Historian syklisyydestä - Francis Fukuyaman haastattelu

Francis Fukuyaman haastattelu Washington Postista kannattaa lukea. Fukuyaman kirjaa Historian Loppu usein pilkataan - lähinnä ne jotka eivät ole lukeneet sitä. Fukuyama esitti ajatuksen historian lopusta ja liberalismin voitosta, mutta teki monta varausta sen suhteen, että tämä oikeasti tapahtuisi.

Fukuyama on sittemmin ymmärtänyt historian syklisyyden - liberalismin voitto 1989 ei ollut lopullinen, vaan autoritarismi ja ääripopulismi palasi Putinin, Trumpin ja Xin hahmoissa. Fukuyaman väite kuitenkin on, että nyt oikeistopopulismin henkinen pohja on romahtamassa USA:ssa ja liberalismin uusi aalto on tulossa - Ukrainan sota toimii katalyyttinä.

Fukuyama ei väitä että liberalismi välttämättä on voittamassa tai varsinkaan että se voitto välttämättä olisi lopullinen, mutta elää toivossa. Hän toivoo että ainakin historian syklisyyteen liittyneet pahimmat ongelmat voitaisiin välttää.

Fukuyama: I have a general theory about this populist moment. It has to do with generational turnover. People really like being in liberal societies after they’ve gone through either horrible nationalist conflict (as in the two world wars of the 20th century) or they’ve had to live under authoritarian dictatorship (as people in Eastern Europe and the former Soviet Union did under communism).

This generational cycle has turned, and you’ve got this whole generation of people who don’t appreciate liberal democracy because they haven’t really experienced the alternative.

En ota kantaa onko Fukuyama kaikessa oikeassa, mutta epäilemättä historia on syklinen siinä mielessä mitä Fukuyama tässä haastattelussa piirtää. Toivoakin siis on. Maailma voi muuttua paremmaksi(kin) tämän prosessin kautta.

Ei tosin lopullisesti mutta väliaikaisesti.

Autoritarismin haitat on taas kerran kerrattu hyvin Venäjällä ja muuallakin. Liberalismi (liberaalinen demokratia ja konsumentarismi) voi saada hetkellisen voiton, kunnes se taas rapautuu omiin sisäsyntyisiin ongelmiinsa eli siihen että liberalismi ei tarjoa ihmiselämelle merkitystä.

Liberalismin sisäsyntyistä ongelmaa Fukyama käsittelee seuraavasti:

Sargent: I’d like to talk about another idea in “The End of History,” that the victory of Western liberalism would create a kind of “boredom” with a world in which great questions are resolved, and a “nostalgia” for a world in which you had to pick a side in a grand battle of ideas.

I wonder whether we’re seeing something like this in the extraordinary outpouring of support for Ukraine across the West: There’s a mass embrace of this opportunity to stand tall again on one side of an ideological struggle.

Fukuyama: I think that’s right ...The spirit of 1989 went to sleep, and now it’s being reawakened. I do think people like the idea of struggling for a just cause, and they really haven’t had anything other than consumerism and mindless middle-class pursuits in the last 30 years.

By the way, I think a lot of that right-wing populism is driven by that same boredom.

Sargent: I wonder if this reflects some sort of fundamental failing on the part of liberal democratic capitalist societies.

Fukuyama: Liberalism is a doctrine that deliberately says, “The purpose of politics is not to serve final ends, like the vision of the good life that’s defined by religious doctrine, because we can’t agree on what those are. So we’ll agree to tolerate people that are very different from us.”It means that every liberal society therefore has a weaker sense of community than one based on a single religion or single ethno-nationalist tradition. Liberalism by design doesn’t give people this tightly bound sense of brotherhood or sisterhood with their fellow citizens.