Pedofilia on osa afganistanilaista kulttuuria?

Pedofilia on wikipedian mukaan osa afganistanilaista kulttuuria. 

Oikeastaan olisi tieteellisempää sanoa, että pedofilia on afghanistanilainen instituutio, jossa seksiorjuuden muodossa nuoret pojat ja tytöt joutuvat hyväksikäytetyksi. Instituutio-sanalla tarkoitetaan siis maassa tai yhteisössä vakiintunutta käytäntöä, joka voi joskus perustua lakiin tai normiin mutta jolla oleellisesti on aina itseään ylläpitävä luonne.

Kun jonkin kulttuurin jäseniä muuttaa toiseen maahan suurin joukoin ja sulautuminen on heikkoa, instituutiot syntyvät/siirtyvät diasporan keskuuteen myös maahanmuuton kohdemaihin. Pedofilia-instituutio on siirtynyt nyt Ruotsiin afganistanilaisen maahanmuuton mukana.

Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Paul Collier käsittelee aihetta kirjassaan Exodus.

Collierin mukaan maahanmuuton luonne on sellainen, että jos maahanmuutolle ei tehdä mitään, vaan se jätetään kehittymään vapaasti, maahanmuutto kiihtyy koko ajan. Kun tietystä maasta tai kulttuurista A maahan B saapunut diaspora on tarpeeksi suuri ja kasvava, A:sta on yhä matalampi kynnys muuttaa maahan B ja kasvu kiihtyy. Kun keskituloisten määrä maassa A lisääntyy vaikkapa diasporan maahan A lähettämän rahan takia, yhä suuremmalla osalla maan A väestöstä on varaa hankkia matkaliput maahan B.

Mitä suuremmaksi diaspora muodostuu, sitä helpompi ihmisten on sulkeutua omaan yhteisöönsä ja ylläpitää omia valtakulttuurista eroavia tapojaan / instituutioitaan. 

Iltalehti: Ruotsi sai turvatakuut suurimmille kaupungeilleen, Suomi kieltäytyi turvatakuista

Toimittaja Olli Ainola, Iltalehti, kertoi eilen, että Ruotsi on saanut turvatakuut Venäjää vastaan suurimpien kaupunkiensa osalta USA:lta vastineena satamiensa ja lentokenttiensä antamisesta Natolle tilanteessa missä venäläinen hyökkää Baltiaan. Suomen hallituksen enemmistö ja tasavallan presidentti ovat Ainolan mukaan hylänneet amerikkalaisten vastaavan tarjouksen, koska turvatakuut eivät kattaneet koko maata.

Suomi joutui viime talvena vaikeaan valintatilanteeseen. Yhdysvallat oli päättänyt rakentaa todellisen sotilaallisen suojan Baltian maille Venäjän valtaamisyrityksiä vastaan. Yhdysvallat halusi näyttää, että Naton turvatakuu ei ole sanahelinää. Suomen ja Ruotsin hallitusten oli pakko päättää, antavatko ne satamiaan, lentokenttiään ja ilmatilaansa Yhdysvaltain sotilaskoneiden käyttöön kriisitilanteessa, jolloin Baltian maat saisivat nopeasti sotilaallista täydennystä...

Ruotsin vastaus tuli nopeasti. Oman puolustuksensa romuttanut maa lupautui tukemaan Yhdysvaltoja. Suomi luki Ruotsin vastauksesta itsekkään henkiinjäämismotiivin. Jos Yhdysvallat käyttää Ruotsin satamia ja lentokenttiä, samalla Yhdysvallat suojaa nämä strategiset kohteet. Mutta suoja ei suinkaan rajoitu pelkkiin kenttiin ja satamiin, vaan samalla Yhdysvallat suojaa Göteborgin, Tukholman ja muita kaupunkeja. Ruotsi livahti takaportista Amerikan turvatakuiden piiriin.

Ainolan kirjoitus kertoo myös tutkimuksesta, jonka mukaan puolet persuista luottaa presidentti Trumpiin ja 40% Putiniin. No tämä ei tietysti ollut minkäänlainen yllätys kenellekään asioita seuranneelle.

Kirjoituksessaan Ainola toteaa ääneen ensi kerran suomalaisessa mainstream mediassa suoraan seuraavan faktan:

"Juuri nyt Suomi jännittää, mitä tapahtuu, kun Trump aloittaa Yhdysvaltain presidenttinä tammikuussa. Tekeekö Trump Putinin kanssa diilin ja panee riidan Pohjolassa puoliksi: Ruotsi lännelle ja Suomi Venäjälle"

Kansankokonaisuus toivottaa iloista joulua!

Hyvää Joulua kaikille - siis kaikille paitsi Putinin morsiamille! 

Ja hyvää Uutta Vuotta. Rakennetaan Suomea yhdessä Elmo Kailan, Kyösti Kallion ja Väinö Tannerin hengessä.

Venäjä ja Venäjän lakeijat ovat vaivanamme tänään yhtälailla kuin 1939.

Kuka on vastuussa Berliinin veriteoista?

On kaksi tapaa ajatella ihmisen vastuuta.

1. Länsimainen valistuksen ajatus, että jokainen on vastuussa omista teoistaan. Rikoksen tapahtuessa syyllinen tuomitaan valtiollisessa tuomioistuimessa.

2. Heimoyhteisöissä ja kunnian kulttuureissa vallitseva ajatus että suvun tai heimon jäsen on vastuussa oman ryhmänsä jäsenten teoista. Esimerkiksi Somaliassa perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi.

Minusta on aika miettiä näitä asioita uudelleen. Onko länsimainen käytäntö enää tehokas tilanteessa, missä maahan on muuttanut suuri joukko ihmisiä kunnian kulttuureista. Berliinin veriteon kaltaisten ilmiöiden ymmärtäminen vain yksilön rikolliseksi teoksi - tai pienen ääri-islamilaisen ryhmän teoksi - ei liene mielekästä tai tehokasta tilanteessa, missä suuri osa muslimiväestöä sympatisoi ääri-islamin kanssa.

Mikäli mainstream puolueet eivät Euroopassa kykene ratkaisemaan ääri-islamilaisen terrorin ongelmaa, Euroopassa kaatuu moni muukin - paljon arvokkaampi - instituutio kuin yksilön vastuun periaate. Yksilön vastuun periaatteen sen sijaan sietääkin minusta kaatua tilanteessa, mikä se ei enää palvele ihmisiä tehokkaasti. Mutta olen avoin keskustelulle.

Peruuttakaa vaalitulos

Trump on valitsemassa Venäjään hyvät suhteet omaavan Exxon-Mobilen päänjohtajan Rex Tillersonin USA:n ulkoministeriksi.  On suurena vaarana että USA hylkää Itä-Euroopan, luo hyvät suhteet Venäjään ja jakaa Euroopan uudelleen etupiireihin Jaltan sopimuksen tapaan.

Demokraatit ja republikaanien isänmaallinen siipi seuraavat tapahtumia hoo-moilaisena. Uho on tosin kovaa, että Trumpin Venäjä-linja tullaan demokraattien ja republikaanien yhteistoimin pysäyttämään kongressissa.

“I think the idea that Donald Trump the great deal maker could cut some deal with Putin that in any way involved Ukraine, and Ukraine’s territorial integrity, [or] the Baltic states and their status, would run into a wall of opposition in the Congress..."

totesi mm. demokraattiedustaja ja ulkopolitiikan vaikuttaja Chris Coons.

Samoilla linjoilla on republikaani John McCain, joka totesi että Trumpin suunnitelmat parantaa suhteita Putiniin ovat tuhoontuomittuja:

“We should place as much faith in such statements [Putinin lausuntoihin yheistyön mahdollisuudesta] as any other made by a former KGB agent who has plunged his country into tyranny, murdered his political opponents, invaded his neighbors, threatened America’s allies and attempted to undermine America’s elections,”

(Jopa HS totesi aikoinaan että Trumpin valinta voi parantaa USA:n ja Venäjän suhteita. Voi toki olla, mutta sellainen suhteiden parantaminen merkitsee suurella todennäköisyydellä nimenomaan onnettomuutta Itä-Euroopalle samalla lailla kuin Saksan ja Neuvostoliiton suhteiden paraneminen vuonna 1939.)

Kun republikaanien ja demokraattien  yhteistyö on niinkin heikkoa kun se tähän mennessä on ollut, epäilen että mitään saadaan aikaiseksi. Toki toivon, että saadaan.

Oma vaatimaton ehdotukseni amerikkalaisille on, että USA seuraisi Viron 1934 mallia vastata epätoivottuun vaalitulokseen.

1. Julistakaa sotatila,
2. Peruuttakaa vaalit.
3. Mitätöikää vaalitulos.
4. Kieltäkää kansakunnan yhtenäisyyttä nakertavat puolueet, jotka eivät pitkään aikaan ole saaneet aikaan kuin murhetta.
5. Muodostakaa kansallisen yhtenäisyyden hallitus.

Konstantin Päts teki 1934 sen minkä koki oikeaksi tilanteessa, missä Viron natsipuolue oli saamassa vallan.

A state of emergency was declared and the Vaps Movement was disbanded, with about 400 members arrested, including the presidential candidate Andres Larka. Johan Laidoner was appointed Commander in Chief of the Armies.^[34]

Speaking in the Riigikogu on 15 March, Päts stated that the Estonian people are "blinded by the propaganda of the Vaps Movement and ill-minded because of it, and the power could therefore not be in the hands of the people".^[35] On 15–16 March 1934, the Riigikogu approved of Päts's actions, hoping to save the democracy. Päts postponed the presidential elections until the end of the state of emergency for "emotions being too high because of anti-government agitation by the Vaps Movement".^[34]

In August 1934, Päts appointed Karl August Einbund as Minister of Internal Affairs, making him the third leading figure of the era next to Päts and Laidoner. In September, the Agitation and Propaganda Department was created,^[36] in October, all parliamentary work was stopped after the opposition criticized the political restrictions^[37] and in December, censorship was introduced.^[38]

In February 1935 the Patriotic League (Isamaaliit) was formed to replace political parties,^[39] while all other political organizations were disbanded in March. Päts thought that political organizations should unite the society, not fragment it.^[40] The initial state of emergency was declared for six months in March 1934, but after September 1934, Päts extended it for a year in a total of six times.^{[41][42][43][44][45][46]}

As Päts believed that a nation should be organized not by political views into parties, but by vocation into respective chambers, a series of state corporative institutions were introduced, based on corporatism in Fascist Italy.

Vastaavasti toimi Itävalta 30-luvulla.  Natsismin ja kommunismin voima oli valitettavasti liian suuri sillä kertaa, että maltillisten kansankokonaisuuden etua ajavien voimien kaappaus olisi ollut pitkällä aika välillä kestävä.

Ps. Mielenkiintoista on, että itse asiassa Natsi-Saksassakin ainoat, jotka todella tekivät jotain natsismin murtamiseksi olivat äärioikeistolaiset preussilaiset upseerit.

Demokratian rappio voi johtaa sotilasvallankaappaukseen

Suomen talous ei kehity, koska työelämän uudistusten tekeminen on hyvin ongelmallista tilanteessa, missä käytännössä tarvitaan konsensus ay-liikkeen, hallituksen ja eduskunnan kesken, jotta mikään todellinen uudistus menisi läpi. Jos porvarihallituksen sijasta olisi SDP-vetoinen hallitus, uudistus olisi hieman helpompaa, koska SDP on liitossa ulkoparlamentaarisen SAK-järjestön kanssa ja on siksi epätodennäköistä, että SAK samalla tavalla terrorisoisi demokratiaa kuin nykyhallituksen aikaan. Toisaalta SDP vastustaa kaikkia oleellisia uudistuksia.

Konsensus-järjestelmä ei ole toimivaa demokratiaa, vaan - Soininvaaran termein - vetokratiaa, jossa toimijoilla on mahdollisuus estää demokraattisen enemmistön tekemät päätökset. Konsensuksen vallitessa taas pitäisi osata sopia, mutta hallitus, eduskunta ja ay-liike eivät saa keskenään talousuudistuksista sovittua kuin korkeintaan jotain vesitettyä. Konsensus ei olisi niin ongelmallinen vaihtoehto demokratialle, jos se edes toimisi.

Kansalle järjestetään sirkushuvina Guggenheim-show, jotta kansa voisi kritisoida poliitikkoja jostain jonnin joutavasta asiasta. Politiikan seuraamisesta on tullut samanlaista kuin BB-talon seuraaminen. Naureskellaan tai suututaan poliitikkojen typeryyden takia. Todelliset asiat kuten talous ja turvallisuus eivät kansaa kiinnosta ja poliitikot eivät konsensus-Suomessa saa mitään aikaan. Ainoa jota talous kiinnostaa ovat eläkeläiset, jotka haluavat että nuorten maksettavaksi otetaan velkaa, jolla ylisuuret eläkkeet maksetaan.

Perustuslaki pitäisikin muuttaa niin että konsensus-järjestelmä purettaisiin ja istuva hallitus kykenisi eduskuntaenemmistön turvin tekemään uudistuksia. Yleissitovat sopimukset ja muut kartellit pitäisi kieltää. Työikäisille ja maanpuolustukseen sitoutuneille pitäisi antaa yksi ylimääräinen ääni vaaleissa.

Perustuslain muutos ei "demokraattisen" - siis vetokraattisen - järjestelmän oloissa ole sekään tietysti mahdollista. Tarvitaan määräenemmistö eduskunnassa. Perustuslain muutos voitaisiin periaatteessa tehdä niin että nykyinen eduskunta kaadettaisiin sotilasvallankaappauksella ja perustuslaki muutettaisiin, jonka jälkeen palattaisiin uudistettuun demokratiaan.

Sotilasvallankaappauksen tekoon ei välttämättä ole moraalista estettä koska suuri osa työtätekevistä sukupolvista Euroopassa hyväksyy poliitikan teon korjaamisen sotilasvallankaappauksen kautta. Tulos on toki jonkinlainen yllätys: Vain noin kolmannes Euroopan nuorista aikuisista pitää sotilasvallankaappausta epätoivottavana tapana ratkaista poliittisia ongelmia. USA:ssa luku on noin viidennes.  30-luvulla syntyneistä amerikkalaisista ja briteistä noin 75% pitää oleellisensa, että elämme demokratiassa, mutta vain noin 25% 80-luvun lopulla syntyneistä on samaa mieltä.

Suomessa sotilasvallankaappaukselle ei vielä ole tarpeeksi tukea tai yhteiskunnallista tilausta, mutta tilanne muuttuu nopeasti talouden kurjistuessa ja velan kasvaessa. Varmasti ainakin nopeammin kuin "demokraattinen" hallintotapa saa uudistuksia aikaiseksi. Sotilasvallankaappauksessa on toki omat ongelmansa - se saattaa esimerkiksi nostaa väestön polarisaatiota ja siksi avata venäläisille lisää mahdollisuuksia destabilisoida Suomea. Toisaalta talouden romahtaminen nostaa polarisaatiota vielä varmemmin.

Sotilasdiktatuurin kritisoiminen siitä näkökulmasta, että feedback politiikan teon tuloksiin puuttuu, ei käytännössä kanna. Dikatuuri ei - lukuunottamatta jotain harvoja etablisoituneita diktaruureja kuten Pohjois-Korea - ole niin vakaa etteikö se joutuisi ottamaan ihmisten toiveita ollenkaan huomioon.