Mitigaatio-mallissa R-luku (=yhden kantajan keskimäärin tartuttamien ihmisten määrä) pysyy suurempana kuin 1 eli tartuntojen määrä lisääntyy:
- tartuntoja pyritään kuitenkin hidastaamaan niin paljon, että terveydenhoidon kantokykyä ei ylitetä.
- riskiryhmät eristetään.
- samaan aikaan pyritään saavuttamaan laumaimmuniteetti sitä kautta, että tauti edelleen leviää väestössä, mutta riskiryhmät säästyvät tartunnoilta.
- kun laumaimmuniteetti on saavutettu, riskiryhmien eristäminen voidaan lopettaa
Mitigaatio-malli ei kuitenkaan koronan tapauksessa toimi, koska tehohoitopaikkoja on kertakaikkiaan niin vähän, että kuolleita tulee paljon. Riskiryhmien lisäksi muissakin rymissä tehohoidon tarve on osoittautunut yllättävän suureksi. (Jonkun toisen epidemian osalta mitigaatio-malli on toimiva.)
Korea ja Kiina ovat sen sijaan päättäväisin toimin pysäyttäneet leviämisen kokonaan - Korea nopeammin ja Kiina kompastelujen jälkeen. R-luku on ajettu alle 1:n. Kiinassa se merkitsi totaalista eristämistä Wuhanin kaupungissa. Koreassa ja Singaporessa se merkitsi pehmeämpää mutta taitoa vaativaa ja päättäväistä toimintaa.
Länsimaissa esim. Wuhanin malli on herättänyt epäilyä. Mitä sitten kun eristäminen lopetetaan? Alkaako epidemia uudelleen, koska laumaimmuniteettia ei ole? Kysymys on tietysti aiheellinen, mutta Kiinan, Singaporen ja Korean hallinnot ovat kyeneet ratkaisemaan ongelman.
Pahimmissa tapauksissa kuten Wuhanissa on siis käytetty ensin totaalista eristämistä. Talous on pitkälti pysähtynyt, mutta tartunnat on saatu pysähtymään kokonaan. Niissä tapauksissa missä tilanne ei ole ehtinyt näin pahaksi on toimittu pehmeämmin, mutta taitoa ja resursseja on tarvittu paljon enemmän kuin eurooppalaisilla näyttäisi olevan:
Singaporessa ja Etelä-Koreassa on panostettu merkittävästi tartuntojen tunnistamiseen ja altistuneiden eristämiseen. Ihmisiä on testattu massiivisesti. Lisäksi tarunnan saajien koko tartunnan aikainen sosiaalinen historia ja liikkuminen selvitetään GPS:n ja haastattelujen avulla, jotta tartunnan kantajiin altistuneet voidaan identifioida ja testaukset voidaan kohdentaa ensimmäiseksi altistuneisiin. Tartunnan antajien tiedot ja liikkeet on saatavilla webbisovelluksen katta, joten kansalaiset voivat tunnistaa itse altistumisensa. Tartunnan kantajan nimi on poistettu, mutta käytännössä identiteetti on selvitettävissä helposti. Yksityisyys on uhrattu suurempien asioiden vuoksi.
Koska tartunnan saaneet on onistuttu eristämään, muun yhteiskunnan toiminta voi jatkua ja taloudellinen haitta on melko pieni. Malli vaatii rajojen valvontaa, kunnes tapausmäärät muualla maailmalla laskevat esimerkiksi laumaimmuniteetin syntymisen kautta tai kun rokote saadaan kehitettyä.
Euroopan maista Ranska ja Espanja ainakin pyrkivät oppimaan Koreasta, Kiinasta ja Singaporesta - muut maat näyttäisivät valinneen mitigaatiomallin - tai pikemmin toimivat päättämättömästi.
"[Suomessa] annetaan taudin levitä ja hidastetaan sitä sen verran, kun talous yhtäältä ja terveydenhuolto toisaalta kestää. R0-luku määrää tartunnansaajien määrän. Tieteellisiin lähteisiin perustuva kuolleisuus koko väestöstä tällä strategialla on 2,5 tuhatta - 25 tuhatta, ellei terveydenhuolto ylikuormitu ja viisinkertainen määrä vakavasti sairastuneita. Tämä on raskas reitti ja pysäyttää yhteiskunnan vuorovaikutuksen puoleksi-puoleksitoista vuodeksi. Strategia johtaa vapaassa tilanteessa laumasuojaan vasta, kun noin 60-70% väestöstä on sairastunut." (Lähde 2.)
Toisin sanoen kuolleita tulee 20 000 - 100 000, mikäli vakavasti sairastuneita ei saada tehohoitoon. THL on väittänyt worst case scenarion olevan 3000 kuollutta.
PS. Jokainen voi katsoa ikkunasta ulos, toimiiko sosiaalinen eristäminen kuinka hyvin. Tai mennä lähikauppaan perjantaina töiden jälkeen.
Lähteitä:
1. Coronavirus: The Hammer and the Dance
2. Tulevaisuuden tutkija Risto Linturin Facebook päivitys.4. Osmo Soinivaara, Mitä tehdään kuukauden lopulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti