Jossain vaiheessa murrosiässä ihminen alkaa kokea närkästymistä siitä, että toinen ihminen (esimerkiksi isä) päättää asioista hänen puolestaan ja asettuu näin hänen yläpuolelleen.
Murrosikäinen saattaa sydämessään tietää, että jossain kysymyksessä A isä todennäköisesti tekee järkevämmän päätöksen kuin nuori itse. Ihmisellä on kuitenkin voimakas halu autonomiaan ja täysivaltaisuuteen..
Uuskonservatiivien pyrkimys tehdä Yhdysvalloista aktori, joka kykenisi nopeasti ja tehokkaasti toteuttamaan globaaleja päätöksiä ilman pitkiä neuvotteluja ja suostutteluja tai strategisia pelejä, synnytti närkästystä muissa maissa jotka eivät suostuneet hyväksymään asemaansa toisen luokan valtioina.
Itse uskon, että joitain globaaleja yhteismaan ongelmia voitaisiin ratkaista nopeammin jos Kiina ja USA kertakaikkiaan sopisivat asioista keskenään ja pakottaisivat muut taipumaan päätökseensä. Ottaisivat itselleen hiukan enemmän kuin antaisivat muille mutta lopulta kaikki hyötyisivät.
Tällainen ratkaisumalli on kuitenkin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että jokainen yksilö ja jokainen maa haluaa olla täysivaltainen.
Osittain tämän tosiasian takia kaatui Etelä-Afrikan vähemmistöhallitus.
Maahanmuuttokysymyksen osalta logiikka toimii niin, että eliitti haluaa käsitellä kansalaisia kuin holhottavia lapsia ja pakottaa kansalaiset hyväksymään "luonnollinen kehitys" ja "moraalinen vastuumme". Mutta kansalaiset eivät hyväksy eliitin politiikkaa eivätkä erityisesti sitä että heitä käsitellään kuin lapsia. Eliitin on kuitenkin vaikeaa luopua holhoavasta asenteestaan, koska siitä luopuminen johtaisi harjoitetun maahanmuuttopolitiikan muuttamiseen. Kansalaisten närkästys vahvistuu, jolloin eliitti yrittää rauhoittaa holhottaviensa mielenrauhaa pienillä näennäisuudistuksilla ja tempuila. Aika näyttää onnistuvatko Urpilaisen ja Kataisen temput. Voi hyvin onnistuakin. Enemmistö kansasta on lampaita tai korkeintaan räksyttäviä pikkukoiria.
sunnuntai, maaliskuuta 28, 2010
perjantaina, maaliskuuta 26, 2010
Kehitysapu, Björn Wahlroos ja Tatu Vanhanen
Björn Wahlroos vaatii siis kehitysavun lopettamista.
Suomen Kuvalehti kirjoittaa: Björn Wahlroos sanoo, että valtiontalouden tasapainon parantamiseksi on muitakin keinoja kuin verotus. Suomi voi Wahlroosin mielestä ensinnäkin leikata turhia menoja... "Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu.” ... Wahlroos perustelee arviotaan bestseller-kirjalla Dead Aid (Kuollut apu). Sen tekijä on 40-vuotias sambialaissyntyinen naisekonomisti Dambisa Moyo, Oxfordin ja Harvardin kasvatti. Moyon mukaan Afrikan maiden saama kehitysapu on vahvistanut taloudellista riippuvuutta teollisuusmaista, edistänyt korruptiota ja viime kädessä pitkittänyt köyhyysongelmaa.
Wahlroosin kanta on joutunut voimakkaan kritiikin kohteksi. Mm. Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen totesi: "Afrikan köyhät eivät mielestäni ole vastuussa Suomen talouden ongelmista. Sen sijaan meillä on vastuu niistä, jotka kuolevat nälkään tällä hetkellä. Hallituksen ja talouselämän käsissä on työpaikkojen luominen niin Suomessa, Afrikassa kuin muualla.
Mitä ajattelee kehitysavusta rasistiksi leimattu professori Tatu Vanhanen ? Vanhanen ja Lynn ovat väittäneet että Afrikan ongelmat johtuvat suurelta osalta afrikkalaisten alhaisesta äo:sta. Äo-gappi vaikkapa Eurooppaan tai Kiinaan johtuu heidän mukaansa osin genetiikasta ja osin heikosta ravintotilanteesta.
Afrikan ongelmat eivät Vanhasen ja Lynnin mukaan näin ollen ratkeakaan helposti yhteiskuntapoliittisin ja talouspoliittisin keinoin. Osin ongelmaa voidaan Vanhasen ja Lynnin mukaan kuitenkin lieventää ravintotilannetta parantamalla.
Vanhasen ja Lynnin johtopäätös on kuitenkin selvä ja humaani:
Afrikkalaiset tarvitsevat lännen apua pitkään.
Lynnin ja Vanhasen kirja IQ and Wealth of Nations on suomalaisessa keskustelussa yritetty marginalisoida. Genexpression blogin mukaan Lynnin ja Vanhasen kirja on kuitenkin vaikuttanut voimakkaasti johtavien taloustieteilijöiden suosituksiin, että kehitysapu olisi suunnattava tukemaan kehitysmaiden väestön mikronutrienttitasoa:
"So, for instance, 2004's international panel of economists in league with Britain's Economist magazine, known as the "Copenhagen Consensus", ranked improving micronutrient levels as the second most important action to help the developing world. The impact of nutrition on intelligence was a prominent part of their argument, with 54 references to the word "cognitive" and 10 references to "IQ" (Jones 2005)."
Suomen Kuvalehti kirjoittaa: Björn Wahlroos sanoo, että valtiontalouden tasapainon parantamiseksi on muitakin keinoja kuin verotus. Suomi voi Wahlroosin mielestä ensinnäkin leikata turhia menoja... "Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu.” ... Wahlroos perustelee arviotaan bestseller-kirjalla Dead Aid (Kuollut apu). Sen tekijä on 40-vuotias sambialaissyntyinen naisekonomisti Dambisa Moyo, Oxfordin ja Harvardin kasvatti. Moyon mukaan Afrikan maiden saama kehitysapu on vahvistanut taloudellista riippuvuutta teollisuusmaista, edistänyt korruptiota ja viime kädessä pitkittänyt köyhyysongelmaa.
Wahlroosin kanta on joutunut voimakkaan kritiikin kohteksi. Mm. Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen totesi: "Afrikan köyhät eivät mielestäni ole vastuussa Suomen talouden ongelmista. Sen sijaan meillä on vastuu niistä, jotka kuolevat nälkään tällä hetkellä. Hallituksen ja talouselämän käsissä on työpaikkojen luominen niin Suomessa, Afrikassa kuin muualla.
Mitä ajattelee kehitysavusta rasistiksi leimattu professori Tatu Vanhanen ? Vanhanen ja Lynn ovat väittäneet että Afrikan ongelmat johtuvat suurelta osalta afrikkalaisten alhaisesta äo:sta. Äo-gappi vaikkapa Eurooppaan tai Kiinaan johtuu heidän mukaansa osin genetiikasta ja osin heikosta ravintotilanteesta.
Afrikan ongelmat eivät Vanhasen ja Lynnin mukaan näin ollen ratkeakaan helposti yhteiskuntapoliittisin ja talouspoliittisin keinoin. Osin ongelmaa voidaan Vanhasen ja Lynnin mukaan kuitenkin lieventää ravintotilannetta parantamalla.
Vanhasen ja Lynnin johtopäätös on kuitenkin selvä ja humaani:
Afrikkalaiset tarvitsevat lännen apua pitkään.
Lynnin ja Vanhasen kirja IQ and Wealth of Nations on suomalaisessa keskustelussa yritetty marginalisoida. Genexpression blogin mukaan Lynnin ja Vanhasen kirja on kuitenkin vaikuttanut voimakkaasti johtavien taloustieteilijöiden suosituksiin, että kehitysapu olisi suunnattava tukemaan kehitysmaiden väestön mikronutrienttitasoa:
"So, for instance, 2004's international panel of economists in league with Britain's Economist magazine, known as the "Copenhagen Consensus", ranked improving micronutrient levels as the second most important action to help the developing world. The impact of nutrition on intelligence was a prominent part of their argument, with 54 references to the word "cognitive" and 10 references to "IQ" (Jones 2005)."
torstaina, maaliskuuta 25, 2010
Oikeus valita kumppanit
Luen filosofi ja taloustieteilijä Brian Skyrmsin peliteoreettista kirjaa Stag Hunt, missä kuvataan sitä miten yksinkertainen reinforcement-oppiminen tyyliin "ole tekemisissä vain niiden kanssa joiden kanssa olet aiemmin saanut hyviä tuloksia" johtaa usein tehokkaaseen tulokseen globaalisti.
Maailma olisi eittämättä tehokkaampi, jos jokainen saisi valita kenen kanssa on interaktiossa. Siis saisi esimerkiksi valita sen missä porukoissa on talkoissa ja kenen kanssa talkoiden tulokset jakaa.
Voisi jopa väittää, että oikeus valita kumppanit joiden kanssa muodostaa perheen, yhdistyksen tai yhteiskunnan, pitäisi olla perusihmisoikeus siinä missä sananvapaus.
Niissä poikkeustapauksissa, jossa joku jostain syystä päästetään tuppautumaan mukaan porukkaan, vaikka muut eivät häntä oikeastaan porukkaan haluaisikaan, tähän jokuun voidaan sitten kohdistaa pakkoa ja rangaistuksia, mikäli hän ei suostu toimimaan yhteistyössä.
Jonkun ajan kuluttua tämä joku todennäköisesti sisäistääkin porukan arvot - ja muuttuu parhaassa tapauksessa jopa halutuksi yhteistyökumppaniksi. Vaihtoehtoisesti tämä joku poistuu ns. takavasemmalle.
Maailma olisi eittämättä tehokkaampi, jos jokainen saisi valita kenen kanssa on interaktiossa. Siis saisi esimerkiksi valita sen missä porukoissa on talkoissa ja kenen kanssa talkoiden tulokset jakaa.
Voisi jopa väittää, että oikeus valita kumppanit joiden kanssa muodostaa perheen, yhdistyksen tai yhteiskunnan, pitäisi olla perusihmisoikeus siinä missä sananvapaus.
Niissä poikkeustapauksissa, jossa joku jostain syystä päästetään tuppautumaan mukaan porukkaan, vaikka muut eivät häntä oikeastaan porukkaan haluaisikaan, tähän jokuun voidaan sitten kohdistaa pakkoa ja rangaistuksia, mikäli hän ei suostu toimimaan yhteistyössä.
Jonkun ajan kuluttua tämä joku todennäköisesti sisäistääkin porukan arvot - ja muuttuu parhaassa tapauksessa jopa halutuksi yhteistyökumppaniksi. Vaihtoehtoisesti tämä joku poistuu ns. takavasemmalle.
keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010
Mikrososiologiaa - osa 2 - taloyhtiö
Taloyhtiö on pienoisyhteiskunta omine hallintoelimineen, kulttuureineen ja normeineen.
Taloyhtiöömme oli syntynyt kummallinen käytäntö. Vaikka taloyhtiössämme vain puolet osakkeen omistajista on eläkeläisiä, taloyhtiöön oli kehittynyt käytäntö valita hallitukseen pelkkiä eläkeläisiä. Eläkeläisten aktiivinen osallistuminen yhtiökokokseen edesauttoi asiaa.
Keinot ylläpitää käytäntöä olivat monet. Yksi keino oli pitää kaikki hallituksen kokoukset työaikana. Jos joku työssäkäyvä valittiin varajäseneksi "kasvamaan", kokousten ajankohta varmisti että hän ei päässyt kokouksiin jolloin ko. varajäsen vieraantui tehtävästään ja jäi pois hallituksesta seuraavana vuonna.
Toinen keino oli se, että hallituksen puheenjohtaja pani hallituksen jäsenet tekemään niin paljon "vapaaehtois"-työtä, että kukaan työssä käyvä ja perheellinen ei jaksanut osallistua hallituksen toimintaan. Puheenjohtaja propagoi ajatusta sanomalla että "hallituksen jäsenyys merkitsee ensi sijassa työtä". Rutiininomaiset asiatkin - lumen luonnista alkaen - kuuluivat taloyhtiön hallituksen jäsenten tehtäviin. Normi on raskaassa ristiriidassa sen kanssa että hallityksen tehtävä on asunto-osakeyhtiölain mukaan johtaa taloyhtiötä. Talkoitten teon ei pitäisi olla kytköksissä hallituksen jäsenyyteen. Pikemmin hallituksen puheenjohtajan pitäisi suuressa yhtiössä ottaa etäisyyttää pieniin rutiiniasioihin, varsinkin jos taloyhtiössä on isännöitsijä ja huoltoyhtiö rutiiniasioita varten.
Kolmas keino oli suoranainen propaganda. "Taloyhtiön hallituksen jäsenten olisi suotavaa tuntea taloyhtiön historia". Koska taloyhtiön ikä on noin 35 vuotta, tämä vaatimus implikoi käytännössä että hallituksen jäsenten on oltava vanhoja asukkaita eli eläkeläisiä.
Yksinkertaisilla keinoilla ylläpidettiin eräänlaista eläkeläis-apartheidia. Korjauksia vastustettiin sloganeilla "vähävaraisilla eläkeläisasukkailla ei ole varaa laajoihin ja kalliisiin korjauksiin".
Eläkeläis-apratheidin jyrkin vaihe ei lopulta kestänyt kauaa. Se päättyi siihen, että osa eläkeläisistä ymmärsi, että harjoitettu sukupolvien välisen kuilun rakentaminen on kohtuutonta ja lisäksi johtaa siiihen että osaaminen häviää eläkeläissukupolven mukana.
Muutoksen aikaansaaminen vaati riitaisan kokouksen. Taloyhtiön pihalla panetellaan ihmisiä vielä pitkään. Muutos voi pahimmassa tapauksessa jäädä väliaikaiseksikin.
Taloyhtiöömme oli syntynyt kummallinen käytäntö. Vaikka taloyhtiössämme vain puolet osakkeen omistajista on eläkeläisiä, taloyhtiöön oli kehittynyt käytäntö valita hallitukseen pelkkiä eläkeläisiä. Eläkeläisten aktiivinen osallistuminen yhtiökokokseen edesauttoi asiaa.
Keinot ylläpitää käytäntöä olivat monet. Yksi keino oli pitää kaikki hallituksen kokoukset työaikana. Jos joku työssäkäyvä valittiin varajäseneksi "kasvamaan", kokousten ajankohta varmisti että hän ei päässyt kokouksiin jolloin ko. varajäsen vieraantui tehtävästään ja jäi pois hallituksesta seuraavana vuonna.
Toinen keino oli se, että hallituksen puheenjohtaja pani hallituksen jäsenet tekemään niin paljon "vapaaehtois"-työtä, että kukaan työssä käyvä ja perheellinen ei jaksanut osallistua hallituksen toimintaan. Puheenjohtaja propagoi ajatusta sanomalla että "hallituksen jäsenyys merkitsee ensi sijassa työtä". Rutiininomaiset asiatkin - lumen luonnista alkaen - kuuluivat taloyhtiön hallituksen jäsenten tehtäviin. Normi on raskaassa ristiriidassa sen kanssa että hallityksen tehtävä on asunto-osakeyhtiölain mukaan johtaa taloyhtiötä. Talkoitten teon ei pitäisi olla kytköksissä hallituksen jäsenyyteen. Pikemmin hallituksen puheenjohtajan pitäisi suuressa yhtiössä ottaa etäisyyttää pieniin rutiiniasioihin, varsinkin jos taloyhtiössä on isännöitsijä ja huoltoyhtiö rutiiniasioita varten.
Kolmas keino oli suoranainen propaganda. "Taloyhtiön hallituksen jäsenten olisi suotavaa tuntea taloyhtiön historia". Koska taloyhtiön ikä on noin 35 vuotta, tämä vaatimus implikoi käytännössä että hallituksen jäsenten on oltava vanhoja asukkaita eli eläkeläisiä.
Yksinkertaisilla keinoilla ylläpidettiin eräänlaista eläkeläis-apartheidia. Korjauksia vastustettiin sloganeilla "vähävaraisilla eläkeläisasukkailla ei ole varaa laajoihin ja kalliisiin korjauksiin".
Eläkeläis-apratheidin jyrkin vaihe ei lopulta kestänyt kauaa. Se päättyi siihen, että osa eläkeläisistä ymmärsi, että harjoitettu sukupolvien välisen kuilun rakentaminen on kohtuutonta ja lisäksi johtaa siiihen että osaaminen häviää eläkeläissukupolven mukana.
Muutoksen aikaansaaminen vaati riitaisan kokouksen. Taloyhtiön pihalla panetellaan ihmisiä vielä pitkään. Muutos voi pahimmassa tapauksessa jäädä väliaikaiseksikin.
perjantaina, maaliskuuta 19, 2010
Lintukotoon ei ole paluuta ?
Kirkko ja Kaupunki totesi romanialaisista kerjäläisistä puhuessaan:
Monimutkaisen maailman monitahoiset ilot ja ongelmat tunkevat maahamme ja kaupunkiimme vääjäämättä. Puhtoista pohjoista lintukotoa ei enää ole eikä paluuta Impivaaraan.
Vaikea sanoa, kuinka suuri muutos todellisuudessa on ollut. Kaikki eivät nyt ainakaan enää katso samoja tv-kanavia tai jaa samoja arvoja. Konsensus on hyvin voimakkaasti asetettu kyseenalaiseksi.
Enää ei esimerkiksi ay-liike voi olettaa että kaikki suomalaiset kunnioittavat lakko-oikeutta tai ay-liikkeen oikeutta neuvotella palkkasopimuksista.
Tämän blogin sanoma on, että yhteisillä arvoilla on tietty positiivinen merkitys yhteiskunnan tehokkuuden kannalta. Sekin aika voi vielä palata, kun tämä tunnustetaan yleisemminkin.
Mutta en ole luonnostani konsensus-ihminen. Menee se näinkin.
Monimutkaisen maailman monitahoiset ilot ja ongelmat tunkevat maahamme ja kaupunkiimme vääjäämättä. Puhtoista pohjoista lintukotoa ei enää ole eikä paluuta Impivaaraan.
Vaikea sanoa, kuinka suuri muutos todellisuudessa on ollut. Kaikki eivät nyt ainakaan enää katso samoja tv-kanavia tai jaa samoja arvoja. Konsensus on hyvin voimakkaasti asetettu kyseenalaiseksi.
Enää ei esimerkiksi ay-liike voi olettaa että kaikki suomalaiset kunnioittavat lakko-oikeutta tai ay-liikkeen oikeutta neuvotella palkkasopimuksista.
Tämän blogin sanoma on, että yhteisillä arvoilla on tietty positiivinen merkitys yhteiskunnan tehokkuuden kannalta. Sekin aika voi vielä palata, kun tämä tunnustetaan yleisemminkin.
Mutta en ole luonnostani konsensus-ihminen. Menee se näinkin.
torstaina, maaliskuuta 18, 2010
Bipolarisaatio ja maahanmuutto
HS valittelee tänään yhteiskunnallisen ilmapiirin bipolarisaatiota. Oleellisimpana esimerkkinä maahanmuuttokeskustelun bipolarisaatio. Mutta uusia bipolarisoitumisen lähteitä syntyy koko ajan. Kuten ahtaajien lakko.
HS on oikeassa että bipolarisaatio on ongelma. Vaikka bipolarisaatio ei johtaisikaan väkivaltaan, se johtaa helposti asemien lukkiutumiseen. Keskustelussa ei enää pyritä löytämään ratkaisuja vaan keskustelun ainoaksi funktioksi muodostuu ulkoryhmän demonisointi ja oman lojaliteetin signalointi sisäryhmälle.
Näin on jo käynyt.
Toisaalta ilman konfliktia huonot instituutiot eivät murru.
Katsotaan miten jatkossa käy. Vielä ei taida olla sovun aika vai onko ? Miten se voisi edes syntyä ?
Perinteinen tapa yrittää rikkoa bipolarisaatiota on "kolmas tie", Mutta mitä kolmas tie tässä tapauksessa merkitsisi ? Valikoivaa maahanmuuttoa ? Valikoiva maahanmuutto on kuitenkin juuri se, mitä Halla-aho on ehdottanut.
HS on oikeassa että bipolarisaatio on ongelma. Vaikka bipolarisaatio ei johtaisikaan väkivaltaan, se johtaa helposti asemien lukkiutumiseen. Keskustelussa ei enää pyritä löytämään ratkaisuja vaan keskustelun ainoaksi funktioksi muodostuu ulkoryhmän demonisointi ja oman lojaliteetin signalointi sisäryhmälle.
Näin on jo käynyt.
Toisaalta ilman konfliktia huonot instituutiot eivät murru.
Katsotaan miten jatkossa käy. Vielä ei taida olla sovun aika vai onko ? Miten se voisi edes syntyä ?
Perinteinen tapa yrittää rikkoa bipolarisaatiota on "kolmas tie", Mutta mitä kolmas tie tässä tapauksessa merkitsisi ? Valikoivaa maahanmuuttoa ? Valikoiva maahanmuutto on kuitenkin juuri se, mitä Halla-aho on ehdottanut.
keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010
Eija Korhola uskontosiivouksesta
Viitaten joululaulujen ja virsien poistamiseen peruskouluista muka suvaitsevaisuuden nimessä EU-kansanedustaja Eija Korhola toteaa:
"Sen havainnon teen yhä uudestaan, että länsimaissa usein harjoitettu uskontosiivous ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta. Onko kyseessä jokin omaehtoinen itsesensuuri, jota kukaan ei ole ollut vaatimassa?
Uskonnollisesti sitoutuneen ihmisen olisi päinvastoin helpointa elää siellä, missä tätä elämänaluetta ei tarvitse kieltää ja missä uskontoa pidetään arvossa."
Olen aiemmin todennut että muslimit sopeutuvat helpommin USA:han kuin maallistuneeseen Eurooppaan.
Korhola toteaa edelleen Kansankokonaisuuden henkeä noudatttaen:
"Moni kuvittelee, että suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten arvojärjestelmien kritiikitöntä hyväksymistä ja omista arvoista vaikenemista. Ne jotka eivät halua leimautua suvaitsemattomiksi, tuntevat painetta ajatella, että yhteisö- ja kulttuurisidonnaisten tapojen kritiikki on sopimatonta.
Mutta miksi se olisi?
Yhden parhaista puheenvuoroista on käyttänyt filosofi Sirkku Hellsten, joka kritisoi teoksessaan Oikeutta ilman kohtuutta nyky-yhteiskunnan arvokeskustelun latistumista. Valtion ja yhteiskunnan puolueettomuuden vaatimus on johtanut hänen mukaansa siihen, ettei enää ole katsottu asiaankuuluvaksi puhua julkisesti yhteisistä arvoista ja hyvästä elämästä.
Tällöin myöskään liberalistiselle hyvinvointivaltiolle ei uskalleta etsiä yhdessä suuntaa."
"Sen havainnon teen yhä uudestaan, että länsimaissa usein harjoitettu uskontosiivous ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta. Onko kyseessä jokin omaehtoinen itsesensuuri, jota kukaan ei ole ollut vaatimassa?
Uskonnollisesti sitoutuneen ihmisen olisi päinvastoin helpointa elää siellä, missä tätä elämänaluetta ei tarvitse kieltää ja missä uskontoa pidetään arvossa."
Olen aiemmin todennut että muslimit sopeutuvat helpommin USA:han kuin maallistuneeseen Eurooppaan.
Korhola toteaa edelleen Kansankokonaisuuden henkeä noudatttaen:
"Moni kuvittelee, että suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten arvojärjestelmien kritiikitöntä hyväksymistä ja omista arvoista vaikenemista. Ne jotka eivät halua leimautua suvaitsemattomiksi, tuntevat painetta ajatella, että yhteisö- ja kulttuurisidonnaisten tapojen kritiikki on sopimatonta.
Mutta miksi se olisi?
Yhden parhaista puheenvuoroista on käyttänyt filosofi Sirkku Hellsten, joka kritisoi teoksessaan Oikeutta ilman kohtuutta nyky-yhteiskunnan arvokeskustelun latistumista. Valtion ja yhteiskunnan puolueettomuuden vaatimus on johtanut hänen mukaansa siihen, ettei enää ole katsottu asiaankuuluvaksi puhua julkisesti yhteisistä arvoista ja hyvästä elämästä.
Tällöin myöskään liberalistiselle hyvinvointivaltiolle ei uskalleta etsiä yhdessä suuntaa."
Eläköön uusi asunto-osakeyhtiölaki !
Nimimerkki Tiedemies sanoi minulle jokin aika sitten, että kannattaa tutustua aiheeseen epäsymmetrinen informaatio. Ymmärsin tänä aamuna Akerlofin klassiata paperia lukiessani että epäsymmetrinen informaatio liittyy epäsuorasti meidänkin taloyhtiön ensi viikolla olevaan yhtiökokoukseen
Wikipedia kirjoittaa:
Epäsymmetrinen informaatio tarkoittaa taloustieteessä tilannetta, jossa transaktion yhdellä osapuolella on enemmän informaatiota kuin toisella. Tyypillisesti tuotteen myyjällä on enemmän informaatiota kuin tuotteen ostajalla. Myös päinvastainen tilanne on mahdollinen.
Myyjällä on yleensä enemmän informaatiota esimerkiksi käytetyn auton kaupassa ja asuntokaupassa. Näissä tilanteissa myyjä tuntee tuotteen ominaisuudet ja arvon paremmin kuin ostaja. Ostajalla voi olla enemmän informaatiota esimerkiksi terveysvakuutuksen kaupassa ja toimilupakaupassa. Ostaja voi tietää paremmin oman sairastumistodennäköisyytensä kuin vakuutuksen antaja. Toimiluvan ostaja voi tietää paremmin mahdollisuudet luvan hyödyntämiseen kuin sen myöntävä viranomainen.
Epäsymmetrinen informaatio on yksi markkinahäiriön lähde.
Epäsymmetrinen informaatio on käsittääkseni yksi suurimpia tehottomuuden lähteitä markkinataloudessa. Autokauppias tietää auton laadun paremmin kuin auton ostaja. Auton ostaja ei näin ollen todennäköisesti maksa hyvästä autosta käypää hintaa.
Rehelliset autokauppiaat ja hyvässä kunnossa olevat autot häviävät helposti vanhojen autojen markkinoilta. Myyjä ei saa autostaan kunnon hintaa eikä ostaja markkinoilta hyvää tavaraa. Seuraa markkinoiden tehottomuus.
On esitetty erilaisia keinoja vähentää informaation epäsymmetria - autokaupan ja asuntokaupan tapauksessa epäeymmetrian vähentäminen siis merkitsee sitä, että ostaja jollain tapaa saa lisää informaatiota.
Yksi tapa informaation epäsymmerian vähentämiseksi on regulaatio. Koska minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta päätellä mikä tapa on paras ja koska minulla on liian vähän uskoa siihen että aina kannattaa valita sama työkalu samanlaiselta näyttävään ongelmaan ja koska minulla ei ole suurta lukkarin rakkautta yhteen työkaluun muiden kustannukselle, en erityisesti vierasta regulaatiota.
Sen sijaan olen iloinen siitä että eduskunta on hyväksynyt uuden asunto-osakeyhtilain, mikä tarttuu mm. tähän epäsymmetriaan. Potentiaaliselle asunnon ostajalle on kerrottava rehellisesti taloyhtiön keskipitkänvälin korjaustarpeista (korjaustarveselvitys). Laki myös suosittelee korjausohjelman julkistamista. Korjausohjelman julkistaminen ei ole pakollista, mutta sen puuttuminen on epäilemättä signaali jostain. Ostaja kokee helposti korjausohjelman puuttumisen merkiksi siitä, että taloyhtiön tilanne ei kestä julkisuutta, mikä alentaa taloyhtiön osakkeiden hintaa.
Se, mistä olen henkilökohtaisesti erityisen tyytyväinen, on että taloyhtiöiden örmyt korjausten jarruttajat ja avoimuuden vastustajat saavat nenilleen. Korjauksiin saadaan helpommin vauhtia kun korjauksia voidaan perustella sellaisillekin rotille, jotka ovat jo päättäneet karata laivasta ja myydä asuntonsa ensimmäiselle sinisilmäiselle vastaantulevalle.
Huuto.net palvelee muuten aivan samaa asiaa kuin uusi asunto-osakeyhtiölaki. Mekanismi vain on erilainen ja kohdemarkkina samoin. Informaatio epäsymmetrian ratkaisu kulkee usein jotenkin käsi kädessä luottamuksen kasvattamisen kanssa.
Wikipedia kirjoittaa:
Epäsymmetrinen informaatio tarkoittaa taloustieteessä tilannetta, jossa transaktion yhdellä osapuolella on enemmän informaatiota kuin toisella. Tyypillisesti tuotteen myyjällä on enemmän informaatiota kuin tuotteen ostajalla. Myös päinvastainen tilanne on mahdollinen.
Myyjällä on yleensä enemmän informaatiota esimerkiksi käytetyn auton kaupassa ja asuntokaupassa. Näissä tilanteissa myyjä tuntee tuotteen ominaisuudet ja arvon paremmin kuin ostaja. Ostajalla voi olla enemmän informaatiota esimerkiksi terveysvakuutuksen kaupassa ja toimilupakaupassa. Ostaja voi tietää paremmin oman sairastumistodennäköisyytensä kuin vakuutuksen antaja. Toimiluvan ostaja voi tietää paremmin mahdollisuudet luvan hyödyntämiseen kuin sen myöntävä viranomainen.
Epäsymmetrinen informaatio on yksi markkinahäiriön lähde.
Epäsymmetrinen informaatio on käsittääkseni yksi suurimpia tehottomuuden lähteitä markkinataloudessa. Autokauppias tietää auton laadun paremmin kuin auton ostaja. Auton ostaja ei näin ollen todennäköisesti maksa hyvästä autosta käypää hintaa.
Rehelliset autokauppiaat ja hyvässä kunnossa olevat autot häviävät helposti vanhojen autojen markkinoilta. Myyjä ei saa autostaan kunnon hintaa eikä ostaja markkinoilta hyvää tavaraa. Seuraa markkinoiden tehottomuus.
On esitetty erilaisia keinoja vähentää informaation epäsymmetria - autokaupan ja asuntokaupan tapauksessa epäeymmetrian vähentäminen siis merkitsee sitä, että ostaja jollain tapaa saa lisää informaatiota.
Yksi tapa informaation epäsymmerian vähentämiseksi on regulaatio. Koska minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta päätellä mikä tapa on paras ja koska minulla on liian vähän uskoa siihen että aina kannattaa valita sama työkalu samanlaiselta näyttävään ongelmaan ja koska minulla ei ole suurta lukkarin rakkautta yhteen työkaluun muiden kustannukselle, en erityisesti vierasta regulaatiota.
Sen sijaan olen iloinen siitä että eduskunta on hyväksynyt uuden asunto-osakeyhtilain, mikä tarttuu mm. tähän epäsymmetriaan. Potentiaaliselle asunnon ostajalle on kerrottava rehellisesti taloyhtiön keskipitkänvälin korjaustarpeista (korjaustarveselvitys). Laki myös suosittelee korjausohjelman julkistamista. Korjausohjelman julkistaminen ei ole pakollista, mutta sen puuttuminen on epäilemättä signaali jostain. Ostaja kokee helposti korjausohjelman puuttumisen merkiksi siitä, että taloyhtiön tilanne ei kestä julkisuutta, mikä alentaa taloyhtiön osakkeiden hintaa.
Se, mistä olen henkilökohtaisesti erityisen tyytyväinen, on että taloyhtiöiden örmyt korjausten jarruttajat ja avoimuuden vastustajat saavat nenilleen. Korjauksiin saadaan helpommin vauhtia kun korjauksia voidaan perustella sellaisillekin rotille, jotka ovat jo päättäneet karata laivasta ja myydä asuntonsa ensimmäiselle sinisilmäiselle vastaantulevalle.
Huuto.net palvelee muuten aivan samaa asiaa kuin uusi asunto-osakeyhtiölaki. Mekanismi vain on erilainen ja kohdemarkkina samoin. Informaatio epäsymmetrian ratkaisu kulkee usein jotenkin käsi kädessä luottamuksen kasvattamisen kanssa.
sunnuntai, maaliskuuta 14, 2010
Yleisistä periaatteista
Kristinuskolle, islamille, vapaa-ajattelulle, ainakin naiveimmalle talousliberalismille ja monelle monelle muuulle aatteelle on ollut ominaista yksi yhteinen piirre. On löydetty yksi ja varma totuus. Ainoa oleellinen ongelma on miten muut saadaan ymmärtämään se totuus, jotta totuutta voidaan alkaa yhdessä toteuttamaan.
On olemassa yksi suuri projekti - Jeesus, islamilaisen kalifaatin pystytys, uskonnon hävitys tai kilpailun vapauttaminen. Tai kansallisvaltio tai valtion lopettaminen.
Jotkut samaan kastiiin kuuluvat aatteet ovat jo manan mailla tai hyvää vauhtia sinne menossa. Esimerkiksi sosialidemokratia. Kuka enää uskoo että kunhan kattava hyvinvointivaltio on saavitettu, muutkin ongelmat ratkeavat suht helposti.
Peliteoreetikko Ken Binmore romuttaa uskoa vapaan kilpailun kaikkivoimaisuuteen:
I think we need to re-orientate ourselves, seeing imperfect competition as the norm, both within and between institutions. Perfect competition would then be displaced from its central role, and seen rather as a limiting case of imperfect competition in which all the many different kinds of friction have become negligible.
The benefit from adopting the paradigm shift would be a sharpening in the modeling of particular institutions as a result of bringing the methods of game theory to bear in a more systematic way than at present. But there would also be a cost.
Tolstoy famously says that all happy families are the same, but each unhappy family is unhappy in its own way. Similarly, all perfectly competitive markets are the same, but each imperfectly competitive market is imperfectly competitive in its own special way.
General principles are therefore unlikely to survive the paradigm shift. Personally, I think little would be lost thereby. For example, attempts to regulate imperfectly competitive industries based on general principles derived from analogies with perfect competition or pure monopoly are notoriously unsuccessful.
There really is no alternative to spending serious money researching the unique features of each industry needing to be regulated and tailoring the regulation to the special circumstances of the industry.
Samoin uskoakseni yhteiskuntaa ei muutenkaan voi ajatella niin, että kunhan esimerkiksi yksilön vapautta lisätään ja lisätään, saavutetaan automaattisesti yhä parempi ja parempi yhteiskunta. Tai päinvastoin kunhan moraalismia ja kontrollia ja kuria lisätään, saavutetaan parempi yhteiskunta.
Esimerkiksi siihen kysymykseen pitääkö hyvinvointiturvan perustua hyvinvointiyhteiskuntaan, yksityiseen vastuuseen (vakuutuksiin) vai yhteisöllisyyteen ei välttämättä ole mitään universaalia vastausta.
Ratkaisut on mietittävä case by case siinä historiallisessa kontekstissa missä ollaan.
Tämä ei tietenkään tee taloustieteestä tai sosiologiasta turhaa.
On olemassa yksi suuri projekti - Jeesus, islamilaisen kalifaatin pystytys, uskonnon hävitys tai kilpailun vapauttaminen. Tai kansallisvaltio tai valtion lopettaminen.
Jotkut samaan kastiiin kuuluvat aatteet ovat jo manan mailla tai hyvää vauhtia sinne menossa. Esimerkiksi sosialidemokratia. Kuka enää uskoo että kunhan kattava hyvinvointivaltio on saavitettu, muutkin ongelmat ratkeavat suht helposti.
Peliteoreetikko Ken Binmore romuttaa uskoa vapaan kilpailun kaikkivoimaisuuteen:
I think we need to re-orientate ourselves, seeing imperfect competition as the norm, both within and between institutions. Perfect competition would then be displaced from its central role, and seen rather as a limiting case of imperfect competition in which all the many different kinds of friction have become negligible.
The benefit from adopting the paradigm shift would be a sharpening in the modeling of particular institutions as a result of bringing the methods of game theory to bear in a more systematic way than at present. But there would also be a cost.
Tolstoy famously says that all happy families are the same, but each unhappy family is unhappy in its own way. Similarly, all perfectly competitive markets are the same, but each imperfectly competitive market is imperfectly competitive in its own special way.
General principles are therefore unlikely to survive the paradigm shift. Personally, I think little would be lost thereby. For example, attempts to regulate imperfectly competitive industries based on general principles derived from analogies with perfect competition or pure monopoly are notoriously unsuccessful.
There really is no alternative to spending serious money researching the unique features of each industry needing to be regulated and tailoring the regulation to the special circumstances of the industry.
Samoin uskoakseni yhteiskuntaa ei muutenkaan voi ajatella niin, että kunhan esimerkiksi yksilön vapautta lisätään ja lisätään, saavutetaan automaattisesti yhä parempi ja parempi yhteiskunta. Tai päinvastoin kunhan moraalismia ja kontrollia ja kuria lisätään, saavutetaan parempi yhteiskunta.
Esimerkiksi siihen kysymykseen pitääkö hyvinvointiturvan perustua hyvinvointiyhteiskuntaan, yksityiseen vastuuseen (vakuutuksiin) vai yhteisöllisyyteen ei välttämättä ole mitään universaalia vastausta.
Ratkaisut on mietittävä case by case siinä historiallisessa kontekstissa missä ollaan.
Tämä ei tietenkään tee taloustieteestä tai sosiologiasta turhaa.
lauantaina, maaliskuuta 13, 2010
Kulttuurien kohtaaminen
Useimmat lienevät lukeneet Vantaan Sanomien kolumnin, jossa kerrottiin tapahtuma vantaalaisesta päiväkodista:
Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta. ”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”.
Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tule syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?"
Tarina on kieltämättä pöyristyttävä. Minulla ei ole mitään halua ottaa tällä blogilla kantaa siihen, kumman nomit ovat jotenkin parempia - suomalaisten vai arabien. Sen sijaan on selvää, että suomalainen ja arabi-normisto on tässä asiassa äärimmäisen voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää ja mitä nopeampaa maahanmuutto on sitä epätodennäköisempää on että maahanmuuttajat sopeutuvat suomalaisiin käytäntöihin.
Vantaan Sanomat on väärässä siinä, että naisten ja miesten tasa-arvo perustuu ensi sijassa lakiin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Tosiasiassa se on syntynyt pitkän historiallisen prosessin tuloksena kuten arabien kunnia-normikin. Laki seuraa pikemmin yhteiskunnassa vallitsevaa normia kuin normi lakia.
Luin useita kommentteja tapahtumasta mm. facebookista.
Jotkut kritisoivat päiväkoitohenkilökuntaa siitä, että nämä taipuivat arabien kunnia-normin edessä. Arabien useimpien suomalaisten mielestä huonompi normi voitti useimpien suomalaisten mielestä paremman normin.
Toiset kritisoivat arabi-isää siitä, että tämä ei ymmärrä että maassa on toimittava maan tavalla.
Edellinen kritiikki on kieltämättä erittäin aiheellista. Kun maahanmuutto tapahtuu alemman luottamuksen yhteiskunnasta korkeamman luottamuksen yhteiskuntaan, kohdemaan ei pitäisi hevillä taipua soveltamaan maahanmuuttajan lähdemaan normeja.
Jälkimmäinen kritiikki sen sijaan on älyllisesti kestämätöntä. Metanormi "maassa maan tavalla" ei ole mikään universaali normi ja on turha olettaa että irakilainen maahanmuuttaja ajattelisi automaattisesti että hänen pitää taipua suomalaisiin normeihin. Hän ei alistu niihin, ellei häntä jollain tavalla aseteta sen tosiasian eteen että Suomessa on pakko sopeutua suomalaisiin normeihin. Jos itse joutuisin muuttamaan loppuiäkseni Egyptiin, niin en minäkään alkaisi soveltaa egyptiläisiä kunniankäsityksiä tytärtäni kohtaan kuin äärimmäisessä pakossa.
Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta. ”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”.
Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tule syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?"
Tarina on kieltämättä pöyristyttävä. Minulla ei ole mitään halua ottaa tällä blogilla kantaa siihen, kumman nomit ovat jotenkin parempia - suomalaisten vai arabien. Sen sijaan on selvää, että suomalainen ja arabi-normisto on tässä asiassa äärimmäisen voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Näitä tapahtumia tulee vielä paljon lisää ja mitä nopeampaa maahanmuutto on sitä epätodennäköisempää on että maahanmuuttajat sopeutuvat suomalaisiin käytäntöihin.
Vantaan Sanomat on väärässä siinä, että naisten ja miesten tasa-arvo perustuu ensi sijassa lakiin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Tosiasiassa se on syntynyt pitkän historiallisen prosessin tuloksena kuten arabien kunnia-normikin. Laki seuraa pikemmin yhteiskunnassa vallitsevaa normia kuin normi lakia.
Luin useita kommentteja tapahtumasta mm. facebookista.
Jotkut kritisoivat päiväkoitohenkilökuntaa siitä, että nämä taipuivat arabien kunnia-normin edessä. Arabien useimpien suomalaisten mielestä huonompi normi voitti useimpien suomalaisten mielestä paremman normin.
Toiset kritisoivat arabi-isää siitä, että tämä ei ymmärrä että maassa on toimittava maan tavalla.
Edellinen kritiikki on kieltämättä erittäin aiheellista. Kun maahanmuutto tapahtuu alemman luottamuksen yhteiskunnasta korkeamman luottamuksen yhteiskuntaan, kohdemaan ei pitäisi hevillä taipua soveltamaan maahanmuuttajan lähdemaan normeja.
Jälkimmäinen kritiikki sen sijaan on älyllisesti kestämätöntä. Metanormi "maassa maan tavalla" ei ole mikään universaali normi ja on turha olettaa että irakilainen maahanmuuttaja ajattelisi automaattisesti että hänen pitää taipua suomalaisiin normeihin. Hän ei alistu niihin, ellei häntä jollain tavalla aseteta sen tosiasian eteen että Suomessa on pakko sopeutua suomalaisiin normeihin. Jos itse joutuisin muuttamaan loppuiäkseni Egyptiin, niin en minäkään alkaisi soveltaa egyptiläisiä kunniankäsityksiä tytärtäni kohtaan kuin äärimmäisessä pakossa.
perjantaina, maaliskuuta 12, 2010
tiistaina, maaliskuuta 09, 2010
Chilen maanjäristys
Nimimerkki Paavon linkkaama The Wall Street Journalin juttu väittää taloustieteilijä Milton Friedmanin pelastaneen suuren joukon ihmisiä Chilessä, koska Friedmanin ehdotukseen perustuvan talouspolitiikan ansiosta chileläiset asuvat vahvoissa taloissa, joita ei susi puhalla kumoon. Päinvastoin siis kuin haitilaiset.
Poistin loput tekstistä. Turha synnyttää asiassa pahaa verta.
On asioita joita nuoruudestasi muistat hohdokkaina tapahtumina, kuten minun tapauksessani Chilen marksilaisen hallinnon kaatuminen.
Mutta aikansa kutakin. Maailma oli mustavalkoinen.
Poistin loput tekstistä. Turha synnyttää asiassa pahaa verta.
On asioita joita nuoruudestasi muistat hohdokkaina tapahtumina, kuten minun tapauksessani Chilen marksilaisen hallinnon kaatuminen.
Mutta aikansa kutakin. Maailma oli mustavalkoinen.
Vallitseva normi
Työpaikalla on viisi ihmistä, joista yksi käyttää rasvatonta ja neljä mieluiten kevytmaitoa kahvin kanssa. Yksi neljästä ei käytä rasvatonta maitoa kahvin kanssa koskaan.
Kaikki hakevat maitoa kaupasta, mutta rasvattoman käyttäjä hakee vain rasvatonta maitoa ja neljä muuta molempia.
Reversed engineeringillä sanoisin että työpaikalla vallitseva normi on seuraava:
Rasvattoman maidon käyttäminen on moraaliseti ylivertaista, mutta muutakin maitoa saa käyttää.
Koska syöminen on nykyään korvannut naimisen moraalin sfäärin keskiöstä, tämä tutkimus lienee perusteltu. Se edustaa eräänlaista mikrososiologiaa.
Kaikki hakevat maitoa kaupasta, mutta rasvattoman käyttäjä hakee vain rasvatonta maitoa ja neljä muuta molempia.
Reversed engineeringillä sanoisin että työpaikalla vallitseva normi on seuraava:
Rasvattoman maidon käyttäminen on moraaliseti ylivertaista, mutta muutakin maitoa saa käyttää.
Koska syöminen on nykyään korvannut naimisen moraalin sfäärin keskiöstä, tämä tutkimus lienee perusteltu. Se edustaa eräänlaista mikrososiologiaa.
sunnuntai, maaliskuuta 07, 2010
Megalomania, jääräpäisyys ja idealismi
Sattui nolo kömmähdys ja kirjoitin "Putnam" kun piti kirjoittaa "Fukuyama". Korjasin.
Nimimerkki Paavo arveli, että lakko-johtajana pärjää parhaiten jäärä, tai siis henkilö jota kaikki pitävät ehdottamana jääränä. Peliteoreettisesti saman voisi ilmaista niin, että lakko-johtajana pärjää henkilö joka on sitoutunut siihen, ettei Chicken-pelissä koskaan pelaa strategiaa Chicken.
"Sitoutuminen" merkitsee tässä tapauksessa käytännössä sitä, että strategiaa ei valita harkiten omaa - tai ainakaan ay-liikkeen jäsenten - etua maksimoiden, vaan strategia on seurausta lakko-johtajan persoonallisuustyypistä. Siis siitä, että lakko-johtaja on oikeasti jäärä.
Lakko-johtaja ei ole todennäköisesti pelkästään jäärä vaan hän on myös megalomaninen. Häntä ei kiinnosta ay-liikkeen jäsenten taloudellinen etu vaan oma kunniansa ja valtansa.
Fukuyama puhuu kirjassaan Historian Loppu megalomaniasta .Eurooppalainen feodaaliyhteiskunta oli megalomanian vanki. Kun sotimiseen erikoistuneen yläluokan ensisijainen päämäärä ei ollut rikastua vaan saada kunniaa, mainetta ja valtaa, jatkuvat sodat olivat väistämätön seuraus.
Amerikkalainen yhteiskunta pyrttiin heti alunperin rakentamaan sellaiseksi että megalomanialle olisi mahdollisimman vähän sijaa. Amerikkalaisilla yhteiskuntafilosofeilla oli Euroopan verinen historia silmiensä edessä ja sen toistuminen haluttiin kaikin tavoin estää. Materian kerääminen ymmärrettiin 1700-luvun USA:ssa perustellusti maineen keräämistä turvallisemmaksi ihmistä eteenpäin ajavaksi voimaksi.
Toki Eurooppakin lopulta toisen maailmonsodan päättymisen jälkeen muuttui samanlaiselsi porvarilliseksi yhteiskunnaksi kuin USA ja kunnian käsite haudattiin naurettavana.
Fukuyama toteaa kirjassaan kuitenkin, että megalomanian täydellinen poistaminen ihmisestä ei ole mahdollista eikä edes suotavaa. Seurauksena olisi Fukuyaman mielestä todennäköisesti totaalinen materialismi ja narsismi. Valtiojohtoon saataisiin tuskin muita kuin varkaita - tai Halosen kaltaisia johonkin elämälle vieraalle idealle omistautuneita ihmisiä.
Koska porvari on pelkuri, kuten Ernst Juenger sanoo, ja luulee muidenkin olevan samanlaisia pelkureita, porvarillinen yhteiskunta on haavoittuva sille, että aina uusia ja uusia megalomaneja syntyy.
Suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan sijaa taas megalomanialle. Haitat megalomaniasta ovat nytkin suuret - ruumiita ei tosin tule mutta taloudelliset menetykset ovat suuret.
Nimimerkki Paavo arveli, että lakko-johtajana pärjää parhaiten jäärä, tai siis henkilö jota kaikki pitävät ehdottamana jääränä. Peliteoreettisesti saman voisi ilmaista niin, että lakko-johtajana pärjää henkilö joka on sitoutunut siihen, ettei Chicken-pelissä koskaan pelaa strategiaa Chicken.
"Sitoutuminen" merkitsee tässä tapauksessa käytännössä sitä, että strategiaa ei valita harkiten omaa - tai ainakaan ay-liikkeen jäsenten - etua maksimoiden, vaan strategia on seurausta lakko-johtajan persoonallisuustyypistä. Siis siitä, että lakko-johtaja on oikeasti jäärä.
Lakko-johtaja ei ole todennäköisesti pelkästään jäärä vaan hän on myös megalomaninen. Häntä ei kiinnosta ay-liikkeen jäsenten taloudellinen etu vaan oma kunniansa ja valtansa.
Fukuyama puhuu kirjassaan Historian Loppu megalomaniasta .Eurooppalainen feodaaliyhteiskunta oli megalomanian vanki. Kun sotimiseen erikoistuneen yläluokan ensisijainen päämäärä ei ollut rikastua vaan saada kunniaa, mainetta ja valtaa, jatkuvat sodat olivat väistämätön seuraus.
Amerikkalainen yhteiskunta pyrttiin heti alunperin rakentamaan sellaiseksi että megalomanialle olisi mahdollisimman vähän sijaa. Amerikkalaisilla yhteiskuntafilosofeilla oli Euroopan verinen historia silmiensä edessä ja sen toistuminen haluttiin kaikin tavoin estää. Materian kerääminen ymmärrettiin 1700-luvun USA:ssa perustellusti maineen keräämistä turvallisemmaksi ihmistä eteenpäin ajavaksi voimaksi.
Toki Eurooppakin lopulta toisen maailmonsodan päättymisen jälkeen muuttui samanlaiselsi porvarilliseksi yhteiskunnaksi kuin USA ja kunnian käsite haudattiin naurettavana.
Fukuyama toteaa kirjassaan kuitenkin, että megalomanian täydellinen poistaminen ihmisestä ei ole mahdollista eikä edes suotavaa. Seurauksena olisi Fukuyaman mielestä todennäköisesti totaalinen materialismi ja narsismi. Valtiojohtoon saataisiin tuskin muita kuin varkaita - tai Halosen kaltaisia johonkin elämälle vieraalle idealle omistautuneita ihmisiä.
Koska porvari on pelkuri, kuten Ernst Juenger sanoo, ja luulee muidenkin olevan samanlaisia pelkureita, porvarillinen yhteiskunta on haavoittuva sille, että aina uusia ja uusia megalomaneja syntyy.
Suomalaisilla työmarkkinoilla näyttäisi olevan sijaa taas megalomanialle. Haitat megalomaniasta ovat nytkin suuret - ruumiita ei tosin tule mutta taloudelliset menetykset ovat suuret.
lauantaina, maaliskuuta 06, 2010
Hyvinvointiyhteiskunta - osa 3
Avioliitto on hieno asia, niin kauan kuin molemmat voivat luottaa toiseensa. Ajoittaisista ristiriidoista huolimatta nainen ja mies vetävät yhtä köyttä ja molemmilla on hyvä olla. Jos avioliitto alkaa rakoilla, yrität korjata sitä jonkin aikaa, mutta mikäli se ei onnistu, pitää lähteä ja pitää lähteä kokonaan. Itse olen elänyt avioliitossa saman naisen kanssa viisitoista vuotta ja olen sitoutunut elämään yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Pojoismainen hyvinvointiyhteiskuntakin on ollut minun mielestäni hieno yhteisö. Yhteisö siinä mielessä, että sitä on elähdyttänyt yhteinen arvo, että yhteiskunnan vähävaraisia ei pidä jättää. Tämä blogi on omalta osaltaan yrittänyt puhua sen puolesta.
Mutta ei puhu enää.
Luin aamulla lehdestä siitä, miten puoluejohtajat haluavat nostaa veroja jotta palvelut voidaan turvata. En kannata. Kannatan leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia. Kannatan lakko-oikeuden purkua ja omistajan oikeutta erottaa lakkoilijat välittömästi.
Tämä ilmoitus ei ole mikään kannanotto hyvinvointivaltiota vastaan sen enempää kuin avioero väkivaltaisesta siipasta on kannanotto avioliitto-instituutiota vastaan. Uskon edelleen molempiin instituutioihin.
En vain kannata tätä hyvinvointivaltiota. Vihaan sitä.
Pojoismainen hyvinvointiyhteiskuntakin on ollut minun mielestäni hieno yhteisö. Yhteisö siinä mielessä, että sitä on elähdyttänyt yhteinen arvo, että yhteiskunnan vähävaraisia ei pidä jättää. Tämä blogi on omalta osaltaan yrittänyt puhua sen puolesta.
Mutta ei puhu enää.
Luin aamulla lehdestä siitä, miten puoluejohtajat haluavat nostaa veroja jotta palvelut voidaan turvata. En kannata. Kannatan leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia. Kannatan lakko-oikeuden purkua ja omistajan oikeutta erottaa lakkoilijat välittömästi.
Tämä ilmoitus ei ole mikään kannanotto hyvinvointivaltiota vastaan sen enempää kuin avioero väkivaltaisesta siipasta on kannanotto avioliitto-instituutiota vastaan. Uskon edelleen molempiin instituutioihin.
En vain kannata tätä hyvinvointivaltiota. Vihaan sitä.
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
tiistaina, maaliskuuta 02, 2010
Kartelli on yhteisö
Kartelli on yhteisö, jonka tuottama julkishyödyke on vapaitten markkinoitten luomaa hintatasoa edullisempi hintataso yhteisön jäsenille. Samalla käytännössä aiheutetaan vapaitten markkinoitten hintatasoa epäedullisempi hintataso yhteisön ulkopuolisille.
Kartelli voi olla esimerkiksi asfaltti-kartelli tai työn myynti -kartelli.
Kartelli - kuten mikä tahansa yhteisö - käyttää vertaisrankaisua ja ulkopuolisten ekskluusiota sen takaamiseen, että tarpeeksi moni osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen.
Vertaisrankaisu materialisoituu työn myynti -kartellin tapauksessa lakkorikkurien demonisointina tai yhteisöstä poissulkemisena. Aikaisemmin rakennuksilla liittoihin (kartelliin) kuulumattomia painostettiin jopa irtisanoutumaan työpaikalta.
Porilainen sosiaalidemokraattinen Uusi Aika lehti runoili vuonna 1926 lakkorikkureista - teksti on samalla esimerkki 20-30-luvun työväenkulttuurin kukoistuksesta:
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän lakonrikkurin.
Lakonrikkuri on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on lakonrikkurilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun lakkorikkuri on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta lakonrikkuriksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon mies lakonrikkuriin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa lakonrikkurilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme lakonrikkuri myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta lakonrikkuri on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea lakonrikkuriksi. Pysy siis ihmisenä. (Lähde Rakennusliiton webbisivu.)
Asfalttikartellin tapauksessa käytettiin siinäkin KKO:n mukaan vertaisrankaisua tai ainakin vertaisrankaisulla uhkaamista:
Lemminkäinen on toiminut kartellin vetäjänä. Lemminkäinen on toiminut urakkahintojen hyväksyjänä ja urakoiden jaon koordinaattorina sekä pääsuostuttelijana, kun kysymys on ollut pienten yritysten liittämisestä kartelliin. Lemminkäinen on tällöin käyttänyt myös uhkailua yhtenä suostuttelukeinona. Kilpailuviraston näyttö osoittaa Lemminkäisen kartellitoiminnan jatkuvuuden koko edellä mainitun ajanjakson ajalta. Ainakin Lemminkäisen asfalttitoiminnan ylin johto on ollut tietoinen kartellista ja osallistunut aktiivisesti sen toimintaan.
Heklökohtainen mielipiteeni AKT-kartellin talkoista
Jos AKT-kartelli edustaisi vähäosaisia, voisin ehkä hyväksyä kartellin. Nyt en hyväksy. Näen asian niin että työmarkkinoilla toimiva kartelli AKT alkaa tänä iltana terrorisoida suomalaista teollisuutta ja tavallisten ihmisten elämää käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa.
Kartelli voi olla esimerkiksi asfaltti-kartelli tai työn myynti -kartelli.
Kartelli - kuten mikä tahansa yhteisö - käyttää vertaisrankaisua ja ulkopuolisten ekskluusiota sen takaamiseen, että tarpeeksi moni osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen.
Vertaisrankaisu materialisoituu työn myynti -kartellin tapauksessa lakkorikkurien demonisointina tai yhteisöstä poissulkemisena. Aikaisemmin rakennuksilla liittoihin (kartelliin) kuulumattomia painostettiin jopa irtisanoutumaan työpaikalta.
Porilainen sosiaalidemokraattinen Uusi Aika lehti runoili vuonna 1926 lakkorikkureista - teksti on samalla esimerkki 20-30-luvun työväenkulttuurin kukoistuksesta:
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän lakonrikkurin.
Lakonrikkuri on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on lakonrikkurilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun lakkorikkuri on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta lakonrikkuriksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon mies lakonrikkuriin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa lakonrikkurilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme lakonrikkuri myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta lakonrikkuri on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea lakonrikkuriksi. Pysy siis ihmisenä. (Lähde Rakennusliiton webbisivu.)
Asfalttikartellin tapauksessa käytettiin siinäkin KKO:n mukaan vertaisrankaisua tai ainakin vertaisrankaisulla uhkaamista:
Lemminkäinen on toiminut kartellin vetäjänä. Lemminkäinen on toiminut urakkahintojen hyväksyjänä ja urakoiden jaon koordinaattorina sekä pääsuostuttelijana, kun kysymys on ollut pienten yritysten liittämisestä kartelliin. Lemminkäinen on tällöin käyttänyt myös uhkailua yhtenä suostuttelukeinona. Kilpailuviraston näyttö osoittaa Lemminkäisen kartellitoiminnan jatkuvuuden koko edellä mainitun ajanjakson ajalta. Ainakin Lemminkäisen asfalttitoiminnan ylin johto on ollut tietoinen kartellista ja osallistunut aktiivisesti sen toimintaan.
Heklökohtainen mielipiteeni AKT-kartellin talkoista
Jos AKT-kartelli edustaisi vähäosaisia, voisin ehkä hyväksyä kartellin. Nyt en hyväksy. Näen asian niin että työmarkkinoilla toimiva kartelli AKT alkaa tänä iltana terrorisoida suomalaista teollisuutta ja tavallisten ihmisten elämää käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)