maanantaina, heinäkuuta 11, 2011

Tuskastuminen

Olen lukenut taloustieteiljöiden Bowlesin ja Gintisin uutta kirjaa yhteistyöstä. Kirja kuvaa teoriaa ihmisen yhteistyön ja altruismin evoluutiosta monitasoisen valinnan kautta.

Ajatus on yksinkertaisesti se, että

1. Ihmisten yhteistyö - ja ihmisen altruistinen käyttäytyminen kuten julkishyödykkeiden tuottamiseen osallistuminen vastoin yksilön omaa etua - on syntynyt olosuhteissa missä ryhmäkonfliktit (heimojen väliset sodat) olivat hyvin tavallista. Vaikka yksilövalinnan paine edisti egoismia ja sukulaisten suosimista, ryhmävalinta oli esihistorian aikana niin voimakasta että altruismi ei-sukulaisiakin kohtaan kuitenkin eteni.

Teoriaa tukevat sekä matemaattiset mallit että antropologinen evidenssi että kokeellisen peliteorian tulokset. Dramaattisin tulos on ehkä se, että altruismin ja sisäryhmän suosimisen takaa löytyy EHKÄ sama biologinen mekanismi:

This is exactly what was found from experiments with brain oxytocin, a neuropeptide that has been shown to promote trust and cooperativeness in experiments, and to deter subjects taking advantage of the cooperation of others (De Dreu et al. 2010, 2011). In a series of eight experiments Carsten and his coauthors (De Dreu et al. 2011) found that, by comparison with a placebo, nasally administered oxytocin also heightens in-group bias and in some but not all cases out-group derogation.

2. Voimakas ryhmäkonflikti edistää nykyoloissakin yhteistyötä ja uhrautumista ihmisten kesken. Tätä on tutkittu kokeellisesti mm. Israelissa panemalla ihmiset pelaamaan Trust Gamea sodan ja rauhan aikana - sota on generoinut merkittävää yhteistyön ja altruismin kasvua. Vastaavasti Burundissa etnisiin levottomuuksiin osallistuneet/niiden kohteiksi joutuneet osallistuivat huomattavasti aktiivisemmin erilaiseen yhteistyöhön kuin muut. Erot ovat kokeissa olleet hyvin hyvin merkittäviä.

Johtopäätös 2 on siis sama minkä jokainen vanha suomalainen tuntee intuitiivisesti ja jota kutsutaan Talvisodan hengeksi. Yritysmaailmassa toimineelle johtopäätös on intuitiivisesti varsin selvä. Mitä kovempi kilpailu yritysten välillä sitä vahvempi koheesio, yhteistyö, muiden auttaminen ja vapaamatkustajien rankaiseminen yritysten sisällä.

Jyväskylän Yliopiston tutkijat raportoivat seuraavaa:

Tutkijat Tapio Mappes ja Mikael Puurtinen Jyväskylän yliopistosta sekä Lauri Sääksvuori Max Planck Instituutista tutkivat yksilön käyttäytymistä ryhmässä. He kysyivät, miksi ihmiset rankaisevat normien rikkojia, vaikka tällaisesta käytöksestä on kustannuksia rankaisijalle. Rankaiseminen on yleistä kaikissa kulttuureissa.

Mappes, Puurtinen ja Sääksvuori tutkivat mahdollisuutta, että rankaisu saattaa olla hyödyllistä, jos se parantaa ryhmän yhteistyötä ja siten auttaa omaa ryhmää pärjäämään paremmin ryhmien välisessä kilpailussa. Tutkimuksessa selvisi, että kilpailutilanteessa ryhmän jäsenet ajattelevat enemmän koko ryhmän hyötyä kuin yksilön etua.


Bowlesia ja Gintis kuvailivat suomalaistutkijoiden tutkimuksia kirjassaan:

A final experiment provides a possible link between group conflict and the evolution of cooperation based not on the fact that altruists, if parochial, are willing fighters but that group conflict stimulates altruistic punishment of free-riding fellow group members. Sääksvuori, Puurtinen and their coauthors (2011) implemented a series of eight-person public goods games with and without a punishment option and in which the payoffs of members of the groups playing these games either depended on the outcome of group competition or were independent of the performance of any other group.

...

In the treatments with group competition, the groups with the larger contribution to the public good won a prize that was twice the group difference in the level of public contributions. Group competition greatly heightened the punishment of shirking group members where this was possible, so that groups with the punishment option prevailed over groups without it.

...

A fascinating secondary result is that the punishment option greatly reduced the within group variance of payoffs, and hence might be counted among the reproductive leveling mechanisms studied in the previous chapter. The authors conclude: “These results support the importance of intergroup competition in the emergence of costly punishment and human cooperation.


Evoluutiopsykologian mukaan ihmisten altruismi syntyi sukulaisvalinnan myötä pienissä sukulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä. Se dilemma että nyky-yhteiskunnassa ihmiset kykenevät laajaan yhteistyöhön muidenkin kuin sukulaisten kanssa, selitetään niin että koska ihmisen ympäristö on nopeasti muuttunut ihminen ei ole oikein sisäistänyt muutosta vaan toimii edelleen ("maladaptiivisesti" = vastoin biologista etuaan) kuin aikaisemminkin siinä ympäristössä ("ESS") missä ihminen on kehittynyt. Taloustieteen vakioselitys yhteistyöhön on taas vastavuoroisuus tilanteessa, missä useampi henkilö joutuu toistuvasti tekemisiin toistensa kanssa. Poliisivaltion kannattajat ja äärikonservatiivit taas ajattelevat että yhteistyö on mahdollista vain koska valtio tai heimopäällikkö pakottaa ihmisiä.

Kukin valitkoon lempiteoriansa jos haluaa. Väittelyä tästäkin aiheesta olen käynyt ja olen huomannut että väittely ei yleensä johda mihinkään. Kun väittely tapahtuu julkisesti eikä kahden kesken, väittelijät kuvittelevat olevansa turnajaisissa ja etsivät heikkoa kohtaa toisensa puolustuksessa/argumentoinnissa. (Tiedepiireissä tilanne on tietysti parempi kuin harrastelijoiden foorumeissa.)

Yhteistyön evoluutio on aktiivisen tutkimuksen kohde ja kuva ihmisten yhteistyöstä ja altruismista muuttuu varmasti vielä voimakkaasti. Ihmisten yhteistyötä tarvitaan ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä, kalakantojen romahtamisen pysäyttämisessä, sukupuuttoon kuolemisen pysäyttämisessä, hyvinvoinnin ja itsenäisyyden turvaamisessa, maahanmuuton järkevöittämisessä jne. jne. Hommaa ei pitäisi ryssiä tarrautumalla naiveihin maailmankuviin "peraatteellista" tms. syistä.

Olen myös huomannut että mallit / teoriat alkavat kehittyä jo niin monimutkaiseen suuntaan että millään "talonpoikaisjärjellä" niitä ei enää voi kokonaan valitetavasti seurata. Talonpoikaisjärki ja kokemus on vajaavainen keino hankkia tietoa.

2 kommenttia:

Aakke / Miltton kirjoitti...

1. Ihmisten yhteistyö - ja ihmisen altruistinen käyttäytyminen kuten julkishyödykkeiden tuottamiseen osallistuminen vastoin yksilön omaa etua - on syntynyt olosuhteissa missä ryhmäkonfliktit (heimojen väliset sodat) olivat hyvin tavallista.

Mutta eihän silloin osallistuminen ole yksilön edun vastaista. Päinvastoin.

Jukka kirjoitti...

Metsästäjä-keräilijäheimossa A on yksilöitä x jotka heimon joutuessa sotaan asettavat itsensä vaaralle alttiiksi ja toisia y jotka eivät aseta.

Yksilö x toimii siis altruistisesti eli vastoin omaa etuaan siinä mielessä että jos x muuttuisi y:ksi hänen selviytymistodennäköisyytensä kasvaisi.

Koska kuitenkin sellaiset ryhmät joissa yksilöitä x on paljon voittavat todennäköisesti sodassa, yksilö x voi lisääntyä ryhmävalinnan kautta.

Bowlesin ja Gintisin väite on että ryhmäkonfliktien määrä oli metsästäjä-keräilijä-yhteisöillä niin suuri että ryhmävalinta oli hyvin voimakasta.