tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Missä EU, siellä ongelma

Neuvostoliitossa kaikki taloudelliset kysymykset - ruuan ja kumisaappaiden saatavuus, varaosien ja raaka-aineiden saatavuus - ratkaistiin hallinnolisesti ja keskitetysti sen sijaan, että olisi annettu markkinoiden ratkaista ongelmat ja vastata kysyntään.

Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Marko Hamilo väittää HS:n tiedesivuilla tänään artikkelissaan Missä EU, siellä ongelma, että EU toimii hiilidioksidipäästö-ongelman suhteen kuin Neuvostoliitto: Sen sijaan että annettaisiin markkinoiden ja insinöörien keksiä kustannusedulliset tavat vähentää päästöjä määräämällä esimerkiksi tarpeeksi suuri haittavero hiilidioksidipäästöille, EU määrääkin tekniset keinot miten päästövähennykset pitää saada aikaan.

Esimerkki teknisistä keinoista on että määrätään, että tietty prosentti autojen polttoaineesta pitää olla ns. biopolttoainetta.

Esimerkkimääräyksen ainoa ongelma ei edes ole se että poliitikot astuvat alueelle joka ei heille kuulu ja jota he eivät osaa - tekniseen innovaatioon. Toinen ongelma on että biopolttoaineet eivät välttämättä ole ympäristöystävällisempiä kuin esimerkiksi perinteiset fossiiliset polttoaineet. Ydinvoimasta nyt puhumattakaan.

Osmo Soininvaara kirjoitti jo 80-luvulla kirjassaan Vihreää valoa: kirja Suomen muuttamisesta siitä, miten haittavero antaa markkinoille - ja insinööreille - mahdollisuuden ratkaista ympäristöongelmat kustannustehokkaasti.

Huomautettakoon kuitenkin että EU on paljon edellä montaa muuta maata, koska se on sentään alkanut tehdä jotain tälle asialle.

Vielä paljon suurempi ongelma kuin Hamilon raportoima ongelma onkin, miten saada kaikki merkittävät maat mukaan lukien Kiina ja USA ja Intia mukaan näihin ilmastotalkoisiin. Ilmaston lämpenemisen estäminen on erityistapaus behavioristisen taloustieteen yhdestä keskeisimmistä haasteesta:

Miten saada ihmiset ratkaisemaan yhteismaan ongelma, kun resurssin yksityistäminen ei tule kyseeseen.

Tätä lempiaihettani olen käsitellyt aiemmin tässä.

HS käsittelee tänään myös aihetta miten auttaa köyhimmätkin maat mukaan ilmastotalokoisiin.

Ei kommentteja: