Suomen talous ei kehity, koska työelämän uudistusten tekeminen on hyvin ongelmallista tilanteessa, missä käytännössä tarvitaan konsensus ay-liikkeen, hallituksen ja eduskunnan kesken, jotta mikään todellinen uudistus menisi läpi. Jos porvarihallituksen sijasta olisi SDP-vetoinen hallitus, uudistus olisi hieman helpompaa, koska SDP on liitossa ulkoparlamentaarisen SAK-järjestön kanssa ja on siksi epätodennäköistä, että SAK samalla tavalla terrorisoisi demokratiaa kuin nykyhallituksen aikaan. Toisaalta SDP vastustaa kaikkia oleellisia uudistuksia.
Konsensus-järjestelmä ei ole toimivaa demokratiaa, vaan - Soininvaaran termein - vetokratiaa, jossa toimijoilla on mahdollisuus estää demokraattisen enemmistön tekemät päätökset. Konsensuksen vallitessa taas pitäisi osata sopia, mutta hallitus, eduskunta ja ay-liike eivät saa keskenään talousuudistuksista sovittua kuin korkeintaan jotain vesitettyä. Konsensus ei olisi niin ongelmallinen vaihtoehto demokratialle, jos se edes toimisi.
Kansalle järjestetään sirkushuvina Guggenheim-show, jotta kansa voisi kritisoida poliitikkoja jostain jonnin joutavasta asiasta. Politiikan seuraamisesta on tullut samanlaista kuin BB-talon seuraaminen. Naureskellaan tai suututaan poliitikkojen typeryyden takia. Todelliset asiat kuten talous ja turvallisuus eivät kansaa kiinnosta ja poliitikot eivät konsensus-Suomessa saa mitään aikaan. Ainoa jota talous kiinnostaa ovat eläkeläiset, jotka haluavat että nuorten maksettavaksi otetaan velkaa, jolla ylisuuret eläkkeet maksetaan.
Perustuslaki pitäisikin muuttaa niin että konsensus-järjestelmä purettaisiin ja istuva hallitus kykenisi eduskuntaenemmistön turvin tekemään uudistuksia. Yleissitovat sopimukset ja muut kartellit pitäisi kieltää. Työikäisille ja maanpuolustukseen sitoutuneille pitäisi antaa yksi ylimääräinen ääni vaaleissa.
Perustuslain muutos ei "demokraattisen" - siis vetokraattisen - järjestelmän oloissa ole sekään tietysti mahdollista. Tarvitaan määräenemmistö eduskunnassa. Perustuslain muutos voitaisiin periaatteessa tehdä niin että nykyinen eduskunta kaadettaisiin sotilasvallankaappauksella ja perustuslaki muutettaisiin, jonka jälkeen palattaisiin uudistettuun demokratiaan.
Sotilasvallankaappauksen tekoon ei välttämättä ole moraalista estettä koska suuri osa työtätekevistä sukupolvista Euroopassa hyväksyy poliitikan teon korjaamisen sotilasvallankaappauksen kautta. Tulos on toki jonkinlainen yllätys: Vain noin kolmannes Euroopan nuorista aikuisista pitää sotilasvallankaappausta epätoivottavana tapana ratkaista poliittisia ongelmia. USA:ssa luku on noin viidennes. 30-luvulla syntyneistä amerikkalaisista ja briteistä noin 75% pitää oleellisensa, että elämme demokratiassa, mutta vain noin 25% 80-luvun lopulla syntyneistä on samaa mieltä.
Suomessa sotilasvallankaappaukselle ei vielä ole tarpeeksi tukea tai yhteiskunnallista tilausta, mutta tilanne muuttuu nopeasti talouden kurjistuessa ja velan kasvaessa. Varmasti ainakin nopeammin kuin "demokraattinen" hallintotapa saa uudistuksia aikaiseksi. Sotilasvallankaappauksessa on toki omat ongelmansa - se saattaa esimerkiksi nostaa väestön polarisaatiota ja siksi avata venäläisille lisää mahdollisuuksia destabilisoida Suomea. Toisaalta talouden romahtaminen nostaa polarisaatiota vielä varmemmin.
Sotilasdiktatuurin kritisoiminen siitä näkökulmasta, että feedback politiikan teon tuloksiin puuttuu, ei käytännössä kanna. Dikatuuri ei - lukuunottamatta jotain harvoja etablisoituneita diktaruureja kuten Pohjois-Korea - ole niin vakaa etteikö se joutuisi ottamaan ihmisten toiveita ollenkaan huomioon.
Konsensus-järjestelmä ei ole toimivaa demokratiaa, vaan - Soininvaaran termein - vetokratiaa, jossa toimijoilla on mahdollisuus estää demokraattisen enemmistön tekemät päätökset. Konsensuksen vallitessa taas pitäisi osata sopia, mutta hallitus, eduskunta ja ay-liike eivät saa keskenään talousuudistuksista sovittua kuin korkeintaan jotain vesitettyä. Konsensus ei olisi niin ongelmallinen vaihtoehto demokratialle, jos se edes toimisi.
Kansalle järjestetään sirkushuvina Guggenheim-show, jotta kansa voisi kritisoida poliitikkoja jostain jonnin joutavasta asiasta. Politiikan seuraamisesta on tullut samanlaista kuin BB-talon seuraaminen. Naureskellaan tai suututaan poliitikkojen typeryyden takia. Todelliset asiat kuten talous ja turvallisuus eivät kansaa kiinnosta ja poliitikot eivät konsensus-Suomessa saa mitään aikaan. Ainoa jota talous kiinnostaa ovat eläkeläiset, jotka haluavat että nuorten maksettavaksi otetaan velkaa, jolla ylisuuret eläkkeet maksetaan.
Perustuslaki pitäisikin muuttaa niin että konsensus-järjestelmä purettaisiin ja istuva hallitus kykenisi eduskuntaenemmistön turvin tekemään uudistuksia. Yleissitovat sopimukset ja muut kartellit pitäisi kieltää. Työikäisille ja maanpuolustukseen sitoutuneille pitäisi antaa yksi ylimääräinen ääni vaaleissa.
Perustuslain muutos ei "demokraattisen" - siis vetokraattisen - järjestelmän oloissa ole sekään tietysti mahdollista. Tarvitaan määräenemmistö eduskunnassa. Perustuslain muutos voitaisiin periaatteessa tehdä niin että nykyinen eduskunta kaadettaisiin sotilasvallankaappauksella ja perustuslaki muutettaisiin, jonka jälkeen palattaisiin uudistettuun demokratiaan.
Sotilasvallankaappauksen tekoon ei välttämättä ole moraalista estettä koska suuri osa työtätekevistä sukupolvista Euroopassa hyväksyy poliitikan teon korjaamisen sotilasvallankaappauksen kautta. Tulos on toki jonkinlainen yllätys: Vain noin kolmannes Euroopan nuorista aikuisista pitää sotilasvallankaappausta epätoivottavana tapana ratkaista poliittisia ongelmia. USA:ssa luku on noin viidennes. 30-luvulla syntyneistä amerikkalaisista ja briteistä noin 75% pitää oleellisensa, että elämme demokratiassa, mutta vain noin 25% 80-luvun lopulla syntyneistä on samaa mieltä.
Suomessa sotilasvallankaappaukselle ei vielä ole tarpeeksi tukea tai yhteiskunnallista tilausta, mutta tilanne muuttuu nopeasti talouden kurjistuessa ja velan kasvaessa. Varmasti ainakin nopeammin kuin "demokraattinen" hallintotapa saa uudistuksia aikaiseksi. Sotilasvallankaappauksessa on toki omat ongelmansa - se saattaa esimerkiksi nostaa väestön polarisaatiota ja siksi avata venäläisille lisää mahdollisuuksia destabilisoida Suomea. Toisaalta talouden romahtaminen nostaa polarisaatiota vielä varmemmin.
Sotilasdiktatuurin kritisoiminen siitä näkökulmasta, että feedback politiikan teon tuloksiin puuttuu, ei käytännössä kanna. Dikatuuri ei - lukuunottamatta jotain harvoja etablisoituneita diktaruureja kuten Pohjois-Korea - ole niin vakaa etteikö se joutuisi ottamaan ihmisten toiveita ollenkaan huomioon.
1 kommentti:
Vanha kunnon anakykloosi. Demokratia seuraa oklokratia, jota seuraa despotia. Tässä tapauksessa militarkia.
Lähetä kommentti