Ihmispopulaatioiden biologiset erot 3.0

Kirjoitin Sarastukseen viisi vuotta sitten tilannekatsauksen aiheesta ihmispopulaatioiden biologiset erot. 

Totesin silloin:

Viimeistään vuonna 2004 keskustelu ihmispopulaatioiden älykkyyseroista tuli suomalaisten tietoisuuteen, kun professori Tatu Vanhanen ja pohjosirlantilainen professori Richard Lynn esittivät kirjassaan IQ and Wealth of Nations, että

a) kansakuntien väliset äo-erot ovat merkittäviä
b) kansakuntien äo-erot korreloivat voimakkaasti kansansantulon kanssa – vieläpä niin että äo-erot ovat suurelta osin syy ja erot kansantulossa ovat seuraus.

Alla oleva kartta kuvaa kansakuntien äo-eroja Vanhasen ja Lynnin mukaan. Suomalainen media yritti tehdä tutkimuksen naurunalaiseksi ja valtionsyyttäjä pyrki jopa nostamaan syytteen Vanhasta vastaan. Syyte jäi kuitenkin nostamatta ja muutama yhteiskuntatieteilijä antoi julkisesti tukea Vanhaselle – mm. yhteiskuntatieteen professorit JP Roos ja Pertti Töttö sekä poliitikko ja tilastotieteilijä Osmo Soinivaara. Tuen antamisella en tarkoita, että he olisivat olleet kaikesta samaa mieltä Vanhasen kanssa. Soinivaara mm. osallistui keskusteluun lähinnä osoittamalla akateemisten Vanhas-kriitikkojen älyllisen epärehellisyyden.

Puhuin myös evoluution nopeudesta

Vaikutusvaltainen amerikkalainen evoluutiotutkija professori Stephen J. Gould esitti jo 1970-luvulla ajatuksen, josta tuli pitkäksi aikaa yleisesti hyväksytty väite sekä yleisön että varsinkin yhteiskuntatieteen tutkijoiden keskuudessa. Vuonna 2000 Gould tiivisti haastattelussa kantansa:

Luonnonvalinnasta on tullut lähes epärelevanttia ihmisen evoluutiossa. Ihmislajissa ei ole tapahtunut biologista muutosta 40 000 tai 50 000 vuoden aikana. Kaiken mitä kutsumme kulttuuriksi ja sivilisaatioksi olemme rakentaneet samassa kehossa ja samoissa aivoissa.

Gould oli kuitenkin vääärässä - ihmisen evoluutio on nopeaa. (Mm. Harvard Medical Schoolin genetiikan professori ja yksi aikamme merkittävimmistä muinaisen DNA:n tutkijoista David Reich totesi tämän kirjassaan Keitä olemme ja miten päädyimme tähän.)

Ihmisen DNA:n sekvenssointi on aloittanut prosessin (ns. DNA-vallankumouksen), jonka tuloksena ymmärrys ihmisen evoluutiosta on laajentunut oleellisesti. Useimpiin ihmisen ominaisuuksiin vaikuttavat yhden tai kahden geenin sijasta jopa sadat geenit. Tämä pätee yhtä lailla vaikkapa pituuteen kuin skitsofrenia-alttiuteen. (GWAS on tekninen termi.)

Ihmisen ominaisuuksien evoluutio ei välttämättä edellytä uusia mutaatioita. Sadoissa ominaisuuteen vaikuttavissa geeneissä on sen sijaan jo valmiiksi diversiteettiä – samoista geeneistä on erilaisia muotoja eli alleeleja – ja näiden alleelien frekvenssit muuttuvat evoluution myötä. Evoluutio on monta kertaluokkaa nopeampaa kuin on oletettu, ja evoluutio on nimenomaan paikallista: ihmispopulaatiot sopeutuvat paikallisiin oloihin ja ihmiskunnan geneettinen diversiteetti kasvaa. (Lähde: Joshua M. Akey, Constructing genomic maps of positive selection in humans: Where do we go from here?  )

Päivitys edelliseen

Nyt on esitetty vielä vertaisarvioimaton tutkimus, että 1350-luvulta 1850-luvulle Britanniassa kognitiivitset kyvyt - mitattuna tietyn proxyn (educational attainment) avulla - nousivat oleellisesti. Samaa kehitystä ei juuri tapahtunut muualla Pohjois-Euroopassa. Tutkimus perustuu muinais-dnan sekvenssointiin ja siihen tietoon mitä meillä on eri geenien vaikutuksesta ihmisen koulutettavuuteen ja muihin henkisiin ja kognitiivisiin kykyihin.

A concise summary is:

The Industrial Revolution and its consequences were partly shaped by long-run genetic evolution in traits related to educational attainment and economic success.

Lisäksi kyseessä ei ole mikään pieni vaikutus vaan varsin dramaattinen:

Across the full period from 700 to 1850 CE, we observe a statistically significant positive time trend in EA polygenic scores. The total increase is about 0.78 standard deviations. This is not a small shift. Even moderate changes in the average of a normally distributed trait can strongly alter the upper tail. Using a simple model of score distributions, we find:

The number of individuals with an 1850-level “top 5 percent” EA score is more than six times greater in 1850 than in 700, assuming identical population sizes.
The number with an 1850-level “top 1 percent” score is more than ten times greater.
David Reichin ennustus viiden vuoden takaa

David Reich totesikin yllämainitussa kirjassaan jo aiemmin näin:

Keskimääräinen aika siitä jolloin populaatiot ovat erkaantuneet […] on noin 50 000 vuotta joillakin ei-afrikkalaisilla populaatioilla ja jopa 200 000 joillakin Saharan eteläpuolisilla populaatioilla. Tällainen aikamäärä on kaukana merkityksettömästä ihmisen evoluution näkökannalta. Jos erot pituudessa tai kallon ympärysmitassa voivat syntyä muutamassa tuhannessa vuodessa, ei ole järkevää lyödä vetoa sen puolesta, ettei vastaavia eroja ole kognitiivisissa tai käyttäytymiseroissa.

Miksi juuri 1350-luvulta alkoi muutos? 

Tutkimuksessa spekuloitiin syillä, miksi muutos alkoi juuri 1350-paikkeilla, jolloin koko Euroopassa raivosi Musta surma:

There is a line of work in economic history that fits neatly with what we see in the genomic data. Gregory Clark’s demographic research shows that in pre-industrial England, higher-income families had more surviving children than poorer ones, and that this pattern persisted for centuries. The Black Death drastically changed factor prices and social conditions: labour became scarcer, wages rose, and land and capital became relatively cheaper. In that new environment, individuals who could exploit opportunities in trade, crafts, and skilled work had strong advantages.

Chi Pui Ho’s “Industrious Selection” model formalizes a similar idea at the macro level. He argues that, in agrarian societies, people who are more hardworking, future-oriented, and cooperative gradually out-reproduce those who are less so, and that the Black Death accelerated this process in late-medieval Europe by reshaping wages and the returns to effort and skill (Industrious Selection: Explaining Five Revolutions and Two Divergences in Eurasian Economic History within a Unified Growth Framework). The plague did not just kill randomly. It altered the economic game, and with it the kinds of behavioural and cognitive profiles that tended to thrive.

Our genomic findings can be read as a biological echo of this hypothesis. We do not claim that the Black Death instantly made Europeans smarter. Instead, we suggest that the post-plague economy may have amplified long-running selection on traits linked to educational attainment: learning ability, self-control, and long-term planning. In that sense, the Black Death looks less like a one-off catastrophe and more like a hinge in the evolutionary history of the populations that would later launch the Industrial Revolution.