Jobbik Venäjän asialla

Vaikka minusta on hienoa, että on puolueita, jotka haluavat pysäyttää muslimimaahanmuuton kokonaan, pitää myös tajuta että esimerkiksi Unkarin Jobbik ja Ranskan Front National ovat Putinin työkaluja Eurooppaa vastaan. HS kirjoittaa:

"Jobbikin kansanedustaja Márton Gyöngyösi puhuu kuin Venäjän valtiontelevisio: Länsimaiset kansalaisjärjestöt ovat hiljaisia sodankäynnin välineitä lännen imperialistisissa pyrkimyksissä. Yksinapainen maailmanjärjestys ei toimi, vastapainoksi tarvitaan vahvaa Venäjää.

Vuonna 2014 Gyöngyösi oli Donetskissa tarkkailemassa Ukrainan kapinallisalueen vaaleja venäläistahon pyynnöstä. Hän pitää Krimin valtaamista oikeutettuna. Unkarilainen tutkimuslaitos Political Capital on osoittanut, että Jobbik kääntyi Venäjä-mieliseksi samaan aikaan kun sen rahoitus lisääntyi Jobbikin nykyisen euroedustajan Béla Kovácsin kautta. Kovácsia epäillään vakoilusta Venäjän hyväksi.

Gyöngyösi kiistää Jobbikin olevan Venäjän rahoittama troijanhevonen. ”Tietysti näin sanotaan, mutta väite on (läntisen) sodankäynnin keino.”"

Saman asian on todennut myös PS:n Euro-parlamentaarikko Jussi Halla-aho: 

"Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät [Ukrainan assosiaatio]sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.""

Suomi etääntyy Skandinaviasta

Suomen yhteiskunnan viimeaikaisia trendejä voi tarkastella myös Suomen suhteessa Skandinaviaan. 

Suomi loitontuu koko ajan Skandinaviasta.

1. Taloudellisesti Suomen kansantulo kasvaa selvästi hitaammin kuin muiden Pohjoismaiden. Ei ole merkkejä siitä että asiantila muuttuisi lähiaikoina.

Syy on ainakin osittain se, että Suomen hallitukset ovat kykenemättömiä tekemään vastaavia taloudellisia uudistuksia kuin mitä on tehty Ruotsissa. Syy kykenemättömyyteen taas lienee osittain vahvassa ay-liikkeessä / EK:ssa, jotka käyttävät suurta de facto valtaa, mikä vähentää demokraattisten päätöksenteko-järjestelmän valtaa. Osittain syy on myös poliittisen järjestelmän sisäisessä kitkassa.

2. Turvallisuuspoliittisesti Norja ja Tanska ovat Natossa ja Ruotsi lähestyy jatkuvasti askel askeleelta Nato-jäsenyyttä. Suomi suomettuu uudelleen kovaa vauhtia. Suomi on todellisuudessa jo menettänyt suvereniteettinsa esimerkiksi valita itse sitä liittyykö Natoon vai ei. Venäjän painostus on kulisseissa erittäin kovaa ja Putin ilmoittikin Naton - ja sen laajentumisen - olevan merkittävä turvallisuusuhka Venäjälle. Venäjän etuja "ymmärtävä" pitkän linjan diplomaatti Heikki Talvitie väitti, että Nato-jäsenyys olisi kansallinen itsemurha.

Presidentti Niinistö luottaa - ainakin puheissaan - vielä Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön: ”Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.”

Todellisuudessa Ruotsi on etääntymässä Suomesta ja Suomi-Ruotsi-yhteistyön merkitys Ruotsille kaventuu koko ajan. Maailmanpaikat-blogi ennustaa vuoden 2016 päälinjaa:

Itämeren alueella Venäjä pyrkii liittämään Suomen etupiiriinsä ja käyttämään sitä välineenä Länteen integroitujen Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan epävakauttamiseen. Ennustukseni on, että vuoden 2016 aikana Ruotsi lännettyy ja Suomi suomettuu. Tämä trendi on ollut näkyvissä jo edellisinä vuosina ja vahvistumaan päin viime vuoden kuluessa. Trendi tulee heijastumaan Suomen sisäpolitiikan, elinkeinoelämän ja yleisen yhteiskunnallisen turvallisuuden heikentymisenä, monenlaisina kummallisuuksina ja mahdollisesti yrityksinä palauttaa itsesensuuri. Suomi on oma-aloitteisesti asettunut alueen heikoksi lenkiksi, joten se houkuttelee kohdistamaan vaikutustoiminnan nimenomaan Suomeen - samaan aikaan toki operoiden Baltiassa ja Ruotsissa.

Kriisitietoisuutta Suomessa toki on jo olemassa. Kriisin ratkaisuksi etsitään kuitenkin populistisia ratkaisuja. Kansa uskoo nyt SDP:n vasemmistopopulismiin talouspolitiikan osalta ja Niinistön kauniisiin puheisiin turvallisuuspolitiikan osalta.

Iloinen uutinen väestönlaadun rintamalta.: Dysgenia hidastuu voimakkaasti

Pitkään kehitys on länsimaissa ollut sen suuntaista, että heikkolaatuisin (merkityksessä alhaisen äo:n) väestö lisääntyy nopeammin kuin korkealaatuinen. Nyt trendi on ainakin USA:ssa kääntynyt voimakkaasti. Koulutetuimpien naisten syntyvyys on noussut 50% parissakymmenessä vuodessa.

Miesten osalta toki trendi on ollut jo pitempään, että korkeasti koultetuilla - ja siis keskimäärin älykkäämmillä - on enemmän lapsia - ja usein useammasta avioliitosta - kuin vähemmän koulutetuilla.

(Lähde: http://www.voxeu.org/article/highly-educated-women-no-longer-have-fewer-kids)

Eurooppa-linnoitus on yhteinen asiamme

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Mutta jossain vaiheessa todellisuus tulee vastaan ja "lusikka otetaan kauniiseen käteen". 
Suomen Kuvalehden mukaan Euroopassa Viktor Orbánin pakolaispolitiikka on saamassa laajempaa kannatusta eikä vain nationalistien tai Putinin kavereiden keskuudessa.

Unkarin liberaaliin älymystöön lukeutuva kirjailija György Konrád totesi: ”On tuskallista myöntää, mutta tässä asiassa Orbán oli oikeassa ja liittokansleri Angela Merkel väärässä”.

”Saksan politiikka on vaarallista. Suurin osa Eurooppaan pyrkivistä ei suinkaan ole sotaa pakenevia syyrialaisia vaan parempaa toimeentuloa etsiviä siirtolaisia”, totesi taas Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk.

"On yksin Orbánin ansiota, että keskustelu turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta on siirtynyt siihen, miten vyöry saataisiin pysäytettyä”, kirjoitti liberaali Politico-lehti.

Eurooppaan kohdistuva laaja islamilainen maahanmuutto ei pysähdy ilman, että kaikki Euroopan kansat ymmärtävät ideaalin Eurooppa-linnoituksesta - ideaalin, jota tähän mennessä liberaalit Eurooppa-keskustelijat ovat pitäneet lähinnä fasistisena. Mika Keränen kirjoitti Sarastuksessa:

”Eurooppa-linnoitus” vilahteli käsitteenä siis jo 90-luvun integraatiokeskustelussa. Se oli eräänlainen bête noire myös Suomessa sellaisille EU-jäsenyyden kannattajille, joiden Eurooppa-käsitys oli läpikotaisin valistusfilosofian turmelema. Euroopasta ei kuulemma missään oloissa saisi tulla ”linnoitusta”. Ja tämän sortin ”eurooppalaisiahan” meillä riitti, korkeintavaltionjohtoa myöten....

[Tosiasiassa edes ei ole] kysymys siitä, onko Eurooppa-linnoitus toivottava kehityssuunta maanosallemme; se ei ainoastaan ole toivottava, se on suorastaan koko yhdistyneen Euroopan olemassaolon edellytys, aivan kuten roomalainen limes oli Rooman sine qua non. Kysymys onkin siitä, ovatko eurooppalaiset kypsiä hyväksymään tämän tosiasian ja sulkeutumaan ulkomaailmalta edes niissä puitteissa kuin se on realistisesti ajatellen mahdollista. Vaikka nykyinen kriisi on herättänyt maanosan miettimään keinoja tehostaa ulkorajojen valvontaa ja yhteistä puolustusta, vaikka se on herättänyt jopa orastavaa tietoisuutta monikulttuurisuuden syvästä ongelmallisuudesta ja Euroopan vastaanottamien maahanmuuttovirtojen kestämättömyydestä, niin sopii epäillä, löytyykö aitoa linnoitus-mentaliteettia vielä tässä vaiheessa riittävästi.

Joka tapauksessa nämä toimet, joita on nyt otettu, saattavat olla askel oikeaan suuntaan. Naapurustomme ja siellä erityisesti islamilaisen Lähi-idän luonne takaavat sen, että näitä kriisejä, myös terrori-iskuja, tulee jatkossa lisää ja kaiken todennäköisyyden mukaan entistä rajumpina. Ja kun kerran kunnolla räjähtää, niin se saattaa johtaa eurooppalaisten keskuudessa lopulliseen mentaaliseen muutokseen; toistettakoon, että EU kehittyy kriisien kautta. Euroopan integraatiokehityksen suuriin ja kiistattomiin saavutuksiin kuuluu ilmeisen pitkäkestoinen (en sano ”ikuinen”) rauha Euroopan sisällä; sota sellaisten vanhojen kiistakumppanien kuin Saksa ja Ranska välillä on jo pitkään ollut käytännössä mahdoton. Ja siinä on saavutusta tarpeeksi. Eurooppalainen rauha ja vakaus eivät ole vientikelpoisia tuotteita, ja jos tämä lopulta hyväksytään, kuten aikoinaan roomalaiset lopulta hyväksyivät sen, että heidän (todellinen tai kuviteltu) kutsumuksensa viedä sivistystä ja järjestystä maailmaan oli tullut luonnollisille äärirajoilleen, niin silloin ehkä näemme Euroopanlimeksen nousevan sijoillensa. Tai sitten emme.

Sanoisin myös, että se, että Euroopan kansat ja eurooppalaiset ihmiset kerääntyvät Eurooppa-linnoituksen lipun taakse on myös ainoa tapa, jolla pysäytämme putinismin jatkuvan leviämisen Eurooppaan. Eurooppa-linnoitus on julkishyödyke.
Haluan huomauttaa, että en kannata Orbánin politiikkaa muuten - en erityisesti hänen kansalaisyhteiskuntaan suuntautuneita rajoituksiaan tai veljeilyään venäläisen kanssa.

‘Bell Curve’ täyttää 20 vuotta - Charles Murrayn haastattelu

‘The Bell Curve’ täytti 20 vuotta ja Charles Murrayta haastateltiin kirjan tiimoilta. Kirjan oleelliset pointit pätevät Murrayn mukaan edelleen:

1. Se paljonko ihminen saa palkkaa ja muutenkin pärjää elämässä on yhä enemmän riippuvainen äo:sta. On syntynyt kirjan ennusteen mukaisesti kognitiivinen eliitti, joka tienaa oleellisesti paremmin kuin muu väestö.

American political and social life today is pretty much one great big “Q.E.D.” for the two main theses of “The Bell Curve.” Those theses were, first, that changes in the economy over the course of the 20th century had made brains much more valuable in the job market; second, that from the 1950s onward, colleges had become much more efficient in finding cognitive talent wherever it was and shipping that talent off to the best colleges. We then documented all the ways in which cognitive ability is associated with important outcomes in life — everything from employment to crime to family structure to parenting styles. Put those all together, we said, and we’re looking at some serious problems down the road. 

Murray kannattaa kansalaispalkkaa sen epäoikeudenmukaisuuden edes pieneksi korjaamiseksi, että ihmisten mahdollisuudet ovat äo-erojen takia hyvin erilaiset.

2. Valkoisten ja mustien välinen ero on säilynyt Murrayn mukaan suunnilleen saman kokoisena.

Here’s what Dick and I said [1995]: "There is a mean difference in black and white scores on mental tests, historically about one standard deviation in magnitude on IQ tests (IQ tests are normed so that the mean is 100 points and the standard deviation is 15). This difference is not the result of test bias, but reflects differences in cognitive functioning. The predictive validity of IQ scores for educational and socioeconomic outcomes is about the same for blacks and whites."

Those were our confidently stated conclusions about the black-white difference in IQ, and none of them was scientifically controversial. See the report of the task force on intelligence that the American Psychological Association formed in the wake of the furor over “The Bell Curve.”

What’s happened in the 20 years since then? Not much. The National Assessment of Educational Progress shows a small narrowing of the gap between 1994 and 2012 on its reading test for 9-year-olds and 13-year-olds (each by the equivalent of about 3 IQ points), but hardly any change for 17-year-olds (about 1 IQ-point-equivalent). For the math test, the gap remained effectively unchanged for all three age groups.

On the SAT, the black-white difference increased slightly from 1994 to 2014 on both the verbal and math tests. On the reading test, it rose from .91 to .96 standard deviations. On the math test, it rose from .95 to 1.03 standard deviations.

If you want to say that the NAEP and SAT results show an academic achievement gap instead of an IQ gap, that’s fine with me, but it doesn’t change anything. The mean group difference for white and African American young people as they complete high school and head to college or the labor force is effectively unchanged since 1994.

Miksi kotouttaminen ei onnistunut - vastaanottajamaiden politiikan epäonnistuminen

Hyvä ja kattava artikkeli mainstream-lehdestä (Foreign Affairs) siitä miksi maahanmuuttajien integroituminen Eurooppaan ei ole ollut tehokasta.

Ihmisten jakautuminen erillisiksi etniseksi yhteisöiksi oli suurelta osin eurooppalaisen ns. monikulttuurisuus-politiikan seuraus, eikä välttämättä maahanmuuttajien oma pyrkimys. Radikaalit muslimi-järjestöt ovat sittemmin ottaneet kaiken hyödyn tästä monikultturismin luomasta osin keinotekoisesta etnisestä jakautumisesta:

"Take Muslim identity. Today there is much talk in European countries of a so-called Muslim community—of its views, its needs, its aspirations. But the concept is entirely new. Until the late 1980s, few Muslim immigrants to Europe thought of themselves as belonging to any such thing. That wasn’t because they were few in number. In France, Germany, and the United Kingdom, for example, there were already large and well-established South Asian, North African, and Turkish immigrant communities by the 1980s.

The first generation of North African immigrants to France was broadly secular, as was the first generation of Turkish immigrants to Germany. By contrast, the first wave of South Asian immigrants to arrive in the United Kingdom after World War II was more religious. Yet even they thought of themselves not as Muslims first but as Punjabis or Bengalis or Sylhetis. Although pious, they wore their faith lightly. Many men drank alcohol. Few women wore a hijab, let alone a burqa or a niqab (a full-faced veil). Most attended mosque only occasionally. Islam was not, in their eyes, an all-encompassing philosophy. Their faith defined their relationship with God, not a sacrosanct public identity.

Members of the second generation of Britons with Muslim backgrounds were even less likely to identify with their religion. The same went for those whose parents were Hindu or Sikh. Religious organizations were barely visible within minority communities. The organizations that bound immigrants together were primarily secular and often political; in the United Kingdom, for example, such groups included the Asian Youth Movements, which fought racism, and the Indian Workers’ Association, which focused on labor rights.

Only in the late 1980s did the question of cultural differences become important. A generation that, ironically, is far more integrated and westernized than the first turned out to be the more insistent on maintaining its alleged distinctiveness. The reasons for this shift are complex. Partly they lie in a tangled web of larger social, political, and economic changes over the past half century, such as the collapse of the left and the rise of identity politics. Partly they lie in international developments, such as the Iranian Revolution of 1979 and the Bosnian war of the early 1990s, both of which played an important role in fostering a more heightened sense of Muslim identity in Europe. And partly they lie in European multicultural policies.

Group identities are not natural categories; they arise out of social interaction. But as cultural categories received official sanction, certain identities came to seem fixed. In channeling financial resources and political power through ethnically based organizations, governments provided a form of authenticity to certain ethnic identities and denied it to others.

Multicultural policies seek to build a bridge between the state and minority communities by looking to particular community organizations and leaders to act as intermediaries. Rather than appeal to Muslims and other minorities as citizens, politicians tend to assume minorities’ true loyalty is to their faith or ethnic community. In effect, governments subcontract their political responsibilities out to minority leaders."

Siitä en toki ole samaa mieltä, että ryhmä- identiteetti olisi jotenkin luonnoton - mitä lie luonnottomuudella sitten tässä tarkoitetaankaan. Mutta kieltämättä se voi joskus johtaa ongelmiin. 

Vuoden 2015 kirja evoluutiosta

Lyhyehkö arvosteluni antropologi Joe Henrichin uudesta kirjasta The Secret of Our Success: How Culture Is Driving Human Evolution, Domesticating Our Species, and Making Us Smarter on luettavissa Amazonin webbisivulla.

Paikallinen sopiminen yhteisöllisyyden näkökulmasta

Puhutaan paljon paikallisesta sopimisesta työmarkkinoilla. Paikallinen sopiminen on vaihtoehto toisaalta a) keskitetyille ja liittokohtaisille yleissitoville sopimuksille ja myös sille, että b) jokainen työntekijä sopii erikseen työnantajan kanssa työehdoista markkinalähtöisesti. 

Nämä kolme mallia eivät tietenkään ole kokonaan poissulkevia. Vaikka työehdoista ja palkankorotuksista sovitaan Suomessa keskitetysti, palkasta sovitaan ainakin yksityisissä yrityksissä työhönoton yhteydessä varsin markkinalähtöisesti. Keskitetyn ja liittokohtaisen sopimisen suurin ongelma on, että se ei mahdollista palkkojen alentamista ja nostamista yrityksen taloudellisen tilanteen mukaan.

Esimerkiksi Osmo Soininvaara kannattaa paikallista sopimista:

Juhana Vartiainen on varoittanut yrityskohtaisista työsopimuksista. Ranskassa ay-liikkeen voima ulosmitata yrityksen tuottavuuden nousu palkankorotuksina on johtanut haluttomuuteen investoida. Paikallinen sopiminen voi vaarantaa talouden kehityksen.

Samasta syystä kuin sähkön pitää maksaa kaikille yhtä paljon, pitäisi työn hinnankin olla kilpaileville yrityksille sama – myös Suomessa toimivissa lentoyhtiöissä. Jos jokin yritys ei näillä ehdoilla pärjää, sen on syytäkin vapauttaa työvoimansa tuottavampien yritysten käyttöön: luova tuho.

Vai onkohan sittenkään näin? Viime aikoina luova tuho on ollut melkein pelkkää tuhoa. Uusia työpaikkoja on syntynyt hitaammin kuin vanhoja on kuollut pois. Voisiko kannattamattomissa yrityksissä tinkiä yhteisestä palkkatasosta edes laskusuhdanteen aikana työpaikkojen turvaamiseksi?

Saksassa työehtosopimukset joustavat huonoina aikoina alaspäin. Yritys ja sen työntekijät voivat sopia valtakunnallista tasoa matalammista palkoista. Samalla työnantaja joutuu sitoutumaan säilyttämään työpaikat, mikä ei aina yrityksen tilannetta helpota.

Saksassa työttömyys on vähäistä, mutta työn tuottavuus on kehittynyt heikosti. Työpaikkojen suojeleminen luovalta tuholta hidastaa kasvua pitkällä aikavälillä. Saksan malli on hyvä, jos arvostaa enemmän taloudellista turvallisuutta kuin elintason nousua.

Kannatan myös lämpimästi paikallista sopimista tosin osin eri logiikalla kuin Soininvaara. (Se pitääkö paikallisesta sopimisesta antaa laki, jolla yritykset pakotetaan sopimaan työntekijöidensä kanssa työn ehdoista, minulla ei ole kantaa.) Kannatan paikallista sopimista sanoisinko yhteisöllisyyden logiikalla:

Yritys, jossa työntekijät ja työnantaja kokevat, että heillä on suurelta osin yhteinen etu ajettavana, toimivat tehokkaammin, kuin yritykset missä työnantajan ja työntekijän suhdetta leimaa ensi sijassa ristiriita. 

Yksittäisen työntekijän (tai kollektiivisen sopimisen tapauksessa työntekijä-joukon) välillä vallitsee tietysti aina jonkinasteinen ristiriita: Työntekijä haluaa saada mahdollisimman paljon palkkaa ja työnantaja haluaa pitää palkkakustannukset alhaalla. Toisaalta työnantaja haluaa taata että työntekijä tekee mahdollisimman hyvin lisäarvoa. Uusklassisen taloustieteen rationaalisen aktorin teorian mukaan työntekijä taas haluaa minimoida työpanoksensa - ja koska työsopimuksen on vaikea kattavasti sitouttaa työntekijä tiettyyn työn tasoon paitsi hyvin suoraviivaisesti mitattavassa työssä, syntyy ainakin teoriassa tehokkuusongelma: Vaikka yhteinen etu olisi, että työntekijä maksimoisi työsuorituksensa ja työnantaja maksaisi siitä hyvän palkan, tosiasiassa tätä yhteistä etua ei useinkaan saavuteta. Yritys menee ääritapauksessa konkurssiin - ja työntekijä ja työnantaja menettävät molemmat taloudellisesti ja henkisesti.

Onneksi yritysten välinen verinen kilpailu myös takaa sen, että yritykset, jotka ovat jollain keinoin onnistuneet ratkaisemaan luottamusvajeen ongelman, voittavat olemassaolon taistelussa ja siksi sellaisten yritysten määrä kasvaa, joissa vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Yhden yrityksen keksimiä hyviä ratkaisuja voidaan imitoida muissakin yrityksissä. Olen vakuuttunut, että paikallinen sopiminen toisaalta edistää sitä, että työntekijät kokevat yrityksen edun paremmin omakseen - ja suostuvat hätätilanteessa jopa palkanalennuksiin. Toisaalta paikallinen sopiminen tilanteessa, jossa luottamus puuttuu yrityksen sisällä kokonaan, voi myös heikentää ennestään hyvin huonon luottamuksen yrityksen tuottavuutta. Soininvaaran esimerkki ranskalaisista yrityksistä kuvaa tällaista casea.

Paikallinen sopiminen siis todellakin erottaa jyvät akanoista:

1. ennestään melko hyvän luottamuksen yrityksissä tehokkuus paranee entisestään ja 

2. ennestään heikohkon luottamuksen yrityksissä yrityksen työntekijöiden ja työnantajien on joko kyettävä ratkaisemaan luottamuspula tai ajauduttava tilanteeseen, jossa kaikki keskittyvät repimään kaiken irti yrityksestä ennen lopullista tuhoa.

Kannatan paikallista sopimista en siksi että se hidastaisi luovaa tuhoa kuten Soininvaara vaan siksi, että se uskoakseni tehostaa luovaa tuhoa. Luova tuho tappaa heikon yhteen hiileen puhaltamisen yrityksiä, joissa on epämiellyttävää olla töissä ja jotka tekevät huonoa tulosta. (Ehkä Ranskassakin yritysten äärimmäinen sisäinen hierarkkisuus ja luokkataisteluperinne hiljalleen heikkenevät konkurssien kautta.) 

Ps. Luova tuho ei tietysti kokonaan likvidoi alhaisen luottamuksen yrityksiä, koska rappion logiikka takaa aina, että korkean luottamuksen yritykset rappeutuvat jossain vaiheessa ja menettävät yhteen hiileen puhaltamisen kulttuurin. Konkurssi ratkaisee toki ongelman, mutta ei välittömästi.

Lähteet:

1. Antropologi Pete Richersonin tutkimusprojekti, josta kerroin blogillani melkein 10 vuotta sitten.

2. Oma melkein kolmenkymmenen vuoden kokemus yritysmaailmasta.

3. Taloustiteilijä George Akerlofin kirja Identity Economics: How Our Identities Shape Our Work, Wages, and Well-Being.

Valkoisen miehen rappio?

Referoin aiemmin Charles Murrayn kirjaa USA:n valkoisen alaluokan rappiosta. Merkittävä osa valkoisista miehistä on Murrayn mukaan pudonnut työmarkkinoilta. Työmarkkinoilta putoamiseen liittyy myös putoaminen perhe-järjestelmän ulkopuolelle: Miehet, jotka eivät elä lastensa kanssa tai joille ei ole lapsia, ovat USA:ssa tilastollisesti tehottomampia yhteiskunnan jäseniä kuin muut miehet. Syy/seuraus-suhde on ilmeisesti kaksisuuntainen.

Valkoisen alaluokan (alin 30%) rappio kuminoituu avioliiton merkityksen romahtamisena ja isättömien lasten määrän räjähtämisenä. Kun miehellä ei ole perhettä eli kun hän ei edes koe sitä porukkaa, joka ehkä asuu samassa asunnossa kuin hän ja jossa hän saa naiselta seksiä, omaksi perheekseen, jonka eteen hänen pitäisi tehdä työtä, mies syrjäytyy usein työmarkkinoilta. Jos ei kokonaan, ainakin hänestä tulee alisuorittaja. Kaikkinainen naapuriapu esimerkiksi lasten kasvatuksessa on alaluokan lähiöissä degeneroitunut siihen, että yksihuoltaja-äiti sysää lapsensa lasten äidinäidille. Rikollisuus on lisääntynyt ja yhteisöllisyys on romahtanut.

Tässä väitteessä ei tietenkään ole sinällään mitään uutta. Murray tuo keskusteluun kaksi uutta asiaa a) raaan tilastotiedon, joka osoittaa ilmiön laajuuden ja b) poliittisen johtopäätöksen. Jättäessään suositukset kirjan loppuun hän tekee kirjastaan helpommin hyväksyttävän myös konservatiiveille ja vasemmistoliberaaleille.

Kopioin tähän muutaman tilasto-tiedon. 

Eronneiden osuus avioliiton solmineista on noussut valkoisen alaluokan keskuudessa 35%:iin ja on jatkuvassa nousussa, kun se ylemmän keskuudessa on kymmenen prosentin luokkaa ja tasaantunut. Naimattomien määrä on vastaavasti 25% ja 10%. Myös tyytyväisyys omaan avioliittoon on alaluokan keskuudessa laskenut nopeasti ja on jatkuvassa laskussa, kun taas ylemmän keskiluokan keskuudessa tyytyväisyys omaan avioliittoon on korkea ja nousussa. 40-vuotiaiden alaluokan äitien alaikäisistä lapsista 25% asuu molempien vanhempien luona kun vastaava luku on ylemmän keskiluokan keskuudessa 85%. 

Mitä Charles Murray ei omien sanojensakaan mukaan kuitenkaan havainnut hyvin perusteellisen kirjansa kirjoittamisen aikaan oli se seikka, että keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa - kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.

Economist-lehden mukaan välitön syy kuolleisuuden kasvuun on alkoholimyrkytysten ja huumeiden yliannostus-kuolemien kasvu. Ilmeisesti perimmäisempi syy on masennuksen kasvusta johtuva alkoholin ja huumeiden käytön voimakas lisääntyminen. (Katso varsin dramaattinen kuva kuoleman syistä.)

Kun on seurannut Suomea kuukautta vaille 60 vuotta, ei voi olla havaitsematta, että miehen asema yhteiskunnassa on Suomessa heikentynyt voimakkaasti ja syrjäytyminen on lisääntynyt. Kuolleisuusluvut eivät ilmeisesti ole vielä nousseet - Suomessa miesten elämäntapojen fyysinen tervehtyminen on vielä peittänyt tällaiset ilmiöt.

Ranskan vaalit, maahanmuutto ja Putinin morsiamet

En ole mitenkään innostunut Front Nationalin voitosta Ranskan vaaleissa.

On tietysti tärkeää, että sunnimuslimien maahanmuutolle vihdoin pannaan stoppi. Alkaa olla varsin selvää, että sunniarabien maahanmuuton mukana tulee suuri joukko radikalisoitunutta ääri-islamilaista väkeä. Jopa terroristeja. Vaikka suurin osa sunniarabeista saattaa olla kunnollista työtä etsivää väkeä, radikalisoitumisen riski on koko sunniarabi-väestön keskuudessa korkeaa.

Radikalisoituvat ovat useimmiten materiaalisesti hyvin integroituneita, hyvin koulutettuja ja keskituloisista perheistä olevia toisen tai kolmannen polven sunneja. Radikalisoituminen ei ole reaktio syrjäytymiseen vaan syyt ovat monimutkaisemmat:

"A survey of British jihadists by researchers at Queen Mary College in London found that support for jihadism is unrelated to social inequality or poor education; rather, those drawn to jihadist groups were 18- to 20-year-olds from wealthy families who spoke English at home and were educated to a high, often university, level. In fact, “youth, wealth, and being in education,” as the study put it, “were risk factors.”

... What draws young people (and the majority of would-be jihadis are in their teens or twenties) to jihadi violence is a search for something a lot less definable: for identity, for meaning, for belongingness, for respect. Insofar as they are alienated, it is not because wannabe jihadis are poorly integrated, in the sense of not speaking the local language or being unaware of local customs or having little interaction with others in the society. Theirs is a much more existential form of alienation."  (Lähde: Foreign Affairs.)

Hyvä, että Front Nationalin vaalimenestys osoittaa nyt Euroopalle, että kantaväestö on kyllästynyt sunniarabien maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin.

Suhtaudun kuitenkin Front Nationaliin erittäin epäluuloisesti siksi, että se on selkeästi tukenut Putin  politiikkaa, kuten olen itsekin Sarastus-artikkelissani kuvannut, ja siksi Front Nationalin toiminta tukee Suomen vihollista.

Venäjän uhka on Suomessa ja muissa Venäjän rajamaissa todellisuudessa suurempi ongelma kuin islamismi, vaikka moni haluaa vähätellä tätä. Ylipäätään minun on hyvin vaikea ottaa vakavasti ihmisiä, jotka puhuessaan aivan oikein islamilaisen radikalismin ongelmasta, ohittavat kaikki muut ongelmat vähättelemällä tai jopa kieltämällä ne.

Toki täytyy sanoa, että islamismin ongelmaan keinot ovat selkeämmät. Estetään sunniarabien maahanmuutto. Venäjän uhkaan vastaaminen on vaikeampaa, koska silloin kun Suomella vielä oli mahdollisuus mennä Natoon ilman Venäjän välitöntä aggressiivista reaktiota, Suomen ulkopoliittinen johto Putinin ystävä Tarja Halonen etunenässä teki kaikkensa, jotta se ei onnistuisi. Nyt Natoon meno saattaa olla jo mahdotonta - olemme Venäjän armoilla.

Huolestuttavaa on myös, että osa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ei vain vähättele Venäjän uhkaa, vaan suorastaan ajaa Putinin agendaa. Lukiessani Facebookissa tai Kokoomuksen Verkkouutisissa Venäjän trollin tekstiä olen alkanut toimia niin että, klikkaan nimeä ja yritän arvioida Facebook-seinältä puoluekannan. Lähes aina kun puluekanta selviää, trolli on PS:n tai Muutoksen tai Itsenäisyyspuolueen kannattaja. Toki SDP/SAK:n kannattajia tai vanhoja taistolaisia on jonkun verran mukana.

Euroopan Unionin mureneminen edistää sekin lähinnä Putinin etua. Suomi on niin yksin maailmassa tällä hetkellä Venäjä-vihollisen uhan alla, että jos se menettää kaiken kukkuraksi EU-jäsenyyden ja EU:n vaatimattomat turvatakuut, se on todella yksin. 

Kannanotto: Venäjän suorittamat alueloukkaukset kostautuivat

Venäjä on lukuisia kertoja loukannut nöyryytystarkoituksessa lukuisten naapurimaidensa alueellista koskemattomuutta. Venäjä sai nyt mitä se ansaitsi. Maailman rauhaa Turkin teko ei tietysti edistä - olkoon tahallinen tai vahinko. Toisaalta jos kukaan ei pysäytä Venäjää, se vain jatkaa samalla tiellä.

Sydämessäni iloitsen kuitenkin turkkilaisten kanssa.

Poliittista opportunismia lännessä

Genocidewatch joka on varsin puolueeton kansanmurhien tutkimusinstituutti, totesi syyskuussa: 

"Western nations are not merely ignoring Muslim persecution of Christians in the Middle East, they are actively supporting it by sponsoring “moderate” rebels who in reality are as “radical” and anti-Western as the Islamic State."

Eli maltillisista puhuminen on opportunistista politiikkaa. Ei Lähi-Idässä juurikaan ole mitään maltillisia ryhmiä, joilla olisi laaja kannatus.

Samanlaista poliittista opportunismia on Lännen nyt liittoutua Putinin kanssa ISIS:iä vastaan. Venäjä miehittää useiden eurooppalaisten valtioiden aluetta ja käy Suomeakin kohtaan ilmeistä informaatiosotaa. Ranskan kaksi huippupoliitikkoa Le Pen ja Sarkozy ovat jopa tunnustaneet Krimin miehityksen. Itse kannatan EU:n osallistumista ISIS:in vastaiseen koalitioon lähinnä vain siksi, että positiivinen vastaus Ranskan apupyyntöön vahvistaa EU:n turvatakuujärjestelmää Suomen osalta. Aina kuitenkin pitää pitää mielessä että Venäjä ei ole liittolainen vaan vihollinen.

Kolmas esimerkki on ns. progressiivisten opportunismi. Britannian työväenpuolueen vasemmansiiven pitkän linjan aktiivi Nick Cohen kuvaa vasemmistoliberaalissa Guardianissa "monikultturistista liberalismia" vastakohtana klassinen liberalismi:

"Progressives make excuses for reactionary movements they would describe as fascist in other circumstances... 

Against traditional liberalism stands multicultural liberalism, which the majority of people who call themselves “progressives” believe. An unimprovable example of how it turns old certainties on their heads came two days before the Paris massacres. 

The Muslim Council of Britain demanded a blasphemy law because “Muslim communities need to be able to respond to accusations [against] Muslims, or against the Prophet, in a more effective way”. The council’s guest, Keith Vaz, appeared to agree. It is symptomatic of our time that Vaz is not a Tory traditionalist who thinks it wrong for impious critics to mock the beliefs of the faithful, but a Labour politician. In general today, the left rather than the right, multicultural liberals rather than Tories, are the most likely to defend religious conservatism."

Neljäntenä esimerkkinä mainittakoon vihreiden Heidi Hautala, joka totesi;

"Tiedämme myös, että uskonnolla ei ole tämän terrorin kanssa mitään tekemistä."

Tämä ei vakuuta ainakaan liberaalin Huntington Post-lehden kolumnisti Roy Abbasia:

ISIS, we're told, "has nothing to do with Islam." Even a cursory examination of the history and literature of Islam, Quran and Hadith could easily debunk this above claim as preposterous and could irrefutably establish the fact that not only is ISIS inspired from the Islamic concept of the Caliphate but is also heavily influenced by the radical Islamic jurisprudence of the 13th century Scholar Sheikh Taqi ibn Taymiyyah and later the 18th century scholar Muhammad ibn ʿAbd al-Wahhab. 

ISIS or any other terror group e.g. Al Qaeda are not relentlessly fighting against the West because of some plethora of "legitimate grievances of Muslims due to blunders of American foreign policy" as Robert Fisk, Stop the War Coalition and Noam Chomsky would like many to believe. If grievances and atrocities are considered to be the "reasons" behind ISIS attacks, then by this logic all Indians living in the United Kingdom would be retaliating to avenge the sufferings of their ancestors faced during the British Colonialism. Bangladeshis would carry out attacks against Pakistan since they were once ruthlessly persecuted by them. Jews would be retaliating against Austria, Germany, Hungary and Romania as these countries were among the main perpetrators of the Holocaust. Vietnam would attack the United States for the disaster caused by Agent Orange and Japanese would retaliate against the U.S for the colossal humanitarian tragedy caused by the Hiroshima bombings and Chinese against Japanese for the dreadful 1937 Nanking Massacre.

Mitä Pariisin iskujen jälkeen?

ISIS:in vastainen sotilaallinen operaatio osoittaa ISIS:ille että "ristiretkeläiset" ovat valmiita vastaamaan heille eivätkä vain alistu kuin teuraslampaat. Toisaalta pommitukset Raqqaan aiheuttavat todennäköisesti siellä olevien 500 000:n siviilin radikalisoitumista ja tilanteen kiristymistä entisestään. Guardianin toimittaja Nicholas Hedin on ollut 10kk ISIS:in vankina, joten hänen näkökulmaansa kannattaa kuunnella. Hedin vastustaa pommituksia:

Central to their world view is the belief that communities cannot live together with Muslims, and every day their antennae will be tuned towards finding supporting evidence. The pictures from Germany of people welcoming migrants will have been particularly troubling to them. Cohesion, tolerance – it is not what they want to see.

 Mindless terrorists? The truth about Isis is much worse

Scott Atran

 

Read more

Why France? For many reasons perhaps, but I think they identified my country as a weak link in Europe – as a place where divisions could be sown easily. That’s why, when I am asked how we should respond, I say that we must act responsibly.

And yet more bombs will be our response. I am no apologist for Isis. How could I be? But everything I know tells me this is a mistake. The bombardment will be huge, a symbol of righteous anger. Within 48 hours of the atrocity, fighter planes conducted their most spectacular munitions raid yet in Syria, dropping more than 20 bombs on Raqqa, an Isis stronghold. Revenge was perhaps inevitable, but what’s needed is deliberation. My fear is that this reaction will make a bad situation worse.

While we are trying to destroy Isis, what of the 500,000 civilians still living and trapped in Raqqa? What of their safety? What of the very real prospect that by failing to think this through, we turn many of them into extremists? The priority must be to protect these people, not to take more bombs to Syria. 

Bosnian sota alkoi niin, että serbialaiset ääriryhmät alkoivat ISIS:in jäsenten tavoin murhata siviilejä (muslimisiviilejä) kylissä eri puolilla Bosniaa. Aluksi serbisiviilit eivät kannattaneet näitä ääriryhmiä. Kun muslimit alkoivat kostaa serbeille iskut, myös serbisiviilit alkoivat tuntea olonsa turvattomaksi ja alkoivat kokea ääriserbien paramilitääriryhmät suojelijoikseen. Serbikylien pojat alkoivat liittyä paramilitääriryhmiin ja Jugoslavian armeija asettui serbien puolelle - sisällissodan syttyminen oli taattu.

En ole kuitenkaan välttämättä samaa mieltä Hedinin kanssa. Jos Eurooppa ei reagoi näihin tekoihin pommittamalla tai mieluummin maajoukkojen hyökkäyksellä, kuniankulttuureissa elävät muslimit kokevat, että emme ole edes ihmisiä, kun emme kosta meihin kohdistuvia tekoja. Kostaminen ilmasta pommittamalla on heidän näkökulmastaan kuitenkin todennäköisesti raukkamaista. Ääri-islamia tuskin kuitenkaan pommittamalla saadaan tukahdutettua.

Dramaattisinta mitä nyt voisi tapahtua olisi, että ISIS:in iskut saisivat eurooppalaiset äärioikeistolaiset kostamaan Euroopassa asuville muslimeille. Tämä saisi Euroopan koko muslimiväestön radikalisoitumaan ja johtaisi avoimeen sisällissotaan ja etnisiin puhdistuksiin.

Nykyisen kehityssuunnan suurin hyötyjä on selkeästi Venäjä. Venäjän lähimmät eurooppalaiset liittolaiset kuten Ranskan Front National hyötyvät ISIS:in hyökkäyksestä - niiden kannatus vaaleissa nousee. Toisaalta Ranskan ja jopa USA:n nykyinen poliittinen johto, joka tähän mennessä on kritisoinut Putinin hallintoa voimakkaasti ja eristänyt roistovaltion kansainvälisiltä foorumeilta, on alkanut kokea Venäjän liittolaiseksi sodassa ISIS:iä vastaan. Suomen, Ukrainan ja muiden Rajamaiden kannalta tällainen uusi Lännen ja stalinistien liitto on hyvin ongelmallinen. Onneksi Obaman heikko presidenttikausi sentään lähenee loppuaan.

Fundamentalismin virus

Ihminen on sosiaalinen laji ja ihminen oppii ensi sijassa kopioimalla muilta tapoja ja käytäntöjä.

Tyynenmeren saarilla (oikeammin Mikronesiassa) alkoi 1960-luvulla kulttuurinen epidemia. Nuoret alkoivat tehdä itsemurhia ilman sen kummempaa selittävää henkilökohtaista syytä. Itsemurhat seurasivat tiettyä mallia - ne tehtiin aina hirttäytymällä ja usein yksinäisellä paikalla vähäisen vanhempien kanssa tapahtuneen riidan jälkeen. Itsemurhaepidemiat sammuivat välillä hetkeksi, mutta alkoivat taas uudelleen. Epidemia levisi sosiaalisissa verkostoissa ja se tarttui vain kahden etnisen ryhmän jäseniin. Itsemurhiin liittyi siis mallioppiminen nuorten sosiaalisissa verkoissa.

Eittämättä muslimien fundamentalismi on osittain samanlainen kulttuurinen virus erityisesti eurooppalaisen musliminuorison keskuudessa. Vaikka ensimmäinen sukupolvi olisikin ollut lainkuuliaisia maahanmuuttajia - kiinnostuneita lähinnä lastensa ja tulojensa kasvattamisesta - seuraavassa sukupolvessa vanhempien arvot haastetaan ja kopioidaan oman ryhmän nuorisokulttuuri. Innokkaimmat lähtevät Syyriaan ja palaavat tappamisen taidot takataskussa.

Prosessissa auttaa suuresti se, että Euroopan eri muslimimaista tulleet - alunperin eri etnisiin ryhmiin kuuluneet - ihmiset identifioituvat viimeistään toisessa sukupolvessa ensi sijassa muslimeiksi. Mallioppiminen perustuu yhteiseen identiteettiin tässäkin tapauksessa.

Many French and even second-generation French students of North African origin, who make up the majority in certain schools, live as if they are foreign to the national community. They reply to anything you say to them with two categories: “the French” and “us.” Where once they claimed an Arab identity (which is not, by the way, always self-evident for North Africans), today they increasingly claim a “Muslim”... The situation is similar in every country in Europe (Lähde: Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

Ongelma on tietysti todellisuudessa monisyisempi. Islamiin liittyy opinkappaleita ja kulttuurisia meemejä kuten pyhän sodan ja marttyyriuden glorifiointi sekä seksiorjuuden legalisointi, jotka edistävät terroristista sodankäyntiä riippumatta hetkellisistä muotivirtauksista. Toisaalta on tietysti mahdollista, että radikalisoituminen osana musliminuorison kulttuuria jossain vaiheessa laantuu tai muslimi-identiteetti korvautuu nuorilla eurooppalaisella identiteetillä. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.

Pointtini on kuitenkin se, että sillä, ovatko esimerkiksi Suomeen tulleet muslimit nyt oikeasti paossa ISIS:in terroria ja siksi yhtä lailla ISIS:in vastaisia kuin länsimaiset ihmiset, ei ole niin valtavasti merkitystä. Seuraava sukupolvi maahanmuuttajia identifioi itsensä suurelta osin muslimeiksi ja adoptoi musliminuorison arvot ja käytännöt.

Pystymmekö sitten jotenkin vaikuttamaan maahanmuuttajanuorten arvoihin? Tarjoaako joku Euroopan maa tässä suhteessa Suomelle paremman mallin kuin toinen? Kysymys jääköön auki.

Etkö häpeä?

Vahvin väite pakolaisten vastaanoton puolesta menee tällä hetkellä jotenkin seuraavasti:

Ne ihmiset, jotka tulevat Eurooppaan, pakenevat juuri sitä samaa ISIS:in terroria, jonka uhriksi pariisilaiset ovat joutuneet.

Väitteessä on tiettyä pohjaa ja se on kieltämättä emotionaalisesti vahva.

Toinen näkökulma tulee vahviten esille tohtori Sakari Hankamäeltä:

Pariisin terrori-isku on muslimien häikäilemätön hyökkäys ihmisyyttä, demokratiaa, liberalismia ja valistusihanteita vastaan. Syy kehitysmaiden kurjuuteen ei ole länsimaissa, vaan syynä on kehitysmaiden liiallinen väestönkasvu, jonka takana ovat islamin seksuaalipoliittiset ja laajenemaan pyrkivät normit.

Jos kehitysmaalaisia ei päästetä Eurooppaan, he uhkaavat meitä terrorilla. Ja jos heidät päästetään tänne, silloin he vasta terroriuhan muodostavatkin.

Osavastuussa Pariisin eilisiltaisesta terrori-iskusta ovat ne kaikki länsimaalaiset poliitikot, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi islamin muodostamaan uhkaan. Osasyyllisiä ovat Stefan Löfven, Angela Merkel ja François Hollande, joiden vaikutuksesta Eurooppaan virtaa solkenaan väkeä Lähi-idästä ja Afrikasta, joukossa tietenkin myös terroristeja.

Pariisin terrori-isku on jälleen suora läimäytys länsimaiden hyväntahtoisuutta, auttamisenhalua ja lammasmaisuutta vastaan. Eikö vastaanottopolitiikan tehottomuudesta ja tuhoisuudesta opita mitään?

Paradoksaalista on, että Isistä pakenevien muslimien vastaanottaminen länsimaihin edistää Isisin tavoitetta, joka on islamin levittäminen. Jokainen länsimaihin pyrkivä ja jäävä muslimi palvelee islamilaista vallankumousta ja pyhää sotaa edustavan äärijärjestön tavoitetta. Tämän vuoksi en tee suurta suurta eroa kunnon muslimeina pidettyjen ja terroristien välille, sillä he molemmat ovat saman agendan takana joko tietämättään tai tarkoituksellisesti: lisäämässä islamin poliittista painetta länsimaissa. Kun he pääsevät niskan päälle, on väestönsiirtojen tulosta mahdotonta perua, ja jäljelle jäävät vain raihnaiset hillintäyritykset ja tietysti islam itse: alistuminen.

Nämä kaksi sinänsä loogista näkökulmaa voidaan pukea molemmat hyvin emotionaaliseenkin muotoon:

1. Oletko niin sydämetön, että haluat jättää nämä ihmiset ISIS:in armoille. Etkö häpeä?

2. Oletko valmis tuhoamaan eurooppalaisten nuorten tulevaisuuden vain jotta saat signaloida että olet hyvä ihminen. Etkö häpeä?

Häpeä tekee ihmisestä ihmisen. Häpeän tunne estää meitä rikkomasta moraalisääntöjä, jotka olemme sisäistäneet. Vaikka ajattelen tavalla 2, argumentaatio 1 tekee minuun myös vaikutuksen. Kyllä minua hiukan mietityttää millä motiiveilla tässä toimin.

Eurooppalaisen monikultturismin romahdus

Viime yönä ilmeisesti ISIS:in terroristit ovat hyökänneet lukuisiin kohteisiin Pariisissa ja murhanneet ilmeisesti yli 150 ihmistä. Eurooppalainen monikultturismin muoto, jossa Lähi-Idästä ja Maghrebista (Pohjois-Afrikasta) otetaan Eurooppaan pakolaisia tai työperäistä maahanmuuttoa on tullut tiensä päähän.

Tämä mielipide ei edellytä mitään kansallismielistä ideologiaa tai agendaa, silkka talonpoikaisjärki riittää. Arabimaiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu onnistuu, jos onnistuu, paikan päällä. Ongelmia ei pidä globalisoida päästämällä Eurooppaan, USA:han ja Australiaan ongelmamaiden väestöä paitsi ehkä selkeästi sorrettuja erityisryhmiä kuten kristittyjä ja yazideja.

Kirjoitin 2009, että Raja on upea instituutio ja lainasin ekologi Garret Hardinia:

"The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

On selvää, että joitain ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voi ratkaista ilman globaalia toimintaa. Jotta todelliset globaalit ongelmat saadaan ratkaistua, globaalien ongelmien määrä on minimoitava. Globaali väestöräjähdys voidaan ratkaista jakamalla se kansalllisiin väestöräjähdyksiin. Globaali terrorismi voidaan ainakin osin ratkaista jakamalla se kansallisiin terrorismiongelmiin."

Muurin rakentamista Euroopan ympärille on pidetty taantumuksellisena. Olisiko kuitenkin niin, että esimerkiksi keskiaikaisessa kaupungissa hyvin varustettu muuri edusti yhteisöllisyyttä ja sivistystä siinä missä köyhäinhoito, laki ja järjestys ja hyvin hoidetut kadut. Geneven kaupunkivaltiossa Kalvinin aikaan yhteisöllisyys oli niin voimakasta, että jokaisen rikkaankin oli osallistuttava sairaaloissa sairaiden hoitoon.

Euroopan ympärille on rakennettava muuri Venäjää ja ISIS:iä vastaan. Euroopan kansojen pitää löytää toisensa Venäjän, Lähi-Idän ja Maghrebin vihamielisiä voimia vastaan. Barbaareja emme ole, olkaamme siis eurooppalaisia.

On pakko nyt vaan yrittää

Suomalainen demokratia on kykenemätön.

Se on kykenemätön turvaamaan Suomen kansalaisia ulkomailta maahan tunkeutuvilta ihmisiltä, joiden mukana tulee ISIS:in terroristeja. Demokratialla olisi mm. ollut rutkasti aikaa tehdä päätös, että Suomesta Syyrian lähteviltä ja myöhemmin palaavilta otetaan pois passi ja Suomen kansalaisuus. Demokratia teeskentelee, että kesällä alkanut pakolaiskriisi tuli yllätyksenä. Vaikka jokainen näki että suuri riski pakolaisvyöryn leviämisestä Suomeen oli olemassa, siihen ei valmistauduttu, koska kukaan ei ole demokratiassa vastuussa mistään.

Demokratia on kykenemätön turvaamaan kansallista itsenäisyyttä hankkimalla liittolaisia muista länsimaista. Kansan enemmistön "tahto" pysyä Naton ulkopuolella - "tahto" joka perustuu massan typeryyteen - ja poliitikkojen aiempi naivi usko Venäjän muutokseen on estänyt Suomea pääsemästä muiden länsimaiden joukkoon Natoon. Suomi on siirtymässä uuden suomettumisen aikaan, jossa mm. pääministeri puhuu Suomen ja Venäjän hyvistä suhteista. Demokratia on kykenemätön takaamaan todellista läkinäkyvyyttä ja sananvapautta ulkopoliittisissa ja turvallisuuspoliittisissa asioissa. Kun Niinistöltä kysyttiin, mitä Suomi tekee jos Ruotsi menee Natoon, hän kieltäytyy vastaamasta.

Demokratia on myös kykenemätön ratkaisemaan Suomen taloudellisia ongelmia esimerkiksi sisäisellä devalvaatiolla. Sen sijaan demokratia alistuu korporaatiovallalle, jolle ei silläkään ole mitään todellista vastuuta Suomen kohtalosta.

Suomessa on puhuttu paljon siitä, että poliitikkojen pitäisi kuunnella kansaa. Tämäkin on varsin kyseenalaista. Onhan kansa ja kansan kuuntelijat juuri pitäneet Suomen Naton ulkopuolella. Toisaalta kansaa on helppo manipuloida. Suomen Kuvalehti kirjoitti vuonna 2010 pääkirjoituksessaan - siis Tarja Halosen presidenttikaudella:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Demokratia on varsin kykenemätön vastaamaan Venäjän informaatiosodan haasteisiin ja estämään niiden maanpettureiden toimintaa, jotka ovat alkaneet levittää uutta denialismia "Venäjä ei ole uhka". Uusi denialismi perustuu EU-vihaan ja se tukee Venäjän asiaa. Venäjän informaatiosotaa Suomea vastaan.

Suomi tuskin tulee ratkaisemaan demokratian kriisiä sotilasdiktatuurilla. Valitettavasti. Siksi demokratiaa on sen kaikesta vastenmielisyydestä huolimatta pyrittävä vahvistamaan niin, että se kykenee ratkaisemaan ongelmia. On osallistuttava kansalaiskeskusteluun rakentavalla tavalla. Vaikka olen - kuten ylläolevasta näkyy - varsin lohduton tilanteen suhteen, en näe oikein muuta mahdollisuutta kuin reformin ja demokratian tien.

Tavallaan olemme samassa häkissä muiden Suomen kansalaisten kanssa ja meillä on tietynlainen kohtalonyhteys. Isänmaa ja kansakunta tuntuu valitettavasti yhä enemmän häkiltä kuin miltään positiiviselta. Ihmisten kannattaisi vakavasti miettiä myös sitä, että tuo häkki ei estä varsinkaan koulutettuja nuoria lähtemästä maasta. Vuonna 1939 Suomen joutuessa venäläisen hyökkäyksen kohteeksi ulkomailla opiskelevat nuoret miehet palasivat maahan taistelemaan. Nykyään on suurena riskinä, että lukumääräisesti pieni nuorisomme alkaa poistua taloudellisesti ja henkisesti ankeasta Suomesta muualle ja jättää vaikka asevelvollisuutensa kokonaan suorittamatta. Tässä luterilaisen työmoraalin maassa ei enää ole edes työtä, koska tänne ei juurikaan investoida.

On pakko nyt vaan yrittää.

Venäjä edistää pakolaisuutta Eurooppaan ja tukee ISIS:iä pommituksin

Kuten tunnettua, useat Euroopan äärioikeistolaiset tai kansallismieliset puolueet ovat ryhtyneet Putinin morsiamiksi. Samassa joukossa on myös amerikkalaisia libertaareja ja konservatiiveja. Puhuin Sarastuksessa Uudesta Kominternista.

Venäjää on näissä piireissä pidetty jopa eurooppalaisen sivistyksen puolustajaksi islamia vastaan. Kirjoitin Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjassa:

"Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään.

Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan. Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:

Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”. Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla? Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla."

Tosiasiassa Venäjä toimii ilmeisesti löyhässä yhteistyössä ISIS:in kanssa amerikkalaisten tukemia "maltillisempia" Syyrian hallituksen vastustajia vastaan.  Kun Venäjän mukahyökkäys ISIS:in kimppuun alkoi, ja Venäjä alkoi pommittamaan ISIS:in ja al Assadin yhteisiä vihollisia,

ISIS eteni oleellisesti "maltillisten" oppsitiovoimien kustannuksella. Venäjä on tavallaan antanut ISIS:ille ilmavoimat käyttöön.

Venäjän peli ISIS:in puolella on ilmeisesti jatkunut jo jonkun aikaa. Verkkouutiset kirjoitti:

Kansanedustaja ja entinen Viron turvallisuuspalvelun johtaja Erik-Niiles Kross kirjoittaa Postimees-lehdessä Venäjän strategiasta Syyriassa ja Lähi-idässä. Terrorisminvastaisen sodan verukkeella Venäjän on tarkoitus kasvattaa valtaansa alueella.

Krossin mukaan Venäjän strategiaan on sisältynyt Syyrian tilanteen hämmentäminen houkuttelemalla alueelle jihadisteja Kaukasukselta.

"Venäjän turvallisuuspalveluilla oli tshetsheeneille yksinkertainen viesti: 'Me joko tapamme teidät kaikki, tai te lähdette autiomaahan haalimaan rikkauksia ja ikuista kunniaa", Kross kirjoittaa.

Venäjän toimista jihadistien houkuttelemiseksi Isisin riveihin on kirjoittanut myös venäläinen oppositiolehti Novaja Gazeta.

Nyt vaikuttaa ehkä jopa siltä, että Venäjä rahoittaa pakolaisten saapumista Eurooppaan epästabilisoidakseen EU:ta ja Eurooppaa. Äärioikeistolaiset ja kansallismieliset Putinin ystävät ovat siis oudossa porukassa. Tukemassa ääri-islamia ja Venäjää - ja edistämässä pakolaisuutta.

Maahanmuuton vaikutuksia

Näyttää siltä, että Suomeen tulee tänä vuonna runsaasti maahanmuuttajia. Vaikuttaa siltä, että poliitikot kokevat, että asialle ei mitään mahda. Sopimukset edellyttävät ... inhimillisyys vaatii... Tällaiset perustelut ovat minusta hyvinkin kyseenalaistettavissa kansakunnan suvereniteetin periaatteella - ja järjen käytön periaattella. Mutta oletetaanpa nyt, että turvapaikan haku todella jatkuu voimakkaana ja jostain syystä suurella osalle annetaan turvapaikka.

Rationaalisia ratkaisuja hakevat sosiaaliliberaalit - kuten Soininvaara - ovat identifioineet mm. sen ongelman, että kotoutuminen edellyttää työpaikkaa. Tämä on tietysti totta.

Töihin pitäisi päästä nopeasti.

Työttömän soveltuvuus työntekoon heikkenee työttömyyden pitkittyessä, eivätkä ulkomaalaiset ole tässäkään suhteessa erilaisia.

Jotta työpaikan saaminen olisi mahdollista, joitain sääntöjä on pikaisesti muutettava:

Työntekokielto on kumottava

On välittömästi, vielä tässä kuussa, kumottava määräys, jonka mukaan turvapaikan hakija ei saa tehdä työtä. 

Palkkaamisen tulee kannattaa

Kukaan ei ota täydellä palkalla töihin kielitaidotonta irakilaista. Jollakin tavoin hänen palkkaamisestaan tulee tehdä työnantajalle edullista. Meillä on työehtosopimusten yleissitovuus, joka tässä tapauksessa toimii maahanmuuttajien vahingoksi, koska he eivät voi pienemmällä palkalla kompensoida huonoa kielitaitoaan.

Yleissitovuudesta on siksi päästävä - tai kuten Soininvaara ehdottaa on tehtävä yleissitovuuteen poikkeuksia:

Harjoittelijapalkat työehtosopimuksissa tunnetaan. En tarkkaan tiedä, millä kriteereillä työntekijä voidaan palkata harjoittelijana, mutta maallikosta tuntuu, että juuri tällaiseen tapaukseen tuo mahdollisuus sopisi. Toinen, paljon jäykempi malli olisi palkkatuki. Juuri nyt palkkatukirahat ovat lopussa, mutta lisäbudjettia tämä maahanmuuttotilanne joka tapauksessa vaatii.

Hieman kyseenalaista on, että Soininvaara, joka itse on voimakkaasti ajanut sosiaaliturvan yksinkertaistamista,  haluaa palkkaukseen esittää tällaisia häkkäyksiä ja porsaanreikien käyttämisiä ongelmien ratkaisussa. Selkeämpää minusta olisi yleissitovuuden - ja sitä kautta minimipalkka-järjestelmän - purku ja haittavaikutusten korvaaminen kansalaisille pienellä kansalaispalkalla.

Mutta yhtäkaikki. Näemme yleisen kuvion:

maahanmuutto kuten mikä tahansa ulkoinen tai sisäinen shokki aiheuttaa uusia paineita nykyjärjestelmälle ja johtaa nykyjärjestelmän evoluutioon tai romahdukseen

Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter käsitteli asiaa talouden osalta. Uudet teknologiat ovat taloudessa shokkeja, jotka johtavat vanhojen rakenteiden murtumiseen, vanhojen yritysten tuhoutumiseen ja uusien syntyyn. Markkinatalouden tehokkuus syntyykin Schumpeterin mukaan ensi sijassa tämän prosessin  kautta, eikä niinkään uusklassisen teorian täydellisen kilpailun kautta.

Maailma ei kehity suunnitelmallisesti, vaan sitä kautta että ulkoiset shokit tai hyvää tarkoittavien reformien yllättävät ja dramaattiset sivuvaikutukset aiheuttavat murroksia, jotka pakottavat organisaatiot ja ihmiset innovoimaan ja hylkäämään olemassaolevat tavat toimia. (Itäblokkikin romahti lopulta Unkarin päätökseen olla vartioimatta rajaansa kuin virka-aikaan.)

Maahanmuuttokriittisenä en hyväksy sitä, että Suomi ottaa tänne ensin kymmeniä tuhansia sunnimiehiä - perheenyhdistämisen kautta luvut muuttuvat sadoiksi tuhansiksi. Mutta markkinatalouden kannattajana toivon, että maahanmuutto aiheuttaa sellaisen ulkoisen shokin, että palkkakartelli-järjestelmä (yleissitovuus) epästabiloituu.

En tiedä missä määrin Soininvaara tämän tajuaa, mutta maahanmuuton edistäminen johtaa mahdollisesti muutoksiin, joita Vihreiden populistijohtajan Ville Niinistön lanseeraama "liberaali oppositio" vastustaa. Siis "sopimusvapauden rajoittamiseen" eli selkokielellä pakkosopimus-järjestelmän murtumiseen.

Optimismia(kin) Syyriassa - kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa

Foreign Policyn artikkeli kuvastaa mielialoja alaviittien asuma-alueilla Syyriassa. Venäläisten avulla Syyria tulee vapautumaan terroristeista, on ihmisten mielipide. Alaviittien tyytyväisyys on tietysti ymmärrettävää.

Venäjä on saamassa voimakasta jalansijaa Lähi-Idässä. Venäjän hyökkäys Syyrian hallintoa vastaan taistelevia joukkoja vastaan voittaa Venäjälle liittolaisia Iranista, Irakin shiiahallitukselta, Syyrian hallinnolta ja Libanonin shiialaiselta Hizbollah-järjestöltä.

Samaan aikaan kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa lännessä. Brittiläiset Economist ja Guardian ovat todenneet Obaman heikkouden. Economist esittää jo toivomuksen, että Obaman lupaama joukkojen vetäminen Afganistanista ensi vuoden aikana on peruttava ja jatkaa:

Both [loss of] Kunduz [by US backed Afghan government] and Russia’s bombing are symptoms of the same phenomenon: the vacuum created by Barack Obama’s attempt to stand back from the wars of the Muslim world. America’s president told the UN General Assembly this week that his country had learned it “cannot by itself impose stability on a foreign land”; others, Iran and Russia included, should help in Syria. 

Mr Obama is not entirely wrong. But his proposition hides many dangers: that America throws up its hands; that regional powers, sensing American disengagement, will be sucked into a free-for-all; and that Russia’s intervention will make a bloody war bloodier still. Unless Mr Obama changes course, expect more deaths, refugees and extremism. 

Ulkopoliittisesti heikko presidentti Amerikassa on suurempi turvallisuuspoliittinen uhka maailmalle kuin jyrkinkään haukka.


Putin on pitkään kritisoinut puheissaan USA:n johtamaa yksinapaista maailmaa. Obaman heikkous on tukenut Putinin taistelua yksinapaisuutta vastaan. Amerikan maailmanpoliisin asema on heikentynyt.

Kirjoitin Sarastuksessa siitä, miten Amerikan maailmanpoliisiaseman heikkeneminen vaikuttaa pienten kansojen turvallisuuteen:

Miten maailmanpoliisi-aseman mureneminen tulevaisuudessa konkretisoituu jää nähtäväksi. Tuleeko Iranista ydinasevaltio? Alkaako Venäjä laajemminkin sekaantumaan naapureidensa sisäisiin asioihin väkivallalla uhaten? Seuraavatko Kiina ja Intia Venäjän esimerkkiä? 

Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta. 

Nykyaika [=yksinapainen maailma] ei tietenkään [sekään] ole [ollut] vapaa sodista. USA on käynyt sotia Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa niin kuin Britannia aikoinaan esimerkiksi Krimillä, Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa, mutta nykyaika edustaa kuitenkin suhteellista rauhantilaa verrattuna siihen, millä tulevaisuus meitä Morrisin mielestä uhkaa [kun USA:n asema maailmanpoliisina murenee].

Afganistanin hallinto suurissa ongelmissa

USA:n ja sen liittolaisten vetäytymisen takia Afganistanin puolustus on siirtymässä Afganistanin hallituksen omille turvallisuusjoukoille. Turvallisuusjoukkojen moraali on heikko: turvallisuusjoukoissa ollaan ilmeisesti lähinnä palkan takia ja vastoinkäymisten sattuessa turvallisuusjoukkojen sotilaat yksinkertaisesti lähtevät kotiinsa.

300 000 asukkaan pohjoisafganistanilainen Kunduz, jota puolustamassa oli tuhansia turvallisuusjoukkojen sotilaita, joutui muutaman sadan Talebanin taistelijan hyökkäyksen kohteeksi. Puolustus romahti. Taleban on nyt laajentamassa aluettaan Kunduzin ympäristössä.

Usko Afganistanin hallintoon kaatuu afganilaisten ja amerikkalaisten silmissä kokonaan, ellei hallinto onnistu ottamaan Kunduzia takaisin.

Naton yritys jättää puolustus afganistanilaisille muistuttaa Vietnamin sodan loppuvaiheessa tapahtunutta Vietnamin sodan vietnamisointia. Etelä-Vietnamin puolustus jäi Etelä-Vietnamin armeijan tehtäväksi. Vaikka Etelä-Vietnamin armeija oli moraaliltaan ja taidoiltaan Afganistanin turvallisuusjoukkoja paremmin motivoitunutta, niin oli vihollinenkin hyvin motivoitunutta ja taistelu oli toivoton.

USA:n ja Naton perääntyminen Afganistanista johtaa todennäköisesti Afganistanin nykyhallinnon korvautumiseen ääri-islamisteilla. Taleban ei ole kuitenkaan yksin kärkkymässä valtaa. ISIS toimii myös Afganistanissa.

Naton aikaisempi pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi helmikuussa 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen:

Tämä on eturintama taistelussa terrorismia vastaan ja sillä mitä tapahtuu Hindu Kush on merkitystä, koska jos terrorismia ei käsitellä Afganistanissa, vaikutukset eivät näy vain Afganistanissa ja koko alueella, vaan myös Lontoossa, Brysselissä ja Amsterdamissa.

Nyt näyttää tosin, että suurempi terrorismin levittäjä on tällä kertaa lännempänä Syyriassa ja Libyassa kuin Afganistanissa. Mutta de Hoop Schefferin ennustus on muuten ajankohtaisempi kuin koskaan. ISIS:in liput ovat liehuneet jo Lontoossa ja Amsterdamissa.