarding the appropriation and provision of common resources are adapted to local conditions;
3. Collective-choice arrangements allow most resource appropriators to participate in the decision-making process;
4. Effective monitoring by monitors who are part of or accountable to the appropriators;
5. There is a scale of graduated sanctions for resource appropriators who violate community rules;
6. Mechanisms of conflict resolution are cheap and easy of access;
7. The self-determination of the community is recognized by higher-level authorities;
8. In the case of larger common-pool resources: organization in the form of multiple layers of nested enterprises, with small local CPRs at the base level.
Managerointi perustuu useimmiten pitkällisen kulttuurievoluution kehittämiin menetelmiin eikä niinkään tietoisesti suunniteltuihin rakenteisiin.
Koska säännöillä, arvoilla ja normeilla, sääntöjen rikkojien vertaisvalvonnalla, arvojen ja normien sisäistämisellä, sääntöjen rikkojien rankaisemisella, yhteisön rajojen määrittelyllä, sisäryhmän identifioimisella, ulkopuolisten ulossulkemisella, tehokkaalla päätöksentekoprosessilla ja konfliktinratkaisukeinoilla on suuri merkitys hyvässä manageroinnissa, on helppo ymmärtää, että usein uskonto masinoidaan tarjoamaan se sosiaalinen infrastruktuuri joka tarvitaan.
Onpa evoluutiotutkija DS Wilson jopa väittänyt, että uskonnon perimmäinen tarkoitus on juuri toimia tuollaisena sosiaalisena infrastruktuurina. Tieteellisemmin sanoen uskonto on kulttuurievoluution luoma ryhmätason sopeuma eli adaptaatio, jonka eloonjääminen on perustunut juuri siihen että se on antanut ihmisille ja yhteisöille työkalun manageroida yhtesiresurrseja.
Parhaiten dokumetoitu uskontoon perustuva yhteisresurssin manageorointiesimerkki on Balin vesitemppelijärjestelmä.
Mainittakoon kuitenkin rehellisyyden nimessä että Ostrom ei ainakaan minun lukemissani teksteissä puhu paljoa uskonnosta. Uskonnon merkitys on toki tärkeä, mutta muitakin kuin uskonnollisia rakenteita ja insituutioita on toki käytetty. On toisaalta selvä että uskonnon ja muun perinteisen kulttuurin raja on kuin veteen piirretty viiva.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
Elinor Ostrom etnisestä diversiteetistä
Puolimieli heitti linkin loistavaan keskusteluun, jossa Steve Sailer esittelee Robert Putnamin, Jared Diamondin ja uuden taloustieteen nobelistin Elinor Ostromin ajatuksia mm. etnisestä diversiteetistä ja vastaa monikultturistien suorastaan säälittäviin vastakommentteihin:
1. Yhteisresurssien hoito onnistuu huonommin, jos yhteisö on monikulttuurinen. Ostrom kirjoittaa kirjassaan "The Drama of the Commons."
" ... Alesina et al. (1999) find that ethnic diversity is associated with lower public goods funding across the U.S. municipalities because different ethnic groups have different preferences over the type of public good ... In the kind of rural societies considered in this chapter ... the effectiveness of social sanctions weakens as they cross ethnic reference groups. In this vein, Miguel (2000) constructs a theoretical model where the defining characteristics of ethnic groups are the ability to impose social sanctions within the community against deviant individuals and the ability to coordinate on efficient equilibria in settings of multiple equilibria. With data from the activities of primary school committees in rural western Kenya, Miguel then shows that higher levels of ethnic diversity are associated with significantly lower parent participation in parent meetings, worse attendance at school committee meetings, and sharply lower teacher attendance and motivation.
"If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ... Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ..."
2. Ulossulkeminen ja vertaisvalvonta (self-policing) ovat sosiaalisesti ja etnisesti homogeenisen ryhmän ikiaikainen ja tehokas tapa rajoittaa yhteisresurssin käyttöä ja näin estää yhteisresurssin ylikäyttö. Näiden asioiden tutkimisesta Ostrom nimenomaan sai Nobelin palkinnon.
Sailer toteaa:
Diamond notes that there are three possible solutions to what Garrett Hardin called "the tragedy of the commons," or the tendency for individuals to over-consume resources and under-invest in responsibilities held in common, leading to ecological collapse.
* Government diktat.
* Privatization and property rights -- but that's impractical with some resources, such as fish.
* "The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined."
Kolmas tapa on juuri se, jota Ostrom on tutkinut. Ostrom on puhunut ulossulkemisen tärkeydestä kirjassaan Global Commons:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Sailer toteaa: There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g., socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).
...
For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.
A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Katso myös Sailerin oma postaus Elinor Osotromin Nobel palkinnosta.
1. Yhteisresurssien hoito onnistuu huonommin, jos yhteisö on monikulttuurinen. Ostrom kirjoittaa kirjassaan "The Drama of the Commons."
" ... Alesina et al. (1999) find that ethnic diversity is associated with lower public goods funding across the U.S. municipalities because different ethnic groups have different preferences over the type of public good ... In the kind of rural societies considered in this chapter ... the effectiveness of social sanctions weakens as they cross ethnic reference groups. In this vein, Miguel (2000) constructs a theoretical model where the defining characteristics of ethnic groups are the ability to impose social sanctions within the community against deviant individuals and the ability to coordinate on efficient equilibria in settings of multiple equilibria. With data from the activities of primary school committees in rural western Kenya, Miguel then shows that higher levels of ethnic diversity are associated with significantly lower parent participation in parent meetings, worse attendance at school committee meetings, and sharply lower teacher attendance and motivation.
"If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ... Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ..."
2. Ulossulkeminen ja vertaisvalvonta (self-policing) ovat sosiaalisesti ja etnisesti homogeenisen ryhmän ikiaikainen ja tehokas tapa rajoittaa yhteisresurssin käyttöä ja näin estää yhteisresurssin ylikäyttö. Näiden asioiden tutkimisesta Ostrom nimenomaan sai Nobelin palkinnon.
Sailer toteaa:
Diamond notes that there are three possible solutions to what Garrett Hardin called "the tragedy of the commons," or the tendency for individuals to over-consume resources and under-invest in responsibilities held in common, leading to ecological collapse.
* Government diktat.
* Privatization and property rights -- but that's impractical with some resources, such as fish.
* "The remaining solution to the tragedy of the commons is for the consumers [i.e., harvesters of the resource] to recognize their common interests and to design, obey, and enforce prudent harvesting quotas themselves. That is likely to happen only if a whole series of conditions is met: the consumers form a homogeneous group; they have learned to trust and communicate with each other; they expect to share a common future and to pass on the resource to their heirs; they are capable of and permitted to organize and police themselves; and the boundaries of the resource and of its pool of consumers are well defined."
Kolmas tapa on juuri se, jota Ostrom on tutkinut. Ostrom on puhunut ulossulkemisen tärkeydestä kirjassaan Global Commons:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Sailer toteaa: There are basically two ways to get people to play nice with a common resource such as shrimp or irrigation water: violence or ostracism. The latter works most effectively regarding marriage -- if you don't play by the rules, nobody respectable will let your kid marry his daughter. But when newcomers who don't ever want their children to marry your children arrive and start exploiting your irrigation system or fishery (or whatever), then the old non-violent traditions break down, and people start turning to violence or its threat, whether anarchic or government-based (e.g., socialism and property rights are based on the threat of the government's monopoly on violence).
...
For example, if you show up in a New England lobstering village, where tradition dictates which families can do how much lobstering when, and announce you are going into the lobstering business, unless you've married into a local family, you'll find your boat at the bottom of the marina the next morning.
A classic case: American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Katso myös Sailerin oma postaus Elinor Osotromin Nobel palkinnosta.
torstaina, lokakuuta 15, 2009
Suomalaisten penseys ja taistolaisuuden tappio
Vihavainen puhuu siitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
Tuon ajan muistavana olen samaa mieltä.
Kysymys kuuluukin, miten kykenemme säilyttämään tuon upean penseyden, vittumaisuuden, ennakkoluuloisuuden, tyhmyyden ja negatiivisuuden. Varmasti kykenemme ! Juuri PERUSNEGATIIVISUUS pelastaa kansamme myös islamisaatiolta.
Vaikka "kympin tytöt" yms. kielitaitoiset, modernit, fiksusti käyttäytyvät, täysin naivit ja hyvin koulutetut ihmiset haluavat taistolaisten tapaan viedä kansamme turmioon, toivoa on.
Suomalaiset suhtautuvat nuivasti moniin asioihin - venäläisiin, itseemme, amerikkalaisiin, muslimeihin. Se on riippakivi mutta se on myös helvetin suuri voima.
Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.
Tuon ajan muistavana olen samaa mieltä.
Kysymys kuuluukin, miten kykenemme säilyttämään tuon upean penseyden, vittumaisuuden, ennakkoluuloisuuden, tyhmyyden ja negatiivisuuden. Varmasti kykenemme ! Juuri PERUSNEGATIIVISUUS pelastaa kansamme myös islamisaatiolta.
Vaikka "kympin tytöt" yms. kielitaitoiset, modernit, fiksusti käyttäytyvät, täysin naivit ja hyvin koulutetut ihmiset haluavat taistolaisten tapaan viedä kansamme turmioon, toivoa on.
Suomalaiset suhtautuvat nuivasti moniin asioihin - venäläisiin, itseemme, amerikkalaisiin, muslimeihin. Se on riippakivi mutta se on myös helvetin suuri voima.
keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009
Suomalainen yhteiskunta on yhteisresurssi
Suomalainen yhteiskunta on yhteisresurssi.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on todennut yhteisresurssien käytön organisoimisesta seuraavaa:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on todennut yhteisresurssien käytön organisoimisesta seuraavaa:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
tiistaina, lokakuuta 13, 2009
Onnea Elinor Ostromille !
Nobelin taloustieteen palkinto meni puoliksi taloustieteilijä Elinor Ostromille, jonka työhön Kansankokonaisuus on paljolti tukeutunut.
Ostrom on tutkinut julkishyödykkeiden tuottamista ja yhteismaan ongelmaa ja hän on haastanut sen väitteen, että ainoat mahdollisuudet hoitaa julkishyödykkeitä on julkisomistus tai yksityistäminen.
Hän on mm. tutkinut kastelujärjestelmien ylläpitoa Nepalissa, Filippiineillä ja Kataloniassa.
Katso asabiyahin aiempi postaus ulossulkemisesta, kansankokonaisuuden aiempi postaus vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisesta ja kansankokonaisuuden postaus käytännön esimerkistä tässä.
Elinor Ostrom on myös toiminut yhteistyössä taloustieteilijöiden ja antropologien Boyd, Richerson, Bowles, Gintis ja Henrich kanssa tutkien moraalin tunteiden merkitystä taloustieteessä. (Katso Ostromin loistava tekstin lyhennelmä tässä.)
Suosittelen erityisesti Ostromin kirjaa Governing the Commons, joka aukeaa ilman matematiikkaakin.
Ostrom on myös yhteistyössä maailmanpankin entisen pääekonomistin Sternin kanssa tutkinut ilmaston lämpenemisen ratkaisua.
Lainaan lopuksi Ostromin kirjaa:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Ostromin havainto on keskeinen perusta suunniteltaessa sekä ekologisten ongelmien ratkaisua että vaikkapa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Yleensä Ostromin vaatima ulossulkeminen on ajateltu perustuvan ykstyistämiseen. Ostrom on kuitenkin osottanut että aina ykstyistäminen ei ole optimaalinen ratkaisu ja joskus se ei edes ole mahdollista.
Ostrom on tutkinut julkishyödykkeiden tuottamista ja yhteismaan ongelmaa ja hän on haastanut sen väitteen, että ainoat mahdollisuudet hoitaa julkishyödykkeitä on julkisomistus tai yksityistäminen.
Hän on mm. tutkinut kastelujärjestelmien ylläpitoa Nepalissa, Filippiineillä ja Kataloniassa.
Katso asabiyahin aiempi postaus ulossulkemisesta, kansankokonaisuuden aiempi postaus vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisesta ja kansankokonaisuuden postaus käytännön esimerkistä tässä.
Elinor Ostrom on myös toiminut yhteistyössä taloustieteilijöiden ja antropologien Boyd, Richerson, Bowles, Gintis ja Henrich kanssa tutkien moraalin tunteiden merkitystä taloustieteessä. (Katso Ostromin loistava tekstin lyhennelmä tässä.)
Suosittelen erityisesti Ostromin kirjaa Governing the Commons, joka aukeaa ilman matematiikkaakin.
Ostrom on myös yhteistyössä maailmanpankin entisen pääekonomistin Sternin kanssa tutkinut ilmaston lämpenemisen ratkaisua.
Lainaan lopuksi Ostromin kirjaa:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.
Ostromin havainto on keskeinen perusta suunniteltaessa sekä ekologisten ongelmien ratkaisua että vaikkapa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Yleensä Ostromin vaatima ulossulkeminen on ajateltu perustuvan ykstyistämiseen. Ostrom on kuitenkin osottanut että aina ykstyistäminen ei ole optimaalinen ratkaisu ja joskus se ei edes ole mahdollista.
maanantaina, lokakuuta 12, 2009
Islamin maallistuminen
On usein arveltu, että islamin maallistuminen tai ainakin modernisoituminen alkaa nimenomaan Euroopassa.
Pikemmin on ehkä kyse siitä, että islamin arvellaan olevan pakko maallistua ettei meidän eurooppalaisten käy hullusti kuin siitä että islam todennäköisesti maallistuu. Jussi K. Niemelän teksti Vapaa-ajattelijat-lehdessä on kuvaava:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta. Näitä puolustamaan tarvitaan näköjään älykkyydessään, rohkeudessaan ja esimerkillisyydessään vertaansa vailla oleva kaunis somalinainen. Niin muuttuu maailma, Eskoni, mutta missä menee hallitun muutoksen raja?
Itse luulen, että islamin maallistuminen ja modernisoituminen tapahtuu ensin siellä missä islam on jo voittanut. Siis esimerkiksi Iranissa. Islamilainen yhteiskuntahan maallistui tai modernisoitui jo kerran Turkissa ja muissa Ottomaanien valtakunnan islamilaisissa jälkeläisissä kuten Bosniassa.
Maalistuminen tapahtuu todennäköisesti viiimeiseksi niillä alueilla, joissa islamin lopullinen voitto on vielä saavuttamatta. Vihavainen arvelee, että islamin maallistumisesta Euroopassa ei ole paljoa merkkejä, vaan islam pikemminkin radikalisoituu kolmannen polven maahanmuutajien keskuudessa.
Kristinuskon modernisoituminen ja maallistuminenkin alkoi ensin Euroopasta. Sen sijaan kristinusko elää vielä vahvana ja syvänä monessa sellaisessa maassa (Koreassa tai monissa Afrikan maissa), joissa kristinusko on saavuttanut jalansijaa vasta 1900-luvulla. Kristinusko elää suhteellisen vahvana myös niissä maissa (Brasiliassa), joissa evankelikaaliset liikkeet saavat jalansijaa vanhoilla katolisilla alueilla ja niissä maissa (esimerkiksi Venäjällä), joissa kristinusko valtaa kommunismin jäljelle jättämää arvotyhjiötä.
Pikemmin on ehkä kyse siitä, että islamin arvellaan olevan pakko maallistua ettei meidän eurooppalaisten käy hullusti kuin siitä että islam todennäköisesti maallistuu. Jussi K. Niemelän teksti Vapaa-ajattelijat-lehdessä on kuvaava:
Juuri islamin maallistuminen on sen vaikutuspiiristä tulevan maahanmuuton ja muhamettilaisten korkean syntyvyyden vuoksi ainoa realistinen vaihtoehto kyseisen totalitaristisen uskomusjärjestelmän ja vapaamielisen länsimaisen kulttuurin syvien ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kyse on ennen kaikkea Euroopan, sen tieteen, taiteen ja moniarvoisen yhteiskuntamallin tulevaisuudesta. Näitä puolustamaan tarvitaan näköjään älykkyydessään, rohkeudessaan ja esimerkillisyydessään vertaansa vailla oleva kaunis somalinainen. Niin muuttuu maailma, Eskoni, mutta missä menee hallitun muutoksen raja?
Itse luulen, että islamin maallistuminen ja modernisoituminen tapahtuu ensin siellä missä islam on jo voittanut. Siis esimerkiksi Iranissa. Islamilainen yhteiskuntahan maallistui tai modernisoitui jo kerran Turkissa ja muissa Ottomaanien valtakunnan islamilaisissa jälkeläisissä kuten Bosniassa.
Maalistuminen tapahtuu todennäköisesti viiimeiseksi niillä alueilla, joissa islamin lopullinen voitto on vielä saavuttamatta. Vihavainen arvelee, että islamin maallistumisesta Euroopassa ei ole paljoa merkkejä, vaan islam pikemminkin radikalisoituu kolmannen polven maahanmuutajien keskuudessa.
Kristinuskon modernisoituminen ja maallistuminenkin alkoi ensin Euroopasta. Sen sijaan kristinusko elää vielä vahvana ja syvänä monessa sellaisessa maassa (Koreassa tai monissa Afrikan maissa), joissa kristinusko on saavuttanut jalansijaa vasta 1900-luvulla. Kristinusko elää suhteellisen vahvana myös niissä maissa (Brasiliassa), joissa evankelikaaliset liikkeet saavat jalansijaa vanhoilla katolisilla alueilla ja niissä maissa (esimerkiksi Venäjällä), joissa kristinusko valtaa kommunismin jäljelle jättämää arvotyhjiötä.
sunnuntai, lokakuuta 11, 2009
Mitä ovat aikamme painolastit ?
Vihavainen määrittelee erään tärkeään perustotuuden:
Jokaisella aikakaudella on oma kulttuurinen painolastinsa, joka estää inhimillistä persoonallisuutta kehittymästä täyteen mittaansa
Kulttuuriset ja henkilökohtaiset painolastit ovat ihmiselämän haasteita ja ihmisen kehittyminen on oleellisesti noiden painolastien voittamista, silloin kun ne voitettavissa, ja niiden tietynasteista hyväksymistä, silloin kun ne eivät ole voitettavissa.
Aikamme painolastien identifioiminen on haaaste sinänsä. Kun edelleen uhotaan naisten tasa-arvon puutteesta ja naisen eurosta joka on muka kahdeksankymmentä senttiä, tällöin ei kuitenkaan olla taistelemassa niitä painolasteja vastaan, mitkä tällä aikaudella on, vaan taistellaan jotain sellaisia painolasteja vastaan, mitkä olivat jollain aiemmalla aikakaudella ja jotka on jo voitettu.
Tällainen jo ratkaistujen ongelmien ratkaiseminen on näennäisesti radikaalia ja edistyksellistä, mutta faktisesti taantumuksellista. Nykyajassa taantumus näkee siis tärkeänä päämääränään naisten tasa-arvon. Toinen taantumuksen tärkeä päämäärä on yleinen emansipaatio - vapautuminen ahdistavista säännöistä.
Nykyajan painolastit ovat aivan muualla kuin naisten heikossa asemassa tai ahdistavissa säännöissä. Eräs painolasti on pikemmin emansipaatio itsessään - pakonomainen tarrautuminen kuvitelmaan että mitä vapaampi ihminen on tekemään mitä tahansa ja mitä vapaampi ihminen on yhteisön paineesta, sitä kehittyneempi ja onnellisempi hän on.
Todellisuudessa kehittynyt ihminen on pikemmin se, joka haastaa aikansa painolastit ja hankkii itse vapautensa, ei se inisijä - esimerkiksi naistenlehtien innokas lukija - joka saa vapauden tarjottimella.
Toinen painolasti on hedonismi - kuvitelma että itsensä toteuttaminen ja mielihyvän perässä juokseminen on ainoa asia mitä järkevä ihminen voi tehdä. Hyveellisyys on muka luuserimaisuutta:
Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt mihin vain
Vihavaisen mainitsee esimerkkinä amerikkalaisen sarjan Sinkkuelämää., jossa kuvataan naisen oikeutta saada toteuttaa itseään maksimaalisesti ja olla tuhma.
Hedonismi on painolasti, koska se ei tee ihmisestä onnellista ja rapauttaa yhteisön.
Kulttuurissamme yleisesti ja tällä aikaudella erityisesti on toki monia muitakin painolasteja, enkä varmastikaan tiedä niitä kaikkia. Suomalaisia vaivaa minusta edelleen uskomaton luottamus auktoriteetteihin - esimerkiksi presidenttiin - ja usko siihen että aloite tulee ylhäältä eikä alhaalta.
Mainittakoon muuten vielä, että koen itse hedonismin niin merkittävänä painolastina, että en suosittele islamilaisia maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen nykykulttuuriin vaan pikemmin haastamaan sen. Haastaminen johtaa tietysti jonkinlaisiin konflikteihin, mutta entä sitten.
Konfliktien merkityksen yhteiskunnan moottorina postuloi aikoinaan jo sosiologi Ralf Dahrendorf. Konfliktien merkityksen sisäryhmän koheesion kasvatuksessa on parhaiten selittänyt taloustieteilijä Samuel Bowles.
Jokaisella aikakaudella on oma kulttuurinen painolastinsa, joka estää inhimillistä persoonallisuutta kehittymästä täyteen mittaansa
Kulttuuriset ja henkilökohtaiset painolastit ovat ihmiselämän haasteita ja ihmisen kehittyminen on oleellisesti noiden painolastien voittamista, silloin kun ne voitettavissa, ja niiden tietynasteista hyväksymistä, silloin kun ne eivät ole voitettavissa.
Aikamme painolastien identifioiminen on haaaste sinänsä. Kun edelleen uhotaan naisten tasa-arvon puutteesta ja naisen eurosta joka on muka kahdeksankymmentä senttiä, tällöin ei kuitenkaan olla taistelemassa niitä painolasteja vastaan, mitkä tällä aikaudella on, vaan taistellaan jotain sellaisia painolasteja vastaan, mitkä olivat jollain aiemmalla aikakaudella ja jotka on jo voitettu.
Tällainen jo ratkaistujen ongelmien ratkaiseminen on näennäisesti radikaalia ja edistyksellistä, mutta faktisesti taantumuksellista. Nykyajassa taantumus näkee siis tärkeänä päämääränään naisten tasa-arvon. Toinen taantumuksen tärkeä päämäärä on yleinen emansipaatio - vapautuminen ahdistavista säännöistä.
Nykyajan painolastit ovat aivan muualla kuin naisten heikossa asemassa tai ahdistavissa säännöissä. Eräs painolasti on pikemmin emansipaatio itsessään - pakonomainen tarrautuminen kuvitelmaan että mitä vapaampi ihminen on tekemään mitä tahansa ja mitä vapaampi ihminen on yhteisön paineesta, sitä kehittyneempi ja onnellisempi hän on.
Todellisuudessa kehittynyt ihminen on pikemmin se, joka haastaa aikansa painolastit ja hankkii itse vapautensa, ei se inisijä - esimerkiksi naistenlehtien innokas lukija - joka saa vapauden tarjottimella.
Toinen painolasti on hedonismi - kuvitelma että itsensä toteuttaminen ja mielihyvän perässä juokseminen on ainoa asia mitä järkevä ihminen voi tehdä. Hyveellisyys on muka luuserimaisuutta:
Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt mihin vain
Vihavaisen mainitsee esimerkkinä amerikkalaisen sarjan Sinkkuelämää., jossa kuvataan naisen oikeutta saada toteuttaa itseään maksimaalisesti ja olla tuhma.
Hedonismi on painolasti, koska se ei tee ihmisestä onnellista ja rapauttaa yhteisön.
Kulttuurissamme yleisesti ja tällä aikaudella erityisesti on toki monia muitakin painolasteja, enkä varmastikaan tiedä niitä kaikkia. Suomalaisia vaivaa minusta edelleen uskomaton luottamus auktoriteetteihin - esimerkiksi presidenttiin - ja usko siihen että aloite tulee ylhäältä eikä alhaalta.
Mainittakoon muuten vielä, että koen itse hedonismin niin merkittävänä painolastina, että en suosittele islamilaisia maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen nykykulttuuriin vaan pikemmin haastamaan sen. Haastaminen johtaa tietysti jonkinlaisiin konflikteihin, mutta entä sitten.
Konfliktien merkityksen yhteiskunnan moottorina postuloi aikoinaan jo sosiologi Ralf Dahrendorf. Konfliktien merkityksen sisäryhmän koheesion kasvatuksessa on parhaiten selittänyt taloustieteilijä Samuel Bowles.
lauantaina, lokakuuta 10, 2009
Tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin ?
Tsekkoslovakian Kommunistisen Puolueen uudistusmielinen ja sympaattinen pääsihteeri Alexander Dubcek totesi vuonna 1968 että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.
Pieni osa suomalaista vasemmistoakin - sen paras osa - SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen etunenässä - totesi, että Tsekkoslovakian miehitys oli väärin ja että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.
Vihavainen kuvasi HS:ssä 70-lukua näin: "Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty." Mutta usein kuitenkin tehtiin varaus, että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.
Lopulta Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteerikin ymmärsi joskus 80-luvun lopussa, että sosialismi on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.
Pian sosialismi sitten romahtikin ja melkein koko älymystö ymmärsi, että siitä, onko sosialismi hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin, on aivan turha edes keskustella.
Miesryhmien mukaan tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin. Maahanmuuttokriittistenkin mukaan tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin.
Takkiraudassa keskusteltiin siitä, onko tasa-arvon vastaista että mies ei saa mennä hame päällä kouluun vaikka tyttö saa pukeutua poikien vaatteisiin. Arvostan sinänsä Ruukinmatruunan rehellistä pyrkimystä toteuttaa tasa-arvoa mutta vastaan kuitenkin:
Ei kiinnosta pätkääkään.
Hyvästä yhteiskunnasta voidaan keskustella käyttämättä termiä sosialismi. Hyvästä yhteiskunnasta voidaan keskustella käyttämättä termiä tasa-arvo. Sosialismin ja tasa-arvon termit liittyvät tiettyihin mustavalkoisiin ja monopolistisiin poliittisiin oppeihin - sosialismiin, feminismiin ja monikultturismiin - eikä niillä ole käyttöä tulevassa poliitttisessa keskustelussa. Välittäminen muista ihmisistä on välittämistä muista ihmisistä ilman tällaisia termejä, jotka ovat pelkkiä valepukuja niille ihmisille jotka haluavat käyttää muita hyväkseen. Lainsäädäntö voi olla sukupuolineutraalia ilman että siihen sotketaan termiä tasa-arvoa.
Lainsäädännön sukupuolineutraalisuus on tosiaasia. En ota kantaa siihen tässä onko se hyvä vai huono asia, mutta se on tosiasia. Aihe on lopppuun kaluttu.
Lakatkaa siis sanomasta että tasa-arvo on hieno asia, mutta sitä sovelletaan väärin. Termin hylkääminen voi pelottaa - niin se pelotti nitäkin jotka lakkasivat puhumasta sosialismista - mutta älkää pelätkö, demonit eivät pääse valloilleen vaikka joku termi, joka joskus oli ehkä kaunis, hylätäänkin. Päinvastoin - tietyt demonit tuhoutuvat.
tiistaina, lokakuuta 06, 2009
Alkaako älymystö hätäpäissään jo valehdella ?
HS kertoo:
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mielestä yksi luenta islamista voi olla oikeutetusti se, että se on aggressiivinen uskonto.
"Mutta samanlaisen luennan voi tehdä yhtä lailla kristinuskosta. Eriskummallinen on myös Vihavaisen väite, että Suomessa elettäisiin yhä enemmän islamismin ehdoilla – en löydä siihen todisteita", Teivainen huomauttaa.
Professori Vihavaisen haastattelu sunnuntain Helsingin Sanomissa on poikinut vilkkaan mielipidevyöryn niin lehdissä kuin verkon keskustelupalstoilla. Saamaansa palautetta hän kuvaa 90-prosenttisesti myönteiseksi.
Kysyn: missä Vihavainen sanoo niin, että Suomessa eletään yhä enemmän islamismin ehdoilla ?. En usko ilman todisteita. Vihavainen sanoo HS:n mukaan ennustavansa että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.
Mutta sanottakoon tässä myös selvästi se, että Vihavaisen tekstiä analysoitaessa myös jotkut liberaalit maahanmuuttokriitikot jättävät huomiotta sen, että lännen heikkenemisen syyksi Vihavainen ei identifioi maahanmuuttoa vaan hedonismin.
Myös se tuntuu eräiltä unohtuvan, että sanoessaan näin
Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.
Vihavainen sanoo myös näin:
Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.
Vihavaisen kirjoitukset eivät tietysti ole Jumalan sana, mutta teksti tuntuu olevan linjassa sen kanssa mitä me maahanmuuttokriittiset konservatiivit olemme esittäneet.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mielestä yksi luenta islamista voi olla oikeutetusti se, että se on aggressiivinen uskonto.
"Mutta samanlaisen luennan voi tehdä yhtä lailla kristinuskosta. Eriskummallinen on myös Vihavaisen väite, että Suomessa elettäisiin yhä enemmän islamismin ehdoilla – en löydä siihen todisteita", Teivainen huomauttaa.
Professori Vihavaisen haastattelu sunnuntain Helsingin Sanomissa on poikinut vilkkaan mielipidevyöryn niin lehdissä kuin verkon keskustelupalstoilla. Saamaansa palautetta hän kuvaa 90-prosenttisesti myönteiseksi.
Kysyn: missä Vihavainen sanoo niin, että Suomessa eletään yhä enemmän islamismin ehdoilla ?. En usko ilman todisteita. Vihavainen sanoo HS:n mukaan ennustavansa että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.
Mutta sanottakoon tässä myös selvästi se, että Vihavaisen tekstiä analysoitaessa myös jotkut liberaalit maahanmuuttokriitikot jättävät huomiotta sen, että lännen heikkenemisen syyksi Vihavainen ei identifioi maahanmuuttoa vaan hedonismin.
Myös se tuntuu eräiltä unohtuvan, että sanoessaan näin
Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.
Vihavainen sanoo myös näin:
Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.
Vihavaisen kirjoitukset eivät tietysti ole Jumalan sana, mutta teksti tuntuu olevan linjassa sen kanssa mitä me maahanmuuttokriittiset konservatiivit olemme esittäneet.
sunnuntai, lokakuuta 04, 2009
Muutama lainaus professori Vihavaisen haastattelusta
Korjaus 10.8.2010:Vihavaisen nimi on Timo eikä Matti - kiitos erään Facebook-kaverini tädille korjauksesta
Helsingin Yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen totesi HS:n haastattelussa seuraavaa. HS haastatteli häntä nimenomaan maahanmuutosta mutta hänen tärkein sanomansa liittyy länsimaisen yhteiskunnan rappioon.
1. Kulttuurin rappiosta: Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.
2. Maahanmutosta ja islamista: Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön. ...
Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.
"Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta."
Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.
Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.
"Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava", Vihavainen sanoo.
Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla. "Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta."
Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.
"Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita."
Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi.
3. Feminismistä: Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.
"Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty", Vihavainen sanoo.
Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. "Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida."
4. Halla-ahosta Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota "pöyristyttävänä".
"Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta." Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.
5. Venäläisyydestä ja Venäjästä: Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.
Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.
"Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri."
"Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella."
Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.
Maahanmuuton osalta Vihavainen oli siis aivan samoilla linjoilla kuin Halla-aho. Kulttuurin rappiosta ja Venäjästä hän puhuu myös asiaa.
Helsingin Yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen totesi HS:n haastattelussa seuraavaa. HS haastatteli häntä nimenomaan maahanmuutosta mutta hänen tärkein sanomansa liittyy länsimaisen yhteiskunnan rappioon.
1. Kulttuurin rappiosta: Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.
2. Maahanmutosta ja islamista: Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön. ...
Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.
"Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta."
Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.
Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.
"Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava", Vihavainen sanoo.
Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla. "Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta."
Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.
"Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita."
Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi.
3. Feminismistä: Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.
"Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty", Vihavainen sanoo.
Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. "Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida."
4. Halla-ahosta Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota "pöyristyttävänä".
"Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta." Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.
5. Venäläisyydestä ja Venäjästä: Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.
Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.
"Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri."
"Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella."
Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.
Maahanmuuton osalta Vihavainen oli siis aivan samoilla linjoilla kuin Halla-aho. Kulttuurin rappiosta ja Venäjästä hän puhuu myös asiaa.
Biologinen ihmisluonto ja kulttuuri
On eittämättä olemassa biolgisesti määräytynyt ihmisluonto.
Ihmisluontoon kuuluu mm. insestitabu, erillinen miehen luonto ja erillinen naisen luonto ja mustasukkaisuus - joka miehellä merkitsee oleellisesti pelkoa että hänen naisensa harrastaa seksiä toisen miehen kanssa ja naisella sitä että hänen miehensä kiintyy emotionaalisesti toiseen naiseen. Kulttuurista riippumattomaan ihmisluontoon kuuluu myös muita univeraaleja kuten moraaliset tunteet (häpeä ja syyllisyys), ystävyys, sukulaisten suosiminen, sisäryhmämoraali, arvojen sisäistäminen ja moraalinen rankaisu (=normin rikkojien rankaiseminen).
Se johtopäätös, jonka evoluutiopsykologit usein tekevät, että kulttuureja erottavat seikat ovat vähemmän tärkeitä kuin kulttuureja yhdistävät biologiset universaalit, on kuitenkin varsin hätiköity. Vaikka ihmismieli ei varmasti ole mikään tabula rasa, johon vanhemmat ja yhteiskunta kirjoittelevat mitä lystää, biologiseen ihmismieleen kuuluu monia sellaisia universaaleja - arvojen sisäistäminen, konformismi, syllisyydentunne, häpeä ja moraalinen rangaistus - jotka mahdollistavat sosiaalisen ja kulttuurisen sfäärin tietynasteisen irrottautumisen biologisesta sfääristä. Ihminen on arvojen sisäistämisen ja sosiaalisen oppimisen kautta kykenevä sopeutumaan hyvin monenlaisiin erilaisiin tapoihin, normeihin ja arvoihin. Juuri tästä syystä kulttuurien kirjo on valtava.
Ihmismieli synnyttää jatkuvasti eräänlaisen kultturisen mutaation kautta uusia keksintöjä, uusia tapoja ja uusia normeja ja arvoja, ja muita kulttuurisia innovaatioita. Sosiaalisen oppimisen (=imitaation), konformismin ja arvojen sisäistämisen kautta nämä innovaatiot saattavat levitä nopeasti tietyssä ihmisyhteisössä - ja säilyä pitkään siinäkin tapauksessa vaikka ko. käytännöt olisivat ristiriidassa biologisen ihmisluonnon kanssa ja alentaisivat ihmisen biologista kelpoisuutta.
Toisaalta on myös selvää, että yhtenäiskulttuuri ei olisi edes mahdollista ilman tiettyjä yhtenäisyyttä tukevia biologisia universaaleja kuten konformismia ja arvojen sisäistämistä.
1. Edward O. Wilson On Human Nature
2. Peter J. Richerson ja Robert Boyd Ei pelkästään geeneistä.
Ihmisluontoon kuuluu mm. insestitabu, erillinen miehen luonto ja erillinen naisen luonto ja mustasukkaisuus - joka miehellä merkitsee oleellisesti pelkoa että hänen naisensa harrastaa seksiä toisen miehen kanssa ja naisella sitä että hänen miehensä kiintyy emotionaalisesti toiseen naiseen. Kulttuurista riippumattomaan ihmisluontoon kuuluu myös muita univeraaleja kuten moraaliset tunteet (häpeä ja syyllisyys), ystävyys, sukulaisten suosiminen, sisäryhmämoraali, arvojen sisäistäminen ja moraalinen rankaisu (=normin rikkojien rankaiseminen).
Se johtopäätös, jonka evoluutiopsykologit usein tekevät, että kulttuureja erottavat seikat ovat vähemmän tärkeitä kuin kulttuureja yhdistävät biologiset universaalit, on kuitenkin varsin hätiköity. Vaikka ihmismieli ei varmasti ole mikään tabula rasa, johon vanhemmat ja yhteiskunta kirjoittelevat mitä lystää, biologiseen ihmismieleen kuuluu monia sellaisia universaaleja - arvojen sisäistäminen, konformismi, syllisyydentunne, häpeä ja moraalinen rangaistus - jotka mahdollistavat sosiaalisen ja kulttuurisen sfäärin tietynasteisen irrottautumisen biologisesta sfääristä. Ihminen on arvojen sisäistämisen ja sosiaalisen oppimisen kautta kykenevä sopeutumaan hyvin monenlaisiin erilaisiin tapoihin, normeihin ja arvoihin. Juuri tästä syystä kulttuurien kirjo on valtava.
Ihmismieli synnyttää jatkuvasti eräänlaisen kultturisen mutaation kautta uusia keksintöjä, uusia tapoja ja uusia normeja ja arvoja, ja muita kulttuurisia innovaatioita. Sosiaalisen oppimisen (=imitaation), konformismin ja arvojen sisäistämisen kautta nämä innovaatiot saattavat levitä nopeasti tietyssä ihmisyhteisössä - ja säilyä pitkään siinäkin tapauksessa vaikka ko. käytännöt olisivat ristiriidassa biologisen ihmisluonnon kanssa ja alentaisivat ihmisen biologista kelpoisuutta.
Toisaalta on myös selvää, että yhtenäiskulttuuri ei olisi edes mahdollista ilman tiettyjä yhtenäisyyttä tukevia biologisia universaaleja kuten konformismia ja arvojen sisäistämistä.
1. Edward O. Wilson On Human Nature
2. Peter J. Richerson ja Robert Boyd Ei pelkästään geeneistä.
lauantaina, lokakuuta 03, 2009
Saari nimeltään Uusi Guinea
Kirjoitin aiemmin yhdestä Uuden Guinean pienestä heimosta - fayuista.
Uuden Guinean saari on tunnetusti yksi maapallon mielenkiintoisimmista maista. Se on maailman ehkä etnisesti värikkäin paikka - saaarella puhutaan yli tuhatta eri kieltä. Uuden Guinean eläimistö ja kasvisto on maailman rikkaimpia.
Näytä suurempi kartta
Vaikka Uuden Guinean rannikko joutui jo 1500-luvulla ensi kerran kosketuksiin eurooppalaisten kanssa, keskiosat säilyivät neitseellisenä pitkään. Ylämaan uskottiin olevan asumatonta vuoristoa. Richard Archbold niminen eläintieteilijä saattoi siksi vielä vuonna 1938 löytää noin sadan tuhannen asukkaan Baliem-joen laakson.
Näytä suurempi kartta
Uusi Guinea oli aikoinaan "tavallinen" siirtomaa. Uusi Guinea oli itse asiassa jaettuna kolmeen osaan - Saksan, Iso-Britannian ja Hollannin alueisiin.
1900-luvulla länsiosan ja itäosan historiat kuitenkin erkaantuivat. Itäosa joutui ensin Iso Britannian ja sitten Australian alaisuuten kunnes itsenäistyi vuonna 1975 Papua Uuden Guinean tasavallaksi.
Hollanti valmisteli 50-luvulla ja 60-luvun alussa oman - läntisen - puoliskonsa itsenäistymistä huolellisesti. Maan asukkaita koulutettiin, papualaisia nimitettiin virkamiehiksi jne. Vasta itsenäistynyt entinen Hollannin sirtomaa Indonesia kuitenkin havitteli aluetta itselleen. Indonesia uhkasi USA:ta liittymisellä Neuvostoliiton leiriin ja vaati itselleen Uuden Guinean länsiosaa korvaukseksi siitä että pysyisi lännen leirissä. USA painosti Hollannin hyväksymään Indonesian vaatimus ja vuonnna 1962 Hollanti ja Indonesia solmivat sopimuksen, jolla Uuden Guinean saaren länsiosa (Länsi-Papua) asetettiin ensin väliaikaisesti YK:n mandaatiksi lopullisena päämääränä Länsi-Papuan liittäminen osaksi Indonesiaa.
Länsi-Papuasta tuli osa Indonesiaa vuonna 1969 kansanäänestyksen jälkeen. Kansanäänestykseen sai osallistua noin tuhat papualaista, jotka oli painostettu uhkailemalla äänestämään Indonesiaan liittymisen puolesta. Indonesian hallinnon aikana Länsi-Papuassa on harjoitettu klassista riistopolitiikkaa - maahan on siirretty asukkaita Javalta niin että noin puolet asukkaista lienee tätä nykyä ei-papualaisia. Sata tuhatta papualaista on murhattu tai kadonnut. Maan luonnonvaroja on hyödynnetty ilman että papualaiset ovat juurikaan hyötyneet syntyneestä varallisuudesta. Lisäksi papualaisia on pakkosirretty metsätyömaiden ja kaivosten tieltä ja luontoa on tuhottu.
Indonesian hallitus on harjoittanut siis vastaavanlaista politiikkaa kuin aikoinaan Itä-Timorissa sen jälkeen kun Portugali luopui Itä-Timorista 70-luvulla. Itä-Timorissa politiikkaa ei onnistunut - 24 vuoden indonesialais-miehityksen jälkeen Itä-Timor itsenäistyi. Parikymmentä prosenttia väestöstä oli kuitenkin tapettu tai kuollut nälkään ja talous oli raunioina.
Länsi-Papuassa Indonesia jatkaa edelleen samaa politiikka mikä Itä-Timorilla epäonnistui. Kansainvälinen yhteisö on ihmeen hiljaa asiasta. YK - joka omalla politiikallaan loi Indonesian hirmuhallinnon - on tässäkin asiassa voimaton ja toimeton.
Amerikkalaisten vastuu asiassa on vieläkin suurempi kuin YK:n.
Amerikkalainen kaivosyritys Freeport on lisäksi yksi Indonesian sortopolitiikon päätoteuttaja. Myös suomalaiset yritykset toimivat Indonesiassa - en tiedä toimivatko nämä Länsi-Papuassa.
Lähteet: Wikipedia, Sabine Kueglerin Paluu Viidakkoon.
Uuden Guinean saari on tunnetusti yksi maapallon mielenkiintoisimmista maista. Se on maailman ehkä etnisesti värikkäin paikka - saaarella puhutaan yli tuhatta eri kieltä. Uuden Guinean eläimistö ja kasvisto on maailman rikkaimpia.
Näytä suurempi kartta
Vaikka Uuden Guinean rannikko joutui jo 1500-luvulla ensi kerran kosketuksiin eurooppalaisten kanssa, keskiosat säilyivät neitseellisenä pitkään. Ylämaan uskottiin olevan asumatonta vuoristoa. Richard Archbold niminen eläintieteilijä saattoi siksi vielä vuonna 1938 löytää noin sadan tuhannen asukkaan Baliem-joen laakson.
Näytä suurempi kartta
Uusi Guinea oli aikoinaan "tavallinen" siirtomaa. Uusi Guinea oli itse asiassa jaettuna kolmeen osaan - Saksan, Iso-Britannian ja Hollannin alueisiin.
1900-luvulla länsiosan ja itäosan historiat kuitenkin erkaantuivat. Itäosa joutui ensin Iso Britannian ja sitten Australian alaisuuten kunnes itsenäistyi vuonna 1975 Papua Uuden Guinean tasavallaksi.
Hollanti valmisteli 50-luvulla ja 60-luvun alussa oman - läntisen - puoliskonsa itsenäistymistä huolellisesti. Maan asukkaita koulutettiin, papualaisia nimitettiin virkamiehiksi jne. Vasta itsenäistynyt entinen Hollannin sirtomaa Indonesia kuitenkin havitteli aluetta itselleen. Indonesia uhkasi USA:ta liittymisellä Neuvostoliiton leiriin ja vaati itselleen Uuden Guinean länsiosaa korvaukseksi siitä että pysyisi lännen leirissä. USA painosti Hollannin hyväksymään Indonesian vaatimus ja vuonnna 1962 Hollanti ja Indonesia solmivat sopimuksen, jolla Uuden Guinean saaren länsiosa (Länsi-Papua) asetettiin ensin väliaikaisesti YK:n mandaatiksi lopullisena päämääränä Länsi-Papuan liittäminen osaksi Indonesiaa.
Länsi-Papuasta tuli osa Indonesiaa vuonna 1969 kansanäänestyksen jälkeen. Kansanäänestykseen sai osallistua noin tuhat papualaista, jotka oli painostettu uhkailemalla äänestämään Indonesiaan liittymisen puolesta. Indonesian hallinnon aikana Länsi-Papuassa on harjoitettu klassista riistopolitiikkaa - maahan on siirretty asukkaita Javalta niin että noin puolet asukkaista lienee tätä nykyä ei-papualaisia. Sata tuhatta papualaista on murhattu tai kadonnut. Maan luonnonvaroja on hyödynnetty ilman että papualaiset ovat juurikaan hyötyneet syntyneestä varallisuudesta. Lisäksi papualaisia on pakkosirretty metsätyömaiden ja kaivosten tieltä ja luontoa on tuhottu.
Indonesian hallitus on harjoittanut siis vastaavanlaista politiikkaa kuin aikoinaan Itä-Timorissa sen jälkeen kun Portugali luopui Itä-Timorista 70-luvulla. Itä-Timorissa politiikkaa ei onnistunut - 24 vuoden indonesialais-miehityksen jälkeen Itä-Timor itsenäistyi. Parikymmentä prosenttia väestöstä oli kuitenkin tapettu tai kuollut nälkään ja talous oli raunioina.
Länsi-Papuassa Indonesia jatkaa edelleen samaa politiikka mikä Itä-Timorilla epäonnistui. Kansainvälinen yhteisö on ihmeen hiljaa asiasta. YK - joka omalla politiikallaan loi Indonesian hirmuhallinnon - on tässäkin asiassa voimaton ja toimeton.
Amerikkalaisten vastuu asiassa on vieläkin suurempi kuin YK:n.
Amerikkalainen kaivosyritys Freeport on lisäksi yksi Indonesian sortopolitiikon päätoteuttaja. Myös suomalaiset yritykset toimivat Indonesiassa - en tiedä toimivatko nämä Länsi-Papuassa.
Lähteet: Wikipedia, Sabine Kueglerin Paluu Viidakkoon.
torstaina, lokakuuta 01, 2009
Naisille tarkoitetut mainokset ja Audi-mies
Audi-mies joutui eroamaan, koska hän rinnasti naiset autoon.
Naisille suunnatut mainokset - mm. Ingmannin jäätelö-mainos - eivät rinnasta miestä ruokaan vaan toteavat uudestaan ja uudestaan, että jäätelö on parempi kuin mies, suklaakeksi on parempi kuin mies yms..
Atrian mainos sentään on hiukan positiivisempi: nelikymppisen naisen näkökulmasta Atrian ruoka on kuin seksi 20-kymppisen miehen kanssa. Mies on siis parhaimmillaan kuin Atrian ruoka.
Atrian mainos on siis positiivinen poikkeus naisille suunnatuissa mainoksissa. (Se ei siis ole sen pahempi eikä parempi kuin Audi-miehen puheet.) Normaali naisille tarkoitettu mainos menee sen sijaan jotenkin niin, että mies kaipaa naiselta suudelmaa, nainen hymyilee miehelle ja lähestyy miestä keimaillen ja sitten nöyryyttää miestä haukkaamalla sen sijaan vaikkapa jäätelöä. Tai nappaa mieheltä sohvan.
Millaisille ihmisille naisille tarkoitetut mainokset siis on tarkoitettu ?
Vastaus on selvä: pahantahtoisille ja vahingoniloisille nöyryyttämisestä nauttiville öykkäreille.
Naisille suunnatut mainokset - mm. Ingmannin jäätelö-mainos - eivät rinnasta miestä ruokaan vaan toteavat uudestaan ja uudestaan, että jäätelö on parempi kuin mies, suklaakeksi on parempi kuin mies yms..
Atrian mainos sentään on hiukan positiivisempi: nelikymppisen naisen näkökulmasta Atrian ruoka on kuin seksi 20-kymppisen miehen kanssa. Mies on siis parhaimmillaan kuin Atrian ruoka.
Atrian mainos on siis positiivinen poikkeus naisille suunnatuissa mainoksissa. (Se ei siis ole sen pahempi eikä parempi kuin Audi-miehen puheet.) Normaali naisille tarkoitettu mainos menee sen sijaan jotenkin niin, että mies kaipaa naiselta suudelmaa, nainen hymyilee miehelle ja lähestyy miestä keimaillen ja sitten nöyryyttää miestä haukkaamalla sen sijaan vaikkapa jäätelöä. Tai nappaa mieheltä sohvan.
Millaisille ihmisille naisille tarkoitetut mainokset siis on tarkoitettu ?
Vastaus on selvä: pahantahtoisille ja vahingoniloisille nöyryyttämisestä nauttiville öykkäreille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)