25. tammikuuta tulee kuluneeksi 70 vuotta Akateemisen Karjalaseuran valajäsen n:o 1 Elias Simojoen sankarikuolemasta.Elias Simojoki oli vapaussodan, Aunuksen retken ja Karjalan vapaustaistelun veteraani. Hän oli eräs kaksi- ja kolmekymmenluvun merkittävin poliittinen figuuri - ajattelija, toimija, fanaatikko, Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja, loistava puhuja ja kirjoittaja. Hän oli se mies, joka toi naiset Suur-Suomi-aatteen pariin.
Simojoki ei kumartanut ketään. Mannerheimia hän soimi Vienan kansalle antamansa lupauksen (Miekkavalan) pettämisestä:
"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."
Simojoki osallistui Viron diktaattorin Konstantin Pätsin kyyditykseen ja menetti tästä hyvästä väliaikaisesti papin virkansa. Hän osallistui myös asuinseudulllaan Kiuruvedellä vasemmistolaisten muilutuksiin, mutta oli kuitenkin yleisesti varsin pidetty huumorintajuinen pappi.
Simojoki oli AKS:n alkuaikojen puheenjohtajan Elmo Kailan kanssa AKS:n sisarjärjestön Vihan Veljien keskeisin hahmo. Vihasta pyrittiin tekemään näiden kahden toimesta kolmekymmenluvun isänmaallisuuden kulmakivi.
Simojoki lietsoi vihaa Ylioppilaslehdessä vuonna 1923:
"Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus !
Rakkaus voitti vihan Elias Simojoen omassa elämässä. Sakari Virkkunen kuvaa Simojoen sankarikuolemaa Elias Simojoki -elämäkerrassaan:
"Elias Simojoki kuoli tammikuun 25. päivänä 1940 niin kuin oli elänytkin: aatteen puolesta yltiöpäisesti. Kuollessaan hän toteutti lähimmäisen rakkauden aatetta - Hän meni lopettamaan Laatokan jäälle haavoittunen venäläisen hevosen tuskat. Siinä hän onnistui oman elämänsä hinnalla.
Hevonen oli jäänyt virumaan lahdelle... Elias Simojoki kuuli eläimen huudot ja päätti mennä tekemään lopun sen kärsimyksistä. Rannalta käsin se ei käynyt päinsä. ... Ampumamatka oli liian pitkä.
Elias Simojoki hiihtää päämääräänsä... Keskipäivän kirkkaudessa hän tavoittaa haavoittuneen eläinraukan, ottaa pitkäpiippuisen parabellumin vyöltä ja päästää kärsivän eläimen tuskista.
Työ on tehty ja yksinäinen hiihtäjä kääntää suksensa takaisin Konnunsaarta kohti. Silloin räsähtää Nuolainniemen rannalta konekivääri."
Simojoki oli aina kiistelty hahmo - samaan aikaan pidetty ja vihattu - Kekkonen joka oli 30-luvun lopulla IKL:n vihollinen numero yksi kirjoitti Simojoelle:
Sinä olet ollut parhain toverini julkisten vastustajieni sankassa parvessa...
36 kommenttia:
Olisi ollut hyvä että Suomi ei olisi ajautunut sisällissotaan. Olisimme voineet niihin aikoihin vapauttaa helposti Itä-Karjalan, kun emme olisi sortuneet sotimaan toisiamme vastaan.
Itä-Karjalan väestön enemmistö oli silloin Suomensukuisia ja olisi varmasti ollut heidän etunsa, että he olisivat päässeet Suomen huomaan ja välttyneet esim. stalinin puhdistuksilta ja muulta neukkuikävältä. Nykyisin Karjalan tasavallan väestöstä Suomensukuisia on noin kymmenisen prosenttia eli alue on tehokkaasti venäläistetty.
Suomalaisten trakedia on ollut olla Ruotsin ja Venäjän puristuksissa. Jos 1900-luvun alussa olisi Suomen rajat piirretty sen mukaan missä Suomen sukuisia asustaa, olisi Suomeen kuulunut Itä-Karjala, Länsipohja ja Ruija.
Voi toisaalta olla että ilman sisällissotaa ei olisi syntynyt semmoista meininkiä että mennään nyt vielä Äänisjärvelle ja Vienanmerelle asti. Vaikea sanoa tosin varmaksi.
Todellakin Vienan, Aunuksen ja varsinkin Inkerin kansalle on 1900-luku ollut surkeaa aikaa. Heidän osakseen ei tullut edes "normaali" assimilaatio vaan pikemmin kansanmurha.
Vasemmistolaisilla on tapana väittää että "suomalainen porvari löi päännsä Karjalan mäntyyn" ikään kuin Karjalan vapaussota olisi pelkästään ollut suomalaista tuontitavaraa.
Tosiasia kuitenkin on että varsinkin Vienan ja Inkerin kansoilla oli todella voimakas sisäinen halu päästä irti Venäjästä. Harvassa maailman maassa on niin moni mies tarttunut aseisiin vapautensa puolesta kuin Vienassa vuosina 20-23.
Välitti suomalaisista, toisin kuin liberaalit. Siihen aikaan elettiin valtion syntymisen hurmosta, ja ehkä se vääristi ajattelua liikaa valtiolliseen suuntaan, puoluekannasta riippumatta. Pelkkä normaali ja järkevä konservatiivinen varovaisuus olisi voinut konsultoida kaiken yhden kortin varaan laittamista vastaan.
Nyt näemme miten siinä kävi. En kuitenkaan halua syyllistää sen aikaisia ihmisiä; otettakoon kuitenkin heidän virheistään opiksi.
Minusta tuo hevosen lopettaminen Laatokan jäällä ei ollut mitenkään ihailtava teko. Mies kuoli turhaan. Hän ei uhrautunut isänmaan puolesta, vaan kuoli hevosen takia.
Pidän tuollaista turhaa kuolemaa melkein maanpetturuutena. Maanpuolustuksen kannalta optimaalista ei ole se, että suomalaiset tekevät tuollaisia itsemurhia.
Sotilaallisessa maanpuolustuksessa pitää minimoida omat tappiot ja maksimoida vastustajan tappiot. Kuoleminen yhden hevosen takia ei palvele isänmaata mitenkään.
En kirjoittanut tätä siksi että haluaisin sanoa että "tehkää perässä".
Vai kirjoitinko sittenkin ? Ainakin samalla asenteella elämään pitäisi suhtautua. Siis kokonaisvaltaisesti, kompromisseja tekemättä. Parempi lyödä päätä seinään kuin olla varovainen ?
Sotilaallisessa maanpuolustuksessa pitää minimoida omat tappiot ja maksimoida vastustajan tappiot.
Tämä riippuu tappion määritelmästä. Jos tappio tarkoittaa kuolleiden sotilaiden määrää, tämäkin on pelkkä heuristiikka, ei mikään tavoite.
Toisaalta martyyriudellakin on maanpuolustuksessa varmasti ollut tietty merkitys. Suurempi merkitys sillä on tietysti ei-valtiollisissa konflikteissa.
Kun maskuliininen mies kaaatuu asiansa puolesta, hänestä on helppo tehdä marttyyri. Bobby Siven oli AKS:n tärkein marttyyri.
Jos sota olisi päättynyt Saksan voittoon Simojoen kaatumisesta olisi Suur-Suomessa tehty saksalaismielisen hallituksen toimesta kansakunnan myytin oleellinen komponentti.
Marttyyriudesta puhuminen leimataan tietysti - osin aiheesta - propagandaksi mutta tällainen ajattelu on kyllä hiukan yksiviivaista.
Itse asiasta,
ajat olivat tietysti toiset, joten on vähän outoa lähteä arvioimaan tällaista toimijaa nykyajan kriteereillä. Nykypäivän kriteereillä mies oli murhanhimoinen ja väkivaltainen hullu, joka kuuluisi lukita jonnekin koppiin ja heittää avain pois.
Vaikken murhanhimoisuutta allekirjoitakaan, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut arvioida vaan ensi sijassa kuvata.
Elias Simojoella on kuitenkin tämän blogin aiheen kannalta vahvaa historiallista relevanssia.
Siis erityisesti siinä suhteessa miten yhteisöllisyyttä 20/30-luvulla ylläpidettiin venäläisten demonisoinnin kautta. Olen aiemmin todennut että minulla ei ole mitään tietoa eikä edes mielipidettä siitä miten ns. ryssänvihan lietsominen vaikutti maanpuolustustahtoon.
Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen tämän blogin aiheen osalta. Arvaan että monella on mielipide siihen oliko ryssänvihan lietsomisella merkitystä, mutta mitään todellista tutkimusta en ole löytänyt.
Sitten on tietysti moraalinen kysymys oliko väärin lietsoa tällaista vihaa. Talvisodan tilanteessa tämä kysymys ei vaikuta kovin relevantilta.
Mitä taas tulee Akateemiseen Karjalaseuraan yleensä - unohtaen nyt demonisointiteeman - AKS:llä on suurehko historiallinen relevanssi tämän blogin aiheen kannalta seuraava:
AKS (Elmo Kaila) toisaalta, Väinö Tanner toisaalta ja Kyösti Kallio komannelta toivat suomalaiseen keskusteluun 20-luvulla voimakkaasti sen ajatuksen että kansa on yhtenäistettävä 1918-sodan jälkeisessä tilanteessa.
Yhtenäistämisen merkittävin teko oli tietysti Lex Kallio (torpparivapautusslaki) ja sosiaalidemokraattien oikeistosiiven työ yhtenäistää kansa ennen talvisotaa.
AKS teoretisoi aihetta 20-luvun alussa. Tähän liittyy myös AKS:läisen sosialistin Yrjö Ruutun työ ja yhteiskunnallisen korkeakoulun perustaminen. AKS oli käsittääkseni 20-luvulla Kailan elinaikana tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja - 30-luvulla liike alkoi kääntyä äärimmäisyysainesten käsiin.
Oman kommenttini tarkoitus ei ollut olla tuomitseva, vaan kuvata sitä ristiriitaa, millainen yhteiskunnallinen toiminta koetaan legitiimiksi nyt ja mikä silloin.
Simojoki ja kumppanit joutuisivat tuollaisena puheineen vaikeuksiin missä tahansa länsimaassa nykypäivänä. Jos eivät lainsäädännön puitteissa oikeuden eteen (niinkuin ei pitäisikään), niin ainakin hyvin negatiivisen huomion kohteiksi.
Pointtina on minullakin se, että keinot tuottaa jokin tietyn rakenteen ylläpitämiseksi tarvittavia "tunteita" tms. ovat melko mielivaltaisella tavalla riippuvaisia ajasta, jossa niitä esitetään. Tässä siis "kansallistunne", jota konstruoitiin, ei niinkään kansalaisten keskinäisen solidaarisuuden, vaan ryssävihan päälle.
Yhteisöllisyyden ylläpitäminen demonisoimalla toisia on kuin talvipakkasella housuihin laskeminen. Lämmittää hetken, ja pian on entistä kylmempää.
Elias Simojoki ei ollut muuta kuin fanaattinen sekopää, joka tapatti itsensä turhaan. Kannattaa pitää mielessä ne George Pattonin viisaat sanat:
Yhtään sotaa ei ole voitettu kuolemalla isänmaan puolesta vaan panemalla se vastapuolen piruparka kuolemaan oman isänmaansa puolesta.
Bobi Sivénin nimeä ei kirjoitettu englantilaisittain muodossa Bobby.
Hänen oikea nimensä oli muuten Hans Sivén.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bobi_Siv%C3%A9n
Re: Nim. Tiedemies
"Ryssäviha" on erittäin redusoiva ja virheellinen näkemys kansakunnan yhteisyyden rakentamisesta 1920-30 luvuilla. Ensinnäkin täytyy muistaa, että Suomen vieressä oli Neuvostoliitto, joka joukkoteurasti suomalaisia ja monia muita kansallisuuksia keskitysleireillä ja joukkohautojen vieressä. Suomalaiset keskitysleireiltä paenneet olivat ensimmäisiä, jotka saattoivat maailman tietoon Neuvostoliiton suorittamat massamurhat. Toiseksi, suomalaisten yhtenäisyyttä rakennettiin monin keinoin; sosiaalisilla uudistuksilla; poliittisella inkluusiolla; yhteisellä työllä, urheilulla ja tempauksilla; ystävällisellä retoriikalla, joka myös näkyi käytännön teoissa; jne.
Nykypäivän liberaalit väittävät, että se oli sosiaalista konstruktiota, koska tänä päivänä on erilaista. Vaikka jättäisimme huomiotta (kuten liberaalit) Genetic similarity theory:in liittyvät löydökset, heidän väitteensä ei kestä analyyttista tarkastelua. Samankaltaisuuteen liittyvät taipumukset ovat osittain riippuvaisia käynnistävistä tekijöistä, jotka liberaali yhteiskunta on minimoinut, ohjannut merkityksettömiin sijaistoimintoihin ja/tai joiden on vaikea käynnistyä monimutkaisessa kaupunkiympäristössä.
Atomisointi, vastavuoroisten ihmissuhteiden minimointi; urheilun sijaistoiminto "tribalismille"; tv:n aikaa ja energiaa kuluttava sijaistoiminto; internetin sijaistoiminto sosiaalisille suhteille; päivittäisen neuvottelun yhteisistä intresseistä ja toiminnasta minimoiminen paikallisissa suhteista; hyperkuluttamisen sijaistoiminto sosiaaliselle suhteille; anti-suomalainen propaganda ja indoktrinointi; sosiaalisen toiminnan ja työn järjestäminen suurten ja etäisten hierarkisten organisaatioiden kautta; kaupunkiympäristöjen suuruus, monimutkaisuus ja anonyymisuus, joka ei vastaa ihmisen luontaisten sosiaalisten kykyjen rajoja; perheinstituutioiden hajottaminen; uskonnon henkilökohtaistaminen; riippuvaisuudet valtiosta ja sen instituutioista, sekä muista suurista organisaatioista; jne.
Tästä huolimatta suomalaisuus on koko ajan toimiemme taustalla. Sitkeä se kaikesta huolimatta on.
Lopputuloksena liberaalista yhteiskunnasta seuraavassa videossa näkyy kuinka helppoa ihmisten manipulointi on, kunhan se on ajan hengen mukaista. Videossa esiintyvä mies esiintyy henkilönä, joka kerää nimiä sananvapauden lopettamiseksi ja Uuden maailman järjestyksen (New world order) tukemiseksi:
http://www.youtube.com/watch?v=tznR4wPeS4M&feature=player_embedded
Lisäys: Liberaalien metodit ovat hämmästyttävän samanlaisia äärikulttien kanssa. Ainoa suurempi ero se, että liberaalissa yhteiskunnassa manipulointi on piilotettu enemmän ympäristötekijöihin, kun taas äärikulteissa se on suorempaa.
"Ryssäviha" on erittäin redusoiva ja virheellinen näkemys kansakunnan yhteisyyden rakentamisesta 1920-30 luvuilla.
No mutta kyllä Vihan Veljien ja AKS:n mielestä tämä oli aivan keskeinen asia.
Tietenkään tämä ei ollut ainoa asia mutta ei tätä nyt viheelliseksi voi kai kutsua millään.
Simojoki kirjoitti siis:
Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n. e.
Yhteisöllisyyden ylläpitäminen demonisoimalla toisia on kuin talvipakkasella housuihin laskeminen.
En väittänyt asiassa mitään. Päinvastoin - sanoin että minulla ei ole asiassa mitään mielipidettä.
Mutta ei tuokaan sinun väitteesi lopulta perustu mihinkään argumentaatioon.
Simojoki oli ehkä sekopää mutta hän ainakin nautti elämästään enemmän kuin moni otsa kurtussa oleva nykysuomalainen.
Bobi Sivénin nimeä ei kirjoitettu englantilaisittain muodossa Bobby.
Tosiaankin - minun virheeni.
Ironmistressille tuosta Pattonin lauseesta se kommentti että kovasti muslimiterroristit ovat ainakin saaneet amerikkalaiset tutisemaan itsemurhapommituksillaan. Sotaa he eivät tietysti sillä voita, mutta USA on niin hermostunut että lähettää 30000 lisäsotilasta Afganistaniin kuolemaan.
Sitä minä kutsun naurettavien sekopoltsipellejen touhuksi. Jos globaalisoituva maailma on niin surkea että sillä kuka hallitsee Afganistania on valtava merkitys USA:n hallituksellle niin nauran sellaisen korttitalon rakentajille kippurassa. Nauran yhdessä talebanien kanssa.
Off-topic, mikäs onkaan tilanne nykyisin:
http://ozconservative.blogspot.com/2010/01/silly-but-makes-serious-point.html
Ironmistressille tuosta Pattonin lauseesta se kommentti että kovasti muslimiterroristit ovat ainakin saaneet amerikkalaiset tutisemaan itsemurhapommituksillaan.
Pikemminkin he ovat saaneet amerikkalaiset vihaisiksi.
Itsemurhapommituksilla on ollut hyvin vähän vaikutuksia USA:n armeijaan ja sotilaisiin. Lähes kaikki itsemurhaiskut kohdistuvat siviileihin - pääsääntöisesti "omiin" siviileihin. Itsemurhaiskujen tarkoits on herättää kauhua ja pelkoa siviileissä ja näin terrorisoida heidät tottelevaisiksi.
Sotaa he eivät tietysti sillä voita, mutta USA on niin hermostunut että lähettää 30000 lisäsotilasta Afganistaniin kuolemaan.
30 000 miestä on kaksi divisioonaa.
Koska tiedetään, että USA:n asevoimissa logistiikan suhde taistelujoukkoihin on 9:1, niin varsinaisia taisteluvoimia sinne menee 3000 taistelijaa - siis vajaa prikaati. Eli ei paljon mitään. Mutta Irak rauhoitettiin alle 200 000 miehellä.
Sitä minä kutsun naurettavien sekopoltsipellejen touhuksi.
Täälläpäässä sitä kutsutaan voiman ekonomiaksi. Ei ole syytä lähettää yhtään sen enempää joukkoja kuin mitä minimissään on tarve.
rakentajille kippurassa. Nauran yhdessä talebanien kanssa.
Nauramisesta voi todeta, että se parhaimmin nauraa joka viimeksi nauraa. On pelättävissä, että viimeisenä nauravatkin amerikkalaiset.
Talebanien ongelmana on se, että heiltä alkaa loppua miehet. Itsemurhaiskuilla ei ole saatu oikeastaan mitään aikaan - kyse on vähän samasta puuhasta kuin kamikazet. Alkumenestyksen jälkeen amerikkalaiset oppivat toimimaan ja lopulta japanilaiset vain haaskasivat miehiään - turhaan. Aivan sama ongelma on muslimeillakin; amerikkalaiset ovat liian kovia maaleja, joten iskut kohdistuvat siviileihin. Se puolestaan panee neitsyenkipeät aikamiespojat, jotka eivät pääse bylsimään maallisia naisia kun polygaamisessa yhteiskunnassa vanhat sedät vetävät välistä, miettimään että kannattaako sitä sittenkään pamauttaa pallejaan taivaan tuuliin taivaallisten neitsyiden toivossa.
Niinpä talebanit ovat joutuneet jo rekrytoimaan naisia itsemurhaiskijöiksi. Hupsista.
Talebanit eivät ole Afganistanissa kovin suuressa suosiossa. Heillä on siellä kutsumanimi luder ung, "kylmäsydämiset", julmuutensa ja ahdasmielisyytensä takia.
En väittänyt asiassa mitään. Päinvastoin - sanoin että minulla ei ole asiassa mitään mielipidettä.
Mutta ei tuokaan sinun väitteesi lopulta perustu mihinkään argumentaatioon.
Se perustuu arkielämän kokemukseen. Viha synnyttää vihaa ja jonkun ihmisryhmän demonisointi on veren kerjäämistä nenästä. Onnettomuuksia odottava saa ne kokea, ja viholliskuvien luominen ja lietsominen on varma tapa myös joutua konfliktiin - ja sotaan.
Ja sota puolestaan tuo ihmisestä ja ihmisyydestä esiin ne kaikkein alhaisimmat ja likaisimmat puolet. Keinottelu, kiskonta, salakauppa ja välistäveto kukoistavat sodan aikana. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta - ne, jotka siinä kuolevat, ja ne, jotka siitä hyötyvät. Eniten sodasta hyötyvät rikolliset, salakauppiaat, salakuljettajat ja keinottelijat.
Sota lisäksi tuhoaa sotilaista itsestään kaiken inhimillisyyden. Ikinä ei ole tehty niin paljoa murhia, ryöstöjä ja raiskauksia kuin sodan jälkeen, ja ikinä ei ole kulutettu niin paljoa alkoholia ja huumeita kuin sodan jälkeen, kun sodassa PTSD:n itselleen hankkineet veteraanit setvivät PTSD:tään siviilissä.
Simojoki oli ehkä sekopää mutta hän ainakin nautti elämästään enemmän kuin moni otsa kurtussa oleva nykysuomalainen.
Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset, on tapana sanoa. Voidaan kysyä, mitä elämästä nauttimista vihaaminen ja ksenofobia on.
Tämän päiväinen Times kertoo että USA alkaa jo myöntää että taleban on osa ratkaisua. Talebanin kanssa on pakko neuvotella. Itsemurhaiskut Kabuliin ovat olleet tehokkaita.
Uhrautumisen kulttuuri on siis ollut tehokas. Siis tehokas taistelussa. En tietenkään väitä että se yhteiskunta jonka taleban tulee Afganistaniin luomaan on hyvä, mutta se onkin toinen juttu.
Nauramisesta voi todeta, että se parhaimmin nauraa joka viimeksi nauraa. On pelättävissä, että viimeisenä nauravatkin amerikkalaiset.
Aika näyttää kumpi tämän kisan voittaa. Voi olla että amerikkalaiset nauravatkin viimeisenä mutta eri asia nauravatko eurooppalaiset missään vaiheessa.
Amerikkalaiset epäonnistuivat Vietnamissa joten ei amerikkalaisten voitto mitenkään varma ole. Kuten Nato on todennut riski on että tämä taistelu vielä siirtyy Amsterdamin ja Lontoon kaduille.
Vaikka jenkit rauhoittaisivatkin Afganistanin ja Pakistanin talebanit - mikä on suuri jos - "taistelut" siirtyvät ehkä Eurooppaan, itsemurhapommittajat samoin. Silloin itsemurhapommitusten teho kasvaa entisestään. Silloin siviilejä ovat nimenomaan eurooppalaiset.
Naton johto on itse todennut että tässä on
riski tämän sodan leviämisestä Eurooppaan.
Talebanit eivät ole Afganistanissa kovin suuressa suosiossa. Heillä on siellä kutsumanimi luder ung, "kylmäsydämiset", julmuutensa ja ahdasmielisyytensä takia.
Eivät carmasti olekaan. Toisaalta eivät he ole vaaleissa ehdokkainakaan. Heitä pelätään. En minä heitä kannata, mutta suurta harmia he ovat lännelle onnistuneet aiheuttamaan niin kuin muutkin fundamentalistit ja terroristit. Ei länsimaisten vapauksien tarvitse merkitä sitä, että rakennetaan globaali korttitalo, jota joku pieni vuoristoheimo kykenee uhkaamaan. Systeemi on aika epävakaa, jos se kuka on vallassa yhdessä pikkuvaltiossa heiluttaa koko rakennetta.
Mitä Simojoen vihan pitoon tulee olen käsittänyt että hän oli varsin pidetty ihminen Kiuruvedellä. Temperamenttista luonnetta pehmensi huumorintaju ja rakkaus.
Uhoahathan sinäkin koko ajan. Katso hiukan peiliin. Äläkä nyt suutu taas.
Ryssäviha ei ehkä ollut olennainen osa kansallistunteen rakentumisessa, enkä sellaista ainakaan tarkoituksella väittänyt. Sensijaan ryssäviha oli yleisesti hyväksytty tapa nostattaa yhteishenkeä 20- ja 30-luvuilla.
Kieltäydyn ottamasta kantaa liberaalien salaliittoihin tai vastaaviin järjettömyyksiin.
Tämän päiväinen Times kertoo että USA alkaa jo myöntää että taleban on osa ratkaisua. Talebanin kanssa on pakko neuvotella. Itsemurhaiskut Kabuliin ovat olleet tehokkaita.
Tai sitten kyse yksinkertaisesti on sotajuonesta.
Sun Tzu toteaa, että "jos vihollinen etenee ja hän neuvottelee, hän toivoo hengähdystaukoa". Siitähän tuossakin on kyse: amerikkalaiset tuovat maahan lisää joukkoja, ja samaan aikaan pyrkivät neuvottelukontaktiin. Kyllä amerikkalaiset Sun Tzunsa tuntevat, kirja kun oli Pattonin lempilukemista.
Uhrautumisen kulttuuri on siis ollut tehokas. Siis tehokas taistelussa.
Ei ole. Sillä on saatu aikaan vain hirvittävä määrä tappioita ja kärsimystä. Tappioita omalle puolelle ja kärsimystä siviiliväestölle. Irakissakin itsemurhaiskut ovat tyrehtyneet, kun ei niillä saatu mitään aikaan, ja insurgentit ovat laskemassa aseitaan. Kenraali Petraeuksen Irakin-strategia on ollut ilmeisen onnistunut.
Uhrautumisessa ei ole mitään jaloa eikä hienoa. Se on yksinkertaisesti typerää. Paljon mielekkäämpää sodankäyntiä on käyttää älyä, sotajuonia ja epäsuoria keinoja, uhrata mieluummin kalustoa kuin miehiä, ja taistella reilusti vain silloin, kun voitto on varma. Sun Tzu nimenomaan neuvoo uhrautumisesta, että "älä".
Aika näyttää kumpi tämän kisan voittaa.
Eikä tarvitse edes miettiä aikaa. Mitä pitemmälle kello käy, sitä enemmän se pelaa amerikkalaisten pussiin. Talibaneilta kun loppuvat sekä miehet että rahat. He eivät ole onnistuneet voittamaan sydämiä puolelleen.
Amerikkalaiset epäonnistuivat Vietnamissa
USA kävikin siellä proxy-sotaa ja poliitikot sekaantuivat sotilaiden tekemisiin. Se on asia, josta Sun Tzu erityisesti varoittaa. Ruukinmatruuna on kirjoittanut aiheesta aiemmin.
Vaikka jenkit rauhoittaisivatkin Afganistanin ja Pakistanin talebanit - mikä on suuri jos - "taistelut" siirtyvät ehkä Eurooppaan,
Ehkä.
Voihan olla, että islamistien tappio Afganistanissa ja Pakistanissa tulee olemaan niin nöyryyttävä, että he oppivat pelkäämään länkkäriä ja olemaan hyppimättä länkkärien silmille.
itsemurhapommittajat samoin. Silloin itsemurhapommitusten teho kasvaa entisestään. Silloin siviilejä ovat nimenomaan eurooppalaiset.
Ja arvaapa, miten sen jälkeen tulee käymään, kun eurooppalaiset suututetaan läpikotaisin?
Ruukinmatruuna ennusti 2001 WTC-iskujen jälkeen, että islamistit ovat nyt herättäneet nukkuvan jättiläisen joka ei lepy, aivan kuin japanilaiset Pearl Harbourissa. Ja niinhän siinä on käynytkin.
Itsemurhaiskut eivät tule aiheuttamaan Euroopassa pelkoa. Ne tulevat aiheuttamaan Euroopassa surua ja vihaa. Ja kun spermanaama ottaa aseen käteen, niin sen jälkeen tulee ruumiita ihan oikeasti.
Heitä pelätään. En minä heitä kannata, mutta suurta harmia he ovat lännelle onnistuneet aiheuttamaan niin kuin
Harmi on eri asia kuin strateginen menestys. Aiheuttihan Viet Cong harmia amerikkalaisille Vietnamissa, mutta sodan voitti Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija perinteisen sodankäynnin keinoin ja ilmaherruudella.
Mitä Simojoen vihan pitoon tulee olen käsittänyt että hän oli varsin pidetty ihminen Kiuruvedellä. Temperamenttista luonnetta pehmensi huumorintaju ja rakkaus.
Ihminen, joka on täynnä vihaa ja jonka elämä koostuu vihanlietsonnasta, tuskin on kovin pidetty muutoin kuin jossain spesiaaliporukassa. Todettakoon vielä, että Göringilläkin sanotaan olleen mainio huumorintaju - myös itseensä kohdistuneiden vitsien osalta - ja Hitlerinkin väitetään rakastaneen Eva Braunia syvästi.
Mutta kaikenkaikkiaan Simojoki vaikuttaa varsin pateettiselta tapaukselta.
Todettakoon vielä, että viha on negatiivinen tunne, ja viha sumentaa älyn. Vihantäyteinen ihminen tekee helposti ratkaisujaan täysin tunnepohjalta ja hyvin lyhytnäköisesti, ja vihantäyteistä ihmistä on helppoa jallittaa.
Yksi samuraihyveistä oli nimenomaan emotionaalinen vakaus. Siis se, ettei antautunut kiihkolle, vihalle, antipatialle tai millekään sellaiselle suurelle tunteelle, joka saattoi sumentaa järjen ja arvostelukyvyn. Sotaan tuli suhtautua ammattiasiana ja viholliseen vastapelurina - kiihkottomasti ja professionaalisti. Jos ja kun jouduttiin sotaan, tuli olla valmis kuolemaan, mutta se ei ollut mikään itsetarkoitus. Kun sota oli ohi, se oli senjälkeen "no hard feelings", sillä eilisen vihollinen saattoi olla huomisen liittolainen.
Tunne vihollisesi. Se on kaiken konfliktin ja kaiken sodankäynnin A ja O. Vihantäyteinen ihminen ei kykene tähän; hän demonisoi vihollisensa eikä kykene suhtautumaan tähän realistisesti. Siksi ruukinmatruuna pyrkii tutustumaan vieraisiin kulttuureihin mahdollisimman hyvin, tunteakseen niiden vahvuudet ja heikkoudet ja kyetäkseen konfliktissa toimimaan mahdollisimman järkevällä ja menestyksekkäällä tavalla.
Minä taas tutustun vieraisiin kulttuureihin samasta syystä kuin tutustun erilaisiin eläimiin.Silkasta mielenkiinnosta ja kauneuden takia.
Mitä lännen itsepuolustukseen tulee niin en olisi spermanaamojen puolustuskyvystä niinkään varma. Todennäköistä on että jengi lähtee pakoon jos kotikadun kahviloissa räjähtää terroristien pommit. Siis muuttaa muualle - "lapsien turvallisuus on ensisijaista".
Viha on tietysti yksilön kannalta hyvin negatiivinen ja kuluttava tunne eikä normaalissa KAI rintamataistelussa viha varmaan olekaan mikään etu. En niin väittänytkään.
Mutta jos tehtävänäsi on mennä kahvilaan ja räjäyttää siellä olevat ihmiset jauhelihaksi, vihasta voi olla hyötyä ainakin asian motivoinnissa. Tai jos tehtävänäsi on tappaa kaikki naapurissasi asuvat tutsit leipäveitsellä niin siinäkin viha voi auttaa.
Viha synnyttää pelkoa ja pelko saa ihmiset lähtemään. Se miksi jotkut haluavat tuollaista tehdä onkin sitten tämän keskustelun ulkopuolinen asia.
En usko että talvisodan sotilas hyötyi vihasta. Maanpuolustustahto siitä tuskin vahvistui. Mutta en ole varma.
Muuten, IM, sinun tapasi haukkua ja demonisoida esimerkiksi Simojokea siten että hän on paha tai hullu ihminen koska harrasti vihan litsontaa vie aikalailla ilon pois tästä keskustelusta.
Se, onko vihan lietsonta hyvä vai paha asia, ei ole tässä kontekstissa mitenkään moraalinen, vaan ainoa kysymys on missä tilanteessa vihan lietsonta vahvistaa demonisointia harrastavan etnisen ryhmän voimaa ja missä tilanteessa ei.
Vaikuttaisi ainakin siltä että muslimien vihan lietsonta länttä kohtaan saattaa olla tehokas strategia nostaa muslimien koheesiota lännessä. Hehän ovat onnistuneet mm. valtaamaan lähiöitä itselleen mitä voi pitää onnistumisena ryhmän kannalta. Tätä asiaa voi lähestyä aivan analyyttisestikin.
Sen sijaan en usko että ryssävihan lietsonta oli tehokasta 20/30-luvulla mutta en ole varma. Se oliko vihanlietsonta väärin ei kiinnosta minua tässä kontekstissa pätkän vertaa eikä se oliko se yksilöä kuluttavaa. Puhun vain ryhmäefektistä.
Lisäksi teksasilaisesimerkkihän antoi konkreettisen casen sellaisesta tapauksesta jossa viha ulkoryhmää kohtaan antoi mahdollisuuden ratkaista vapaamatkustajan ongelma.
Edelleen todettakoon että se onko ksenofobia "väärin" ei ole millään tavalla mielenkiintoista tässä kontekstissa. keskusteltakoon siitä jossain toisella blogilla.
"Mutta Irak rauhoitettiin alle 200 000 miehellä."
Onko Irak todella rauhoitettu?Tämänpäiväisen uutisen mukaan terroriteon seurauksena kuoli viitisenkymmentä henkeä ja tällaisia uutisia tulee lähes päivittäin
Ehkä jossain vaiheessa näytti siltä että Irak on rauhoitettu ?
Jos 1900-luvun alussa olisi Suomen rajat piirretty sen mukaan missä Suomen sukuisia asustaa, olisi Suomeen kuulunut Itä-Karjala, Länsipohja ja Ruija.
ja Inkeri.
Lähetä kommentti