Nature- ja Science-lehdet kirjoittavat ilmastonlämpenemisen vastaisen työn psykologiasta

Nature-lehti käsitteli jonkin aikaa sitten sitä, miten yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttaa ilmaston lämpenemisen ratkaisua ja itse asiassa kaikkea tehokasta politiikan tekoa:

"Kulttuurisesti polarisoituneet demokratiat harjoittavat epätodennäköisemmin tieteelliseen tietoon – kuten tietoon ilmaston lämpenemisestä – perustuvaa politiikkaa kuin vähemmän polarisoituneet demokratiat. Näin on myös sellaisessa tilanteessa, jossa tieteellisen tiedon hyväksikäyttö oleellisesti vaikuttaisi kokonaisetuun.

Kansalaisille itselleen sillä, ovatko he oikeassa vai väärässä ilmaston lämpenemisen osalta, ei ole todellista merkitystä. Millään, mitä he kuluttajina tai yksilöinä tekevät, ei ole kuin marginaalinen vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Sen sijaan sillä, että he ottaisivat kantaa ilmaston lämpenemiseen tavalla, joka olisi ristiriidassa heidän kulttuuriseen viiteryhmänsä mielipiteen kanssa, olisi heille itselleen tuhoisa merkitys." (Minun käännökseni.)

Ihmisen mielipide esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kertoo, millainen ihminen olet ja mihin porukkaan kuulut. Mielipiteestä on siis tullut osa identiteettiä ja mielipiteen toistamisesta on tullut osa identiteetin signalointia. (Signalointi on biologiassa ja taloustieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa tiedon tai väitteen viestimistä. Esimerkiksi hyönteisen sanotaan signaloivan värillään myrkyllisyyttään, jos linnut mieltävät tietyn väriset hyönteiset myrkyllisiksi. Kirjoitin aiheesta joskus Sarastukseen.)

Ameikassa oikeistolaiset signaloivat porukkaan kuulumista ilmastonlämpenemis-skeptismillä ja Suomessa vihreät vastustavat samasta syystä ydinvoimaa. Ydinvoiman vastustus on yhtä tehokasta ja irrationaalista ilmastonlämpenemisen vastustuksen torppaamista kuin ilmastoskeptisyys. 

Guardian käsittelee myös sitä miten vaikea on saada ihmiset kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta mutta miten tilanne saattaa olla dramaattisesti muuttumassa / muutettavissa:

"Here is really the center of the problem, the social dilemma wherein it is in the collective’s interest to act in one way but individuals may benefit personally if they act in another way.

This struggle for humans to manage our impact on climate is made more complex by the unique issue of climate change; it is a long-term problem that has no apparent immediate and personal threats. Simply put, we need to take actions now to avoid problems later on even though we personally may not experience these consequences.

To counter this disconnect, climate change discussions need to be framed as matters related to current impacts at the local level. It is great that we want to save polar bears, but what really will motivate people are the risks to them right now. Fortunately or unfortunately, depending on your viewpoint, it is becoming easier and easier to make these connections. Examples abound for instance terrible flooding in the central USA, the record drought in California, recent heat waves in central Asia, or in Australia, as just some examples."

Guardianin juttu perustuu Science-lehdessä julkaistuun artikkeliin, joka on maksumuurin takana. Itse käytännön keinot jäävät ehkä siksi osin abstrakteiksi:

The authors identify a variety of strategies for moving forward with human limitations in mind. Since they acknowledge humans tend not to protect those things they either don’t know or don’t value, ingraining a sense of value in the natural world may be critical. In fact, there is a strong relationship between an individual’s connection to nature and their ecological behavior. In today’s world of growing industrialization and severing of the nature/human connection, the challenge may be to find and create new connection opportunities.

More immediately, the authors encourage efforts to change the social norms surrounding environmentally sound behavior - making it cool again.... In fact, individuals play a critical role in inspiring collective actions within various spheres of influence (see the above figure), which is the kind of behavior needed to change the enormous systems - food, transportation, retail, etc. - disproportionately impacting the planet. The review highlights how transformational individuals - those who decide to step outside of accepted social norms - can bring about large-scale change in their social networks and within the organizations of which they are a part. While it feels incredibly awkward to do something different than the norm, we are all capable of it. And, it’s easier if we don’t have to do it alone, so supporting others who take a stand is a crucial role we can all play.