torstaina, maaliskuuta 30, 2023

Tuukka Kurusta, etnonationalismista ja integraatiosta

Näkökulma 1 - aate

Minulta on kysytty useampaan kertaan mitä ajattelen Sinimustista ja heidän ideologiastaan etnonationalismista ja mikä on tämän blogin suhde Sinimustiin.

Etnonationalismi eli etninen nationalismi on nationalismin muoto, missä kansakunnat määritellään yhteisen perinnön perusteella, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä kieltä, yhteistä uskontoa ja yhteistä etnistä perimää. (Lähde: Wikipedia)

Sinimustan liikkeen versio etnonationalismista korostaa puolueohjelman mukaan veren [eli etnisen perimän ja rodun] merkitystä kansallisen identiteetin synnyssä ja katsoo, että Suomen kansalaisuutta ei tule myöntää vieraille etnisyyksille. Liike ilmoittaa myös kannattavansa etnisen rekisterin käyttöönottoa, jossa käyvät ilmi maassamme asuvien ihmisten etniset, kielelliset ja uskonnolliset taustat.

Kysymys blogin suhteesta Sinimustiin on ymmärrettävä, koska tämä blogi on käsitellyt positiivisessa mielessä erilaisia poliittisen, uskonnollisen ja etnisen yhteisöllisyyden muotoja. Olen esittänyt väitteen, että liberalismin yltiöindividualismi ei ole älyllisesti kestävällä pohjalla ja olen kritisoinut monikultturismia. Olen myös puolustanut Tatu Vanhasen teoriaa kansallisen äo:n vaikutuksesta kansalliseen menestykseen ja sitä, että keskimääräinen äo vaihtelee populaatiosta toiseen.

Blogin nimi on lainattu Saksan kansalliselta vallankumoukselta ja termiä käyttivät myös natsit ja IKL. Totesin disclaimerissä kuitenkin että termi on tahallaan poliittisesti epäkorrekti, mutta ei pyri demonostroimaan, että olisin (kokonaan) samaa mieltä Saksan konservatiivisen vallankumouksen kanssa. Saksan kansallinen konservatismi edustaa yltiöyhteisöllisyyttä, missä yksilö on kokonaan alistettu Kansankokonaisuudelle.

Näkökulma 2 - pragmatismi

Suomen ollessa koko Itä-Euroopan ohessa pitkäaikaisen Venäjän uhan alaisena, pragmaattisesta näkökulmasta Suomen ongelma on aivan eri kuin mihin Sinimustien puolueohjelma tarjoaa lääkkeitä. Sinimustat vastustavat Natoa ja he vastustavat vieraiden etnisten ryhmien integroimista osaksi Kansankokonaisuutta. Vastustus on ideologista.

Tämä blogi ja minä blogin kirjoittajana olen viime aikoina aktiivisesti kannattanut Suomen osalta lähinnä integratiivista nationalismia tai integratiivista militarismia. Samalla olen tehnyt aktiivista työtä monella tavalla ajattelevien isänmaallisten suomalaisten kanssa. Suomen vihollinen on Venäjä eikä meillä ole varaa siihen, että maan sisälle syntyy etnisiä tai ideologisia Venäjän viidensiä kolonnia tai että puoluelaiset riitelevät ja repivät kansakuntaa toissijaisilla asioilla. Pragmaattisista syistä uskon, että tehokkainta olisi pyrkiää integroimaan myös maahanmuuttajat, varsinkin kun kantaväestön syntyvyys on alhainen. 

Ja jos totta puhutaan minulla ei ole oikein mitään syytä olla kunnioittamatta enemmän 20-vuotiasta somalia, joka käy armeijan, kuin jotain libertaarifundamentalistia, joka selittää että yleinen asevelvollisuus on orjuutta eli väärin tai pasfistifundamentalistia joka väittää että hänen haluttomuuttaan ("vakaumustaan") ottaa ase käteensä pitää kunnioittaa tai niitä "patriootteja", jotka polttavat sotilaspassinsa, koska Suomi liittoutuu sotilaallisesti.

Pasifismi, etnonationalismi tai klassinen liberalismi ei taida auttaa käytännöllisestä näkökumasta meitä juuri ollenkaan siinä tilanteessa missä Suomi Rajamaana on? Siinä mielessä ne ovat samanlaisia. Sinimustien Naton vastustus on äärimmäisen ideologista ja mustavalkoista. 

Näkökulma 3 - perussuomalaiset

Nostan kyllä Tuukalle hattua siinä mielessä, että hän on rehellisesti mitä on, eli etnonationalisti. En päinvastoin kuin punaviher-väki syytä häntä rasismista. Tuukka sanoo rehellisesti sen, mitä perussuomalaisten monet äänestäjät ajattelevat, mutta eivät uskalla sanoa ääneen. 

Perussuomalaisten pitäisikin miettiä, kumpi tie palvelee Suomea paremmin, integratiivinen nationalismi vai etnonationalismi ja tehdä valinta. Integratiivisella nationalismilla tarkoitan jotain sellaista, mitä esimerkiksi Preussin kuningas Frekdrik II Suuri loi.

Toivon keskustelua asiasta kommentti-osioon.

5 kommenttia:

Eduskuntavaaliehdokas Eduskuntavaaliehdokkaat Suomen asialle ei toiseuden. Valonkantajana Seppo Lehto Tampere kirjoitti...

Mainitsemaasi preussisivustoa ei avaudu linkistä

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos!

Jukka Aakula kirjoitti...

Ruotsin TV:ssä puhutaan siitä että jengirikollisilta ja muilta jotka kieltäytyvät integroitumasta pitää ottaa kansalaisuus pois. Lakia pitää muuttaa tässä suhteessa https://www.youtube.com/watch?v=umLAyTcnWOk Loppujen maahanmuuttajien on huomattavasti parempi integroitua kun näin tehdään? Tosin sanoen heillä on vahvempi insentiivi integroitua.

QroquiusKad kirjoitti...

Mielstäni Suomen kansalaisuutta ei pitäisi myöntää muuten kuin kaksoiskansalaisuutena.
Tällöin sen hakijalla on oltava jonkin maan voimassaoleva passi, josta voidaan varmistua asianomaisen henkilöllisyydestä;
ilman sitä ei nykyäänkään saisi kansalaisuutta myöntää mutta laki on laki vain suomalaisille ja käytäntö tasa-arvoinen mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia.

Tuplakansalaiselta voidaan poistaa myönnetty kansalaisuus mikäli tämä ei olekaan sen arvoinen ja ennen kaikkea palauttaa alkuperäiseen kotimaahansa, joka ei voi kieltäytyä vastaanottamasta passin omaavaa kansalaistaan.

Saman käytännön on periydyttävä, eli Suomen kansalaisuuden saaneen täällä syntyvän jälkeläisenkin on hankittava vanhempiensa alkuperäisen kotimaan kansalaisuus, muuten edessä on myönnetyn kansalaisuuden poisto ja koko konkkaronkan palautus.

Jukka Aakula kirjoitti...

Mielenkiintoinen ehdotus!