tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei aiheuta vain lämpenemistä

Hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei aiheuta vain ilmaston lämpenemistä, vaan vieläkin selkeämpi on syy-seuraus-suhde merien happamoitumisen osalta. Vedet happamoituvat ja merien yhteyttäminen alenee nopeasti. Seuraus niiden näkökulmasta, jotka eivät ole syväekologeja: kalansaaliit romahtavat. (Lähde: Jussi Viitala, Miten maailmanloppu tulee.)

Mutta ei tässä kaikki. Hiilidioksidipitoisuuden nousu aiheuttaa myös kaloissa vakavia käyttäytymishäiriöitä, mikä sekin aiheuttaa potentiaalisesti kalakantojen romahtamista:

Meriveden nouseva hiilidioksidipitoisuus saa kalat käyttäytymään järjettömällä tavalla. Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan nouseva CO2-pitoisuus vaikuttaa erittäin voimakkaasti kalojen aivoihin ja hermojärjestelmään.

Meriveteen liukenee jatkuvasti hiilidioksidia ilmakehästä ja CO2-pitoisuuden nousu on tutkimuksissa jo todettu. Tutkijaryhmä teki kokeitaan CO2-tasolla, jonka ennustetaan vallitsevan maailman merissä, jos nykyinen CO2-tason nousu jatkuu.

Kaasun vaikutus kaloihin oli raju. Kalojen kuulo- ja hajuaisti heikkenivät ja ne menettivät luontaisen liikkumiskykynsä. Oudoin seuraus oli kyvyttömyys havaita petokalojen uhkaa, mikä pienille kaloille merkitsee itsemurhaa.

Kokeissa käytetyt koralliriutoilla yleiset koralliahvenet ja klovnikalat eivät osanneet enää suunnistaa riutalla tai haistaa uhkaavia petokaloja. Kalat menettivät myös kyvyn liikkuessaan kääntyä sivuvuunnassa. Niistä tuli siis erittäin helppoa riistaa petokaloille.

Hiilidioksidin todettiin vaikuttavan kalojen aiboissa olevaan GABA-A-reseptoriin. Merieliöt ovat vaikutukselle alttiita, koska niiden CO2-pitoisuus on normaalisti alhainen.

Kasvaneen hiilidioksimäärän aiheuttama heikentynyt aivotoiminta vaikuttaa olennaisesti kalakantojen lisääntymiskykyyn, populaatioiden rakenteeseen ja edelleen koko ekosysteemin olemassaoloon, tutkijat kiteyttävät havaintonsa.

Jo aiemmin merieläinten tutkijat ovat olleet huolissaan hiilidioksidin kasvusta merivedessä, koska se saa aikaan lisää veden happamuutta. Lisääntynyt happamuus taas heikentää äyriäisten ja planktonin kuoria. Nämä pieneliöt ovat merten ekosysteemien perusta.


Hiilidioksidipäästöt ovat vakava yhteismaan ongelma, joka vaatii globaalia ratkaisua.

Ps. Väestönlaatu ja väestönmäärä voidaan sen sijaan ratkaista lokaalistikin:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
(Lähde: There is No Global Population Problem, Garrett Hardin, 1989)

6 kommenttia:

Michelange kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Olin lievästi (mutta vain lievästi!) ja positiivisesti yllättynyt jo edellisestä "syväekologisesta" postauksestasi.

Mutta tuo väestöongelman lokalisointi. Se, että esim. Saharan eteläpuoleisen Afrikan massamigraatio kohti pohjoista on jotenkin saatava pysäytettyä, on selviö. Mutta miten? Ampumalla laittomien muuttajien jollia upoksiin Välimeren aaltoihin?

Nähdäkseni ainoa inhmillisesti kestävä ratkaisu olisi se, että vauras ensimmäinen maailma vähentäisi omaa houkuttelevuuttaan eli muuttuisi vähemmän vauraaksi. Elintason jyrkkä lasku, radikaali tyytyminen vähempään, olisi jonkinlainen alku. Mutta miten tähän päästään nykyään vallitsevan ääridemokratian oloissa, jossa kaiken kukkuraksi on vallalla talousoppi, jonka keskeinen iskulause on "more is better"?

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos.

Mutta tuo väestöongelman lokalisointi. Se, että esim. Saharan eteläpuoleisen Afrikan massamigraatio kohti pohjoista on jotenkin saatava pysäytettyä, on selviö. Mutta miten? Ampumalla laittomien muuttajien jollia upoksiin Välimeren aaltoihin?

Nähdäkseni ainoa inhmillisesti kestävä ratkaisu olisi se, että vauras ensimmäinen maailma vähentäisi omaa houkuttelevuuttaan eli muuttuisi vähemmän vauraaksi. Elintason jyrkkä lasku, radikaali tyytyminen vähempään,


Jonkinalinen estäminen on välttämätöntä. Ei voi mitään. Inhimillistä se ei olekaan.

Mutta tarvitaan myös tasaamista.

Politiikan tutkija Elinor Ostrom - ensimmäinen naispuolinen talousnobelisti on sanonut:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.


Tässä puhutaan toki ensi sijassa lokaalimmista resursseista kuin hyvinvointiyhteiskunta. Mutta näkisin että se soveltuu myös hyvinvointiyhteiskuntaan.

Tiedemies kirjoitti...

Elintason laskeminen kollektiivisella, pakottavalla päätöksellä on hyvin epätehokasta. Ensinnäkin, substituutiovaiktukset ja erilaiset kierouttavat insentiivit tulevat helposti esiin. Sääntelyn ja pakottamisen keinoin on helpompi usein estää tehokkaan ja ympäristöystävällisenkin teknologian käyttöä kuin jonkin hyvin haitallisen ja tehottoman.

Jotenkin karkeistaen, sääntelyllä ja kielloilla saadaan kyllä tuhottua ydinvoima, muttei hiilivoimaa.

En myöskään allekirjoita väittämää, jonka mukaan nykyisin vallitsisi "enemmän on parempi". Pikemminkin maksiimi on "paremmin on parempi".

Michelange kirjoitti...

"Paremmin on parempi"!? Melko puhdasta tautologiaa, eli ei mitään.

Jukka Aakula kirjoitti...

Täytyy oikeastaan sanoa että en tiedä miten ihminen voisi ratkaista hiilidioksidipäästö-ongelmaan.

Vaikuttaa siltä että ei ainakaan missään kokouksissa sitä saada ratkaistua. Pitäisi tietysti saada mutta ei tunnuta saavan.

Ongelman myöntäminen on kuitenkin askel ratkaisuun.

Ehkä ongelma ratkeaa jos väestökupla puhkeaa ? Ehkä USA ja Kiina voivat sanella ratkaisun muille maille ? Mutta siinä vaiheessa ongelmien kanssa ollaan jo todella pitkällä. Olen pessimisti, mutta en hysteerinen.

Tiedemies kirjoitti...

Todellakin on tautologia. Ihmiset yrittävät tehdä asioita paremmin, eivät enemmän. Pl. kiinalaiset.