Arman Pohjantähden alla - romanit

Eilinen Arman Pohjantähden alla - romanit oli loistava, vaikka siinä toki oli jonkun verran poliittista korrektiuttakin. Ohjelmassa haastateltiin muutamia romaneja - ilmeisesti osa oli jonkinlaisia romanien vaikuttajayksilöitä. Nämä puhuivat kerrankin varsin avoimesti mitkä asiat ovat romaneille tabuja .

Avioliitto on romanien ykköstabu, josta ei ole kunniallista puhua. Tyttö ja äiti eivät keskustele seksuaalisuudesta keskenään. Seurustelu on häveliäisyyden piiriin kuuluva asia ja poikaystäviä ei virallisesti ole olemassa. Vanhemmille ei kuulu kertoa tytön karkaamisesta miehen luo mitään kuin vasta jälkeenpäin. Kun tyttö lähtee, tytön sisko kertoo asiasta vanhemmille seuraavana päivänä. Muutaman päivän kuluttua karannut tyttö/nainen soittaa vanhemmilleen, jotka kysyvät, mihin sukuun tyttö on mennyt. Vanhemmat hyväksyvät yleensä tyttärensä valinnan, mutta eivät automaattisesti eivätkä välttämättä välittömästi. 

Kahdelta mieheltä kysyttiin ohjelmassa, ovatko he naimisissa. Vastaus oli "ei voi kertoa"

Romanien avioliittoinstituution erikoisuudet eivät ole uutta tietoa ja Kansankokonaisuus on kertonut asiasta useissa kirjoituksissa aiemmin, mutta oleellista että romanit kertovat tabuistaan julkisesti itse. Yleisesti on ollut siis tiedossa mm. seuraava . (Lähde: Pentikäinen et al, Suomen Kulttuurivähemmistöt)

"Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi."

Joku vanha tv-ohjelma kertoi: "Romaniperheen isä kuolee. Astiat rikotaan, lakanat revitään, huonekalut tuhotaan" (Lähde tarkistamatta).

Kausi 2. Jakso 1/10. Suomen romanit. Illan dokumentissa Arman tutustuu romanien vaiettuun kulttuuriin, missä kunnia ja häpeäkäsitteet määräävät mistä saa puhua ja miten tulee pukeutua. Millainen asema Suomen romaneilla on nykypäivänä, millaisia ongelmia ja ennakkoluuloja he kohtaavat yh...

Vastaus Tere Sammallahdelle: Lasten hankinta ja kasvattaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa

Lapsettomuudesta kärsivä nainen vaatii Helsingin Sanomissa, että Lapsettomuushoidoista johtuvat poissaolot tulisi säätää palkallisiksi vapaiksi.

Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti toteaa twitterissä:

Tulonsiirtoyhteiskunnassa ei vaikuta olevan rajaa sille, mitä kaikkea voi vaatia "jonkun muun" maksettavaksi. Vaikka sympatiani ovat tahdonvastaisesti lapsettoman puolella, niin johonkin se raja on kestävyysvajeen puitteissa vedettävä. 

Kommentti on varsin kyseenalainen. Lasten saamisen positiiviset ulkoisvaikutukset koko yhteiskunnalle ovat merkittävät. Näin on erityisesti Suomessa, missä syntyvyys on romahtanut, mutta koko eläkejärjestelmä perustuu siihen, että nuoremmat sukupolvet maksavat suurimman osan eläkeikäisten toimeentulosta.

Hyvin harva muu asia kuin lapsien hankkiminen ja lasten kasvattaminen ansaitsee yhtä lailla yhteiskunnan - ja kanssaihmisten - kaikkinaisen tuen. Sammallahden harha-ajatus on tyypillinen nyky-yhteiskunnassa. Mutta kun väite tulee noinkin merkittävässä asemassa olevalta henkilöltä, se tuntuu oudolta.


Lasten hankinta nähdään nykykeskustelussa usein harrastusmaisena toimintana. Lainaan Anitra Suopajärveä, jonka kanssa usein keskustelen lapsettomuus-kysymyksestä:

Harrastusmaistuminen on sitä että lasten tuottamista ei hahmoteta lähtökohtaisesti yhteiskunnan kannalta arvokkaana kuten vaikkapa verojen maksaminen tai asevelvollisuuden suorittaminen, vaan enemmän koiran omistamisen tyyppisenä toimintana. Käytännössä koko (hyvinvointi)yhteiskunta lakkaa kuitenkin olemasta ilman lasten hankintaa.

Lapsiperheiden arkea ei välttämättä ymmärretä, koska sitä ei nähdä:

Lapsettomat aikuiset eivät juuri ole tekemisissä lasten kanssa koska kaikki sellaiset tapahtumat ja paikat joita ei ole nimenomaisesti tarkoitettu lapsille on yleensä tarkoitettu käytännössä vain aikuisille niin että lapsia oudoksutaan ja lapset koetaan niissä häiriöksi. Tämä aiheuttaa lapsista vieraantumista niin että lapsen hankkiminen voi tuntua ajatuksena samalla tavalla "ufolta" kuin useimmista tuntuisi nykyään vaikkapa lehmän hankkiminen. Tämä lisää samalla lastenhankinnan kustannuksia, koska usein koetaan että lapsen vanhemmalla ei ole muuta sosiaalista elämää kuin perhe ja työ.

Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch onkin todennut:

Lasta kasvattavien aikuisten keskeinen kansantaloudellinen panos tulisi tehdä näkyvämmäksi. 

Tämän postauksen tarkoitus ei ole sinänsä puhua uusien tulonsiirtojen puolesta tai ottaa kantaa lapsettomuus-hoitojen korvaamiseen. Palattakoon siihen kysymykseen toisaalla. Kysymys on oleellisesti vanhemmuuden arvostuksesta.

Tere Sammallahdelle vastaisin: lapsien hankkimisen edistäminen yhteiskunnan tuella on vähintään yhtä mielekästä kuin yhteiskunnan maksama vanhustenhoito tai yleinen terveydenhoito. 

Lapsiperheitä tai lapsettomuushoitoon hakeutuvia ei tulekaan tukea siksi, että kokee sympatiaa tai empatiaa heitä kohtaan, vaan siksi että lapsiperheet tuottavat oleellisesti julkishyödykettä nimeltä hyvinvointiyhteiskunta.

Venäjä on muuttumassa Spartan ja Preussin kaltaiseksi militarisoiduksi valtioksi

Samaan aikaan kun Suomessa laki sallii miesten mennä siviilipalvelukseen, perinteinen vihollisemme on muuttumassa Spartan tai Preussin kaltaiseksi militarisoiduksi valtioksi. Siviilipalvelus "vakaumuksellisista syistä" edustaa eilispäivän ajattelua. Uudessa maailmantilanteessa siviilipalvelus näyttäytyy lähinnä vastuuttomana vapaamatkustamisena tai narsistisena itseilmaisuna.

Verkkouutiset kertoo Viron ulkomaantiedustelun raportista: 

"Raportti varoittaa venäläistä yhteiskuntaa militarisoitavan yhä voimakkaammin, koska Kreml pitää sotilaallista konfliktia lännen kanssa enää ajan kysymyksenä.

– Venäjän johto itse asiassa uskoo sodan länttä vastaan jo alkaneen. Sitä käydään aluksi informaation maailmassa ja kolmansien maiden maaperällä. Venäjä esimerkiksi näkee sotilaallisen interventionsa Syyriaan USA:n vastaisen eteläisen rintamalohkon vahvistamisena, ei erillisenä operaationa. Samaan tapaan myös Ukrainan tapahtumat nähdään lähinnä yhtenä Venäjän ja USA:n suuren vastakkainasettelun episodina, raportissa arvioidaan.

– Venäjän johto katsoo tämän näennäissodan edellyttävän koko yhteiskunnan ja sen kaikkien voimavarojen mobilisointia. Väestön valmistaminen sotaan ja resurssien keskittäminen ovat näkyvästi käynnissä useilla osa-alueilla reservien liikekannallepanon vahvistamisesta, aluepuolustusyksiköiden perustamisesta ja patrioottisesta kasvatuksesta massiivisiin propaganda- ja tiedusteluponnistuksiin, Viron ulkomaantiedustelu toteaa.

Pelottelemalla kansalaisiaan sodan uhalla Venäjän johto pyrkii raportin mukaan myös ohjaamaan ihmisten huomiota pois maan sisäisistä poliittisista sekä oikeusjärjestelmään, talouteen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyvistä epäkohdista ja ongelmista.
...

Marranin mukaan Venäjän johto vastustaa demokraattista maailmanjärjestystä aktiivisesti ja aggressiivisesti, mikä muodostaa merkittävän uhan myös Viron turvallisuudelle.

– Yhdelläkään Naton jäsenmaalla Euroopassa ei esimerkiksi ole ohjusjärjestelmiä, jotka olisivat verrattavissa lyhyen kantaman Iskander-ohjuksiin, joita Venäjä on sijoittanut Viron ja Liettuan rajojen läheisyyteen, hän sanoo.

Vaikka Viroon tai muuhun Nato-maahan kohdistuvan Venäjän hyökkäyksen todennäköisyys on tällä hetkellä matala, tilanne saattaa Marranin mukaan muuttua nopeasti. Niin voisi tapahtua, vaikka taustalla olisi Venäjän ja lännen vastakkainasettelun kärjistyminen missä tahansa muussa maailmankolkassa.
– Venäjä saattaa päätyä ennaltaehkäisevään sotilaalliseen offensiiviin Baltian alueella, jopa silloin, jos se ennakoi konfliktin eskaloitumisen tapahtuvan jollakin muulla alueella, hän toteaa."

Militarisoitunut valtio ei ole vain varautunut sotaan, vaan sota ja sotaan valmistautuminen muuttuu sen olemassaolon edellytykseksi. Talous investoi kulutushyödykkeiden sijasta aseisiin. Kansa manipuloidaan odottamaan hallitukselta toimia Venäjän kunnian palauttamiseksi. Krimin valtaus opetti Putinille, että moinen kansan odotusten manipulaatio on mahdollista, mutta vaatii jatkuvasti uusia aluevaltauksia tms. agressiivisia toimia.
Militarisoitunut valtio ei välttämättä ole mikään heikko valtio. Liiankin usein saa kuulla, miten Venäjä on taloutensa kehittymättömyyden takia Kiinaa paljon merkityksettömämpi maa. Näin ei välttämättä ole. Venäjällä on maailman voimakkaimmat tai toiseksi voimakkaimmat ydinaseet, joita Venäjä on mahdollisesti valmis käyttämään, ja armeijaa on modernisoitu. Aikoinaan Preussi ei ollut vain Euroopan militarisoiduin valtio, vaan myös sivistysvaltio, joka militarisoituessaan myös yhtenäisti kansan, loi sosiaaliturvan ja yhtenäisti lopulta koko Saksan.
Toinen vaihtoehto toki on, että militarisaatio on vain Venäjän rappioon liittyvää lopun ajan korinaa. Sekään skenaario ei ole välttämättä Suomen kannalta hyvä. Siinäkin skenaariossa Venäjä ehtii vielä käydä useamman naapurinsa kimppuun joko sotillaallisesti tai painostamalla naapurinsa alistumaan.

USA:n strateginen hämäryys

Transatlanttisia suhteita painottavalle USA:n potentiaalinen vetäytyminen Euroopasta olisi painajainen. Olisimme aika pitkälti Venäjän armoilla.

Kylmän sodan ajan politiikka perustui voimakkaasti USA:n sitoutumiseen viidenteen artiklaan eli liittolaisten puolustamiseen. Sekä Obaman että Trumpin politiikka ovat Euroopassa osittain näyttäytyneet tämän sitoutumisen laimentumiselta. Trump erityisesti on puhunut hyvin ristiriitaisesti USA:n suhteesta Natoon.

Ulkopoliittisen Instituutin johtaja Mika Aaltola kirjoittaa kirjassaan mielenkiintoisella tavalla USA:n muuttuneesta linjasta. Euroopan moraalikadon ratkaiseminen tuntuu olevan yksi päämäärä muuttuneessa politiikassa. Eurooppa on suhtautunut USA:han kuin 40 vuotias peräkammarin ikiteini vanhempiinsa.