lauantaina, elokuuta 26, 2023

Trump, polarisaatio ja demokratian kriisi

Ensi vuoden lopussa Donald Trump voidaan hyvinkin valita taas presidentiksi. Seuraukset voivat olla Euroopalle ja Suomellekin dramaattisen huonot, jos Trump toteuttaa lupauksensa järjestää "rauhan" Ukrainaan viikossa tai toteuttaa uhkauksensa vetäytyä Natosta.

Trump on laillista yhteiskunta vastaan kapinoinut henkilö, joka kiihotti kannattajansa kapinaan ja estämään vaalituloksen toteuttamisen. Kun Suomessa 1918 sosialidemokraatit ja 1932 Lapuan liike nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan, kapinajohtajat vangittiin ja Lapuan liikkeen toiminta kiellettiin. USA:n demokratia näyttää olevan kykenemätön korjaamaan ongelmiaan. USA:ssa kapinajohtaja kävelee kolme vuotta kapinan jälkeen vapaana. Amerikkalainen hteiskunta on täysin polarisoitunut.
Oikeusministeri Urho Kekkonen kirjoitti pamfletin Demokratian itsepuolustus 1934. Hän oli tutustunut Saksan tilanteeseen 1931 ja 1932. Hän halusi kieltää myös IKL:n (ns. Kekkosen konstit). Kekkosella oli AKS-tausta mutta vuonna 1932 Kekkonen kuitenkin erosi AKS:stä yhdessä monien muiden keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, koska AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa.

Kekkosen mukaan … demokratialla oli oikeus ja velvollisuus turvautua pakkokeinoihin, jos valtiossa esiintyi toimintaa, joka tähtäsi demokratian tuhoamiseen ja voimassa olevan valtiojärjestyksen kumoamiseen. Kekkonen arvosteli pamfletissa myös liberalismia, joka hänen mukaansa antoi vapaat toimintamahdollisuudet totalitarismiin pyrkiville liikkeille ja vaaransi siten demokraattisen valtion olemassaolon. … Kekkonen ei hyväksynyt liberalismin käsitystä valtiosta ”välttämättömänä pahana” ja hänen mukaansa 1930-luvun alussa vallinnut käsitys demokratioiden ”nahjusmaisuudesta” johtui nimenomaan liberalistisista opeista, jotka eivät antaneet demokratialle mahdollisuutta itsepuolustukseen. (Wikipedia)
Kekkonen kirjoitti pamfletissaan:

… käsitys demokratiasta nahjusmaisuutena on peräisin liberalististen oppien elävän elämän valitettavilta välttämättömyyksiltä ilmatiiviisti suljetusta varuskamarista. Liberalismia luonnehtivat iskulauseet: ”antaa mennä”, ”elää ja antaa toistenkin elää”, ”jokaisen tulee sallia tulla uskollaan autuaaksi” ynnä monet muut samantapaiset, ylevät ja kauniit viileässä ylimaallisessa ylhäisyydessään, mutta perin vähän elämän syövyttävää pesua kestävät, ne ne juuri ovat luoneet maaperän ajatukselle, että kansanvallan ei ole nostettava sormeakaan itsepuolustukseksi, milloin se koetetaan, vaikkapa väkivallalla, tuhota.
Kuvaavana esimerkkinä liberalismin nahjusmaisuudesta Kekkonen lainaa suomalaistenkin libertaarien suosikkiajattelijaa Ludwig von Misestä:

Liberaalisen hengen syvin perustietoisuus on siinä, että yhteiskunnan tulee rakentua liberaalisille opeille, ja että vastakkaisten aatteiden pohjalle ei voida jatkuvaa yhteiskuntaelämää rakentaa. Elleivät ihmiset vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta tietoisuudesta tee, mitä heidän yhteiskunnan säilymisen ja hyvinvoinnin edistymisen nimessä olisi tehtävä, ei heitä voida viekkaudella eikä keinokkuudella viedä oikealle tielle. Jos he erehtyvät, heidät on opettamalla valistettava. Jos he eivät voi valistua, jos he pysyvät erehdyksessään, silloin ei ole mitään tehtävänä perikadon välttämiseksi. Liberalismille ei jää muuta tietä kuin saada kansalaiset vakuutetuiksi vapaamielisen politiikan välttämättömyydestä. Tämä valistustyö on ainoa, mitä liberalismi voi suorittaa ja mitä sen täytyy suorittaa, jotta, sikäli kuin se sille kuuluu, voitaisiin vastustaa sitä perikatoa, mikä tänään yhteiskuntaa uhkaa.
Olen parin vuoden aikana lukenut melko paljon akateemista kirjallisuutta demokratiasta ja myös demokratian itsepuolustuksesta tai itsensä korjaamisesta ja kirjoitin asiasta pitkähkön tutkielman Sarastukseen. En ota mitään lopullista kantaa siihen miten polarisaatio ja muut demokratian ongelmat voi korjata.

Chilessä sotilasdikatuurin trauman jälkeen ja Saksassa natsismin trauman jälkeen demokratia on ollut varsin kukoistavaa. Kysyn kirjoituksessa myös millaisen trauman USA tarvitsee toipuakseen polarisaatiosta. USA järjesti Chileen sotilaskaappauksen, joka pysäytti marksismin ja jonka sivuvaikutuksena Chilen demokratia tervehtyi. Tarvitaanko USA:ssa jotain vastaavaa. Osaamista USA:ssa ainakin on ✌.

Ei kommentteja: