Mikro-mikroekonomiaa: tavaroiden määrä kotona on yhteismaan ongelma

Kun kotitaloudessa on useita jäseniä, on myös erilaisia kuluttajia. Kun asutaan samassa asunnossa, toiset hankkivat yhteiseen asuntoon enemmän tavaroita kuin toiset. Kotona on tv, tietokoneet, huonekalut, kirjat, pikkutavarat, urheiluvälineet, vaatteet jne. Osa tavaroista on yhteiskäytössä, osa jonkun henkilökohtaisessa käytössä. 

Hyödykkeet ovat osin sanan mukaisesti hyödyllisiä, joskus vähemmän hyödyllisiä. Tavarat toisaalta täyttävät tilaa ja tekevät kodista vähemmän viihtyisän. Tavaroiden määrä on yhteismaan ongelma. Vaikka itse vähentäisit päättäväisesti omia tavaroitaisi, toiset hankkivat niitä lisää. 

Lapsuudenperheelläni (äidilläni, sisarillani ja minulla) on yhteinen asunto pikkupaikkakunnalla, jossa kukaan ei asu vakituisesti mutta missä käymme vuoron perään, kun käymme vanhainkodissa olevaa äitiäni tapaamassa. Asunto on juuri ja juuri tarpeeksi hyvin varustettu perushyödykkein, että siellä voi asua muutaman päivän mukavasti. 

Koska asuntoon ei saa tuoda omia tavaroita varastoon, eikä kukaan oikein halua ostaa asuntoon mitään hyödykkeitäkään, ei synny myöskään yhteismaan ongelmaa. Asunto pysyy viihtyisänä. Asunto pysyy myös siistinä, koska jokaisen asunnon käyttäjän kunnia-asia on, että se on siisti kun hän jättää asunnon seuraavalle. Vapaamatkustajan ongelmaakaan ei ole.

Yksityisomistuksen pitäisi olla ratkaisu kaikkiin yhteismaan ongelmiin ja vapaamatkustajan ongelmiin. Käytännössä näin ei aina tietysti. Yhteismaan ongelmien ja vapaamatkustajan ongelmien pitäisi olla tyypillisempiä yhteisomistuksessa olevissa asunnoissa kuten kuolinpesien omistamissa kesämökeissä, mutta tietenkään näin ei aina ole. Syyt ovat tavallaan ekologiset. Kuolinpesän omistama asunto voi pysyä viihtyisänä ns. institutionaalisista syistä.

Entä jos Microsoft hyötyy Nokia-kaupasta?

Kuten edellisestä postauksesta selvisi en usko, että Microsoft pärjää puhelin-busineksessa. Mutta oletetaanpa että pärjäisi. Monien suomalaisten mielestä se olisi ilmeisesti osoitus siitä, että Microsoft kaappasi Nokian Troijan Hevosen avulla. Ehkä, mutta entä sitten. Nokia ei puhelin-alalla ainakaan selvästi enää pärjännyt ja loputkin työpaikat olivat vaarassa.

4700 suomalaista on pian työssä Microsoftin puhelinliike-toiminnassa. Heidän työpaikkansa todennäköisesti pelastuisivat mikäli Microsoftin puhelin-liiketoiminta kukoistaisi. Nyt Nokian kuihtuva osa on myyty yritykselle jolla on edes jotain edellytyksiä tehdä busineksesta kukoistavaa - ja Nokian kukoistava osa on vapaa rasitteista.

Ei kuihtuva suomalainen firma ole parempi työnantaja kuin ulkomaalainen yritys. Toki suomalainen omistaja ja suomalainen johto vetää hiukan kotiin päin, mutta työpaikkojen säilymisen ja lisääntymisen kannalta tärkeämpää on, että yritys kukoistaa kuin se että yritys on kotimainen. Olen itse ollut työssä kahdessa Suomessa toimivassa amerikkalaisessa yrityksessä, eivätkä ne työnantajana ole sen huonompia kuin suomalainen yritys. Tulos tai ulos pätee molemmissa.

Suomalainen vähittäiskauppa on nyt vaikeuksissa. Verkkokauppa on kaupan alalla se disruptio, mikä iPhone oli älypuhelin-markkinoilla. Vähittäiskaupan alalle tarvittaisiin Suomeen lisää ulkomaisia toimijoita, jotta kilpailu ja sitä kautta innovaatio vähittäiskaupassa lisääntyisi. Kaupan monopolit on mitä pikemmin purettava.

Kysymys: miksi Micorsoft osti Nokian - Vastaus: typeryyttään

Yleinen käsitys USA:ssa alkaa olla selvä: Microsoft osti Nokian, koska puhelinliiketoiminnan saaminen sen omiin käsiin oli oleellinen osa Microsoftin TÄYSIN VÄÄRÄÄ strategiaa matkia Applea.

Microsoft ei ole aina toiminut näin - pyrkinyt saamaan kaikkea 100%:sti omaan kontrolliinsa. Sen busineksen parhaita vuosia leimasi yhteistyö lukuisten hw toimittajien kanssa. Koska PC-käyttöjärjestelmiä oli tuolloin käytännössä vain yksi, Microsoft kykeni saamaan itselleen merkittävän osan PC-kakusta. Laitetoimittajien asema oli alisteinen Microsoftille. Kun Applen voittokulku alkoi iPodin ja iPhonen myötä ja Microsoftin liiketoiminta alkoi kuihtua, Microsoftin johto päätti hiljalleen muuttaa strategiaansa vertikaalisemmaksi - siis samankaltaiseksi kuin Apple. Yleinen käsitys USA:ssa tuntuu kuitenkin olevan, että Microsoft matkii väärää yritystä.

 Microsoft ei ole enää vain käyttöjärjestelmää- ja yrityssoftaa myyvä, vaan ainakin yrittää olla myös laite-firma. Samaan tapaan kuin Apple iPhonensa kanssa Microsoft haluaa kontrolloida koko laitetta. Rakentaa itse hardwaren ja käyttöjärjestelmän, kontrolloida appstorea jne.

Applen strategian voittokulku ei enää oikein ole jatkunut. On selvää, että Google on täysin erilaisella strategiallaan ajamassa sekä Microsoftin että Applen ohi. Google haluaa saada mainosrahat ja saadakseen mainosrahat se harjoittaa hyvin heterogeenista toimintaa ja toimii yhteistyössä monenlaisten yritysten kanssa. Se tarjoaa hakupalveluita kaikilla alustoilla, osallistuu maailman merkittävimmän mobiili-ekosysteemin rakentamiseen, tarjoaa maailman suosituinta browseria kaikille alustoille jne. Sen uusin aluevaltaus on tarjota käyttöjärjestelmästä riippumattomia desktop-sovelluksia kaikille alustoille. Se ei kontrolloi hegemonistisesti vaikkapa Android-laitetoimittajia kuten Samsungia, vaan se toimii taitavasti todellisena Troijan Hevosena.

Luovan tuhon kauneus ja riemu

Monelle venäläiselle Neuvostoliiton romahdus on edelleen maailmanhistorian traagisin katastrofi. Monelle suomalaiselle tuntuu Nokian romahdus olevan samanlainen traaginen katastrofi. Yhtäkkiä Neuvostoliitto ei enää ollutkaan suurvalta eikä Suomi johtava korkean teknologian maa. Eräs insinööri-tuttuni totesi surullisena kuultuaan Microsoftin ostaneet Nokian:

"Sitten Nokiasta ei tulekaan uudestaan menestyvää firmaa".

Rinnastus on monella tapaa aiheellinen. Sekä Neuvostoliitto että Nokia romahtivat, koska olivat tehottomia yksiköitä. Neuvostoliitto oli mm. tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat ja tehoton luomaan ihmisarvoisen yhteiskunnan. Nokia oli tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat.

Syyllisiä etsitään molemmissa tapauksissa. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaisi ihastella, ihmetellä ja riemuita, miten upeaa on, että maailmassa on mekanismeja, millä tehottomat organisaatiot tuhoutuvat spontaanisti tehokkaiden tieltä.  Nokian tuhosi markkinoihin inherentisti liittyvä schumpeterilainen luova tuho. Nokian tuotteet eivät myyneet. Neuvostoliitto tuhoutui ilmeisesti siksi, että tehoton yhteiskunta ei kyennyt enää kilpavarusteluun USA:n kanssa eikä kyennyt pitämään kurissa Itä-Euroopan nukkehallituksiaan. Surullista on vain ja ainoastaan se, että kaikki tehottomat yhteiskunnat - esimerkkinä Pohjois-Korea - eivät tuhoudu. Mekanismi, joka tuhoaa tehottomia yksiköitä, on jollain lailla vajaa.

Vähän on puhuttu siitä, miten Nokiasta on jo vuosien mittaan vapautunut suuri joukko insinöörejä tuottavaan työhön. On todella suuri ilon aihe, kun tuottamattomassa työssä oleva hyvin koulutettu ja lahjakas ihminen vapautuu tuottavaan työhön. Oli surullista ja nöyryyttävää, miten moni lahjakas insinööri oli jämähtänyt Nokialle nysväämään puhelimia, joita juuri kukaan ei halunnut, tai puhelimia, joita ei koskaan edes viety markkinoille. Insinööri on sellainen otus, että hän ottaa teknisiä haasteita vastaan ja puuhastelee niiden kanssa vaikka puuhastelu ei enää olisi kuluttajien kannalta mielekästä. Tarvitaan markkinatalous, jotta tämmöinen insinööri saadaan suuntaamaan voimavaransa tehokkuutta palvelemaan toimintaan. 

40 vuotta Chilen sotilasvallankaappauksesta!

Kenraali Augusto Pinochetin johtama Chilen armeija kaatoi tasan 40 vuotta sitten Chilen demokraattisesti valitun marksilaisen hallituksen ja sen presidentin Salvador Allenden. Vallankaappaus johti lukuisten chileläisten vasemmistolaisten vangitsemiseen ja katoamiseen sotilashallituksen käsissä. Salvador Allenden johtama hallitus oli yksi harvoja demokraattisesti valittuja marksilaisia hallituksia koko maailmassa.  

Chilen sotilaskaappaus oli ensimmäisiä onnistuneita yrityksiä murskata 70-luvulla kaikkialla tapahtunut marksilaisuuden eteneminen. 70-luvulla tuntui, että marksismi on voittamassa. Mm. Vietnamin sota oli juuri päättymässä koko Indokiinan joutumiseen venäläismielisten marksilaisten hallitusten käsiin. Tsekkoslovakian yritys irrota marksilaisuuden ikeestä oli murskattu vuonna 1968. (Oikeastaan oikeampaa on tosin sanoa, että Tsekkoslovakiassa haluttiin eroon totalitäärisestä sosialismista. Monet tsekkoslovakialaiset halusivat itse asiassa samaa demokraattista sosialismia kuin Allenden kannattajat. Mutta sen ajan jakaantuneessa maailmassa asiaa ei yleisesti nähty näin - taistolaisillekin Tsekkoslovakian miehitys oli tapa pelastaa sosialismi.)

Puolet Euroopasta oli ollut melkein 30 vuotta marksilaisten diktatuurien hallussa. Marksismi eteni myös Länsi-Euroopassa - erityisesti yliopistomaailmassa. Kun yksi kolmesta jäljellä olevasta Euroopan oikeistodiktatuureista (Portugal) kaatui vuosi Chilen sotilaskaappauksen jälkeen ns. neilikkavallankumouksessa 1974, Portugal oli sekin melko lähellä joutua marksilaisten käsiin. Portugalia johti parisen vuotta vasemmistolainen upseerijuntta, kunnes osin ulkomaisen painostuksen takia Portugalissa järjestettiin normaalit vaalit, jotka päättyivät sosialidemokraattisen Sosialisti-puolueen voittoon. Neilikkavallankumouksen suorittaneet äärivasemmistolaiset upseerit joutuivat palaamaan kasarmeille - äärivasemmiston äänisaalis jäi 15%:iin. (Tein silloin koululaisena tutkielman Portugalin neilikkavallankumouksesta. Oli mielenkiintoista ja innostavaa olla tuntitolkulla Rauman kirjaston varastossa. Silloin ei vielä ollut Internetiä eikä vastatapahtuneesta vallankumouksesta vielä ollut kirjoja. Oli hyvin avartavaa hankkia 17-vuotiaana tietoa sanomalehti-arkistosta. Muistan, että sympatiani olivat selvät. Pidin neilikkavallankumousta valitettavana tapahtumana.)

Pinochetin sotilaskaappaus tuntui vuoden 1973 henkisessä ilmapiirissa monesta ihmisestä vapauttavalta. Monelle muulle ihmiselle demokraattisen marksilaisen hallituksen tuhoutuminen oli tietysti äärettömän surullinen tapahtuma ja herätti syvää vihaa mm. junttaa tukenutta USA:ta kohtaan. Ensin Neuvostoliitto Tshekkoslovakiassa ja sitten USA Chilessä olivat murskanneet demokraattisen sosialismin ihanteen. Se ei ollut minun ihanteeni, mutta voin toki näin jälkeen päin ymmärtää senkin ihanteen.

Maailma oli hyvin jakaantunut silloin vuonna 1973. En vieläkään voi olla tuntematta iloa kun näen tämän kuvan.

Vasta 80-luvun alussa puolalaiset telakkatyöläiset alkoivat todenteolla murentaa marsilaisuutta. Hetkeksi puolalaistenkin toiveet onnistuttiin murskaamaan toisten aurinkolasipäisten kenraalien toimesta, mutta lopulta Puolasta alkanut sosialismin mureneminen levisi kaikkialle Eurooppaan. 80-90-luvujen vaihteessa varsinkin itäisessä Euroopassa - mutta ei juuri Suomessa - koettiin lyhyt vapauden huuma. Tuntui hienolta olla eurooppalainen - ja että oli edes pikkuisen itsekin osallistunut tuohon taisteluun vapauden puolesta.

Kuka Nokian hävitti?

On esitetty väitteitä, että Steve Elop hävitti Nokian, eli että ulkomaalainen Troijan Hevonen vei viatonta Nokian johtoa kuin pässiä narussa.

Fakta kumminkin on, että Nokian arvosta oli hävitetty 80-90% ennen kuin Steve Elop astui remmiin.  Vielä vuonna 2007 arvo oli 100 miljardia. Vuonna 2009 se oli pudonnut puoleen.  

Nokian päätös lähteä Microsoftin kelkkaan oli tietysti jälkeen päin tarkasteltuna väärä ja osasyy tähän päätökseen oli ehkä se, että Steve Elop oli Microsoftin Troijan Hevonen. Päätös mennä Microsoftin kelkkaan ja päätös valita Steve Elop Nokian johtoon oli kumminkin johtokunnan. Vain todella asiantuntematon johtokunta saattoi tehdä tällaiset päätökset. Mutta päätökset olivat osa useiden virheiden sarjaa.

Johtopäätös?

Steve Elop veti Nokian johtoa kuin pässiä narussa, koska ... Nokian johto oli kuin pässi narussa.

Lähde: 

- http://www.stock-analysis-on.net/NYSE/Company/Nokia-Corp/Valuation/Enterprise-Value#Historical-EV

- Financial Times: http://www.youtube.com/watch?v=fztemLs_jD4

Onko USA paha?

Jokaiselle, joka on lukenut blogiani lienee selvää, että vastustan amerikkalaisten iskua Syyriaan. Vastustan sitä siksi, että uskon, että riippumatta siitä ovatko Obaman motiivit kunnialliset vai ei, isku johtaa siihen, että Assadin hallitus suurella todennäköisyydellä korvautuu sunni-enemmistöä edustavalla ääri-islamilaisella hallituksella.  Vähintäänkin se korvautuu hallituksella, joka on kykenemätön suojelemaan Syyrian lukuisia ikimuistoisia vähemmistöjä kansanmurhalta.

Syyrian iskua vastustavat myös ihmiset, joiden mielestä USA on kaiken pahan alku maailmassa. Ihmiset, jotka eivät koskaan kritisoi Kiinaa tai Venäjää, Irania tai Zimbabwea vaan aina vain USA:ta. Minulla ei ole mitään sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan. Heitä on traditionalistien ja muka-kansallismielisten piireissä ja heitä on tietysti suomalaisessa ja amerikkalaisessa vasemmistossa.

He ovat samoja ihmisiä, jotka 80-luvulla vastustivat amerikkalaisten ohjuksia Euroopassa, mutta eivät koskaan venäläisten ohjuksia. He ovat samoja suomalaisia, jotka vastustavat Natoa, koska Venäjä ei ole muka mikään uhka Suomelle. Jopa sellaisia ihmisiä, jotka uskovat Venäjän olevan Euroopan viimeinen turva islamin uhkaa tai moraalista rappiota kohtaan. Siis ihmisiä, jotka eivät koskaan kritisoi Putinia, vaan jopa ihailevat miestä. Ihmisiä, joiden mielestä homo-avioliitto on suurin uhka länsimaiselle sivistykselle.

Olen kumminkin näiden ihmisten kanssa samaa mieltä, että USA:n ei pidä iskeä Syyriaan. En usko, että isku edes stabilisoisi Syyriaa - ehkä jopa päinvastoin. Isku luo ehkä lisää pakolaisuutta. Tätä on tosin vaikea varmasti tietää.

Isku voi toki hyvällä onnella edesauttaa enemmistövaltaa - mutta ennemmistövallan kutsuminen demokratiaksi on kyseenalaista. Pikemmin enemmistövalta saa Lähi-Idässä enemmistödiktatuurin muodon. Enemmistödiktatuurissa enemmistö käyttää päätäntävaltaansa esimerkiksi vähemmistön likvidoimiseen.

HS:n ulkomaantoimittaja Leo Pugin kirjoitti tänään:

Useissa länsimaiden pääkaupungeissa on runsaan kahden viikon ajan nähty Syyriaa koskevia mielenosoituksia. Kuluneellakin viikolla protesteja pidettiin muun muassa Washingtonissa ja Lontoossa.

Protestoijien viesti on selvä: ulkopuolista iskua Syyriaan ei saa tehdä. Käytännössä tämä koskee Yhdysvaltoja ja sen presidenttiä Barack Obamaa, joka on ilmoittanut, että kemiallisten aseiden käytöstä seuraa rangaistus.

Iskun vastustajien mukaan isku vain pahentaisi Syyrian tilannetta entisestään ja laajentaisi konfliktia Syyrian rajojen ulkopuolelle. Ja vaikka myrkkykaasuhyökkäyksestä on todisteita, sen tekijöistä ei ole vielä varmuutta.

Perustelut ovat hyviä. Totta kai protesteissa on ollut kyse myös siitä, että samalla vastustetaan Yhdysvaltoja ja sen toimia maailmanpolitiikan näyttämöllä. Mutta toki neuvotteluratkaisuun pitää aina pyrkiä.

Läntisten rauhanaktivistien logiikka herättää silti kysymyksiä. Syyriassa kolmatta vuotta jatkuvassa sisällissodassa on kuollut yli satatuhatta ihmistä. Kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan. Inhimillinen hätä on mitä suurin.

Ja ikään kuin mikään ei riittäisi, niin kauheuksien listalle voi nyt lisätä kemiallisten aseiden käytön. Kemialliset aseet ovat alhaisia ja viheliäisiä joukkotuhoaseita siinä missä ydinaseetkin.

Olettaisi, että länsimaiden rauhanliikkeet olisivat organisoineet laajoja marsseja, joissa osoitetaan mieltä Syyriassa tapahtuvia hirveyksiä vastaan. Mutta eipä sellaisia ole näkynyt. Nekin yksittäiset mielenosoitukset, joissa on tuomittu Syyrian presidentin Bashar al-Assadin hallinnon toimet, ovat käytännössä olleet syyrialaisten pakolaisten ja maahanmuuttajien järjestämiä.

Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä tai Washingtonissa ei myöskään ole näkynyt laajoja kansanjoukkoja, jotka olisivat tuominneet Venäjän ja Iranin aseavun Syyrian hallinnolle. Ilman tätä tukea al-Assadin olisi huomattavasti vaikeampaa jatkaa sotaa.

Onko niin, että taustalla kummittelee perinteinen, sukupolvelta toiselle periytyvä Yhdysvaltain-vastaisuus? Washingtonin motiivit eivät tietenkään ole pyyteettömiä, ja amerikkalaisilla on omat intressinsä myös Syyriaan mahdollisesti tehtävän iskun suhteen.

Siitä huolimatta lännen rauhanaktivistien innokkuus korottaa ääntään Yhdysvaltain suunnittelemista sotilastoimista oudoksuttaa. Mieleen palautuukin väistämättä 1980-luku ja euro-ohjukset.

Tuolloin Neuvostoliiton propagandakoneisto vei lännen rauhanliikkeitä kuin litran mittaa. Eri puolilla Länsi-Eurooppaa järjestettiin valtavia mielenosoituksia, joissa vaadittiin Yhdysvaltoja vetämään pois Länsi-Saksaan sijoitetut Pershing-ohjukset.

Pershingit olivat lännen vastaus Neuvostoliiton SS-20-ohjuksille, jotka olivat aikansa pelottavimpia aseita. Rautaesiripun molemmin puolin oli siis iso arsenaali ohjuksia, mutta rauhanaktivistien hampaisiin joutuivat vain Pershingit eli "euro-ohjukset". Irvileuat kysyivätkin, olivatko Neuvostoliiton SS-20:t rauhanpuolustajien mielestä sitten "rauhanohjuksia".

Nyt, 30 vuotta myöhemmin, mikään ei näytä muuttuneen. Syyriankin suhteen pitäisi muistaa, etteivät Venäjä tai Iran toimi vain Syyrian kansan parhaaksi, vaan ennen kaikkea omia etujaan silmällä pitäen.

Rauha on ehdottomasti puolustamisen arvoinen asia. Mutta puolustamisen voisi tehdä tasapuolisesti, eikä osoittaa syyttävää sormea vain yhteen suuntaan.

Samsungin strategia ja Nokian strategia - edellinen johti voittoon ja jälkimmäinen häviöön

Tänään HS kysyy samaa mitä tämä blogi on ihmetellyt useamman vuoden: miksi Nokialla ei ollut nöyryyttä kokeilla erilaisia platformeja kuten Samsung.

Nokian helmikuussa 2011 julkaistun strategian mukaan uudeksi älypuhelinalustaksi valittiin ainoastaan Microsoftin Windows Phone -käyttöjärjestelmä.

Mitä olisi käynyt, jos Nokian hallitus olisi tuolloin päättänyt ryhtyä valmistamaan myös Android-puhelimia?

...

Korealainen Samsung sen sijaan myi puhelimia kaikenlaisilla käyttöjärjestelmillä. Perustelu oli yksinkertainen.

Samsung oli laitevalmistaja, eikä se voinut ennustaa mistä tuotteesta kuluttajat pitävät. Siksi Samsungin piti tv-puolella valmistaa niin plasma-, lcd- kuin led-televisioita, ja vastaavasti eri käyttöjärjestelmillä toimivia puhelimia.

Kuluttajan tehtävänä oli sitten valita voittaja.

Samsung teki ensimmäisen Googlen Android-käyttöjärjestelmään pohjautuvan puhelimensa keväällä 2009. Puolitoista vuotta myöhemmin niiden myynti ampaisi nousuun.

Nyt Android-puhelimet hallitsevat 79 prosenttia älypuhelinmarkkinoista, ja Samsung on ylivoimainen markkinajohtaja niiden tekijänä noin 40 prosentin osuudellaan.

...

Meegosta oli Microsoft-sopimuksen takia pako luopua, mutta hanke kuvastaa Nokian johtajien ajatusmaailmaa – älypuhelinmarkkina tuli vallata yhdellä omalla käyttöjärjestelmällä ja valmistuksella.

Nokiassa korostettiin noina vuosina paljon nöyryyden merkitystä.

Niin nöyrä ei kukaan Nokialla kuitenkaan halunnut olla, että olisi antanut kuluttajan valita mieleisensä käyttöjärjestelmän.

Miksi Nokia myi ja miksi Microsoft osti

HS kirjoitti tänään siiitä miksi Nokia myi puhelinliiketoimintansa ja miksi Microsoft osti. Tähän ei ole paljoa lisättävää:

"Jos Nokia ei olisi myynyt matkapuhelinliiketoimintaansa, ajan mittaan vaarana olisi ollut vararikko.

Nokia myy matkapuhelimensa, koska liiketoiminta on ollut huonosti kannattavaa tai tappiollista jo kaksi vuotta. Jos yhtiö ei olisi nyt myynyt matkapuhelimia, ajan mittaan vaarana olisi voinut olla vararikko.

Viimeistään vuodenvaihteessa tuli selväksi, että ohjelmistoyhtiö Microsoftin Windows Phone -puhelimien kysyntä on vaatimatonta. Samaan aikaan kilpailu matkapuhelimien ja taulutietokoneiden ohjelmistoissa on kiihtynyt. Markkinoita hallitsevat Google ja Apple.

Microsoftille on välttämätöntä päästä langattomien kuluttajalaitteiden markkinoille. Nokian kanssa se ei onnistunut. Siksi Microsoft yrittää samaa yksinään ostamalla Nokian matkapuhelinliiketoiminnan. 

Microsoft on vakavarainen yhtiö, jolla on varaa sijoittaa puhelimien tuotekehitykseen huomattavasti Nokiaa enemmän. Lisäksi se saa Nokiasta noin 32 000 matkapuhelinalan osaajaa.


Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer on toistanut viime aikoina useasti, kuinka yhtiö on tulevaisuudessa yhä enemmän laite- ja palveluyhtiö."

Puhelinliiketoiminta oli heikkoa, koska Nokia oli tehnyt monia vääriä valintoja, joista yksi oli Microsoftin syliin meneminen. Jos sitä ei olisi myyty, NSN:n toimintakin olisi vaarantunut.

[Nokian entinen johtokunnan jäsen Pertti] Korhonen analysoi, että Nokiassa suurimmat virheet tehtiin vuosina 2005–2010, kun uusien tuotteiden kehittäminen alkoi takkuilla eikä ohjelmistopohjaa uudistettu riittävästi. "Kun Symbianin vanhentuminen havaittiin, heittäydyttiin Microsoftin varaan, mikä osoittautui giganttiseksi virheeksi."

On tietysti selvää, että suurin ongelma oli se, että Nokian johto ei enää ymmärtänyt puhelin-businessta, eikä johdolla ollut ns. nälkää oppia eikä raataa. Elopin valinta ja Microsoftin kimppaan lähteminen oli vain oire tästä.

Soinilaista propagandaa Nokian puhelinliiketoiminnan haudalla

Timo Soini puhui eilen eduskunnassa: 

"Suomen kahdenkymmenen vuoden ylpeys ja taloutemme tukijalka Nokian puhelimet ostettiin meiltä eilen käteisellä. Kuinka isänmaallinen hallitus on maailmassa, jossa käteisen rahan voima on mittaamaton, Soini kyseli."

Nokian pomot olivat tehneet virheitä monia vuosia ja ajaneet firman heikkoon kuntoon, kuten olen kolmen vuoden ajan tällä blogilla kuvannut. Elopin valinta toisaalta ja sitoutuminen vain yhteen platformiin olivat vain kaksi päätöstä muiden joukossa. Perusongelma oli ns. innovation dilemma - markkinajohtaja keskittyy puolustamaan vanhaa businesstaan kun taas haastajat etsivät herkkänä uusia business potentiaaleja innovaation ja disruption kautta. Sitten kun Nokia vihdoin viimein ymmärsi että heille ei ole ratkaisua uuden sukupolven puhelimelle, tehtiin nopea ja välttämätön päätös adaptoitua ulkopuoliseen platformiin - valinta osui valitettavasti Microsoftiin. Päätöksen puolustukseksi voi sanoa, että kun oltiin raskaasti myöhässä, ei monia platformeja ollut varaa ehkä samaan aikaan kokeilla.

Nokian puhelinliiketoiminta oli ennen myyntiä hyvin kannattamatonta - siis tuotti rankasti tappiota. Nokian kassa ei kestänyt enää tätä. Mutta nyt firman terveet osat pelastettiin ja toisaalta epäterveet osat myytiin Microsoftille, jonka on pakko ylläpitää kannattamatonta puhelinliiketoimintaa. Microsoftin strategia edellyttää että heillä on ratkaisu kaikkiin laitetyyppeihin: PC:hen, tablettiin, puhelimeen ja pelikoneisiin.

Soini yrittää tehdä tällä asialla politiikkaa ja epäonnistuu katkerasti. En voi olla halveksimatta moista epärehellisyyttä.  Tarkoittaako Soini todella, että Suomen hallituksen olisi ehkä pitänyt ostaa käteisellä rahalla tämä onneton liiketoiminta? Samanlaista suomalaisten veronmaksajien rahojen tärväämistä korealaiseen telakkaan Soini esitti jonkin aikaa sitten ja sai puolueensa fiksuimmat kansanedustajat jo toppuuttelemaan itseään.

Nokia ei ehkä tehnyt loistavaa dealia, mutta se teki sen mikä oli välttämätöntä varsin hyvillä ehdoilla. Ostajaehdokkaita kannattamattomalle liiketoiminnalle ei varmasti ollut montaa. Pitää olla todella tyytyväinen, että tämä painajainen on NSN:n työntekijöiltä nyt ohi. Jotkut Microsoftin teknologiaa myyvät yritykset näkevät kaupassa suorastaan valtavia mahdollisuuksia Suomelle. En usko tältä istumalta oikein tähänkään. Ehkä - ehkä ei.

On upeaa kuitenkin nähdä että yritys tai yksilö on kykenevä tekemään vaikeita päätöksiä. Tuhansia työpaikkoja on pelastettu pitkäksi aikaa ja Nokian upea verkkoliiketoiminta samoin. Microsoftilla puhelimia tekevät ex-nokialaiset ovat hekin ehkä paremmassa turvassa kuin olisivat olleet Nokialla. Nokia olisi ilman tätä leikkausta ajautunut suuriin ongelmiin.

Rakennetaan Suomea - ei revitä.

Nokian romahdus päättyi

Nokia on myynyt puhelin-busineksensa Microsoftille. Terveet osat yrityksestä - NSN ja kartta/sijainti-palvelut - jäävät Nokialle. Aika näyttää miten Nokia tästä lähtien pärjää. NSN on suhteellisen pieni toimija verkkopuolella vaikkakin tällä hetkellä selkeästi kannattava.

Riippakiven myynti mahdollistaa sen, että NSN käyttää myynnistä saamansa tulot omien tuotteidensa parantamiseen.

Windows Phonien myynti muuten romahtaa nyt Suomessa. Suomalaisetkin saavat kunnon puhelimet!