maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Taloustiede rapauttaa yhteisön ja antaa väärän kuvan finanssimarkkinoista

HS:ssä on ollut viikon sisään kaksi mielenkiintoista artikkelia taloustieteestä:

1. Olavi Koistisen artikkeli Taloustiede rapauttaa yhteisöjä Harvard-professori Stephen Marglinista ja

2. Olli Rehnin artikkeli Kuka hidastaisi vauhtia keynesiläisestä taloustieteestä.

Rehn kritisoi taloustieteen väittämää että finanssimarkkinat, osakemarkkinat ja työmarkkinat ovat samanlaisia markkinoita kuin hyödykemarkkinat ja ajautuvat muka kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti tasapainoon.

Kansantaloustieteen piiristä on alkanut ilmestyä kriittisiä puheenvuoroja. Parhaita niistä ovat George Cooperin tuore teos finanssikriisien yleisistä syistä ("The Origin of Financial Crises. Central Banks, Credit Bubbles and the Efficient Market Fallacy. First Vintage Books") ja uusintapainos Hyman Minskyn alun perin 1975 ilmestyneestä klassikosta "John Maynard Keynes. McGraw-Hill".

Kumpikin nojaa John Maynard Keynesin pääteokseen "Työllisyyden, koron ja rahan yleinen teoria" (1936) ja tulkitsee sitä uudelleen.

...

Minskyn pääteesi on, että vakaus itsessään sisältää epävakauden siemenen. Pitkään jatkunut talouskasvu luo niin suuria odotuksia tulevasta kasvusta, että se houkuttelee luotonannon liian nopeaan kasvattamiseen.

Ongelma syntyy Minskyn mukaan siitä, että finanssimarkkinat poikkeavat hyödykemarkkinoista eivätkä löydä oikeaa tasapainoa. Tavaramarkkinoilla on taipumus hakeutua tasapainoon, kun taas finanssimarkkinoilla on taipumus synnyttää rajuja nousuja ja yhtä rajuja romahduksia.

...

Cooper istuu tukevasti Keynesin ja Minskyn harteilla.

Finanssikapitalismin kriitikkona Cooper ei ole mikään katumielenosoitusten kuningas tai marxilaisten opintopiirien tuulihattu, vaan menestynyt rahoitusalan ammattilainen - lontoolainen investointipankkiiri, joka on työskennellyt Goldman Sachsin ja Deutsche Bankin palveluksessa.

Cooperin tulilinjalla on oletus tehokkaista markkinoista, jonka vaihtoehdoksi hän esittää Minskyn hengessä teorian epävakaista finanssimarkkinoista. Väärästä politiikasta Cooper siirtää syyllisyyden taakan laajemmalle eli vain rahapolitiikan päättäjien harteilta myös taloustieteen akateemiselle yhteisölle:

"Jos syyllisiä pitää etsiä, vastuu on pantava kollektiivisesti kansantaloustieteen akateemisen tutkijayhteisön jalkojen juureen, koska se on jatkanut sellaisten virheellisten teorioiden kuten tehokkaiden ja itseään sääntelevien markkinoiden pönkittämistä huolimatta valtavasta tätä vastaan käyvästä todistusaineistosta."

Cooper kaataa tästä vastuuta kansantaloustieteen Nobel-voittajan Paul Samuelsonin niskaan. 1940-luvulla kirjoittamassaan taloustieteen perusteoksessa tämä rinnastaa rahamarkkinoiden toiminnan suoraan hyödykemarkkinoihin:

"Mikä pätee kulutushyödykkeiden markkinoihin, pätee myös tuotannontekijöiden markkinoihin, kuten työvoimaan, maahan ja pääomaan".


Minustakin on selvää että finanssimarkkinat ovat sisäsyntyisesti epävakaat.

Osakemarkkinoiden romahtaminen tuskin johtuu mistään satunnaisesta markkinahäiriöstä vaan epävakaus on uudelleen ja uudelleen toistuva markkinatalouden rakenteellinen ilmiö. On lapsellista väittää että ainakaan pankiirien ahneus olisi ainoa syy finanssilamaan. Ainahan taloudelliset toimijat ovat ahneita.

Kuvittelen että ainakin osasyy finanssimarkkinoiden epävakauteen on ihmisen konformismista:

Ihminen oppii usein sosiaalisesti - imitoimalla muita ihmisiä - erityisesti niitä jotka pärjäävät muita paremmin.

Imitointi on usein järkevääkin, mutta osakemarkkinoiden tapauksessa se johtaa säännöllisesti toistuviin nopeisiin osakkeitten hintojen nousuihin. Jos ihminen oppisi itse kokeilemalla eikä suht sokeasti imitoisi hyvin pärjääviä, tällaisia nopeita osakekurssien vaihteluita ei tapahtuisi.

Homo Economicus -oletus
on tässäkin kohtaa epärealistinen, kun se ei ota huomioon ihmisen konformismia.

Stephen Marglin taas kritisoi taloustiedettä yhteisöllisyyden rapauttamisesta. HS kirjoittaa:

Viime vuonna ilmestynyt "Dismal Science" -teos kertoo, kuinka markkinatalous on vaurioittanut perinteisiä yhteisöjä tai jopa syrjäyttänyt ne.

Kirja on Marglinille tietynlainen elämäntyö. Siinä kiteytyvät ajatukset, joita kehitystaloustieteen saralla ansioitunut professori on pyöritellyt 1960-luvulta lähtien. Hän vieraili tällöin Intiassa ja tutustui sikäläiseen perinteiseen elämäntapaan. "Se jätti lähtemättömän jäljen", Marglin kertoo.

Helsingin yliopiston filosofian laitos ja Helsingin kauppakorkeakoulu innostuivat kirjasta. Ne järjestivät maaliskuun alussa siitä seminaarin, ja tällöin Marglin vieraili Helsingissä luennoimassa.

Kirjassa kuvataan muun muassa entisaikojen barn raising -perinnettä. Kun joltakulta paloi navetta, naapurusto yhdisti voimansa ja rakensi talkoilla uuden navetan sille, jota epäonni oli kohdannut.

Tämä sitoi ihmisiä toisiinsa ja lukitti yhteisöä. Nykyisin vakuutusyhtiöt ovat syrjäyttäneet perinteen, mutta esimerkiksi kristillisissä Amish-yhteisöissä se elää vieläkin.


Maininta amisheista on mielenkiintoinen:

"Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta", Marglin sanoo.









HS kirjoitti Marglinin ajatuksien soveltamisesta Afrikkaan viime syyskuussa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs sitten, jos tutkimuksessa eristetään valtiollisen ja keskuspankillisen sääntelyn vaikutus?

Eli jos eläisimme anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki olisi markkinoiden ohjauksessa, niin olisi perin kummallista, jos osakemarkkinat tai työmarkkinat toimisivat jotenkin erilailla.

Nythän osakemarkkinoita manipuloidaan valtion ja keskuspankin toimesta valtavasti. Miten ihmeessä sääntely on erotettu toimivista markkinoista ja miten on saatu aikaan täydelliset tai ainakin täydellisyyttä hipovat markkinaolosuhteet? Epäilen että tutkimuksessa on sekoitettu sosialistiset komentomarkkinat ja markkinat keskenään, joten johtopäätökset ovat todennäköisesti väärät.

Jukka Aakula kirjoitti...

Uskon että anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa ongelma olisi vielä suurempi. Koska osakemarkkinat päinvastoin kuin hyödymemarkkinat ovat aina epävakaat, valtion on pakko sekaantua markkinoihin tai muuten tilanne ajautuu aina aika-ajoin täydelliseen katastrofiin.

Työmarkkinoilla ei myöskään kysyntä ja tarjonta kohtaa. Taloustieteen teorioitten mukaan niiden ei pitäisikään kohdata koska työsopimus kahden toimijan välillä ei koskaan voi määritellä sitovasti tehtävän työn määrää. "Tasapaino-laki" nimenomaan edellyttää että voidaan solmia sitovia sopimuksia.

Valkea kirjoitti...

Kirjoituksessi on tärkeitä yksityiskohtia. Amisheilla on toki täydellinen kaikenkattava vakuutus; Amish yhteisö.

Unknown kirjoitti...

Taloustieteellä saattaa olla rapauttava vaikutus yhteisöllisyyteen, mutta en usko sen luovan epävakaita markkinoita. Ainakin toistaiseksi historiassa valtion sääntely on luonnut pörssiromahduksia ja epävakaisuuksia. Tästä esimerkiksi nykyinen finanssikriisi, joka syntyi pikemminkin valtion säätelyn takia.

http://liberalismi.net/wiki/2008_pankkikriisi

Tässä ihan pätevää faktatietoa.