keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2021

Harrastaja-antropologin jorinoita #1 pakinasarja alkaa: Tarvitseeko jokainen ihminen oman hissin tai pääkallokokoelman?

Joittenkin mielestä ihminen on Homo Economicus ja toisten mielestä tasa-arvokone. Valkoiset ihmiset ovat keksineet tämmöiset jutut ja levittäneet näitä ajatuksia maailmaan. Hyvässä ja pahassa.

Oikeasti ihminen on metsästäjä, keräilijä ja pääkallon metsästäjä. Osittain kulttuurisena olentona ihminen kuitenkin venyy monenlaiseen muottiin. Liberalismilla ja valistuksella on paljon annettavaa mm. tieteelle, vaikka en skottilaisten 1700-luvun tutkijoiden ideoita ihmismielestä pidä kovin kurantteina. Joku latinan taitaja voisi luoda jonkun vaihtoehtoisen termin Homo Economicuksen tai Homo Sovieticuksen tapaan.

Parhaasta nimestä saa pienen palkinnon.

Pääkallon metsästys on nykyihmisestä ehkä hiukan tyly tapa. Mutta siihenkin liittyy joissain maissa HS:n mukaan tavallaan kaunis perinne että pääkallon metsästyksen sivutuotteena orvoksi jääneet lapset pääsevät pääkallonmetsästäjien heimon jäseniksi. Voisi kutsua jopa maahanmuuttajien integroimisen esiasteeksi. No tuo taisi olla jo hieman pahaa huumoria.
Erään uusguinealaisen heimon miehillä oli tapana kerran vuodessa lähteä eräänlaisella kirkkoveneellä - koko kylän veneellä - kaukaisiin maihin keräämään yhdessä pääkalloja kunkin "kirjahyllyyn". Kyseessä oli siis talkoot, vaikka pääkallot ehkä olivat yksityisiä. (Lähde: Robert Edgerton: Sick Societies.)

Toisaalta pääkallokoelma saattoi sijaita myös kylän kokoushuoneessa. Olla siis julkishyödyke. Ei jokainen ihminen tarvitsee omaa hissiä, henkilöautoa taikka pääkallokokoelmaa ministeri Li Anderssonia mukaellen - paitsi jos kyseessä on Veblenin hyödyke. Hissi kai harvoin on Veblenin hyödyke? Pääkallokoelma toisaalta yleensä on.

Käsite Veblenin julkishyödyke tulee mieleen - onkohan sellaista sanaa. Tarkoitan siis, että pääkallokoelman koolla koko heimo signaloi omaa "erinomaisuuttaan" toisille heimoille. Tähän uusguinalaisheimon tapaan liittyi perinne että viimeinen sana joka tapetun huulilta tuli annettiin nimeksi tappajan lapselle. Oletan että oli hyvä lähteä melko kauas - maahan jossa puhutiin jotain eri kieltä.

Ei kommentteja: