--- Korjaus 9.4. Hiilidioksidipitoisuuksissa menivät prosentit ja promillet sekaisin. Korjasin lisämäällä yhden nollan pilkun jälkeen. Kiitos Kumitontulle. ---
Maailmanpankin ex-pääekonomisti professori Sir Nicholas Stern on tehnyt ehkä tähän mennessä mittavimman selvityksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talouteen.
Oleellisin johtopäätös on, että ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 prosenttia (ja sen jälkeen tapahtuva hiilidioksidipitoisuuden lasku) vaatii seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen on karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.
Nykyinen ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuushan on 0,045 %. Tällä hetkellä kasvu ei ole edes lineaarista vaan kiihtyvää. Joten stabilisoiminen alle 0,050 prosenttiin on epärealistista. Hiilidioksidi-pitoisuuden stabilisoiminen tasolle 0,050 - 0,055 % edellyttää, että energiatuotannosta 60 - 75 % tapahtuu ilman hiilidioksidipäästöjä vuonna 2050.
Vaihtoehtoinen "business as usual" -malli taas johtaa Sternin mukaan sadassa vuodessa tilanteeseen, jossa ilmastonmuutoksen vaikutus bruttokansantuotteeseen on -5 - -20 % joka vuosi. Inhimilliset vaikutukset ovat tietysti siinä vaiheessa jo erittäin dramaattiset. Ilmaston lämpötila nousisi 2 - 3 astetta jo seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, mikä aiheuttaisi mm. tarpeen siirtää 200 miljoonaa ihmistä muualle pelkän merenpinnan nousun takia. Maataloustuotanto esimerkiksi Afrikassa romahtaisi.
Tavallaan Sternin paperi kuitenkin herättää optimismia. Periaatteessa ilmastonlämpenemisen pahimmat seuraukset ovat estettävissä ilman että maailmantalouden kasvu estyy.
Fossiilisten polttoaineiden loppumisriskin voi pyyhkiä pois ihmiskunnan ongelmien listalta kokonaan. Nykyisillä fossiilisten polttoaineiden varannoilla maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden voi nimittäin nostaa 0,075 prosenttiin, mikä merkitsee jo erittäin pahaa ekokatastrofia. Fossiilisten polttoaineiden loppuminen olisi pikemmin mahdollisuus kuin riski.
Suurin huoli on miten Sternin esittämä stabilisoimismalli onnistutaan toteuttamaan. Kysymys ei ole ensi sijassa tekninen. Kysymys on siitä, miten kansainvälinen yhteisö kykenee sopimaan, kuinka paljon kukin maa rajoittaa päästöjä. Ilmastonmutos on globaali yhteismaan ongelma, jonka ratkaiseminen on oleellisesti vaikeampaa kuin lokaalien ongelmien ratkaisu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Paljon on keskusteltu ns. peak-oil ilmiöstä.
ks. esim:
http://tinyurl.com/57tffp
Eli öljyn tuotantomääriä ei pystytä lisäämään vaan tuotanto päin vastoin hiljalleen pienenee muutaman prosentin vuosivauhtia samalla kun kysyntä on kasvussa.
Seurauksena hinnan raju nousu, joka on ollut jo nähtävissa . Nyt jo monien öljykenttien tuotantomäärät on tippuneet eikä uusia löytöjä pystytä ottamaan riittävän nopeasti käyttöön.
Tästä seurauksena esim. viljan ja lihan hinnan raju nousu (polttoaineita tarvitaan peltojen kyntöön, sadonkorjuuseen, kuljetuksiin jne). Tästä taas seuraa se, että Afrikka ja muut väestöräjähdyksen maat joutuvat "kuseen". Länsimaat pysty auttamaan, kun omankin kansan ruokkimisessa on töitä.
Maapallon väestö pienenee?
"Tästä seurauksena esim. viljan ja lihan hinnan raju nousu (polttoaineita tarvitaan peltojen kyntöön, sadonkorjuuseen, kuljetuksiin jne). Tästä taas seuraa se, että Afrikka ja muut väestöräjähdyksen maat joutuvat "kuseen". "
Vaikuttaa todella siltä, että vaikka väestönkasvu globaalisti on laskenut hyvin voimakkaasti sodan jälkeen, väestöräjähdyksen ongelmat alkavat ilmetä juuri nyt. Viittaan laajoihin ruokamellakoihin, joilla protestoidaan ruuan hinnan nousua ja siitä aiheutuvaa nälkää.
Homma menee oikeastaan niin kuin Garret Hardin sanoikin:
Oleellista ei oikeastaan ole väestön määrä tai -kasvu vaan resurssien määrä r kerrottuna väestönmäärällä v (r * v) ja tuon tulon (r * v) kasvu (delta-r * v + r * delta-v).
Vaikka v olisikin ainakin globaalisti melkein vakio ja siis delta-v = 0, r on eksponentiaalisessa kasvussa. Mm. Kiinan ja Intian takia.
Seuraus tästä on että myös r * v on eksponentiaalisessa kasvussa. Markkinatalous ratkaisee ongelman hintojen nousulla. Ne joilla ei ole rahaa ja jotka eivät itse tuota elintarvikkeita, alentavat kysyntäänsä eli näkevät nälkää.
Kehitysyhteistyöjärjestöillä ei ole olemassaolevilla määrärahoilla varaa ostaa tarpeeksi ruokaa hätäapuun.
Toisaalta jos määrärahat nousevat runsaasti, ruuan hinta voi edelleen nousta.
"Oleellista ei oikeastaan ole väestön määrä tai -kasvu vaan resurssien määrä r kerrottuna väestönmäärällä v (r * v) ja tuon tulon (r * v) kasvu (delta-r * v + r * delta-v)."
Jotain tossa mättää käsitteissä. Onks toi r kulutus tai käytetty resurssi? Vai tuotettu tai varastossa oleva resurssi?
Ymmärtäisin näin
käytössä olevat resurssit(r)= kulutus(k)*väestömäärä(v)
Eli jos resurssit alkavat pienenemään (esim. öljy, jota tarvitaan ruuan tuottamiseen), niin kulutusta, väestömäärää tai molempia on vähennettävä.
Totta,
Se pitäisi olla (resurssien) kulutus.
Jukka on nyt pahasti hukassa desimaalilaskennan kanssa, sillä viittaamasi co2-pitoisuus on 380 ppm eli 0,038%.
En ala väitellä sinun tai kenenkään muunkaan kanssa ilmastonmuutoksesta, mutta täällä on ihan peruskamaa Sterniin liittyen.
Lähetä kommentti