Maahanmuutto ja tehokkuus - osa 2

Edellisessä osassa kuvasin matemaattista mallia, jossa ihmiskunta jakautui m:ään osapopulaatioon, jotka kukin pelasivat sisällään peliä Stag Hunt.

Tietyin oletuksin maahanmuutto nostaa ihmiskunnan keskimääräistä tehokkuutta. Oletukset olivat seuraavat:

1. Maahanmuutto tapahtuu ensi sijassa alhaisen luottamuksen maista korkean luottamuksen maihin - eli matemaattisesti ilmaistuna maista joissa vallitseva Nash tasapainotila on Pareto-tehoton maihin joissa vallitseva Nash-tasapainotila on Pareto-tehokas.

2. Maahanmuuton määrä on alle tietyn kriittisen tason.

3. Maahanmuuttaja sopeutuu - eli alkaa pelata Stag Huntia uudessa maassa niin, että hän maksimoi omaa utiliteettiaan viimeistään tietyn oppimisjakson jälkeen. Koska maahanmuuton kohdemaassa vallitsee aina korkea luottamus - eli vallitseva tasapainotila on Pareto-tehokas - maahanmuuttaja alkaa luottaa kanssaihmisiinsä - eli pelata peliä saman strategian ("Hunt Deer") mukaan kuin pääväestö.

Esimerkkejä siitä, miten maahanmuutto nostaa globaalia tehokkuutta, on eurooppalaisten muuttaminen alhaisten kansalaisvapauksien maista suhteellisesti vapaampaan Pohjois-Amerikkaan 1600-1900-luvuilla. Tai joukkopako DDR:stä vuoden 1989 elokuusta alkaen, kun Unkari lopetti Rautaesiripun vartioinnin. Joukkopako johti osaltaan DDR:n tuhoutumiseen.

Väestön kasvu ja maahanmuutto

Hyvin toisenlaisen näkökulman maahanmuuttoon luo väestöräjähdys. Voinee sanoa, että on olemassa suuri riski, että maahanmuutto korkean väestönkasvun maista alhaisen väestönkasvun maihin on omiaan viemään pohjan pois koko ongelman ratkaisulta.

Lainaan jäleen ekologi Garret Hardinia:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

Hardinin mukaan siis globaali väestö-ongelma ratkeaa, kunhan se lokalisoidaan moneksi pieneksi väestöongelmaksi. Nerokas ajatus, joka toimii monessa muussakin kysymyksessä !

Suomen Kuvalehti käsittelee edelleen liian suurta väestön kasvua, mikä vaivaa erityisesti sellaisia maita kuin Afganistania, Sudania, Somaliaa ja Jemeniä. Mainittua listaa miettiessä huomaa, että jos maahanmuutto noista maista voitaisiin estää, moni muukin ongelma lokalisoituisi ja ratkeaisi helpommin.

Globalisaation hehkuttaminen ratkaisuna kaikkeen on yhtä lailla älyllisesti epärehellistä kuin lokalisoinnin ja ekskluusion esittäminen ratkaisuna kaikkkeen.