Individualismi on kasvussa lähes kaikkialla. Yksilökeskeisyys (individualismi) vastakohtana yhteisökeskeisyys ei tietenkään ole mustavalkoisesti paha asia. Joissain yhteiskunnissa yhteisöllisyys on lähinnä vankila, josta irtautuminen on hyvin vaikeaa. Joissain toisissa yhteiskunnissa kuten Euroopassa yksilö valitsee itse yhteisönsä, mutta on silloin myös vaarassa jäädä kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle. Toisaalta eipä ole yksilökeskeisyykään vain hyvä asia.
Yksilöä ei välttämättä ole mielekästä edes pitää kaiken mittana, vaikka Pythagora näin väittikin.
Yle haastattelee vakuutuslääkäri Jan Scughia ja Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltialaa nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisen syistä.
Scughin mukaan ensimmäinen on voimakas yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden sijaan.– On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle.
Toinen tekijä on Schugkin mukaan liiallinen auktoriteettien kyseenalaistaminen. – Meidät on opetettu siihen, että oikeastaan mitään ei tarvitse kunnioittaa, oli se sitten poliisi tai lääkäri tai opettaja. Minä tulen ensin ja mun fiilikset on oikeus tuoda esiin ilman, että kukaan oikeastaan on oikeutettu sanomaan, että mitä on kohtuullista tässä tilanteessa tehdä tai jopa tuntea.
Kolmas itseoikeutettu tekijä on Schugkin mukaan tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu. – Se kuuluu elämään ja saa olla surullinen, mutta siihen ei pitäisi jäädä jumiin, vaan suunnata eteenpäin. Nykyisin ymmärretään vähän liikaa sitä, kuinka paljon joku antautuu tunteidensa vietäväksi ja sitä kautta kokee olevansa esimerkiksi työkyvytön.
Professori Kaltiala vahvistaa Schugkin näkemykset yhteiskunnallisesta muutoksesta ja sen mielenterveyteen liittyvistä seurauksista. ... Kaltialan mukaan ilmiötä on pohdittu tutkimuskirjallisuudessa paljonkin. Tutkimusten mukaan ihmiset etsivät nykyisessä yksilökeskeisessä kulttuurissa merkitystä omasta mielestään.
– Se on ehkä vähän sellainen, upottava suo. Omasta mielestä ja yksilökeskeisyydestä ei löydykään niitä merkityksiä, jotka pitäisivät ihmistä pystyssä. Tämä johtaa ahdistumiseen ja loputtomaan vellomiseen, sanoo Kaltiala.
– Ylenpalttinen keskittyminen siihen, että niitä omia tunteita tarkkaillaan, ei välttämättä ole hyvä asia, huomauttaa Kaltiala.
Kaltiala puhui myös lääkäripäivillä samasta asiasta:
Liiallinen fokusoiminen yksilöön ja yksilöllisyyteen irrottaa vakauttavista yhteisöistä ja jaetuista todellisuuksista.
– Vanhemmuuden vastuun ja velvollisuuksien häivyttäminen, liiallisen vastuun sysääminen kehitysikäisille, kuuluisuuden kulttuuri ja tavallisesta halveksittavaa tekevä unelmähöttö johtavat siihen, ettei nuori tänä päivänä osaa eikä voi kiinnittää mitään identiteetin osa-aluetta, Kaltiala sanoi.
– On oltava kaikkea yhtä aikaa ja pysyttävä varautuneena hyppäämään kohti jotain vielä parempaa. Hidas kehitys kohti autenttista itseä vaihtuu salamannopeaksi itsen esittämiseksi alati tarkkailuvalmiudessa olevan sosiaalisen median foorumeilla.
Kuuluisuuden kulttuurin ja tavallisuuden halveksimisen ymmärrän tässä yhteydessä esimerkiksi niin, että nuorten haaveena on tyypillisesti Voice of Finland -kilpailun kautta pääseminen esiintyväksi laulajaksi, some-vaikuttajan ammatti tms. sen sijaan, että haluttaisiin lääkäriksi tai insinööriksi ja perheen isäksi tai äidiksi.
Psychology Today -lehden mukaan itsemurhien määrä korreloi positiivisesti yksin asumisen kanssa. Jo Emile Durkheim osoitti, että sosiaalisesti linkittyneet henkilöt tekevät vähemmän itsemurhia.
Rising individualism has also been implicated in suicide. For example, one study found that districts with rising rates of young male suicide also had the largest rise in the proportion of people living alone, as well as decreasing proportions of married people. This finding is consistent with the classic work of French sociologist Emile Durkheim, showing that socially embedded people had lower rates of suicide in comparison to the socially isolated. This social isolation can be piercingly painful.
Aiemmin traumaattisia kokemuksia käsiteltiin yhteisöissä:
Other researchers have linked increasing rates of post-traumatic stress disorder (PTSD) to social factors. Irish psychiatrist Dr. Patrick Bracken argues that the impact of traumatic events was historically cushioned by extensive social supports and healing communal rituals. For example, returning soldiers from the world wars were routinely treated as heroes by their families, their communities, and society as a whole. This was embodied in government programs, such as the creation of the Veterans Administration (VA), and the G.I. Bill. Since the Vietnam War, returning soldiers have been treated more equivocally, leaving many feeling ashamed, unappreciated, and abandoned. This may not be an ideal healing environment after a trauma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti