Älykkyydellä on merkitystä

Aiheesta enemmän tässä.

Naisryhmä toimii huonommin kuin sekaryhmä tai miesten muodostama ryhmä

HS referoi tutkimusta jonka mukaan naisryhmä toimii huonommin kuin sekaryhmä tai miesten muodostama ryhmä. Tarkemmin sanoen yhteistyö toimii huonommin naisryhmässä kuin muissa ryhmissä.

MIESTEN JA NAISTEN aivot toimivat keskenään eri tavalla, kun he tarttuvat yhteistyötä vaativaan tehtävään, selvisi Stanfordin yliopiston tutkimuksessa.

Vanhastaan tiedettiin, että sukupuoli vaikuttaa tapaan, jolla yhteistyötä tehdään. Nyt eroja onnistuttiin osoittamaan aivotoiminnan tasolla.

KOKEESSA 222 koehenkilöä jaettiin pareiksi, joille annettiin kaksi nappia ja yhteinen tehtävä: kun tietokoneen näytölle ilmestyy merkki, kummankin tulee painaa omaa nappiaan yhtä aikaa. Tässä piti onnistua puhumatta.

Kukin pari sai parantaa tulostaan 40 yrityksen verran. Tehtävän aikana osapuolten aivotoimintaa seurattiin tarkoitukseen tehdyllä skannerilla.

PARHAITEN tehtävästä suoriutuivat mies- ja sekaparit, tutkimuksessa selvisi. Nämä parit onnistuivat synkronoimaan napinpainallukset keskimäärin lähemmäksi toisiaan kuin naiskaksikot.

Tehtävän aikana miesten ja naisten aivotoiminnasta piirtyi keskenään erilaisia kuvioita. Sukupuoli siis vaikutti siihen, miten ihmisen aivot yhteistyöhön tarttuivat.

Naisten ja miesten yhteistoiminnan eroja on tutkittu jo aiemminkin melko runsaasti.

Previous behavioral studies have found that women cooperate more when they're being watched by other women; that men tend to cooperate better in large groups; and that while a pair of men might cooperate better than a pair of women, in a mixed-sex pair the woman tends to be more cooperative.

Mielenkiintoista on myös se, että miesten yhteistyö liittyy nimenomaan ryhmien väliseen kilpailuun.

Evolutionary scientists argue that human cooperation is the product of a long history of competition among rival groups. There are various reasons to believe that this logic applies particularly to men. In three experiments, using a step-level public-goods task, we found that men contributed more to their group if their group was competing with other groups than if there was no intergroup competition. Female cooperation was relatively unaffected by intergroup competition. These findings suggest that men respond more strongly than women to intergroup threats. We speculate about the evolutionary origins of this gender difference and note some implications.

Ilmiötä kutsutaan termillä male-warrior hypothesis.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan naisjohtajista pidetään enemmän kuin miesjohtajista - tosin naiset ovat keskimäärin huomattavasti tyytymättömämpiä sekä naisjohtajiin että miesjohtajiin kuin miehet. Toisaalta naisten ja miesten erot johtamistyylissä liittyvät konfliktien luonteeseen. Mikäli konflikti on ulkoryhmän kanssa, miesjohtajuus toimii paremmin. Ja päinvastoin jos konfliktit ovat ensi sijassa ryhmän sisällä, naisjohtajuus toimii paremmin,

This experiment investigated potential gender biases in the emergence of leadership in groups. Teams played a public-goods game under conditions of intra- or intergroup competition. We predicted and found a strong preference for female leaders during intragroup competition and male leaders during intergroup competition. Furthermore, during intragroup competition, a female leader was more instrumental than a male leader in raising group investments, but this pattern was reversed during intergroup competition. These findings suggest that particular group threats elicit specific gender-biased leader prototypes. We speculate about the evolutionary and cultural origins of these sex differences in the emergence of leadership.

100 vuotta DNA:n löytäjä Francis Crickin syntymästä - myös Crick oli ns. roturealisti

Nobel-palkittu DNA:n löytäjä James Watson menetti tunnetusti työnsä vuonna 2007 todettuaan, että mustien ja valkoisten välillä on äo-ero. Wikipedian mukaan hän totesi:

"[I am] inherently gloomy about the prospect of Africa [because] all our social policies are based on the fact that their intelligence is the same as ours—whereas all the testing says not really. 

[Despite the desire that all human beings should be equal] people who have to deal with black employees find this not true." 

Tiedetoimittaja Steve Sailer osoittaa nyt, että myös Watsonin työtoveri ja toinen Nobel-palkittu DNA:n löytäjä Francis Crick oli ns. roturealisti. Hän puolusti 70-luvulla aktiivisti psykologi Arthur Jensenin oikeutta tehdä tutkimusta sen kysymyksen ratkaisemiseksi, ovatko mustien ja valkoisten äo-erot geneettisiä vai ympäristötekijöistä johtuvia.

I have formed the opinion that there is much substance to [Berkeley psychologist Arthur] Jensen’s arguments. In brief I think it likely that more than half the difference between the average I.Q. of American whites and Negroes is due to genetic reasons, and will not be eliminated by any foreseeable change in the environment. Moreover I think the social consequences of this are likely to be rather serious unless steps are taken to recognize the situation. While any present conclusions are tentative, it seems likely that the matter could be largely resolved if further research were carried out.

Crickin syntymästä tulee huomenna 100 vuotta.

Suurelle yleisölle on Suomessakin varmasti epäselvää, että itse äo-erot eivät ole kiistanalaisia vaan nimenomaan se ovatko erot geneettisiä vai ei. Referoin Sailerin toista artikkelia vuodelta 2008:

Vasemmistolainen äo-tutkija James R. Flynn havaitsi aikoinaan, että vuosien mittaan kansakuntien keskimääräinen äo-taso nousee. Ilmiötä alettiin kutsua Flynnin efektiksi. Monet älykkyystutkimukseen kriittisesti suhtautuvat ovat väittäneet, että Flynnin efekti osoittaa, ettei äo kerro juuri mitään oleellista ihmisen kognitiivisista kyvyistä ja toisaalta että väitteellä rotujen välisistä älykkyseroista ei ole mitään katetta.

Mielenkiintoista on havaita että Flynn ei itse kannata kumpaakaan johtopäätöstä - ainakaan enää. Hänen mukaansa äo on hyvä mittari ihmisen kognitiiviselle kyvyille ja että mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on noin 10 pisteen ero äo:ssa.

Flynn toki vasemmistolaisena tutkijana toivoo että joskus pitkän ajan kuluttua rotujen väliset äo-erot kapenisivat nollaksi. Mutta vahvaa näyttöä siitä että näin olisi ainakaan nopeasti tapahtumassa ei ole. Kuitenkin - kuten Flynn ja Charles Murray ovat viime aikoina osoittaneet - tiettyä kaventumista mm. USA:n valkoisten ja mustien äo-eroissa on tapahtunut.

Yhteistoiminta kehittyy: Formula 1 Pit Stops 1950 & Today

Suomen elinkaari?

Kauan yritysmaailmassa eläneenä olen tajunnut että yrityksillä on elinkaari: yrityksen alkutaivalta leimaa jokin etu, kuten korkea innovaation taso ja/tai yhteen hiileen puhaltaminen ja/tai yhtiön perustajan vahva persoona. Jossain vaiheessa etu menetetään ja syntyy kriisi tai alkaa hidas kuihtuminen. Joskus kriisi johtaa niin vahvaan kriisitietoisuuteen omistajien tai johdon keskuudessa, että kriisiä aletaan yhteistoimin korjata ja ongelma ratkaistaan. Yritys saa lisäaikaa. Mikäli kriisin tai kuihtumisen ongelmaa ei ratkaista, yritys alkaa vähentää työntekijöitä ja lahjakkain ja yritteliäin osa äänestää jaloillaan. Lopulta yritys tuhoutuu.

Valtioilla näyttää niilläkin olevan elinkaari, missä mahdollisen alkuinnostuksen jälkeen ajaudutaan kriisiin. Suomen ensimmäisen tasavallan alkuinnostus ensi päivästä sisälsi inherentin ongelman. Alkuinnostus koski vain valkoista väestönosaa. Luokkaristiriidan ongelma oli johtaa koko itsenäisyyden menettämiseen, mutta ongelma ratkaistiin Väinö Tannerin ja Kyösti Kallion kaltaisten poliitikkojen nerokkuuden ja siviilirohkeuden ansiosta.

Sodan jälkeinen toinen tasavalta aloitti elämänsä hävityn sodan raunioista. Toisaalta yhteiskuntaa leimasi voimas asevelihenki. Neuvostoliiton tukema äärivasemmisto uhkasi toki yhteen hiileen puhaltamista, mutta yhteenhiileen puhaltamisen taso oli todennäköisesti 1944 huomattavasti vahvempi kuin vuonna 1918. Kaikesta huolimatta siitä oli hyvä jatkaa.

Tällä hetkellä yhteenhiileen puhaltaminen on menetetty. Vaaleissa pärjää se puolue, joka on ottanut vähiten vastuuta Suomen asioista edellisen neljän vuoden aikana. Vihreät ja SDP ovat oppinsa saaneet PS:n jytkyvoitosta. Vaalit voitetaan äärimmäisen populistisella politiikalla. Presidentinvaalit taas voittaa henkilö, joka on taitava poliitikkojen tylyttäjä.

Presidentinvaaleissa siirryttiin suoraan kansanvaaliin suurin toivein uskoen demokratian vahvistumiseen. Seurauksena on ollut valittujen presidenttien tason romahdus.

Talouselämässä elinkaarensa loppuun tulevat yritykset eivät ole ongelma paitsi korkeintaan paikallisesti. Ne yritykset, jotka menettävät etunsa, tuhoutuvat ja korvautuvat uusilla. Valtioiden tapauksessa ongelma on suurempi.

Organisaatioiden ongelmat ovat tyypillisesti sekä sisäisiä että ulkoisia. Sisäiset ongelmat (esim. heikentynyt innovaatiokyky tai yhteen hiileenpuhaltaminen) estävät organisaatiota ratkaisemasta ulkoisia ongelmia.

USA:n ongelma on uskoakseni globalisaation aiheuttama keskiluokan aseman nopea heikkeneminen ja eliitin haluttomuus tarttua ongelmaan, koska vapaiden markkinoiden edut ovat eliitin mielestä niin ilmeiset. Ne ovatkin globaalisti tarkasteltuna ilmeiset. Köyhät maat pääsevät taloudellisesti jaloilleen, mutta samaan aikaan USA:n keskiluokan köyhtyminen heikentää USA:n - maailman tärkeimmän maan - vakautta. Trumpin ja Sandersin nousu uhkaa itseasiassa koko maailman vakautta. Erityisesti Itä-Euroopan turvatakuut ovat vaarassa.

Suomen ulkoisia ongelmia ovat

a) suomalaisten yritysten ja työvoiman kohtaama voimakas kilpailu globaaleilla markkinoilla,
b) Venäjän uhka ja
c) hallitsematon pakolaistulva kognitiivisesti tai kulttuurisesti ongelmallisista kehitysmaista

Sisäisiä ongelmia on monia, mutta kansalaisten luottamuksen voimakas alentuminen poliittisen eliittiin on suurin ongelma. Ongelma heijastuu pölhöpopulistisen politiikan nousuna. SDP:n johtoon nousi ay-propagandisti ja vihreiden johtaja siirtyy tekemään populistista politiikka - kannatus on taattu. Uussuomettuminen etenee voimakkaasti poliitikkojen keskuudessa. Presidentillä ei ole rohkeutta ottaa vastuuta Nato-kysymyksessä.

Suomen ongelmia ei tulla todennäköisesti ratkaisemaan, vaan keskiluokka (nuoret koulutetut tai yrittelijäät) alkavat äänestää jaloillaan. Suomi köyhtyy ja ajautuu poliittisesti Venäjän sfääriin. Peräkammarin pojat (Putinia ihailevat äärioikeistolaiset ja muut luuserit), peräkammarin tytöt (yliopistolla keikkuvat yhteiskuntatieteen opiskelijat ja tuilla elävä yksinhuoltajaporukka) ja vanhaa kulta-aikaa haikaileva keski-ikäinen porukka ja eläkeläissakki jää. Keskiluokan tilalle saadaan muslimimaahanmuuttajia.