sunnuntaina, tammikuuta 08, 2012

Otsonikato - väärin sammutettu

Käsittelin muutama vuosi sitten sitä, miten ihminen onnistui ratkaisemaan otsonikadon, mutta ilmaston lämpeneminen ei ota ratketakseen, vaikka molemmat ongelmat ovat taloustieteen termein samanrakenteisia globaaleja yhteismaan ongelmia:

Ilmaston lämpeneminen on hankala ongelma, koska se vaatii koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä. Ilmaston lämpeneminen on taloustieteen termein globaali yhteismaan ongelma.

Ei ole kauaa aikaa siitä kun otsonikadosta puhuttiin paljon. Otsonikato on periaatteessa samanlainen globaali yhteismaan ongelma kuin ilmaston lämpeneminen.

Otsonikadosta puhuminen on loppunut siksi, että otsonikato on jo saatu hallintaan. Sen jälkeen kun ongelma 1980-luvulla todella myönnettiin, on edistytty varsin nopeasti:

1. Montrealin sopimus solmittiin vuonna 1987. Sopimus loi puitteet ratkaista ongelma. Sopimusta on myöhemmin jonkin verran paranneltu.

2. Vuoteen 2005 mennessä ihmisperäisten otsonia tuhoavien kaasujen määrä troposfäärissä oli laskenut jo 8–9 % 1990-luvun alussa havaittuihin huippulukemiin verrattuna.

3. Otsonikato stabilisoituu (=ei enää kasva) nykyarvioiden mukaan vuonna 2020.

4. Otsonikerroksen arvellaan palautuvan ennalleen aikaisintaan vuoden 2050 tienoilla.

Ero otsonikadon ja ilmaston lämpenemisen välillä on toisaalta huutaava: Ilmaston lämpenemisestä on siitäkin puhuttu kauan - Osmo Soininvaarakin kirjoitti aiheesta aineen ylioppilaskirjoituksissa jo 70-luvun alkupuolella. Ilmaston lämpenemiselle ei kuitenkaan ole tehty juuri mitään, vaikka ongelman dramaattisuus on tiedetty jo varsin kauan. Ilmeisesti suurin ero on siinä, että ilmaston lämpenemisen ratkaiseminen maksaa huomattavasti enemmän kuin otsonikadon ratkaiseminen: Ilmaston lämpenemisen ratkaisu vaatisi ekonomi Nicholas Sternin mukaan seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen, jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen olisi karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.


Libertaarien mukaan mitään ihmisen aiheuttamaa ilmastonlämpenemis-ongelmaa ei tietysti olekaan, kuten kaikki tiedämme. Mutta kaikki eivät ehkä tiedä sitä, että myös otsonkikadon ratkaisu oli libertaarien mukaan väärin sammutettu.

On tietysti totta että, jos ongelman ratkaisu ei vaadi keskittämistä (=keskittämistä valtiolle tai keskittämistä kansainväliselle tomijalle), sitä ei pidäkään keskittää. Garret Hardin - yhteismaa-käsitteen luoja - painotti asiaa painottamasta päästyään. Hän totesi mm. että globaalia väestöongelmaa ei ole olemassa ellei väestöongelmaa keinotekoisesti globalisoida:

"The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide."


Toisaalta Hardin tajusi tietenkin sen, että on olemassa myös sellaisia yhteismaan ongelmia jotka vaativat globaalia ongelman ratkaisua. Libertaarit tuntuvat tämän kieltävän:

Jos ongelman ratkaisu vaatii valtion tai kansainvälisen yhteisön koordinointia, ongelmaa ei ole olemassakaan. (libertarismin ensimmäinen peruslause, jota ei koskaan sanota ääneen.)

9 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kommenttini liittyy asiaan kiertotien kautta, eli muistat varmaan itsekin, kun 1970-luvulla oltiin (ja varmaan ihan aiheesta) kovasti huolissaan siitä, että Keski-Euroopan teollisuuden päästöjen aiheuttamat happosateet tuhoavat skandinavian järvet.

1980-luvulla ei asiasta enää paljoa puhuttu, ja viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen ei enää mitään.

Mitenkähän tuo asia sitten meni, osaatko sanoa? Oliko ilmiö pelkkä susi? Vai sahasiko Ruhrin teollisuus ne kuuluisat pitkät savupiippunsa lyhyemmiksi? Vai hankittiinko parempia suodattimia? Vai tehtiinkö jotain muuta?

Asia vaan jotenkin unohtui.

Jukka kirjoitti...

Kiitos kysymyksestä. En osaa heti vastata.

Meidän pitää kaikkien ymärtää:

1. Sekä vihreät että maaahanmuuttokriittiset (ertyisesti anti jihad) ovat alarmisteja. Tiedemieskin, joka yleensä puhuu alarmismia vastaan, on alarmisti koska arvelee ihmisen tappavan suupuuttoon 95% monisoluisista.

2. Kaikki hälytytykset eivät toteudu. Onneksi. Ei se tee hälytyksen antajista idiootteja. 100 vuotta siten länsi koki anarkismin suurimmaksi uhaksi maailmassa. Siitä liikeestä ei ollut mitään jäljellä vuonna 1936 kun Stalin oli tuhonnut Francon hiukan avustaessa Katalonian anarkistipuolueen.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

Esimerkiksi Puolan johtaja ja Puolan vapaustaistelun johtaja Pilsudski harrasti alarmismia ja väitti että Hitler tulee aloittamaan suursodan ja ehdotti Ranskalle ennalta ehkäisevää iskua.
Ranskalaiset torjuivat ehdotuksen.

No Ranska pääsikin melkein kuin koira veräjästä koko toisesta maailmansodasta - saksalaismiehitys oli Ranskalle helppo nakki jos vertaa Puolaan - amerikkalaiset, puolalaiset ja englantilaiset ajoivat lopulta natsit pois Ranskasta. Sartre ja Camus rupattelivat ranskalaiskahviloissa koko sodan ajan sitä pientä parentesia lukuunottamatta että Camus kävi yhdessä muiden ranskalaisten "sotilaiden" kanssa pikkasen puolustamassa Ranskaa Saksan armeijaa vastaan.

Ranskalaiset tekivät sitten itsestään suuria sankareita toisen maailmansodan jälkeen. Puolalaiset taas petettiin palkkioksi liittoutuneille annetuista uhrauksista ja myytiin kommunisteille.

Tiedemies kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Itse pidän itseäni "libertaariin suuntaan kallellaan" olevana, mutta tämä libertarismin peruslause on kyllä täyttä totta. Olen ainakin kahdesti saanut kysymykseen "Jos ilmastonmuutos oikeasti olisi ongelma, ja joku Venus-skenaario väistämätön ilman sen ratkaisua, niin mitä pitäisi tehdä?" vastauksen "Se olisi paska säkä", eli että ongelmaa ei edes pitäisi ratkaista riippumatta sen vakavuudesta.

So. moni - enkä väitä että kaikki tai suurin osa, mutta ainakin kaksi kohtaamaani - libertaristi mieluummin tuhoaisi maapallon kuin suostuisi "sosialistiseen" ratkaisuun. Sama pätee kyllä aika monilla Tea Bag- konservatiivillakin, pikaisen hiha-arvion perusteella jopa useampi näistä omaa uskonnollisen käsityksen jonka mukaan maailmanloppu tms voi olla jopa toivottava.

Huomautan tässä, että en itse usko mihinkään maailmanloppuskenaarioihin, vaan pidän sellaisten esittämistä vahingollisena. On kuitenkin paljon odotettavissaolevaa tuhoa, kuten korallit. Hurahdin koralleihin Egyptissä, ja aion mennä kuluvan vuoden aikana sukeltamaan Suurelle Valliriutalle nähdäkseni sen korallit, sillä on mahdollista, että niistä ei paljoakaan ole jäljellä vielä minun elinaikanani.

Tiedemies kirjoitti...

Olen alarmisti lajien monimuotoisuuden suhteen. JOS kaikki sademetsät hakataan, 75-95 prosenttia eliölajeista tuhoutuu. Muutamalla neliömetrillä sademetsää elää lajeja enemmän kuin Suomessa, muutaman jalkapallokentän kokoisella alueella sademetsässä elää eliölajeja saman verran kuin koko Euroopassa.

Biodiversiteetti ihmisten muokkaamilla alueilla on mitätöntä verrattuna sademetsiin. Ei sademetsien hakkaaminen todennäköisesti maapalloa hävitä. Mutta lajeista se tappaa valtaosan.

Kaikki massasukupuutot ovat olleet hitaampia kuin nykyinen. Ihminen on tappanut jo käytännössä kaiken maanpäällä elävän megafaunan (yli 100kg eläimet) muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Valaista on jäljellä enää pieni murto-osa. Jne.

En varsinaisesti voivottele tätä tai pidä sitä minään massiivisena katastrofina, mutta todellinen ilmiö se on. En tajua ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi muka ihminen ei ole aiheuttanut tätä, kun se on ilmeinen tosiasia. Samat ihmiset yleensä väittävät juurikin jotain senkaltaista, että otsonikatoa ei koskaan ole ollutkaan, että DDT ei ole mitenkään haitallista tai ettei ilmastonmuutosta ole eikä tule. Asioiden todellinen laita voi toki olla miten vaan, mutta näiden ihmisten juttuja en kyllä oikein jaksa ottaa todesta.

Jukka kirjoitti...

Sama pätee kyllä aika monilla Tea Bag- konservatiivillakin, pikaisen hiha-arvion perusteella jopa useampi näistä omaa uskonnollisen käsityksen jonka mukaan maailmanloppu tms voi olla jopa toivottava.

Konservatiiveissa on tietysti aivan samanlaisia ihmisiä. Ei sitä tietenkään voi kieltää.

Ja sitten on niitä joiden mielestä "mun johtaman montanalaisen kaivos-yhtiön saasteita ei kannata panna kuriin kun kuitenkin Jeesus tulee parin vuoden päästä". Tällaiset ihmiset ajavat kaiken kukkuraksi sumeilematta omaa etuaa. (Esimerkin lähde: Diamondin Romahdus.)

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogin tänään ja ensin on sanottava, että todella mielenkiintoinen sellainen.

Ilmastonmuutos, otsonikato, haposateet, Hitler.

Hmm, vanhasta on aina mahdollista oppia ja yleensä se on osana ratkaisua suorastaan pakko, mutta näytät itsekin olleen osin stereotypioita vastaan. Tällainen "alarmismi" on mielestäni myös eräänlainen stereotypia. Se, että jostain uhasta varoittelu on osoittautunut hyväksi ja toiset pahaksi, ei mielestäni anna kovinkaan paljon uusien uhkakuvien tarkasteluun. Kaikkia asioita pitää katsella vain ja ainoastaan kyseisen asian omien faktojen pohjalta.

Se, mitä toki voidaan oppia, on kansan syvien rivien mielipiteet. Etenkin nyt nopean tiedonkulun aikana, tietyillä auktoriteeteiksi (joka toisaalta kestää usein lyhyemmän aikaa nykyään) nousevilla on valtava valta mielipiteisiin ja luo entistä laajempia, globaaleja "kultteja".

Historia auttaa löytämään oikeita faktoja vaihtoehtojen joukosta, mutta silti vain faktat ratkaisee.

Ilmastonmuutos on vahva sekoitus tiedettä ja kulttia ja olisikin kiinnostava lukea blogistin puhtaasti antropologinen analyysi asiasta. (ehkä sellainen jo on, olen lukenut vasta muutaman kirjoituksen).

Tähän loppuun on pakko sanoa muutama oma mielipide aiheesta. Lopettakaa lukeminen, jos "denialistisaarna" nostattaa verenpainetta. Ilmastonmuutoksen osalta on hyvin paljastunut se, kuinka vain yksi totuus mahtuu kerrallaan maailmaan. Vaikka kasvihuonekaasuilla on ilmiselvästi fysikaalinen lämmittävä efekti, niiden voimakkuus ja vaikuttavuus ja siis kokonaisuus ovat tieteeltä vielä hyvin vahvasti hakusessa. Ihmisen osuuta ilmastonmuutoksessa yksinkertaisesti ei kukaan voi sanoa juuri lainkaan.

Sen verran tietokonemallinnuksesta tiedän, että nämä ilmastomallit eivät herätä pienintäkään luottamusta toistaiseksi. Jonkun seminaariesityksen niistä kuulleena ja muuten jonkin verran aiheesta lukeneena, on helppo kuvitella nämä mallit muutaminen kaiken muuttavine parametreineen. garbage in, garbage out jne jne. näin vain yhtenä esimerkkinä.

Juuri tämän ristiriidan mielestäni ilmiselvän valtavan epävarmuuden ja yleistä keskustelua hallitsevan valtavan yksimielisyyden takia olisi siis kiinnostava kuulla lisää antropogisa pohdinaa aiheesta.

Jukka kirjoitti...

Itse en tietenkään minkään tietokonemallin takia primääristi suhtaudu ilmastonlämepenemis-teoriaan positiivisesti.

Hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vahva positiivinen korrelaatio viittaa siihen että hiilidioksidipitoisuus nostaa lämpötilaa. (Mallit tukevat tätä.)

Tämä on tiedetty vaikka kuinka kauan. Tietenkään tämä ei ole todiste kausaliteetista, mutta en edes usko että kausaliteettia voidaan "todistaa" ennen kuin ollaan jo dramaattisesti myöhässä. Päätöksenteko joudutaan yleensä aina tekemään epätäydellisen tiedon varassa. On hyvin todennäköistä että hiilidioksidipitoisuuden ja eräiden muiden kaasupitoisuuksien nousu nostaa lämpötilaa.

Kuten linkkaamastani materiaalista voi huomata denialistit ovat suurelta osin ihmisiä jotka ovat aika päiviä päättäneet että mitään globaalia ongelman ratkaisua ei missään asiassa tarvita ja siksi tätäkään ongelmaa ei voi olla olemassa. Minun on todella vaikea uskoa sellaisten ihmisten rehellisyyteen, jotka mieluummin antavat otsonikerroksen tuhoutua kuin suostuvat myöntämään oman ideologionsa rajallisuuden. (Esimerkiksi susien tai muiden eläimien suojelutarpeeseen libertaari yleensä vastaa, että "ei susien suojelu ole kaikkien ihmisten mielestä tärkeää". Tähän voi vastata vaikkapa että eräiden henkilöiden mielestä libertaarien fyysinen koskemattomuuden moraalinen puolustaminen (väkivallattomuus) ei ole kaikkien mielestä tärkeä asia.)

Libertaarit kieltävät kaiken matemaattisen mallintamisen arvoa ja väittävät käyttävänsä "logiikkaa" päättelykeinona. Kukaan ei väitä että matemaattiset mallit todistavat mitään, ne vain lisäävät ymmärrystämme asiasta muiden keinojen ohella. Todellsiuudessa libertaarien "logiikka" tarkoittaa jotain muuta kuin logiikkaa. "Epäformaalia mallintamista" joka ei todista senkään vertaa kuin matemaattinen mallintaminen.

Keskustelu on hyvin samantyyppistä kuin kreationistien ja evoluutioteorian kannattajien välillä. Libertaarit ja kreationistit ovat muodostaneet valmiit mielipiteet ja käyttävät järkeään erittäin kyseenalaisesti olemassaolevien mielipiteidensä
tukemiseen.