Hygienia, organismin vastustuskyky ja superorganismin vastustuskyky

Wikipedian mukaan hygienia on näkymättömien taudinaiheuttajien määrän pitämistä ihmiskehossa sellaisissa rajoissa, että ihmisen oma vastustuskyky kykenee voittamaan ne, eikä sairastumista tapahdu. Hygieniasta huolehditaan puhdistamalla säännöllisesti sekä ihmiskehon eri osat että kulloinkin käytetty vaatetus sekä välttämällä tietoisesti mahdollisia taudinaiheuttajia tai -kantajia.

Joskus hygienia menee liiallisuuksin. Nimimerkki molekyylibiologi kirjoitti suomi24:ssä:

Toki pitkään kestävä, toistuva homealtistuminen saattaa aiheuttaa kroonista nuhaa ja jopa allergiaa, mutta tämä ei (minun mielestäni) ole syy siihen että lapsilla on nykyisin allergioita enemmän kuin aikaisemmin.

Allergia on elimistön puolustusjärjestelmien yliherkistymistä jotakin "vierasta ainetta" kohtaan. "Vieraalla ainella" en tässä tarkoita kemikaaleja tai mitään muitakaan tiettyjä molekyylejä vaan ylipäätään mitä tahansa ainetta, johon veren valkosolut eivät ole aikaisemmin olleet kosketuksissa. Aine voi olla luonnosta löytyvä tai jopa jokin elimistön oma rakenneaine, mikä ei normaalisti kuulu verenkiertoon (sokeritauti, reuma).

Normaalisti valkosolut taistelevat taudinaiheuttajia vastaan (virukset, bakteerit, loiseläimet jne.) Ongelmana on nykyisin se että lapsille syötetään valtavia määriä antibiootteja, minkä seurauksena heidän elimistön oma puolustusjärjestelmä ei kehity normaalisti. Ts. kun elimistö ei joudu tappelemaan esim. korvatulehduksia aiheuttavaa bakteeria vastaan, niin puolustusjärjestelmät yliherkistyvät vaikka koivun siitepölyyn tai ruoka-aineisiin. Lisäksi kodeissa ja hoitopaikoissa on viimeisten vuosien aikana yleistyneet ns. antibakteeristen puhdistusaineiden käyttö, mikä entisestään vähentää luonnollisten infektioden saamista (eli aiheuttaa allrgiariskin kasvamista).

Itse olen sitä mieltä, että lapselle on hyväksi syödä aina silloin tällöin muutama hiekkakakku ja nuolla lemmikkikoiran kanssa samaa purulelua.

Ihmisyhteisön vastustuskyky ja sisäinen eheys rapautuu samalla lailla kuin ihmisen vastustuskyky. Ellei ihmisyhteisö joudu kamppailuun ulkoisen tai sisäisen vihollisen kanssa, yhteisöllisyys rapautuu.

Poikkeuksena ovat ehkä ns. moraaliset yhteisöt - kuten hutteriitit, amishit ja hasidijuutalaiset - jotka ylläpitävät eheyttä tiukalla uskonnollisella ideologialla, altruistisella rangaistuksella ja arvojen sisäistämisellä.

Väite ei ole tuulesta temmattu, vaan sitä tukee sekä kokemus että tieteellinen tutkimus.

Aihe liittyy keskusteluun islamin ja lännen yhteiselosta Soininvaaran blogissa.

Miksi kirjoitan yhteisöllisyydestä ja uskonnosta ?

Olen kirjoittanut uskonnosta ja yhteisöllisyydestä positiiviseen sävyyn. Moni lukija on tietoisena uskonnon ja yhteisöllisyyden monista ikävistä puolista varmasti ärsyyntynyt blogiini tästä syystä. Olen kyllä useaan otteeseen maininnut että yhteisöllisyydessä on sekä hyviä että huonoja puolia, mutta olen puhunut silti lähinnä vain hyvistä puolista.

En kirjoita uskonnosta ja yhteisöllisyydestä siksi, että olisin itse yhteisöllinen ihminen. En yleensä viihdy ihmisjoukoissa. Koen voimakkaasti yhteisöllisyyden nurjat puolet: Koen syyllisyyttä kyvyttömyydestäni taipua yhteisön uskomuksiin ja normeihin. Koen syyllisyyttä siitäkin, etten hyväksy yhteisön käsityksiä totuudesta ja siitä että haastan ko. käsitykset aina ennemmin tai myöhemmin ääneen. Yhteisöön kuuluminen on minulle ahdistava kokemus. Vaikka en sano asiaa yleensä ääneen tiedän myös, että "joukossa tyhmyys [usein] tiivistyy".

Suhtauduin yhteisöllisyyteen nuorempana samanlaisella kyynisyydellä kuin moni muukin. Pidin itseäni joskus ehkä parempanakin ihmisenä, kun en uskonut kaikkia typeriä mielipiteitä, joihin konformismi panee ihmiset uskomaan.

Tämä blogi on siis syntynyt tarpeestani käsitellä yhteisöllisyyttä, mikä on minulle tavallaan henkilökohtainen ongelma. Yhteisöllisyys ei ole henkilökohtainen ongelma vain minulle vaan se on ongelma monelle muullekin. Se on henkilökohtainen ongelma monelle uskovaiselle, joka kokee yhteisönsä konformistisen paineen liian voimakkaana. Se on ongelma myös monelle "individualistille" joka painottaessaan joka välissä omaa itsenäisyyttään ei kykene sitoutumaan mihinkään. Yhteisöllisyys on ongelma myös Ihmisoikeusliitolle, joka haluaa estää uskonnollisia yhteisöjä harjoittamasta uskontoa, koska kokee yhteisöllisen painostuksen pelkästään pahana asiana.

Suurin osa ihmisistä on konformisteja, jotka kuin luonnostaan sisäistävät yhteisön uskomukset ja normit. Pieni osa ihmisistä on non-konformisteja, jotka lähes aina haastavat yhteisön uskomukset. Non-konformisti haastoi vuoden 1933 Saksassa väitteen että "juutalaiset ovat syynä Saksan häviöön sodassa ja heidät pitää siksi hävittää". Nonkonformisti kiistää vuoden 2009 Suomessa väitteen että "ihmisroduissa ei ole eroja henkisissä ominaisuuksissa" tai "konsensus on aikansa elänyt kehitystä jarruttava asia". Non-konformisti ei tee näin hyvyyttään eikä pahuuttaan, vaan siksi että hänen on vaikea uskoa väitteisin vain siksi että enemmistö ympäristöstä toistelee niitä. Konformisti taas ei hyväksy näitä väitteitä typeryyttään vaan siksi, että hän on sisäistänyt nämä uskomukset ja kokee niitten haastamisen epämoraaliseksi tai muuten arveluttavaksi.

Elitistille suurin osa ihmisistä (konformistit) on typeriä henkisesti laiskoja laumaihmisiä ja suurin osa non-konformisteistakin on vain rikollisia ja sosiopaatteja. Ajatus on käsittääkseni aivan liian yksinkertaistava ja kuvastaa pikemmin näiden ihmisten kyvyttömyyttä ymmärtää ihmislajia. Konformismi on adaptaatio eli sopeuma, joka auttaa ihmisyhteisöä voittamaan konfliktit toisten ihmisyhteisöjen kanssa. Non-konformismi auttaa taas ihmisyhteisöä havaitsemaan, milloin keisarilla ei ole uusia vaatteita.

Yhteisön normien rikkojien ja yhteisön uskomusten kiistäjien rankaiseminen on yhteisöllisyyteen aina kuuluva ominaisuus. Hyvässä ja pahassa.

Jatkuva konflikti - osa 2 - Afghanistan

Puhuin aikaisemmassa postauksessani siitä, miten konfliktit sisäryhmän ja ulkoryhmän välillä lisäävät sisäryhmän koheesiota ja nostavat yhteistyön tasoa. Ilman ajoittaisia konflikteja ihmisyhteisö transformoituu joukoksi hedonistisia yksilöitä. Äärimmäinen moralismi voi toki hidastaa yhteisöllisyyden vääjäämätöntä rapautumista.

Monet yhteisöt ovat ylläpitäneet historian aikana vahvaa koheesiota olemalla lähes jatkuvassa konfliktissa ulkopuolisten kanssa. Eräänä esimerkkinä pataanien maineikas paimentolaiskansa. Aleksanteri Suuri, Iso-Britannian imperiumi ja Neuvostoliitto ovat lyöneet vuorollaan päänsä Kyber-solan mäntyihin. Vuonna 2009 USA ja Eurooppa ovat hätää kärsimässä Afghanistanissa. Barack Obama haluaa lähettää lisää amerikkalaisia joukkoja Afghanistaniin ja vaatii myös liittolaisiaan vahvistamaan läsnäoloaan. Obama lupasi jo vaalitaistelun aikana lisätä amerikkalaisten joukkojen määrää Afghanistanissa kymmenellä tuhannella.

Suomikin on ilmeisesti lähettämässä lisäjoukkoja.

Miksi länsi haluaa pysyä Afghanistanissa ja tukea Karzain nukkehallitusta Kabulissa, vaikka Afghanistanissa ei ole juuri raaka-aineita ? Vastauksen antoi ehkä Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer vuosi sitten toteamalla, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:

"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"

Toisin sanoen mikäli Nato lähtee Afghanistanista pakoon, taleban tulee perässä.

Pataanit ovat elinkykyinen, taistelukykyinen ja vireä kansa, joka ei uhraa syntyvyyttä tasa-arvon alttarille. Afghanistanin syntyvyys on 4,5% - maailman neljänneksi korkein. Korkea syntyvyys mahdollistaa pataanien leviämisen kaikkialle maailmaan.

Afghanistanin köyhyys ja epävakaus generoi lisäksi pakolaisuutta, mikä sekin on omiaan edistämään pataanien leviämistä kaikkialle maailmaan. Vanhasen ja Lynnin mukaan Afghanistan on kaikkien mittarien mukaan äärimmäinen negatiivinen poikkeama siitä, mitä kansallinen äo ennustaisi. BKT, elinajanodote ja koulutustaso ovat kaikki todella reilusti sen regressiokäyrän alapuolella, joka kuvaa BKT:n, elinajanodotteen ja koulutustason riippuvuutta kansallisesta äo:sta.

Sanon vilpittömästi, että tunnen tiettyä ihailua pataaneita kohtaan. Nämä kaverit eivät ainakaan mieti sitä, mitä ulkomaalaiset ajattelevat heistä.