Kauan yritysmaailmassa eläneenä olen tajunnut että yrityksillä on elinkaari: yrityksen alkutaivalta leimaa jokin etu, kuten korkea innovaation taso ja/tai yhteen hiileen puhaltaminen ja/tai yhtiön perustajan vahva persoona. Jossain vaiheessa etu menetetään ja syntyy kriisi tai alkaa hidas kuihtuminen. Joskus kriisi johtaa niin vahvaan kriisitietoisuuteen omistajien tai johdon keskuudessa, että kriisiä aletaan yhteistoimin korjata ja ongelma ratkaistaan. Yritys saa lisäaikaa. Mikäli kriisin tai kuihtumisen ongelmaa ei ratkaista, yritys alkaa vähentää työntekijöitä ja lahjakkain ja yritteliäin osa äänestää jaloillaan. Lopulta yritys tuhoutuu.
Valtioilla näyttää niilläkin olevan elinkaari, missä mahdollisen alkuinnostuksen jälkeen ajaudutaan kriisiin. Suomen ensimmäisen tasavallan alkuinnostus ensi päivästä sisälsi inherentin ongelman. Alkuinnostus koski vain valkoista väestönosaa. Luokkaristiriidan ongelma oli johtaa koko itsenäisyyden menettämiseen, mutta ongelma ratkaistiin Väinö Tannerin ja Kyösti Kallion kaltaisten poliitikkojen nerokkuuden ja siviilirohkeuden ansiosta.
Sodan jälkeinen toinen tasavalta aloitti elämänsä hävityn sodan raunioista. Toisaalta yhteiskuntaa leimasi voimas asevelihenki. Neuvostoliiton tukema äärivasemmisto uhkasi toki yhteen hiileen puhaltamista, mutta yhteenhiileen puhaltamisen taso oli todennäköisesti 1944 huomattavasti vahvempi kuin vuonna 1918. Kaikesta huolimatta siitä oli hyvä jatkaa.
Tällä hetkellä yhteenhiileen puhaltaminen on menetetty. Vaaleissa pärjää se puolue, joka on ottanut vähiten vastuuta Suomen asioista edellisen neljän vuoden aikana. Vihreät ja SDP ovat oppinsa saaneet PS:n jytkyvoitosta. Vaalit voitetaan äärimmäisen populistisella politiikalla. Presidentinvaalit taas voittaa henkilö, joka on taitava poliitikkojen tylyttäjä.
Presidentinvaaleissa siirryttiin suoraan kansanvaaliin suurin toivein uskoen demokratian vahvistumiseen. Seurauksena on ollut valittujen presidenttien tason romahdus.
Talouselämässä elinkaarensa loppuun tulevat yritykset eivät ole ongelma paitsi korkeintaan paikallisesti. Ne yritykset, jotka menettävät etunsa, tuhoutuvat ja korvautuvat uusilla. Valtioiden tapauksessa ongelma on suurempi.
Organisaatioiden ongelmat ovat tyypillisesti sekä sisäisiä että ulkoisia. Sisäiset ongelmat (esim. heikentynyt innovaatiokyky tai yhteen hiileenpuhaltaminen) estävät organisaatiota ratkaisemasta ulkoisia ongelmia.
USA:n ongelma on uskoakseni globalisaation aiheuttama keskiluokan aseman nopea heikkeneminen ja eliitin haluttomuus tarttua ongelmaan, koska vapaiden markkinoiden edut ovat eliitin mielestä niin ilmeiset. Ne ovatkin globaalisti tarkasteltuna ilmeiset. Köyhät maat pääsevät taloudellisesti jaloilleen, mutta samaan aikaan USA:n keskiluokan köyhtyminen heikentää USA:n - maailman tärkeimmän maan - vakautta. Trumpin ja Sandersin nousu uhkaa itseasiassa koko maailman vakautta. Erityisesti Itä-Euroopan turvatakuut ovat vaarassa.
Suomen ulkoisia ongelmia ovat
a) suomalaisten yritysten ja työvoiman kohtaama voimakas kilpailu globaaleilla markkinoilla,
b) Venäjän uhka ja
c) hallitsematon pakolaistulva kognitiivisesti tai kulttuurisesti ongelmallisista kehitysmaista
Sisäisiä ongelmia on monia, mutta kansalaisten luottamuksen voimakas alentuminen poliittisen eliittiin on suurin ongelma. Ongelma heijastuu pölhöpopulistisen politiikan nousuna. SDP:n johtoon nousi ay-propagandisti ja vihreiden johtaja siirtyy tekemään populistista politiikka - kannatus on taattu. Uussuomettuminen etenee voimakkaasti poliitikkojen keskuudessa. Presidentillä ei ole rohkeutta ottaa vastuuta Nato-kysymyksessä.
Suomen ongelmia ei tulla todennäköisesti ratkaisemaan, vaan keskiluokka (nuoret koulutetut tai yrittelijäät) alkavat äänestää jaloillaan. Suomi köyhtyy ja ajautuu poliittisesti Venäjän sfääriin. Peräkammarin pojat (Putinia ihailevat äärioikeistolaiset ja muut luuserit), peräkammarin tytöt (yliopistolla keikkuvat yhteiskuntatieteen opiskelijat ja tuilla elävä yksinhuoltajaporukka) ja vanhaa kulta-aikaa haikaileva keski-ikäinen porukka ja eläkeläissakki jää. Keskiluokan tilalle saadaan muslimimaahanmuuttajia.
Valtioilla näyttää niilläkin olevan elinkaari, missä mahdollisen alkuinnostuksen jälkeen ajaudutaan kriisiin. Suomen ensimmäisen tasavallan alkuinnostus ensi päivästä sisälsi inherentin ongelman. Alkuinnostus koski vain valkoista väestönosaa. Luokkaristiriidan ongelma oli johtaa koko itsenäisyyden menettämiseen, mutta ongelma ratkaistiin Väinö Tannerin ja Kyösti Kallion kaltaisten poliitikkojen nerokkuuden ja siviilirohkeuden ansiosta.
Sodan jälkeinen toinen tasavalta aloitti elämänsä hävityn sodan raunioista. Toisaalta yhteiskuntaa leimasi voimas asevelihenki. Neuvostoliiton tukema äärivasemmisto uhkasi toki yhteen hiileen puhaltamista, mutta yhteenhiileen puhaltamisen taso oli todennäköisesti 1944 huomattavasti vahvempi kuin vuonna 1918. Kaikesta huolimatta siitä oli hyvä jatkaa.
Tällä hetkellä yhteenhiileen puhaltaminen on menetetty. Vaaleissa pärjää se puolue, joka on ottanut vähiten vastuuta Suomen asioista edellisen neljän vuoden aikana. Vihreät ja SDP ovat oppinsa saaneet PS:n jytkyvoitosta. Vaalit voitetaan äärimmäisen populistisella politiikalla. Presidentinvaalit taas voittaa henkilö, joka on taitava poliitikkojen tylyttäjä.
Presidentinvaaleissa siirryttiin suoraan kansanvaaliin suurin toivein uskoen demokratian vahvistumiseen. Seurauksena on ollut valittujen presidenttien tason romahdus.
Talouselämässä elinkaarensa loppuun tulevat yritykset eivät ole ongelma paitsi korkeintaan paikallisesti. Ne yritykset, jotka menettävät etunsa, tuhoutuvat ja korvautuvat uusilla. Valtioiden tapauksessa ongelma on suurempi.
Organisaatioiden ongelmat ovat tyypillisesti sekä sisäisiä että ulkoisia. Sisäiset ongelmat (esim. heikentynyt innovaatiokyky tai yhteen hiileenpuhaltaminen) estävät organisaatiota ratkaisemasta ulkoisia ongelmia.
USA:n ongelma on uskoakseni globalisaation aiheuttama keskiluokan aseman nopea heikkeneminen ja eliitin haluttomuus tarttua ongelmaan, koska vapaiden markkinoiden edut ovat eliitin mielestä niin ilmeiset. Ne ovatkin globaalisti tarkasteltuna ilmeiset. Köyhät maat pääsevät taloudellisesti jaloilleen, mutta samaan aikaan USA:n keskiluokan köyhtyminen heikentää USA:n - maailman tärkeimmän maan - vakautta. Trumpin ja Sandersin nousu uhkaa itseasiassa koko maailman vakautta. Erityisesti Itä-Euroopan turvatakuut ovat vaarassa.
Suomen ulkoisia ongelmia ovat
a) suomalaisten yritysten ja työvoiman kohtaama voimakas kilpailu globaaleilla markkinoilla,
b) Venäjän uhka ja
c) hallitsematon pakolaistulva kognitiivisesti tai kulttuurisesti ongelmallisista kehitysmaista
Sisäisiä ongelmia on monia, mutta kansalaisten luottamuksen voimakas alentuminen poliittisen eliittiin on suurin ongelma. Ongelma heijastuu pölhöpopulistisen politiikan nousuna. SDP:n johtoon nousi ay-propagandisti ja vihreiden johtaja siirtyy tekemään populistista politiikka - kannatus on taattu. Uussuomettuminen etenee voimakkaasti poliitikkojen keskuudessa. Presidentillä ei ole rohkeutta ottaa vastuuta Nato-kysymyksessä.
Suomen ongelmia ei tulla todennäköisesti ratkaisemaan, vaan keskiluokka (nuoret koulutetut tai yrittelijäät) alkavat äänestää jaloillaan. Suomi köyhtyy ja ajautuu poliittisesti Venäjän sfääriin. Peräkammarin pojat (Putinia ihailevat äärioikeistolaiset ja muut luuserit), peräkammarin tytöt (yliopistolla keikkuvat yhteiskuntatieteen opiskelijat ja tuilla elävä yksinhuoltajaporukka) ja vanhaa kulta-aikaa haikaileva keski-ikäinen porukka ja eläkeläissakki jää. Keskiluokan tilalle saadaan muslimimaahanmuuttajia.
1 kommentti:
Vai kääntyykö kelkka http://www.hs.fi/kotimaa/a1464932842252
Lähetä kommentti