HS:n toimittaja Kari Huhta selitti muslimien eriytymistä muusta väestöstä - ja erityisen muslimi-etnisyyden syntyä - syrjinnällä:
Muslimien asema on Euroopan uusien pelkojen ja haasteiden mittari samalla tavalla kuin romanien syrjäytyneisyys kertoo maanosan historiasta. Tullessaan Eurooppaan muslimit ovat ilman muuta tietoisia yhteisestä uskonnostaan, mutta toisaalta he tulevat kymmenistä eri maista ja eri kulttuureista. Etninen ryhmä nimeltä muslimit syntyy eurooppalaisten ennakkoluulojen vuoksi.
Euroopan ja koko läntisen maailman kannalta on onnekasta, että väkivaltainen islamilainen ääriliike on useimmille muslimeille niin vastenmielinen, ettei edes jatkuva törmääminen syrjintään nimen tai ulkonäön vuoksi saa heitä kääntymään liikkeen kannattajiksi. Se olisi vähän sama asia kuin tuntea kristillistä yhteenkuuluvaisuutta, kun joku hullu Floridassa haluaa polttaa Koraaneja.
Kuitenkin muslimivastaisten puolueiden nousuun suhtaudutaan Euroopassa tyyneydellä, jota tuskin nähtäisiin, jos kyseessä olisi juutalaisviha tai mustiin kohdistuva rotusyrjintä.
Erojakin asenteissa on. Hollannissa on syntymässä tällä viikolla vähemmistöhallitus muslimivastaisen vapauspuolueen tuella. Ruotsissa vaalit voittanut porvaririntama kieltäytyy ottamasta vähemmistöhallitukselleen tukea muslimivastaisilta ruotsidemokraateilta.
Itse esitin aiemmin seuraavan hypoteesin siitä, miksi muslimit eivät integroidu:
kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.
Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.
Kolmas hypoteesi perustuu islamin erityisluonteeseen: Islamin usko edellyttää, että muslimi ei sopeudu vääräuskoisten valtaan, vaan kyseenalaistaa sen, ja ottaa vallan itselleen:
Se [jihad] tarkoittaa laillista, pakollista, yhteisöllistä ponnistusta muslimien hallitsemien maa-alueitten laajentamiseksi ei-muslimien hallitsemien maa-alueiden kustannuksella.
Jihadin tarkoitus toisin sanoen ei ole suoraan levittää islamin uskoa, vaan laajentaa muslimien suvereenia valtapiiriä (usko tietenkin usein seuraa lippua). Jihad on siten luonteeltaan häpeämättömän hyökkäyksellistä, ja sillä on lopullisena tavoitteenaan saavuttaa muslimien valta-asema yli koko maapallon.
Jihadisti on yhteisönsä arvostettu jäsen: Ainakin Palestiinassa jihadistit ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
He edustavat sanalla sanoen yhteisönsä parasta nousevaa polvea. Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.
Jihad on muslimin velvollisuus. Maallistuneet muslimit vierastavat tietysti jihadia, mutta islamin näkökulmasta maallistunut muslimi on vapaa-matkustaja. Siis henkilö joka kieltäytyy osallistumasta islamin yhteisiin talkoisiin.
torstaina, syyskuuta 30, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
It's about ecosystem, stupid - osa 1
Tanskan kokemukset keskustaoikeistolaisesta vähemmistöhallituksesta, jota populistinen ja maahanmuuttokriittinen äärioikeisto tukee hallituksen ulkopuolelta, ovat olleet varsin positiiviset. Hallitus on harjoittanut suht oikeistolaista ja dynaamista talouspolitiikkaa, mutta maahanmuuttopolitiikka on muuttunut pitkäjänteisemmäksi ja varovaisemmaksi kiitos äärioikeiston vaikutuksen.
Hollannissa siirrytään käsittääkseni nyt nimenomaan Tanskan malliin, kun kolme keskustaoikeistolaista puoluetta muodostaa hallituksen äärioikeiston tuella.
Puoluepolitiikassa on ensi sijassa kysymys poliittisesta ekosysteemistä. On hiukan naivia ajatella puoluepolitiikkaa tyyliin "vihreät on parempi kuin perussuomalaiset" tai "perussuomalaiset on parempi kuin kokoomus". Hyvässä poliittisessa ekosysteemissä on useita puolueita, jotka tasapainoilevat keskenään, ajavat omaa etuaan, tekevät kompromisseja, sopeutuvat olosuhteisiin, kehittyvät rinnakkain kilpailun kautta, kiihottavat kansaa populistiseen kapinaan, harjoittavat opportunismia jne. Äärioikeiston olemassaolo yhdistettynä suht vahvaan maltilliseen oikeistoon on tehnyt Tanskan poliittisesta ekosysteemistä suhteellisen vahvan.
Kuten luonnon ekosysteemiä poliittista tai taloudellista ekosysteemiä on vaikea suunnitella ylhäältä käsin. Poliittiseen ekosysteemiin kuuluu puolueiden lisäksi kansalaisjärjestöjä, populistisia liikkeitä ja jonkinlainen eliitti. (Auta armias jos esimerkiksi populistit tai eliitti pääsisivät yhteiskuntaa dominoimaan. Siinä jäisi Australian biologisen ekosysteemin kaniini-ongelmat toiseksi.)
Suomen ongelma seuraavien vaalien jälkeen tulee ehkä olemaan se, että perussuomalaiset vaativat paikkaa hallituksesta ja he sotkevat ehkä koko hallituksen toiminnan. Jos perussuomalaiset olisivat selkeämmin äärioikeistolaisesta perinteestä nouseva puolue (Ruotsin SD, Hollannin PVV), Suomi voisi toistaa Hollannin ja Tanskan mallin. Tai siis Kokoomus ja Keskusta voisivat toistaa Tanskan mallin.
Hollannissa siirrytään käsittääkseni nyt nimenomaan Tanskan malliin, kun kolme keskustaoikeistolaista puoluetta muodostaa hallituksen äärioikeiston tuella.
Puoluepolitiikassa on ensi sijassa kysymys poliittisesta ekosysteemistä. On hiukan naivia ajatella puoluepolitiikkaa tyyliin "vihreät on parempi kuin perussuomalaiset" tai "perussuomalaiset on parempi kuin kokoomus". Hyvässä poliittisessa ekosysteemissä on useita puolueita, jotka tasapainoilevat keskenään, ajavat omaa etuaan, tekevät kompromisseja, sopeutuvat olosuhteisiin, kehittyvät rinnakkain kilpailun kautta, kiihottavat kansaa populistiseen kapinaan, harjoittavat opportunismia jne. Äärioikeiston olemassaolo yhdistettynä suht vahvaan maltilliseen oikeistoon on tehnyt Tanskan poliittisesta ekosysteemistä suhteellisen vahvan.
Kuten luonnon ekosysteemiä poliittista tai taloudellista ekosysteemiä on vaikea suunnitella ylhäältä käsin. Poliittiseen ekosysteemiin kuuluu puolueiden lisäksi kansalaisjärjestöjä, populistisia liikkeitä ja jonkinlainen eliitti. (Auta armias jos esimerkiksi populistit tai eliitti pääsisivät yhteiskuntaa dominoimaan. Siinä jäisi Australian biologisen ekosysteemin kaniini-ongelmat toiseksi.)
Suomen ongelma seuraavien vaalien jälkeen tulee ehkä olemaan se, että perussuomalaiset vaativat paikkaa hallituksesta ja he sotkevat ehkä koko hallituksen toiminnan. Jos perussuomalaiset olisivat selkeämmin äärioikeistolaisesta perinteestä nouseva puolue (Ruotsin SD, Hollannin PVV), Suomi voisi toistaa Hollannin ja Tanskan mallin. Tai siis Kokoomus ja Keskusta voisivat toistaa Tanskan mallin.
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
Migreeni
Migreenin perinnöllisyys - ja migreeni-geenin löytyminen - tuskin tuli kenellekään yllätyksenä.
Kiistanalaisempaa on migreeni-herkkyyden ja tietynlaisen persoonallisuus-tyypin yhteys. Migreenistä kärsiviä pidettiin aiemmin usein hysteerisinä, ahdistuneina tai neuroottisina. Kun luin uutisen, mieleeni tulivat nuo vanhat ennakkoluulot ja aloin googletta sanoja "migraine" ja "perosonality".
Naispuolinen migreenipotilas kirjoittaa blogillaan The Daily Migraine varsin tyypillisesti:
there is a bunch of literature out there on so-called “migraine personality”. The term seems to have changed a lot over time.
I was a little surprised to read about the idea that people with migraine were more likely to be controlling and neurotic. They were supposed to be predisposed to sudden emotional outbursts, hysteria, and irrational behavior. No wonder that people with migraines are often offended by the suggestion that their personality traits predisposed them to their headaches… It’s not as if having a “migraine personality” means that you’re intelligent, talented, and kind to small animals and children!
Luckily for us, this has been repeatedly shown to be wrong. Frankly, I can’t help but think that this personality profile was a result of a lot of sexism directed against women. As we know, a large majority of people with migraine are women, and it seems to me that these personality traits are ones that were the result of really bad, sexist prejudices (remember that a “hysterectomy” was supposed to cure a woman’s hysteria?). Of course, I certainly can’t prove that this is the case, but I do suspect it.
Tosiasia kuitenkin on että ns. migreeni-persoonallisuuden olemassaololle on tutkimuksissa löytänyt varsin runsaasti tukea:
The notion of a specific, measurable migraine personality type was empirically tested through the administration of the Jackson Personality Inventory (JPI) on 125 (103 female and 22 male) migraine subjects drawn from a biofeedback treatment/research project. A significant different (p < 0.01) was identified between this group and the test norms on a simultaneous comparison of all 15 JPI variables (Hotelling T2 test).
This difference was isolated along five variables (lower scores on the measures of Complexity, Risk Taking, and social Participation and higher scores on the Responsibility and Value Orthodoxy scales). A post hoc profile analysis comparison of the female and male subjects revealed only a trend toward significance on one test, thereby supporting the assumption of no sex differences. While these findings are in line with some of the migraine personality literature, support for many characteristics was not found (i.e. for the trait of anxiety).
Migreenin ja persoonallisuustyypin mahdollisessa korrelaatiossa ei tietenkään ole sen enempää ihmeteltävää kuin ihonvärin ja persoonallisuustyypin korrelaatiossa. Monille naisille on tyypillistä vetää tällaisista asioista herneet nenäänsä ja nähdä asiassa seksismiä.
Kärsin itsekin migreenistä enkä ole millään lailla loukkaantunut tai hämmästynyt esimerkiksi väitteistä, että depressio-herkkyys (tai tunnollisuus) ja migreeni-herkkyys korreloivat.
Kiistanalaisempaa on migreeni-herkkyyden ja tietynlaisen persoonallisuus-tyypin yhteys. Migreenistä kärsiviä pidettiin aiemmin usein hysteerisinä, ahdistuneina tai neuroottisina. Kun luin uutisen, mieleeni tulivat nuo vanhat ennakkoluulot ja aloin googletta sanoja "migraine" ja "perosonality".
Naispuolinen migreenipotilas kirjoittaa blogillaan The Daily Migraine varsin tyypillisesti:
there is a bunch of literature out there on so-called “migraine personality”. The term seems to have changed a lot over time.
I was a little surprised to read about the idea that people with migraine were more likely to be controlling and neurotic. They were supposed to be predisposed to sudden emotional outbursts, hysteria, and irrational behavior. No wonder that people with migraines are often offended by the suggestion that their personality traits predisposed them to their headaches… It’s not as if having a “migraine personality” means that you’re intelligent, talented, and kind to small animals and children!
Luckily for us, this has been repeatedly shown to be wrong. Frankly, I can’t help but think that this personality profile was a result of a lot of sexism directed against women. As we know, a large majority of people with migraine are women, and it seems to me that these personality traits are ones that were the result of really bad, sexist prejudices (remember that a “hysterectomy” was supposed to cure a woman’s hysteria?). Of course, I certainly can’t prove that this is the case, but I do suspect it.
Tosiasia kuitenkin on että ns. migreeni-persoonallisuuden olemassaololle on tutkimuksissa löytänyt varsin runsaasti tukea:
The notion of a specific, measurable migraine personality type was empirically tested through the administration of the Jackson Personality Inventory (JPI) on 125 (103 female and 22 male) migraine subjects drawn from a biofeedback treatment/research project. A significant different (p < 0.01) was identified between this group and the test norms on a simultaneous comparison of all 15 JPI variables (Hotelling T2 test).
This difference was isolated along five variables (lower scores on the measures of Complexity, Risk Taking, and social Participation and higher scores on the Responsibility and Value Orthodoxy scales). A post hoc profile analysis comparison of the female and male subjects revealed only a trend toward significance on one test, thereby supporting the assumption of no sex differences. While these findings are in line with some of the migraine personality literature, support for many characteristics was not found (i.e. for the trait of anxiety).
Migreenin ja persoonallisuustyypin mahdollisessa korrelaatiossa ei tietenkään ole sen enempää ihmeteltävää kuin ihonvärin ja persoonallisuustyypin korrelaatiossa. Monille naisille on tyypillistä vetää tällaisista asioista herneet nenäänsä ja nähdä asiassa seksismiä.
Kärsin itsekin migreenistä enkä ole millään lailla loukkaantunut tai hämmästynyt esimerkiksi väitteistä, että depressio-herkkyys (tai tunnollisuus) ja migreeni-herkkyys korreloivat.
lauantaina, syyskuuta 25, 2010
Mikroantropologiaa - havaintoja eräällä bussipysäkillä
Bussipysäkillä aamulla odotellessani huomaan mielenkiintoisen ilmiön.
Jos mietin odottaessani omiani, enkä keskity, unohdan näyttää pysähtymismerkkiä.
Kun maahanmuuttaja-busikuski (somali, arabi) näkee omissa ajatuksissaan olevan, hän usein pysähtyy, koska pysäkillä ei voi odottaa kuin yhtä bussia. Suomalainen bussikuski sen sijaan ajaa ohi.
Erityisen todennäköistä on, että suomalainen bussikuski ajaa ohi, mikäli räplään kännykkääni
En ota kantaa siihen pitäisikö bussikuskin pysähtyä. Arvaan kuitenkin, että suomalainen bussikuski kokee moraalista oikeutusta ja vahingoniloakin ajaesaan ohi. Somali ei.
Jos mietin odottaessani omiani, enkä keskity, unohdan näyttää pysähtymismerkkiä.
Kun maahanmuuttaja-busikuski (somali, arabi) näkee omissa ajatuksissaan olevan, hän usein pysähtyy, koska pysäkillä ei voi odottaa kuin yhtä bussia. Suomalainen bussikuski sen sijaan ajaa ohi.
Erityisen todennäköistä on, että suomalainen bussikuski ajaa ohi, mikäli räplään kännykkääni
En ota kantaa siihen pitäisikö bussikuskin pysähtyä. Arvaan kuitenkin, että suomalainen bussikuski kokee moraalista oikeutusta ja vahingoniloakin ajaesaan ohi. Somali ei.
keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010
Hayekia lukiessa - demokratiasta ja vapaudesta
Demokratia merkitsee sitä, että muut ihmiset tekevät päätöksiä sinua koskevissa asioissa enemmistöperiaatteella. Vapauden ja demokratian välillä on usein ristirita, koska mikä jonkun mielestä kuuluu kollektiivisen päätöksenteon piirin, ei toisen mielestä kuulu. Siihen miten ristriita ratkaistaan, on erilaisia vastauksia:
Demokratiaan dogmaattisesti suhtautuvat kuvittelevat, että kaikki on hyvin, kunhan päätös tehdään demokraattisesti. Jos suomalaisten enemmistö kannattaa pakkoruotsia, niin suomalaisten pitää se hyväksyä.
Hayekin mukaan kysymys siitä, mitkä asiat kuuluvat demokratian piiriin ja mitkä vapauden piiriin, ei ole demokraattisesti päätettävissä. Hayekin mukaan ei ole mielekästä antaa enemmistölle avointa valtakirjaa laajentaa kollektiivisen päätöksenteon sfääriä enemmistöpäätöksellä. (Suomessa perustuslakia ei voi muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä, mitä voinee pitää jonkinlaisena enemmistön mielivallan rajoittajana.)
Arvaan, että libertaarien mukaan demokraattisen päätöksenteon piiriin voidaan ottaa vain ja ainoastaan asioita, joista on eksplisiittisesti sovittu päätettävän demokraattisesti.
Suhtaudun asiaan hiukan pragmaattisemmin, mutta myönnän, että minua kuvottaa se, että joku Maija tai Matti Meikäläinen luulee, että hänellä on oikeus päättää siitä, opiskeleeko lapseni jotain marginaalista kieltä vai ei.
Demokratia on yleisesti ottaen muita hallitusmuotoja parempi järjestelmä, mutta mikään Jumalan sana ei myöskään sano, että se on paras ratkaisu missä tahansa maassa. Väitän kyllä kiven kovaan, että Syyrian alawiittien vähemmistövalta on vapauden kannalta paljon parempi kuin olisi demokratia.
Demokratiaan dogmaattisesti suhtautuvat kuvittelevat, että kaikki on hyvin, kunhan päätös tehdään demokraattisesti. Jos suomalaisten enemmistö kannattaa pakkoruotsia, niin suomalaisten pitää se hyväksyä.
Hayekin mukaan kysymys siitä, mitkä asiat kuuluvat demokratian piiriin ja mitkä vapauden piiriin, ei ole demokraattisesti päätettävissä. Hayekin mukaan ei ole mielekästä antaa enemmistölle avointa valtakirjaa laajentaa kollektiivisen päätöksenteon sfääriä enemmistöpäätöksellä. (Suomessa perustuslakia ei voi muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä, mitä voinee pitää jonkinlaisena enemmistön mielivallan rajoittajana.)
Arvaan, että libertaarien mukaan demokraattisen päätöksenteon piiriin voidaan ottaa vain ja ainoastaan asioita, joista on eksplisiittisesti sovittu päätettävän demokraattisesti.
Suhtaudun asiaan hiukan pragmaattisemmin, mutta myönnän, että minua kuvottaa se, että joku Maija tai Matti Meikäläinen luulee, että hänellä on oikeus päättää siitä, opiskeleeko lapseni jotain marginaalista kieltä vai ei.
Demokratia on yleisesti ottaen muita hallitusmuotoja parempi järjestelmä, mutta mikään Jumalan sana ei myöskään sano, että se on paras ratkaisu missä tahansa maassa. Väitän kyllä kiven kovaan, että Syyrian alawiittien vähemmistövalta on vapauden kannalta paljon parempi kuin olisi demokratia.
Luuserin on helppo uhota
Kiitos Aakelle seuraavasta linkistä.
Nokian uho vain kasvaa sitä mukaa kun romahdus etenee.
Vanjoki on toki oikeassa siinä, että Android-ekosysteemin nousu pudottaa laitevalmistajien marginaaleja:
Vanjoki vertaa Googlen Android-alustan omaksuvia kännykkävalmistajia suomalaisiin poikiin,”jotka pissaavat housuihinsa” pysyäkseen lämpiminä talvella: väliaikainen helpotus johtaa entistä pahempaan tilanteeseen.
Vanjoki puolusti voimakkaasti Symbian-käyttöjärjestelmää ja kiisti, että Nokia siirtyisi käyttämään Androidia.
Googlen Android on ollut hurjassa vauhdissa. Analyytikoiden mukaan se leviää kuin kulovalkea yhden suuren valttikortin takia: Goolge tarjoaa toimivan alustan matkapuhelinvalmistajille ilmaiseksi. Kääntöpuolena on se, että marginaalit jäävät alhaisiksi. Samalla Android-puhelimille voi tulla vaikeuksia erottautua massasta, kun Android leviää eri valmistajien puhelimiin.
Toisaalta voi kysyä, onko parempi saada alentunut marginaali vai ei mitään ? Luulisi Nokian johdon ymmärtävän sen verran markkinataloudesta ja peliteoriasta, että välillä tasapainotilat vain yksinkertaisesti muuttuvat. Se, että aiemmassa tasapainotilassa laitevalmistaja sai A% ja uudessa tasapainotilassa vain B% ( B < A ) ei ole mitenkään tavatonta.
Totesin aiemmin:
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
Maailma on hyvä joskus ottaa sellaisena kuin se tulee.
Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan., totesi Paul Tillich.
Koko markkinatalouden idea on, että kuluttajat saavat mahdollisimman hyviä tuotteita halvalla, koska kilpailu ajaa ainakin tietyissä optimaalisissa tilanteissa valmistajien marginaalit alas. Android-ekosysteemi on ilmeisesti nyt vaan luonut tilanteen, mikä muistuttaa enemmän optimaalista tilannetta kuin aiempi.
Toisaalta tilanne on vielä edelleenkin kaukana siitä Googlen alunperin haaveilemasta tilanteesta, missä kuluttaja saa puhelimet ilmaiseksi ja puhelimet kustannetaan mainosrahoitteisesti:
Googlen alkuperäinen unelma oli “Your mobile phone should be free.”
Nokian uho vain kasvaa sitä mukaa kun romahdus etenee.
Vanjoki on toki oikeassa siinä, että Android-ekosysteemin nousu pudottaa laitevalmistajien marginaaleja:
Vanjoki vertaa Googlen Android-alustan omaksuvia kännykkävalmistajia suomalaisiin poikiin,”jotka pissaavat housuihinsa” pysyäkseen lämpiminä talvella: väliaikainen helpotus johtaa entistä pahempaan tilanteeseen.
Vanjoki puolusti voimakkaasti Symbian-käyttöjärjestelmää ja kiisti, että Nokia siirtyisi käyttämään Androidia.
Googlen Android on ollut hurjassa vauhdissa. Analyytikoiden mukaan se leviää kuin kulovalkea yhden suuren valttikortin takia: Goolge tarjoaa toimivan alustan matkapuhelinvalmistajille ilmaiseksi. Kääntöpuolena on se, että marginaalit jäävät alhaisiksi. Samalla Android-puhelimille voi tulla vaikeuksia erottautua massasta, kun Android leviää eri valmistajien puhelimiin.
Toisaalta voi kysyä, onko parempi saada alentunut marginaali vai ei mitään ? Luulisi Nokian johdon ymmärtävän sen verran markkinataloudesta ja peliteoriasta, että välillä tasapainotilat vain yksinkertaisesti muuttuvat. Se, että aiemmassa tasapainotilassa laitevalmistaja sai A% ja uudessa tasapainotilassa vain B% ( B < A ) ei ole mitenkään tavatonta.
Totesin aiemmin:
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
Maailma on hyvä joskus ottaa sellaisena kuin se tulee.
Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan., totesi Paul Tillich.
Koko markkinatalouden idea on, että kuluttajat saavat mahdollisimman hyviä tuotteita halvalla, koska kilpailu ajaa ainakin tietyissä optimaalisissa tilanteissa valmistajien marginaalit alas. Android-ekosysteemi on ilmeisesti nyt vaan luonut tilanteen, mikä muistuttaa enemmän optimaalista tilannetta kuin aiempi.
Toisaalta tilanne on vielä edelleenkin kaukana siitä Googlen alunperin haaveilemasta tilanteesta, missä kuluttaja saa puhelimet ilmaiseksi ja puhelimet kustannetaan mainosrahoitteisesti:
Googlen alkuperäinen unelma oli “Your mobile phone should be free.”
torstaina, syyskuuta 16, 2010
Nokian romahduksesta osa N
Lopetan spekuloinnin siitä, romahtaako Nokia, tähän.
Symbian on jo faktisesti hävinnyt Androidille. Android valtaa ensin kalleimpien puhelimien markkinat, sitten yhä halvempien. Nokian vapaa pudotus alkaa. Nokia ei tietenkään mene konkurssiin, se tulee vielä kauan myymään suuria määriä halpoja puhelimia kehitysmaihin ja eläkeläisille. Innovaatio tapahtuu kuitenkin kokonaan muualla. Nokia myöntää jo, että sillä ei ole tuotetta joka kilpailee iPhonen kanssa. Siis ei "vielä".
Nokia on henkisesti kuollut. Mobile Industry Review kirjoittaa Nokia World -tapahtumasta:
NokiaWorld: What a total waste of time and resources
Well that’s the dust settling after NokiaWorld 2010 and I am left feeling entirely empty. Thank you for absolutely nothing, Nokia. Writing or speaking the word ‘Nokia‘ is the muggle equivalent of deploying a Harry Potter style Dementor: All the joy immediately seeps out of your life.
This week the company vomited out a few handsets that I can’t even be bothered to write about..
Nokian brandin arvo laskee.
HS-raati vielä usko Nokiaan ja vakuuttelee, että ostaisi Nokian osakkaeita. Jari Sarasvuon mukaan "peiliin on katsottu ja sieltä tuijottaa takaisin uusiutumiskykyinen ihminen".
Symbian on jo faktisesti hävinnyt Androidille. Android valtaa ensin kalleimpien puhelimien markkinat, sitten yhä halvempien. Nokian vapaa pudotus alkaa. Nokia ei tietenkään mene konkurssiin, se tulee vielä kauan myymään suuria määriä halpoja puhelimia kehitysmaihin ja eläkeläisille. Innovaatio tapahtuu kuitenkin kokonaan muualla. Nokia myöntää jo, että sillä ei ole tuotetta joka kilpailee iPhonen kanssa. Siis ei "vielä".
Nokia on henkisesti kuollut. Mobile Industry Review kirjoittaa Nokia World -tapahtumasta:
NokiaWorld: What a total waste of time and resources
Well that’s the dust settling after NokiaWorld 2010 and I am left feeling entirely empty. Thank you for absolutely nothing, Nokia. Writing or speaking the word ‘Nokia‘ is the muggle equivalent of deploying a Harry Potter style Dementor: All the joy immediately seeps out of your life.
This week the company vomited out a few handsets that I can’t even be bothered to write about..
Nokian brandin arvo laskee.
HS-raati vielä usko Nokiaan ja vakuuttelee, että ostaisi Nokian osakkaeita. Jari Sarasvuon mukaan "peiliin on katsottu ja sieltä tuijottaa takaisin uusiutumiskykyinen ihminen".
keskiviikkona, syyskuuta 15, 2010
Romanien karkotukset Ranskasta
Romanien karkotukset Ranskasta ovat mieleniintoinen ilmiö. Se, että nimenomaan yhteen etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä karkoitetaan maasta, on tavallaan ennenkuulumatonta.
Koen voimakasta solidaarisuutta presidentti Sarkozya kohtaan.
Tuomitsen jyrkästi EU-maiden sekaantumisen Ranskan sisäisiin asioihin. Väitän, että Ranskan hallituksen politiikka sisältää piirteitä, joista Suomellakin on potentiaalisesti erittäin paljon opittavaa.
En vastusta sinänsä humanitääristä maahanmuuttoa. Mutta maailman ongelmien globalisointi rajoja avaamalla on vihoviimeinen ratkaisu väestönkasvuun, radikaalin islamin leviämiseen ja muihin aikamme suuriin ongelmiin.
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide., Garret Hardin, ekologi.
Ranskalaisen mallin soveltaminen Suomeen on toki mahdollista vasta, kun Tarja Halonen ja Astrid Thors on hengenheimolaisineen lakaistu pois Suomen politiikan huipulta.
Koen voimakasta solidaarisuutta presidentti Sarkozya kohtaan.
Tuomitsen jyrkästi EU-maiden sekaantumisen Ranskan sisäisiin asioihin. Väitän, että Ranskan hallituksen politiikka sisältää piirteitä, joista Suomellakin on potentiaalisesti erittäin paljon opittavaa.
En vastusta sinänsä humanitääristä maahanmuuttoa. Mutta maailman ongelmien globalisointi rajoja avaamalla on vihoviimeinen ratkaisu väestönkasvuun, radikaalin islamin leviämiseen ja muihin aikamme suuriin ongelmiin.
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide., Garret Hardin, ekologi.
Ranskalaisen mallin soveltaminen Suomeen on toki mahdollista vasta, kun Tarja Halonen ja Astrid Thors on hengenheimolaisineen lakaistu pois Suomen politiikan huipulta.
tiistaina, syyskuuta 14, 2010
Kastijärjestelmä osana intialaista kristinuskoa
Käsittelin Intian kastijärjestelmän pysyvyyttä muutama päivä sitten. Käsittelin aihetta erityisesti Tamil Nadun daliitti-kristittyjen näkökulmasta.
BBC kuvaa kastin merkitystä Tamil Nadun katolisten keskuudessa aamuisessa raportisssaan ja sitä miten positiivinen ja negatiivinen syrjintä nivoutuvat yhteen: Kastit eivät virallisesti kuulu intialaiseen kristinuskoon, mutta hautausmaa on jaettu kahteen osaan ja avioliitot solmitaan kastin sisällä. Piispaksi ajetaan oman kastin mies ja alimmille kasteille halutaan kiintiöitä.
BBC kuvaa kastin merkitystä Tamil Nadun katolisten keskuudessa aamuisessa raportisssaan ja sitä miten positiivinen ja negatiivinen syrjintä nivoutuvat yhteen: Kastit eivät virallisesti kuulu intialaiseen kristinuskoon, mutta hautausmaa on jaettu kahteen osaan ja avioliitot solmitaan kastin sisällä. Piispaksi ajetaan oman kastin mies ja alimmille kasteille halutaan kiintiöitä.
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Meksiko - lupausten maa - tarkemmin sanottuna tyhjien lupausten
Presidentti Obama ja ulkoministeri Hilary Clinton ovat ajautuneet erimielisyteen Meksikon tilanteesta. Clinton väittää, että huumekartellien vahvistuminen on johtamassa samanlaiseen rikollisuuden ja suoranaisen sisällissodan tilanteeseen, mihin Kolumbia ajautui 20 vuotta sitten.
Obama sen sijaan uskoo - tai väittää uskovansa - että Meksikon eittämättä nopea viimeaikainen talouskasvu johtaa yhteiskunnan kaikinaiseen kehitykseen:
"Mexico is vast and progressive democracy, with a growing economy, and as a result you cannot compare what is happening in Mexico with what happened in Colombia 20 years ago.
Meksiko on ollut lupausten maa viimeiset sata vuotta. Lupausten, jotka eivät ole koskaan toteutuneet:
Ne, jotka uskovat ylhäältä annetettujen instituutioiden voimaan ovat uskoneet Meksikon perustuslain samankaltaisuuden USA:n perustuslain kanssa johtavan vääjäämättä Meksikon kukoistukseen.
Meksikon runsaiden raaka-ainevarojen hyödyntämisen piti 20-luvun länsimaisten tarkkailjoiden mukaan johtaa vääjäämättä kukoistukseen.
Meksikon hallitus ulotti koululaitoksen kaikkiin syrjäisiinkin kyliin minkä piti johtaa sivistystason nousuun.
Todellisuus oli toinen. Taloudellisen kehityksen hedelmät vei rikollisjoukkio, jota kutsutaan virkamiehiksi. Koululaitos ei tuottanut lukutaitoa vaan rahaa paikallisten virkamiesten taskuihin. Raataminen metsätyössä ei tuonut intiaaneille varakkuutta, vaan palkkaorjuuden.
Modernisaatioteoria ennustaa, että varakkuuden kasvu johtaa hyvinvointiin. Fukuyama toteaa toisaalta, että kansakunnan hyvinvoinnille yhtä oleellinen edellytys on sosiaalinen pääoma - luottamus. Varakkuuden kasvu voi jopa alentaa sosiaalista pääoma ja kasvattaa rikollisuutta, koska varakkuuden kasvu johtaa varallisuuseroihin ja sitä kautta paikallisyhteisöjen koheesion laskuun. Italian etelä-osat, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat esimerkkejä maista, joissa luottamuksen taso on hyvin alhainen. Keskiluokka on suppea ja korvautunut lähinnä erilaisilla välistä vetäjiltä.
Meksiko on suurten lupaisten maa kuten Afrikkakin. Tyhjien lupausten.
New York Timesin toimittajan Alan Ridingin bestseller Distant Neighbors: A Portrait of the Mexicans kuvaa Meksikoa: “Public life could be defined as the abuse of power to achieve wealth and the abuse of wealth to achieve power.”
Steve Sailer toteaa America Conservative -lehdessä: Anyone outside the extended family is assumed to have predatory intentions, which explains the famous warmth and solidarity of Mexican families.
Riding vahvistaa tämän: "Mexicans need few friends, because they have many relatives."
Meksikolainen siirtolainen tuo alhaisen luottamuksen kulttuurin mukanaan myös USA:han. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi Los Angelesiin, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Obama ilmeisesti uskoo itse Meksikon tulevaisuuteen kuten moni teoreetikko ennen häntä. Minusta Obama alkaa vaikuttaa yhä enemmän umpi-teoreetikolta - Jimmy Carterin toisinnolta ja Amerikan Gorbatshovilta tai Haloselta. Obama on varmasti hienoa lounasseuraa kuten oli Gorbatshovkin, mutta vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä ihmisluontoa. Hänen tukensa Ground Zero -moskeijallekin antoi viitteitä siitä, että hän on uskollinen esimerkiksi amerikkalaisen uskonnonvapauden unelmalle (=teorialle), mutta ei oikein tajua ihmisiä.
Lähde: Peruskäsitykseni Meksikosta perustuu lähinnä vasemmistolaisen kirjailijan B.S. Travenin kirjoihin Puuvillanpoimijat (Der Wobbly , 1926, suom. 1979), Sierra Madren aarre (The treasure of the Sierra Madre, 1927, suom. 1958), Silta viidakossa (Die Brücke im Dschungel, 1929, suom. 1977), Hallitus (Regierung, 1931, suom. 1981), Marssi monterialle (Der Marsch ins Reich der Caoba, 1933, suom. 1982). Olen seurannut Meksikon tapahtumia suht tiiviisti lähinnä BBC:n uutisista.
Obama sen sijaan uskoo - tai väittää uskovansa - että Meksikon eittämättä nopea viimeaikainen talouskasvu johtaa yhteiskunnan kaikinaiseen kehitykseen:
"Mexico is vast and progressive democracy, with a growing economy, and as a result you cannot compare what is happening in Mexico with what happened in Colombia 20 years ago.
Meksiko on ollut lupausten maa viimeiset sata vuotta. Lupausten, jotka eivät ole koskaan toteutuneet:
Ne, jotka uskovat ylhäältä annetettujen instituutioiden voimaan ovat uskoneet Meksikon perustuslain samankaltaisuuden USA:n perustuslain kanssa johtavan vääjäämättä Meksikon kukoistukseen.
Meksikon runsaiden raaka-ainevarojen hyödyntämisen piti 20-luvun länsimaisten tarkkailjoiden mukaan johtaa vääjäämättä kukoistukseen.
Meksikon hallitus ulotti koululaitoksen kaikkiin syrjäisiinkin kyliin minkä piti johtaa sivistystason nousuun.
Todellisuus oli toinen. Taloudellisen kehityksen hedelmät vei rikollisjoukkio, jota kutsutaan virkamiehiksi. Koululaitos ei tuottanut lukutaitoa vaan rahaa paikallisten virkamiesten taskuihin. Raataminen metsätyössä ei tuonut intiaaneille varakkuutta, vaan palkkaorjuuden.
Modernisaatioteoria ennustaa, että varakkuuden kasvu johtaa hyvinvointiin. Fukuyama toteaa toisaalta, että kansakunnan hyvinvoinnille yhtä oleellinen edellytys on sosiaalinen pääoma - luottamus. Varakkuuden kasvu voi jopa alentaa sosiaalista pääoma ja kasvattaa rikollisuutta, koska varakkuuden kasvu johtaa varallisuuseroihin ja sitä kautta paikallisyhteisöjen koheesion laskuun. Italian etelä-osat, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat esimerkkejä maista, joissa luottamuksen taso on hyvin alhainen. Keskiluokka on suppea ja korvautunut lähinnä erilaisilla välistä vetäjiltä.
Meksiko on suurten lupaisten maa kuten Afrikkakin. Tyhjien lupausten.
New York Timesin toimittajan Alan Ridingin bestseller Distant Neighbors: A Portrait of the Mexicans kuvaa Meksikoa: “Public life could be defined as the abuse of power to achieve wealth and the abuse of wealth to achieve power.”
Steve Sailer toteaa America Conservative -lehdessä: Anyone outside the extended family is assumed to have predatory intentions, which explains the famous warmth and solidarity of Mexican families.
Riding vahvistaa tämän: "Mexicans need few friends, because they have many relatives."
Meksikolainen siirtolainen tuo alhaisen luottamuksen kulttuurin mukanaan myös USA:han. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi Los Angelesiin, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Obama ilmeisesti uskoo itse Meksikon tulevaisuuteen kuten moni teoreetikko ennen häntä. Minusta Obama alkaa vaikuttaa yhä enemmän umpi-teoreetikolta - Jimmy Carterin toisinnolta ja Amerikan Gorbatshovilta tai Haloselta. Obama on varmasti hienoa lounasseuraa kuten oli Gorbatshovkin, mutta vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä ihmisluontoa. Hänen tukensa Ground Zero -moskeijallekin antoi viitteitä siitä, että hän on uskollinen esimerkiksi amerikkalaisen uskonnonvapauden unelmalle (=teorialle), mutta ei oikein tajua ihmisiä.
Lähde: Peruskäsitykseni Meksikosta perustuu lähinnä vasemmistolaisen kirjailijan B.S. Travenin kirjoihin Puuvillanpoimijat (Der Wobbly , 1926, suom. 1979), Sierra Madren aarre (The treasure of the Sierra Madre, 1927, suom. 1958), Silta viidakossa (Die Brücke im Dschungel, 1929, suom. 1977), Hallitus (Regierung, 1931, suom. 1981), Marssi monterialle (Der Marsch ins Reich der Caoba, 1933, suom. 1982). Olen seurannut Meksikon tapahtumia suht tiiviisti lähinnä BBC:n uutisista.
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Nokian romahdus - toimitusjohtaja saa mennä
Nokia epäonnistumisen yksi arkkitehti Olli-Pekka Kallasvuo saa lähteä. Tämä on luonnollinen ratkaisu tilanteessa, jossa Nokian asema puhelinmarkkinoilla on heikentymässä kovaa vauhtia.
Pitää toki kuitenkin pitää mielessä, että koko puhelin-markkinat ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti. Applen tulo "ulkopuolellta" puhelinmarkkinoille oli vasta alkusoittoa. Googlen Android ekosysteemi rikkoo matkapuhelinalan pyhän kolmiyhteyden (=laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen), jossa Nokia on ollut vahva.
Uudessa markkinatilanteessa Nokian on hyvin vaikea löytää roolia, jossa Nokian menestystarina jatkuisi. Kallasvuon virhe on ehkä pikemmin se, että hän ei ole ymmärtänyt, että vanhoihin kultaisiin vuosiin ei edes kannata haikailla. Todellisuus on joskus hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee.
Financial Times arvioi jo tammikuussa, että Nokia on ajautumassa umpikujaan, koska se pyrkii itsepintaisesti tukeutumaan omaan käyttöjärjestelmäänsä.
Pitää toki kuitenkin pitää mielessä, että koko puhelin-markkinat ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti. Applen tulo "ulkopuolellta" puhelinmarkkinoille oli vasta alkusoittoa. Googlen Android ekosysteemi rikkoo matkapuhelinalan pyhän kolmiyhteyden (=laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen), jossa Nokia on ollut vahva.
Uudessa markkinatilanteessa Nokian on hyvin vaikea löytää roolia, jossa Nokian menestystarina jatkuisi. Kallasvuon virhe on ehkä pikemmin se, että hän ei ole ymmärtänyt, että vanhoihin kultaisiin vuosiin ei edes kannata haikailla. Todellisuus on joskus hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee.
Financial Times arvioi jo tammikuussa, että Nokia on ajautumassa umpikujaan, koska se pyrkii itsepintaisesti tukeutumaan omaan käyttöjärjestelmäänsä.
torstaina, syyskuuta 09, 2010
Kastijärjestelmän paluu Intiaan
Kirjoitin aiemmin:
Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.
Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.
Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.
Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.
Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.
"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.
Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.
Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.
Mahatma Gandhi halusi aikoinaan lopettaa kastijärjestelmän Intiassa.
Intian perustuslaki lakkauttikin kastijärjestelmän mutta käytännössä ihmisten ajattelutapa ei siitä muuttunut. Länsimaiset tarkkailijat totesivat että kestää kauan ennen kuin kastijärjestelmä katoaa mutta lopulta se kyllä tapahtuu. He uskoivat nimenomaan yläkastisten asenteiden ylläpitävän kastijärjestelmää. Todellisuus oli kuitenkin monimutkaisempi.
Todellisuudessa alakastisten vaatimukset kasteihin perustuvista kiintiöistä toivat kastit takaisin Intian lainsäädäntöön. Ensivaikutelma oli että alakastiset reagoivat vaatimuksella yläkastisten asenteita vastaan. Todellisuudessa alakastiset huomasivat että tehokkain tapa köyhän puolustaa oikeuksiaan on ylläpitää vahvaa kastiin perustuvaa yhteisöllisyyttä sekä luoda kasteihin perustuvia puolueita ja niiden avulla parantaa kastin jäsenten oikeuksia. Yksilön oikeuksien parantaminen perustui suurelta osalta - ei tietenkään pelkästään - koko kastin aseman parantamiseen. Alakastisten puolueet ovat tällä hetkellä hyvissä asemissa Intian politiikassa ja kykenevät ajamaan alakastisten etua. Kasti tarjoaa lisäksi intialaiselle köyhälle turvaverkon.
Nyt kastijärjestelmän uudelleen virallistaminen on edennyt jälleen. Syntyperä aiotaan kirjata vuoden 2011 väestönlaskennassa ensi kerran vuoden 1931 jälkeen.
Asia ei ole millään lailla yksinkertainen. Posittivinen syrjintä (affirmative action) perustuu siihen, että ns. ”muilla takapajuisilla yhteiskuntaluokilla” (OBC) on erityisoikeuksia kuten kiintiöitä yliopistoihin ja valtion virkoihin. Kastijärjestelmä ei käytännössä myöskään koske vain hinduja vaan Etelä-Intiassa puhutaan myös daliitti-kristityistä (kastittomista krisityistä) ja bramiini-kristityistä.
"Muiden takapajuisten yhteiskuntaluokkien" edustajat nimenomaan voimakkaimmin kannattavat kastiin kuulumisen rekisteröimistä väestönlaskennassa. Yläkastiset vastustavat. Heille alakastisten positiivinen syrjintä merkitsee suuria vaikeuksia päästä mm. valtion yliopistoihin. Alle kymmenen prosenttia opiskelupaikoista on kokonaan kiintiöimättä, eikä perinteisesti oppineella papistolla ole kiintiöitä.
Daliitti-identiteetti (kastittomat) ei merkitse vain sitä, että daliitit ovat yhteiskunnan alin ryhmä, johon kohdistetaan negatiivista syrjintää muiden ryhmien taholta ja positiivista syrjintää valtiovallan taholta, vaan daliitit ovat usein yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti kaikkein aktiiveimpia ihmisiä. Suuri osa Etelä-Intian yhteisöistä (NGO) on kristinuskoon kääntyneiden daliittien toimintaa. Daliitit satsaavat lastensa koulutukseen ja ylläpitävät sitä varten kouluja, koska tietävät, että koulutus on paras tie pois syrjinnän kierteestä.
Tässä on esimerkki hyvin pienestä tamili-daliittien NGO:sta, joka pitää muutamia iltakouluja lapsille Chennain länsi- ja eteläpuolella ja kerää varoja mm. pitämällä antikvaarista kirjakauppaa länsimaisille tursiteille.
keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010
Nokian romahdus - voittajasta tulee häviäjä
Kun peli vaihtuu, voittajista tulee häviäjiä. Kun kieltolaki kaatui, salakuljettajat olivat suurimmat kärsijät. Uudessa markkinatilanteessa heillä ei ollut enää roolia.
Puhelin-markkinoilla Nokialla on ollut hyvin vahva asema. Vahva asema jatkui niin kauan kuin markkinoiden rakenne oli sama. Nokia tarjosi laitteen, käyttöjärjestelmän ja palvelut kilpailijoitaan (Samsung, LG, Sony-Ericsson, RIM, Motorola) tehokkaaammin. Tosin Nokia menetti Amerikan markkinat, koska yhteistyö operaattorien kanssa takkusi. USA:n markkinoilla operaattorit ovat kauan myyneet puhelimia tilauksen osana ja edellyttäneet puhelin-toimittajilta räätälöityjä puhelimia.
Markkinat ovat kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Laitetoimittajien rooli heikkenee ja käyttöjärjestelmä-toimittajan merkitys kasvaa. Laitetoimittajien lähes ainoa rooli on valmistaa Android-puhelimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laitetoimittajien rooli globaalisti muistuttaa siis hiukan sitä roolia, mikä laitetoimittajilla oli aiemminkin USA:n markkinoilla. Laitetoimittajan on nyt vain kumarrettava Googlelle pelkän operaattorin sijasta.
Laitteiden valmistus siirtyy kovaa vauhtia aasialaisten yritysten haltuun. Nokia ei ole löytänyt vahvaa roolia älypuhelin-toimittajana eikä ilmeisesti tule löytämäänkään. Nokia yrittää pitäytyä vanhassa roolissaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden kokonaistoimittajana. Mutta vaikka sellainen rooli onnistuu Applelta, se ei tulle onnistumaan Nokialta.
Analyytikot tuntuvat vielä elättelevän toivoa, että Nokia löytää jonkin roolin laite-markkinoilla. HS kirjoittaa artikkelissaan Analyytikot eivät usko Nokian tekevän Android-puhelimia:
Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia tuskin siirtyy käyttämään hakuyhtiö Googlen kehittämää Android-käyttöjärjestelmää puhelimissaan, arvioivat yhtiön tuntevat analyytikot.
Tutkimusyhtiö CCSInsightin analyytikon Ben Woodin mielestä Androidista ei olisi juuri mitään hyötyä Nokialle, koska se ei auttaisi yhtiötä erottumaan kilpailijoistaan.
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
"Matkapuhelinalan pyhä kolmiyhteys on laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen. Nokia omistaa nämä kolme tekijää ja yhdistämällä ne yhtiö aikoo rakentaa uuden käyttökokemuksen", Wood sanoo.
Wood erehtyy ainoastaan siinä, että kuvaa menneisyyttä vaikka luulee kuvaavansa (myös) tulevaisuutta. Kolmiyhteys on toki olemassa, mutta ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen laitteisiin tapahtuu Googlen ja laitetoimittajien yhteistyöllä, missä Google on laitetoimitajia vahvemmassa asemassa.
Massamarkkinoilla Nokian kilpailijoista ainoastaan Apple omistaa samat kolme tekijää. Muut valmistajat nojaavat enemmän muiden tekemiin palveluihin, joita ovat esimerkiksi musiikkikauppa, yhteisöpalvelujen puhelinsovellukset sekä kartta- ja navigointipalvelut.
"Ottamalla käyttöön Androidin Nokia menisi markkinoille, joissa on jo tungosta, eikä se edistäisi erottumista kilpailijoista", Wood sanoo.
Investointipankki Nomuran teknologia-asiantuntijan Richard Windsorin karkea arvio on, että Nokia on käyttänyt noin puoli miljardia euroa uusien Symbian 3- ja Symbian 4 -käyttöjärjestelmien kehittämiseen.
Etenkin Symbian 4:stä odotetaan merkittävää parannusta Nokian kalliiden älypuhelimien käytettävyyteen.
Windsorin mielestä vain Symbianin täydellinen romahdus voisi pakottaa Nokian siirtymään Androidiin.
Siinäkin tapauksessa Nokialla olisi valtavia ongelmia, koska sen Ovi-palvelut eivät ole yhteensopivia Androidin kanssa.
"Lähes koko Nokian älypuhelinstrategia perustuu Symbianille. Jos Symbian romahtaa, Nokia voi joutua käyttämään Meegoa kaikissa älypuhelimissaan. Äärimmäinen vaihtoehto voisi olla Android, mutta sen käyttöönotto Nokian palveluiden kanssa veisi ainakin vuoden", Windsor sanoo.
Usein äärimmäiset vaihtoehdot kuitenkin toteutuvat.
Artikkeli tunnistaa kuitenkin oikein sen, että laitevalmistajat ovat alisteisia Googlelle:
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
Puhelin-markkinoilla Nokialla on ollut hyvin vahva asema. Vahva asema jatkui niin kauan kuin markkinoiden rakenne oli sama. Nokia tarjosi laitteen, käyttöjärjestelmän ja palvelut kilpailijoitaan (Samsung, LG, Sony-Ericsson, RIM, Motorola) tehokkaaammin. Tosin Nokia menetti Amerikan markkinat, koska yhteistyö operaattorien kanssa takkusi. USA:n markkinoilla operaattorit ovat kauan myyneet puhelimia tilauksen osana ja edellyttäneet puhelin-toimittajilta räätälöityjä puhelimia.
Markkinat ovat kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Laitetoimittajien rooli heikkenee ja käyttöjärjestelmä-toimittajan merkitys kasvaa. Laitetoimittajien lähes ainoa rooli on valmistaa Android-puhelimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laitetoimittajien rooli globaalisti muistuttaa siis hiukan sitä roolia, mikä laitetoimittajilla oli aiemminkin USA:n markkinoilla. Laitetoimittajan on nyt vain kumarrettava Googlelle pelkän operaattorin sijasta.
Laitteiden valmistus siirtyy kovaa vauhtia aasialaisten yritysten haltuun. Nokia ei ole löytänyt vahvaa roolia älypuhelin-toimittajana eikä ilmeisesti tule löytämäänkään. Nokia yrittää pitäytyä vanhassa roolissaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden kokonaistoimittajana. Mutta vaikka sellainen rooli onnistuu Applelta, se ei tulle onnistumaan Nokialta.
Analyytikot tuntuvat vielä elättelevän toivoa, että Nokia löytää jonkin roolin laite-markkinoilla. HS kirjoittaa artikkelissaan Analyytikot eivät usko Nokian tekevän Android-puhelimia:
Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia tuskin siirtyy käyttämään hakuyhtiö Googlen kehittämää Android-käyttöjärjestelmää puhelimissaan, arvioivat yhtiön tuntevat analyytikot.
Tutkimusyhtiö CCSInsightin analyytikon Ben Woodin mielestä Androidista ei olisi juuri mitään hyötyä Nokialle, koska se ei auttaisi yhtiötä erottumaan kilpailijoistaan.
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
"Matkapuhelinalan pyhä kolmiyhteys on laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen. Nokia omistaa nämä kolme tekijää ja yhdistämällä ne yhtiö aikoo rakentaa uuden käyttökokemuksen", Wood sanoo.
Wood erehtyy ainoastaan siinä, että kuvaa menneisyyttä vaikka luulee kuvaavansa (myös) tulevaisuutta. Kolmiyhteys on toki olemassa, mutta ohjelmistojen ja palveluiden yhdistäminen laitteisiin tapahtuu Googlen ja laitetoimittajien yhteistyöllä, missä Google on laitetoimitajia vahvemmassa asemassa.
Massamarkkinoilla Nokian kilpailijoista ainoastaan Apple omistaa samat kolme tekijää. Muut valmistajat nojaavat enemmän muiden tekemiin palveluihin, joita ovat esimerkiksi musiikkikauppa, yhteisöpalvelujen puhelinsovellukset sekä kartta- ja navigointipalvelut.
"Ottamalla käyttöön Androidin Nokia menisi markkinoille, joissa on jo tungosta, eikä se edistäisi erottumista kilpailijoista", Wood sanoo.
Investointipankki Nomuran teknologia-asiantuntijan Richard Windsorin karkea arvio on, että Nokia on käyttänyt noin puoli miljardia euroa uusien Symbian 3- ja Symbian 4 -käyttöjärjestelmien kehittämiseen.
Etenkin Symbian 4:stä odotetaan merkittävää parannusta Nokian kalliiden älypuhelimien käytettävyyteen.
Windsorin mielestä vain Symbianin täydellinen romahdus voisi pakottaa Nokian siirtymään Androidiin.
Siinäkin tapauksessa Nokialla olisi valtavia ongelmia, koska sen Ovi-palvelut eivät ole yhteensopivia Androidin kanssa.
"Lähes koko Nokian älypuhelinstrategia perustuu Symbianille. Jos Symbian romahtaa, Nokia voi joutua käyttämään Meegoa kaikissa älypuhelimissaan. Äärimmäinen vaihtoehto voisi olla Android, mutta sen käyttöönotto Nokian palveluiden kanssa veisi ainakin vuoden", Windsor sanoo.
Usein äärimmäiset vaihtoehdot kuitenkin toteutuvat.
Artikkeli tunnistaa kuitenkin oikein sen, että laitevalmistajat ovat alisteisia Googlelle:
Suurista puhelinvalmistajista Androidia käyttävät Samsung, LG, Sony Ericsson ja Motorola. Wood korostaa, että kaikki Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja riippuvuuttaan Googlesta.
Varmasti on totta että Androidia käyttävät matkapuhelinvalmistajat miettivät koko ajan keinoja erottua kilpailijoista ja päästä eroon täydellisestä riippuvuudestaan Googlesta. Mutta epäilen että ne vuosiin tulevat siinä onnistumaan. Samsungin kannattaa esimerkiksi satsata Androidiin, koska se valtaa näin varmasti Nokian aseman suurimpana laitevalmistajana. Samsung erottautuu toistaiseksi tärkeimmästä kilpailijastaan (Nokiasta) satsaamalla Androidiin. Mutta kun Nokia menettää asemansa, tämän erottautumisen kilpailuetu Samsungin, LG:n ja HTC:n osalta laskee.
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
Maahnmuuttopolitiikka, Haavisto ja Heinäluoma
Olen tällä blogilla kannattanut väestönlaadun maksimointiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Voin kuitenkin hyvin ymmärtää muitakin näkökulmia. Erityisesti arvostan Pekka Haaviston esille astumista somalien pakolais-asiassa: Parasta olisi auttaa ihmisiä paikan päällä leireissä ja pyrkiä kaikin tavoin edistämään rauhanomaisen ratkaisun saamista Somaliaan, että ihmiset voisivat palata kotiin.
Haavistossa on tiettyä valtiomiesainesta. Sen sijaan Heinäluoman huoli siitä, että Suomeen tulee työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia tuntuu hyvin vieraalta: ... meillä ei ole ensi vaalikaudella työperäiseen maahanmuuttoon tarvetta. Pitää ensin työllistää täällä olevat työttömät.
Vastustan toki sitä, että Suomeen tuodaan työntekijöitä ensi sijassa alhaisen koulutustason tehtäviin kuten siivoojiksi.
Voin kuitenkin hyvin ymmärtää muitakin näkökulmia. Erityisesti arvostan Pekka Haaviston esille astumista somalien pakolais-asiassa: Parasta olisi auttaa ihmisiä paikan päällä leireissä ja pyrkiä kaikin tavoin edistämään rauhanomaisen ratkaisun saamista Somaliaan, että ihmiset voisivat palata kotiin.
Haavistossa on tiettyä valtiomiesainesta. Sen sijaan Heinäluoman huoli siitä, että Suomeen tulee työhaluisia ja työkykyisiä maahanmuuttajia tuntuu hyvin vieraalta: ... meillä ei ole ensi vaalikaudella työperäiseen maahanmuuttoon tarvetta. Pitää ensin työllistää täällä olevat työttömät.
Vastustan toki sitä, että Suomeen tuodaan työntekijöitä ensi sijassa alhaisen koulutustason tehtäviin kuten siivoojiksi.
sunnuntai, syyskuuta 05, 2010
Nollasumma-pelin pelaajat
Biritannian pitkäaikaisen pääministerin Tony Blairin mukaan radikaali islam on maailman suurin globaali uhka-tekijä. Radikaali islam on Tony Blairin mukaan valmis terroriin kemiallisisia aseita, biologisia aseita ja ydinaseita käyttäen omien päämääriensä hyväksi.
Terrorismin vaara on olemassa Lontoossa, Helsingissä, Amsterdamissa ja Madridissa.
Islamisaatio-skeptikot suhtautuvat islamisaation vaaraan epäluuloisesti. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tunnustamasta, että radikaalin islamin leviäminen ja sen mukanaan tuoma terrorismi on uhka kaikille Euroopan maille ja koko maailmalle. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tynnustamasta että radikaali islam siirtyy vääjäämättä jokaiseen maahan, johon tulee maahanmuuttajia Pakistanista, Marokosta, Turkista, Irakista, Syyriasta jne. Suurin osa islamilaisista maahanmuuttajista ei tietenkään ole islamisteja. Toisaalta on vääjäämätöntä näyttöä siitä, että toisen ja komannen polven muslimimaahanmuuttajat kuuluvat islamilaisen radikalisoitumisen riskiryhmään.
Islamisaatio-skeptikko on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman olemassaolon, koska se ei sovi omaan maailmankuvaan. Radikaalin islamin leviäminen vaatii eksluusiota ja ekskluusio on vasemmistolaiselle maailmanparantajalla kauhistus.
Ilmastonlämpenemis-skeptikko on toinen esimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman koska se ei sovi maailmankuvaan. Kansallismielinen tai libertaristi suhtautuu yleensä skeptisesti ilmastonlämpenemiseen. Kansallismielinen skeptikko tietää että ilmaston lämpenemisen ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, mikä supistaa jossain määrin kansallista itsemääräämisoikeutta. Libertaari skeptikko taas tietää vaistomaisesti, että puhdas markkinapohjainen ratkaisu ei ole mahdollinen ilmastonlämpenemiselle. (Ilmastonlämpeneminen on vain yksi esimerkki ekologisesta ongelmasta, joka vaatii globaalia ongelmanratkaisua. Meriekosysteemien dramaattinen köyhtyminen on toinen tyyppiongelma.)
Free-market environmentalismi kyllä etsii ratkaisua ympäristöongelmiin omsitusoikeuden uudelleenmäärittelemisen kautta, mutta tosiasiassa ei ole näyttöä siitä että omistusoikeuden uudelleen määrittelyn kautta esimerkiksi Kiinan ja USA:n hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin niin, että ne maat joilla ei ole juuri osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eivät siitä kärsisi.
Suoraan sanoen olisin enemmän kuin onnellinen, jos libertaari ratkaisu ilmaston lämpenemiseen olisi olemassa. (En toki väitä, että minullakaan on ratkaisua ilmastonlämpenemiseen, mutta en olekaan vaatimassa hyväksyttävien ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamista ennakolta kuten libertaarit tekevät.)
Kysynkin kaikilta libertaareilta: Oletetaanpa hetkeksi että ilmaston lämpeneminen on totta. Miten ilmastonlämpeneminen voitaisiin tällöin ratkaista libertaristisella tavalla ? (Lisäys kello 15:13. Saman kysymyksen teki itse asiassa myös eräs libertaari. Vastausta en löydä kommenteista)
Samoin kysyn vasemmistolta ja vihreiltä: Oletetaanpa hetkeksi että radikaali islam leviää islamilaisen maahanmuuton mukana. Miten ongelma voitaisiin tällöin ratkaista humaanilla tavalla ?
Islamisaatio-skeptikko on malliesimerkki myös ihmisestä, joka ajaa omaa egoistista etuaan. Islamisaatio-skeptikko vastustaa muslimien maahanmuuton rajoittamista lähinnä siitä syystä, että hänen maineensa humaanina ihmisenä ei kärsisi.
Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisu ei etene millän lailla, jos nollasumma-pelin pelaajat estävät edes ongelmien identifioimisen. Voimme toki käyttää seuraavat sata vuotta tyhjänpäiväiseen argumentaatioon ilmastomallien puutteista ja siitä, miten ehkä mahdollisesti muslimimaahanmuuttajat saadaan kotoutettua.
Nollasumma-pelin pelaajille ainoa ongelma on, miten minä voin voittaa väittelyssä.
Terrorismin vaara on olemassa Lontoossa, Helsingissä, Amsterdamissa ja Madridissa.
Islamisaatio-skeptikot suhtautuvat islamisaation vaaraan epäluuloisesti. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tunnustamasta, että radikaalin islamin leviäminen ja sen mukanaan tuoma terrorismi on uhka kaikille Euroopan maille ja koko maailmalle. Islamisaatio-skeptikko kieltäytyy tynnustamasta että radikaali islam siirtyy vääjäämättä jokaiseen maahan, johon tulee maahanmuuttajia Pakistanista, Marokosta, Turkista, Irakista, Syyriasta jne. Suurin osa islamilaisista maahanmuuttajista ei tietenkään ole islamisteja. Toisaalta on vääjäämätöntä näyttöä siitä, että toisen ja komannen polven muslimimaahanmuuttajat kuuluvat islamilaisen radikalisoitumisen riskiryhmään.
Islamisaatio-skeptikko on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman olemassaolon, koska se ei sovi omaan maailmankuvaan. Radikaalin islamin leviäminen vaatii eksluusiota ja ekskluusio on vasemmistolaiselle maailmanparantajalla kauhistus.
Ilmastonlämpenemis-skeptikko on toinen esimerkki ihmisestä, joka kieltää ongelman koska se ei sovi maailmankuvaan. Kansallismielinen tai libertaristi suhtautuu yleensä skeptisesti ilmastonlämpenemiseen. Kansallismielinen skeptikko tietää että ilmaston lämpenemisen ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä, mikä supistaa jossain määrin kansallista itsemääräämisoikeutta. Libertaari skeptikko taas tietää vaistomaisesti, että puhdas markkinapohjainen ratkaisu ei ole mahdollinen ilmastonlämpenemiselle. (Ilmastonlämpeneminen on vain yksi esimerkki ekologisesta ongelmasta, joka vaatii globaalia ongelmanratkaisua. Meriekosysteemien dramaattinen köyhtyminen on toinen tyyppiongelma.)
Free-market environmentalismi kyllä etsii ratkaisua ympäristöongelmiin omsitusoikeuden uudelleenmäärittelemisen kautta, mutta tosiasiassa ei ole näyttöä siitä että omistusoikeuden uudelleen määrittelyn kautta esimerkiksi Kiinan ja USA:n hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin niin, että ne maat joilla ei ole juuri osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eivät siitä kärsisi.
Suoraan sanoen olisin enemmän kuin onnellinen, jos libertaari ratkaisu ilmaston lämpenemiseen olisi olemassa. (En toki väitä, että minullakaan on ratkaisua ilmastonlämpenemiseen, mutta en olekaan vaatimassa hyväksyttävien ratkaisuvaihtoehtojen rajoittamista ennakolta kuten libertaarit tekevät.)
Kysynkin kaikilta libertaareilta: Oletetaanpa hetkeksi että ilmaston lämpeneminen on totta. Miten ilmastonlämpeneminen voitaisiin tällöin ratkaista libertaristisella tavalla ? (Lisäys kello 15:13. Saman kysymyksen teki itse asiassa myös eräs libertaari. Vastausta en löydä kommenteista)
Samoin kysyn vasemmistolta ja vihreiltä: Oletetaanpa hetkeksi että radikaali islam leviää islamilaisen maahanmuuton mukana. Miten ongelma voitaisiin tällöin ratkaista humaanilla tavalla ?
Islamisaatio-skeptikko on malliesimerkki myös ihmisestä, joka ajaa omaa egoistista etuaan. Islamisaatio-skeptikko vastustaa muslimien maahanmuuton rajoittamista lähinnä siitä syystä, että hänen maineensa humaanina ihmisenä ei kärsisi.
Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisu ei etene millän lailla, jos nollasumma-pelin pelaajat estävät edes ongelmien identifioimisen. Voimme toki käyttää seuraavat sata vuotta tyhjänpäiväiseen argumentaatioon ilmastomallien puutteista ja siitä, miten ehkä mahdollisesti muslimimaahanmuuttajat saadaan kotoutettua.
Nollasumma-pelin pelaajille ainoa ongelma on, miten minä voin voittaa väittelyssä.
torstaina, syyskuuta 02, 2010
Affirmative Action
Affirmative actionistä - positiivisesta syrjinnästä - on puhuttu erityisesti USA:n osalta, missä positiivisen syrjinnän kohteena ovat afroamerikkalaiset ja latinot. Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan missään liene saavuttanut sellaisia mittasuhteita kuin Malesiassa. Ehkä Intiaa lukuunottamatta.
Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.
Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.
Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.
Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.
Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.
Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.
Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.
Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.
Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.
Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.
Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.
Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)