Uusateismi, uskonnollisuus ja suvaitsemattomuus

Uusateisti Jussi K. Niemelän toimittama suomalainen uusateismin esitys Mitä Uusateismi tarkoittaa? eroaa edukseen ainakin monesta kansainvälisestä uusateismin fanaattisesta esityksestä, kuten biologi ja uusateisti Richard Dawkinsin Jumalharhasta.

Kirjassa on annettu tilaa ei vain tavanomaiselle uusateistiselle argumentaatiolle, vaan myös uskontotieteellisille analyysille, joka ei kohdistu vain uskontoon vaan myös uusateismiin itseensä. Uskontotietelijöiden puheenvuorot eivät tällä kertaa rajoitu vain kognitiivisiin uskontotieteilijöihin.

Kognitiivisen uskontotieteen sinänsä arvokas teoria, että uskonnon synty ja säilyminen selittyy sitä kautta että ihmisellä on evoluution myötä syntynyt hyperaktiivinen agency detection module , joka näkee päämäärätietoisia toimijoita (elävien olentojen kaltaisia olentoja kuten henkiä) sielläkin missä niitä ei ole, on niin lähellä uusateistien väitettä että uskonto on mielen virus, että uusateistit suosivat yleensä kognitiivista uskontotiedettä. Kognitiivinen uskontotiede antaakin eittämättä paljon vahvemman tieteellisen perustan uusateisteille kuin julistavien ateistien Dawkinsin, Harrisin ja Hitchensin tekstit.

Dawkinsin kreationismin vastaisen argumentaation arvoa en halua tosin minäkään missään nimessä kiistää, mutta Dawkinsin kiihkeä argumentaatio Jumalan olemassaoloa vastaan ei vakuuta kuin ateismiin uskovia. Mitään uskontotiedettä se ei ainakaan ole. (Koska Suomen uusateistit ovat innokkaita wikipedian päivittäjiä suomalaisen wikipedian Uskonnon Alkuperä -artikkelissa on pitkä teksti Dawkinsista vaikka vastaavassa englanninkielisessä artikkelissa Dawkinsia ei ole mainittukaan.)

Uskontotieteilijä Kimmo Ketolan kriittinen artikkeli Niemelän kirjassa täydentää siis muuta kirjaa hienolla tavalla. Niemelä olisi voinut ottaa kriittisen puheenvuoron joltain kasvatustieteen professori Puolimatkan kaltaiselta kreationistilta, mutta ei ole ottanut.

Ketola käsittelee erityisesti kysymystä, mikä suvaitsemattomuuden ja uskonnollisuuden suhde on, yhteiskuntatieteen tilastollisen metodologian avulla. Ketola osoittaa, että uskonnollisuuden ja suvaitsemattomuuden välillä ei ole selkeää korrelaatiota saati sitten syy-seuraus-suhdetta.

Sen sijaan korrelaatio on Ketolan mukaan selkeä minkä tahansa ryhmäkuntaisuuden ja suvaitsemattomuuden välillä. Näin ollen rukoileva harras uskova ei tyypillisesti ole suvaitsematon vaan ehkä pikemmin jopa suvaitseva, kun taas voimakas identifioituminen uskonnolliseen yhteisöön ja osallistuminen uskonnollisiin tilaisuuksiin nostaa suvaitsemattomuutta toisella tapaa uskovia kohtaan.

Tältä pohjalta voidaan muodostaa vaihtoehtoinen hypoteesi uskonnon ja väkivallaan yhteen kietoutumisen mekanismeista. ... ulkoryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja, syrjintää ja väkivaltaa voidaan selittää liittoutumiin sitoutumisen voimakkuudella.

... on syytä ottaa vakavasti tulos, että uskonnolliset uskomukset sinällään eivät ennusta sen enempää ennakkoluuloja kuin väkivaltaakaan. ... on jopa merkkejä siitä, että hartauteen suuntautuvalla uskonnollisuudella voi olla ... suvaitsevaisuutta lisäävä vaikutus...

Uskonnon suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa lisäävä vaikutus voidaan helposti selittää liittoutumisen vahvistamiseen tähtäävällä käyttäytymisellä.... [uskonnollisiin] tilaisuuksiin osallistuminen vahvistaa liittoutumille ominaista käyttäytymistä.

Kollektiiviset rituaalit ja jyrkät uskomukset eivät kuitenkaan ole pelkästään uskonnoille ominaisia, vaan niitä tavataan myös maallisissa yhteyksissä. ...

Uusateistit johtavat siten ihmisiä harhaan julistamalla syntipukiksi [suvaitsemattomuuteen] uskonnollisen uskon. Ajatus siitä, että maailma olisi parempi paikka elää, kunhan sieltä kitkettäisiin uskonnollinen usko voi olla vaarallinen harhakuvitelma. Uusateistien esittämät lääkkeet konfliktien korjaamiseksi, kuten uskontojen suvaitsemisen lopettaminen ja ateistisen identiteetin vahvistaminen, ovat nimittäin omiaan pahentamaan tilannetta. Näillä keinoin vahvistetaan juuri niitä asioita, jotka tieteellisen tutkimus on paljastanut suvaitsemattomuuden ja väkivallan polttoaineiksi.

Itse en tietenkään näe ryhmäkuntalaisuutta pelkästään suvaitsemattomuuden lähteinä. Onhan jopa vahvoja viitteitä siihen, että ryhmäkuntalaisuus on kietoutunut siihen persoonallisuusrakenteeseen, jota kuvastaa altruismi.

En myöskään ajattele, etteikö suvaitsemattomuuden takana JOSKUS ole täysin perusteltua tietoa. Johonkin ryhmään kohdistuva karsastus voi perustua yhtä hyvin karsastajan vääriin ennakkoluuloihin kuin karsastettavan ryhmän haitallisiin tai vaarallisiin ominaisuuksiin karsastajan kannalta.

Mutta suvaitsemattomuuden edistäminen on vääjäämättä vaarallista. Aina.

En myöskään ottanut tässä postauksessa kantaa siihen, missä määrin uskonnollisuus (uskonnollinen käyttäytyminen) nostaa tai laskee yksilön omaa elämisenlaatua.

Vulgaarisuus ja viha

HS kirjoitti erittäin hyvässä artikkelissaan Vapaa-ajattelijat vaihtoivat vasemmiston mediaseksikkyyteen pari päivää sitten mm.:

"..provokaatio oli liiton kesäkuun alussa järjestämä tempaus, jossa he vaihtoivat Kolmen sepän aukiolla uskonnollista kirjallisuutta pornolehtiin. Metakkahan siitä nousi. Moni kirkkoon kuulumatonkin mietti, että nyt mentiin liian pitkälle. Ja että mikä tällainen porukka oikein on.

Kun liitto perustettiin 1937, se oli läpipunainen. Kirkkoon kuulumattomien oikeuksia piti puolustaa tosissaan. Nyt jäsenistö on kirjavampaa, mutta käyrän keskivaiheilta löytyy kaupunkilainen nörtti. "Pääasiassa nuoria kaupunkilaisia miehiä, jotka ovat tyypillisesti naimattomia ja poliittisesti vasemmalla", kertoo ateismia tutkinut uskontotieteilijä Teemu Taira suomalaisista ateisteista.

Vapaa-ajattelijoilla on vain pari tuhatta jäsentä. Uskonnottomaksi itsensä mieltää arviolta jopa kolmannes suomalaisista. Toisaalta, heistäkin osa sanoo uskovansa Jumalaan. Tairan mukaan vapaa-ajattelijat eivät ole kuvaava otos uskonnottomista. He ovat kuvaava otos ryhmästä, joka haluaa kamppailla uskonnon yhteiskunnallista asemaa vastaan.

Kymmenen viime vuoden aika liitto on nuorentanut imagoaan. Niemelä haluaisi eroon "ikävähköstä agitprop-painolastista", johon liittyy ilosanoman levittäminen. "En ole käännyttävä ateisti." Vasemmistolaisuuden tilalle tausta-aatteeksi on noussut tieteellinen naturalismi. Kirkosta katsottuna nuorennusleikkaus on kosmetiikkaa. "Toiminnan perustavoite on sama", sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen. "Professorit ovat pudonneet pois", tiivistää muutoksen kirkkohistorian emeritusprofessori Juha Seppo, joka on tutkinut vapaa-ajattelun historiaa. Ennen liiton johdossa oli tiedemiehiä, jotka tekivät rationaalista uskontokritiikkiä. Nyt tehdään mediatempauksia.

Tai "vulgaariateismia", kuten Seppo tempauksia kuvailee."

Vulgaarisuus ei tietysti rajoitu vapaa-ajattelijoihin. Vulgaarisuutta on vapaa-ajattelijoissa, skeptikoissa, maahanmuuttokriittisissä, darwinisteissa, libertaareissa jne. En väitä olevani täysin objektiivinen vapaa-ajattelijoiden suhteen, vaikkakin kirjallisesti esitämäni kritiikki perustuu lähinnä rationaalisesti perusteltuihin mielipiteisiin ja laajaan perhetyneisyyteen tieteelliseen uskontotutkimukseen.

Vapaa-ajattelijoiden liitolla on luullakseni erityinen paikka sydämessäni. Samanlainen paikka kuin venäläisillä ("ryssällä") oli Sinimustien puheenjohtajan pastori Simojoen sydämessä.

Pelkillä järkisyillä ei kukaan aja mitään asiaa. Joka muuta väittää, valehtelee. Pelkällä hyvällä tahdolla joku varmasti ajaakin asiaansa, mutta jälki ei ole hääppöistä.

Ps. Simojoki ei koskaan puhunut venäläisistä (pluralis) vaan ryssästä (singularis).

Sosiaalinen pääoma Suomessa - keskustelua tarvitaan

Jos olisi hegeliläis-snellmanilainen filosofi, voisi sanoa, että olemme tarvinneet vahvan yksilökeskeisen vaiheen irtautuaksemme sitovasta sosiaalisesta pääomasta ja löytääksemme tien siloittavaan sosiaaliseen pääomaan, kirjoittaa Seppo Niemelä arviossaan Robert Putnamin kirjasta Bowling Alone.

Olen samaa mieltä - äärimmäisen yksilökeskeisyyden on aika Suomessakin väistyä monipuolisemman - sekä yksilöllisyyden että yhteisöllisyyden arvon ymmärtävän - ajattelun tieltä. Harva voinee kiistää että suomalaisessakin yhteiskunnassa tietyt Putnamin mainitsemat alenevan sosiaalisen pääoman oireet ovat suht vahvasti näkyvissä:

kun sosiaalinen pääoma pienenee, lapset ovat heitteillä, koulu tukehtuu ongelmiinsa, talous taantuu, rikollisuus kasvaa, päihteidenkäyttö lisääntyy, hallinto korruptoituu, väkivalta ja turvattomuus vallitsevat jne. Terveiden yhteisöjen puutteessa syntyy myös sosiaalisen pääoman pimeitä ja sitovia muotoja, kuten rikollis- ja huumejengit sekä erilaiset vaarallisetkin ääriliikkeet.

Toisaalta vaikka yhdistystoimintaan osallistuminen on hieman laskussa ja yhdinperheet heikkenemässä, ongelmat tuntuvat kasautuvan erityisesti alimpaan sosiaaliluokkaan. Keskiluokkaisessa lähiössä asuvan perheen näkökulmasta sosiaalinen pääoma on ainakin omassa lähiössämme varsin korkea ja yhdistystoiminta varsin vilkasta. Lapset harrastavat paikallisissa urheilujärjestöissä ja partiossa - vanhemmat osallistuvat erilaisiin talkoisiin.

Toisaalta varsinkin suurissa yrityksissä työntekijöiden luottamus yrityksen johtoon ja työntekijöiden keskinäinenkin solidaarisuus on romahtanut.

Luottamus perinteiseen poliittisen päätöksentekoon ja varsinkin työväenliikkeeseen on heikentynyt. Demokratia on kastroitunut niin, että kansalaiset osallistuvat suhteellisen vähämerkityksellisiin presidentinvaaleihin mutta eivät osallistu tärkeämpiin EU-vaaleihin. (Presidentiksi on lisäksi valittu kaksissa peräkkäisissä vaaleissa henkilö, jota motivoi lähinnä poliitikkojen nöyryyttäminen, eikä varsinainen Suomea rakentava konstruktiivinen toiminta.)

Tiedän että olen syntyjäni pessmisti ja puhun mielelläni rappiosta ja näen sitä joskus sielläkin missä sitä ei ole. Monet muut ovat taas syntyjään optimisteja ja näkevät asiat aina parhainpäin. Pessimistien ja optimistien on turha silti antaa tämän estää asiallista keskustelua. Sosiaalinen pääoma on aivan liian tärkeä asia jotta keskustelu siitä kannattaisi pääästää degeneroitumaan riitelyksi.


Pidän Niemelän jakoa sitovaan ja siloittavaan sosiaaliseen pääomaan hieman naivina:

Voidaan erottaa sosiaalisen pääoman sitova ja silloittava muoto. Edellinen korostaa sosiaalista kontrollia. Se rajoittaa vapautta ja luo eriarvoisuutta, mutta saattaa olla paikallaan esimerkiksi pienten lasten hoidossa. Silloittava sosiaalinen pääoma vahvistaa vapautta ja tasa-arvoisuutta. Yhdysvalloissa ne osavaltiot, joissa sosiaalisen pääoman mittarit näyttävät korkeita lukemia, ovat samalla keskimääräistä tasa-arvoisempia, suvaitsevampia ja vapaampia. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus eivät siis sulje pois toisiaan; sosiaalinen pääoma on lähellä solidaarisuuden tai veljeyden ideaa.

Sosiaalinen kontrolli toki vähentää usein vapautta mutta vertaiskontrolli - sosiaalisen kontrollin tärkein muoto - ei vähennä vaan pikemmin lisää ihmisten välistä tasa-arvoisuutta ja montaa muutakin arvokasta asiaa kuten luottamusta. Antropologi Boehmin havainto ei päde vain metsästäjä-keräilijöihin vaan moniin moderneihinkin yhteisöihin:

The premise was that humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness

Sosiaalinen kontrolli ei ole hyvä eikä huono asia sinällään. Sosiaalisen kontrollin vallitseva muoto tietyssä yhteisössä voi olla hyvä tai huono. Esimerkiksi uskonnolliseen sosiaaliseen kontrolliin liittyy yleensä aina sekä hyviä että pahoja vaikutuksia. Esimerkkinä hyvistä vaikutuksista mainittakoon USA:n 1700-luvun puritaanismin taloudellista toimintaa tehostava vaikutus ja huonoista vaikutuksista saman uskontokunnan harjoittama eriuskoisten ja normin rikkojien nöyryyttäminen ja roviolla polttaminen.

Asoiden yksinkertaistaminen - tekeminen mustavalkoiseksi - tavalla johon Niemelä käsittääkseni syyllistyy vie pohjan pois koko sosiaalisen pääoman käsitteeltä. Tottakai on pyrittävä siihen että sosiaalisen kontrollin vaikutukset ovat optimaalisia, mutta koska kulttuurievoluutio on hyvin hidasta, emme voi suunnitella sosiaalisen kontrollin muotoja rajatta työpöydällä.

On käytettävä kussakin kulttuurissa olemassaolevia - vääjämättä usein epäoptimaalisia - sosiaalisen kontrollin muotoja.

Sosiaalisen kontrollin ohella tietysti myös vapaaehtoisuuteen perustuva vastavuoroisuus on oleellinen sosiaalisen pääoman rakennuspalikka.

Niemelä, Takkirauta ja länsimaisuuden itsepuolustus

Kaksi terävää liberaalia - tarkoitan nyt liberaalilla avoimen länsimaisen yhteiskunnan kannattajaa - Ruukinmatruuna ja Jussi K. Niemelä käsittelevät tärkeää aihetta:

Miten suvaitsevainen länsimainen yhteiskunta puolustautuu suvaitsemattomuutta - tässä tapauksessa islamilaista suvaitsemattomuutta - vastaan ?

Ruukinmatruunan (Takkirauta-blogin) postausta käsittelinkin jo edellisessä postauksessani, mutta Niemelän postauksen luin vasta äsken.

Mielenkiintoista on, että vaikka molemmat lähestyvät ongelmaa ainakin osin samasta aatteellisesta lähtökohdasta johtopäätökset ovat oleellisen erilaiset:

Niemelä on tavalliseen tapaansa suht optimistinen. Hän vaatii tiukkaa islam-kritiikkiä, moraalirelativismin hylkäämistä ja muslimaahanmuuttajien kotouttamista suomalaiseen yhteiskuntaan ja arvomaailmaan:

Monikulttuurisuus ei voi olla totalitarismia. Toimiva monikulttuurisuus edellyttää onnistunutta kotouttamista. Hirsi Ali ja Manji ovat loistavia esimerkkejä toimivasta monikulttuurisuudesta.

Kaikkia osapuolia on kuunneltava ja keskustelukenttää hyödynnettävä maksimaalisesti. Keskustelu pitää käydä toista osapuolta kunnioittaen, mutta liiallinen vieraskoreus johtaa käänteiseen rasismiin ja moraalirelativismiin.

Tärkeintä islamin vaarallisten muotojen hillitsemisessä on islamtietouden levittäminen, kotouttaminen ja kasvatus. Erittäin keskeinen on kodin ja koulun suhde. Vaikea kysymys on, kuinka radikaalisti uskonnolliseen indoktrinaatioon pitäisi/voidaan puuttua.

Ruukinmatruuna taas on suht pessimistinen ja painottaa että länsimaisen yhteiskunnan pitää olla puolustuskykyinen. (Toki hänkin kannattaa Niemelän tavoin universaalia yksilökeskeistä moraalia ja länsimaista valistusaatetta.)

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja.

...

Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.

Toki Niemeläkin hakee puolustuskykyä, mutta hänelle puolustuskyky merkitsee erilaisten valistusaatteen elävoittämien ihmisten taistelua sanan miekkaa käyttäen. Ruukinmatruuna uskoo taas että länsimaisuuden itsepuolustus tarvitsee sotilaikseen myös omia suvaitsemattomiamme kuten lestadiolaisia. Niemelä tuskin kaipaa lestadiolaisia taistelutovereikseen.

Uskonnon selittäminen ja etnisyyden selittäminen

Olen aikaisemmin puhunut paljon uskonnosta. Olen esittänyt ajatusta että uskonto saattaa olla evoluution adaptaatio eli sopeuma. Etu joka uskonnosta ryhmälle voisi olla, on se että että se kasvattaa ryhmän koheesiota. Konkreettisesti uskonnon on mm. todettu lisäävän luottamusta ryhmän jäsenten kesken. Uskonnolliset yhteisöt säilyvätkin paljon pitempään kuin maalliseen ideologiaan perustuvat yhteisöt. Asiaa on tieteellisesti tutkinut uskontotieteilijä Richard Sosis israelilaisissa kibbutseissa.

Uskonto lisää myös yksilön syntyvyyttä ja on siksi edullista yksilölle - varsinkin voimakkaan yhteisöllisten uskontokuntien kuten amishien ja hutteriittien syntyvyys on tähän päivään saakka ollut noin 9 lasta per hedelmällisyysikäinen nainen.

Vastassa on vapaa-ajattelijoiden, marksilaisten ja dawkinsilaisten enemmän tai vähemmän sofistikoidut selitykset siitä että "Uskonto on valtaapitävien huijausta", "Uskonto on itsekäs meemi/virus joka haittaa kantajaansa", "Uskonto on ooppiumia kansalle" mutta myös "Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän, hengettömien tilojen henki." (Karl Marx).

Toisaalta vastassa on kognitiivisten uskontotieteilijöiden tieteellinen teoria siitä, että uskonto on evoluution sivuvaikutus. Uskonto käyttää hyväkseen tiettyjä ihmisen kognitiivisia rakenteita kuten ihmisen ylikehittynyttä tendenssiä nähdä agentteja (=tahdon omaavia eläviä olentoja) sielläkin missä niitä ei ole. Jussi Niemelä kuvaa kognitiivista uskontotiedettä Vapaa-ajattelija-lehdessä sujuvasti - vaikkakin hiukan vapaa-ajattelijan silmälasein.

Kolmas vastateoria on sitten tietysti uskovaisten ajatus, että "uskonto on olemassa koska Jumala on olemassa ja Jumala on meille tärkeä". Toisaalta "ilman uskontoa ja Jumalaa, kaikki tekisivät mitä haluaisivat". "Moraali vaatii uskontoa".

Periaatteessa näiden neljän näkökulman välillä voidaan käydä rauhallista ja rationaalista keskustelua - käytännössä ei aina. Neljä teoriaa eivät välttämättä ole toisensa poissulkevia. Siitä että yksi on oikeassa ei seuraa että toinen on auttamatta väärässä.

Etnisyys

Vahva mielipiteeni on että etnisyydelle tarvitaan samaan tapaan selitys kuin uskonnolle. Tieteellinen selitys. Miksi etniset erot syntyvät ja miksi ne säilyvät vaikka kaksi ryhmää on asunut rinnakkain jossain maassa 1000 vuotta:

1. Amazonilla Vaupes-joen rannalla elää intiaaniheimoja, joilla on normi että puoliso pitää ottaa toisesta - eri kieltä puhuvasta - heimosta. Vaikka ryhmien välinen migraatio (siirtyminen, muutto) näin ollen on erittäin suurta, etnisten ryhmien erot säilyvät sukupolvesta toiseen.

2. Juutalaiset ja mustalaiset ovat eläneet satoja vuosia Euroopassa erillisenä etnisenä ryhmänä muitten ryhmien keskellä. Juutalaiset ovat lukuisia kertoja jopa konstruoineet uuden kielen, ja mitä merkillisimpiä tapoja ja sääntöjä, ja näin tavallaan eristäneet itsensä muusta väestöstä.

3. Paljon vähemmän dramaattisesti suomenruotsalaisuus on onnistunut samassa kuin juutalaiset - säilymään erillisenä etnisenä ryhmänä. Ennustukset suomenruotsalaisuuden häviämisestä suomenkielisen muuttoliikkeen tehdessä Uudenmaan ruotsinkielisistä vähemmistön ovat osoittautuneet virheelliseksi. Siitäkin huolimatta että seka-avioliittojen määrä on hyvin korkea.

Etnisyys-keskustelu

Etnisyys-keskustelussa on omat vapaa-ajattelijansa ("kansallismielisyys on huijausta", "kansallisuus-aate aiheuttaa pelkästään murhetta tähän maailmaan", "suomenruotsalaisuus häviää muutamassa sukupolvessa", "Amerikan juutalaisuus häviää muutamassa sukupolvessa", Marx: "työläisillä ei ole isänmaata", Fagerholm: "kielikysymys on viidennen luokan asia") ja uskovaisensa.

Uskovaisella tarkoitan tässä tapauksessa ainakin sitä ajattelutapaa, että oma kansa on jotenkin objektiivisesti parempi kuin muuta kansat jne. On sitten hiukan määrittelykysymys lasketaanko uskovaiseksi tässä tapauksessa ihminen joka ajattelee että "Suomi on minun isänmaani ja olen valmis puolustamaan sitä oman henkeni uhalla", mutta haluan laskea senkin mukaan.

En halua näillä termeillä vapaa-ajattelija ja uskovainen arvottaa näitten ihmisten ajattelua hyväksi tai huonoksi - vaan haen termeillä ainoastaan sitä että näillä ihmisillä suhde etnisyyteen on ensi sijassa jokin muu kuin halu selittää etnisyys tieteellisesti.

Kuten uskontokysymyksessä ei etnisyyden ymmärtämisessäkään pelkkä vapaa-ajattelu tai uskovaisuus siis auta ymmärtämään etnisyyden syntyä ja sitä miksi etnisyys pysyy yllä. Haluankin lähestyä etnisyyden ja kansallisen identiteetin syntyä evoluutioteorian näkökulmasta.

Selitykseksi etnisyydelle ja kansalliselle identiteetille en oikein laske sitä sinänsä arvokasta perustelua, miksi kansallinen identiteetti ainakin tietyissä tilanteissa on positiivinen asia, jonka Genocidewatch esittää:

Kansallisen identiteetin luominen purkaa yhteiskunnan tribalisoitumista ja vähentää näin sisällissodan ja kansanmurhan riskiä

Tämä on hiukan samanlainen perustelu - vaan ei selitys - kuin ne perustelut uskonnolle, että "kulttuuri tarvitsee uskontoa" (HS:n pääkirjoitus, tai Takkiraudan kirjoitus Ikeistä). Arvokkaita huomioita mutta ei tarkoitettukaan ehkä selitykseksi uskonnon alkuperälle.

Palaan etnisyyden evolutiiviseen selitykseen seuraavassa postauksessa. Olen kuitenkin jo kerran kirjoittanut asiasta suomenruotsalaisuuden tapauksessa.

Kulttuurien välinen taistelu

Jussi Niemelä kirjoitti Skeptikko-lehdessä mm. näin:

Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata kevyesti. Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa.

Myös Hesarin päätoimittaja Janne Virkkunen on todennut että muslimit ovat aloittaneet ristiretken lännen sananavapautta vastaan.

Olisi hienoa, jos keskustelu Suomessa pääsisi sen perusväitteen, että kulttuurien välinen taistelu on jo käynnissä, hyväksymisen jälkeen seuraavalle asteelle: analyysiin siitä

1. millainen taistelu on kyseessä,
2. mitä vaihtehtoisia seuraamuksia taistelusta on,
3. mitä vaihtoehtoisia reagointitapoja lännellä on ja
4. mitä seurauksia islamin voitosta olisi.

Pelkkää kuivaa analyysiä siis tarvittaisiin. Vaikka monikultturismin innokkaimmat kannattajat haluavatkin välttää keskustelua viimeiseen asti, heidän pitäisi nyt ryhdistäytyä. Lännessä ja Venäjällä voi olla aktivoitumassa jopa Genocidewatchin kansanmurhan edellytykset - väestön jakaantuminen kahteen selkeästi erilliseen ryhmään.

Lue Genocidewatchin kansanmurhan kahdeksan astetta.

1. CLASSIFICATION: All cultures have categories to distinguish people into “us and them” by ethnicity, race, religion, or nationality: German and Jew, Hutu and Tutsi. Bipolar societies that lack mixed categories, such as Rwanda and Burundi, are the most likely to have genocide.

Jussi Niemelältä mielenkiintoinen artikkeli Skeptikossa

Jussi Niemelä arvioi uudessa Skeptikko-lehdessä brittitoimittaja Francis Wheen kirjaa "Potaska ja politiikka – onko niillä loppujen lopuksi eroa ?" Jussin artikkeli on kauttaaltaan lukemisen arvoinen mutta lainaan ja kommentoin häntä lähinnä kulttuurien väliseen taisteluun liittyvän materiaalin osalta. Jussi kirjoittaa:

...Varsinkaan islamin ja länsimaisen kulttuurin törmäystä ennustanutta Huntingtonia ei tulisi kuitata näin kevyesti.

Jyllands-Postenissa julkaistuista Muhammad-pilakuvista alkanut muslimimellakointi osoitti, että kulttuurien välinen kuilu on kiistatta olemassa. Havaitsemme sen tänä päivänä keskellä Eurooppaa – vieläpä keskellä pohjoismaista hyvinvointionnelaa. Mullah Krekar julisti turvapaikkamaastaan Norjasta sodan Tanskalle viime helmikuussa.

Aftonposten-lehden haastattelussa hän tulee myös koskettaneeksi maahanmuuttokysymystä.Krekar kertoo, että Euroopassa muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. ”Länsimainen nainen EU:ssa tuottaa keskimäärin 1.4 lasta. Musliminaiset samoissa maissa tuottavat 3.5 lasta.”

... Krekar uhoaa, että ”vuoteen 2050 mennessä 30% eurooppalaisista tulee olemaan muslimeja”. Todettakoon tässä yhteydessä, että ruotsalaiset imaamit vaativat hiljattain omia, islamiin perustuvia lakeja Ruotsin muslimeille.

Islamin kyvyttömyydestä ottaa vastaan mitään kritiikkiä Niemelä toteaa:

Itse paavi Benedictus XVI sai tuta, mitä on islamin kritisoiminen. Hän erehtyi siteeraamaan Saksassa syyskuussa pitämässään puheessa erästä 1300-luvulla elänyttä keisaria, jonka mukaan profeetta Muhammad toi maailmaan pahoja ja julmia asioita, esim. määräyksen levittää islamia miekalla. Paavin puheen jälkeen hänen henkeään uhattiin, italialaista 70-vuotiasta nunnaa ammuttiin Somaliassa selkään ja islamistinen irakilaisryhmä uhkasi internetissä pommi-iskulla Italiaa ja Vatikaania. Lisäksi Somaliassa muuan uskonoppinut kehotti avoimesti tappamaan paavin.

Hieman myöhemmin Saksassa nousi valtava kohu Berliinin Deutsche Operin päätöksestä perua esitys, jonka lopussa mm. Jeesus ja Muhammad menettävät päänsä. Oopperatalo luopui Mozartin Idomeneo-oopperan esittämisestä vain siksi, että taiteellinen johtaja Kirsten Harms pelkäsi teoksen suututtavan muslimiväestön. Kritiikin jälkeen päätös peruttiin, mutta esitystä turvaamaan tarvitaan poliisivartio.

Iranin johto puolestaan suuttui Tanskalle lokakuussa, kun Tanskan TV2 esitti ohjelman, jossa näytettiin miten Tanskan kansanpuolueen humalaiset jäsenet pilkkasivat kesäjuhlassaan profeetta Muhammadia. Iran teki asiasta virallisen valituksen Tanskalle ja Suomelle (EU:n puheenjohtajamaa). Iranin Kööpenhaminan-lähetystö valitteli sitä, että Tanskan hallitus sallii islamia pilkkaavan ohjelman esittämisen. Eli toisin sanoen länsimaisessa mediassa ja puolueiden kesäjuhlissa olisi Iranin johdon mielestä noudatettavia shariaa.

Niemelä kritisoi myös kansallismielisiä:

Myös erilaiset rasistiset ja nationalistiset ryhmät repivät muslimimellakoista kaiken julkisuuden irti; islaminuskoisten pidäkkeetön riehuminenhan lietsoo länsimaissa pelon ilmapiiriä ja taatusti lisää sitä kautta maahanmuuttokriittisyyttä.

Jussi kritisoi Hämeen-Anttilaa ja muuta punavihreätä älymystöä raskaasti:

Kansallismielisiä vastassa ovat länsimaisen ”älymystön” poliittisesti korrektit suvaitsevaisuususkovaiset, jotka härkäpäisesti sulkevat silmänsä islamin lukuisilta epäkohdilta ja kuulevat kriittisissä äänenpainoissa vain ”islamofobian” soraääniä.

...

Polarisaatiosta hyötynee lopulta vain islamin kaikinpuolista ihanuutta korostava professori Jaakko Hämeen-Anttila, jonka kirjat menevät itsepetoksessa rypevälle punavihreälle yliopistoväelle kuin kuumille kiville. Kiivaimmille tasapäisyyden puolustajille tämäkään löyly ei vielä riitä: heidän esimerkiksi täytyy kiljupäissään sytyttää nuotioita purettaville VR:n makasiineille ja tapella poliisin sekä palomiesten kanssa. Rähinöinnistään nämä sankariprekaarit haluavat korvaukseksi kansalaispalkkaa.

Mutta ostakaapa itse lehti Akateemisesta - artikkeli ei ole kauttaaltaan noin pessimistinen kuin minun lainauksissani. Toisaalta se on ajoittain vieläkin pessimisisempää:

Ja kuitenkin tätä pöyristyttäviä järjettömyyksiä listaavaa teosta lukiessa tulee mieleen, onko yltiöpäinen rationalismi sittenkin pohjimmiltaan irrationaalista. Mitään toivoa valistuksen projektin onnistumisesta ei näytä olevan, humpuuki on todellakin valloittanut maailman.

Tässä tulemme tavallaan siihen mistä olemme Jussin kanssa olleet erimielisiä. Skeptikkojen valistusaate on minusta liian puhdasoppista vastustaessaan kaikkea hörhöilyä kuten uskonnon kaikkia muotoja. Realistisempi tavoite voisi olla vastustaa pahimpia hörhöilyn muotoja. Uskonto ei ole pelkästään paha irrationalistinen ajattelutapa, siihen liittyy myös hyviä asioita.