maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Eliitin paratiisi, maahanmuuttajan taivas ja eurooppalaisen helvetti ?

Jussi Halla-ahon itsenäisyyspäivän "puhe" kannattaa lukea.

Halla-aho osoittaa vääjäämättömällä logiikalla miten eliitti on luomassa itsestään uuttaa aatelistoa - ja vaatiessaan kansallisvaltion alasajoa tekemässä vielä valtioista omia nautinta-alueitaan.

Samaan tapaan kuin saksalaisella pienellä ruhtinaskunnalla ei ollut muuta funktiota kuin ylläpitää pikkuruhtinaan ylellistä elämää ja ja tarjota pikkuruhtinaalle status suvereenin valtion hallitsijana, ei erillisellä valtiollakaan kansallisvaltion romuttamisen jälkeen ole muuta funktioita kuin toimia eliitin nautinta-alueena.

Vaikka eliitin projekti suomalaisuuden dedramatisoimiseksi ja kansallisvaltion likvidoimiseksi on vielä kesken, nautintaoikeus-ajatus on jo realisoitunut mm. Suomen Pankin tapauksessa. Markan likvidoiminen teki aikoinaan jo Suomen pankista käytännössä hyödyttömän - paitsi siis eliitin nautinta-alueena.

Kun - tai pikemminkin jos - integroituminen ja globalisaatio etenevät, yhä useampi suomalainen instituutio ja lopulta koko valtio muuttuu vain eliitin nautinta-alueeksi.

Pietarissa asui vuonna 1917 suuri joukko aatelisia joilla oli tyypillisesti N:n kuvernementissa maatila ja siellä vaikkapa 100 sielua. Maatilan ja sielujen funktiona oli ylläpitää eliitin elämää Pietarissa. Eliitti ei tuntenut mitään mielenkiintoa maatilan asukkaiden elämään - ainoastaan toisia aatelisia ja heidän vastaanottojaan kohtaan.

Venäläistä aatelistoa vieläkin laajempi oli Puolan aatelisto. Puolan aatelisto ylläpiti venäläisen aateliston tavoin rikasta elämäänsä maaorjilla. Eliitin solidaarisuus toisiaan kohtaan oli vankka - aateli kutsui toisiaan veljiksi (pan). Kansaa (talonpoikia) aatelisto piti maaorjinaan. Kansan kurissa pitäminen oli Puolan aateliston kannalta julkishyödykeen tuottamista (talkoot), joka vaati vahvaa yhteenkuuluvuutta (veljeyttä) aateliston sisällä.

Kansan kurissa pitäminen ei onnistunut pelkkänä aateliston omana yhteistyönä. Puolan aatelistasavalta oli monikulttuurinen maa - uskonnonvapaus toi Puolaan juutalaisia, mennoniitteja, armenialaisia, muslimeja jne. Maassa oli viisi virallista kieltä, mm. turkki ja jiddisch. Aatelisto käytti tehokkaasti näitä vähemmistöjä hyväkseen pitämään kansan kurissa. Vähemmistö oli kiitollisuuden velassa oikeuksistaan eliitille ja osallistui mielellään aateliston talkoisiin. Toimiessaan veronkantajina ja muissa välimiestehtävissä aateliston palveluksessa varsinkin juutalaiset onnistuivat taloudellisesti erittäin hyvin. Heidän Heidän sisäryhmämoraalinsa teki aateliston talkoisiin osallistumisesta heille moraalisesti täysin ongelmattoman - suorastaan kunniallisen - asian.

Euroopan eliitin integraatio- ja dedramatisointi-projektille - talkoille - ainoa este tuntuu olevan enää Euroopan kansat. Noihinkaan talkoisiin - julkishyödykkeen tuottamiseen - eliitti ei voi lähteä ilman liittolaisia. Vasemmistoälymystön lisäksi tarvitaan muutakin talkooväkeä - vaikkakin esimerkiksi Peter von Baghin suomalaisuuden dedramisointilausunto olikin hienosti linjassa Halosen dedramatisointi-lausuntojen kanssa. Kuten Puolan aatelistasavallassa eliitti hakee talkoolaisia tälläkin kertaa ulkomailta.

Uskonnon vapaus oli Puolan aatelistasavallan tapa saada ulkomailta miehiä talkoisiin - uudella eurooppalaisella eliitillä on omat keinonsa saada maahan talkoolaisia.

On muistettava että nämä talkoot eivät muistuta talon rakentamista niin kuin suomalaisten talkoot yleensä - näitten talkoiden ajatuksena on saada eurooppalaiset kansat alistettua. Talkoisiin osallistuminen on vieläpä erittäin helppoa - talkoolaisen ei tarvitse kuin saapua maahan, hankkia Suomen kansalaisuus ja ehkä käydä vielä äänestämässä.

Puolasta sanottiin aikoinaan että se oli aateliston paratiisi, juutalaisten taivas ja talonpojan helvetti.

EU:sta sanotaan varmaan pian että se on eliitin paratiisi, maahanmuuttajan taivas ja eurooppalaisten helvetti.

2 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Osui ja upposi.

octavius1.wordpress.com kirjoitti...

Loistava, kiitos.