Sixten Korkmannin uusi Talous ja Utopia on virkistävää luettavaa. Minun kaltaiselleni ihmiselle, joka ei ole koskaan päivääkään opiskellut yliopistossa taloustiedettä on mielenkiintoista lukea ensi kertaa maltillinen perusopus aiheesta. Eipä kirjassa sinänsä mitään kovin erikoista uutta ole minulle. Mutta tutut asiat on kerrottu erittäin selkeästi. Suosittelen kirjaa lämpimästi.
Kirjassa oikeastaan yllättää se, miten kaukana Korkmannin ajattelu on hänen markkinafundamentalisteiksi kutsumiensa ihmisten ajattelusta. Korkman ei hylkää hyvinvointivaltiota vaan näkee yövartiovaltiota huomattavasti laajemmasta valtiosta oleellistakin tehokkuusetua. Tosin pelko hyvinvointivaltion kasvavasta kestävyysvajeesta on kirjassa paljon esillä. (Olen vasta puolessa välissä kirjaa.)
Seuraava kohta kirjassa jäi vahviten mieleen:
Hyvinvointivaltio voidaan nähdä sukupolvien välisenä sopimuksena, jossa kukin ikäryhmä sitoutuu (julkilausumattomasti) maksamaan sitä edeltävien ja sitä seuraavien ikäryhmien kustannuksia sillä oletuksella, että myöhemmät ikäryhmät oman vuoron tullessa toimivat samoin.
Tässä on hyvinvointivaltion yksi keskeinen ongelma. Mihin sopimuksen valvonta perustuu? Ovatko suomalaiset - puhumattakaan Suomessa asuvista - valmiita velvollisuudentunnosta toteuttamaan tuollaista sopimusta? Vai voidaanko sopimuksen noudattamiseen jollainlailla pakottaa? Miten on suhtauduttava henkilöön, joka ei edes aio missään vaiheessa maksaa Suomen valtiolle veroja ja näin kustantaa edellisten tai seuraavien sukupolvien kustannuksia?
Jos kansa on keinotekoinen ja naurettava konstruktio, niin kuin esimerkiksi vihreä intelektuelli Jarkko Tontti uhoaa, sopimus ei voi perustua mihinkään velvollisuuden tunteeseen? Miksi ihmiset haluaisivat kustantaa juuri toisten suomalaisten kustannuksia? Sopimuksen ylläpidon olisi siis perustuttava pakkoon tai automatiikkaan? Esimerkiksi siihen, että ellet itse osallistu, ei sinunkaan kustannuksiasi makseta?
Minusta sukupolvien välinen sopimus pitäisi nostaa yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Useammin tosin puhutaan sukupolvien välisestä kuilusta tai sodasta. Tiettyä katkeruutta on ilmassa - aiheestakin. Eli ehkä peruutan keskustelutoivomuksen. Ei tässä maassa kansalaiskeskustelulla ole ennenkään mitään saatu aikaan? Eliitti on jo talvisota-talvesta asti sopinut kompromisseista työmarkkinapöydissä, mutta kuka edustaa eri sukupolvia neuvottelupöydässä.
Nuorten sukupolvien voima neuvottelupöydässä voinee syntyä vain veropakolaisuuden uhasta. Äänimäärä tai taloudellinen valta ei riitä.
Kirjassa oikeastaan yllättää se, miten kaukana Korkmannin ajattelu on hänen markkinafundamentalisteiksi kutsumiensa ihmisten ajattelusta. Korkman ei hylkää hyvinvointivaltiota vaan näkee yövartiovaltiota huomattavasti laajemmasta valtiosta oleellistakin tehokkuusetua. Tosin pelko hyvinvointivaltion kasvavasta kestävyysvajeesta on kirjassa paljon esillä. (Olen vasta puolessa välissä kirjaa.)
Seuraava kohta kirjassa jäi vahviten mieleen:
Hyvinvointivaltio voidaan nähdä sukupolvien välisenä sopimuksena, jossa kukin ikäryhmä sitoutuu (julkilausumattomasti) maksamaan sitä edeltävien ja sitä seuraavien ikäryhmien kustannuksia sillä oletuksella, että myöhemmät ikäryhmät oman vuoron tullessa toimivat samoin.
Tässä on hyvinvointivaltion yksi keskeinen ongelma. Mihin sopimuksen valvonta perustuu? Ovatko suomalaiset - puhumattakaan Suomessa asuvista - valmiita velvollisuudentunnosta toteuttamaan tuollaista sopimusta? Vai voidaanko sopimuksen noudattamiseen jollainlailla pakottaa? Miten on suhtauduttava henkilöön, joka ei edes aio missään vaiheessa maksaa Suomen valtiolle veroja ja näin kustantaa edellisten tai seuraavien sukupolvien kustannuksia?
Jos kansa on keinotekoinen ja naurettava konstruktio, niin kuin esimerkiksi vihreä intelektuelli Jarkko Tontti uhoaa, sopimus ei voi perustua mihinkään velvollisuuden tunteeseen? Miksi ihmiset haluaisivat kustantaa juuri toisten suomalaisten kustannuksia? Sopimuksen ylläpidon olisi siis perustuttava pakkoon tai automatiikkaan? Esimerkiksi siihen, että ellet itse osallistu, ei sinunkaan kustannuksiasi makseta?
Minusta sukupolvien välinen sopimus pitäisi nostaa yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Useammin tosin puhutaan sukupolvien välisestä kuilusta tai sodasta. Tiettyä katkeruutta on ilmassa - aiheestakin. Eli ehkä peruutan keskustelutoivomuksen. Ei tässä maassa kansalaiskeskustelulla ole ennenkään mitään saatu aikaan? Eliitti on jo talvisota-talvesta asti sopinut kompromisseista työmarkkinapöydissä, mutta kuka edustaa eri sukupolvia neuvottelupöydässä.
Nuorten sukupolvien voima neuvottelupöydässä voinee syntyä vain veropakolaisuuden uhasta. Äänimäärä tai taloudellinen valta ei riitä.
59 kommenttia:
Oikeastaan huomio, että juuri Jarkko Tontin kaltaiset ajattelijat ovat sodassa hyvinvointivaltiota vastaan ja tuhoavat sitä, ei olisi kaukaa haettu.
Varmaankin näin.
Toisaalta on tässä muitakin ja tavallaan vahvempiakin voimia jotka vaikuttavat samaan suuntaan. Esimerkiksi se että nykynuorison on todella helppoa siirtyä työhön ulkomaille. Sitä taas ei voi kieltää.
Olen omassa ajattelussani joutunut sovittamaan tavallaan tämän ristiriidan ja siksi ikäänkuin valinnut vastustaa hyvinvointivaltiota tai ainakin sen tehottomia ja heikosti valvottuja ja herkästi hyväksikäytettäviä osia.
Kansakunnan ongelma on juuri se mikä yllä esitetään. Kansallisvaltiolla ei ole kovinkaan monen sukupolven perinnettä, ns hyvinvointivaltio on alle kahden sukupolven ikäinen. Sellaisen sopimuksen vakiintumiseen ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa.
Itse vastustan hyvinvointivaltiota sen pakottavien ominaisuuksien puolesta. Ja vähän niin kuin Tiedemieskin, en usko että virkakunta kykenee päättämään vapaita markkinoita tehokkaammin hyödykkeiden kohdentumisesta.
Siinä olen Tiedemiehen kanssa eri mieltä, että länsimainen yhteiskunta on jo useiden sukupolvien aikana ollut "hyvinvointivaltion" kaltainen. Nyt valtio hoitaa vähävaraiset veroilla kerätyillä tuloilla, mutta aiemmin yhteisöt järjestivät köyhäinhoidon ja koulutuksen itsenäisesti. "Hyvinvointivaltiolla" on erittäin passivoiva vaikutus moraaliin, koska aina voi todeta että "ei kuulu mulle". Vapaaehtoisuuteen perustuvassa mallissa niin ei voi todeta, koska siinä heikommista huolehtiminen kuuluu kaikille parempiosaisille yhtäläisesti.
Konservativismin huono puoli on - kuten tiedetään - tiukan puoleinen sosiaalinen kontrolli, mutta sitä tarvitaan jotta parempiosaiset ottaisivat heikommista huolehtimisen moraalisen vastuun kantaakseen.
Korkman on ymmärtääkseni ihan fiksu mies, mutta ei fiksuus tarkoita sitä, että käsitys yhteiskunnallisesta toiminnasta olisi "hyvä" tai "paras mahdollinen". Kyse on moraalista ja siitä meillä kaikilla on erilaisia näkemyksiä.
En ottanut kantaa siihen olenko itse Korkmannin kanssa samaa mieltä.
Mutta olen aikaisemmin sanonut, että arvioin sitä, miten esimerkiksi köyhäinhoito on järjestettävä, tilanteesta riippuen.
Tilanteessa missä Suomessa oli 1918 ollut sisällissota, kansa oli hyvin jakautunut ja venäläinen kommunismi uhkasi väestön fyysistä olemassaoloa, oli tärkeää madaltaa luokkaeroja aktiivisella sosiaalipolitiikalla.
Sodan jälkeen hyvinvointivaltio oli varsin tehokas, sillä ei ollut sivuvaikutuksia moraalisesta hasardista, säätykierto oli voimakasta, koulutuksellinen tasa-arvo edisti säätykiertoa, hyvinvointiyhteiskunta tarjosi turvaa jne. jne.
Tällä hetkellä hyvinvointiyhteiskuntaan liittyy kestävyysvaje, se syö valtavan määrän resursseja jotka olisi ehkä tehokkaamminkin käytettävissä, eturyhmät käyttävät sitä hyväkseen ohjaten varoja itselleen, ja siihen liittyy jonkinasteinen moraalinen hasard ja yleinen veltostuttava (=riskinotto- ja työntekohaluja alentava) vaikutus.
Hyvinvointiyhteiskunta alentaa omaehtoista toisten ihmisten auttamista ja alentaa ihmisten sitoutumista avioliittoon, ihmissuhteisiin ja yhteisöihin.
Itse näkisin, että moraalinen ongelma on yksinkertaisesti se, kuinka turvataan yhteisön rakentuminen niin, että sen sisällä vallitsisivat mahdollisimman suuret yksilönvapaudet ja se kykenisi mahdollisimman tehokkaasti auttamaan hädänalaisia ihmisiä. Oikeastaan valtion tehtävä moraalisessa mielessä on kokonaisuudessaan tuossa.
Tuolla ei tietysti käytännössä pötkitä pitkälle, eikä edes alkuun, mutta olisi aina hyvä pitää mielessä, että yksilönvapaudet ja -oikeudet voivat joutua ristiriitaan noiden yhteisön tehtävien kanssa mikä sitten rapauttaa yhteisön kykyä hoitaa niitä.
yksilönvapaudet ja -oikeudet voivat joutua ristiriitaan noiden yhteisön tehtävien kanssa mikä sitten rapauttaa yhteisön kykyä hoitaa niitä.
Jaan tämän näkemyksen täysin. Jos - kuten Tiedemies väittää - kansallisvaltiolta puuttuu "perinne hoitaa tehokkaasti vähäosaisten etua" niin ei se lisää sitä hoitamisen tehokkuutta että lisätään sosialismia eli valtion interventiota (mitä Jukka ymmärtääkseni tässä ajaa takaa). Kuten Ida on vuosien ajan sanonut, niin parhaiten vähäosaisten asioita hoidetaan siellä (nykyisistä länsimaista), missä auttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Olkoonkin, että "vapaaehtoisuus" voidaan esittää lainausmerkeissä, koska auttamiseen velvoittaa yhteiskunnan (konservatiivinen) paine. Tämä on tärkein yksittäinen asia, miksi pidän konservatiivista lähestymistapaa parempana kuin "hyvinvointivaltiota" tai jotain muuta ideologista oppia (sosialismi).
Mielestäni "sukupolvien välinen sopimus" tai "yhteiskuntasopimus" ei ole pätevä. Miksi?
Koska kyseessä on täysin abstrakti käsite. Yhteiskuntasopimus on tavallaan käsitteenä samanlainen kuin vaikkapa "Jumala". Se on olemassa niiden mielissä, jotka siihen uskovat.
Toiseksi, vaikka tällainen sopimus olisi olemassa, ei se voisi koskettaa sellaisia, jotka eivät ole sitä eksplisiittisesti allekirjoittaneet. Sopimus ei voi koskettaa sellaisia, jotka a) eivät tiedä sen olemassaolosta, ja b) eivät ole allekirjoittaneet sitä, eli eivät ole sopimusosapuolia.
Kolmanneksi: Miten "yhteiskuntasopimusta" valvotaan? Mikä takaa, etteivät valvojat riko sitä itse?
Lisäksi monet sosiaalivaltion järjestelmistä - eläkejärjestelmä, sosiaaliturva - ovat luonteeltaan pyramideja.
Se, miksi Suomessa on ollut hyvät eläkkeet ja sosiaaliturvat on johtunut yksinkertaisesti - ja vain siitä - että maksajia on ollut enemmän kuin saajia.
Nyt kun tuo "tasapaino" uhkaa muuttua käänteiseksi, niin puhutaan "eläkepommista" tai "kestävyysvajeesta", jota paikkaamaan pitää saada maahanmuuttajia ja ottaa velkaa.
(Taloudesta on siis tullut valtion renki, vaikka libertaarissa mielessä valtion ainoana tehtävänä on vain mahdollistaa talouden toiminta, eikä tehdä siitä valtion elättäjää).
Toisin sanoen, esimerkiksi maahanmuutosta puhuminen ilman hyvinvointivaltion kritiikkiä on siten puhdasta ajanhukkaa.
Sosiaalivaltio on suorastaan pakotettu vastaanottamaan maahanmuuttoa, koska sosiaalivaltion on saatava maahan työntekijöitä, jotka tekevät niitä paskaduuneja, joista saatavilla verorahoilla sosiaalivaltiota pidetään myös viime kädessä pystyssä.
Tämä siksi, koska sosiaalivaltiopolitiikkaan kuuluu sosiaalitukien jakaminen täysin työkykyisille ihmisille ja palkkatason fiksaaminen epädynaamiseksi yleissitovilla työehtosopimuksilla.
Koska vakiväestö eli han-suomalaiset eivät viitsi tehdä ns. paskaduuneja eli duuneja, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä, niin niitä varten pitää hommata vähään tyytyviä maahanmuuttajia.
"Paskaduunit" ja muut hanttihommat kuitenkin muodostavat niin merkittävän osan taloudesta, ettei sitä voi jättää hoitamatta. Siis ainakin sosiaalivaltion veronäkökulmasta.
Tietty Korkman on sen ikäinen, että mies on käytännössä 100-prosenttinen sosiaalivaltion kasvatti.
Esimerkiksi Wahlroosin viimeisin kirja, "Markkinat ja demokratia", tai Tom G. Palmerin "Kapitalismin moraali" antavat toisenlaisen näkökulman.
Toinen sosiaalivaltioon liittyvä ongelma on myös se, että se ehkäisee ihmisten lisääntymistä. Mittava sosiaaliturva kehdosta hautaan tarkoittaa joillekin ihmisille samaa kuin että lapsia ei tarvitse hankkia, koska valtio huolehtii kumminkin sinusta myös "vanhoina päivinäsi".
Esim. Helsingissä 40 % lisääntymiskykyisistä naisista jää lapsettomiksi.
Osaltaan tätä paikkaamaan otetaan nopeasti sikiäviä maahanmuuttajia, joille jaetaan samat lapsilisät ja perhetuet kuin han-suomalaisillekin.
Miksi? Koska sosiaalivaltiosta johtuva kantaväestön lisääntymättömyys tai lisääntymisen aleneminen on korvattava jollain, koska edelleen suurin osa sosiaalivaltion perusjärjestelmistä on pyramidi-luonteisia - eläkkeet, sosiaaliturva: maksajia on aina oltava enemmän kuin saajia.
---
Tässä Timo Soinin talouspoliittisen neuvonantajan, Oskari Juurikkalan kirjoittama artikkeli Mises.orgissa:
Making Kids Worthless: Social Security's Contribution to the Fertility Crisis
Huomaa graafi, joka esittää, että korkeiden sosiaalimaksujen maissa on myös alhainen syntyvyys - ja kääntäen: alhaisten sosiaalimaksujen maissa on korkea syntyvyys.
SUMMA SUMMARUM 1
Tältä kannalta - siis kirjoittamieni kommenttien ja Juurikkalan artikkelin perusteella - "sukupolvien välinen sopimus" hyvinvointivaltion ylläpidosta näyttää toimimattomalta, koska hyvinvointivaltio rohkaisee myös alhaiseen lapsimäärään.
Toisin sanoen jos nuorempi sukupolvi on pienempi kuin vanhempi, niin sen ei ole mahdollista ylläpitää hyvinvointivaltiota samassa mittakaavassa, kuin sitä edeltänyt sukupolvi.
Suomessa tämä näkyy erittäin hyvin tässä päivässä. Sodan jälkeisessä Suomessa syntyneet "suuret ikäluokat" eläköityvät 2010-luvulla.
"Suurten ikäluokkien" sukupolvi on poikkeuksetta lukumäärältään suurempi, kuin myöhemmät sukupolvet. Miksi?
Koska sosiaalivaltiopolitiikka alkoi todenteolla 60-70 -luvuilla. "Suuret ikäluokat" saivat alkunsa aikana, jolloin sosiaalivaltiota ei de facto ollut vielä olemassa.
Siten "suurten ikäluokkien" korvaavat sukupolvet ovat pienempiä - ja tätä gäppiä yritetään tasoittaa
a) maahanmuutolla, ja
b) kasvavalla julkisella velalla.
SUMMA SUMMARUM 2
Mielestäni "sukupolvien välinen sopimus" on täyttä paskaa.
"Olen omassa ajattelussani joutunut sovittamaan tavallaan tämän ristiriidan ja siksi ikäänkuin valinnut vastustaa hyvinvointivaltiota tai ainakin sen tehottomia ja heikosti valvottuja ja herkästi hyväksikäytettäviä osia."
Olen tässä asiassa lähes täysin samaa mieltä nimimerkki Tiedemiehen kanssa.
Hyvinvointivaltio sisältää itsessään oman tuhonsa siemenet eli kannustaa vapaamatkustamiseen, mikä ei riitä vielä ensimmäisen sukupolven aikana mutta muuttuu tuhoisaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hyvinvointivaltion eduista pääsevät nauttimaan myös rajojen ulkopuolelta tulevat ihmiset, jotka eivät ole sitoutuneet kansallisvaltioon.
Hyvinvointivaltio ja kansallisvaltio ovat keskenään naimisissa. Hyvinvontivaltio on kansallisvaltion seuraus. Ihmiset eivät suostu maksamaan korkeita veroja, jos he eivät samanaikaisesti oleta, että etuja ei käytetä väärin (vapaamatkustust) ja että edut eivät mene ulkopuolisten hyväksi (humanitaarinen maahanmuutto).
Ei-humanitaariseen maahanmuuttoon taas liittyy olennaisena osana harmaa talous, joka taas on sekin yhteismaan väärinkäyttöä Harmaan talouden harjoittajat eivät halua osallistua yhteismaan (=hyvinvointivaltio) rahoittamiseen vaan käyttävät joko pimeätä työvoimaa tai ulkomaalaista halpatyövoimaa. Nämä yhdessä johtavat hyvinvointivaltion rahoituspohjan romuttumiseen.
Vasarahammer,
Painotat maahanmuuttoa hyvinvointivaltion selkärangan murtajana, ja varmaan maahanmuutto sen murtaakin. Toisaalta se murtuu montaa muutakin kautta.
Vain aniharvat yhteisötkään (saati valtiot) ovat kyenneet ylläpitämään hyvinvointipalveluja pitkää aikaa. Hutteriitit eittämättä ovat.
Hutterismi on tavallaan individualismin vastakohta. Täysin kollektiivinen yhteiskunta. Boydin ja Richersonin matemaattiset mallitkin osoittavat, että moraalinen yhteisö voi säilyä. Mutta sellaisessa yhteisössä ei ainoastaan vapaamatkustajaa rangaista, vaan yhtä lailla rangaistaan sitä joka jättää vapaamatkustajan rankaisematta. Toisen asteen vapaamatkustajan ongelma on myös ratkaistu jne. kolmannen, neljännnen.
Hutterismin kaltainen ratkaisu tuskin tulee leviämään koko maailman kattavaksi. Mutta se on hyvä benchmark/vertailukohta siinä missä äärimmäinen libertarismi ilman valtiota.
Ihmiskuntaa tulee leimaamaan syklisyys. Aina välillä luodaan turvatakuut antavia moraalisia yhteisöjä, jotka onnistuvat ratkaisemaan vapaamatkustajan ongelman. Jotenkin ne kuitenkin aina sisältävät mainitsemasi "oman tuhonsa siemenen". No miksi sitten yleensä luoda tuollaisia yhteisöjä tai yhteiskuntia jotka sisältävät oman tuhonsa siemenen? No tietysti siksi että aina välillä on tilanteita, missä tällainen yhteisö tai yhteiskunta nostaa ihmisten hyvinvointia oleelllisesti. Roomassa perhejärjestelmän murtuminen johti ihmisen atomisoitumiseen, turvaverkon romahtamiseen, lapsikuollleisuuden valtavaan nousuun ja kristinusko tarjosi siihen sitten kollektiivisen ratkaisunsa. Samoin on käynyt Etelä-Amerikassa 1900-luvun alusta alkaen.
Jokainen ykstyinen yrityskin sisältää tavallaan oman tuhonsa siemenen. Vaikkapa sen, että insentiivirakenne jossain vaiheessa ajautuu sellaiseksi, että sen sijaan että yrityksen johto- ja keskijohto ajaisivat yrityksen etua, ne keskittyvät pelkkään oman etunsa ajamiseen.
Enkä kiistä useimpia Milttoninkaan väitteitä siitä, että hyvinvointivaltio on epävakaa.
Korkmannin paras kommentti on minusta tämä: "Pitkällä aikavälillä innovaatioiden synnyttämällä ja luovan tuhon välittämällä dynamiikalla on paljon suurempi merkitys talouskasvun ja elintason kannalta kuin sillä edellämainitulla markkinatalouden ominaisuudella, että se kohdentaa resursseja staattisessa mielessä".
Yksityisiä yrityksiä, hyvinvointiyhteisöjä, hyvinvointiyhteiskuntia, perheitä jne. syntyy aina ja kaikkialla, ja ne nostavat usein tehokkuutta oleellisesti. Ne ovat kuitenkin joitain poikkeuksia lukuunottamatta väliaikaisia, koska useimmissa niissä on tuhon siemen.
Toki ne voivat saada uuden alun jonkun kriisin kautta, ja elää näin tavallaan uuden tulemisen. Syvä kriisi onkin uudistumisen paikka.
Libertarismi tietysti uskoo olevansa kaiken tuhon-siemen-dynamiikan yläpuolella niin kuin sosialismi aikoinaan. No jokaisella sukupolvella on utopiansa. Ehkä sekin on jonkinlaista uskoa omaan kuolemattomuuteen. "Me olemme historian loppu ja uuden objektiivisen ajan alku". Sukupolven suuri missio. Luodaan puhdas markkina, joka elää ilman valtion instituutiota ja pakkoa, tai luodaan vain minimaalinen valtio joka keskittyy aina ja ikuisesti vain niihin minimitehtäviinsä jotka sille määritellään. Ja jotta uusi utopia kunnolla toimisi, se on luotava koko maailmaan.
Tähänkin ajatukseen uskoo suuri osa oman sukupolvensa älyllisestä parhaimmistosta ja heidän nimensä on Kohtalokas Ylimieli. Ja yksinkertaisemmat, epäilijät, sanovat kuin 30-luvulla ja 70-luvulla "Toki olette täysin oikeassa, mutta...".
En ole koskaan itse ollut a) tarpeeksi fiksu, b) tarpeeksi konformisti tai c) tarpeeksi sosiaalinen että olisin onnistunut pääsemään mukaan edes oman sukupolveni suureen Utopiaan. Toisaalta hyvä niin. Kapinalla on paikkansa, ja niihin kannattaa osallistua, mutta kun kapina muuttuu vääjäämättä kapinaan osallistuneiden oman aseman nostamiseksi ja liittymiseksi ääritaantumuksellisten puolueiden kannattajaksi, niin kannattaa taas siirtyä yksilö-moodiin.
Juurikkalan käyrät näyttävät hyviltä. Ne todistelevat hienosti ennalta päätettyjä johtopäätöksiä.
Enkä niitä kiistä sinällään. Varmasti liiallinen turva heikentää syntyvyyttä mutta ei se ole ainoa alhaisen syntyvyyden selittäjä: Miksi pohjoismaisessa yhteiskunnassa kantaväestön syntyvyys on kuitenkin edes hiukan siedettävällä tasolla verrattuna vaikkapa Viroon? Tai itse asiassa koko muudun Eurooppaan?
Mutta olen samaa mieltä siitä, että alhaisen syntyvyyden generoiva hyvinvointiyhteiskunta on heikko. Väkeä on tuotava ulkoa koko ajan. Siis mieluiten sellaisista kulttuureista, joissa asiat ovat täysin perseestä, Niin kuin Afganistanista, Kongosta tai Pakistanista, missä lapsia syntyy koko ajan.
Suomessa ja USA:ssa on sentään näitä omia utopistisia yhteisöjä, lestadiolaisia, hutteriitteja, amisheja, hazideja, jotka ylläpitävät korkeaa syntyvyyttä vaikka samaan aikaan takaavat turvatakuita jäsenilleen. Tai ainakin nyt hutteriitit ja amishit tarjoavat.
Hyvinvointiyhteiskunnat ovat riippuvaisia näistä lapsia generoivista kulttuureista, missä naisia sorretaan. Eli kiittäkööt sitten hattu kädessä näitä kun kerran ovat näistä riippuvaisia.
No summa summarum: en osaa sanoa. Olisihan se kiva kun olisi jokaiseen asiaan valmis vastaus niin kuin utopisteilla.
Economistissa oli muuten juttu että jopa bangladeshilaiset alkavat integroitua Britanniaan. Bangladesh on köyhyydestään riippumatta paljon parempi yhteiskunta kuin Afganistan tai Pakistan. Bengalissa ääri-islam ei ole saanut sellaista jalansijaa kuin Afganistanissa ja Pakistanissa.
Ihmiset eivät suostu maksamaan korkeita veroja, jos he eivät samanaikaisesti oleta, että etuja ei käytetä väärin (vapaamatkustust) ja että edut eivät mene ulkopuolisten hyväksi (humanitaarinen maahanmuutto).
Eivätkö? Eikö näin tapahdu juuri nyt?
Maksan ensi vuonna veroja 43,50 % tuloistani, kun 24 % ALV lasketaan mukaan.
50 % maaginen raja on lähellä. Puolet tuloista valtiolle...
Mielestäni perustavanlaatuisin virhe PerSujen maahanmuuttopolitiikassa on se, etteivät he samalla kyseenalaista tai kritisoi sosiaalivaltiota.
Terho ja Immonen kritisoivat, mutta heidän kritiikkinsä on kuitenkin vielä ns. "sosiaalisesti hyväksyttävissä rajoissa" ollakseen tehokasta.
Muu puolue sitten kannattaa demareiden linjaa - siis maahanmuuttoa lukuunottamatta. Ikään kuin luultaisiin, että sosiaalivaltio "toimisi", jos vain maahanmuutto saataisiin järkevöitettyä.
---
Yksi eniten toistamistani teeseistä on ollut se, että MAAHANMUUTOSTA PUHUMINEN ILMAN SOSIAALIVALTION KRITIIKKIÄ ON AJANHUKKAA.
Käytännössä yleissitovista työehtosopimuksista olisi luovuttava ja sosiaaliturvan tasoa laskettava kovalla kädellä.
Tämä mahdollistaisi sen, että ns. paskaduuneihin ja hanttihommiin olisi mahdollista palkata ihan han-suomalaisia työntekijöitä.
Samalla julkisella sektorilla töissä olevien määrää tulisi karsia - niin ankarasti kuin mahdollista.
Ns. alaluokkaa ei motivoi käydä paskaduuneissa, jos julkinen sektori työllistää merkittävän määrän kansalaisia markkinahintoja paremmalla palkalla. Esimerkkeinä vaikkapa kaupunkien tekniset toimet, opettajat, sairaanhoitajat jne.
Tekisitkö itse jotain 700-800 e/kk osapäiväduunia, jos samaan aikaan julkinen sektori maksaa samankaltaisesta kokopäiväduunista 1800 e/kk + lisät?
Julkinen sektori on primäärinen epätasa-arvon lähde.
Korkmannin paras kommentti on minusta tämä: "Pitkällä aikavälillä innovaatioiden synnyttämällä ja luovan tuhon välittämällä dynamiikalla on paljon suurempi merkitys talouskasvun ja elintason kannalta kuin sillä edellämainitulla markkinatalouden ominaisuudella, että se kohdentaa resursseja staattisessa mielessä".
Innovaatiot ja luova tuho syntyvät markkinatalouden seurauksena.
Vertaa vaikka kommunistiblokin ja lännen kehitystä.
Korkman elää ajassa, jossa innovaatiot tulevat pelkästään VTT:ltä tai vastaavalta julkisen sektorin toimijalta.
Ihmiskuntaa tulee leimaamaan syklisyys.
Ajan lyhyt historia - etatismin ja laissez-fairen vuorottelu
"Korkman elää ajassa, jossa innovaatiot tulevat pelkästään VTT:ltä tai vastaavalta julkisen sektorin toimijalta."
Näin ei varmastikaan ole. Argumenttisi, jotka ovat usein hyviä menettävät tehonsa moisista äärikommentteista
"Yksi eniten toistamistani teeseistä on ollut se, että MAAHANMUUTOSTA PUHUMINEN ILMAN SOSIAALIVALTION KRITIIKKIÄ ON AJANHUKKAA."
Tässä sen sijaan olet aika pitkäti oikeassa. Jos syntyvyys tai maahanmuutto ei pysy korkeana, tai ellei eläkeikää todella radikaalisti nosteta, sosiaalivaltiolla ei ole elinmahdollisuuksia.
Onko sillä muutenkaan mahdollisuuksia, voi toki kysyä, koska vapaamatkustamisen ongelma on lisäksi olemassa - esimerkiksi veropakolaisuuden muodossa.
Jos syntyvyys tai maahanmuutto ei pysy korkeana, tai ellei eläkeikää todella radikaalisti nosteta, sosiaalivaltiolla ei ole elinmahdollisuuksia.
Jaan täysin libertaristisen käsityksen siitä, että sosiaalivaltio ei ole millään tapaa kestävä, ja että siitä tulisi pyrkiä eroon, koska se johtaa pitkälle "kehittyessään" autoritäriään.
Sosiaalivaltio alentaa kantaväestön syntyvyyttä, koska se korvaa lasten funktion vanhuuden elättäjinä. Tottakai on poikkeuksia, kuten "uskovaisia", jotka lisääntyvät kaikesta huolimatta, mutta esim. 40 % Helsingin lisääntymisikäisistä naisista on lapsettomia, ja todennäköisesti jääkin lapsettomiksi.
Tuo 40 % luku on muuten kasvamaan päin, ja samansuuntainen kehitys on nähtävissä kaikissa suurissa kaupungeissa.
Maahanmuuttajat, vaikkakin saattavat lisääntyä useita kertoja kantaväestöä kovemmin, taas integroituvat huonosti sosiaalivaltioon, mikä tarkoittaa sub-optimaalista tuottavuutta heidän osalta.
Lisäksi, kuten Vasara mainitsi, niin maahanmuuttoon liittyvät lieveilmiöt kuten harmaa talous vievät osan maahanmuuttajien tuottamista verorahoista, eivätkä maahanmuuttajat välttämättä tajua suomalaista hyvinvointivaltiomallia.
Osa maahanmuuttajista myös länsimaistuu nopeasti, ja he omaksuvat kantaväestön tavat - myös esim. alhaisen lisääntymisen osalta.
Eläkeikää taas ei voida nostaa tappiin saakka. Monelle se tarkoittaa ns. vuosien "pakkotyötä" ennen kuin pääsee eläkkeelle.
SUMMA SUMMARUM
Sosiaalivaltiolla ei ole toimivaa strategiaa menestyä pidemmällä tähtäimellä. Piste.
Se, miksi meillä kuitenkin on sosiaalivaltio johtuu siitä, että varallisuutta on kertynyt talouteen sen verran, että demarit ja muut jakavat sitä.
Ja kun on jotain jaossa, niin tietty osa ihmisistä ottaa tällaisen yhteiskunnallisen ryöstösaaliin aina vastaan - ja äänestää demareita.
Lopputuloksena kuitenkin aina syvenevä sosiaalivaltion kierre, jonka loppupäässä on autoritäriä ja sitten sota.
Sodan jälkeen sitten aloitetaan alusta, kunnes varallisuutta kertyy niin paljon, että sitä taas jaetaan. Sitten uusi sosiaalivaltio, autoritäriä ja uusi sota.
Ja kierre jatkuu taas alusta.
Toinen paljon toistamani teesi on:
VASEMMISTO JA ISLAM - SYY JA SEURAUS
Vasemmisto ja islam - syy ja seuraus
Toisin sanoen jos islam nähdään jonkinlaisena "ongelmana" länsimaissa, tulee siitä ensikädessä syyttää vasemmistoa.
Vasemmisto on se laiska paimen, joka pitää sosiaalivaltio-Euroopan porttia auki islamismille maahanmuuton muodossa.
Jos maahanmuutosta puhuminen ilman sosiaalivaltion kritiikkiä on ajanhukkaa, niin samoin on myös islam(ismi)sta puhuminen.
Asian sivusta, urbanisaatio alentaa syntyvyyttä. Vaikutus on tunnettu jo 1950-luvulla ja se on häkellyttävän voimakas. Se tapahtuu kaikissa kulttuureissa, uskonnollisesta vakaumuksesta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Epäilen, että kyse on ihan biologiasta, tiheä asutus saa ihmisen lisääntymään vähemmän.
Väite jonka mukaan länsimaat olisivat jotenkin tuhoutumassa alhaiseen syntyvyyteen, on hullunkurinen. Nykyisellä syntyvyyden tasolla ja eliniänodotteella toki huoltosuhde tulee ongelmaksi ja toisaalta jos maahanmuutto on mittavaa, tai jos maahanmuuttajat harjoittavat endogamiaa useamman sukupolven ajan, niin etninen kompositio muuttuu. Mutta nykyisellä syntyvyyden tasolla, vaikka populaatio kääntyy hienoiseen laskuun Euroopassa lähivuosikymmeninä, populaatio putoaisi toista maailmansotaa edeltävälle tasolle ehkä 120 vuodessa.
Olen melko neutraali maahanmuuton kannalta. En usko että valkoinen/eurooppalaisperäinen väestö on vaarassa, tosin siitä voi tulla jossain vaiheessa tietysti vähemmistö joissakin maissa. Tätä voi toki pitää ongelmana jos näin haluaa ajatella. Aasiassa elää esimerkiksi kuitenkin melko mittavia eurooppalaisperäisiä populaatioita ja niin elää muuallakin maailmassa ja nämä ovat monelta osin melko stabiileja.
Näen näissä etnisissä alarmismeissä jotain surkuhupaisaa.
Ja sitten tämä kommentti:
"Jos syntyvyys tai maahanmuutto ei pysy korkeana, tai ellei eläkeikää todella radikaalisti nosteta, sosiaalivaltiolla ei ole elinmahdollisuuksia."
En pidä tätä ihan sellaisenaan oikeana väitteenä. Maahanmuuton ei tarvitse pysyä kovin korkeana. Ensinnäkin, muillakin tuotannontekijätuloilla kuin työllä voi aivan hyvin elää, jos on säästöjä.
OK, jos oletetaan että eläkerahasto tuottaa 2 prosenttia (reaalisesti) ja otetaan hurja yläkanttiarvio siitä, että eläke on keskimäärin 1500 euroa (todellisuus on alhaisempi). Oletetaan, että pääoma ja korot syödään keskimäärin 25 vuodessa (tämäkin on mielipuolisen iso yläkanttiarvio, koska ihmisten pitäisi elää 90 vuotiaiksi). Tällöin yhtä eläkeläistä kohden tarvittaisiin noin 350 000 euron pääomat. Eläkerahastojen pääomat ovat ehkä noin puolet tästä.
Nykytilanteessa rahastot edelleen kasvavat, vaikka eläkeläisten määrä on kohta huipussaan ja alkaa kohta puoleen pudota, ehkä jo kymmenen vuoden päästä. (Suurin ikäluokka, vuonna 1948 syntyneet, on jo jäänyt pitkälti eläkkeelle) Jos rahastoivuuden osalta pidättäydytään nykyisessä tasossa, rahallinen rasite on paljon vähäisempi kuin annetaan yleensä ymmärtää. Monet laskevat asian niin, että eläkkeet kokonaisuudessaan rahoitettaisiin veroista.
Huomattavan paljon suurempi ongelma on minusta nuorisotyöttömyys, mutta siinäkin on minusta kyse aika nopeasti ja melko helposti korjattavasta ongelmasta: Lopetetaan ykskantaan toimeentulotuki niiltä joilla ei ole ammattitutkintoa tai selvää työhistoriaa. Jos tämä on liian karu, niin lopetetaan uuden myöntäminen niille, jotka eivät vielä ole 20-vuotiaita.
Jos työllisyys on hyvä, ei huoltosuhde tuota mitään kamalia ongelmia. Systeemin ongelmat tulevat pitkälti siitä, että huonon työllisyyden oloissa verorasitus haittaa työllisyyttä entisestään.
"Aasiassa elää esimerkiksi kuitenkin melko mittavia eurooppalaisperäisiä populaatioita ja niin elää muuallakin maailmassa ja nämä ovat monelta osin melko stabiileja."
Lähi-Idässä ei elä käsittääkseni ainakaan pysyvästi - kreikkalaisia elää vielä jonkin verran Egyptissä ja öljyvaltioissa elää myös länsimaisia mutta siinä se melkein taitaa olla. Ei-eurooppalaiset vähemmistötkin - vaikka syyrialaiskristityt - ovat koko ajan paenneet Lähi-Idästä. Turkista kreikkalaiset ovat poistuneet, Istanbulissa asuu vielä armenialaisia muutamia kymmeniä tuhanisia ja samoin juutalaisia. 30-luvulla väestösuhteet olivat muistaakseni Istanbulissa 50% turkkilaisia, 20% kreikkalaisia, 10% armenialaisia, 10% espanjankielisiä juutalaisia. Libanon on tietysti vielä äärimmäisen heterogeeninen ja Irak suhteellisen heterogeeninen, mutta jälkimmäisestä vähemmistöt pakenevat. Pian homogenisoidaan Syyria.
Jos länsimaihin syntyy laaja islamilainen väestö, se voi olla ongelma, koska islam on hyvin ekspansiivista ja suvaitsematonta. Todennäköisyydestä on paha mennä sanomaan. Toki modernisaatio voi iskeä islamilaisiin maihinkin. Afganistanissa ja Pakistanissa pashtut onnistunevat estämään tämän vielä hyvin hyvin pitkään. Kaoottinen valtio pitää syntyvyyden korkealla. Islamin uusi nousu ja valtaannousu esimerkiksi Turkissa ja Egyptissä ovat arvaamaton tekijä.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Voi hahmotella erilaisia skenaarioita ja miettiä niiden todennäköisyyksiä. Fiksoituminen vain yhteen riskiin - islamilaiseen maahanmuuttoon - sulkee ihmisten silmät muilta riskeiltä.
Yksi riski - ihmisten jakaantuminen etnisiin lähiöihin - on jo tapahtunut Ranskassa. No etnisiä lähöitä on tietysti ollut USA:ssa eurooppalaisperäisenkin väestön keskuudessa. Los Angelesissa oli liettualaiskortteleita jne. Ne purkautuivat.
Mutta on olemassa skenaario että nämä etniset lähiöt jäävät pysyviksi kuten Libanonissa ja alkaa yleinen Ranskan libanonisaatio. Ja että nämä etniset lähiöt alkavat toteuttaa jatkuvasti radikalisoituvaa sunni-islamia lähiön alueella.
Toinen skenaario on myös tapahtunut Ranskassa. Eri maista tulleet muslimit ovat vaihtaneet identiteettinsä esimerkiksi bengalista tai punjabista muslimiksi. On syntynyt muslimi-identiteetti, missä eri puolilta tulleilla maahanmuuttajilla on sama identiteetti joka on eri kuin kantaväestöllä. Toki tämäkin voi modernisaation myötä menettää vaarallisuutensa mutta riski on olemassa.
"Alarmismi" sana kuullostaa minusta siinä mielessä hassulta, että elämä loppuu 100%:n varmuudella, sivilisaatiot tuhoutuvat aina, aina tulee romahduksia, eikä nuo romahdukset välttämättä avaa ovia paremmalle maailmalle niin kuin Schumpeter kuvitteli. Usein toki avaavat kuten Nokian romahdus, joka liittyy valtavaan teknologiseen edstysaskeleeseen.
Toki jotkut utopistit väittävät, että romahdukset voidaan välttää tempulla T kunhan "idiootit vain ymmmärtäisivät että temppu T on universaalisti toimiva universaalitemppu", mutta jokainen normaali ihminen tajuaa että se on suoraan sanoen täyttä paskaa.
Politiikalla, toimivilla markkinoilla, terveellisellä ruualla jne. voidaan toki siirtää romahdusta ja välttää se joskus ehkä kokonaan. Sen sijaan jos taloustieteilijä sanoo, että "romahduksia ei enää tule paitsi jos idiootit tekevät typeryksissään virheen" niin mitään toivoa ei ole.
Koska sellaisen yltiöoptimismin levittäminen mitä 2000-luvullakin jotkut tiedemiehetkin levittivät ei voi olla seurauksena kuin vielä kupla ja vielä pahempi katastrofi. Samallalailla typerää on tietysti yltiöpessimismi.
Korkmannin mukaan kestävyysvaje on sitä tasoa jotta tästä pidemmällä tähtäimellä selvittäisiin siirtämättä vastuita tuleville sukupolville, veroja pitäisi nostaa ainakin 4 prosenttiyksikköä.
Tai sitten hyvinvointivaltiota on oleellisesti supistettava.
Missään nimessä en ole sitä mieltä, etteivätkö partikulaariset yhteiskuntajärjestykset erityisesti paikallistasoilla olisi vaarassa. Esimerkiksi erilaiset etniset enklaavit ja no-go-alueet varmaan yleistyvät Euroopassa. Jossain vaiheessa ns hyvinvointivaltio puretaan niiltä osin kuin tulee näihin alueisiin ja niiden ihmisiin. Se, johtaako se koko yhteiskuntajärjestyksen tuhoutumiseen riippuu a) siitä onnistutaanko tällaisia ihmisryhmiä integroimaan ja b) jos ei onnistuta, kuinka kauan sitä yritetään.
Vaihtoehtona Euroopan islamisoitumiselle on jossain vaiheessa demokratiasta luopuminen ja siirtyminen jonkinlaiseen apartheid/bumiputra-systeemiin, tai yksityisiin, ehkä uskonnollisten yhteisöjen tms muodostamiin "sosiaaliturva"- järjestelmiin.
Eurooppalaiset kulttuurit ovat kollektivistisempiä tietyssä mielessä kuin mitkään muut. Esimerkiksi nationalismi siinä muodossa kuin se Suomessa ja yleisemminkin Euroopassa ymmärretään solidina kansallisena, etnisenä, ja kulttuurillisena identiteettinä, ei ole ollenkaan yleistä muualla maailmassa. Muualla sen keinotekoisuus on hyvin käsinkosketeltavaa.
Olet kirjoittanut yhtenäiskulttuurista ja siitä miten se on jotenkin katoamassa, mutta totean tässä että Suomessa ollaan hyvin hyvin kaukana sellaisesta tilanteesta jossa yhteiskunta olisi yksilöiden arvomaailman osalta vaarassa hajota kappaleiksi koska ei ole kulttuurillista pääomaa.
Se, että suomalaiset eivät esimerkiksi raivostu samalla lailla kulttuurinsa ja kansakuntansa kritisoimisesta, on merkki siitä että kansallista identiteettiä ei koeta uhatuksi. Se koetaan olevan niin syvällä ihmisen "lihassa" että yksilö ei yleensä - puheista huolimatta - todellisuudessa kykene aitoon kosmopoliittisuuteen. Suomalainen on ennenkaikkea suomalainen, koska suomalaisella ei ole oikein mitään kilpailevaa identiteettiä. Kilpailevien identiteettien puute on se, mikä tekee kansallisesta identiteetistämme niin vahvan.
Lisäksi kieli on Suomessa sellainen, että väittäisin että kukaan ei voi sitä oppia ellei ole syntynyt tai hyvin nuorena lapsena Suomeen integroitunut. Neil Hardwick on kirjoittanut suomalaisia televisio-ohjelmia ja käyttää kieltä suvereenisti mutta silti hänen puheestaan kuulee ulkomaalaisuuden. Pointtini on, että suomalaisten eksluusio on niin järeää ja ylittämätöntä, että kansakunta ei todellakaan ole "vaarassa" yhtään millään tavalla.
Suomalaisuudenkin voi nähdä monella tavalla. Näen sen samaan aikaan erillisenä ja eksklusiivisena kansallisena identiteettinä, toisaalta eurooppalaisuuden reunimmaisena edustajana (rajamaana) idän barbariaa vastaan.
Tällainen sisäkkäinen identiteetti ei tietenkään ole mikään uusi keksintö vaan sivistyneistö monissa rajamaissa on nähnyt identiteettinsä näin. Suomessakin tuollainen ajatus on ollut hyvin voimakas:
Koska rajamaa on Euroopan reunassa, rajamaa on kaukana keskustasta ja siinä mielessä syrjässä Euroopan valtavirtauksista. Mutta koska rajamaa kohtaa itäisen barbarian se tunnistaa eurooppalaisen identiteettinsä voimakkaammin kuin keskusta, mikä on altis degadenssin rappeuttavalle vaikutukselle.
Sisäkkäinen identiteetti tuli esiin Keräsen artikkelissa. Kun barbarian panssarit 1956 tuhosivat vapauden Budapestissa, Unkarin radio viimeisessä vapaasssa lähetyksessään puhui siitä, miten nimenomaan Eurooppa on häviämässä Budapestissa. Rajamaan idea tuli esiin myös István Szabón elokuvassa Eversti Redl. Eversti oli itävaltalainen ja eurooppalainen, mutta lopulta Itävalta petti hänet ja sitä myötä ruteenien kansan. (Ruteenit ovat rajamaa-identiteetti, jonka historiallinen tausta on lännen ja idän rajan kulkeminen valkovenäläisten ja ukrainalaisten alueen halki. Ruteenit ovat siis kielitieteellesti samoja valkovenäläisiä ja ukrainalaisia kuin muutkin mutta heillä on läntinen identiteetti.)
Ylläoleva saattaa kuullostaa vanhanaikaiselta ja romanttiselta, mutta käsittääkseni noin se historialisesti ainakin on ollut. Ja noin minä sen henkilökohtaisesti koen. Se paljonko on painotettu kansallista eristyneisyyttä ja paljonko Eurooppaa on vaihdellut. Mutta näiden kahden identiteetin näkeminen vastakkaisina tai ainakin toistensa poissulkevina on naivia.
Perussuomalaiset ovat pääosin unohtaneet Euroopan kokonaan.
(jatkan vielä hiukan)
Tietysti tuon rajamaa-identiteetin lisäksi on olemassa jonkinlainen ihmisenä olemisen identiteetti, mikä minulle henkilökohtaisesti merkitsee esimerkiksi Tsehovin kirjallisuutta, joka yhdistää minut ihmisiin Venäjällä.
Mitä perssuomalaisiin - ja heidän eurooppakielteisyyteensä - tulee niin toki esimerkiksi Juurikkalan ja Soinin katolisuus on eurooppalaisuutta sekin. Mutta Soinin kiihkeä sekä EU- että Nato-kielteisyys osoittavat että se eurooppalaisuus jää pelkkään henkilökohtaiseen sfääriin. En tarkoita että eurooppalaisen pitäisi kannattaakaan EU:ta välttämättä, mutta tässä ei ole kyse pelkästä EU:sta vaan yleiseurooppalaisten instituutioiden kieltämisestä kautta linjan.
Kun luen sun kommenttejasi ja mun kommenttejani, huomaan että tulevaisuuden skenaariot ei välttämättä ole niin kaukana toisistansa.
Signaloidaanpa vaan usein eritavalla.
Sorrun toisinaan signaaleihin, myönnän. En tee sitä tarkoituksella, se tulee käytännössä automaattisesti ja tiedostamatta.
Näen asian jotenkin aika kirkkaana nykyisin, vaikka lienee minullakin sokeita pisteitä edelleen. Hyvinvointivaltion positiiviset piirteet näen ennenkaikkea kolmessa suunnassa: 1) miten erilaisten julkishyödykkeiden tarkoituksenmukaisesta tuottamisesta käytöstä voidaan päättää 2) miten erilaisia (positiivisia ja negatiivisia) ulkoisvaikutuksia ja vastaavia koordinaatio-ongelmia voidaan ratkaista ja 3) miten jotenkin abstraktimmalla tasolla luottamuksen tapaiset sosiaalisen pääoman muodot mahdollistavat transaktiokustannusten alentamisen.
Riskit ovat kaikissa näissä samoissa suunnissa. Esimerkiksi kritisoin kohdan 1 osalta systeemiä siitä, että byrokraattinen "vääjäämättömyys" johtaa tällaisten sinänsä tehokkaiden rakennelmien turpoamiseen. Tämäkin on mallinnettavissa aika helposti; kun jollakin menoerällä on kustannukset ja hyödyt, niin on poliittisesti mahdollista kerätä goodwilliä saamapuolella olevilta (tai sellaisiksi itsensä kokevilta) laajentaa menoerää niin kauan kun laskennallisesti hyöty ylittää kustannuksen, vaikka marginaalilla oltaisiin jo rajusti pakkasella.
Kohtaa 2) taas voidaan kritisoida siitä, että äänekäs ryhmittymä voi nostaa esimerkiksi jonkin haitan keskiöön niin, että sen "vähentämiseen" tuhrataan rahaa vaikka marginaalilla ei kannata. Esimerkkinä nyt vaikka päästöt ja autoilu; CO2-päästöjen vähentäminen autoilusta on poliittisesti suosittua, vaikka se on paljon kalliimpaa sosiaalisesti kuin se on monessa muussa yhteydessä. Toisena esimerkkinä vaikka tekijänoikeudet ja erityisesti niihin liittyävät pisteverot (kasettimaksut jne) joista hyötyy hyvin pieni ryhmä, mutta jonka haitta lankeaa erittäin suurelle yleisölle pieninä annoksina. Muitakin on paljon; tyypillisesti nämä ovat yleensäkin demokratian ongelmia, mutta hyvinvointivaltioretoriikka pahentaa niitä. Jos hyväksymme legitimiteetin mainitsemani kolmen tavoitteen osalta, niin niitä voi käyttää poliittisesti perustelemaan tehottomuuksia.
Olen nyttemmin tullut siihen tulokseen, että kolmosen osalta ongelma on lopulta kahtalainen, so. virhettä voi tapahtua kahteen suuntaan. Esimerkkinä voisin ottaa ekskluusion. Yhtäältä voimakas eksluusio, jota Suomessa todellakin on tietyssä mielessä, estää joustavan kanssakäymisen kun pitäisi laajentaa toiminnan piiriä. Toisaalta jos kulttuurillinen ekskluusio ja byrokraattinen ekskluusio rajaavat eri tavoin, syntyy pysyviä erillisiä ryhmiä. Esimerkkinä toimivat osaksi romanit, ja heillä on oma vahva kilpaileva identiteettinsä; byrokraattinen inkluusio ei tätä tavallaan tunnusta (vaikka käytännössä usein tunnustaa) ja tästä syntyy välillä hulluja tilanteita. Tietyillä maahanmuuttajaryhmillä on myös näin. Tämä ristiriita, ei niinkään ehkä se, missä raja tarkalleenottaen on, on lopulta ongelmallisempi osa. Itse olen, kuten sanoin, sovittanut tätä niin että uskoisin olevan ensisijaisesti tarkoituksenmukaista tiukentaa sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden ehtoja.
Nim. Tiedemies,
sinun taustasi on tietääkseni suomalais-norjalainen. Nämä kansat ovat maailman mittakaavassa kansainvälisyyden suhteen naivimpien joukossa. Siinä missä monet kansat ovat eläneet voimakkaan etnisen kilpailun meressä tuhansia vuosia, suomalaiset ja norjalaiset ovat eläneet kuusien ja mäntyjen keskellä, ja olleet enimmäkseen yhteydessä oman etnisen ryhmänsä kanssa, täydennettynä hiukan satunnaisilla kontakteilla läheisten etnisten ryhmien kanssa. Ensimmäinen yleinen kansainvälisyyden sääntö: Älä kuuntele sitä mitä suomalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset puhuvat kansainvälisistä suhteista, vaan katso mitä tuhansia vuosia kansainvälisyyden kanssa tekemisissä olleet kansat tekevät. Kosmopoliittisuuden aidoin ja autenttisin ilmaus on paranoidisuus. En tarkoita tällä psykologis-diagnostista sairauden määritelmää, vaan sitä tunnetta, että jokin etninen ryhmä tuntee jatkuvasti olevansa kaikin ja mitä pienimmin tavoin uhattuna muiden etnisten ryhmien suunnalta. Tämä on kansainvälistä vahvuutta, ei se, että julistetaan maailmalle: "Pointtini on, että suomalaisten eksluusio on niin järeää ja ylittämätöntä, että kansakunta ei todellakaan ole "vaarassa" yhtään millään tavalla." Tuo on mitä suurin kansainvälisen heikkouden merkki, jota aidosti kansainväliset kansat käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Suomalaisten etninen ekskluusio vuotaa kaikin tavoin kuin seula, ja on kansainvälisesti lähinnä naurettavaa, suurelta osin juuri suomalaisten ylimielisyyden ja väärän itsevarmuuden takia. Mikä sitten on aitoa tuhansien vuosien kokemukseen perustuvaa kansainvälisyyttä? Se on sitä, että muslimiperhe tai yhteisö tappaa tyttärensä jos hän seurustelee ei-muslimin ja usein myös omaan etniseen ryhmään kuulumattoman pojan kanssa, puhumattakaan, jos hän suunnittelee naimisiin menoa; sitä, että intialaiset ovat vainoharhaisen tarkkoja siitä, että he eivät mene naimisiin yhtään itseään tummemman henkilön kanssa ja mieluiten vaaleamman henkilön kanssa, ja heillä on suomalaiselle käsittämättömän tarkkoja ihon vaaleus ja tummuusasteiden määritteitä, tämän lisäksi he ovat tarkkoja sopivan kastin suhteen; se on sitä, että intialaiset julistavat länsimaisilla keskustelupalstoilla länsimaisia termejä käyttäen, "Intialaiset ovat maailman rasistisin kansa, ja me olemme ylpeitä siitä."; sitä, että ortodoksijuutalaiset kilpailevat siitä, kenellä on rabbien vahvistamat puhtaimmat juutalaiset sukulinjat kauimmas menneisyyteen, 8 sukupolvea taaksepäin on kohtuullista, parhaimmat ovat 10-14 välillä, on tietysti selvää, että ortodoksijuutalaiset ovat endogamisia ja naimisiin mennään niiden kanssa, joiden sukulinjat ovat suunnilleen samalla tasolla kuin itsellä; se on sitä, että etelä-korealaiset ja kiinalaiset keskustelupalstat ovat länsimaisten standardien mukaan täynnä kiihkoisaa ja käsittämätöntä vihaa länsimaalaisia ja muita ulkomaalaisia kohtaan; se on sitä, että muslimit vastustavat, epäilevät ja pelkäävät kaikkia israelilaisten ja juutalaisten toimia ja kokevat ne uhkana riippumatta siitä, mitä Israel ja juutalaiset tekevät, tai yleisemmin kaikkia ei-muslimeja ja oman ryhmän ulkopuolisia muslimeja; sitä, että etelä-Amerikan latinoiden keskuudessa on erittäin voimakkaita ja laajoja etnis-kollektiivisia ja etnisesti eksklusiivisia liikkeitä; jne.
Tämä on aitoa ja kestävää kansainvälisyyttä, joka voittaa aina pitkällä aikavälillä tavalla tai toisella, riippumatta siitä mikä on lähtötilanne ja riippumatta siitä, että voiton saavuttamiseen voi mennä monta sukupolvea. Tuhansien vuosien maailmanlaajuisen kansainvälisyyteen liittyvän kokemuksen/kilpailun perusteella nämä ovat olleet ainoita kestäviä ja menestyviä kansainvälisyyden strategioita. Sillä, että liberaali suomalainen juo kahvia Pariisissa tai että hänellä on jokin ulkomaalainen tuttu ei ole mitään tekemistä aidon kansainvälisyyden kanssa.
Puhut nyt aivan ohi siitä mitä minä yllä. Meidän eromme on siinä, että sinä todella olet - ja en käytä tätä nyt minään poliittisen korrektiuden leimakirveenä - pesunkestävä rasisti. Minulle etnisten ekskluusiokriteerien merkitys on mitätön, koska olen itsekin tietyssä mielessä multietninen. Isoisäni suku ei ollut norjalainen vaan tanskalainen, mutta tällä ei ole mitään sen kummempaa merkitystä, koska suku on integroitunut jo kolme polvea sitten suomenruotsalaisten joukkoon.
Se mitä yllä kirjoitat esimerkiksi intialaisista ei ole ristiriidassa sen kanssa mitä sanoin. Suomalaisten ekskluusiokriteerit ovat erilaiset. Kilpailevia identiteettejä ei juuri ole, ja tämä tekee meistä "naiveja" mutta juuri tämä on olennaista. Me emme tarvitse tuollaisia kriteereitä. Juutalaiset ovat eläneet ympäri maailmaa muiden kansojen seassa, on selvää että tällainen identiteetti ei säily jos sitä ei suojella. Suomi on kylmä ja kaukaisessa maailmankolkassa ja sen kieli on käytännössä mahdoton oppia ellei ole syntynyt maahan. Tällainen identiteetti ei tarvitse samanlaista suojelua.
Negatiivinen suhde rotujen sekoittumiseen tms taas on erillinen asia. Minulle ei ole mitään arvoa tai merkitystä siinä, minkä värisiä ihmiset ovat, kunhan he jakavat tietyn rajapinnan ja ihmiskäsityksen. Jos se on sinulle tärkeää, niin kaikin mokomin vaali omaa verenperintöäsi, mutta minulle käytännön kulttuurilliswt seikat joita yllä sivutaan ovat tärkeämpiä.
Lisään edelliseen, että minun on kieltämättä vaikea suhtautua neutraalisti rotuhygieniaan. Ymmärrän että joillekin tälläiset asiat ovat arvoja, mutta kiistämättä ne kauhistuttavat minua. Isäni totesi asiasta joskus keskustellessa, että sellaisten oppien mukaan meidät molemmat olisi eliminoitu, ettei ole paljoa mieltä suhtautua niihin positiivisesti.
Nim. Tiedemies,
minä en ilmaissut kommentissani minkäänlaista henkilökohtaista kantaa asiaan, kirjoitin vain neutraalisti siitä, mitä kansainvälisyys maailman mittakaavassa pitkän tähtäimen näkökulmasta on. Sen takia pidän rasismi kommenttiasi asiattomana. Tämä siis erillisenä siitä, että rasismi-sana on merkityksetön poliittinen hyökkäyssana, joka ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun. Lisäksi uhriutumisesi kommentistani vaikuttaa kovin keinotekoiselta.
Lisättäköön vielä, että kommenttisi indikoi suoraan, että pidät luettelemiani kansoja tai etnisiä ryhmiä "rasistisina". Sosiaalis-poliittisesti turvallisempana ja poliittisesti korrektina psykologisena displacement defenssinä siirryt esittämään väitteitä minun "rasismistani".
Minä tarkoitan epistemologista positiota, en yritä arvostella. Etninen puhtaus on mielivaltainen kategoria jolla on hyvin vähän merkitystä todellisuudessa, so. se on jotain joka operoi pitkälti (muttei tietenkään kokonaan; on toki olemassa biologisia eroja ihmisten välillä) symbolien tasolla, so. sillä on merkitys vain niiltä osin kuin sille merkitys annetaan.
Mainitsemasi ryhmät antavat merkityksen syntyperän hygienialle, koska se on osa heidän tapaansa varjella kultuuria ja sellaisena saanut suuren merkityksen. En kiistä tämän merkitystä stabiiliuden kannalta, mutta sillä, onko jollakin yksilöllä kahden tai neljän tai kymmenen sukupolven päässä "epäpuhtauksia" perimässä, ei todellisuudessa ole minkään kansallisen identiteetin säilymisen kannalta mitään merkitystä muulla tavoin kuin signaalina.
Ja näitä signaaleja pidän typerinä ja tehottomina. Syitä on tietysti tähän sekä henkilökohtaisia että yleisiä ja analyyttisiä. Ehkä moraalisiakin, koska en koe että yksilö voi syntyperälleen mitään, so. pidän implisiittisesti "vääränä" henkilökohtaisella tasolla arvioida ihmisiä tällaisten hygieniakäsitysten pohjalta, aivan kuten koen "vääränä" monet muutkin mahdollisesti joissakin toisissa kulttuureissa suuresti arvostetut käytännöt. Mikä tietysti on aivan tavallista yleisemmin.
Se, että suhtaudut kääntäen idealisoivasti ja ihannoivasti tällaiseen hygieniakäsitykseen tekee sinusta rasistin sanan siinä merkityksessä kuin nämä ihmiset nyt yleensäkin ovat rasisteja. En pidä tällaista termiä sikäli hyvänä, että siitä on todellakin tullut asiaton leimakirves, mutta jokin termi tälle ilmiölle ja asennemaailmalle pitää antaa. Voimme sopia jostakin muusta termistä jos "rasisti" on mielestäsi liian latautunut nykytilanteessa.
Henkilökohtaisella moraalisella tasolla, olen nuorempana tullut esimerkiksi pahoinpidellyksi skinhead-jengin toimesta ja pistänyt takaisinkin toki. Tällainen kokemus jättää toki jälkensä, koska se on traumaattinen; en väitä kykeneväni objektiivisuuteen tai asiallisuuteen vaikka yritänkin. Kasvoissani on arpi joka muistuttaa minua asiasta aina kun ajan partani. Jos sinua on potkittu teräskärkisellä maihinnoususaappalla, niin tiedät mitä tarkoitan.
Olen aina ollut avoin sen suhteen, että preferoin omaa etnistä ryhmääni ja laajemmin similariteettia etnisen ryhmäni kanssa. Tämä on luontainen, automaattinen ja nopea preferenssi, joka tutkimusten mukaan on kaikilla ihmisillä, sen voimakkuus vain vaihtelee, ja samoin se uskaltaako henkilö olla avoin sen suhteen, ja toisaalta se kuinka paljon tätä preferenssiä tukahduttaa kognitiivisesti/tietoisesti etuaivolohkojen toiminnalla jälkikäteen (tukahduttaminen on hitaampi prosessi kuin automaattinen similariteettipreferenssi). Mitä enemmän similariteettipreferenssiä tukahduttaa, sitä voimakkaammaksi kasvaa negatiivinen tunnereaktio erilaisuutta kohti. Tämän takia liberaalien negatiiviset tunteet erilaisuutta kohtaan ovat usein suuremmat kuin konservatiivien. Samoin liberaalien ristiriita "suvaitsevaisten" puheiden ja erilaisuutta kohtaan tunnettujen negatiivisten tunteiden välillä on suurempi kuin konservatiiveilla. Preferenssiini ei liity todellisuutta vääristävää idealisointia tai ihannointia, ts. arvioin esim. erilaisia etnisiä strategioita sellaisina kuin ne ovat, rationaalisesti. Mainitsen niitä silloin tällöin, koska ne ovat relevantteja ja monin tavoin toimivia strategioita kansainvälistyvässä maailmassa, mutta silti usein tuntemattomia. Esim. intialaisen bramiiniluokan selektiivinen endogamia on nostanut heidän keskimääräistä älykkyysosamääräänsä huomattavasti intialaisen keskiarvon yläpuolelle. Tämä selittää suurelta osin intialaisten bramiinimaahanmuuttajien hyvän menestyksen Usassa. Vaikuttaa siltä, että heidän merkittävin lahjakkuutensa on verbaalista. Heidän puhtaussäännöksensä ovat historiallisesti suojelleet heitä sairauksilta. Heidän kulttuurinen eriytymisensä ja erillisyytensä on säilyttänyt heidän korkean sivistyneen kulttuurinsa. Jne. Olen siinä mielessä universalisti, että kaikkien etnisten tms. ryhmien tulisi käyttää etnisiä strategioita ja yleensäkin ajaa omaa etuaan, jotta ne eivät jää pahasti alakynteen. Siksi katson positiivisesti esim. niitä strategioita, joilla Intian kastittomat parantavat omaa kilpailukykyään, taitojaan, toimintakykyään ja ajavat oikeuksiaan, kunhan se ei tarkoita sitä, että he tulevat riippuvaisiksi valtion almuista ja paapomisesta.
Skinhead -liike, sikäli kuin sellaista enää on olemassa, on erittäin pienen joukon toive vahvasta kansallisvaltiosta/ kansallisesta valtiosta, ehkä kansallissosialistisesta valtiosta. Siinä "strategiassa" jotkut muut kuin skinheadit johtavat ja tekevät tavallaan melkein kaiken skinheadien puolesta. Sillä ei ole mitään tekemistä mainitsemieni etnisten yms. strategioiden kanssa. En pidä siitä, että täysin irrelevanttia skinhead-liikettä vedetään väkisin mukaan tällaiseen keskusteluun, vaikka otan huomioon sen, että psykologinen traumasi vaikuttaa asiaan. Islamilla on monia valtiollisia ilmauksia, mutta sen tärkein perusta ja ydin on aina ollut ja tulee olemaan uskonnolliset yhteisöt ja etniset ryhmät. Islam kasvaa niistä ylöspäin valtiolliselle tasolle, ei toisinpäin. Islam ei ole sopiva eurooppalaisille, mutta ymmärrän sitä arabien, keski-aasialaisten, etelä-aasialaisten jne. omalla tavallaan tehokkaana ja kestävänä, mutta brutaalina ja sivistymättömyyteen taipuvaisena strategiana.
Lisäys.
Ja koska kansainvälisyys ei ole kauneuskilpailu pumpulimaailmassa, paranoidisuus sopivassa määrin on edullinen, suojeleva ja vahvistava ominaisuus.
Tuosta vahviten mieleen jääneestä sitaatista,että Hyvinvointivaltio voidaan nähdä sukupolvien välisenä sopimuksena…
What´s good for General Motors is good for the country, laukaisi Charles Erwin Wilson. Yksi mikä olisi hyvästä GM:lle ja palkansaajistuneelle kansakunnalle WW II jälkeen olisivat eläke- ja sairaskassat. Mutta ne olisivat muutakin kuin nimensä tarkoittamia, ne sosialisoisivat elinkeinot joutoperijöiltä -tai amerikkalaisemmin kiinnittäisivät työläiset sidosryhmänä firmaan ja sen voittokulkuun.
Työntekijöiden eläkesäätiöt nousivat GMien suuromistajiksi ja velkojiksi. Sama juttu järjestelyi opettajien ja poliisien osalta ympäri mannerta.
Säätiöitä oli myös Yalella ja Harvardilla ja Princetonilla. Ne kehittivät alternative-strategioita, raaka-ainepörssien, tilastomatemaattisen ja computer aided tradingin kautta. Ja ulkoistettuina salamyhkäisiin hedge rahastoihin. Yritysvaltaukset, niputtamiset ja halpamaihin sijoittamiset nousivat huutoon Wall Streetillä. Kiina ja sen vinkkistipendiaatit, alumnit ylipäätään. Sisäpiiri.Vihjepuhelin.
Arvopaperistaminen eli talletusten siirto korkorahastoihin ja lainasaamisten myynti korkorahastoille ja eläkeyhtiöille, purki pankkeja mutta kerrosti varjopankkia. Ja teki tilaa seuraaville pankkilainoille. Pankkien riisuminen teki tilaa niiden kasvulle. Keskuspankit a-politisoitiin eli luovutettiin yksityisille rahapiireille -takaisin. Sieltä ne olivat nousseetkin tietää kulttuurihistoria jos ken on sellaisesta mitään STXpajulassamme kuullut, suomeksi.
Sivistysyliopistoista lähdetään arkitöihinkin ja MBA tutkinnon kautta käy tie manageripalkkoihin materiaalisen ja työkansan organisoimisessa. Näin tehtiin ja yksi organisoitava olivat työeläkerahastojen kannusteimaisu varjopankkisysteemin keskeiseksi komponentiksi. Lisukkeina lainojen takuut CDS:inä ja AAA luokituksina.
Että sellainen yhteiskuntasopimus.
Vastarinta tukahtui rahaan. Tuntui kuin rikkaiden osan laajeneminen ei olisi keltään poissa, kun rahamäärät aina kasvoivat. Sen tuotti pankkitase ja näiden interbank-kytkennät. Ja korkeuksistaan säteili valoa ja lämpöä valtiokeskuspankki, jota rahapiirit johtivat.
Jukka Sjöstedt
Omalta osaltani pointtini oli, että suomalainen identiteetti ei ole vaarassa siksi, että joku suomalainen on eri näköinen, tällainen vaara on vain niiden mielissä, joilla on samanlainen "similaarisuuspreferenssi".
Olen itse, vaikkakin vain vähän, niin riittävän "eri näköinen" että similaarisuuspreferenssini ei ihan itsesuojelullisista syistä voi olla samantasoinen. En myöskään lainkaan peittele sitä, että vaikka kuinka similaarisuuspreferenssi olisi "luonnollista", pidän sen kultivointia ja ylistämistä moraalittomana. Koen sen myös kohtuullisen suorana henkilökohtaisena aggression osoituksena, osin juuri henkilöhistoriallisista syistä. Pyrin rehellisyyteen tältä osin, jotta tämä asia ei olisi epäselvä. En edes yritä väittää, että kykenisin neutraaliuteen, koska traumaattiset kokemukset eivät katoa sillä, että ne selittää pois. Siksi keskinäisen ymmärryksen kannalta on kaikenkaikkiaan parempi että asia on esillä.
Aasialaisilla on paljon preferenssejä joita voi ehkä pitää "rasistisina", mutta esimerkiksi ulkonäön suhteen diversiteetti vaikkapa ihan han-kiinalaisten välillä on vähintään yhtä suurta kuin mannereurooppalaisten kesken, siis aina Atlantilta Uralille ja Jäämereltä Välimerelle. Siksi similaarisuuden preferoiminen perustuu aivan eri asioihin. Mitä tulee Intian bramiineihin, vaalean ihon preferointi on todellinen ilmiö, ja se näkyy myös täällä intialaisväestön keskuudessa, mutta vähemmän, koska valtaosa intialaisväestöstä on tamileja, joiden iho on hyvin tumma. Esimerkiksi jo bengalien joukossa ihonvärin diversiteetti on paljon suurempi. "Intia" on muutenkin huono epiteetti, koska intian kielellinen, kulttuurinen ja etninen identiteettien kirjo on vielä kertaluokkaa suurempi kuin Euroopassa.
Samanlaisia kansallisia identiteettejä kuin mitä "suomalaisuus" on, ei Aasiassa samalla lailla ole. Korealaiset ja osin japanilaiset pääsevät tietyssä mielessä lähelle kansallisidentiteetin luonteen kanssa, ja näilläkin ekskluusio perustuu hyvin pitkälti kieleen ja kulttuurillisiin konventioihin. Näiden maiden "automaattisen ekskluusion" vahvuudesta kertoo yhtäältä se, että maahanmuuttajien osuus on erityisesti Japanissa hyvin pieni, ja toisaalta se ei ole aukotonta, vaan esimerkiksi Japanissa on kyllä yhteiskunnallisestikin merkittävässä asemassa olevia maahanmuuttajia. Toki nämä ovat poikkeuksia, mutta pointtini on, että solidimmat kansalliset identiteetit kansallisvaltioissa eivät perustu similaarisuuteen tai endogamiaan samalla tavalla kuin kosmopoliittisempien ryhmien (kuten juutalaisten tai romanien eli mustalaisten).
En näe mitään itseisarvoa siinä, että jokin ryhmä säilyy erillisenä identiteettinä.
En näe mitään itseisarvoa siinä, että jokin ryhmä säilyy erillisenä identiteettinä.
Nyt voi miettiä mitä tarkoitat itseisarvolla. Historian aikana kuitenkin on minusta osoitettavissa monia casejä missä erillisen identiteetin säilyttäminen ja vahvistaminen, tai suoranainen konstruktio tyhjästä, on ollut edullista.
Suomalainen kansallinen identiteetti vahvistui voimakkaasti sen myötä, että Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta osana hyvin erilaista ja eriuskoista maata Venäjää.
Täysin eksklusiivista valtiollista rajaa ei itään ollut ja se luotiin luomalla kansallinen erillinen idenititeetti. Vielä voimakkaampi rooli kansallisella identiteetillä oli Pietarin alueen eli Inkerin talonpoikaisväestön keskuudessa. Inkeri oli henkisesti Suomen maakunta ja sitä "johti" suomalainen papisto.
Vastaava identiteetti oli mm. Venäjän saksalaisilla.
Saksalaisten ja suomalaisten talonpoikien identiteetit Venäjällä lähestyivät vaikkapa romaanien ja juutalaisten eksklusiivista identiteettia. (Toki näiden talonpoikaisten eksklusiivisuutta harjoittavien ryhmien lisäksi oli saksalaista ja suomalaista väkeä - esimerksi saksalaista eliittiä keisarin palveluksessa - joka sulautui osaksi venäläistä luokkaansa.)
Erillinen identiteetti johti suomalaisilla sitten itsenäistymisen "tarpeeseen", todellisuudessa tarve syntyi siitä että jokaisen yksilön ja ryhmän kannatti irtautua Venäjästä jotta ei joutuisi jakamaan kohtalon yhteyttä Venäjään.
Minusta erillisen eurooppalaisen identiteetin luominen tai vahvistaminen saattaa tänä päivänä olla samalla tapaa perusteltua.
En kiistä sitä, että ryhmäidentiteetillä voi olla paikallisesti tehokas rooli. Se voi auttaa ihmisryhmän jäseniä selviämään kun jokin laajempi kokonaisuus joutuu vaikeuksiin.
Se, mitä tarkoitan, että en varsinaisesti "ihaile" mitään ryhmäidentiteettejä vain siksi, että ne ovat ekskluusion tms osalta tarkkarajaisia. Tällä rajoittuneisuudella on hyötynsä ja kustannuksensa. Toki jotain tiettyä arvoa tai mielenkiintoa tms, näen esimerkiksi siinä, että juutalainen identiteetti on säilynyt. Se, että tällainen identiteetti toimii yhdessä esimerkiksi voimakkaan geneettisen homogeenisyyden tms ylläpitämisessä, on sivuseikka, joskus näin joskus ei. Osa näistä toimii myös jonkin ominaisuuden suhteen eugeenisesti, juutalaisilla endogamia ja yhteisön panostus rabbeihin ja näiden toisaalta melko kovat kognitiiviset vaatimukset jne, (tämä on karkea ja osin virheellinen karakterisointi, mutta laajalla pensselillä näin), ovat nostaneet juutalaisten älykkyyttä. Bramiineilla on samantapaisia mekanismeja.
En näe näissä kovin suurta potentiaalia tuottaamaan mitään laajempaa yhteiskunnallista hyvää tai tehokkuutta. Jossain kohtaa niillä voi olla tietty rooli, esimerkiksi asheknazijuutalaisten kontribuutio tieteelle voi olla toki osittain tällainen. Tällaisten pyrkimysten tuominen vaikkapa johonkin kansallisen identiteetin rakennukseen on minusta loppujen lopuksi aika vastenmielistä puuhaa, ja osoittaa erittäin huonoa makua.
Lisäys.
En pysty tänään kirjoittamaan päänsäryn takia niinkuin haluaisin, mutta en todellakaan usko, että Suomessa on sellaisia tilanteita, joissa tanskalais-suomalainen tulisi syrjityksi taustansa takia, tai että hänen täytyy tanskalais-suomalaisen taustansa takia pelätä ryhmäidentiteettejä tai vielä epämääräisempää ryhmäidentiteettien tulevaisuuden uhkaa. Kuulostaa täysin epäuskottavalta ja keinotekoiselta.
@ Valkea
Lopeta hyvä ihminen! Olet höpöttänyt yhteisöistä ym. aina siitä lähtien kun olen seurannut kotimaista Blogspot-blogosfääriä vuoden 2009 lopusta lähtien.
Tee jotain tuottavampaa.
On ihmisiä, jotka eivät vain usko, ja sillä selvä.
Oikein pahaa tekee katsoa, kun tekstiä syntyy (sinulta), ja sillä on kovin vähän tehoa.
En haluaisi nähdä sinua vuonna 2015 kirjoittamassa samaa litanniaa uudestaan. Saatikka 2020.
Miltton: "Oikein pahaa tekee katsoa, kun tekstiä syntyy (sinulta), ..."
-Ensimmäinen kerta kun Miltton osoittaa myötätuntoa jollekin, tosin hiukan erikoisella tavalla.
Korjattu versio (ilman päänsärkyä kirjoitettu):
Yhteisöt, yhteisöverkostot ja paikalliset yhteisöt ovat lähes samanlaisia kuin yritykset. Niissä jokin joukko ihmisiä perustaa ekskluusion avulla yhteenkuuluvan ryhmän, joka toiminnallaan tuottaa materiaalisia ja immateriaalisia hyötyjä. Ei ole mitään syytä liikaa mystifioida yhteisöjä väittämällä, että ne ovat jotain uutta. Kuten yrityksiäkin ympäröivät kateelliset, kaunaiset ja vihamieliset sosialistit, samalla tavalla yhteisöjä usein ympäröivät kateelliset, kaunaiset ja vihamieliset 'sosialistit' (eivät välttämättä sosialisteja, mutta muistuttavat monin tavoin heitä), jotka haluavat repiä yhteisöt hajalle, anastaa niiltä kaiken irti lähtevän hyvän tai tuhota kaiken hyvän, sulauttaa yhteisön jäsenet harmaisiin kloonimassoihin, joissa mitään merkittävää erilaisuutta ei sallita tai joissain tapauksissa tappaa yhteisön jäsenet. Maailman historia, ja valitettavasti myös nim. Tiedemies vahvistaa sen, että järkevä paranoidisuus ja epäilys suhteessa ulkopuolisiin kuuluu yhteisön tärkeimpiin ominaisuuksiin.
Juuri sen takia, että yhteisöillä on tärkeä ja muista riippumaton itseisarvo, nim. Tiedemies kokee tärkeäksi kiistää niillä olevan mitään itseisarvoa, samalla tavalla kuin kommunistit kiistävät kaiken muun yritysmaailman arvon, paitsi sen, joka toimii kommunismin rakennusaineina ja kommunismiin johtavana kehityksenä.
Ulkopuolisten negatiivisuudesta ja vihamielisyydestä on myös hyötyä. Se vahvistaa yhteisön jäsenten yhteenkuuluvuutta ja kohtalonyhteyttä, ja saa heidät ryhmittymään yhteiseen puolustukseen. Yhteisö tiivistyy ja siitä tulee kestävämpi.
Yhteisöt pystyvät tuottamaan toiminnallaan yhteiskunnalle samanlaista tehokkuutta kuin yritykset (yhteisöt toimivat suurelta osin samalla tavoin kuin yritykset) ja muita hyötyjä, joita tehokkaatkaan yritykset eivät pysty tuottamaan. Yhteisöt pystyvät tuottamaan taloudellisten hyötyjen lisäksi korkeampaa älykkyyttä; sivistyneisyyttä; korkeakulttuuria; hyviä asuinalueita; vanhuuden, sairauden ja vaikeiden aikojen turvaverkkoja (työttömyyttä ei yhteisöissä ole; silloin kun markkinat eivät vedä, yhteisöt tuottavat enemmän itselleen); economies of scale hyötyjä ostoissa, neuvotteluissa ja sopimuksissa; omavaraisuuden lisäyksiä; edullisia lainoja; nopeaa ja erittäin edullista omakotitalojen rakentamista yhteisön joukkovoimalla; omaa energiantuotantoa kaikkiin energiatarpeisiin; jne.
Yhteisöihin negatiivisesti suhtautuvat työskentelevät sen eteen, että niiden hyöty estettäisiin esim. haittaamalla yhteisöjen toimintaa tai valuttamalla hyödyt tavalla tai toisella hukkaan. Suhtautuuko nim. Tiedemies tällaiseen yhteiskunnallista tehottomuutta lisäävään toimintaan myönteisesti vai kielteisesti?
Kenelläkään ei ole yksin käsissään totuutta, eikä tietysti Valkeallakaan.
Mustavalkoisuudessaan Valkea ei ole sen pahempi kuin libertaarit ja Valkea sentään puhuu omia ajatuksiaan, omalla tavallaan, eikä toistele muiden ainakaan suomalaisten ajatuksia.
On tärkeää, että on erilaisia teorioita joita ihmiset kehittelevät eteenpäin. Valkea kehittää omaa ajatuksen kulkuaan ja rikastaa sillä keskustelua.
Elämme tilannetta missä suomalainen yhteiskunta alkaa ratkaista velkaongelmaansa. Ongelman urgency alkaa olla selvää useimmille huippupoliitikoille. Velkarahalla elvytys ei voi enää jatkua. Mutta nyt kun kriisitietoisuus on korkeaa, arvaan että ratkaisujakin löytyy. Suomessa on usein osattu konsensuksen hengessä ratkaista ongelmia.
Libertaaleille kaikenlainen ei-markkinavetoinen kollektiivisuus on tietysti kauhistus. Ja he ovat varmoja että sellainen päättyy katastroofiin. Ajatus perustuu teoriaan, joka joutuessaan ristiriitaan kokemuksen kanssa, hylkää mielummin kokemuksen ja jopa tehokkuuden, kuin rakkaan teorian.
Erilaisia teorioita tarvitaan.
Yhteisöt pystyvät tuottamaan toiminnallaan yhteiskunnalle samanlaista tehokkuutta kuin yritykset (yhteisöt toimivat suurelta osin samalla tavoin kuin yritykset) ja muita hyötyjä,
Varmasti. Suomessakin, vaikka holhousyhteiskunta on tuhonnut suuren osan paikallista aktiivisuutta, on varsinkin nuorten harrastukset edelleen suurelta osin vapaaehtoisten yhteisöjen toiminnasta riippuvaista.
Yhteisöt eivät automaattisesti luo hyvää niin kuin ei valtio tai yrityksetkään. Niiden toiminta on kuitenkin sekä sisäisen että ulkoisen kontrollin kohteena, joten ajautuessaan luomaan haittaa ne joutuvat ainakin JOSKUS kritiikin kohteeksi ja äärimmäisessä tapauksessa ne tuhoutuvat.
Yhteisöjen merkitys ei Suomessa tällä hetkellä ehkä ole valtavan suuri, mutta merkitys on uskoakseni hyvinvointivaltion heikentymisen takia hiljalleen nousemassa. Aika näyttää. Toki sekin vaihtoehto on olemassa, että kun valtion rooli hyvinvointipalveluiden tarjoajana kuihtuu, mitään tehokasta ei tule tilalle. (Rikkaat ja keskituloiset tietysti hankkivat palvelut markkinoilta kuten usein nytkin mutta puhun niistä joilla ei siihen ole varaa.)
Jukka,
minun ei kannata pyrkiä jonkinlaiseen kaikki näkökannat huomioonottavaan tasapuolisuuteen ja tasapainoilla keskustassa. Onhan esim. paljon liberaaleja, jotka tuovat runsain mitoin esille liberaalit näkökannat. Se, että toistelisin niitä, ei tuo enää mitään uutta yleiseen tietoisuuteen. Kun sanon, että aito kansainvälisyys on järkevää paranoidisuutta, se on uusi ajatus melkein kaikille ihmisille.
Keskituloiset ostavat kaiken markkinoilta sen takia, että heidät on koulutettu siten, että he eivät kykene muuhun (deskilled schooling). Tämä on tärkeä yhteisöjen perustamisen este. Kyvyttömyytensä takia he maksavat monista asioista raskasta ylihintaa ja tekevät ylipitkiä päiviä. Keskituloiset eivät keskimäärin osaa rakentaa taloja; järjestää, ylläpitää ja kehittää toimivaa yhteisöä; rakentaa biovoimalaa; pyörittää yhteisön esim. teknologiaa tuottavaa yritystä; järjestää lasten hyvätasoista klassista koulutusta yhteisön sisällä; asentaa sähkö- ja tietoliikennejärjestelmiä yhteisön taloihin; jne.
Osa älykästä keskiluokkaa pystyy kaikkeen tähän. Juuri heille viestini on suunnattu. Ideaali yhteisön perustaja on todennäköisesti sosiaalinen ja käytännön töissä monitaitoinen insinööri. Yhteisö syntyy todennäköisesti kahden keskuksen ympärille, uskonnollisuuden ja yrityksen. Alaluokalla ei ole riittävästi tietoja, taitoja ja kykyjä toimivan yhteisön perustamiseen. He voivat parhaimmillaan jäljitellä keskiluokkaisten perustamia yhteisöjä, seurata perässä. Rikkaat eivät kykene merkittäviin yhteiskunnallisiin uudistuksiin, koska heiltä puuttuu motivaatio siihen, ja toisaalta heidän käytännön taitonsa ovat useimmiten vähäiset.
Lopuksi voitas todeta tähän, että pitäs löytää tasapaino noihin ..
Lähetä kommentti