Loistava analyysi Suomen turvallisuuspolitiikasta Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen kabinettipäällikkö Juho Romakkaniemeltä.
Voi täysin yhtyä Romakkaniemen huoleen:
Historian käännekohdat havaitaan vasta jälkeenpäin. Itse pelkään, että elämme keskellä sellaista. Suomi voi onneksi päättää miten se asemoituu ja varautuu ehkä levottomampaan aikakauteen kuin vielä vaikkapa viisi vuotta sitten toivoimme. ”Puolueettomuuspolitiikasta” puhuminen tänä päivänä on sisällötöntä. Ratkaisut menneisyyden maailmasta eivät toimi eri ajassa.
... Meillä on tuo mahdollisuus [mennä Natoon] ollut auki nyt 25 vuotta. Onko se vähitellen sulkeutumassa? En tiedä.
Romakkaniemi tarkoittaa jutun perusteella käännekohdalla sitä, että Suomi on 25 vuotta jahkaillut turvatakuiden hankkimisen kanssa ilman näkyvää haittaa. Mutta on mahdollista, että nyt on jo ajauduttu käännekohtaan, mistä ei enää ole paluuta tai ainakin ollaan kovaa vauhtia ajautumassa siihen käännekohtaan:
Olemme auttamatta menossa Venäjän syliin eli Venäjän lakeijavaltioksi.
Puhtaasti omaa syytämme. Tai siis myöntyvyyspoliitikkojen ja heidän äänestäjiensä omaa syytä:
samat myöntyväisyyspolitiikan kannattajat, jotka vasta sanoivat, että Nato-jäsenyydelle ”ei ole tarvetta”, ovat viime ajat sanoneet, että nyt on niin jännitteinen aika, ettei voi liittyä. Ilmeisesti heidän ajattelussaan tarve lopulta tuli – ja mahdollisuus samalla meni.
Voi täysin yhtyä Romakkaniemen huoleen:
Historian käännekohdat havaitaan vasta jälkeenpäin. Itse pelkään, että elämme keskellä sellaista. Suomi voi onneksi päättää miten se asemoituu ja varautuu ehkä levottomampaan aikakauteen kuin vielä vaikkapa viisi vuotta sitten toivoimme. ”Puolueettomuuspolitiikasta” puhuminen tänä päivänä on sisällötöntä. Ratkaisut menneisyyden maailmasta eivät toimi eri ajassa.
... Meillä on tuo mahdollisuus [mennä Natoon] ollut auki nyt 25 vuotta. Onko se vähitellen sulkeutumassa? En tiedä.
Romakkaniemi tarkoittaa jutun perusteella käännekohdalla sitä, että Suomi on 25 vuotta jahkaillut turvatakuiden hankkimisen kanssa ilman näkyvää haittaa. Mutta on mahdollista, että nyt on jo ajauduttu käännekohtaan, mistä ei enää ole paluuta tai ainakin ollaan kovaa vauhtia ajautumassa siihen käännekohtaan:
Olemme auttamatta menossa Venäjän syliin eli Venäjän lakeijavaltioksi.
Puhtaasti omaa syytämme. Tai siis myöntyvyyspoliitikkojen ja heidän äänestäjiensä omaa syytä:
samat myöntyväisyyspolitiikan kannattajat, jotka vasta sanoivat, että Nato-jäsenyydelle ”ei ole tarvetta”, ovat viime ajat sanoneet, että nyt on niin jännitteinen aika, ettei voi liittyä. Ilmeisesti heidän ajattelussaan tarve lopulta tuli – ja mahdollisuus samalla meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti