Toisaalta isät kokevat vanhemmuuden Suomessa hyvin uuvuttavana - samoin äidit. Nuorten miesten onnellisuus (päinvastoin kuin naisten tai vanhempien miesten onnellisuus) laskee oleellisesti kun he tulevat isäksi.
Tämänpäiväinen HS syyttää perheiden uupumuksesta yhteiskuntaa ja työpaikkoja. Todennäköisempi syy kuitenkin on suorituskeskeisyys perheessä tai huono verkostoituminen, kuten HS:n aiempi juttu selvästi osoitti:
Suomalaisvanhemmat ovat uupuneempia kuin useimmat muut vanhemmat.
Ties mitä pitää mukamas tehdä, että lapsesta tulee normaali”, sanoo kahden lapsen äiti Hanna.
Yhteensä 42:ta maata koskevassa vertailussa suomalaiset vanhemmat olivat seitsemänneksi uupuneimpia. Uupumukselle altistavat yksin pärjäämisen kulttuuri sekä suoritus- ja kilpailukeskeisyys... TUTKIMUKSESSA löytyi myös syy, joka altistaa vanhemmat uupumukselle. Se on kulttuurin yksilökeskeisyys, joka tarkoittaa väljiä sosiaalisia verkkoja ja oletusta siitä, että ihminen pärjää yksin ja pitää huolta itse itsestään. ”Tuloksista näkyy selvästi, että uupuneita vanhempia on keskimäärin enemmän yksilökeskeisissä maissa”
Yksilökeskeisyyttä pidetään nykyään suorastaan tieteellisenä maailmankuvana, vaikka ihminen on todellisuudessa metsästäjä-keräilijä ja hyvin yhteisöllinen eläin. Esimerkiksi taloustieteessä yksilön omistusoikeutta pidetään joskus suorastaan ihmisluonnon osana, vaikka metsästäjä-keräilijällä julkishyödykkeiden tuottaminen (riistan metsästys) on oleellisempaa kuin yksityinen omistus - tai ainakin siis miehillä. Naisillakin lasten hoito yhdessä lienee ollut aika merkittävää.
Todellisuudessa omistusoikeus on pikemmin kulttuurievoluution (institutionaalisen evoluution) luoma instituutio kuin myötäsyntyinen ihmisen ominaisuus. Maan ja sillä kasvavien kasvien ja siinä elävien eläimien omistaminen syntyi vasta maatalouden kanssa samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti