Vihreät vaativat muillekin (itselleenkin) oikeutta vapaamatkustaa?

HS kirjoittaa artikkelissa "Jehovan todistajien erivapauden poistaminen saa kannatusta – osa puolueista haluaisi vapauttaa asevelvollisuudesta muidenkin vakaumuksien edustajia":

PITÄÄKÖ Jehovan todistajien asevelvollisuutta koskeva erivapaus poistaa kokonaan vai mahdollisesti laajentaa koskemaan muidenkin vakaumuksien edustajia?

Tämä kysymys nousi keskeiseen rooliin puolustusministeriön järjestämällä lausuntokierroksella. Enemmistö noin kahdestakymmenestä lausunnonantajasta kannatti puolustusministeriön työryhmän esitystä Jehovan todistajien erivapauden kumoamisesta.

...Osa vastustajista oli valmiita laajentamaan asevelvollisuutta koskevaa erivapautta Jehovan todistajien lisäksi muihinkin ryhmiin, joilla on yhtä vahva vakaumus. Tätä mieltä olivat muun muassa vihreät ja professori Kekkonen.

Vihreiden mielestä vapautusta hakevan henkilön pitäisi pystyä perustelemaan vakaumuksensa. "

Voin arvata mihin vihreät pyrkivät. Heidän omat "vakaumuksensa" olisivat riittäviä että heidän ei tarvitsisi maanpuolustukseen osallistua - "menköön rupusakki kuolemaan meidän puolestamme jos sota tulee". Ainahan korkeasti koulutettu kykene perustelemaan "vakaumuksensa" helposti.

Mikään "vakaumus" ei saa olla riittävä että ihminen saisi oikeuden olla puolustamamatta omaa kansaansa. Varsinkaan jollain eliitillä - joka hyötyy valtiosta kaikkein eniten - ei luulisi olevan kanttia vapaamatkustaa.

Professori Kanniaisen väitöskirja ja yleinen asevelvollisuus

Taloustieteen professori Vesa Kanniainen on vanhoilla päivillään tehnyt tutkimusta maanpuolustuksen alalta ja julkaisi alalta tohtorin väitöskirjan.

HS referoi:

KANNIAISEN tutkimuksien lähtökohta on se, että kansallinen turvallisuus on julkishyödyke ja osa kansakunnan hyvinvointia. Hän käyttääkin tutkimuksissaan taloustieteestä tuttuja matemaattisia analyysivälineitä.

...

Tali-Ihantalan ja esimerkiksi Thermopylain taistelujen ihmeet voidaan selittää taloustieteellisellä ja matemaattisella analyysillä...

Sen mukaan suomalaiset ja kreikkalaiset sotilaat taistelivat hurjasti ja uhrautuvasti siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Vastaavaa syytä ei ollut hyökkäävillä venäläisillä ja persialaisilla joukoilla.

....

KANNIAINEN on tutkinut muun muassa sitä, miksi sotilas sotii ylivoimaista vihollista vastaan. Miksi pienet puolustusarmeijat ovat menestyneet suuria hyökkäysarmeijoita vastaan?

”Pieni puolustusvoima taistelee aggressiivisemmin kuin suuri hyökkäysarmeija. Olen formuloinut teoreettisen analyysin, jossa ajatellaan, että nykyinen sukupolvi välittää tulevista sukupolvista. Vihollisellahan ei ole tätä kannustinta, koska sitä ei uhkaa mikään. Sen ei tarvitse miettiä tulevia sukupolviaan.”

Kanniainen puhuu taloustieteellisesti mallinnetusta ”ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle.

...

mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa.

Kiintoisin havainto lienee se, että mitä pienempi on puolustusarmeija, sitä suurempi on riskinotto eli uhrautumisalttius.

...

KANNIAINEN on tutkinut myös sitä, kumpi on parempi valinta: yleinen asevelvollisuus vai vapaaehtoisuuteen perustuva tai ammattiarmeija. Hänen tarkastelunsa lähtee siitä, että on olemassa pienen turvariskin ja suuren turvariskin maita.

Analyysin mukaan pienen turvariskin mailla on mahdollisuus ylläpitää pienempää vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa kuin suuren turvariskin mailla. Suuren turvariskin maiksi Kanniainen lukee esimerkiksi Israelin, Baltian maat ja Suomen.

Kanniainen katsoo, että Suomi on tehnyt oikean valinnan kun ylläpitää asevelvollisuutta.

”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”

Itse artikkeli, jossa asevelvollisuusarmeijan etua selvitetään on tässä: Security gradient and national defense – the optimal choice between a draft army and a professional army Kanniainen mm. toteaa, että korkean riskin valtioissa sotilailla on merkittävä riski kaatua sodassa - jotta palkka-armeija toimisi palkkojen pitäisi korkean riskin valtioissa olla oleellisesti korkeampi kuin alemman riskin valtioissa. Tätä kustannusta ei Kanniaisen mukaan oteta yleensä huomioon perinteisessä tutkimuksessa. Toisaalta itselleni herää myös kysymys, miten palkka-armeijan sotilaat saadaan sitoutumaan työnantajaansa sodan yhtäkkiä alkaessa.  

Kanniainen mainitsee esimerkkeinä korkean riskin valtioista Israelin, Baltian maat ja Suomen.

PS. Monet väittävät nykyään, että asevelvollisuus on yksikantaan väärin. Että se on pakkoon perustuvaa ja palkatonta työtä ja yksilön oikeuksien loukkaamista.

Kansankokonaisuus näkee asian täysin toisella tavalla. Miesten muodostama yhteisö taistelee yhdessä kansallisen olemassaolonsa puolesta. Itsenäisyys on julkishyödyke. Se, onko julkishyödykkeen tuottamisessa mukana "valtio" tai muu väkivaltamonopolin omaava instituutio, on epäoleellista. Ihmisyhteisö käyttää tarvittaessa pakkoa jäsentensä taivuttamiseen noudattamaan yhteisön normeja. Ihmisyhteisö käyttää myös tarvittaessa pakkoa niitä yhteisön jäseniä vastaan, jotka kieltäytyvät kontribuoimasta maanpuolustukseen tai muuhun julkishyödykkeen tyottamiseen. Se kysymys onko tällainen pakottaminen "väärin" vai "oikein" ratkeaa vain kun tarkastelemme sitä, onko pakottaminen yhteisön ja sen jäsenten kannalta tehokkuutta lisäävää vai ei. Yksilön pakottaminen ei tietenkään ole ongelmaton asia - maanpuolustukseen osallistumiseen liittyy tietysti myös utiliteettimenetystä kaiken hyödyn lisäksi.

Kysymys HS:n toimittajille tai Kansankokonaisuuden jäsenelle

Päivitys 19.8.2018 tekstin lopussa.

Ajattelepa hetken että olet tilastotieteilijä, data-analyst tai tutkiva toimittaja. Minkä johtopäätöksen tekisit seuraavasta tilastosta, joka perustuu HS:n tekemään kyselytutkimukseen?

Mikä on tilastollisesti merkitsevin tulos minkä tästä voi tehdä?

Jos taas sinulla on poliittinen agenda puhua naisten ja miesten eroista ja siitä miten naiset ovat pikkaisen parempia kuin miehet, minkä johtopäätöksen teet silloin tilastosta?

No tähän jälkimmäiseen kysymykseen HS jo antaa meille vastauksen.

Päivitys 19.8.

Tuomas Vallius teki ANOVA-tilasto-ohjelmalla analyysin aineistosta ja raportoi, että lapsettomuus oli 22 kertaa merkittävämpi selittäjä kuin mies-sukupuoli. HS antoi siis otsikoinnillaan raskaasti väärän kuvaa asiasta.

Niinistön historiankäsitys on kuitenkin oikea

Olen kritisoinut Sauli Niinistöä moneen kertaan mm. NATO-keskustelun torppaamisesta. Tällä kertaa haluan nostaa kuitenkin esiin seuraavan asian: 

Niinistö ylittää ainakin yhdessä asiassa sen modernin keskustelun, joka keskittyy pelkkiin ihmisoikeuksiin ja yksilön vapauteen.

Talouselämä-lehti kertoo:

Niinistö on korostanut länsimaiden tuudittautumista ikuiseen rauhaan ja miettinyt, nostaako Putin riskirimaa huomatessaan länsimaiden kyvyttömyyden vastata sotilaallisiin aggressioihin. Presidentti kokee ”roomalaistaudin” hyvinvoinnin tuomaksi velttoudeksi. "Venäjä julistaa, että länsi on heikko. Se on havainnut toden".

Jotta kansa kykenisi puolustamaan yksilöidenkin vapautta, markkinataloutta tai vaikkapa homojen ihmisoikeuksia, miesten ja naisten on tajuttava, että vapaus vaatii myös puolustamista. Miehen on käytävä armeija ja oltava valmis ase kädessä puolustamaan maataan ja huolehdittava siksi kunnostaan.

Ihmisen on ylitettävä se nyky-oikeisto ja -vasemmiston hedonismi, joka keskittyy vain oikeuksien vaatimiseen ja omasta edusta huolehtimiseen. Ihminen ei ole vain yksilö vaan parhaimmillaan myös kansankokonaisuuden osa, jonka elämä palvelee kansankokonaisuuden terveyttä.

Yhteiskunta ei koostu vain yksilöistä, vaan luottamuksesta, maanpuolustustahdosta, väestönlaadusta, selkeästä viholliskuvasta ja tehokkaista instituutioista. Filosofi Bertrand Russel onkin sanonut:

Sosiaalinen koheesio on välttämättömyys, eikä ihmiskunta ole vielä koskaan onnistunut luomaan sosiaalista koheesiota vain rationaalisin argumentein. Jokaisella yhteiskunnalla on kaksi vastakkaista riskiä: yhtäällä luutuminen liian kurin ja perinteisiin jämähtämisen takia ja toisaalla moraalinen turmeltuminen tai ajautuminen vieraan vallan alaiseksi sitä kautta, että yksilökeskeisyys ja yksilön itsenäisyys tekee yhteistyön mahdottomaksi.

Yhteisön merkitys lasten ja nuorten oppimistuloksiin

HS kertoi tänään suomalaisesta kasvatustieteen tutkimuksesta:

KAVERIPIIRI muodostuu heti lapsen mennessä uuteen kouluun ja sillä on ratkaiseva merkitys opiskelumotivaatioon myöhemmin.

Ensimmäiset päivät ratkaisevat, painottaa Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro.

”Kaveripiirin muodostumiseen pitäisi panostaa paljon enemmän kuin nyt tehdään. Sen merkitys kouluinnostukseen ja koulussa viihtymiseen on aivan oleellinen.”

Siirtymävaiheissa, kuten ensimmäisen luokan alkaessa sekä yläkouluun ja peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä, kaveripiirit syntyvät hyvin nopeasti.

Kun porukka on koossa, se alkaa muokata jäseniään toistensa kaltaisiksi. Tätä kehitystä on vaikea jälkikäteen muuttaa.

”Nuoret muuttuvat mieluummin itse kavereiden osoittamaan suuntaan kuin etsivät uusia ystävyyssuhteita”, sanoo Salmela-Aro.

TUOREESSA tutkimuksessa selvitettiin, miten nuoret valitsevat uudessa koulussa kavereitaan ja miten kaverit muokkaavat toisiaan kouluvuosien aikana.

OPPIMISMOTIVAATION suhteen kaveripiirit alkoivat pian muistuttaa toisiaan.

”Myös arvosanojen suhteen ryhmät alkoivat muodostua samanlaisiksi. Jos kaveripiiri oli koulua kohtaan kovin kielteinen, sen yksittäinen jäsen muuttui kielteiseksi.”

Osasta nuoria tuli koulussa alisuoriutujia, kun he mukauttivat toimintaansa sopeutuakseen kaveriporukkaan. Osa taas pinnisteli parempaan suoritukseen yltääkseen ystäviensä tasolle.

Tässä ei tietysti ole mitään yllättävää. Jo pitkään tutkimus on antanat viitteitä siihen suuntaan, että vanhemmat kykenevät vaikuttamaan lapsiinsa, mutta lähinnä vain valitsemalla lapsilleen koulun tms. paikan missä kaveripiirit syntyvät.

Kasvatustieteilijän suositukset ovat mielenkiintoisempia. Negatiivisesti nuoreen vaikuttavia kaveripiirejä pitäisi hänen mielestään aktiivisesti dekonstruoida:

"Salmela-Aro kehottaa opettajia sotkemaan tällaisia ryhmiä, etteivät nuoret olisi niin paljon keskenään tekemisissä. Samaan tapaan pitäisi pyrkiä sotkemaan ryhmiä, joissa asenne koulua kohtaan on vahvasti kielteinen."

Valtion väkivaltamonopoli - osa 2 - Venäjän vankilat

Venäläisissä vankiloissa vankeja kidutetaan ja terveetkin vangit sairastuvat usein mm. C-hepatiittiin huonoissa olosuhteissa. HS:ssä oli tänään mielenkiintoista lisätietoa Venäjän vankiloista artikkelissa Rikos ja Rangaistus. Tieto tosin perustuu vain yhden vangin kertomukseen. Jos lukijalla on tietoa asiasta enemmän, olisin iloinen lisätiedosta.

LEIRI IK-25:llä vangit huolehtivat kurinpidosta itse, kuten Venäjän vankileireillä on pitkään ollut tapana. Vartijoita näkyi harvoin, yleensä laskennoissa ja parakkien ratsioissa, joissa he etsivät piilopuhelimia. Enimmäkseen he pitivät huolta, ettei kukaan karkaa.

Kun järjestystä pitävät rikolliset, voisi kuvitella, että leireillä vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan. Mutta ei, Salo näki vankien välistä väkivaltaa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, koska yhteiset säännöt kielsivät tappelun.

”Suomen vankiloissa tapellaan ihan missä vain. Vaikka ruokalassa, kun joku istuu sun paikalle.”

Leirin järjestyksenpidosta vastasi vankien eliitti, rikollispomot eli blatnoit, jotka olivat olleet Venäjän mafian bratvan palkkalistoilla. Erimielisyydet, kuten maksamattomat pelivelat, tuotiin heidän ratkaistavakseen. Rangaistus oli mukilointi ja sakko.

Tiukan hierarkian seuraava porras oli vankien suuri keskiluokka, muzhiki eli jätkät tai miehet. Heihin myös Salo kuului. Siitä alaspäin olivat halveksutut luottovangit, jotka tekivät yhteistyötä vartijoiden kanssa. He toimivat esimerkiksi työnjohtajina leirin teollisuusalueella.

Arvoasteikon pohjimmaisiksi jäivät alennetut, opušennye. Heihin kuuluivat esimerkiksi seksuaalirikolliset, homot, poliisina työskennellet ja vasikoineet tai muuten alamaailman lakeja rikkoneet.

Muille, myös vartijoille, he olivat saastaa. Alennetuille oli parakkien vessoissa oma pönttö, la­vuaari ja jopa ovenkahva, tv-huoneessa penkkirivi ja ruokalassa pöytä. Heiltä ei saanut ottaa vastaan tavaroita, ellei itse tahtonut alennetuksi.

”Alennetun asemasta ei nousta ikinä pois. Se seuraa kaikille tuleville tuomioille. Siitä saadaan aina tietää, koska bratvalla on kirjanpito kaikesta.”

Artikkelissa todetaan myös:

Venäjällä vankien kesken vallitsee paljon suurempi yhteishenki kuin Suomessa. Osin se johtuu maan vieraanvaraisesta kulttuurista, osin karujen olosuhteiden pakosta.

”Siellä vangit esimerkiksi keräävät kolehtia niille, joilla ei ole tupakan tai saippuan tapaisia perusjuttuja. Suomessa jokainen pärjää omillaan.”

Toimiiko valtion väkivaltamonopoli?

Jatkoin Why Honor Matters -kirjan teemaa Sarastuksen artikkelissa Kunnia ja Omankädenoikeus. 

Artikkeli käsittelee erityisesti valtion väkivaltamonopolin toimimattomuutta länsimaisessa yhteiskunnassa.