Erään libertaarin Facebook-seinällä oli yllä oleva kuva. Kuten tavallista libertaareille kuva oli tarkoitettu retoriseksi kysymykseksi toisille libertaareille, koska tottahan ihmiset luonnostaan hylkäävät väkivallan ja kunnioittavat toisten omaisuutta. Väkivallattomuuden periaate on libertaareille tärkeä.
Minulle konservatiivina on aika selvää, että suurin osa ihmisistä sisäistää yleensä yhteisön arvot, ja jos yhteisön arvo sattuu olemaan muiden omaisuuden kunnioittaminen, suurin osa ihmisistä sitten noudattaa normia, jonka mukaan toisen omaisuutta ei saa ottaa haltuun.
Omaisuuden kunnioittamisen normi ei kuitenkaan ole syntynyt siksi, että se on jollain lailla luonnollinen tai oikea, vaan siksi että omaisuuden käsite on stabilisoitunut maatalousyhteiskuntaan siirryttäessä eräänlaisen evolutiivisen dynamiikan tuloksena.
Omaisuuden kunnioittamisen normi on kuitenkin varsin labiili pitkällä tähtäimellä. Se ei perustu mihinkään ihmisen luontaiseen muiden omaisuuden kunnioittamiseen. Mikäli esimerkiksi maatalousyhteiskunnassa maaomaisuus kasautuu pienen vähemmistön käsiin, köyhälistö ei koe maaomaisuuden kunnioittamista miksikään universaaliksi normiksi. Normia voidaankin sitten ylläpitää korkeintaan eliitin väkivaltakoneistolla.
Tämä ei ole ristiriiidassa sen kanssa, että yhteisön normit sisäistetään. Yhteisö vain jakaantuu kahtia - köyhälistöksi ja eliitiksi - ja a) köyhälistö hylkää eliitin arvomaailman ja normit tai vaihtoehtoisesti b) köyhälistö hylkää eliitin oikeuden maahan. Köyhälistö voi siis toimia kahdella tavalla: a) hylätä omaisuuden käsitteen kokonaan tai b) todennäköisemmin demonisoida eliitin riistäjiksi ja vaatia maareformia, jossa riistäjien maat otetaan pois niiltä "joille maa ei oikeutetusti kuulu". Jälkimmäisellä tavalla toimittiin esimerkiksi Baltiassa, jossa saksalais-aateliston maat jaettiin Vapaussodan veteraaneille. Maaomaisuutta kunnioitetaan edelleen, mutta oikeus maahan on vain sisäryhmällä.
Muissakaan asioissa kuin omaisuuden kunnioittamisessa vallitseva normi ei ole kovin stabiili. Mikäli normien rikkojia ei millään lailla rangaista valtion tai yhteisön moralistien taholta, normi joka ei hyödytä kaikkia, voi murtua. Moralismi on samantyyppinen ilmiö kuin rahan ahneus. Se ei itsessään välttämättä ole mitenkään kivaa, mutta voi johtaa tehokkaaseen tulokseen. Lähiympäristöni esimerkki oli se, miten Vantaanjoen kaljakellunnan roskaantumisongelma ratkesi ainakin osittain, kun mediassa ja sosiaalisessa mediassa moralisoitiin rantojen roskaamista, minkä jälkeen tapahtuman järjestäjät yhdessä kaupungin kanssa järjestivät roskien keruun - ja toisaalta osallistujien asenteisiin vaikutettiin onnistuneesti. Roskaaminen väheni ja roskien keruu tehostui.
Moralisoinnista ei kuitenkaan ole hyötyä, ellei normeja ole millään lailla sisäistetty. Tai vaikka normi periaatteessa hyväksyttäisiin, jos moralisoija koetaan oman yhteisön ulkopuoliseksi, moralisoijalle vain nauretaan ja moralisoijan pilkkaamisesta tulee kunnia-asia. Sen sijaan että yhteisö olisi jakaantunut köyhälistöön ja eliittiin, nykyajan yhteisö voi jakautua vaikkapa eri sukupolviin.
7 kommenttia:
Naurattaa, kun muistelen sitä tuntemaani libertaaria, joka ei sitten saanut itseään heivattua kongressiin, mutta paikkasi asian kavaltamalla muutaman miljoonan.
Tuo libertaarien propagandan ihmiskäsitys on sama kuin neuvostokommunistien ihmiskäsitys.
Monenlaista valkokaulusrikollista on tullut tavattua, ja monet heistä eivät olekaan rikollisia libertaarin käsityksen mukaan: Jos sinulta huijataan sinun omaisuuttasi niin se onkin libertaarin käsityksen mukaan sinun oma mokasi. Että sellaista toisen omaisuuden kunnioitusta.
Samoin Italiassa, ei se ole tyhmä joka varastaa, vaan se, jolta varastetaan.
Valkokaulusrikolliset ovat usein sitä mieltä, ettei heidän tekemiinsä rikoksiin saa vastata väkivallalla.
Tässä ei loukata libertaarien käsityksen mukaan kenenkään oikeutta omaisuuteensa: http://techcrunch.com/2012/07/30/startup-claims-80-of-its-facebook-ad-clicks-are-coming-from-bots/
Nörtit on pahempia rosvoja kuin pankkiirit, vanha Wall Streetin sanonta Facebookin listautumisen jälkeen.
Internet ja blogi tietysti houkuttelevat ajattelemaan, että tässä eletään jossain virtuaalisessa rinnakkaismaailmankaikkeudessa.
Tosielämässä löysin jonkun kaupassa hukkaamaan pullokuitin, varastin/ löysin sen itselleni ja lunastin kassalla itselleni. Joku oli pudottanut sateenvarjonsa kadulle, mutta sitä en viitsinyt varastaa, koska sateenvarjoja on taloudessa ennestäänkin.
Varastaminen/löytäminen, huijaaminen/fiksut kaupat, on tosiaankin kiinni siitä, miten asian selittää.
Toisessa kaupassa oli narkkarinnäköinen tyyppi hyllyjen välissä pälyilemässä ympärilleen kassin ja repun kanssa. Selvästikin varkaissa. Jos kaupan henkilökunta olisi viitsinyt puuttua tilanteeseen niin olisiko se sitten ollut sitä natsismia, mitä libertaarit eivät hyväksy.
Kun kaupan henkilökunta ei useinkaan viitsi puuttua asiakkaiden varastamiseen, koska eiväthän he omista kaupan tavaroita, ja varastavat itsekin, niin mitäköhän mieltä libertaari-ideologia on tästä. Ei voi ainakaan valtiota syyttää, kun ei ollut Alko.
Kaupan kassajonossa pieni poika herätti kuurousepidemian kyselemällä äidiltään kiusallisesti, miksei kaupan vartija ollut puuttunut tilanteeseen, vaikka oli ilmiselvästi nähnyt nuoren naisen varastavan.
No mitäs te muut olette viime aikoina varastaneet/ ketä kusettaneet/ poltelleet sahojanne?
Väkivallattomuutta korostavat huijaavat valkokaulusrosvot muodostavat yhden ihmisryhmän. Toiset rosvot ovat parempia kuin toiset? Väkivallattomuuden korostus saattaa tarkoittaa myös sitä, että nainen itse on hyvä henkisessä väkivallassa eikä verbaalisesti lahjattomampi mies saisi lyödä takaisin.
Väkivalta jäi minulta oikeastaan käsittelemättä. Väkivallattomuuden suhteen on tosiaan hiukan kuin omaisuuden kunnioittamisenkin suhteen. Tiettyyn rajaan asti ihmiset ovat väkivallatomia mutta kun olosuhteet kurjistuvat syystä tai toisesta saattaan väkivallattomuuden ihanne muuttua vastakohdakseen. Väkivallan, kapinallisuuden, sankaruuden tai marttyyriuden ihannoinnkisi. Mikä tänään on ihanne on huomenna pilkan kohde. Ei maailmaa voi sen varaan laskea että ihmiset arvostavat kaikissa tilanteissa väkivallattomuutta ja toisten omaisuutta.
Libertarismi kaatuu tosiaan siihen mihin neuvostokommunismikin kaatui. Libertaristit kun luulee, että kaikki ihmiset libertarismissa noudattaisivat yhteisiä sääntöjä vähintään "tarpeellisissa määrin". Aina on ihmisiä, jotka eivät noudata edes niitä muutamia tärkeitä sääntöjä. Libertaarien mukaan sääntörikkojat saadaan kyllä tavalla tai toisella vastuuseen. Suurin osa toki saadaankin, eikä pikkurikollisista tarvitse kovin paljoa välittää. Mutta jossain välissä näitä libertarismin perussääntöjä rupeaa rikkomaan sellainen ihminen, jolla on rahaa, omaisuutta, suhdeverkostoja ja valtaa niin paljon, että häntä ei saada edesvastuuseen. Hän omistaa tietyn alueen armeijan/poliisin. Hän tulee omalla vaikutusalueellaan muuttamaan libertaariset säännöt mieleisekseen.
Ennen pitkää suurin osa libertaarista alueista olisi tällaisten ihmisten tai yhteisöjen hallussa. Jäljelle jäisi ehkä jotain yksittäisiä vapaakauppa-alueita, joiden pitäisi kuitenkin toimia pitkälti esim. kaupankäynnissä ja politiikassaan noiden ei-libertaarien kauppakumppanien ehdoilla. Näillä vapaakauppa-alueillakin olisi omat johtajansa talouden/kaupan/politiikan osa-alueilla, joiden varpaille ei kannattaisi mennä astumaan.
Libertarismi on kuin vallankäytön tyhjiö, joka tulee ennenpitkää täytetyksi. Se siitä "vapaudesta".
Fanaattinen libertaari ei lue tänne asti. Hän klikkaa itsensä muualle ja resitoi samalla Rothbardia.
Näillä vapaakauppa-alueillakin olisi omat johtajansa talouden/kaupan/politiikan osa-alueilla, joiden varpaille ei kannattaisi mennä astumaan.
Sitten lopulta köyhälistö tai muut kyrpiintyneet ottaisivat pyssyn käteen.
Mutta tosiaan virheellinen ihmiskuva on kaiken pahan alku.
Nokiallakin alettiin uskoa että firma toimii parhaiten kun kaikille annetaan hekilökohtaiset insentiivit. Kaikki tosiaan sitten maksimoivat omia insentiivejään firman edusta paljon välittämättä.
Mielenkiintoinen kirjoitus siitä, millainen oli käytännössä libertarismin ja objektivismin keulakuvatytön Ayn Randin ympärille muotoutunut yhteisö:
http://www.lewrockwell.com/rothbard/rothbard23.html
Huh! Ayn Rand puhui mm. individualismista, rationaalisuudesta ja yksilönvapaudesta. Hänen ylläpitämänsä yhteisö ei valitettavasti vaan näyttänyt suvaitsevan individualismia, rationaalisuutta, eikä juuri yksilönvapauttakaan. Siitä tuli henkilöä palvova kultti, joka autoratiivisuuden osalta muistutti stalinismia.
Aika hyvä esimerkki miten libertaarinen käytäntö voi poiketa teoriasta. Ayn Rand kulki toki omia polkujaan. Hänen seuraajansa seurasivat kuitenkin kitisemättä ja kiltisti perässä, kuin lampaat.
Kirjoittelin joskus virheellisestä ihmiskuvasta. Silloin en tiennyt libertarismista vielä mitään. Palaan aiheeseen vielä lähiaikoina tämän artikkelin herättämien mietteiden takia.
Lähetä kommentti