Hyvä kommentti Humen Giljotiini-artikkeliini

Nimimerkiltä Antti tuli varsin hyvä kommentti Humen Giljotiini-artikkeliini. Kannattaa lukea - ja lukea myös minun vastaukseni siihen.

Joku saattaa ihmetellä mitä järkeä on tällaisessa filosofisessa hiustenhalkomisessa.

Pyrin kuitenkin siihen, että kuten terveydenhuollossa puoskarointia tai vaikkapa rokottamatta jättämistä ei enää haluta nähdä "vaihtoehtoisena hoitona" ("mikä sopii toiselle ei sovi toiselle") vaan nimenomaan hoitamatta jättämisenä, ei myöskään yhteiskunnallista puoskarointia ole syytä nähdä muuna kuin yhteiskunnan (kansankokonaisuuden) hoitamatta jättämisenä. Siis typeryytenä, välinpitämättömyytenä tai suoranaisena pahuutena.

Yhteiskunnallisena puoskarointina tarkoitan vaikkapa sokeaa maahanmuuton ajamista sillä perusteella että yhteiskunta maahanmuutosta väistämättä rikastuu.

Toisena esimerkkinä puoskaroinnista käy alkoholin hinnan laskeminen sillä perusteella, että "kaikkihan tietävät että kunhan alkoholin käytön holhoaminen lopetetaan ja hinta lasketaan, suomalaiset oppivat varmasti ns. eurooppalaiset juomatavat".

Yhteiskunnallinen puoskarointi on toimimista jonkin sokean uskomuksen perusteella ja sen uskomuksen levittämistä varsinkin nuorison keskuuteen mm. median avulla.

Muistan miten joku lääkäri kertoi tv:ssä poistaneensa maksan nuorelta naiselta, joka oli nauttinut yrttiteetä. Nuori nainen oli uskonut sokeaan terveysruokapropagandaan siitä, että kaikki luonnollinen on terveellistä.

Toinen nuori saattaa uskoa yhtä sokeasti propagandaan siitä, että monikulttuurinen yhteiskunta on jotenkin erityisen ihana - onhan koko media näitä kertomuksia pullollaan. Hänen lapsenlapsensa saattavat sitten aikoinaan kysyä miksi Suomessakin pommit räjähtelevät ja väestöryhmät taistelevat kaduilla. Mummo voi sitten kertoa, että kaikki toimittajat ja poliitikot - yhteiskunnalliset puoskarit - sanoivat monikulttuurisen yhteiskunnan olevan ihana asia. Mummo tietysti sinisilmäisenä naisena uskoi. Olihan hän äänestänyt Tarja Halosta presidentiksikin.

Humen giljotiini ja kansankokonaisuus

Lapseni ja nuorena olin ahdistunut ja mietin elämän tarkoitusta - erityisesti sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Joku voisi sanoa, että lapsuuden ja nuoruuden voisi käyttää muuhunkin kuin elämän tarkoituksen miettimiseen. Elämän tarkoituksen etsimisessä on kuitenkin puolensa - opin ajattelemaan kriittisesti ja tutustuin moneen mielenkiintoiseen aiheeseen (kuten uskontoon ja kansatieteeseen) elämäntuskan sivutuotteena. Tuska hävisi aikanaan - mutta kiinnostus uskontoon ja vieraisiin kulttuureihin jäi.

Jossain vaiheessa ehkä 14-vuotiaana löysin Humen giljotiinin - tai pikemmin ehkä naturalistisen virhepäätelämän:

Henkilö syyllistyy naturalistiseen virhepäätelmään, jos hän yrittää palauttaa moraalisen "hyvän" johonkin luonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen.

Naturalistisen virhepäätelmän määritteli filosofi G. E. Moore. Esimerkki naturalistisesta virhepäätelmästä on sosiaalidarwinismi. Sosiaalidarwinismin mukaan on oikein ja kohtuullista että yhteiskunnassakin heikkojen yksilöiden annetaan tuhoutua, koska luonnossakin valinta karsii heikot yksilöt ja kaikki luonnossa havaittava kehitys/evoluutio perustuu luonnonvalintaan.

Wikipedian esimerkki naturalistisesta virhepäättelijästä on sellainen hedonisti, joka väittää moraalisen hyvän olevan mitattavissa ihmisissä esiintyvän mielihyvän tai onnellisuuden perusteella. Mooren mukaan tämä on ankara virhe, ja moraalista hyvää tulee pitää sellaisena kuin se on, yksinkertaisena määrittelemättömänä epänaturalistisena arvona.

Naturalistista virhepäätelmää käytetään joskus raskaasti väärin. Olen saanut kritiikkiä kirjoitukseeni sisäryhmistä ja ulkoryhmistä:

"Jos tuota sisä- ja ulkoryhmäkirjoitusta oikein tulkitsen, sinun mielestäsi meillä pitäisi olla jonkinlainen evolutiivisesti kehittynyt sisäsyntyinen "pakko" jakautua heimoihin, mutta samaan aikaan valittelet sitä että länsimaissa halutaan "hyväksyä" koko ihmiskunta sisäryhmään. Aika omituista. Minun mielestäni sinä lähinnä yrität jonkun epämääräisesti tulkitsemasi tieteellisen teorian avulla taivutella muut hyväksymään omat poliittiset preferenssisi."

En ole kuitenkaan väittänyt että siitä, että ihminen luonnostaan jakaantuu heimoihin seuraa, että ihmisen jakautuminen heimoihin on jotenkin moraalisesti oikein tai että jakautuminen on aina ja kaikissa oloissa väistämätöntä.

Vaan olen väittänyt, että koska ihminen hyvin usein jakautuu erilaisiin ryhmiin, ihmisten kannattaa ottaa tämä asiantila huomioon. Kannattaa siis ottaa ihan realistisesti huomioon se että maailmassa on hyvin todennäköisesti aina ihmisiä, jotka haluavat jakaa ihmiset sisäryhmään ja ulkoryhmään. Ja ihmisiä jotka haluavat jopa demonisoida oman ryhmänsä ulkopuoliset ulkoryhmät.

Ihminen yksinkertaisesti on heimoistuva laji - ja tulee tietysti aina olemaan. Se onko heimoistuminen oikein vai väärin ei ole mielenkiintoinen kysymys. Mielenkiintoisia kysymyksiä ovat:

1. Miten puolustaudumme toisia heimoja vastaan silloin kun on pakko.

2. Miten hoidamme omaa heimoamme niin että heimomme säilyy puolustuskykyisenä.

3. Miten hoidamme omaa heimoamme ja tätä maata niin että suomalaisessa yhteiskunnassa kyetään lisäämään keskinäistä luottamusta.

4. Miten hoidamme heimoamme niin, että heimossa säilyy henki että köyhistäkin on huolehdittava. Miten hyvinvointiyhteiskunta kyetään ylläpitämään ilman että vapaamatkustajan ongelma tuhoaa sen.

Kuten kasvi tarvitsee vettä, ja lapsi tarvitsee kuria ja rakkautta, heimokin (kansankokonaisuus) tarvitsee hoitoa. Se että kasvi tarvitsee vettä ei ole mikään moraalinen kysymys vaan biologinen. (Tarkkaan ottaen on tehtävä kuitenkin se lisäoletus, että olemme päättäneet että haluamme pitää kasvin hengissä. Ei siis ole kyse rikkaruohosta. Katso Antin kommentti ja minun vastaukseni siihen.) Se että lapsi tarvitsee rakkautta ei ole moraalinen vaan biologinen kysymys. Se että kansankokonaisuus tarvitsee luottamusta, ryhmäkonsistenssia, lapsia/syntyvyyttä ei ole poliittinen vaan tieteellinen (biologinen tai yhteiskuntatieteellinen) kysymys.

Yhteiskunta ja kansankokonaisuus on organismi tai olento, joka tarvitsee aivan samalla tavalla hoitoa kuin lapsi tai kasvi. Siksi moni asia, jota pidetään poliittisena ja moraalisena - esimerkiksi kysymys maahanmuuton suuruudesta - ei ole poliittinen eikä moraalinen kysymys - ja siksi naturalistisen virhepäätelmän sovellusaluetta - vaan tiedollinen kysymys. (Tai ei ole ainakaan pelkästään moraalinen kysymys.)

Ei lääkärikään sano potilaalle: "teillä on syöpä, mutta se onko syöpä hyvä vai paha asia on tietysti moraalinen kysymys ja tiede ei voi antaa siihen vastausta." Mutta filosofi ja yhteiskuntatieteilijä saattavat vielä nykyäänkin väittää: "afrikkalaisten maahan päästäminen on moraalisesti oikein koska maksamme lännen velkaa kehitysmaita kohtaan". Kysymyksestä (maahanmuutto), joka liittyy kansankokonaisuuden hyvinvointiin, tehdään pelkästään moraalinen kysymys. Punaviher-piipertäjä on kuin kuin viisasteluun taipuvainen puutarhuri joka miettii: "siitä että ruusu tarvitsee valoa, ei voi tehdä johtopäätöstä että ruusu pitää istuttaa valoon".