Olen surrut Syyrian sotaa erityisesti siksi, että Syyria on monien pienten ja ikiaikaisten vähemmistökulttuurien turvasatama. Esimerkkinä syyrialainen kristillisyys.
Syyrialainen kristillisyys on ortodoksisuuden ja katolisuuden ohella kristinuskon kolmas perinteinen kivijalka. Syyrialainen kristillisyys on vuosisatojen ajan elänyt lähinnä vähemmistökirkkona. Se on joutunut monenlaisten vainojen kohteeksi ja sen perinteessä marttyyriudella on vahva merkitys. Aikoinaan syyrialainen kristillisyys toimi hyvin laajalla alueella - Syyriasta Kiinaan ja Etelä-Intiaan asti. Etelä-Intiassa Keralan osavaltiossa jokainen turisti, joka liikkuu silmät auki, törmää syyrialaiseen kristinuskoon edelleen.
Syyrialaiskristittyjen ydinalueet itäisessä Turkissa tyhjenivät kristityistä vainojen vaikutuksesta 1900-luvulla lähes tyystin. Armenialaisten kansanmurhan yhteydessä myös syyrialaiskristittyjä murhattiin. Erdoganin hallinto on kumminkin suhtautunut syyrialaiskristillisiin myönteisemmin kuin aiemmat hallinnot. Turkin talouden nousun myöntä syyrialaiskristittyjä on palannut Itä-Turkkiin Euroopasta. Suljettuja kirkkoja ja luostareita on avattu.
Syyrian sota on myös aiheuttanut sen, että syyrialaiskristittyjä on alkanut jonkun verran siirtymään Pohjois-Syyriasta Itä-Turkkiin. Osaa siirtyjistä voi pitää paluumuuttajina. Jo melkein kuollut yhteisö on kuin syntynyt uudelleen.
On mielenkiintoista nähdä, miten Turkin nykyhallinto tulee jatkossa suhtautumaan uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin. Tiettyä aihetta optimismiin on: Mikäli Turkki vielä haikailee EU:hun, sen on ehkä pakko turvata vähemmistöjen asema. Uskoakseni suurempi positiivinen merkitys on sillä, että kun Erdogan kaikessa seuraa ottomaanien perinnettä, vähemmistöihin suhtaudutaan paremmin kuin edellisen hallinnon aikana, joka painotti turkkilaisten yhtenäisyyttä. Syyrialaiskristittyjen asema Turkissa riippuu todennäköisesti enemmän siitä, miten suhteet naapurissa eläviin kurdeihin rakentuvat.
Oleellista on kumminkin huomata, että vaikka islamisti-hallinto on Turkissa lievästi parantanut vähemmistöjen asemaa, Syyriassa ja Egyptissä islamistit uhkailevat ainakin kristittyjä. Lukuisat negatiiviset uutiset eivät kumminkaan saa jättää varjoonsa harvoja positiivisia uutisia.
Syyrialainen kristillisyys on ortodoksisuuden ja katolisuuden ohella kristinuskon kolmas perinteinen kivijalka. Syyrialainen kristillisyys on vuosisatojen ajan elänyt lähinnä vähemmistökirkkona. Se on joutunut monenlaisten vainojen kohteeksi ja sen perinteessä marttyyriudella on vahva merkitys. Aikoinaan syyrialainen kristillisyys toimi hyvin laajalla alueella - Syyriasta Kiinaan ja Etelä-Intiaan asti. Etelä-Intiassa Keralan osavaltiossa jokainen turisti, joka liikkuu silmät auki, törmää syyrialaiseen kristinuskoon edelleen.
Syyrialaiskristittyjen ydinalueet itäisessä Turkissa tyhjenivät kristityistä vainojen vaikutuksesta 1900-luvulla lähes tyystin. Armenialaisten kansanmurhan yhteydessä myös syyrialaiskristittyjä murhattiin. Erdoganin hallinto on kumminkin suhtautunut syyrialaiskristillisiin myönteisemmin kuin aiemmat hallinnot. Turkin talouden nousun myöntä syyrialaiskristittyjä on palannut Itä-Turkkiin Euroopasta. Suljettuja kirkkoja ja luostareita on avattu.
Syyrian sota on myös aiheuttanut sen, että syyrialaiskristittyjä on alkanut jonkun verran siirtymään Pohjois-Syyriasta Itä-Turkkiin. Osaa siirtyjistä voi pitää paluumuuttajina. Jo melkein kuollut yhteisö on kuin syntynyt uudelleen.
On mielenkiintoista nähdä, miten Turkin nykyhallinto tulee jatkossa suhtautumaan uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin. Tiettyä aihetta optimismiin on: Mikäli Turkki vielä haikailee EU:hun, sen on ehkä pakko turvata vähemmistöjen asema. Uskoakseni suurempi positiivinen merkitys on sillä, että kun Erdogan kaikessa seuraa ottomaanien perinnettä, vähemmistöihin suhtaudutaan paremmin kuin edellisen hallinnon aikana, joka painotti turkkilaisten yhtenäisyyttä. Syyrialaiskristittyjen asema Turkissa riippuu todennäköisesti enemmän siitä, miten suhteet naapurissa eläviin kurdeihin rakentuvat.
Oleellista on kumminkin huomata, että vaikka islamisti-hallinto on Turkissa lievästi parantanut vähemmistöjen asemaa, Syyriassa ja Egyptissä islamistit uhkailevat ainakin kristittyjä. Lukuisat negatiiviset uutiset eivät kumminkaan saa jättää varjoonsa harvoja positiivisia uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti