Alpo Rusi: Suomen turvallisuus- ja taloustilanne on heikentynyt - tarvitaan uusi strategia

Kirjoitin Sarasuksessa vuosi sitten näin:

Kehityskulku saattaa olla vaikkapa seuraavanlainen:

1. Lännen Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden takia idänkauppa alkaa laskea heti. Mutta lisänä tulee suurempi haitta: Suomi ei tavallaan ole enää lähellä mitään markkinoita. Tähän mennessä on puhuttu, että Suomi on ulkomaisille sijoituksille mielenkiintoinen, koska Helsinki on lähellä Pietaria. Tämä etu menetetään. Ulkomaiset yritykset, joilla on jo toimintaa Suomessa, saattavat vetää toimintansa pois Suomesta. Samoin suomalaiset yritykset saattavat siirtää pääkonttorinsa Suomesta. Palkat laskevat ja asuntojen ja muun varallisuuden arvo samoin.

-

2. Venäjän aggressiivisen ulkopolitiiikan takia kaikki Venäjän naapurit koetaan markkinoilla epästabiileiksi valtioiksi. Erityisen epästabiileiksi koetaan Natoon kuulumattomat Venäjän naapurit. Markkinoilla Suomea ei nähdä vain epäattraktiivisena vaan suorastaan riskaabelina sijoutuskohteena. Suomeen liittyy maariski. Yritykset alkavat paeta Suomesta ja taloustilanne heikkenee edelleen. Ihmisten elintaso laskee ja tyytymättömyys kasvaa.

-

3. Suomi joutuu vahvan painostuksen kohteeksi Venäjän taholta. Kriisi ei silloin enää materialisoidu vain taloudellisena romahduksena, vaan itsenäisyyden ja sananvapauden selkeänä supistumisena. Lopulta Suomi saattaa äärimmäisessä tapauksessa ajautua kokonaan Venäjän sfääriin.

Alpo Rusi kirjoitti eilen mm. näin:

Yksityiset läntiset investoijat saattavat karttaa jo tänään Suomea investointikohteena, koska Venäjän kehityksen seurauksena Suomen riskit kasvavat. Toisekseen Venäjän talouden heikkenemisen seurauksena Suomen idänkaupan riskit ovat jo realisoituneet. Tämä olisi tullut ymmärtää, mutta sen saattoi estää sama ongelma kuin 1980-luvun lopulla: Suomessa ei polittisista syistä haluttu uskoa, että Venäjä olisi muodostumassa ongelmaksi. Tähän liittyy jonkinlainen natofobia, mikä esti asiallisen keskustelun sotilaallisen liittoutumisen vaihtoehdoista, oli sitten kyse EU:n kehittämisestä myös sotilaallliseksi turvallisuusyhteisöksi tai liittymisestä Baltian maiden kanssa NATO:on 2004. ”Emme kuulu siihen joukkoon”.

Rusin mukaan Suomi epäonnistui toistamiseen Venäjän muutosten ennakoimisessa - Neuvostoliiton romahtamiseen ei kyetty varautumaan ollenkaan, koska romahtamisen mahdollisuutta ei ollenkaan identifioitu. 

Suosittelen Rusin tekstin lukemista.

Romaninaisten kohtalo

Romanimies kaappasi tyttärensä avulla romaninaisen, jota piti vallassaan neljä vuotta. Tilannetta "uutisoitiin" pitkään ennen kuin osapuolten romani-etnisyys tuli esille. Suomalaisten hämmennys oli suurta, että miten tällaista voi tapahtua. Hämmennys väheni oleellisesti, kun romani-tausta selvisi.

Itselleni tuli mieleen, oliko kyseessä romanikulttuurille tyypillinen naisen alistaminen, joka meni kuitenkin tässä tapauksessa niin äärimmäisyyksiin, että tapauksesta tuli viranomaisasia. Helsingin Sanomat raotti ainakin jossain määrin totuutta kirjoittaessaan:

Liittyykö romanikulttuuri siihen, että tapaus ei paljastanut aiemmin?

Uhri kertoi oikeudessa, että mies oli estänyt häntä olemasta yhteydessä vanhempiinsa romanikulttuuriin vedoten. Mies taas väitti, että sukujen välillä olisi ollut verikostoasia. Oikeus ei kuitenkaan löytänyt siitä näyttöä.

On myös tutkimusnäyttöä siitä, että romaninaisten kokema väkivalta jää vielä helpommin piiloon kuin valtaväestön. Asiaa tutki sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2013.

Tutkimuksen mukaan osin syynä ovat romanikulttuuriin liittyvät piirteet ja osin viranomaisten osaamattomuus.

Tutkimuksessa selvisi, että avun hakemista vaikeuttavat yhteisön kontrolli ja reaktiot. Naisilla on pelkoa esimerkiksi siitä, että väkivallasta kertominen tai viranomaisiin tukeutuminen saattavat johtaa sukujen väliseen konfliktiin.

Romaninainen on myös hierarkiassa miehen alapuolella, mikä tuo miehelle mahdollisuuden käyttää asemaansa väärin. Osa naisista pelkää perinteiden vuoksi esimerkiksi lasten menettämistä erotilanteessa.

Tutkimuksen mukaan viranomaiset tarvitsisivat runsaasti lisää tietoa romanikulttuurista, jotta piiloteltua väkivaltaa osattaisiin tunnistaa. Myös tukipalveluita tulisi parantaa.

Suomalaisessa romanikulttuurissa ei ole avioliiton perinnettä ollenkaan ja naisen asema parisuhteessa on monella tapaa hyvin heikko. Romanit on aikaa myöten painostettu hyväksymään avioliitto-instituutio, mutta sen asema on romanikulttuurissa hyvin ohut.

Vuoden 1966 Suuri Tietokirja kertoo että suuri osa mustalaisväestöstä eli silloin "laillistamattomassa avioliitossa". On huomattava että tuohon aikaan valtaväestön keskuudessa "salavuoteus" ei vielä ollut sosiaalisesti hyväksyttävää, vaikka salavuoteuden illegalisointi päättyikin jo vuonna 1926. Termi avoliitto keksittiin vasta 70-luvulla.

Suomi24 keskustelun Romano-ryhmässä mainitaan:

Romanit käy maistraatissa ja sen jälkeen hää "juhla" parin elämäntavan mukaan joko kokoushuoneella tai ravintolas. Morsian pukeutuu samaan mustaan samettihameeseen kuin aina ennenkin, röijy vain on valkoinen. Häävalssiakaan tuskin tanssitaan ja lahjoina halpakauppojen astiastot.

Toinen mainitsee Romano-keskusteluryhmässä vanhan sanonnan: Sade mustalaisen vihkii.

Tieteellinen tutkimus kertoo: 

Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi.

(Lainaus: Pentikäinen et al, Suomen Kulttuurivähemmistöt)

Mustalaiskulttuurissa nainen kuuluu miehelään mentyäänkin omaan sukuunsa eikä - niin kuin suomalaisessa kulttuurissa aiemmin - siirry miehen suvun jäseneksi. Naisen ulkopuolisuus miehensä suvussa aiheuttaa suuria ongelmia erityisesti, jos miehen ja vaimon suvun välille syntyy verikostotilanne. Varsinkin, jos naisen mies on lisäksi vankilassa, nainen on lähes lainsuojaton.

Kirkon ohjeessa työntekijöilleen todetaan taas seuraavasti:

Vihkiminen on romanien keskuudessa verrattain uusi ilmiö. Kirkollisen vihkimisen harvinaisuus on perua ajalta, jolloin kirkolliset toimitukset olivat romaneilta kiellettyjä. Romanien liittyminen yhteen noudattaa myös omaa kulttuurista kaavaansa, johon ei ole tarvittu kirkollista instituutioita.  

Yhteen meneminen on romanikulttuurissa häveliäisyyden piiriin kuuluva alue ja siksi romanikulttuuri lienee niitä harvoja kulttuureja maailmassa, jossa avioliitto ei ole keskeinen perhejuhla traditioineenYleensä uskovaiset romanit haluavat myös kirkollisen ja virallisen vihkimisen. Häveliäisyyssyistä kutsuvieraina ovat yleensä nuoret ihmiset. Isompiakin häitä järjestetään, mutta ne ovat huomattavasti pääväestöä harvinaisempia. Vihkiessä papin on hyvä tiedustella etukäteen, mitä kulttuuriseikkoja vihkitoimituksessa on hyvä ottaa huomioon.

Se onko kirkko todella kieltänyt romaneilta vihkimisen jää tässä toteen näyttämättä.

Sittemmin luin Facebookista Ville Vuorela-nimisen ihmisen kommentin, jossa hän kertoi:

Katselin aikanaan yhden jakson "kakolan kaalet" -sarjaa. Romaniperheen isä kuolee = asiat rikotaan, lakanat revitään, huonekalut tuhotaan, kerrostaloasunto oli pakko myydä kun niitä ei enää nykyisin voi polttaa. Ja kaikki tämä perheessä johon jää ainakin leski ja aikamiespoika.

Tavaroiden hävittäminen vaikuttaisi webbikeskustelujen perusteella olevan totta. Kukaan ei esimerkiksi suomi24:n romanipalstalla kiellä tätä väitettä:

Kun romani kuolee, niin irtaimisto hävitetään. Selitä siinä sitten sossussa, että lesken pitäisi saada uus rokokookalusto ja nahkasohvat kun vanhat on poltettu kuolemantapauksen vuoksi ja märssy romutettu ilman että olis edes mankkaa sisältä myyty.

Tarkimmat mustilaisethan hävittää koko astiaston, jos yksi astia siitä on tippunut lattialle. Tai jos keittiönpöytä on saastunut, niin tuhannen päreiksi sekin, vedellä sitä ei puhtaaksi saa. 

Valtiovalta on 70-luvulta lähtien monin tavoin tukenut romanien juridisesta näkökulmasta laittomiakin instituutioita - mm. väistämisinstituutiota - samalla rikkoen yksittäistäen romanien ihmisoikeuksia. 

Voi arvata, että romaninaisten sortoonkaan ei ole haluttu puuttua, vaikka asiasta on tiedetty. On helpompaa katsoa sivuun kuin tarttua asioihin.

"Isänmaallisuus on nykyään riisuttu pois kansallismielisyydestä"

Veli M. Pesonen​ heitti hyvän kommentin - en välttämättä muista sanasta sanaan. Heitto on tietysti tahallaan hieman yliampuva, mutta sisältää kuitenkin totta ainakin toisen puolen.

"isänmaallisuus on nykyään riisuttu pois kansallismielisyydestä".

Tämä tulee mieleen kun kuuntelee monia suomalaisiakin "kansallismielisiksi" itseään kutsuvia ihmisiä. Mutta erityisesti ranskalaisia ja itävaltalaisia ja unkarilaisia kansallismielisiä. Kirjoitin asiasta Sarastukseen useampaan kertaan enkä juuri saanut asialle vastakaikua.

Viimeistään vuosi 2014 on tuonut kuitenkin Suomelle uudet haasteet. Venäjän aggressio Ukrainaa vastaan ja Venäjän harjoittama kovaääninen uhkailu ja ilmatilanloukkaukset Puolaa, Baltiaa, Moldovaa, Suomea ja Ruotsia vastaan ovat osoittaneet kaikille asiaa avoimin silmin tarkasteleville, että Venäjä on edelleen suuri uhka Suomelle. 90-luvulla alkanut toiveikas ilmapiiri, jonka mukaan Venäjä ei enää uhkaa naapurimaitaan, on osoittautunut täydelliseksi harhaksi. Uhkan kasvu olisi tietysti pitänyt tajuta jo viimeistään vuonna 2008 Georgian sodan aikaan, mutta toiveajattelusta luopuminen on jokaiselle ihmiselle kova paikka.

Kuvitelma Suomen erityisasemasta Venäjän naapurina elää edelleen toiveajattelijoiden harhaisessa mielessä. Toiveajattelijoiden mielessä Suomi on täysin eri asia kuin Ukraina, Georgia tai Moldova. Toiveajattelijoiden mielessä Suomi on jopa eri asia kuin Viro, jota Venäjä yrittää jatkuvasti uhkailla ja kiristää.

Kansallinen liikekään ei ole vielä lokakuussa 2014 päivittänyt uhkakuviaan. Venäjän vaarasta ei puhuta virallisissa lausunnoissa juuri mitään vaan jatketaan vanhalla tutulla konseptilla ja puhutaan EU:n ongelmista ja islamismin vaarasta. Tämäkin ilmiö on universaali:

Se, joka on menestynyt tietyllä konseptilla, ei kykene uudessa tilanteessa muuttumaan.

Suomen Sisu uskoo edelleen, että Suomen suurin uhkakuva on islamilainen maahanmuutto ja Pariisin tapahtumien toistuminen Suomessa. Ei tietenkään ole, mutta kun se uhkakuva myy niin hyvin, asiasta halutaan jatkuvasti puhua. Päämääränä on eduskuntapaikkojen turvaaminen.

Suomen suurin uhkakuva on Venäjä. Valitettavasti merkittävä osa kansallismielisistä ei tätä tunnusta - ja suuri osa on suorastaan lähtenyt Putinin kelkkaan.

Historian aikana tällaista kansallismielisyyden irtaantumista isänmaallisuudesta on nähty ennenkin:

Toisen maailmansodan aikana isänmaallisuus ja kansallismielisyys irtautuivat toisistaan Norjassa. Isänmaalliset kaikista puolueista taistelivat Norjan natsimiehitystä vastaan, kun taas kansallismielinen Nasjonal Samling puolue ryhtyi harjoittamaan faktisesti maanpetoksellista toimintaa. Pieni osa vilpittömin mielin toki - uskoen, että Neuvostoliitto oli ainoa uhka Euroopan sivistykselle.

Ranskassa vastaavasti aloitettiin kansallismielisen marsalkka Petainin johdolla äärimmäinen myöntyvyyspolitiikka. Myöntyvyyspolitiikka kieltämättä osittain toimikin. Suuri osa Ranskan juutalaisista pelastui ja Ranska pääsi toisesta maailmansodasta suhteellisen pienin vahingoin. (Sodan jälkeen Ranskan mainetta natsien myötäilijöinä on sitten korjailtu tv-sarjoilla, joissa Ranskan kansa on esitetty vastarinnan merkittävimpänä kärkenä.)

Kansallismielisyyttä - ajatusta että kansallisvaltio toimii tehokkaammin kuin ylikansallinen yhteenliittymä - voidaan perustella rationaalisesti. Mm. Oxfordin yliopiston Afrikan talouden professori Paul Collier on osoittanut että valmius tulonsiirtoihin on paljon voimakkaampi kansallisvaltion sisällä kuin EU:n tapaisissa organisaatioissa. (Referaattiini professori Collierin kirjasta on tässä.) Mutta kun kansallismielisyys muuttuu Barbaari-Venäjän tai Natsi-Saksan liehittelyksi se menettää merkityksensä ja arvonsa.

Suomalaisugrilaisuus on Venäjällä julistettu Venäjän valtion viholliseksi. Norjalaiset natsit sentään saattoivat luottaa siihen, että saksalaiset pitivät norjalaisia arjalaisen rodun helminä. Suomalaiset Venäjän ymmärtäjät tuntuvat EU-vihassaan unohtavan kokonaan, että Venäjä suhtautuu suomalaisugrilaisiin kansoihin jonkinlaisina alamittaisina ihmisinä, joille on luonnollista olla alistettuja Venäjän holhokkeja. Suomalainen on slavofiilin mukaan suorastaan kykenemätön muodostamaan valtiota.

Tämän päivän Suomessa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki isänmaalliset Venäjän uhasta ja suomettumisesta huolestuneet ihmiset kerääntyvät yhteen puolustamaan Suomea ja länsimaista elämäntapaa. Mikään puolue ei saa monopolisoida isänmaan asiaa. Ei Sisu, ei PS eikä Kokoomus.

Suosittelen isänmaan kohtalosta huolestuneita liittymään Pysäyttäkää suomettuminen Facebook-ryhmään.

Niinistö - TV:stä tuttu Nato-keskustelun torppaaja

Moni on varmasti ihmetellyt Niinistön viimeaikaisia lausuntoja:

1. Natoon ei nyt voi mennä. Puoluejohtajatkin nyt ymmärtävät että Natoa ei sovi ajaa.

2. Turvallisuuspolitiikasta ei pitäisi ennen vaaleja puhua - Ruotsissakin on tällainen hieno perinne.

3. EU:n turvatakuut ovat aliarvostettu asia.

4. Suomella on neljän jalan turvallisuuspolitiikka, joka antaa meille hyvän turvan. Kyllä tässä tilanteessa pärjätään niin kuin ennenkin on pärjätty. (Aikaisemmin Neljän Jalan turvallisuuspolitiikkaa olisi kutsuttu Keisarin Uusiksi Vaatteiksi.)

5. Tarvitsemme kansanäänestyksen ennen kuin Natoon voi mennä.

6. Niinistön haluttomuus antaa mitään ohjeita kansalaisille Nato-mielipiteen suhteen. (Suomessahan on vahva mielipidevaikuttamisen perinne osana presidentti-instituutiota, joten oikeasti ei pitäisi olla mitään ongelmaa antaa ohjeita.)

7. Niinistö on suorastaan sanonut, että vaikka poliitikot puhuisivat Naton puolesta, ei ole mitään takeita että kansa äänestäisi jäsenyyden puolesta. (Taannoinen mielipidetiedusteluhan osoitti että väite ei välttämättä pidä paikkaansa.)

Minun hypoteesini on se, että Niinistö ilman muuta haluaisi Natoon ja tietää, että Neljän Jalan turvallisuuspolitiikka on bluffia ja samoin EU:n turvatakuut. Venäjä on kuitenkin uhannut häntä hyvin jyrkästi ongelmilla jos Suomi liittyy.

Niinistö ei voi sanoa ääneen syytä, miksi hän torppaa koko ajan Nato-keskustelua, muta niinhän hän tekee ja antaa kansan uskoa että homma on hanskassa. Mitä paremmin kansaa on vedetty höplästä, sitä varmemmin onnistuu Niinistön agenda estää Nato-jäsenyys ilman, että Venäjän uhkailusta puhutaan ääneen.

Ja sitä paremmin Niinistö onnistuu pelastamaan kasvonsa Suomen yksinkertaisen kansan silmissä.

HS: liittyykö Suomeen maariski Venäjän toiminnan ja turvatakuiden puuttumisen takia?

Ennustin vuosi sitten Satastus-lehdessä näin:

"Aluksi suomalainen turvallisuuspoliittinen kriisi ei tietenkään konkretisoidu ihmisten elämään millään tavalla, mutta hiljalleen tilanne alkaa muuttua. Kehityskulku saattaa olla vaikkapa seuraavanlainen:

1. Lännen Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden takia idänkauppa alkaa laskea heti. Mutta lisänä tulee suurempi haitta: Suomi ei tavallaan ole enää lähellä mitään markkinoita. Tähän mennessä on puhuttu, että Suomi on ulkomaisille sijoituksille mielenkiintoinen, koska Helsinki on lähellä Pietaria. Tämä etu menetetään. Ulkomaiset yritykset, joilla on jo toimintaa Suomessa, saattavat vetää toimintansa pois Suomesta. Samoin suomalaiset yritykset saattavat siirtää pääkonttorinsa Suomesta. Palkat laskevat ja asuntojen ja muun varallisuuden arvo samoin.

2. Venäjän aggressiivisen ulkopolitiiikan takia kaikki Venäjän naapurit koetaan markkinoilla epästabiileiksi valtioiksi. Erityisen epästabiileiksi koetaan Natoon kuulumattomat Venäjän naapurit. Markkinoilla Suomea ei nähdä vain epäattraktiivisena vaan suorastaan riskaabelina sijoutuskohteena. Suomeen liittyy maariski. Yritykset alkavat paeta Suomesta ja taloustilanne heikkenee edelleen. Ihmisten elintaso laskee ja tyytymättömyys kasvaa.

3. Suomi joutuu vahvan painostuksen kohteeksi Venäjän taholta. Kriisi ei silloin enää materialisoidu vain taloudellisena romahduksena, vaan itsenäisyyden ja sananvapauden selkeänä supistumisena. Lopulta Suomi saattaa äärimmäisessä tapauksessa ajautua kokonaan Venäjän sfääriin."

Kohta 1 on tietysti idänkaupan romahtamisen osalta jo toteutunut. Kohta 2 ja 3 on koettu jossain alarmiksiksi. Suomessahan kaikki spekulointi koetaan usein veneen heiluttamiseksi. Sen sijaan, kun Suomen johto on pannut pään pensaaseen, se koetaan valtiomiesmäisyydeksi.

Tänään HS kuitenkin spekuloi jo maariskillä.

"Seuraava uhkakuva talouden puolella on se, että Venäjän maariski kasvattaa myös Suomen maariskiä kansainvälisten sijoittajien silmissä. Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että Suomeen ei enää haluta investoida Venäjän läheisyyden takia.

"En näe tästä vielä merkkejä. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, jos Venäjä alkaa sekaantua Viron tai muiden Baltian maiden asioihin. Silloin Suomi jää tilanteessa välikäteen", lontoolaisen Chatham House -ajatuspajan maariskeihin perehtynyt tutkija, tohtori Mina Toksoz sanoo.

Toistaiseksi kansainväliset sijoittajat seuraavat ennen kaikkea luottoluokittajien raportteja. Niissä Suomen kohdalla toistuvat vanhat tutut ongelmat kuten kilpailukyvyn puute, pohjoismaisittain heikko työllisyysaste ja epäsuotuisa ikärakenne."

Vaikka vielä ei ole selvää näyttöä siitä, että Venäjän toiminta ja Nato-jäsenyyden puuttuminen alentavat Suomen BKT:n kasvua ja köyhdyttävät tätä kautta suomalaisia, ei ole myöskään näyttöä siitä, etteikö BKT:n heikko kehitys johtuisi osin näistä syistä.  On joka tapauksessa todennäköisesti vain ajan kysymys, kun Venäjän toiminta ja Nato-jäsenyyden puuttuminen alkavat voimakkaasti heikentää Suomen BKT:n kasvua.

Niinistö ei ole tiennäyttäjä

Paasikiveä - ja Kekkostakin - kutsuttiin (ulkopolitiikan) tiennäyttäjiksi. Niinistö on ilmeisesti tienkysyjä.

Nato-jäsenyys on valtava asia koko kansan kohtalon kannalta. Poliitikot eivät ole kyenneet ratkaisemaan asiaa, vaan päätös sälytetään presidentin mielestä kansalle, jolla ei mitenkään voi olla tarpeeksti tietoa siitä, minkälainen tilanne oikeasti on.

Onko esim. Suomea uhkailtu kostolla, jos liitymme Natoon? (Niin kuin Armeniaa uhkailtiin EU-jäsenyyden tiimoilta.) Jos päätämme liittyä Natoon, tulevatko turvatakuut voimaan heti vai ei? Kasvaako Venäjän invaasion riski sinä aikana, kun Suomen Nato-jäsenyyttä käsitellään Naton elimissä - ja mahdollisesti Putinin bulvaani-valtiot Unkari ja Kreikka vastustatavat Suomen jäsenyyttä? Kuinka kauan jäsenyyden käsittely kestää? Tuleeko Venäjä painostamaan suomalaisia äänestäjiä kansanäänestyksen aikana?

Onko niin, että Natoon ei enää voi mennä, vaan peli on jo pelattu siltä osin? Mitään aikomusta ulkopolittiisella johdolla ei ilmeisesti myöskään ole avata tietoja kansalle. Onko Niinistöllä edes aikomusta antaa suositusta siitä, onko Nato Suomen turvallisuutta nostava vai laskeva asia?
Onko Niinistö suorastaan luvannut Putinille, että diilaa niin että kansanäänestyksessä tulee ei-tulos?

Kannatan toki Nato-jäsenyyttä, mutta olen tietoinen, että jäsenyydestä päättämiseen liittyy suuria epävarmuustekijöitä. Luottamukseni muihin korkeisiin päättäjiin kuin puolustusministeri Haglundiin on suht koht nolla. Kun kuunteleen Niinistön puhetta, mietin vain mihin hän tuollakin propagandalla nyt pyrkii. Miksi hän ehdottaa kansanäänestystä? Siksikö, että ei joudu itse torppaamaan Nato-jäsenyyttä ja myöntämään koko maailmalle, että Suomi ei enää uskalla tehdä päätös Nato-jäsenyydestä vaan on antautunut Venäjän painostuksen alla?

Itse ajattelen joka tapauksessa, että meidän on seisottava pystypäin ja liityttävä Natoon. Kuulumme vapaaseen maailmaan. Emme ole orjia niin kuin venäläiset. Tai niin olen ainakin tähän asti kuvitellut ja toivonut.