Harhaluulot ihmismielestä

Tämä artikkeli on jatkoa aiemmalle (maltilliselle) kritiikilleni individualismin, kommunismin ja sosialidemokratian ihmiskuville. Aloitan taas kaukaa teorian syövereistä ja toivon lukijalta kärsivällisyyttä...

Ultimatum-pelissä on kaksi pelaajaa A ja B. A ja B eivät näe pelin aikana toisiaan, eivätkä näin ollen tiedä kenen kanssa pelaavat. Pelaajalle A annetaan summa rahaa - esimerkiksi 100 euroa - ja hänen käsketään antaa valitsemansa osa rahasta (x %) toiselle pelaajalle B. B joko hyväksyy tai hylkää A:n tekemän tarjouksen. Loput rahasta (100% - x%) A saa pitää itse, mutta vain siinä tapauksessa että B hyväksyy tarjouksen. Peli päättyy ensimmäisen "siirron" jälkeen.

Taloustieteen rationaalisen valinnan teorian mukaan ihminen maksimoi omaa utiliteettiaan - esimerkiksi rahan määrää. Niinpä jos A tarjoaa B:lle vaikka vain 10 euroa, B:n pitäisi hyväksyä tarjous, sillä enempää hän ei voi saada.

Mutta eipä hyväksy. Useimat ihmiset edellyttävät saavansa paljon enemmän - tyypillisesti 25 - 50 euroa. Elleivät he saa mielestään oikeudennukaista osuutta, he kieltäytyvät tarjouksesta - eli kostavat A:lle. Kosto on ilmeisesti niin suloista, että se että A menettää 90 euroa lämmittää enemmän kuin se että itse saisi 10 euroa.

Taloustieteiljiöiden teoriat eivät ennusta oikein ihmisten käyttäytymistä. Monet taloustieteilijät ja biologit tuntuvat jopa ajattelevan että B toimii "väärin" ellei hyväksy 10:tä euroa. Ihminen on kuitenkin moraalinen olento jolla kosto ja moraalittomien lähimmäisten rankaiseminen on "verissä".

Evolutiivinen selitys "väärään toimintaan" on se että ihminen on kymmeniä tuhansia vuosia elänyt heimoissa joissa yhteistyötä on ylläpidetty moraalisen rangaistuksen ja koston uhalla. Ihmiselle on kasvanut moraalinen mieli joka on varsin kärkäs rankaisemaan. Lisäksi ihminen halveksii niitä ihmisiä jotka antavat "kusettaa" itseään.

Toinen asia mitä nykyajan taloustieteilijöiden ja muiden individualistien on vaikea hyväksyä on kollektivismi. Ihminen joka alistuu kollektiivin tahtoon, tai ihminen joka ajaa kollektiivin etua oman etunsa sijasta, toimii individualistin mielestä jotenkin "väärin" tai epätieteellisesti.

Nykytutkimuksen valossa ihminen on evolutiivisen historiansa aikana elänyt hiukan muurahaisten tavoin ryhminä - ryhmän jäsenten kohtalo on usein ollut yhteinen niin kuin muurahaisten kohtalo muurahaispesässä. Ne ryhmät joitten jäsenet ovat toimineet syystä tai toisesta hyvin yhteen ovat pärjänneet paremmin olemassaolon taistelussa. Tällaisessa ympäristössä ihmislajille on kehittynyt varsin kollektiivinen mieli. Ihminen ei toki aina toimi kollektiivisesti mutta tietyissä olosuhteissa ihminen toimii hyvin kollektiivisesti. Ihminen eroaa tässä vahvasti esimerkiksi simpansseista jotka eivät kykene toimimaaan yhteistyössä kuin lähisukulaistensa kanssa.

Kun esimerkiksi Saksan kansa toimi Hitlerin johdolla tavallaan kuin yksi organismi, saksalaiset toistivat tuhansia kertoja ihmiskunnan historiassa tapahtunutta ilmiötä - ihmisten alistumista kollektiiville: (Video on elokuvasta Cabare)



Ihminen toki saattaa käyttäytyä myös jopa täysin päinvastaisesti jolloin jokainen ajaa vain omaa etuaan. Kumpikin ääripää sisältyy käsittäkseni ihmisen normaaliin käyttäytymiseen.

Kolmas asia joka monia individualisteja ärsyttää on uskonto tai uskonnollinen mieli. Uskonnollisuus on sietämätöntä, koska uskonnollinen ihminen ei ole 100 %:n rationaalinen. Uskonnollisuus on siis "väärin" ja epätieteellistä.

Kuitenkin ihminen ei ole kehittynyt lajiksi yliopiston kirjastossa vaan savannilla verisessä kilpailussa toisten ihmisten ja petoeläinten kanssa. Ihmisen ja ihmisryhmän kelpoisuus ei ole perustunut tieteellisten teorioiden omaksumiskykyyn vaan mm. kykyyn toimia koordinoidusti muiden yhteisön jäsenten kanssa. Uskonnolla on nykykäsityksen mukaan ollut merkittävä ryhmän yhtenäisyyttä ylläpitävä vaikutus. Kun venäläiset 1939 taas kerran hyökkäsivät kansamme kimppuun, kirkot täyttyivät ihmisistä jotka lauloivat yhdessä Jumala onpi linnamme.

Uskonto ei ole sen tieteellisempää tai epätieteellisempää kuin rakkaus.

Neljäs asia mitä individualistin - tai maailmaa syleilevien punaviheridealistien - on vaikea hyväksyä on ihmisen taipumus jakaa ihmiset omiin ja muihin - omia kohtaan noudatetaan erilaista moraalia kuin muita. Tällainen jako sisä ja ulkoryhmään on individualistin mielestä ja haloslaisten mielestä jotenkin sairasta. Mutta tästä olenkin kirjoittanut jo useita tekstejä mm. tässä ja tässä.