Poliittista opportunismia lännessä

Genocidewatch joka on varsin puolueeton kansanmurhien tutkimusinstituutti, totesi syyskuussa: 

"Western nations are not merely ignoring Muslim persecution of Christians in the Middle East, they are actively supporting it by sponsoring “moderate” rebels who in reality are as “radical” and anti-Western as the Islamic State."

Eli maltillisista puhuminen on opportunistista politiikkaa. Ei Lähi-Idässä juurikaan ole mitään maltillisia ryhmiä, joilla olisi laaja kannatus.

Samanlaista poliittista opportunismia on Lännen nyt liittoutua Putinin kanssa ISIS:iä vastaan. Venäjä miehittää useiden eurooppalaisten valtioiden aluetta ja käy Suomeakin kohtaan ilmeistä informaatiosotaa. Ranskan kaksi huippupoliitikkoa Le Pen ja Sarkozy ovat jopa tunnustaneet Krimin miehityksen. Itse kannatan EU:n osallistumista ISIS:in vastaiseen koalitioon lähinnä vain siksi, että positiivinen vastaus Ranskan apupyyntöön vahvistaa EU:n turvatakuujärjestelmää Suomen osalta. Aina kuitenkin pitää pitää mielessä että Venäjä ei ole liittolainen vaan vihollinen.

Kolmas esimerkki on ns. progressiivisten opportunismi. Britannian työväenpuolueen vasemmansiiven pitkän linjan aktiivi Nick Cohen kuvaa vasemmistoliberaalissa Guardianissa "monikultturistista liberalismia" vastakohtana klassinen liberalismi:

"Progressives make excuses for reactionary movements they would describe as fascist in other circumstances... 

Against traditional liberalism stands multicultural liberalism, which the majority of people who call themselves “progressives” believe. An unimprovable example of how it turns old certainties on their heads came two days before the Paris massacres. 

The Muslim Council of Britain demanded a blasphemy law because “Muslim communities need to be able to respond to accusations [against] Muslims, or against the Prophet, in a more effective way”. The council’s guest, Keith Vaz, appeared to agree. It is symptomatic of our time that Vaz is not a Tory traditionalist who thinks it wrong for impious critics to mock the beliefs of the faithful, but a Labour politician. In general today, the left rather than the right, multicultural liberals rather than Tories, are the most likely to defend religious conservatism."

Neljäntenä esimerkkinä mainittakoon vihreiden Heidi Hautala, joka totesi;

"Tiedämme myös, että uskonnolla ei ole tämän terrorin kanssa mitään tekemistä."

Tämä ei vakuuta ainakaan liberaalin Huntington Post-lehden kolumnisti Roy Abbasia:

ISIS, we're told, "has nothing to do with Islam." Even a cursory examination of the history and literature of Islam, Quran and Hadith could easily debunk this above claim as preposterous and could irrefutably establish the fact that not only is ISIS inspired from the Islamic concept of the Caliphate but is also heavily influenced by the radical Islamic jurisprudence of the 13th century Scholar Sheikh Taqi ibn Taymiyyah and later the 18th century scholar Muhammad ibn ʿAbd al-Wahhab. 

ISIS or any other terror group e.g. Al Qaeda are not relentlessly fighting against the West because of some plethora of "legitimate grievances of Muslims due to blunders of American foreign policy" as Robert Fisk, Stop the War Coalition and Noam Chomsky would like many to believe. If grievances and atrocities are considered to be the "reasons" behind ISIS attacks, then by this logic all Indians living in the United Kingdom would be retaliating to avenge the sufferings of their ancestors faced during the British Colonialism. Bangladeshis would carry out attacks against Pakistan since they were once ruthlessly persecuted by them. Jews would be retaliating against Austria, Germany, Hungary and Romania as these countries were among the main perpetrators of the Holocaust. Vietnam would attack the United States for the disaster caused by Agent Orange and Japanese would retaliate against the U.S for the colossal humanitarian tragedy caused by the Hiroshima bombings and Chinese against Japanese for the dreadful 1937 Nanking Massacre.

Mitä Pariisin iskujen jälkeen?

ISIS:in vastainen sotilaallinen operaatio osoittaa ISIS:ille että "ristiretkeläiset" ovat valmiita vastaamaan heille eivätkä vain alistu kuin teuraslampaat. Toisaalta pommitukset Raqqaan aiheuttavat todennäköisesti siellä olevien 500 000:n siviilin radikalisoitumista ja tilanteen kiristymistä entisestään. Guardianin toimittaja Nicholas Hedin on ollut 10kk ISIS:in vankina, joten hänen näkökulmaansa kannattaa kuunnella. Hedin vastustaa pommituksia:

Central to their world view is the belief that communities cannot live together with Muslims, and every day their antennae will be tuned towards finding supporting evidence. The pictures from Germany of people welcoming migrants will have been particularly troubling to them. Cohesion, tolerance – it is not what they want to see.

 Mindless terrorists? The truth about Isis is much worse

Scott Atran

 

Read more

Why France? For many reasons perhaps, but I think they identified my country as a weak link in Europe – as a place where divisions could be sown easily. That’s why, when I am asked how we should respond, I say that we must act responsibly.

And yet more bombs will be our response. I am no apologist for Isis. How could I be? But everything I know tells me this is a mistake. The bombardment will be huge, a symbol of righteous anger. Within 48 hours of the atrocity, fighter planes conducted their most spectacular munitions raid yet in Syria, dropping more than 20 bombs on Raqqa, an Isis stronghold. Revenge was perhaps inevitable, but what’s needed is deliberation. My fear is that this reaction will make a bad situation worse.

While we are trying to destroy Isis, what of the 500,000 civilians still living and trapped in Raqqa? What of their safety? What of the very real prospect that by failing to think this through, we turn many of them into extremists? The priority must be to protect these people, not to take more bombs to Syria. 

Bosnian sota alkoi niin, että serbialaiset ääriryhmät alkoivat ISIS:in jäsenten tavoin murhata siviilejä (muslimisiviilejä) kylissä eri puolilla Bosniaa. Aluksi serbisiviilit eivät kannattaneet näitä ääriryhmiä. Kun muslimit alkoivat kostaa serbeille iskut, myös serbisiviilit alkoivat tuntea olonsa turvattomaksi ja alkoivat kokea ääriserbien paramilitääriryhmät suojelijoikseen. Serbikylien pojat alkoivat liittyä paramilitääriryhmiin ja Jugoslavian armeija asettui serbien puolelle - sisällissodan syttyminen oli taattu.

En ole kuitenkaan välttämättä samaa mieltä Hedinin kanssa. Jos Eurooppa ei reagoi näihin tekoihin pommittamalla tai mieluummin maajoukkojen hyökkäyksellä, kuniankulttuureissa elävät muslimit kokevat, että emme ole edes ihmisiä, kun emme kosta meihin kohdistuvia tekoja. Kostaminen ilmasta pommittamalla on heidän näkökulmastaan kuitenkin todennäköisesti raukkamaista. Ääri-islamia tuskin kuitenkaan pommittamalla saadaan tukahdutettua.

Dramaattisinta mitä nyt voisi tapahtua olisi, että ISIS:in iskut saisivat eurooppalaiset äärioikeistolaiset kostamaan Euroopassa asuville muslimeille. Tämä saisi Euroopan koko muslimiväestön radikalisoitumaan ja johtaisi avoimeen sisällissotaan ja etnisiin puhdistuksiin.

Nykyisen kehityssuunnan suurin hyötyjä on selkeästi Venäjä. Venäjän lähimmät eurooppalaiset liittolaiset kuten Ranskan Front National hyötyvät ISIS:in hyökkäyksestä - niiden kannatus vaaleissa nousee. Toisaalta Ranskan ja jopa USA:n nykyinen poliittinen johto, joka tähän mennessä on kritisoinut Putinin hallintoa voimakkaasti ja eristänyt roistovaltion kansainvälisiltä foorumeilta, on alkanut kokea Venäjän liittolaiseksi sodassa ISIS:iä vastaan. Suomen, Ukrainan ja muiden Rajamaiden kannalta tällainen uusi Lännen ja stalinistien liitto on hyvin ongelmallinen. Onneksi Obaman heikko presidenttikausi sentään lähenee loppuaan.

Fundamentalismin virus

Ihminen on sosiaalinen laji ja ihminen oppii ensi sijassa kopioimalla muilta tapoja ja käytäntöjä.

Tyynenmeren saarilla (oikeammin Mikronesiassa) alkoi 1960-luvulla kulttuurinen epidemia. Nuoret alkoivat tehdä itsemurhia ilman sen kummempaa selittävää henkilökohtaista syytä. Itsemurhat seurasivat tiettyä mallia - ne tehtiin aina hirttäytymällä ja usein yksinäisellä paikalla vähäisen vanhempien kanssa tapahtuneen riidan jälkeen. Itsemurhaepidemiat sammuivat välillä hetkeksi, mutta alkoivat taas uudelleen. Epidemia levisi sosiaalisissa verkostoissa ja se tarttui vain kahden etnisen ryhmän jäseniin. Itsemurhiin liittyi siis mallioppiminen nuorten sosiaalisissa verkoissa.

Eittämättä muslimien fundamentalismi on osittain samanlainen kulttuurinen virus erityisesti eurooppalaisen musliminuorison keskuudessa. Vaikka ensimmäinen sukupolvi olisikin ollut lainkuuliaisia maahanmuuttajia - kiinnostuneita lähinnä lastensa ja tulojensa kasvattamisesta - seuraavassa sukupolvessa vanhempien arvot haastetaan ja kopioidaan oman ryhmän nuorisokulttuuri. Innokkaimmat lähtevät Syyriaan ja palaavat tappamisen taidot takataskussa.

Prosessissa auttaa suuresti se, että Euroopan eri muslimimaista tulleet - alunperin eri etnisiin ryhmiin kuuluneet - ihmiset identifioituvat viimeistään toisessa sukupolvessa ensi sijassa muslimeiksi. Mallioppiminen perustuu yhteiseen identiteettiin tässäkin tapauksessa.

Many French and even second-generation French students of North African origin, who make up the majority in certain schools, live as if they are foreign to the national community. They reply to anything you say to them with two categories: “the French” and “us.” Where once they claimed an Arab identity (which is not, by the way, always self-evident for North Africans), today they increasingly claim a “Muslim”... The situation is similar in every country in Europe (Lähde: Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

Ongelma on tietysti todellisuudessa monisyisempi. Islamiin liittyy opinkappaleita ja kulttuurisia meemejä kuten pyhän sodan ja marttyyriuden glorifiointi sekä seksiorjuuden legalisointi, jotka edistävät terroristista sodankäyntiä riippumatta hetkellisistä muotivirtauksista. Toisaalta on tietysti mahdollista, että radikalisoituminen osana musliminuorison kulttuuria jossain vaiheessa laantuu tai muslimi-identiteetti korvautuu nuorilla eurooppalaisella identiteetillä. Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.

Pointtini on kuitenkin se, että sillä, ovatko esimerkiksi Suomeen tulleet muslimit nyt oikeasti paossa ISIS:in terroria ja siksi yhtä lailla ISIS:in vastaisia kuin länsimaiset ihmiset, ei ole niin valtavasti merkitystä. Seuraava sukupolvi maahanmuuttajia identifioi itsensä suurelta osin muslimeiksi ja adoptoi musliminuorison arvot ja käytännöt.

Pystymmekö sitten jotenkin vaikuttamaan maahanmuuttajanuorten arvoihin? Tarjoaako joku Euroopan maa tässä suhteessa Suomelle paremman mallin kuin toinen? Kysymys jääköön auki.

Etkö häpeä?

Vahvin väite pakolaisten vastaanoton puolesta menee tällä hetkellä jotenkin seuraavasti:

Ne ihmiset, jotka tulevat Eurooppaan, pakenevat juuri sitä samaa ISIS:in terroria, jonka uhriksi pariisilaiset ovat joutuneet.

Väitteessä on tiettyä pohjaa ja se on kieltämättä emotionaalisesti vahva.

Toinen näkökulma tulee vahviten esille tohtori Sakari Hankamäeltä:

Pariisin terrori-isku on muslimien häikäilemätön hyökkäys ihmisyyttä, demokratiaa, liberalismia ja valistusihanteita vastaan. Syy kehitysmaiden kurjuuteen ei ole länsimaissa, vaan syynä on kehitysmaiden liiallinen väestönkasvu, jonka takana ovat islamin seksuaalipoliittiset ja laajenemaan pyrkivät normit.

Jos kehitysmaalaisia ei päästetä Eurooppaan, he uhkaavat meitä terrorilla. Ja jos heidät päästetään tänne, silloin he vasta terroriuhan muodostavatkin.

Osavastuussa Pariisin eilisiltaisesta terrori-iskusta ovat ne kaikki länsimaalaiset poliitikot, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi islamin muodostamaan uhkaan. Osasyyllisiä ovat Stefan Löfven, Angela Merkel ja François Hollande, joiden vaikutuksesta Eurooppaan virtaa solkenaan väkeä Lähi-idästä ja Afrikasta, joukossa tietenkin myös terroristeja.

Pariisin terrori-isku on jälleen suora läimäytys länsimaiden hyväntahtoisuutta, auttamisenhalua ja lammasmaisuutta vastaan. Eikö vastaanottopolitiikan tehottomuudesta ja tuhoisuudesta opita mitään?

Paradoksaalista on, että Isistä pakenevien muslimien vastaanottaminen länsimaihin edistää Isisin tavoitetta, joka on islamin levittäminen. Jokainen länsimaihin pyrkivä ja jäävä muslimi palvelee islamilaista vallankumousta ja pyhää sotaa edustavan äärijärjestön tavoitetta. Tämän vuoksi en tee suurta suurta eroa kunnon muslimeina pidettyjen ja terroristien välille, sillä he molemmat ovat saman agendan takana joko tietämättään tai tarkoituksellisesti: lisäämässä islamin poliittista painetta länsimaissa. Kun he pääsevät niskan päälle, on väestönsiirtojen tulosta mahdotonta perua, ja jäljelle jäävät vain raihnaiset hillintäyritykset ja tietysti islam itse: alistuminen.

Nämä kaksi sinänsä loogista näkökulmaa voidaan pukea molemmat hyvin emotionaaliseenkin muotoon:

1. Oletko niin sydämetön, että haluat jättää nämä ihmiset ISIS:in armoille. Etkö häpeä?

2. Oletko valmis tuhoamaan eurooppalaisten nuorten tulevaisuuden vain jotta saat signaloida että olet hyvä ihminen. Etkö häpeä?

Häpeä tekee ihmisestä ihmisen. Häpeän tunne estää meitä rikkomasta moraalisääntöjä, jotka olemme sisäistäneet. Vaikka ajattelen tavalla 2, argumentaatio 1 tekee minuun myös vaikutuksen. Kyllä minua hiukan mietityttää millä motiiveilla tässä toimin.

Eurooppalaisen monikultturismin romahdus

Viime yönä ilmeisesti ISIS:in terroristit ovat hyökänneet lukuisiin kohteisiin Pariisissa ja murhanneet ilmeisesti yli 150 ihmistä. Eurooppalainen monikultturismin muoto, jossa Lähi-Idästä ja Maghrebista (Pohjois-Afrikasta) otetaan Eurooppaan pakolaisia tai työperäistä maahanmuuttoa on tullut tiensä päähän.

Tämä mielipide ei edellytä mitään kansallismielistä ideologiaa tai agendaa, silkka talonpoikaisjärki riittää. Arabimaiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu onnistuu, jos onnistuu, paikan päällä. Ongelmia ei pidä globalisoida päästämällä Eurooppaan, USA:han ja Australiaan ongelmamaiden väestöä paitsi ehkä selkeästi sorrettuja erityisryhmiä kuten kristittyjä ja yazideja.

Kirjoitin 2009, että Raja on upea instituutio ja lainasin ekologi Garret Hardinia:

"The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

On selvää, että joitain ongelmia kuten ilmastonmuutosta ei voi ratkaista ilman globaalia toimintaa. Jotta todelliset globaalit ongelmat saadaan ratkaistua, globaalien ongelmien määrä on minimoitava. Globaali väestöräjähdys voidaan ratkaista jakamalla se kansalllisiin väestöräjähdyksiin. Globaali terrorismi voidaan ainakin osin ratkaista jakamalla se kansallisiin terrorismiongelmiin."

Muurin rakentamista Euroopan ympärille on pidetty taantumuksellisena. Olisiko kuitenkin niin, että esimerkiksi keskiaikaisessa kaupungissa hyvin varustettu muuri edusti yhteisöllisyyttä ja sivistystä siinä missä köyhäinhoito, laki ja järjestys ja hyvin hoidetut kadut. Geneven kaupunkivaltiossa Kalvinin aikaan yhteisöllisyys oli niin voimakasta, että jokaisen rikkaankin oli osallistuttava sairaaloissa sairaiden hoitoon.

Euroopan ympärille on rakennettava muuri Venäjää ja ISIS:iä vastaan. Euroopan kansojen pitää löytää toisensa Venäjän, Lähi-Idän ja Maghrebin vihamielisiä voimia vastaan. Barbaareja emme ole, olkaamme siis eurooppalaisia.

On pakko nyt vaan yrittää

Suomalainen demokratia on kykenemätön.

Se on kykenemätön turvaamaan Suomen kansalaisia ulkomailta maahan tunkeutuvilta ihmisiltä, joiden mukana tulee ISIS:in terroristeja. Demokratialla olisi mm. ollut rutkasti aikaa tehdä päätös, että Suomesta Syyrian lähteviltä ja myöhemmin palaavilta otetaan pois passi ja Suomen kansalaisuus. Demokratia teeskentelee, että kesällä alkanut pakolaiskriisi tuli yllätyksenä. Vaikka jokainen näki että suuri riski pakolaisvyöryn leviämisestä Suomeen oli olemassa, siihen ei valmistauduttu, koska kukaan ei ole demokratiassa vastuussa mistään.

Demokratia on kykenemätön turvaamaan kansallista itsenäisyyttä hankkimalla liittolaisia muista länsimaista. Kansan enemmistön "tahto" pysyä Naton ulkopuolella - "tahto" joka perustuu massan typeryyteen - ja poliitikkojen aiempi naivi usko Venäjän muutokseen on estänyt Suomea pääsemästä muiden länsimaiden joukkoon Natoon. Suomi on siirtymässä uuden suomettumisen aikaan, jossa mm. pääministeri puhuu Suomen ja Venäjän hyvistä suhteista. Demokratia on kykenemätön takaamaan todellista läkinäkyvyyttä ja sananvapautta ulkopoliittisissa ja turvallisuuspoliittisissa asioissa. Kun Niinistöltä kysyttiin, mitä Suomi tekee jos Ruotsi menee Natoon, hän kieltäytyy vastaamasta.

Demokratia on myös kykenemätön ratkaisemaan Suomen taloudellisia ongelmia esimerkiksi sisäisellä devalvaatiolla. Sen sijaan demokratia alistuu korporaatiovallalle, jolle ei silläkään ole mitään todellista vastuuta Suomen kohtalosta.

Suomessa on puhuttu paljon siitä, että poliitikkojen pitäisi kuunnella kansaa. Tämäkin on varsin kyseenalaista. Onhan kansa ja kansan kuuntelijat juuri pitäneet Suomen Naton ulkopuolella. Toisaalta kansaa on helppo manipuloida. Suomen Kuvalehti kirjoitti vuonna 2010 pääkirjoituksessaan - siis Tarja Halosen presidenttikaudella:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Demokratia on varsin kykenemätön vastaamaan Venäjän informaatiosodan haasteisiin ja estämään niiden maanpettureiden toimintaa, jotka ovat alkaneet levittää uutta denialismia "Venäjä ei ole uhka". Uusi denialismi perustuu EU-vihaan ja se tukee Venäjän asiaa. Venäjän informaatiosotaa Suomea vastaan.

Suomi tuskin tulee ratkaisemaan demokratian kriisiä sotilasdiktatuurilla. Valitettavasti. Siksi demokratiaa on sen kaikesta vastenmielisyydestä huolimatta pyrittävä vahvistamaan niin, että se kykenee ratkaisemaan ongelmia. On osallistuttava kansalaiskeskusteluun rakentavalla tavalla. Vaikka olen - kuten ylläolevasta näkyy - varsin lohduton tilanteen suhteen, en näe oikein muuta mahdollisuutta kuin reformin ja demokratian tien.

Tavallaan olemme samassa häkissä muiden Suomen kansalaisten kanssa ja meillä on tietynlainen kohtalonyhteys. Isänmaa ja kansakunta tuntuu valitettavasti yhä enemmän häkiltä kuin miltään positiiviselta. Ihmisten kannattaisi vakavasti miettiä myös sitä, että tuo häkki ei estä varsinkaan koulutettuja nuoria lähtemästä maasta. Vuonna 1939 Suomen joutuessa venäläisen hyökkäyksen kohteeksi ulkomailla opiskelevat nuoret miehet palasivat maahan taistelemaan. Nykyään on suurena riskinä, että lukumääräisesti pieni nuorisomme alkaa poistua taloudellisesti ja henkisesti ankeasta Suomesta muualle ja jättää vaikka asevelvollisuutensa kokonaan suorittamatta. Tässä luterilaisen työmoraalin maassa ei enää ole edes työtä, koska tänne ei juurikaan investoida.

On pakko nyt vaan yrittää.

Venäjä edistää pakolaisuutta Eurooppaan ja tukee ISIS:iä pommituksin

Kuten tunnettua, useat Euroopan äärioikeistolaiset tai kansallismieliset puolueet ovat ryhtyneet Putinin morsiamiksi. Samassa joukossa on myös amerikkalaisia libertaareja ja konservatiiveja. Puhuin Sarastuksessa Uudesta Kominternista.

Venäjää on näissä piireissä pidetty jopa eurooppalaisen sivistyksen puolustajaksi islamia vastaan. Kirjoitin Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjassa:

"Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään.

Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan. Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:

Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”. Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla? Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla."

Tosiasiassa Venäjä toimii ilmeisesti löyhässä yhteistyössä ISIS:in kanssa amerikkalaisten tukemia "maltillisempia" Syyrian hallituksen vastustajia vastaan.  Kun Venäjän mukahyökkäys ISIS:in kimppuun alkoi, ja Venäjä alkoi pommittamaan ISIS:in ja al Assadin yhteisiä vihollisia,

ISIS eteni oleellisesti "maltillisten" oppsitiovoimien kustannuksella. Venäjä on tavallaan antanut ISIS:ille ilmavoimat käyttöön.

Venäjän peli ISIS:in puolella on ilmeisesti jatkunut jo jonkun aikaa. Verkkouutiset kirjoitti:

Kansanedustaja ja entinen Viron turvallisuuspalvelun johtaja Erik-Niiles Kross kirjoittaa Postimees-lehdessä Venäjän strategiasta Syyriassa ja Lähi-idässä. Terrorisminvastaisen sodan verukkeella Venäjän on tarkoitus kasvattaa valtaansa alueella.

Krossin mukaan Venäjän strategiaan on sisältynyt Syyrian tilanteen hämmentäminen houkuttelemalla alueelle jihadisteja Kaukasukselta.

"Venäjän turvallisuuspalveluilla oli tshetsheeneille yksinkertainen viesti: 'Me joko tapamme teidät kaikki, tai te lähdette autiomaahan haalimaan rikkauksia ja ikuista kunniaa", Kross kirjoittaa.

Venäjän toimista jihadistien houkuttelemiseksi Isisin riveihin on kirjoittanut myös venäläinen oppositiolehti Novaja Gazeta.

Nyt vaikuttaa ehkä jopa siltä, että Venäjä rahoittaa pakolaisten saapumista Eurooppaan epästabilisoidakseen EU:ta ja Eurooppaa. Äärioikeistolaiset ja kansallismieliset Putinin ystävät ovat siis oudossa porukassa. Tukemassa ääri-islamia ja Venäjää - ja edistämässä pakolaisuutta.

Maahanmuuton vaikutuksia

Näyttää siltä, että Suomeen tulee tänä vuonna runsaasti maahanmuuttajia. Vaikuttaa siltä, että poliitikot kokevat, että asialle ei mitään mahda. Sopimukset edellyttävät ... inhimillisyys vaatii... Tällaiset perustelut ovat minusta hyvinkin kyseenalaistettavissa kansakunnan suvereniteetin periaatteella - ja järjen käytön periaattella. Mutta oletetaanpa nyt, että turvapaikan haku todella jatkuu voimakkaana ja jostain syystä suurella osalle annetaan turvapaikka.

Rationaalisia ratkaisuja hakevat sosiaaliliberaalit - kuten Soininvaara - ovat identifioineet mm. sen ongelman, että kotoutuminen edellyttää työpaikkaa. Tämä on tietysti totta.

Töihin pitäisi päästä nopeasti.

Työttömän soveltuvuus työntekoon heikkenee työttömyyden pitkittyessä, eivätkä ulkomaalaiset ole tässäkään suhteessa erilaisia.

Jotta työpaikan saaminen olisi mahdollista, joitain sääntöjä on pikaisesti muutettava:

Työntekokielto on kumottava

On välittömästi, vielä tässä kuussa, kumottava määräys, jonka mukaan turvapaikan hakija ei saa tehdä työtä. 

Palkkaamisen tulee kannattaa

Kukaan ei ota täydellä palkalla töihin kielitaidotonta irakilaista. Jollakin tavoin hänen palkkaamisestaan tulee tehdä työnantajalle edullista. Meillä on työehtosopimusten yleissitovuus, joka tässä tapauksessa toimii maahanmuuttajien vahingoksi, koska he eivät voi pienemmällä palkalla kompensoida huonoa kielitaitoaan.

Yleissitovuudesta on siksi päästävä - tai kuten Soininvaara ehdottaa on tehtävä yleissitovuuteen poikkeuksia:

Harjoittelijapalkat työehtosopimuksissa tunnetaan. En tarkkaan tiedä, millä kriteereillä työntekijä voidaan palkata harjoittelijana, mutta maallikosta tuntuu, että juuri tällaiseen tapaukseen tuo mahdollisuus sopisi. Toinen, paljon jäykempi malli olisi palkkatuki. Juuri nyt palkkatukirahat ovat lopussa, mutta lisäbudjettia tämä maahanmuuttotilanne joka tapauksessa vaatii.

Hieman kyseenalaista on, että Soininvaara, joka itse on voimakkaasti ajanut sosiaaliturvan yksinkertaistamista,  haluaa palkkaukseen esittää tällaisia häkkäyksiä ja porsaanreikien käyttämisiä ongelmien ratkaisussa. Selkeämpää minusta olisi yleissitovuuden - ja sitä kautta minimipalkka-järjestelmän - purku ja haittavaikutusten korvaaminen kansalaisille pienellä kansalaispalkalla.

Mutta yhtäkaikki. Näemme yleisen kuvion:

maahanmuutto kuten mikä tahansa ulkoinen tai sisäinen shokki aiheuttaa uusia paineita nykyjärjestelmälle ja johtaa nykyjärjestelmän evoluutioon tai romahdukseen

Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter käsitteli asiaa talouden osalta. Uudet teknologiat ovat taloudessa shokkeja, jotka johtavat vanhojen rakenteiden murtumiseen, vanhojen yritysten tuhoutumiseen ja uusien syntyyn. Markkinatalouden tehokkuus syntyykin Schumpeterin mukaan ensi sijassa tämän prosessin  kautta, eikä niinkään uusklassisen teorian täydellisen kilpailun kautta.

Maailma ei kehity suunnitelmallisesti, vaan sitä kautta että ulkoiset shokit tai hyvää tarkoittavien reformien yllättävät ja dramaattiset sivuvaikutukset aiheuttavat murroksia, jotka pakottavat organisaatiot ja ihmiset innovoimaan ja hylkäämään olemassaolevat tavat toimia. (Itäblokkikin romahti lopulta Unkarin päätökseen olla vartioimatta rajaansa kuin virka-aikaan.)

Maahanmuuttokriittisenä en hyväksy sitä, että Suomi ottaa tänne ensin kymmeniä tuhansia sunnimiehiä - perheenyhdistämisen kautta luvut muuttuvat sadoiksi tuhansiksi. Mutta markkinatalouden kannattajana toivon, että maahanmuutto aiheuttaa sellaisen ulkoisen shokin, että palkkakartelli-järjestelmä (yleissitovuus) epästabiloituu.

En tiedä missä määrin Soininvaara tämän tajuaa, mutta maahanmuuton edistäminen johtaa mahdollisesti muutoksiin, joita Vihreiden populistijohtajan Ville Niinistön lanseeraama "liberaali oppositio" vastustaa. Siis "sopimusvapauden rajoittamiseen" eli selkokielellä pakkosopimus-järjestelmän murtumiseen.

Optimismia(kin) Syyriassa - kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa

Foreign Policyn artikkeli kuvastaa mielialoja alaviittien asuma-alueilla Syyriassa. Venäläisten avulla Syyria tulee vapautumaan terroristeista, on ihmisten mielipide. Alaviittien tyytyväisyys on tietysti ymmärrettävää.

Venäjä on saamassa voimakasta jalansijaa Lähi-Idässä. Venäjän hyökkäys Syyrian hallintoa vastaan taistelevia joukkoja vastaan voittaa Venäjälle liittolaisia Iranista, Irakin shiiahallitukselta, Syyrian hallinnolta ja Libanonin shiialaiselta Hizbollah-järjestöltä.

Samaan aikaan kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa lännessä. Brittiläiset Economist ja Guardian ovat todenneet Obaman heikkouden. Economist esittää jo toivomuksen, että Obaman lupaama joukkojen vetäminen Afganistanista ensi vuoden aikana on peruttava ja jatkaa:

Both [loss of] Kunduz [by US backed Afghan government] and Russia’s bombing are symptoms of the same phenomenon: the vacuum created by Barack Obama’s attempt to stand back from the wars of the Muslim world. America’s president told the UN General Assembly this week that his country had learned it “cannot by itself impose stability on a foreign land”; others, Iran and Russia included, should help in Syria. 

Mr Obama is not entirely wrong. But his proposition hides many dangers: that America throws up its hands; that regional powers, sensing American disengagement, will be sucked into a free-for-all; and that Russia’s intervention will make a bloody war bloodier still. Unless Mr Obama changes course, expect more deaths, refugees and extremism. 

Ulkopoliittisesti heikko presidentti Amerikassa on suurempi turvallisuuspoliittinen uhka maailmalle kuin jyrkinkään haukka.


Putin on pitkään kritisoinut puheissaan USA:n johtamaa yksinapaista maailmaa. Obaman heikkous on tukenut Putinin taistelua yksinapaisuutta vastaan. Amerikan maailmanpoliisin asema on heikentynyt.

Kirjoitin Sarastuksessa siitä, miten Amerikan maailmanpoliisiaseman heikkeneminen vaikuttaa pienten kansojen turvallisuuteen:

Miten maailmanpoliisi-aseman mureneminen tulevaisuudessa konkretisoituu jää nähtäväksi. Tuleeko Iranista ydinasevaltio? Alkaako Venäjä laajemminkin sekaantumaan naapureidensa sisäisiin asioihin väkivallalla uhaten? Seuraavatko Kiina ja Intia Venäjän esimerkkiä? 

Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta. 

Nykyaika [=yksinapainen maailma] ei tietenkään [sekään] ole [ollut] vapaa sodista. USA on käynyt sotia Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa niin kuin Britannia aikoinaan esimerkiksi Krimillä, Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa, mutta nykyaika edustaa kuitenkin suhteellista rauhantilaa verrattuna siihen, millä tulevaisuus meitä Morrisin mielestä uhkaa [kun USA:n asema maailmanpoliisina murenee].

Afganistanin hallinto suurissa ongelmissa

USA:n ja sen liittolaisten vetäytymisen takia Afganistanin puolustus on siirtymässä Afganistanin hallituksen omille turvallisuusjoukoille. Turvallisuusjoukkojen moraali on heikko: turvallisuusjoukoissa ollaan ilmeisesti lähinnä palkan takia ja vastoinkäymisten sattuessa turvallisuusjoukkojen sotilaat yksinkertaisesti lähtevät kotiinsa.

300 000 asukkaan pohjoisafganistanilainen Kunduz, jota puolustamassa oli tuhansia turvallisuusjoukkojen sotilaita, joutui muutaman sadan Talebanin taistelijan hyökkäyksen kohteeksi. Puolustus romahti. Taleban on nyt laajentamassa aluettaan Kunduzin ympäristössä.

Usko Afganistanin hallintoon kaatuu afganilaisten ja amerikkalaisten silmissä kokonaan, ellei hallinto onnistu ottamaan Kunduzia takaisin.

Naton yritys jättää puolustus afganistanilaisille muistuttaa Vietnamin sodan loppuvaiheessa tapahtunutta Vietnamin sodan vietnamisointia. Etelä-Vietnamin puolustus jäi Etelä-Vietnamin armeijan tehtäväksi. Vaikka Etelä-Vietnamin armeija oli moraaliltaan ja taidoiltaan Afganistanin turvallisuusjoukkoja paremmin motivoitunutta, niin oli vihollinenkin hyvin motivoitunutta ja taistelu oli toivoton.

USA:n ja Naton perääntyminen Afganistanista johtaa todennäköisesti Afganistanin nykyhallinnon korvautumiseen ääri-islamisteilla. Taleban ei ole kuitenkaan yksin kärkkymässä valtaa. ISIS toimii myös Afganistanissa.

Naton aikaisempi pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi helmikuussa 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen:

Tämä on eturintama taistelussa terrorismia vastaan ja sillä mitä tapahtuu Hindu Kush on merkitystä, koska jos terrorismia ei käsitellä Afganistanissa, vaikutukset eivät näy vain Afganistanissa ja koko alueella, vaan myös Lontoossa, Brysselissä ja Amsterdamissa.

Nyt näyttää tosin, että suurempi terrorismin levittäjä on tällä kertaa lännempänä Syyriassa ja Libyassa kuin Afganistanissa. Mutta de Hoop Schefferin ennustus on muuten ajankohtaisempi kuin koskaan. ISIS:in liput ovat liehuneet jo Lontoossa ja Amsterdamissa.

Vasemmisto uhkaa demokratiaa

Aiemmin lainaamassani Suomen Sotilaan artikkelissa oli tärkeä havainto maahanmuutto-aiheen ohella:

"Ensi perjantaina ammattiyhdistysliikkeemme osoittaa mieltään lyömällä kapuloita kansantalouden rattaisiin.

Kysymys on pitkälti siitä, että Suomessa ei olla valmiita toimimaan edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan vaan vaaleissa hävinnyt vasemmisto yrittää nyt vaikuttaa asioihin korporatiivisin ja ulkoparlamentaarisin keinoin."

Oikeiston on oltava valmis puolustamaan demokratiaa eikä vain markkinataloutta. Tässä tapauksessa sama taho uhkaa molempia - SDP/SAK:n ulkoparlameenttaarinen toiminta kyseenalaistaa demokratian ja pyrkii voimatoimin luokkataistelun keinoin estämään demokraattisia instituutioita kehittämästä Suomea. Vasemmisto SDP/SAK:n johdolla pyrkii estämään työmarkkinoiden vapauttamisen ja pyrkii takaaman palkkakartellin ("yleissitovuuden") jatkuvuuden.

Palkkakartelli on kuin mikä tahansa kartelli - se sulkee taloudellisia aktoreita ulos markkinoilta toisaalta ja estää palkkoja saavuttamasta tasoa, joka mahdollistaa tehokkaan taloudellisen toiminnan ja korkean työllisyyden. Tilanteessa, missä esimerkiksi Suomen vientiteollisuus on voimakkaasti heikentynyt, on selvää että palkkojen on alennuttava vastaamaan alentunutta kysyntää.  Hallituksella ja eduskunnan enemmistöllä on oikeus demokratian nimissä muuttaa lakeja ja esimerkiksi purkaa työsopimusten yleissitovuus eli palkkakartelli. Vasemmisto haluaa estää demokraattisen päätöksenteon kiristämällä Suomea taloudellisen toiminnan estämisellä.

SDP/SAK puhuu sopimusvapaudesta. Mikään sivistysvaltio ei takaa vapautta tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa. Päinvastoin myyjien tai ostajien hinnoista sopiminen (kartelli) uhkaa aina toisten toimijoiden hyvinvointia. Siksi Suomessa on purettu asfalttikartelleja ja metsän osto/myynti-kartelleja valtion kilpailuviraston toimin. Muita kartelleja - esimerkiksi bussikartelli - on murrettu yksityisten toimijoiden aktiivisuuden kautta. 

Kartellien harjoittama "vapaa" sopiminen on muutenkin kyseenalaista. Ulkopuolisia pakotetaan sitoutumaan sopimuksiin. Hyvänä esimerkkinä palkkakartellin yleissitovuus. Yleissitovuuden on myös oikeusoppineiden taholta väitetty olevan perustuslain vastaista. 

Suomen Sotilas painottaa maahanmuuton laatua

Suomen Sotilas -lehdessä on erittäin tasokas kirjoitus maahanmuutosta, joka kannattaa lukea. Ei tarvitse olla suositusten kanssa samaa mieltä, mutta kirjoituksessa on erittäin hyviä pointteja.

"Juuri irakilaisten työttömyys on Suomessa suurinta (yli 50 %), eikä ole syitä olettaa että uudet irakilaiset maahanmuuttajat työllistyisivät aiempia paremmin, ainakaan jos sosiaali- ja työllisyyspolitiikkamme ei muutu ja jos työn hinta Suomessa ei laske – niin ja se muuten ei ole pienipalkkaisen taskusta pois koska se laskee myös hintoja ja käynnistää taloudellisesti myönteisen syklin.

Muita huonosti työllistyneitä kansallisuuksia ovat olleet afgaanit ja somalit – ja nämä kaksi kansallisuutta ovat nytkin turvapaikanhakutilastoissa irakilaisten jälkeen suurimpia. Ilmeisesti Suomen vetovoimatekijänä heidän parissaan eivät ole ainakaan toimivat työmarkkinat.

Eli Suomeen tulevat maahanmuutajat eivät työllisty koska työmarkkinat eivät jousta. Toisaalta Suomi houkuttelee juuri sellaisia maahanmuuttajia joita työllistyminen ei kiinnosta vaan joita kiinnostaa sosiaaliturva."

"Jo nyt tiedetään, että maailman pakolaisleireiltä yritteliäimmät ja kyvykkäimmät pyrkivät anglosaksisiin maihin, päästäkseen nopeasti töihin, kun taas pohjoismaita kehutaan niiden työttömyyskorvauksista ja muista etuuksista. Usein esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat vaihtavat hyvin nopeasti maata jos töitä ei löydy, he kun ovat useimmiten työn perässä. Toisin on monien Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien suhteen, todistavat tilastot, ilman sen suurempaa rasismia."

Kirjoituksessa on myös vahva liityntä SAK:n nykyiseen Suomen vastaiseen politiikkaan. Suomeen on tietoisesti otettu vastaan maahanmuuttajia, joiden ei edes ole tarkoitettu työllistyvän:

"Suomessapa siirtolaisuuden vapauttamista vastusti jo 1970-luvulla sinnikkäimmin vasemmistolainen ammattiyhdistysliike, joka pelkäsi kilpailua työmarkkinoilla eli vähempään tyytyväisen halpatyövoiman tuontia. Vasemmistolaisilla toimittajilla oli tapanaan arvostella mm. Sveitsiä siirtotyöläisten riistosta. Kun Suomi päätti ottaa Vietnamin venepakolaisia, heitä otettiin hyvin vähän, mieluiten työkyvyttömiä invalideja. Silloin sanottiin, että Suomi osallistuu pakolaiskriisien hoitoon laadulla määrän sijasta. Hienoista asunnoista ja sosiaaliturvasta tehtiin hyveitä, joilla korvattiin se että Suomi otti hyvin vähän pakolaisia. Näin luotiin maine, joka on kantanut näihin päiviin asti. Samalla saatiin pakolaisista ja heidän jälkeläisistään yksi Suomen ahkerimmista väestöryhmistä rakentamaan Suomea. Vietnamilaistaustaisilla kun taitaa useammin olla kaksi työtä kuin ei työtä ollenkaan."

Suuri syy sille, että maahanmuuttajat eivät työllisty ovat suljetut työmarkkinat ja työn keinotekoisesti korkea hinta, jolloin kysyntä ja tarjonta eivät tule toisiaan vastaan. Koska maahanmuuttahat tietävät, että Suomi ei ole työllistäjä vaan hyysääjä, Suomeen myös valikoituu Suomen kannalta heikkolaatuista sakkia:

"Suomella on ilmeisesti sitkeä maine maana, joka ei passita siirtolaisia töihin, vaan tarjoaa heille passivoivaa sosiaaliturvaa. Toisaalta niinhän teeme tasa-arvoisesti omillemmekin.

Suomessa ei tarvitse tehdä töitä jos ei haluta. Suomi ei kiinnostakaan sotaa pakenevia syyrialaisperheitä, jotka jäävät Ruotsiin vaikka keväästä 2011 alkaen kaikki syyrialaiset turvapaikanhakijat ovat saaneet jäädä Suomeen aivan kuten Ruotsiinkin."

"Ensi perjantaina ammattiyhdistysliikkeemme osoittaa mieltään lyömällä kapuloita kansantalouden rattaisiin.

Kysymys on pitkälti siitä, että Suomessa ei olla valmiita toimimaan edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan vaan vaaleissa hävinnyt vasemmisto yrittää nyt vaikuttaa asioihin korporatiivisin ja ulkoparlamentaarisin keinoin. Tämä tekee myös ulkomaalaispolitiikan kovin haastavaksi. Kun maassa jätetään moni työ tekemättä koska se on liian kallista, ja kun julkinen sektori on paikoin palkkajohtaja, on kovin vaikeaa työllistää maahanmuuttajia tuottavalla ja yhteiskuntaa rikastuttavalla tavalla, olivatpa he sitten työperäisiä ja haluisia tai eivät. Kotouttamisen kannalta nimittäin työ on se paras lääke ja se on myös meidän kaikkien etu. Ilman työtä ei ole elämää."

Mihin Merkelin linja johtaa?

Amerikkalaisessa Foreign Policy-lehdessä on artikkeli, jonka liberaali ja ihmisoikeushenkinen sanoma on, että Euroopan on madallettava rajojaan, vaikka se vaikeaa tulee olemaankin. Riski artikkelin mukaan on että kehitys johtaa Euroopan destabilisoitumiseen. Lehden mukaan riskeistä huolimatta on jatkettava tällä tiellä. Rajojen avaaminen tulee johtamaan pakolaisuuden määrän kiihtymiseen ja pakolaisia alkaa tulla kaikkialta Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Artikkelissa on äärimmäisestä maahanmuuttomyönteisestä linjastaan huolimatta hyvin rehellinen ote - päinvastoin kuin useimmissa maahanmuuttomyönteisissä artikkeleissa:

1. Samaan aikaan kun Eurooppa valmistautuu - jos Merkel saa mielensä läpi - ottamaan vastaan enemmän pakolaisia Syyriasta, tilanne muuttuu kokonaisvaltaisesti ja maahanmuutto kasvaa mahdollisesti hyvin radikaalisti nykyisestä:

"We mustn’t delude ourselves about hard this will be. Lowering the barriers to entry will increase the flow of refugees — maybe radically. Even should we agree to turn back economic refugees and only accept victims of war and repression, that category includes Malians and Nigerians and South Sudanese and God knows how many others. Many of the 3.5 million Syrian refugees currently quartered in Turkey, Lebanon, and Jordan could decide to try their luck in Europe. "

2. Poliittisesti tämä merkitsee FA:n artikkelin mukaan suurella todennäköisyydellä katastrofia - mutta artikkeli kuitenkin kannattaa valitulla tiellä jatkamista:

"And as the numbers rise, so, too, will the popularity of far-right parties in Europe.

Without brave political leadership, the refugee crisis could become a political catastrophe for Europe. Merkel has admitted that the flood of new people “will occupy and change our country in coming years.” That’s a nettle that no other leader has yet been willing to grasp. But if they don’t, the nativists will exploit those changes in order to orchestrate a Fortress Europe. Is there any reason to doubt, for example, that France’s National Front will use the migrant influx to vault over the Socialists in the 2017 presidential balloting? President Francois Hollande can either lead on the issue or be buried by it. (I admit, of course, that he could lead on the issue and be buried by it.) "

Oma käsitykseni on, että Venäjä tässä se suuri voittaja on. Ensin se on tuellaan Assadille pahentanut pakolaiskriisiä dramaattisesti. Sitä kautta Venäjä on saanut Euroopan poliittisesti rikki. Poliittinen painopiste on siirtynyt Euroopassa venäjänmielisille puolueille kuten Ranskan FN.

Laillistetut kartellit

Kansanedustaja Elina Lepomäki totesi kirjoituksessaan pari päivää sitten:

"Ammattiliitoille on annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotka rajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla (myös ennakoivasti, vastustamalla koulutuspaikkojen lisäämistä), avoimena tavoitteenaan kiristää jäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaiden kustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta.

Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja tai peräti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyys heikoillekin kartellin jäsenille. Piilaaksossa kuohuttaa par’aikaa työnantajapuolen kartelli, jossa suuret työnantajat ovat sopineet keskenään palkoista hidastaakseen palkkakehitystä. Kartelliin osallistuneita työnantajia vastaan on alkamassa oikeusmenettely.

Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisista haitoista vallitsee täysi yksimielisyys, ja kehittyneissä maissa ne on pääsääntöisesti kielletty. EU:n laajuinen kilpailulainsäädäntö kieltää jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit. Kysymys kuuluukin, miksi tällaiset sallitaan yhä Suomessa?"

Akava-nimisen järjestön, jonka päätoimiala on kartelli, puheenjohtaja Fjäder totesi, että Suomi nousee vain sopimalla. Yleissitovat sopimukset ovat kuitenkin kartelleja - minunkin puolestani ja minulta lupaa pyytämättä on tehty sopimus nyt 30-vuoden ajan. 

Fjäderin logiikalla voisi vaatia Lidliä sopimaan hintapolitiikasta S:n ja K:n kanssa ja Onnibussia sopimaan Matkahuollon kanssa, jotta Suomi saataisiin nousuun.

Tämän päivän Suomen ongelma on kartellisoitumisen lisäksi se, että demokraattisesti valittu hallitus ei pysty tekemään päätöksiä, vaan päätökset edellyttävät junnaavat neuvottelut erilaisten ulkoparlamentaaristen ryhmien kanssa, joilta lisäksi tuntuu puuttuvan halu neuvotella. Kompromissihaluttomuus on johtunut kartellien vahvuudesta.

Se, että ylipäätään hallituksen pitää neuvotella kartellien kanssa, on kuitenkin ensisijainen ongelma.

Konsensus-politiikalla oli paikkansa sodan aikana ja sen jälkeen. Nykyajan dynaaminen globaali maailma asettaa Suomelle sellaiset haasteet, että sopimisen aika on ohi. Toisaalta ay-liikkeen rooli on nykyään puhtaasti destruktiivinen - mitä enemmän ay-liikkeen valtaa kyetään murtamaan sitä parempi yhteiskunta meillä on. 

Ps. Suosittelen Suomen fiksuimman vasemmistolaisen Tommi Uschanovin tämän päiväistä artikkelia, jossa Uschanov käsittellee Sipilän ja Thatcherin poliitiikan eroa.

Suhtautuminen pakolaisten vastaanottoon muuttunut positiivisemmaksi? Miksi?

Oma kokemukseni on, että osa ihmisistä jotka aikaisemmin suhtautuivat pakolaisten vastaanottamiseen negatiivisesti, ovat alkaneet suhtautua siihen positiivisemmin. Hypoteesiani ei tietenkään ole vielä osoitettu todeksi. Eli tämä kirjoitus on suhteellisen spekulatiivinen. Hypoteesini perustuu keskusteluun ihmisten kanssa, eikä tilastolliseen tutkimukseen.

Oletan, että mielipidemuutos johtuu pitkälti siitä, että Immonengaten myötä maahanmuuttokriittisyyttä on voimakkaasti demonisoitu suomalaisessa keskustelussa. Meistä on tehty median silmissä todella pahoja ja/tai ahdasmielisiä ihmisiä. .

Antropologinen ja sosiaalipsykologinen tutkimus osoittaa, että ihmisen yhteistoiminta perustuu pitkälti vertaisrankaisuihin. Normeja ylläpidetään ihmisyhteisössä demonisoimalla normien rikkojia. Normien sisällöllä ei tässä kontekstissa ole niinkään suurta merkitystä - normit jotka vertaisrangaistuksen myötä muuttuvat vallitseviksi voivat olla yhteisön hyvinvoinnin kannalta hyviä tai huonoja.

Harva tietenkään myöntää itse muuttaneensa mieltä siksi, että ei kestä sitä että leimautuu muiden silmissä pahaksi. Mielipiteen muutos perustellaan tietysti muulla tavalla. Siksi on aivan turha mennä kyselemään ihmisiltä, miksi he ovat muuttaneet mieltään jossain asiassa. Ihmiset selittävät aina mielipiteen muodostuksensa itselleen parhain päin. Kukaan ei esimerkiksi sano:

Vastustan ydinvoimaa / en usko ilmaston lämpenemiseen ihmisten toiminnan tuloksena, koska en halua että kaverini hylkivät minua mielipiteeni takia. Olen konformisti eli laumasielu.

Toki muitakin mahdollisia selityksiä ilmiölle on.

Ilmiön toinen puoli on, että maahanmuuttokriittiset ovat uhan alla kääntyneet melkolailla siiliasentoon. Kaikki kritiikki esimerkiksi perussuomalaisia kohtaan koetaan pahantahtoisena hyökkäyksenä. Eli yritetäänpä nyt kaikki osallistua kansalaiskeskusteluun miehekkäästi - kuunnellaan mitä muut sanovat ja osallistutaan keskusteluun niiden kanssa jotka ovat valmiita keskustelemaan. Siiliasentoon meneminen ei hyödytä.

Sopimisen kulttuuri on kaatumassa

Antti Rinne kritisoi eilen hallitusta "sopimisen kulttuurin" tahallisesta murentamisesta:

"Tämä rakenne on outo. Se pistää miettimään, halutaanko sellaista yhteiskuntaa, jossa yritykset ja kansalaiset eivät voi olla pitkässä juoksussa varmoja siitä, mitä tulee tapahtumaan."
Rinteen mukaan suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut se, että se on hyvin ennakoitava.
"Kiitos sopimisen kulttuurin.""

Asia on on itse asiassa juuri toisin päin. Suomalainen yhteiskunta on "sopimisen kulttuurin" takia vetokratia (Osmo Soininvaaran termi). Uudistuksia ei saada aikaan koska tarvitaan konsensusta. Ruotsin ja Britannian voima on ollut blokkipolitiikassa ja siinä, että blokkihallitus on tähän mennessä kyennyt hyvin nopeasti tekemään uudistuksia enemmistöpäätöksellä. (Nyttemmin maahanmuuttokeskustelun sivutuotteena blokkipolitiikka on näissäkin maissa tosin murtumassa, mutta tarvittavia uudistuksia on onnistuttu toteuttamaan jo valmiiksi.)

Sopimisen kulttuuri toimi tehokkaasti vähemmän dynaamisessa maailmassa sodan jälkeen mutta ei taida toimia enää. Tosin Paasikiven ja Kekkosen aikaan ulkopolitiikka ei perustunut sopimisen kulttuuriin. Sopimisen kulttuuri olisi ollutkin liian hidas ulkopolitiikkaan suhteellisen dynaamisesti muuttuvan maailman tilanteen takia.

Rinne on haluton mihinkään uudistuksiin nykyisen hallituksen aikana. Uudistukset ovat Rinteelle ongelmallisia, koska Suomen edistyminen nykyisen hallituksen aikana murentaisi ay-liikkeen ja sen poliittisen siiven SDP:n kannatusta.

HS:n mukaan Rinne puhuu pitkään vientikilpailukyvyn tärkeydestä, mutta sanoo että kaikkiin kohdistuva palkanalennus tai työajan pidennys ei ole nyt oikea keino. "Varmaan joudutaan myöhemmin palaamaan työaikaan, kun tarvitaan väestön vanhetessa lisää käsiä, mutta sen aika ei ole nyt".

Rinne siis on sitä mieltä, että ei tarvita sisäistä devalvaatiota eikä työajan pidentämistä.

Nyt on todellakin aika murtaa ay-liikkeen rooli ylähuoneena. Sisäinen devalvaatio on välttämättömyys, jos olemme euro-järjestelmässä mukana. Voi tietysti kysyä, kuuluuko Suomen edes olla euro-järjestelmässä. Sen asian ratkaiseminen kuuluu kuitenkin demokraattiselle päätöksentekokoneistolle eikä ay-liikkeelle ja sen poliittiselle siivelle SDP:lle.

SDP on keskisuuri puolue, mutta käyttää yhdessä ay-liikkeen kanssa suurta valtaa, joka on ensi sijassa ulkoparlamentaarista.

SDP ei tietysti ole tarkkaan ottaen ainoa, joka käyttää ulkoparlamentaarista valtaa: globaalit markkinat vaikuttavat Suomen tilanteeseen, EU vaikuttaa, samoin Venäjän fasistihallinto ja jopa sää. Kaikkeen emme kykene itse vaikuttamaan, mutta siltä osin kuin pystymme meidän pitää tietysti aina kysyä, onko ulkoparlamentaarinen valta päässyt liian pitkälle saatuun hyötyyn verrattuna. Mutta markkinat, EU ja Venäjä eivät ole tämän postauksen aihe.

Jos SDP/ay-liike käyttäisi ulkoparlamentaarista valtaa sillä tavalla, että siitä saataisiin hyötyä yhteiskunnalle, en olisi varmaan sitä kritisoimassakaan, mutta vallan käyttö on pitkälti aiheuttamassa Suomen näivettymistä.

Syyria, Obama, ISIS ja Iran

Olen puolustanut Syyrian nykyhallintoa, koska se on tähän asti taannut vähemmistöjen olemassaolon Syyriassa. Toisenlaista näkökulmaa edustaa Foreign Policyn artikkeli: USA:n kykenemättömyys saada Assadin harjoittamat sunni-siviileihin kohdistuneet murhat loppumaan ja USA:n veljeily Iranin kanssa vahvistaa koko ajan ISIS:in asemaa Levantissa ja Mesopotamiassa. Helppoa ratkaisua ongelmaan ei ole.

Tatu Vanhanen on kuollut

Professori Tatu Vanhanen on kuollut. Minulla oli ilo kuulua samaan yhdistykseen tämän tinkimättömän totuuden etsijän kanssa. Vanhanen ei ollut kiinnostunut selkääntaputtelijoista tai mielistelijöistä - hän oli oman tiensä kulkija.

Hänen merkittävä työnsä demokraattisen ja taloudellisen kehityksen esteiden ja mahdollistajien ymmärtämiseksi sai suomalaisessa yhteiskunnassa monet inkvisiittorit innostumaan. Hänen työnsä puolustajiksi nousi kuitenkin heti alussa joitain vasemmistolaisiakin suomalaisia tutkijoita - Helsingin Yliopiston sosiaalipolitiikan professori JP Roos etunenässä.

Kansallisen äo:n merkitys kehityksen enabloijana on saanut sittemmin tukea maailmalla. Lainaan aiempaa kirjoitustani:

Maailmanpankin tutkimus toteaa, että koulutuksen kestoaikaa on yliarvostettu yhteiskunnan talouskehityksen moottorina.

Tärkeämpi moottori ovat ns. kognitiiviset taidot, joita voi Maailmanpankin mukaan mitata mm. Pisa-testillä. Maailmanpankki ei mainitse äo:ta - eikä Lynniä eikä Vanhasta. Mutta kun otamme huomioon, että Pisa-tulokset mittaavat pitkälti juuri äo:ta, johtopäätös on selvä:

Maailmanpankin raportti tukee Lynnin ja Vanhasen johtopäätöstä eli äo selittää suuren osan BKT-vaihteluista maitten välillä.

Mankind Quaterly toteaa Maailmanpankin tutkimuksen pohjalta:

Modernization theories propose that third world developing nations will eventually undergo a transformational process where they will go from traditional agrarian societies to industrialized ones, eventually reaching the development levels of Western, first world nations. It remains to be explained why industrialization has worked for only a small handful of European and Pacific Rim countries and has failed for most other nations of the world in South Asia, the Pacific Islands, Latin America, and sub-Saharan Africa. The 2007 World Bank Report Education Quality and Economic Growth demonstrates that education quality and cognitive skills, measured by international standardized test scores, are stronger predictors for national economic growth than educational quantity, measured by years of schooling and enrollment rates.

... the intelligence quotient (IQ) is highly correlated with international standardized test scores and other indices that complement income levels as indicators of national well-being. As IQ is substantially heritable, blunt strategies directed at simple resource expansions or institutional changes are unlikely to be effective at reducing disparities in international cognitive skills. Imminent workable solutions geared towards reducing global economic inequalities continue to remain elusive. Implications from the consequences of global inequality are discussed in the context of 21st century human migration in the West and Northeast Asia.

Maailmanpankin raportti on tässä.

Lisäys vanhaan kirjoitukseeni:

Aika on tietysti myös osoittanut Vanhasen mallin rajoitukset. Vaikka äo on tärkeä enabloija, myös markkinoiden toimivuus, yhteiskunnan instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan laatu sekä yhteiskunnan luottamuksen taso ovat tärkeitä. Olen käsitellyt Vanhasen mallin rajoituksia mutta myös ilmeisiä voittoja vuonna 2012.

Politikot yllättyvät pakolaisaallosta?

Sisäministeri Petteri Orpo väitti tänään HS:ssä:

Kukaan ei vielä kesken hallitusohjelmaväännön aavistanut, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin oltaisiin tilanteessa, jossa Suomeen arvioidaan tulevan tänä vuonna yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Se on 10 000 enemmän kuin keväällä ennakoitiin.

"Ei Smolnassa käyty vielä mitään tällaista keskustelua kuin mitä nyt nähdään."

Orpo on tietysti oikeassa siinä, että oli varmaankin yllätys että tilanne räjähti hallituksen silmille juuri nyt kesällä 2015, eikä esimerkiksi vasta alkuvuonna 2016. Mutta muuten tilanne ei voi olla ainakaan sisäministeriön virkamiehille yllätys.

Kuten olen aiemmin sanonut korttitalon romahtaminen tietyllä hetkellä t voidaan aina esittää yllätyksenä ja ulkoisten ilmiöiden seurauksena (tuli "yllättäen" tuuli). Tosiasiassa korttitalon romahdus on sisäsyntyinen asia - vain ajankohta on yllätys. Tuuli tulee aina ennemmin tai myöhemmin.

Samalla tavalla Euroopan korttitalo-rajan ja Suomen korttitalo-rajan romahtaminen - romahtaminen siinä mielessä että maahan tulee joukoittain pakolaisia halusi Suomen kansa vai ei - ei voi todellisuudessa tulla kenellekään yllätyksenä: Afrikan jatkuva väestöräjähdys, elintasokuilu Euroopan ja lähialueiden välillä, Syyrian sisällissota, Euroopan rajojen heikko vartiointi ja Eurooppaan levinnyt ajatus että meidän pitää auttaa kaikkia hädässä olevia ovat ilmiöinä olleet olemassa jo pitkään ja tekevät Euroopan rajoista korttitaloja. Kreikan rajavartioiden lahjottavuus on ollut pitkään tiedossa.

Pakolaisongelma on ollut Kreikassa ja Italiassa päällä jo pitkään. Oli tietenkin vain ajankysymys milloin tilanne räjähtää Suomenkin osalta. Suomalaisilla poliitikoilla ja kansallakin on tapana puhua kaikesta niin että "ei ole mitään merkkejä että tapahtuu X", vaikka jonkun ilmiön X tapahtumisen riski on selkeästi hyvin korkea. Se, että ilmiö X ei ole vielä tapahtunut tekee muka ilmiön  X tapahtumisesta yllätyksen. Venäjän politiikan aggressiivisuuden kasvu haluttiin samalla lailla kieltää vielä Georgian sodan jälkeenkin. Siksi Natoon menoon ei ollut "mitään syytä". Ja kun Venäjän painostus Suomea, Baltiaa, Ruotsia, Ukrainaa kohtaan alkoi, sekin oli muka yllätys. "Suomella ei kuitenkaan ole mitään pelättävää".

Vastaavia ilmiöitä X, jotka vielä eivät ole tapahtuneet, mutta joiden todennäköisyys on tuntuva haittaan suhteutettuna on ainakin:

1. Pakolaisuuden kiihtyminen tai ainakin pysyminen samalla tasolla vuodesta toiseen. Jos Eurooppaa vastaanottaa tänä vuonna suuren joukon maahanmuuttajia, ongelma ei mitenkään helpotu vaan venepakolaisuus kiihtyy. Joka kerta kun yksittäinen henkilö saa turvapaikan, Eurooppa lähettää Afrikkaan ja Syyriaan viestin, että Eurooppaan kannattaa yrittää.

2. ISIS:in tulo Suomeen ja islamilaisen radikalismin yleinen räjähtäminen käsiin kaikkialla Euroopassa. ISIS suorastaan lähettää taistelijoita Eurooppaan ja panee nämä tekeytymään pakolaisiksi. Moni muslimipakolainen radikalisoituu Suomessa.

3.  Perheenyhdistämiset kasvattavat pakolaisten määrää edelleen. Jos Suomi nyt ottaa 15000 turvapaikanhakijasta vastaan vaikkapa 8000, myös perheenyhdistämiset kiihtyvät, mikä nostaa pakolaisten määrän Suomessa edelleen.

4. Venäjän aggression kohdistuminen Suomeen ja/tai Baltiaan. (Tätä olen käsitellyt aiemmin moneen kertaan, enkä käsittele tätä nyt.)

Mitä riskeihin 1 - 3 tulee nämä tulevat kaikki - tai useimmat - olemaan Orpolle yllätyksiä, jos laukeavat. Tai niin hän tulee todennäköisesti väittämään.  Orpo on ehkä juuri varautuakseen pakolaisuuden kiihtymiseen alkanut hengenheimolaistensa kanssa perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttokriittisten demonisoimisen.

No siinä suhteessa nostan kuitenkin Orpolle hattua, että hän puolittain myöntääkin riskin 1 ja 3:

"Ei kukaan voi luvata turvapaikanhakijoiden määrän laskevan."

Orpo on myös luvannut, että hallitus selvittää pitääkö perheenyhdistämisen sääntöjä tiukentaa:

"Olen sitä mieltä, että meidän on välttämättä oltava tiukkoja siinä, millä edellytyksillä perhettä yhdistetään." Hallitus voisi velvoittaa Suomessa asuvan perheenkokoajan vastaamaan aiempaa useammissa tapauksissa perheenjäsenten toimeentulosta. Nyt myös selvitetään, voitaisiinko perheenyhdistämisen edellytykseksi asettaa se, että Suomessa oleva perheenkokoaja on osallistunut kotouttamistoimenpiteisiin.

Voihan Orpo tietysti olla vilpitönkin. Mutta joka tapauksessa hän perustelee toimiaan moraalisten perusteiden lisäksi sillä, että Suomen pitää tehdä niin kuin EU:ssa on sovittu. Edelleen hän esittää ne, jotka eivät hänen perusteitaan hyväksy, moraalisesti pahoiksi.

Sipilä kaipaa neuvoa

"Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Nyt otamme vastuun kokonaan itsellemme. Tarvitsemme tähän aikaa"

Annan yhden. On ilo auttaa.

Helsingin Sanomien vaihtoehto viisi on käytännössä osin samanhenkinen:

Hallitus toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti lainsäädännön, jolla se edistää paikallista sopimista. Se johtaisi siihen, että yrityksissä voitaisiin päättää monista asioista työehtosopimuksista poiketen.

Monen yrittäjän mielestä äärimmilleen vietynä lakimuutos lisäisi Suomen kilpailukykyä enemmän kuin yhteiskuntasopimus. Hallitus aikoo myös heikentää työttömyysturvaa. Palkansaajajärjestöt olisivat halunneet liittää nämä hankkeet yhteiskuntasopimukseen, jolloin ne olisivat voineet vaikuttaa niihin enemmän kuin normaalissa lakiprosessissa, jossa työmarkkinaosapuolia vain kuullaan.

Päätös voi vähentää työmarkkinajärjestöjen valtaa. Muutokset tulevat aiheuttamaan lähes varmasti jopa lakkoja, mutta hallitus on vapaampi toteuttamaan oman halunsa ilman yhteiskuntasopimusta.

Jos paikallisesti ei saada sopimusta aikaan, firmat joutuvat saneeraamaan, mutta haitta tulee sitten vain yhdelle alalle ja ihan ansion mukaan.

Aiheet

Uussuomettuminen etenee: Tosiasiaväitteet korvataan rituaaleilla

Presidentti Niinistö lausui Talouselämän mukaan jotain tyyliin

P: "Ahvenanmaan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei ole tapahtunut pienintäkään muutosta".

Lause P näyttää pintapuolisesti tarkasteltuna normaalilta tosiasia-väitteeltä, joka on joko tosi tai epä-tosi. Kyseessä ei kuitenkaan ole tosiasiaväite. Niinistön "väitteen" P voi tietysti asettaa kyseenalaiseksi ja sanoa että "väite" on epätosi, mutta Suomen poliittinen johto ei sellaista keskustelua halua eikä siihen osallistu, koska jokainen täysjärkinen tajuaa muutenkin, että tosiasia-väitteeksi ajateltuna lause ei tietenkään pidä paikkaansa.

70-luvulla puhuttiin "Suomen ja Venäjän luottamuksellisista suhteista". Ainakin vanhempi väki tajusi että kyseessä ei ollut tosiasiaväite vaan eräänlainen rituaali.

Pappi sanoo jumalanpalveluksessa, että ehtoollisviini on "Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu". Harva sentään oikeasti uskoo että viinilasissa on verta. Jotkut kuitenkin uskovat väitteeseen P.

Suomi on taas kuin YYA-Suomi - julkisesti puhutaan muuta kuin minkä tiedetään olevan totta. Kuten 70-luvulla ihmiset jakaantuvat nytkin kahteen porukkaan:

a) niihin jotka tietävät, että oikeasti johtavien poliitikkojen puheet eivät ole edes tarkoitettu tosiasia-väitteiksi vaan ne ovat vain eräänlainen rituaali ja

b) niihin jotka luulevat että Niinistö esittää tosiasiaväitteen sanoessaan että Ahvenanmaan turvallisuustilanne ei ole muuttunut tai että Venäjä ei uhkaa Suomea.

Ryhmän a) ihmiset tiesivät 70-luvulla että Suomen ja Venäjän suhteet perustuvat muuhun kuin luottamukseen mutta osa - ryhmä b) - ei tiennyt. Tosiasioiden katsominen suoraan silmiin on ahdistavaa. Toisaalta moni ihminen on niin nuori ja kokematon, että luulee ylläolevan lauseen P oikeasti olevan tosiasia-väite. Näin ei kuitenkaan ole. 

Ukraina - Venäjän seuraava hyökkäysvaihe alkamassa

Venäjän masinoimat kapinalliset ovat siis aloittamasssa uuden hyökkäysvaiheen Ukrainaan. Minskin nykyinen "sopimus", jonka jokainen tiesi olevan vain silmänlumetta ja jonka Ukraina joutui allekirjoittamaan Lännen painostuksesta ja Lännen raukkamaisuuden takia, on ilmeisesti murenemassa näinä päivinä.

Euroopan Unioni esitti silmänlumeeksi julistuksen jossa todettiin:

"The Minsk Agreements must be implemented in good faith, starting with full observation of the ceasefire and genuine withdrawal of heavy weapons"

Jokainen todellisuustajuinen tietää, että sopimus, jossa on Venäjän hallituksen nimi alla, ei ole sopimus. Mutta kuten Hitlerin aikaankin, Lännellä ei ole munaa myöntää, että Venäjä ei pysähdy ennen kuin se pysäytetään.

"Kokonaistilanteen kehitys näyttää huolestuttavalta. Merkit ovat nyt sellaisia, että sodan puhkeaminen uudestaan on ajan kysymys. Tuntuu, että nyt tehdään tarkistusammuntoja", sanoo everstiluutnantti Pentti Forsström Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta.

Taisteluiden kiihtyminen loppukesästä on ollut kaikkien tiedossa. Duuman puhemies Naryzhkin ennusti "aktiivista kansainvälistä syksyä".

Tosiasioita ei kuitenkaan Lännessä haluta tunnustaa ääneen niin kuin ei Hitlerinkään aikana. Tutkimuslaitos Carnegie Europen vieraileva tutkija Ulrich Speck arvioi tänään HS:n mukaan:  

"Minsk II on paras saatavilla oleva vaihtoehto, kun huomioidaan se tosiasia, ettei kukaan lännessä halua taistelua Venäjän kanssa Ukrainan vuoksi tai tilanteen päätymistä sijaissotaan, joka voisi laajentua."

Venäjä jatkaa sotaansa Ukrainan kansaa kohtaan vielä vuosia ja estää samalla Ukrainan taloudellisen kehityksen. Mikä tahansa Natoon kuulumaton Venäjän Rajamaa voi joutua saman kohtalon kohteeksi.  (Venäjällä SAATTAA kuitenkin olla myös kiire - seuraava USA:n presidentti saattaa olla selkeästi jämäkämpi kuin nykyinen.)

Myös Baltian maat saattavat toki joutua Venäjän valtaamaksi, mutta siinä vaiheessa tilanne tietysti muuttuu kokonaan toiseksi ja Lännen suhtautuminenkin muuttuu. Venäjän pysäyttämiseksi olisi minimissään luotava selkeä Red Line, jonka yli Venäjä ei voi mennä, tuomalla Baltian ja Puolaan kymmeniä tuhansia Nato-sotilaita. Ydinaseen käyttökynnys olisi alennettava niin, että hyökkäyksen kohteeksi joutuvan Nato-maan alueella olisi eversti-tasoinen Nato-upseeri joka hyökkäyksen tapahtuessa voisi laukaista ydinaseen. Tai Lännen olisi vaikkapa selkeästi ja ennakolta ilmoitettava, että johonkin Nato-maahan suoritettu hyökkäys johtaa automaattisesti Pietarin kaupungin hävittämiseen maailmankartalta.

Red Linen määrittelyssä on tietysti se ongelma, että faktisesti sen itäpuoliset alueet ovat Venäjälle vapaata riistaa. Mutta niinhän ne ovat pitkälti nytkin. Venäjä voi rauhassa vallata koko Ukrainan tai jopa Suomen - hintana on vain taloussuhteiden katkeaminen Länteen.

Kun Länsi pelaa Chicken Game Venäjän kanssa ja kun Putin on onnistunut vakuuttamaan Lännen johtajat omasta psykopaattisuudestaan, Länsi on tilanteessa heikoilla. Lännen on tavalla tai toisella kyettävä alentamaan ydinaseen käyttökynnystä nimenomaan siten, että uhkaus käyttää ydinasetta Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa vakuuttaa Venäjän. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli selkeä konventionaalisen aseistuksen ylivoima Euroopassa kuten tällä hetkellä Venäjällä Itä-Euroopassa, mutta Neuvostoliitto oli vakuuttunut että salamasota Länsi-Saksaan olisi suurella todennäköisyydellä johtanut ydinsotaan eikä siksi tarttunut houkutukseen. Tällä hetkellä monet kommentaattorit pitävät salamasotaa Baltiaa vastaan kuitenkin täysin mahdollisena. Lännellä on petrattavaa.

Rasistien demonisointi - kirje hyville ihmisille

Tervehdys Hyvä Ihminen,

Yritän olla kirjeessäni vilpitön, vaikka aihe on hankala.

Immosgate näyttää näkökulmastanne onnistuneelta koko kansan tekemältä rasismin tuomitsemiselta. Melkein kaikki on saatu VR:n konduktööri mukaan lukien tuomitsemaan rasismi. 

Olette kokeneet lämmintä yhteisyyttä, kun olette osallistuneet rasismin vastaisiin talkoisiin. Olette saaneet jakaa yhteisen arvon "Rasismi on väärin."

Yhteiset arvot ovat eittämättä yhteiskunnan toimivuudelle tärkeää. Siinä olen kanssanne aivan samaa mieltä. Yhteisten arvojen ajaminen onnistuu usein tehokkaimmin kun löydetään yhteinen vihollinen. Nyt se yhteinen vihollinen on rasisti. Tai siis meidän näkökulmastamme maahanmuuttokriittinen, jota te kutsutte rasistiksi. Meistä on tietysti epämiellyttävää olla se vihollinen - mutta unohdetaan nyt se asia - ehkä olemme ansainneet sen.

Mutta eipä nyt kiistellä termeistä tai siitä onko viholliskuvanne oikeutettu. Teillä on toki pointtinne niin kuin meilläkin. Maahanmuuttokriittiset ovat syyllistyneet ylilyönteihin siinä missä te olette kieltäytyneet katsomasta vaikkapa islamilaisen maahanmuuton ongelmia silmiin. Mutta puhutaanpa nyt demonisoinnista sen vaikutusten näkökulmasta eikä siitä näkökulmasta, onko demonisointi oikeutettua.

Demonisointinne on eittämättä ollut onnistunutta. Ruotsin ja Ranskan esimerkki osoittavat kuitenkin, että maahanmuuttokriittisten onnistunutkaan demonisointi ei kanna pitkän päälle. Elätte nyt hetkellisessä yhteisyyden huumassa, mutta todellisuus tulee vielä eteenne kuin ruotsalaisille ja ranskalaisille hyvis-ystävillenne.

Kansan jakaantumisesta - johon demonisointinne johtaa - hyötyy lähinnä Putin. Jo nyt Euroopassa on syntynyt laaja EU- ja maanhanmuutto-kriittinen oppositio, joka veljeilee Putinin kanssa. Koko Euroopan tulevaisuus on vaarassa.

Teillä - tai oikeastaan myös meillä - on tässä iso ongelma.

Kekkonen onnistui 40-luvulla integroimaan Venäjän kanssa veljeilleet kommunistit yhteiskunnan osaksi ainakin jollain tavalla. Ns. saarislaisten osalta jopa niin hyvin, että Saarinen oli ainoa puoluejohtaja joka tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen. 

Onnistuisikohan sama nyt maahanmuuttokriittisten osalta? Vielä ei siltä näytä.

Terveisin, Jukka Aakula