SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kirjoittaa blogillaan:
"Kun nyt katsoo kuusi vuotta taaksepäin, on helppo ihmetellä, miksi palkkoja on jatkuvasti korotettu samalla kun talous supistuu tai junnaa paikallaan. Palkoista sovitaan kuitenkin aina katsoen eteenpäin. Kuten todettu, sopimuksia tehdessä edessä on aina ollut näkymä valoisasta tulevaisuudesta....
Jälkiviisaana voikin argumentoida 2010-luvun palkkapolitiikan epäonnistuneen, mutta jälkiviisaus onkin paljon helpompaa kuin reaaliaikainen päätöksenteko. Palkanmuodostuksen epäonnistumisen syy ei nähdäkseni ollut palkanmuodostuksen instituutioissa tai päätöksentekijöissä, vaan päättäjien käytössä olevassa informaatiossa. 2010-luvun huono talouskehitys tuli yllätyksenä kaikille päättäjille."
Sama ilmiö oli Neuvostoliitossa. Informaatiota ei aina ollut tarpeeksi koko kansantalouden keskitettyyn suunnitteluun. Pitkään ajateltiin että vika ei ole instituutioissa - resurssien keskitetyssä hallinnassa - vaan informaation laadussa. Mutta lopulta nähtiin että primääri ongelma ei ollut siinä että informaation laatu oli huono vaan siinä että tuotannon määrä ja palkkataso suunniteltiin keskitetysti.
Markkinat luovat kyllä informaatiota hintajärjestelmän kautta, jos markkinoiden annetaan toimia. Mutta se on aika toisenlaista informaation keräämistä kuin Neuvostoliiton - tai keskitetyn palkkamallin - tarvitsema informaation kerääminen.
Joten vaikka nostan hattua sinänsä tästä ulostulosta, lienee Kaukorannan johtopäätös kuitenkin väärä.
PS. Oikeastaan on aika mielenkiintoinen kysymys mihin tällainen järjestö, jolla ei ole enää mitään rakentavaa tehtävää yhteiskunnassa, mutta runsaasti tuottavaa varallisuutta, suuntaa toimintansa. Varallisuus perustuu suurelta osin asuntotukijärjestelmään, jolla tuotetaan suuria voittoja asuntosijoittajille. Arvaan että SAK:n rooli voisi olla tällaisten tehottomien järjestelmien pönkittäminen ja ideologisten perustelujen konstruoiminen näiden rakenteiden avuksi.
"Kun nyt katsoo kuusi vuotta taaksepäin, on helppo ihmetellä, miksi palkkoja on jatkuvasti korotettu samalla kun talous supistuu tai junnaa paikallaan. Palkoista sovitaan kuitenkin aina katsoen eteenpäin. Kuten todettu, sopimuksia tehdessä edessä on aina ollut näkymä valoisasta tulevaisuudesta....
Jälkiviisaana voikin argumentoida 2010-luvun palkkapolitiikan epäonnistuneen, mutta jälkiviisaus onkin paljon helpompaa kuin reaaliaikainen päätöksenteko. Palkanmuodostuksen epäonnistumisen syy ei nähdäkseni ollut palkanmuodostuksen instituutioissa tai päätöksentekijöissä, vaan päättäjien käytössä olevassa informaatiossa. 2010-luvun huono talouskehitys tuli yllätyksenä kaikille päättäjille."
Sama ilmiö oli Neuvostoliitossa. Informaatiota ei aina ollut tarpeeksi koko kansantalouden keskitettyyn suunnitteluun. Pitkään ajateltiin että vika ei ole instituutioissa - resurssien keskitetyssä hallinnassa - vaan informaation laadussa. Mutta lopulta nähtiin että primääri ongelma ei ollut siinä että informaation laatu oli huono vaan siinä että tuotannon määrä ja palkkataso suunniteltiin keskitetysti.
Markkinat luovat kyllä informaatiota hintajärjestelmän kautta, jos markkinoiden annetaan toimia. Mutta se on aika toisenlaista informaation keräämistä kuin Neuvostoliiton - tai keskitetyn palkkamallin - tarvitsema informaation kerääminen.
Joten vaikka nostan hattua sinänsä tästä ulostulosta, lienee Kaukorannan johtopäätös kuitenkin väärä.
PS. Oikeastaan on aika mielenkiintoinen kysymys mihin tällainen järjestö, jolla ei ole enää mitään rakentavaa tehtävää yhteiskunnassa, mutta runsaasti tuottavaa varallisuutta, suuntaa toimintansa. Varallisuus perustuu suurelta osin asuntotukijärjestelmään, jolla tuotetaan suuria voittoja asuntosijoittajille. Arvaan että SAK:n rooli voisi olla tällaisten tehottomien järjestelmien pönkittäminen ja ideologisten perustelujen konstruoiminen näiden rakenteiden avuksi.
1 kommentti:
Jahas joku muu sanoi saman kuin minä Liberassa. http://www.libera.fi/blogi/sak-ja-miksi-suunnitelmatalous-ei-toimi-tyomarkkinoilla/
"Mutta johtopäätös on aivan uskomaton. Tietenkin vika on instituutioissa. Keskitetyissä palkkaneuvotteluissa on aina käytössä liian vähän ja väärää informaatiota. Tämä on ilmeistä silloin kun tapahtuu yllättävä suhdannekäänne. Mutta keskitetty järjestelmä toimii väärän ja puutteellisen tiedon varassa silloinkin, kun talous kehittyy ennustetusti.
Ongelmaa voidaan valaista tarkastelemalla lähes mitä tahansa muita markkinoita kuin työmarkkinoita. Millään muilla markkinoilla ei ole ollut ongelmia sopeutua huonoon suhdannekehitykseen. Missään ei ole näkynyt röykkiöittäin myymättä jääneitä avaimenperiä, juustoja, autoja, leivinpaperia, sohvia, mattoja, lamppuja, kenkiä, televisioita, kirjahyllyjä, veitsiä tai kattiloita.
Kaikkien näiden myyjillä ja ostajilla on ollut käytössään täsmälleen sama väärä suhdannetieto kuin palkkaneuvottelijoilla. Silti työmarkkinoilla vallitsee suurtyöttömyys ja muista hyödykkeistä ei ole ylitarjontaa.
Erona on se, että näiden hyödykkeiden hinnat muodostuvat markkinoilla useiden myyjien ja ostajien monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Kaikki osapuolet tekevät kauppaa käytössään olevan informaation pohjalta. He muuttavat käyttäytymistään heti kun saavat uutta tietoa. Jokainen ostaja ja myyjä pelaa omilla rahoillaan, joten kannustimet tehdä hyviä päätöksiä ovat kunnossa. Näin uusi tieto leviää nopeasti markkinoilla, hinnat ja määrät sopeutuvat eikä pitkäaikaista ylitarjontaa synny."
Lähetä kommentti