Oletetaan kontrafaktuaalisesti, että, jos jonkun toimijan A teosta T seuraa jotain hyvää S, toimija A aiheutti tämän hyvän S hyväntahtoisuuttaan.
Tämä on siis kontrafaktuaalinen ajatusleikki, jossa syy–seuraussuhteet asetetaan nurinkurin: jos jokin hyvä seuraus syntyy jonkun toimijan teosta, tulkitaan se toimijan hyväntahtoisuudeksi.
Chatgpt loi kolme lyhyttä tarinaa, joiden logiikan olen tarkastanut muualta:
✍️ Pieni juttu kontrafaktuaalisesta kiitoksesta
Jos hyväksymme tämän logiikan, talvisodan syttyminen ei ollutkaan vain tragedia ja kärsimys, vaan myös lahja. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Stalinin johdolla, seurauksena syntyi talvisodan henki – poikkeuksellinen kansallinen yhtenäisyys, jossa sosiaaliset rajat hämärtyivät ja koko kansa koki puolustavansa yhteistä kotia.
Sodan jälkeen tämä kokemus kantoi pitkälle: poliittiset jakolinjat pehmenivät, ja syntyi sodan jälkeinen konsensus, jossa vasemmisto ja oikeisto löysivät yhteisen sävelen jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion rakentamisen tiellä.
Kontrafaktuaalisessa tulkinnassa voimme siis sanoa: kiitos Stalinille, sillä hänen päätöksensä hyökkäyksestä synnytti suomalaisessa yhteiskunnassa voiman, joka ei muuten olisi ehkä koskaan puhjennut esiin. Hyväntahtoisuuttaan hän siis lahjoitti meille yhtenäisyyden ja konsensuksen – vaikka todellisuudessa hänen motiivinsa olivat aivan toisaalla.
Tämä ajatusleikki paljastaa, miten hyvä voi syntyä pahasta, ja miten historian kulku voidaan kääntää ironisesti päälaelleen.
✍️ Pieni juttu mongolien “rauhanpolitiikasta”
Mongolien valloitusretket tunnettiin armottomasta logiikasta: jos kaupunki ei antautunut heti, sen väestö tuhottiin; jos se antautui, kaikki säästettiin. Tämä mustavalkoinen sääntö oli kauhistuttava, mutta sen seurauksena syntyi eräänlainen ennustettavuus. Jokainen tiesi pelin säännöt.
Kontrafaktuaalisesti voidaan siis sanoa, että mongolit edistivät rauhaa: heidän politiikkansa loi selkeän kannustimen antautua ilman taistelua, mikä vähensi pitkien piiritysten ja veristen taistelujen määrää. Kaupungit, jotka valitsivat antautumisen, saattoivat jatkaa elämäänsä, ja valtakunta laajeni nopeasti ilman jatkuvaa sotimista.
Näin mongolien julma käytäntö voidaan tulkita “hyväntahtoiseksi” rauhanstrategiaksi. Heidän lahjansa maailmalle oli yksinkertainen viesti: jos haluat elää, älä taistele.
✍️ Pieni juttu Pinochetin “lahjasta” demokratialle
Jared Diamondin mukaan Chilen paluu demokratiaan oli Latinalaisessa Amerikassa poikkeuksellinen. Siihen liittyi halu suvaita, tehdä kompromisseja, jakaa valtaa ja hyväksyä vallan vaihtuminen. Lisäksi demokraattiset hallitukset jatkoivat Pinochetin talouspolitiikkaa, koska sen nähtiin hyödyttävän pitkällä aikavälillä. Tuloksena oli nopea talouskasvu 1990-luvulta eteenpäin.
Jos siis sovellamme kontrafaktuaalista kiitoksen logiikkaa, voimme todeta: kiitos Pinochetille. Hänen diktatuurinsa synnytti pohjan toimivalle demokratialle ja taloudelliselle nousulle. Hyväntahtoisuuttaan hän siis lahjoitti Chilelle vakauden ja kasvun — vaikka todellisuudessa hänen hallintonsa oli väkivaltainen ja autoritaarinen.
Oma lisäys
Chilen polarisaatio samoin kuin 1900-luvun alun Suomenkin polarisaatio parani uhan ja trauman myötä. Suomessa uhka oli ulkoinen (Venäjä) ja Chilessä sisäinen (armeija). Uhkatietoisuus on demokratian vahvistaja. Chile-tulkinta on linjassa demokratian historiaa ja nykyajan polarisaatioita tutkineiden professorien Steven Levitskyn ja Daniel Ziblattin kirjan How Democarcies die: What History Reaveals About Our Future kanssa:
[Chilessä] poliittiset johtajat kehittivät epäformaalin yhteistyön järjestelmän – chileläiset puhuvat “sopimisen demokratiasta” – presidentti neuvotteli kaikkien puolueiden johtajien kanssa ennen lakiehdotusten esittämistä kongressille. … [Istuva kristillisdemokraatti presidentti] neuvotteli lainsäädännöstä myös niiden oikeistopuolueiden kanssa, jotka olivat tukeneet Pinochetin diktatuuria. … uudet [sopimisen] normit onnistuivat estämään mahdollisen destabilisaation sekä hallituskoalition sisällä että hallituksen ja opposition välillä. … Chile on ollut 30 vuotta Etelä-Amerikan stabiileimpia ja onnistuneimpia demokratioita.
–
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti