"Isänmaallisuus on nykyään riisuttu pois kansallismielisyydestä"

Veli M. Pesonen​ heitti hyvän kommentin - en välttämättä muista sanasta sanaan. Heitto on tietysti tahallaan hieman yliampuva, mutta sisältää kuitenkin totta ainakin toisen puolen.

"isänmaallisuus on nykyään riisuttu pois kansallismielisyydestä".

Tämä tulee mieleen kun kuuntelee monia suomalaisiakin "kansallismielisiksi" itseään kutsuvia ihmisiä. Mutta erityisesti ranskalaisia ja itävaltalaisia ja unkarilaisia kansallismielisiä. Kirjoitin asiasta Sarastukseen useampaan kertaan enkä juuri saanut asialle vastakaikua.

Viimeistään vuosi 2014 on tuonut kuitenkin Suomelle uudet haasteet. Venäjän aggressio Ukrainaa vastaan ja Venäjän harjoittama kovaääninen uhkailu ja ilmatilanloukkaukset Puolaa, Baltiaa, Moldovaa, Suomea ja Ruotsia vastaan ovat osoittaneet kaikille asiaa avoimin silmin tarkasteleville, että Venäjä on edelleen suuri uhka Suomelle. 90-luvulla alkanut toiveikas ilmapiiri, jonka mukaan Venäjä ei enää uhkaa naapurimaitaan, on osoittautunut täydelliseksi harhaksi. Uhkan kasvu olisi tietysti pitänyt tajuta jo viimeistään vuonna 2008 Georgian sodan aikaan, mutta toiveajattelusta luopuminen on jokaiselle ihmiselle kova paikka.

Kuvitelma Suomen erityisasemasta Venäjän naapurina elää edelleen toiveajattelijoiden harhaisessa mielessä. Toiveajattelijoiden mielessä Suomi on täysin eri asia kuin Ukraina, Georgia tai Moldova. Toiveajattelijoiden mielessä Suomi on jopa eri asia kuin Viro, jota Venäjä yrittää jatkuvasti uhkailla ja kiristää.

Kansallinen liikekään ei ole vielä lokakuussa 2014 päivittänyt uhkakuviaan. Venäjän vaarasta ei puhuta virallisissa lausunnoissa juuri mitään vaan jatketaan vanhalla tutulla konseptilla ja puhutaan EU:n ongelmista ja islamismin vaarasta. Tämäkin ilmiö on universaali:

Se, joka on menestynyt tietyllä konseptilla, ei kykene uudessa tilanteessa muuttumaan.

Suomen Sisu uskoo edelleen, että Suomen suurin uhkakuva on islamilainen maahanmuutto ja Pariisin tapahtumien toistuminen Suomessa. Ei tietenkään ole, mutta kun se uhkakuva myy niin hyvin, asiasta halutaan jatkuvasti puhua. Päämääränä on eduskuntapaikkojen turvaaminen.

Suomen suurin uhkakuva on Venäjä. Valitettavasti merkittävä osa kansallismielisistä ei tätä tunnusta - ja suuri osa on suorastaan lähtenyt Putinin kelkkaan.

Historian aikana tällaista kansallismielisyyden irtaantumista isänmaallisuudesta on nähty ennenkin:

Toisen maailmansodan aikana isänmaallisuus ja kansallismielisyys irtautuivat toisistaan Norjassa. Isänmaalliset kaikista puolueista taistelivat Norjan natsimiehitystä vastaan, kun taas kansallismielinen Nasjonal Samling puolue ryhtyi harjoittamaan faktisesti maanpetoksellista toimintaa. Pieni osa vilpittömin mielin toki - uskoen, että Neuvostoliitto oli ainoa uhka Euroopan sivistykselle.

Ranskassa vastaavasti aloitettiin kansallismielisen marsalkka Petainin johdolla äärimmäinen myöntyvyyspolitiikka. Myöntyvyyspolitiikka kieltämättä osittain toimikin. Suuri osa Ranskan juutalaisista pelastui ja Ranska pääsi toisesta maailmansodasta suhteellisen pienin vahingoin. (Sodan jälkeen Ranskan mainetta natsien myötäilijöinä on sitten korjailtu tv-sarjoilla, joissa Ranskan kansa on esitetty vastarinnan merkittävimpänä kärkenä.)

Kansallismielisyyttä - ajatusta että kansallisvaltio toimii tehokkaammin kuin ylikansallinen yhteenliittymä - voidaan perustella rationaalisesti. Mm. Oxfordin yliopiston Afrikan talouden professori Paul Collier on osoittanut että valmius tulonsiirtoihin on paljon voimakkaampi kansallisvaltion sisällä kuin EU:n tapaisissa organisaatioissa. (Referaattiini professori Collierin kirjasta on tässä.) Mutta kun kansallismielisyys muuttuu Barbaari-Venäjän tai Natsi-Saksan liehittelyksi se menettää merkityksensä ja arvonsa.

Suomalaisugrilaisuus on Venäjällä julistettu Venäjän valtion viholliseksi. Norjalaiset natsit sentään saattoivat luottaa siihen, että saksalaiset pitivät norjalaisia arjalaisen rodun helminä. Suomalaiset Venäjän ymmärtäjät tuntuvat EU-vihassaan unohtavan kokonaan, että Venäjä suhtautuu suomalaisugrilaisiin kansoihin jonkinlaisina alamittaisina ihmisinä, joille on luonnollista olla alistettuja Venäjän holhokkeja. Suomalainen on slavofiilin mukaan suorastaan kykenemätön muodostamaan valtiota.

Tämän päivän Suomessa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki isänmaalliset Venäjän uhasta ja suomettumisesta huolestuneet ihmiset kerääntyvät yhteen puolustamaan Suomea ja länsimaista elämäntapaa. Mikään puolue ei saa monopolisoida isänmaan asiaa. Ei Sisu, ei PS eikä Kokoomus.

Suosittelen isänmaan kohtalosta huolestuneita liittymään Pysäyttäkää suomettuminen Facebook-ryhmään.