maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Syyrianjuutalaiset - osa 2

Valkea linkkasi meidät aikoinaan juutalaisuuden tutkija Kevin MacDonaldin blogille ja erityisesti MacDonaldin juttuun syyrianjuutalaisista. (Katso aiempi postaukseni.)

Myös New York Timesissa on mielenkiintoinen artikkeli Broklynissä ja muualla USA:ssa elävistä 75000:sta syyrianjuutalaisesta. Nämä ihmiset ovat siis ensi sijassa Syyriasta USA:han muuttaneita juutalaisia. Muutto on alkanut jo 100 vuotta sitten.

Syyrianjuutalaiset eivät todellisuudessa ole mikään homogeeninen ryhmä: Syyriassa on kauan ollut kahdenlaisia juutalaisia - arabiaa puhuvia Musta'arabim ja ladinoa (juutalaisespanjaa) puhuvia Espanjasta inkvisiitiota paenneita sefardijuutalaisia (Səfaradim). New Yorkissa syyrianjuutalaiseen yhteisöön on lisäksi liittynyt muualta Lähi-idästä tulleita sefardijuutalaisia - tosin he ovat joutuneet eräänlaisiksi toisen luokan jäseniksi.

Syyrianjuutalaiset ovat mielenkiintoiisia siinä mielessä, että vaikka he ovat vuonna 1935 siirtyneet endogamiaan eli he sallivat avioliitot vain oman ryhmän sisällä, he eivät eriydy muuten voimakkaasti amerikkalaisesta yhteisöstä - niin kuin useat muut endogaamiset yhteisöt kuten amishit tai hasidit. He esimerkiksi pukeutuvat kuten kuka tahansa amerikkalainen.

Syyrianjuutalaiset ovat myös taloudellisesti onnistuneet erittäin hyvin. Syyrianjuutalaisuus tarjoaa sosiaalisen verkoston ja eräänlaisen hyvinvointiyhteiskunnan joka auttaa köyhiä jäseniään.

New York Timesin artikkeli kertoo syyrianjuutalaisesta miehestä, joka elettyään vanhempiensa kanssa suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Broklynin ulkopuolella vieraantuu jonkin verran yhteisöstään. Mies rakastuu aikanaan ashkenazityttöön. Hän ilmoittaa vanhemmilleen menevänsä naimisiin tytön kanssa ja olettaa vanhempiensa ensijärkytyksen jälkeen hyväksyvän avioliiton. Mies on toki kuullut vuoden 1935 endogamiapäätöksestä, mutta olettaa että sääntö ei ole niin tiukka etteikö siitä voisi tehdä poikkeusta. Järkytys on suuri kun miehen perhe - ja koko yhteisö - sulkee hänet ulkopuolelle.

Tällaiset yhteisöt, joihin kuuluminen edistää oleellisesti ihmisen taloudellista menestystä ja lisäksi tarjoaa taloudellisen ja sosiaalisen turvaverkon, kykenevät usein säilymään maallistuneessakin yhteiskunnassa erillisinä ja oman kulttuurinsa säilyttäen. Hinta on kuitenkin kova - aina silloin tällöin joku yksilö suljetaan yhteisön ulkopuolelle sosiaaliseen orpouteen omasta perheestään ja entisistä ystävistään.

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Minun tulkintani Wikin artikkelista on se, että New Yorkin ja Buenos Airesin syyrian juutalaisille tehtiin 1935 ja 1927 mahdollisimman yhteiset säädökset, mutta kunkin seurakunnan ympärille muodostuneet syyrian juutalaiset yhteisöt ovat varmasti noudattaneet omia juutalaisia endogaamisia sääntöjään jo hyvin kauan. Mooses, joka omi endogaamisuuden egyptiläisiltä, antoi siitä lait ("Ei edes kymmenennestä sukupolvesta" ja "kolmannesta sukupolvesta" sekä tämän myöhemmät laajennetut tulkinnat; 5. Mooseksen kirja, 23:2-9; n. 1250 eKr.). Kansojen sekoittamiseen pyrkivän hajoita ja hallitse politiikan seurauksena Israelista Babyloniaan karkotetut ja sieltä palaavat juutalaiset tekivät Esran johdolla endogaamisuudestaan tehokkaampaa; Esran kirja, kappaleet 9-10, n. 500 eKr. Kärsittyään itse kansojen sekoittamisen politiikasta ja huomattuaan sen tehon, siitä on jäänyt pysyvä muistikuva juutalaisten kulttuuriin. Tämän seurauksena juutalaiset ovat valitettavan usein pyrkineet soveltamaan sitä ei-juutalaisiin, esim. liberaali- ja vasemmistojuutalaiset. Syyrian juutalaiset taas ovat toimineet kiitettävän neutraalisti suhteessa ei-juutalaisiin.

Valkea kirjoitti...

Kirjoitin: "Tämän seurauksena juutalaiset ovat valitettavan usein pyrkineet soveltamaan sitä ei-juutalaisiin, esim. liberaali- ja vasemmistojuutalaiset. Syyrian juutalaiset taas ovat toimineet kiitettävän neutraalisti suhteessa ei-juutalaisiin."

- Tarkennus. Tulee erottaa toisistaan pelkkä äänestyskäyttäytyminen, ja aggressiivinen poliittinen aktivismi kaikkialla yhteiskunnan rakenteissa. Juuri tämä erottaa kiitettävän neutraaliuden ja vihamielisen toiminnan ulkopuolisia kohtaan.